Rasvapoltto

Kyse ei ole laihduttamisesta vaan valurautapadan hoidosta. En ollut ikinä tehnyt rasvapolttoa, ja suhtauduin siihen asian vaatimalla ennakkoluulolla. Valurautapata oli vuosien aikana mennyt sisäpuolelta huonoon kuntoon. Se oli ikään kuin ”kuivunut”, ja hieman ruostunutkin. Pata vaati siis uudelleen rasvausta, ja sitä odotellessa se oli siirretty pois keittiöstä työhuoneen nurkkaan odottamaan.

Älkää kysykö, mikä logiikka on siirtää astia keittiöstä työhuoneeseen, jos astiaa ei voi käyttää. En osaa antaa muuta selitystä, kuin että työhuone nyt ylipäätään vetää puoleensa kaikkea käytöstä poistettua. Se ei lisää ko. huoneen viihtyisyyttä millään tasolla, mutta siitä joskus myöhemmin lisää. Pata nyt ehti joka tapauksessa odotella lattialla muovipussissa useamman kuukauden, sillä aikaa kun minä keräsin motivaatiota ja tietoa.

Viime viikolla ryhdistäydyin: noudatin pääasiassa täältä saamiani ohjeita. Toimeliaisuuttani odotellessaan pannu oli päässyt sisältä tosi huonoon kuntoon, se oli aivan ruosteessa. Patapataa ei ollut, joten poistin ruosteen karkealla sienellä ja suolalla hankaamalla. En tiedä mihin vaikutus perustuu, mutta ruoste kyllä lähti tällä menetelmällä aika helposti. Lopuksi kaikki suola, ruoste ja muu lika huuhdellaan pois. Sitten kaadoin pataan reilusti ruokaöljyä, jonka levittelin padan pohjalle ja reunoille huolellisesti. Öljytty pata laitetaan uuniin 150°C asteeseen, jossa sen annetaan paistua kaksi tuntia. Otetaan pois, annetaan jäähtyä, ja pyyhitään ylimääräiset öljyt talouspaperiin.

Lopulta siis varsin helppoa ja yksinkertaista. Nyt pata on taas käyttökunnossa. Tuntuu hullulta, että haudoin sitä siellä työhuoneessa kuukausitolkulla, kun kyse ei ollut tämän vaikeammasta jutusta. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Jos siis valurauta-astiasi on päässyt huonoon kuntoon, älä arkaile vaan tee sille uusi rasvapoltto. Se kuulostaa paljon hankalammalta kuin onkaan.

6 vastausta artikkeliin ”Rasvapoltto

  1. Noi ohjeet olivat huonot.

    Vastaan pidemmin myöhemmin jos viisaammat eivät valista, mutta äärilyhyesti nyt:

    – kunnossa olevaa valurautaa ei koskaan pestä astianpesuaineella. Never ever.

    – rasvakäsittely on vain huonosti hoidettujen valurauta-astioiden menetelmä, ja siihen käy vain sianrasva.

    – käytössä ja kunnossa oleva valurauta pestään ensin tulikuumalla vedellä, sitten kuumennetaan liedellä miedolla lämmöllä sen verran että siinä ei ole enää vettä ja sitten siihen laitetaan kasviöljyä jälkilämmöllä ja pyöritetään/suditaan tasaisesti ympäri astiaa. Annetaan jäähtyä seuraavaan päivään.

    – käytännössä valurauta-astioihin tarkoitettu astianpesuharja pitää olla vain siihen käyttöön, vaatii siis harjaan oman merkinnän ”VALURAUTA” ja se pitää pestä astianpesukoneessa joka käytön jälkeen, on sen verran musta ja likainen.

