No niin, sain lukijalta aiheellista palautetta liittyen aiempaan raporttiini loppukesän ostoksista. Minähän väitin siellä sujuvasti, että heinäkuu oli nollakuukausi. EI OLLUT. Valehtelin hyvässä uskossa, sillä ennen kuin asiasta huomautettiin, en vaan oikeasti muistanut. Minähän harrastin perinteistä terapiashoppailua heinäkuussa Kööpenhaminassa, ja ostin Uniqlosta koko kassillisen vaatteita.

Tämä, rakkaat lukijat, on se syy, miksi vaatekirjanpito on niin tärkeä. Tästä johtuu se, miksi aiemmin kuvittelin, että en osta juuri lainkaan vaatteita, enkä ainakaan käytä niihin rahaa. Olen valtavan taitava unohtelemaan aktiivisesti omia ostoksiani. Sitten väitän vilpittömästi, että en ole ostanut mitään. Oikeasti pitäisi sanoa, että en muista ostaneeni mitään. Nuo heinäkuun ostokset puuttuivat kirjanpidosta, koska olin vähän kuormittuneessa tilassa muutenkin (siksi myös terapiashoppailu). Lisäsin ne nyt sinne, ja muistutin itseäni, että on aiheellista merkitä ostokset aina samantien. Muuten käy näin. Näköjään edes tämä julkinen raportointi ei takaa sitä, että muistaisin ostokset vielä kuukauden päästä.

Tämä on jo kertaalleen ollut esillä. Terapiaostos heinäkuulta.

Minulla on muuten radikaali suunnitelma tätä syksyä ajatellen. Päätin etten mene yhteenkään alennusmyyntiin enkä ystävämyyntiin. En nyt kesän shoppailuiden jäljiltä tarvitse yhtään mitään ”uutta kivaa”. (Yöpaidan aion edelleen ostaa, jos tulee vastaan kaunis, sekä alusvaatteita poistettujen tilalle.) Alkukesästä vaivannut ostohimo on selvästi palannut, haluan vain tehdä löytöjä, säästää ostamalla halpaa ja ihastella näitä mahtavia ostoksia, joita ei siis ole tulossa. Huomasin, että syksyn alepäivärumba alkaa lähestyä, ja sehän on yleensä ollut minulle se kompastuskivi. Olen aina selittänyt kaikki ostokset edullisilla hinnoilla, mutta päätin tänä syksynä tehdä poikkeuksen. En mene, en osta.

Olisi kyllä kiinnostavaa selvittää, mitä tämä ostohimo nyt on oikein iskenyt. Alunperin olin todella motivoitunut vähentämään ostoksia, ja sain hyvän fiiliksen siitä, etten ostanut mitään. Nyt on tilanne jotenkin kääntynyt päälaelleen, ja haluaisin takaisin ”metsästämään” kaupoille. Johonkin tällaiseen tämä eniten liittyykin, ei niinkään siihen, että aidosti kaipaisin uusia vaatteita. Niitähän minulla riittää. Sen sijaan kaipaan sitä etsimisen ja löytämisen tuomaa huumaa. Pitäisi suunnata tämä löytämisen ilo omaan kaappiin!

Huomasin, että olen jättänyt heinäkuun vaateostokset raportoimatta. Se on helppo tehdä: kesäkuun shoppailureissun vastapainoksi en ostanut heinäkuussa lainkaan vaatteita, kenkiä tai asusteita. Täydellisiä nollakuukausia on nyt kaksi kuluneista kahdeksasta.

Elokuussa tein seuraavat hankinnat:

• kevyet kaupunkilenkkarit
• 3 paria urheilusukkia

Lenkkariostoksiin vaikutti se, että puoliso yllytti. Hänellä ei ole mitään ostorajoitteita ja hän on hyvä shoppailemaan. Hän huomasi keskustassa maahantuojan outletin, ja siellä hyvin edullisia urheiluvaatteita. Jos olisin ollut yksin liikkeellä, kengät olisivat jääneet ostamatta. Mutta nyt kun kotijoukot kannustivat, ostin sitten parilla kympillä kivat ja kevyet lenkkarit syksyksi. Näistä on vähän huono omatunto kyllä. Eivät olleet mitenkään välttämättömät.

Sen sijaan urheilusukista en kanna syyllisyyttä. Minulla oli ennestään yhdet pitkävartiset urheilusukat, jotka olivat peräisin jostain 90-luvulta. Veikkaan että käyttökertoja on tullut tuhansia. Nämä vanhat sukat ovat juuri menossa puhki, ja elastaani on varresta aika päivää sitten kulahtanut pois. Kolme paria asiallisia mustia urheilusukkia oli järkevä ja tarpeellinen hankinta.

Tällaiset ne ovat, aika kivat minusta!

Mitähän tästä kesästä nyt sanoisi? Kesäkuussa shoppailin sydämeni kyllyydestä, ja tietoisesti jätin kaikki rajoitukset pois. Heinäkuussa en ostanut mitään, ja elokuu oli maltillinen välimuoto, joka sisälsi sekä järkevän täydennyksen että kivan mutta  ei välttämättömän heräteostoksen. Laidasta laitaan on siis liikuttu. Jostain syystä uusien tavaroiden halu ei ole kokonaan laantunut, vaikka annoinkin itselleni luvan kesäkuussa hurvitella. Tällä hetkellä kiinnostus kohdistuu kuitenkin kirppiksiin, epäilemättä lievän ostokrapulan takia edelleen. Olen jotenkin selittänyt itselleni, että käytettyjen vaatteiden ostaminen ei ole niin suuri synti. Mutta jos en tarvitse, miksi ostaisin?

Ja tässä heti esimerkki: Löysin viime viikolla nettikirppikseltä Marimekon repun, jota olen ihaillut kuvissa. Se olisi edullinen, siistissä kunnossa ja minusta aika ihana. Tarvetta sille ei tosin ole. Minulla on hyvä, tyylikäs ja toimiva reppu. Mutta tämä olisi eri värinen ja tosi kiva ja käytetty ja vielä hyvään hintaankin – ihan hyväksyttävä ostos siis, eikö niin? Vaiko sittenkin turhake? Meneekö maailma pilalle, jos ostan käytetyn tavaran, jota luultavasti käyttäisin monia vuosia, mutta jota en välttämättä tarvitse?

Mitä te sanotte? Ostaisinko repun vai en?

Päätin nyt kuitenkin julkaista jonkinlaisen raportin kesäkuun shoppailumatkalta. Samalla huomasin, että myös toukokuun raportti on tekemättä, joten seuraavaksi molemmat, näin keskellä heinäkuuta. Taitaa tulla pitkä postaus.

Toukokuun ostokset:

• Yöpaita
• Puuvillainen poncho (käytettynä)

Yöpaita oli järkiostos. Yövaatevarastoni on karmea, nyt omistan sentään yhden siistin, ehjän ja nätin yöpaidan. Näitä on hankittava lisää seuraavan puolen vuoden sisällä. Poncho  maksoi 8€ kirppiksellä, ja ostin sen hetken mielijohteesta. Se on osoittautunut hyväksi ostokseksi, sillä se on juuri sopiva ulkovaate silloin, kun takki tuntuisi liioittelulta mutta t-paidassa on vähän viileää. Tällaiset kirppislöydöt ovat parhaita!

Kesäkuun ostokset

Kesäkuussa vietin viikon Seattlessa. Olin etukäteen päättänyt heittää kaikki shoppailurajoitukset romukoppaan, ja ostaa ilman tunnontuskia ihan mitä huvitti. Käytin matkasta yhden päivän pelkkään shoppailuun. Otin Uberin, ajoin outlet-kylään, ja annoin palaa. Tässä tulos:

• 3 t-paitaa
• kesämekko
• sandaalit
• mustat ballerinat
• syystakki
• pellavaiset kesähousut
• 2 farkut
• sortsit
• puuvillaneule

Muistinkohan kaiken? Lisäksi ostin samanlaiset kasat vaatteita lapsille, sekä matkalaukun, jossa nuo kaikki kannettiin kotiin. Täytyy sanoa, että oli mahtavaa. Näköjään olen huijannut itseäni vuosikausia selittämällä, että inhoan shoppailua. Sehän ei pidä paikkaansa, vaan juuri tällaisesta shoppailusta tykkään kovasti. Yksin, omassa rauhassa, outletissa jossa on kaikki lempimerkit edustettuina.

Alimpana uusi lempineule, sekä t-paidat, farkut ja sortsit.

Estottomasta asenteesta huolimatta en ostanut holtittomasti kaikkea, mikä silmiin sattui. Suurin osa ostoksista oli lopulta sellaisia, joita olisi pitänyt hankkia piakkoin muutenkin. Mustat ballerinat korvaavat vanhat, jotka tulevat tämän kesän jälkeen käyttöikänsä päähän. T-paitojen puutteesta olen puhunut ennenkin, nyt sain väriä mustien joukkoon. Ostin punaisen, valkoharmaan ja pinkin valkoisilla raidoilla. Kesähousut ja sortsit täydensivät puutteita kaapissa myös. Ostin vuosi sitten kahdet sortsit, joista toiset pilasin melkein heti saunaa pestessä kloritella, joten siisteille kaupunkisortseille oli tilausta. Kahdet farkut olivat myös suunniteltu hankinta, sillä edellisistä alkaa pian polvet kulua puhki.

Ennalta suunnittelemattomia ostoksia olivat sandaalit, kesämekko, syystakki ja neule. Syystakkia lukuunottamatta kaikki muut ovat saanet käyttöä. Sandaaleita olen pitänyt koko heinäkuun jalassa. Neuleesta on muodostunut vaatekaapin kulmakivi, vaikka nappasin sen sovituskoppiin vihonviimeisestä poistorekistä. Mekko oli ihana Kreetalla, mutta sille on toistaiseksi tullut vähiten käyttöä. Syystakki puolestaan ei vielä ole ollut päällä kertaakaan, mutta kunhan lokakuu alkaa, en epäile ettenkö pitäisi takkia melkein joka päivä.

Ostin siis tällä shoppailumatkallani 12 uutta vaatekappaletta. Niistä ehkä puolet olivat sellaisia, että pärjäisin ilmankin. Tarkoitan sitä, että en joutuisi tekemään pukeutumisessa kompromisseja, vaikken olisi niitä ostanutkaan. Toisaalta noin puolet ostoksista oli sellaisia, että hankinta olisi tullut vastaan jossain vaiheessa muutenkin. Sovitin näiden kaikkien lisäksi paljon vaatteita, jotka lopulta jätin ostamatta. Osa olisi ollut ihan ok, mutta onneksi muistin, että ei kannata ostaa jotain vain siksi että on halpaa. Siitä ei seuraa mitään hyvää. Ja sitten oli sellaisia vaatteita, jotka olisin todella kovasti halunnut ostaa, mutta pitkin hampain oli pakko uskoa peilikuvaa, joka vahvasti todisti, että olin juuri tekemässä isoa virhettä. Näin ollen en tehnyt virheostoksia ollenkaan, vaan ihan aidosti olen nauttinut kaikista uusista vaatteistani täysin siemauksin.

Tämä shoppailureissu tuntui henkisesti hyvältä. Olin niin lopen kyllästynyt ostolakkoon, että olin vaarassa harhautua tekemään ihan älyttömiä ostoksia vain siksi, että saisin ostaa jotain (ks. maaliskuun 10€ maksanut surkea poolopaita). Reissun jälkeen ei ole yhtään tehnyt mieli kaupoille. Vaatekaappi tuntuu taas täydelliseltä, eikä sieltä puutu mitään (paitsi alushousuja, mutta nykyisilläkin pärjää). Nyt on menossa kolmas vuosi, jolloin olen aktiivisesti seurannut ja rajoittanut vaateostoksiani. Tämä vuosi on selvästi ollut vaikein. Toisaalta tämän ostosmatkan jälkeen on nyt sellainen olo, että shoppailua riitti loppuvuoden tarpeiksi hyvin. Tulen syksyn aikana ostamaan ainakin niitä alushousuja, mutta se sellainen hinku hypistellä, sovitella ja ostella on taas vaiennut. Luulen, että loppuvuoden ostoksia tulee harkittua enemmän muutenkin juuri siksi, että tämä reissu on kirkkaana mielessä. Joten ei kaduta, ei harmita eikä ole huono omatunto.

Miten teillä on mennyt?

EDIT: Kirjoitin tämän ja meinasin julkaista, kun äkkiä tajusin että listalta puuttuu vielä kolmet kengät. Ostin kolmet erittäin halvat kengät suomalaisesta mallipareja myyvästä outletista: kangastossut, nahkaiset kävelykengät ja matalat kaupunkikorkkarit. En keksi näille mitään erityistä tarvetta tai syytä, mutta ostinpa nyt kuitenkin kolmet kivat kengät. Oi voi.

Tässä ne kaikki ovat.