    • Meinaatko, että mun rasvapoltto-ohjeet oli huonot, vai että siinä linkissä oli huonot ohjeet?
      Tiskiaine pilaa padat, joten sitä ei käytetä. Rasvakäsittely tarvittiin todellakin, koska pata oli mennyt erittäin huonoon kuntoon. Mutta miksi siihen sun mielestä ei saisi käyttää kuin sianrasvaa? Suolatonta sianihraa pitää erikseen hankkia lihatiskiltä, mutta ruokaöljyä on aina kaapissa. Oma kokemukseni on, että ruokaöljy toimi ihan hyvin, pata rasvoittui uudestaan. Tähän toivoisin perusteluja.

      Sen sijaan myönnän kyllä, että en ole jaksanut rasvata pataa jokaisen (lue minkään) käytön jälkeen erikseen, ja siksipä se varmaan olikin päässyt niin pahaan kuntoon. Tuo epäilemättä varmistaisi kunnossa pysymisen, mutta on ah niin työlästä…

  2. Netin ohjeet olivat huonot.

    ”Oma kokemukseni on, että ruokaöljy toimi ihan hyvin, pata rasvoittui uudestaan. Tähän toivoisin perusteluja.”

    Oliiviöljyt yms. eivät kestä kunnolla kuumentamista, ja yleensä ns. pilalle mennyttä valurautaa pitää kuumentaa kunnolla. Kyseessähän oli siis huonosti kohdellun valuraudan kunnostus, toimenpide jota ei pitäisi tulla koskaan eteen (ellei puhuta jostain kirppari- tai latolöydöistä).

    Auringonkukkaöljy voisi kanssa toimia, sillä on ilmeisesti hyvä lämmönkestävyys.
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Leimahduspiste

    Sianrasva on se klassinen, mutta sillä käsittelyn jälkeen tekisin ruokaa muutaman päivän sisällä – sehän härskiintyy.

    Kunnossa olevaan valurautaan käy mikä tahansa kasvirasva öljyämiseen, itse käytän rypsiöljyä tai oliiviöljyä, jompaa kumpaa löytyy aina jääkaapista.

    • Varmaan sianihralla sen olisi saanut vielä tehokkaammin, mutta kun halusin vihdoinkin saada padan ylipäätään ruoanlaittokuntoon, niin menin sitten ohjeen mukaan rypsiöljyllä. Auringonkukkaöljyä en jaksanut lähteä erikseen hankkimaan. Vaikea sanoa, miten lopputulos olisi eronnut sianrasvalla poltettaessa, kun ei ole vertailukohtaa.

    • Oliiviöljystä varoiteltiin monessa paikassa, juuri tuon kuumentamisen takia. Paistoin pannua siinä suositellussa lämpötilassa tasan kaksi tuntia. Mutta luulen että uuni olisi voinut olla kuumempikin, ainakin vähäsen. Mutta täytyy ottaa tavaksi tuo öljyäminen aina käytön jälkeen.

  3. ”Vaikea sanoa, miten lopputulos olisi eronnut sianrasvalla poltettaessa, kun ei ole vertailukohtaa.”

    Lopputuloshan ratkaisee, ja jos se on hyvä niin kaikki on ok.

    Valuraudasta näkee, missä kunnossa se on. Esim. letunpaiston jälkeen ei ole yleensä tarvetta rasvata sitä: sen näkee että se on rasvainen jo valmiiksi. Toki itse lisään silikonisudilla pari tippaa öljyä varmuuden vuoksi…

    Jos löytäisin jonkun ”ei-puhkiruostuneen-mutta-muuten-järkyttävän-karmeassa-kunnossa-olevan-mutta-ah-niin-ihanan” valurautapadan tai paistinpannun, niin luultavimmin yrittäisin nuotiossa kuumentaa ilman mitään rasvoja: pikku hiljaa kuumennus punahehkuiseksi ja rauhassa jäähdytys. Metalleista tuppaa noi kaikki epäpuhtaudet (mukaanlukien ruoste) palamaan pois tarpeeksi kuumassa.

    Jos taas olisi vain vähän pientä pintaruostetta, niin toi sun käyttämä metodi olisi juuri se oikea.

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti :)