Kuinka meille vihdoin saatiin pesukone

Koska en ollut valmis odottamaan neljää viikkoa, oli pakko selvittää vielä kerran, saisiko koneen jostain muualta. Hakaniemen Expert oli jo testattu, sieltä ei löytynyt ainuttakaan Mieleä. Lopulta löysin Mustan Pörssin nettisivuilta haluamani koneen myynnissä. Soitto lähimpään liikkeeseen ja varmistus siitä, että koneita todellakin oli saatavilla. Yritin ostaa koneen puhelimitse, mutta se osoittautui mahdottomaksi, joten liikkeeseen oli pakko mennä. Nettikauppaa ei Mustalla Pörssillä tietenkään ollut. Suhasin äkkiä liikkeeseen, tein kaupat ja ilahduin, kun toimitus luvattiin viiden päivän päähän (välissä viikonloppu). Asennus ja kuljetus yhteishintaan 55 euroa oli minusta myös ihan reilu hinta.

Sovittuna aamuna kone tuotiin, asennettiin ja todettiin saman tien vialliseksi. Vesi ei edennyt letkusta koneeseen. Asentajat eivät saaneet vikaa korjattua, paikalle tarvittiin Mielen oma huolto. He lupasivat soittaa huoltoon, mutta eivät tietenkään soittaneet. Soitin siis itse liikkeeseen, valitin ongelmaa ja myyjä otti yhteyttä huoltoon. Sieltä palattiinkin minulle päin pian, mutta sain ajan vasta kahden yön päähän. No, pari päivää odoteltua korjaaja saapuikin. Osoittautui ammattilaiseksi, sillä löysi vian ja osasi korjata sen. Vedenottoventtiili oli viallinen, ja koko osa piti vaihtaa. Se onneksi onnistui, ja vihdoin kone saatiin toimintaan.

Koko prosessi oli aika rasittava. Miksi kodinkoneita on niin vaikea ostaa netissä? Miksi Mielen koneita ei tunnu saavan mistään? Miten on mahdollista, että markkinoiden laadukkaimmaksi väitetty kone on rikki ennen kuin se ehtii edes asiakkaalle?

Gigantin ja Musta Pörssin myyjillä oli asenne kohdallaan, mikä teki asioinnista miellyttävää. Expertin myyjä oli asiallinen mutta nuiva eikä kovin avulias. Mustan Pörssin kuljetuspojat eivät tehneet mitä lupasivat, mutta tästä en jotenkin jaksa edes yllättyä. Mielen korjaaja oli reipas ja asiansa osaava. Sen sijaan täydellistä kodinkoneliikettä ei taida olla olemassa. Joko niistä puuttuu kone, jonka olisin halunnut ostaa, tai jos kone oli niin sitten sitä ei voinut ostaa kätevästi kotoa käsin. En ole perehtynyt kodinkoneliikkeiden toimintaan, joten jos joku osaa valaista miksi tästä oli tehty näin vaikeaa, niin olisin kiitollinen.

Lopuksi täytyy sanoa, että nyt kun kone toimii, siinä ei ole ilmennyt valittamista. Käyttöohje oli selkeä, käyttöliittymä yksinkertainen, pesee ja linkoaa moitteettomasti ja on tosiaankin hiljainen. Iso ja ruma kuin mikä, mutta kaikkea ei kai voi saada.

 

Pesukonetta ostamassa, osa 1

Miten yksinkertaista on ostaa uusi pesukone? Niin ”yksinkertaista”, että se vaatii kaksi postausta. Tässä ensimmäinen osa.

Lähtötilanne oli sellainen, että käytössä oli yli 10 vuotta vanha Whirpool. Kone pesi edelleen ihan ok, mutta ikänsä puolesta siinä alkoi olla kaikenlaista kremppaa. Tiivisteet olivat tummuneet (homeessa?) niin, ettei niitä saanut enää puhtaiksi. Jalat olivat menneet rikki jo vuosikausia sitten, kone piti aina kiilata paikalleen erilaisilla pahvinpaloilla ym. virityksillä. Ulkoverhoilut irvistelivät saumoistaan ja lingotessa kone rämisi hurjalla äänellä. Olin lykännyt uuden ostamista sillä perusteella, että vanhakin vielä toimii, mutta kun lähipiiristä tuli äkkiä tarvetta mille tahansa pesukoneelle, tarjoitui hyvä tilaisuus hankkia uusi kone ja toimittaa vanha järkevästi eteenpäin.

Päältä täytettävä oli tilan vuoksi ainoa vaihtoehto, ja päädyin Mieleen lähinnä vahvan  laatumielikuvan takia. Luvattu 10 000 käyttötuntia tarkoittaisi meille noin 20 vuotta toimivaa pesukonetta, joten tämä houkutteli. Halusin kennorummun, mutta en liikaa elektronikkaa. W604 vaikutti sopivalta vaihtoehdolta.

Halusin päästä helpolla, ja yritin ostaa koneen netistä. Ei löytynyt. Tai yksi löytyi, mutta ehdot olivat huonot. Mielestäni 79€ asennuspalvelusta on yksinkertaisesti liikaa. Toiseksi arvelutti ostaa tuotetta ennestään tuntemattomasta liikkeestä. Sen jälkeen tartuin puhelimeen ja soitin Giganttiin. Tarkoitus oli selvittää, missä pääkaupunkiseudun liikkeissä olisi haluttu kone myynnissä, mutta kävi ilmi ettei missään. Lähin olisi ollut Loimaalla.

Reipas ja avulias asiakaspalvelija kuitenkin ehdotti muita Mielen koneita. Hän tarjosi uusinta uutta mallia, jota ei vielä ollut edes liikkeissä myynnissä, mutta tilaamalla sen nyt saisin samaan hintaan kuin liikkeestä löytyvän uusimman malli. Epäröin hieman, mutta ajatus todella hiljaisesta koneesta ja ekstrahienouksista alempaan hintaan houkutteli niin paljon, että pyörsin alkuperäisen päätöksen ja päätin ostaa tarjotun koneen, etenkin kun sen saattoi tehdä saman tien puhelimessa. Kaikki eteni mallikkaasti siihen saakka, kunnes alettiin keskustella siitä, milloin kone olisi meillä. Noh – noin kuukauden päästä.

Myyjä selitti, että koneen valmistus alkaa siitä, kun tilaus on tehty. Sitten kone pitää kuljettaa Suomeen, ja täällä vielä uuteen osoitteeseen. Ymmärrän, että prosessi vie aikaa, mutta ajatus kuukaudesta ilman pyykkikonetta oli aika raju. Peruin ostopuheeni ja pyysin aikalisän. Kohtelias asiakaspalvelija ei tästä hermostunut. Lupasi pitää tietoni tallella, ja toisti nimensä, jotta osaisin pyytää oikeaa henkilöä jatkamaan kauppoja, mikäli niin päättäisin.  Asiakaspalvelun asenteesta voin antaa Gigantin puhelinpalvelulle täydet pisteet. Sen sijaan kävi ilmi, että Mielen koneita ei olekaan välttämättä liikkeissä myynnissä, vaan ne tilataan tehtaalta sitä mukaa kun kauppoja tehdään. Ymmärrän tuon kauppiaan näkökulmasta, mutta asiakkaana tilanne on ärsyttävä. Jos minä haluan uuden pesukoneen, haluan sen mielellään viikon sisällä, en kuukauden. Haluaisin nykyaikana ostaa tavarat kätevästi kotisohvalta, mutta tässä tapauksessa se ei ollut mahdollista.

Seuraavassa osassa kerrotaan, kuinka apuun tuli Musta Pörssi, mutta kuinka ongelmat eivät olleet ohi.

Hyvää palvelua

Alkuun tiedote: olin aikeissa postata tänään kertomuksen siitä, kuinka onnistuu pesukoneen osto. Mutta toisin kävi. Kallis ja muka laadukas kone on kylppärissä, mutta siinä on vika eikä se toimi. Arvatkaa ottaako päähän? No todellakin, kiukuttaa kuin pientä eläintä. Palaan asiaan kun tilanne jotenkin selviää.

Sitä odotellessa haluan piristää itseäni kertomalla ilahduttavan tarinan hyvin hoidetusta reklamaatiosta. Tästä voisi useampikin toimija ottaa oppia. Ostin kesällä viinikaapin Helsingin Decanterista. Tilaustuote toimitettiin kotiin luvatussa aikataulussa. Kun kaappi oli purettu paketista, kävi ilmi että etupaneli repsotti hieman. Ei niin paljon, että siihen olisi hirveästi edes kiinnittänyt huomiota, mutta vähäsen kuitenkin. Nyt puhutaan siis millimetreistä. Toiminnallista vikaa kaapissa ei ollut, mutta mielestäni kyse oli kuitenkin virheestä. Kaikenlaista ehti tulla väliin, joten soitin liikkeeseen vasta noin kuukausi siitä, kun kaappi tuli meille. Juttelin asiallisen myyjän kanssa, ja lupasin lähettää kuvia ongelmasta. Lähetin kuvat sähköpostilla, ja sain samantien vastauksen. Sovittiin, että jätän laskun maksamatta siihen asti, että kaappi on tarkistettu. Korjaaja tulee katsomaan, mitä kaapille voisi tehdä, ja vaihdetaan jos ei voi korjata.

Oma-aloitteinen korjaaja ottikin itse yhteyttä edelleen saman päivän aikana. Tänään hän tuli katsomaan kaappia. Kävi ilmi, että WineQueen kaapit tehdään alusta loppuun Suomessa. Korjaaja totesi itse rakentaneensa meidän kaapin, joten hän todella tiesi, mistä kaapeissa on kyse. Reilun puolen tunnin jälkeen kaappi oli täysin kunnossa. Kaveri keräsi kamppeensa ja toivotteli hyvät päivänjatkot.

Mielestäni tämä oli erinomaista palvelua. Tietysti olisi ollut parasta, että kaappi olisi alunperinkin ollut kunnossa, mutta reklamaation hoidosta voin antaa täydet pisteet. Ongelma otettiin tosissaan, asiakkaan näkemystä ei missään vaiheessa kyseenalaistettu tai epäilty, toiminta oli esimerkillisen ripeää ja vika saatiin kaiken lisäksi korjattua melko helposti. Kun on jotenkin tottunut siihen, että asiakkaana saa välillä taistella oikeuksiensa puolesta, tällaista palvelua on ihana saada. Sekä kaappifirma että Decanter saivat paljon positiivista mainetta.

Turhake

Tämä on tarina suorastaan ällistyttävästä tuotteesta. Se alkaa melko tavanomaisesti, mutta päättyy vähintäänkin yllättävään lopputulokseen. Saimme sairaalasta mukaan räikeän vihreän mainoslaukun, jossa oli vaippoja ja muita vauvojen tarvikkeita. Tästä on jo muutama vuosi aikaa, mutta yksi tuote on edelleen tallella. Se on tässä:

Kaipaako vauvasi sokerijuurikasta?

Kuva on järkyttävän huono (syystä jonka tiedätte), mutta eipä ole tuotekaan häävi. Pullossa on  vauvojen sampoota. Ulkonäkö on aika vakuuttava: on söpö vauveli, on ympäristömerkki, ja tuotteen sanotaan sisältävän ”pohjoismaista sokerijuurikasuutetta”. Vastasyntyneen kanssa kotiutuvat vanhemmat lienevät oivallinen kohdemarkkina erilaisille turhakkeille, sillä siinä vaiheessa sitä on enemmän tai vähemmän pöllämystynyt kaikesta. Itsekin käytin tuotetta muutaman kerran, ennen kuin tajusin ettei siinä ole mitään järkeä.

Ensimmäinen asia tietysti on, että vauvojen ja pikkulasten tukka ei rasvoitu, joten sitä ei ole tarpeen pestä samalla tavalla säännöllisesti kuten aikuisten. Sitten tietysti tulee niitä tilanteita, kun jälkikasvu on hieronut puurot kaksin käsin hiuksiinsa, ja jonkinlainen pesuaine on tarpeen. Lapselle haluaa tietysti käyttää mahdollisimman mietoa ainetta, mutta mikä tekee Liberon shampoosta erityisen? Tämä kysymys on relevantti, koska kun vertaan tuoteselostetta eli ns. INCI-listaa omaan normaalien hiusten hajusteettomaan shampooseen, ainesosat ovat käytännössä samat. Shampoo sisältää vettä, peseviä aineita,  hiusta pehmentäviä ja hoitavia ainesosia ja vaahtoa tekeviä aineita sekä säilöntäaineita. Samaa kamaa kuin tavallinenkin shampoo.

Yksi ero kuitenkin löytyy: pohjoismainen sokerijuurikasuute! Sitä ei omassa shampoossani ole. Mutta sitten herää kysymys – miksi vauvan tukka tai päänahka tarvitsisi sokerijuurikasuutetta? Lisääkö sokerijuurikasuute päänahassa lapsen hyvinvointia? Ajatus on absurdi. Entistä kummemmaksi asia muuttuu, kun alkaa lukea INCI-listaa. Siellä ei puhuta sokerijuurikasuutteesta halaistua sanaa. Voin vetää tästä ainoastaan sen johtopäätöksen, että Liberon mielestä lasten hiukset tarvitsevat mielikuvitus-sokerijuurikasuutetta. Tai sitten uutetta on tuotteessa niin häviävän vähän, ettei sitä ole tarpeen merkitä tuoteselosteeseen, mikä puolestaan johtaa takaisin samaan lähtökohtaan –  sokerijuurikasuute toimii tässä tuotteessa mielikuvituksen voimalla.

Mitä tästä opimme? Älä usko mainoksiin vaan lue tuoteseloste. Ilmainen tavara ei ole sama kuin tarpeellinen tavara. Käytä maalaisjärkeä. Loppuun voisi vielä todeta, että tämä ei todellakaan lisännyt luottamustani Liberon muita tuotteita kohtaan.

Muilla samanlaisia kokemuksia?

No nyt se Netflix tulee

Ajoitus oli osuva, tänään mm. Taloussanomat uutisoi, että videopalvelu lanseerataan Suomessa tämän syksyn aikana. Jos ymmärsin lehtujutun oikein, tulossa ei ole DVD-vuokrausta vaan kaikki elokuvat katsellaan netin kautta. Ylen miniuutinen puolestaan kertoo, että katselu onnistuu millä laitteella tahansa, kunhan siinä on internet-yhteys.

Muut tiedot ovat niukkoja. Hinnoittelusta, valikoiman laajuudesta tai muusta ei ole vielä annettu mitään tietoa. Jotain osviittaa antanee, että Irlannissa kuukausimaksu on seitsemän euron kieppeillä. Jos Suomen hinta on suunnilleen sama ja valikoima kunnollinen, diili kuulostaa hyvältä. Jos katsoo neljä elokuvaa kuukaudessa, tuo hinta tulee jo selvästi  edullisemmaksi kuin Makuuni. Digilelut.fi kertoo huhusta, jonka mukaan palvelu alkaisi Suomessa 15. lokakuuta 14 000 nimikkeellä.

Kaikki eivät kuitenkaan ole innoissaan Netflixin saapumisesta. Ainakin MTV Media (eli arkikielellä Maikkari sisarkanavineen) on ollut uutisesta näreissään. Maikkarilla ei ilmeisesti ole otettu huomioon, että heidän tarjoamansa ohjelmat eivät välttämättä kiinnosta Netflixin käyttäjä. Tai ainakaan ne eivät kiinnosta minua. En edes omista telkkaria, enkä ole tainnut kertaakaan katsoa MTV3:n ohjelmia netistä. Sen sijaan olen BBC Globalin tyytyväinen tilaaja, eikä seitsemän euroa kuussa ole mielestäni palvelusta paha hinta. BBC:n ohjelmia tulee katsottua useampi tunti viikossa, joten katselun tuntihinta putoaa varsin alas.

Siltä varalta, että joku lukija haluaa olla Netflix-käyttäjien etujoukoissa, palvelun suomenkielisillä nettisivuilla voi jättää sähköpostiosoitteensa, jolloin tiedon aukeamisesta saa ensimmäisenä.

 

Mikä Makuunissa mättää

Videovuokraamot eivät ole minusta houkuttelevia. Valikoima on suppea, vanhoja elokuvia tai dokumentteja on tuskin lainkaan ja ärsyttävintä on se, ettei myymälöistä kokemukseni mukaan löydä mitään. Elokuvat ovat sikin sokin genren mukaan väljästi lajiteltuna, mutta jos etsit tiettyä elokuvaa on täysin tuurista kiinni sattuuko se silmiin. Valikoima vaihtelee myymälästä toiseen ja kaikkialla leijuu karkin haju. Oikeasti, onko kukaan koskaan nähnyt viihtyisää vuokraamoa? Ja jos sattuu löytämään mieluisensa elokuvan, se pitää palauttaa heti seuraavana päivänä, mikä on ärsyttävää.

Perinteisiin vuokraamoihin verrattuna Netflix oli äärimmäisen mukava. Jos huhu Netflixin saapumisesta Suomeen osoittautuu todeksi, olen todella innoissani. Kun asuin Jenkeissä, olin Netflixin tyytyväinen käyttäjä. Firman kautta sai vuokrata DVD-elokuvia kätevästi kotoa käsin. Jokainen käyttäjä loi itselleen netissä oman toivelistan, jolta elokuvia sai siinä järjestyksessä kuin ne vapautuivat. Oma listani taisi sisältää kolmisenkymmentä elokuvaa, joiden järjestystä vaihtelin sen mukaan, mikä sattui kulloinkin kiinnostamaan. Katsoin mm. kronologisessa järjestyksessä kaikki elokuvat, joissa Marilyn Monroe esiintyi uransa alusta lähtien.

Käyttäjäkokemuksena Netflix oli loistava. DVD:t lähetettiin kirjekuoressa. Kun elokuvan halusi palauttaa, samasta kirjekuoresta repäistiin osoitesivu pois, ja alta paljastui palautuslähetyksen osoite. Sitten vain kuori lähimpään postilaatikkoon, ja parin päivän päästä postilaatikossa oli uusi elokuva odottamassa. Elokuvia sai pitää itsellään niin kauan kuin halusi, mitään takarajaa ei ollut. Jos oli esimerkiksi kolmen leffan paketti, niin se tarkoitti sitä, että kun palautti yhden, kotiin jäi vielä kaksi ja parin päivän päästä tuli uusi elokuva kolmanneksi. Netflix piti huolen siitä, että asiakkaalla oli kerrallaan se määrä elokuvia, joista hän oli maksanut. Sillä rahalla elokuvia sai sitten kierrättää niin paljon tai vähän kuin ehti. Lisäksi elokuvia sai katsella suoraan netissä niin paljon kuin jaksoi ilman eri veloitusta.

Vähän vastaavan tyyppisiä palveluita on jo Suomessakin. Mutta testasin juuri Voddlerin hakutoiminnon, jolla löytyi kokonaista yksi kappale Marilyn-elokuvia. ViaPlay ei löytänyt ainuttakaan. Alkuperäinen huhu kertoo, että vaikka Netflix tulisikin Suomeen (jos nyt tulee edes), valikoima olisi paljon suppeampi kuin USAssa. Siitä huolimatta olen toiveikas. Jos Suomen Netflix toimisi edes puoliksi niin hyvin kuin USAssa, rupeaisin asiakkaaksi välittömästi.

Stockmann-päivitys

Muistanette, kuinka heinäkuun alussa tilasin Stockan verkkokaupasta tuotteita, joista osa oli loppu. Tätä ei kuitenkaan ilmoitettu asiakkaalle, vaan olisin menettänyt rahani, ellen olisi itse ottanut aktiivisesti yhteyttä kanta-asiakaspalveluun. Sieltä luvattiin palauttaa rahat tililleni.

Reiluuden vuoksi lienee aiheellista ilmoittaa, että näin tosiaan tapahtui. Noin viisi päivää sen jälkeen, kun olin tehnyt valituksen, täsmälleen oikea summa ilmestyi tililleni. Tässä suhteessa Stockmann siis toimi kuten lupasi, tosin muutaman päivän viive rahojen palautuksessa oli.

Tästä kaikesta jäi silti todella omituinen maku. Ihmettelen edelleen, miten Stockan kokoinen yritys voi suhtautua asiakkaisiinsa näin huolettomasti. Tai miten ko. yrityksellä voi olla niin huonot it-järjestelmät. Minulla olisi edelleen siellä odottamassa ne ilmaiset toimituskulut, jotka asiakaspalvelussa luvattiin hyvitykseksi kaikesta harmista. Mutta en tiedä onko luottamukseni firman verkkokauppaa kohtaan täysin palautunut. Katsellaan.

Aika skarpata, Stockmann!

Ostin Stockan verkkokaupasta pari aletuotetta. Hämmästyin pakkausta avatessani, kun sieltä puuttui osa tilauksesta. Tarkistin tilausvahvistuksen ja varmistuin: olin tilannut ja maksanut enemmän, kuin mitä paketista löytyi.

Soitin heti kanta-asiakaspalveluun ja selitin tilanteen. Linjan toisessa päässä vastasi aavistuksen masentuneen oloinen asiakaspalvelija, joka pahoitteli tapahtunutta vuolaasti. Syy tuotteen puuttumiseen oli melko mielenkiintoinen. Stockmannin verkkokauppa ei nimittäin pysy ajantasalla siitä, mitä tuotteita kaupassa on. Jos joku tavara myydään loppuun, tieto siitä ei välttämättä siirry verkkokauppaan asti, saati sitten ostajalle. Ostaja ei saa missään vaiheessa tietoa siitä, että tuote on päässyt loppumaan. Sen sijaan ostajan annetaan kaikessa rauhassa maksaa tuote, ja vastuu virheen huomaamisesta jää täysin ostajalle itselleen. Mielestäni tämä on varsin kyseenalaista toimintaa. Olkaa siis tarkkana, kun tilaatte Stockalta. Stockmann vie kyllä rahanne, muttei anna vastinetta.

Ihmettelen, miksei Stockmann ole tehnyt asialle mitään, vaikka ongelma on asiakaspalvelun mukaan tiedostettu. Tavarat pakataan joka tapauksessa käsin, ja viimeistään pakkaaja varmasti huomaa, että tuote puuttuu. Ei olisi iso vaiva sujauttaa pakettiin lappu, jossa lukisi esim. ”HUOM! Tilaamanne tuote oli loppunut! Ottakaa yhteys asiakaspalveluun!” Tämä on siis ihan minimi, mitä voisi Stockmannin kaltaiselta liikkeeltä odottaa. Asiasta pitäisi tietysti tiedottaa myös verkkokaupan sivuilla, viimeistään maksuvaiheessa. Ensisijaisesti kuitenkin odotan, että Suomen tunnetuin tavaratalo pystyisi fiksaamaan nettisivunsa siihen kuntoon, ettei tällaista pääse tapahtumaan.

Asiakaspalvelijaa kävi sääliksi, hän oli selvästi saanut näihin puheluihin vastailla jo monta kertaa. Rahat luvattiin palauttaa suoraan tilille, asiaa pahoiteltiin syvästi ja aidon kuuloisesti (tästä pisteet), ja lopuksi minulle luvattiin hyvittää seuraavan tilauksen postikulut. Kaunis ajatus, mutta kuulkaa miten se käytännössä toteutetaan: Koska nettikauppa ei nyt yksikertaisesti tue minkäänlaista asiakaspalvelua, minun täytyy itse huolehtia tästäkin. Ensi kerralla kun tilaan, minun pitää itse muistaa, että postikulut on luvattu ilmaiseksi. Tilauksen tehtyäni minun pitää soittaa asiakaspalveluun, josta he näkevät tiedoistani, että postikulut on luvattu hyvittää. Sitten siellä joku palveluhenkilö tekee jotain, joka hyvittää postikuluni. Tämä ei kuulosta mitenkään vakuuttavalta. Epäilen että postikulut varmaankin palautetaan tililleni erikseen… olettaen että homma toimii.

Stockmann! Olen uskollinen asiakkaanne. Mutta tämän tyyppinen toiminta on säälittävää pelleilyä. Ryhdistäytykää nyt, jos haluatte että ikinä enää käytän verkkokauppaanne. Kiitos.

Kohta menee hermot

Kirjoitin aiemmin, kuinka olin saanut hyvän diilin uuteen puhelimeen. Viimeaikaisten tapahtumien valossa en ole enää niin varma. Kertokaapa minulle, miten on mahdollista että normaalijärjellä varustettu ihminen kerta toisensa jälkeen luulee ostaneensa jotain muuta, kuin mitä todellisuudessa on saanut? Näin tapahtui siitä huolimatta, että edellisestä kerrasta viisastuneena olin todella tarkkana kaikkien yksityiskohtien kanssa. Siitä huolimatta olo on jälleen huiputettu. Tätä ei tapahdu muuten kuin Elisan kanssa asioidessa. Jollain tavalla myyjähenkilöt onnistuvat selittämään asiat myyntilanteessa niin puuttellisesti, että jotain jää aina epäselväksi. Suoraviivaiset sopimukset paljastuvat jotenkin kieroutuneiksi siinä vaiheessa, kun lasku tipahtaa postiluukusta. Tätä on tapahtunut nyt niin monta kertaa, että kyse ei voi enää olla sattumasta.

Tällä kerralla olin siinä käsityksessä, että saan liittymäni tiettyyn hintaan, ja siihen kaupan päälle Elisan kodinturvasysteemin. Tämän käsityksen oli saanut myös seurassani ollut ihminen, joka kuuli ja kuunteli koko ostotapahtuman alusta loppuun. Olin siis yllättynyt, kun ns. ilmaisesta turvasysteemistä tulikin lasku. Soitin asiakaspalveluun, jossa todettiin että mitään ilmaiskampanjaa ei ole ollut. Ohjeeksi annettiin, että jos haluan palauttaa turvasysteemin, sen voi viedä Elisan liikkeeseen ja siellä mitätöidään lasku ja hoidetaan asia. Tähän saakka kuulosti ihan hyvältä.

Todellisuus paljastui siinä vaiheessa, kun menin liikkeeseen selvittämään asiaa. Sinänsä asiallinen myyjä selitti, että liittymäni oli annettu puoleen hintaan. Mutta sen lisäksi pakettiin oli annettu turvasysteemi, jonka hinta yhdessä liittymän kanssa oli suunnilleen sama kuin liittymän hinta olisi ollut normaalisti. Lisäksi mukaan oli laitettu tekstaripaketti kaupan päälle. Jos luopuisin turvasysteemistä, samalla laukeaisi myös liittymäsopimus, ja joutuisin maksamaan siitä normaalihinnan plus tekstarit päälle. Lopputulos olisi tekstareiden hinnan verran kalliimpi, kuin nykyinen sopimukseni. Kuulostaako monimutkaiselta?

Hämäävintä tässä on se, että minulle tulee nyt kaksi laskua: puhelinlasku sekä turvalasku. Tämä oli se pieni yksityiskohta, joka jäi ensimmäiseltä myyjältä selittämättä. Kokonaishinta per kuukausi on kieltämättä se mitä luvattiin, mutta on todella harhaanjohtavaa kehua jotain ilmaiseksi, jos siitä kuitenkin pitää maksaa. Ilmeisesti myyjän logiikalla turvasysteemi oli ”ilmainen”, koska olisin joka tapauksessa maksanut kuussa liittymästä saman summan ilman turvasysteemiä. Kahta eri laskua selitettiin liikkessä sillä, että vakuutusyhtiöiltä voi saada alennusta turvasysteemistä, ja sitä varten sen lasku pitää lähettää erikseen.

Vedän tästä sen johtopäätöksen, että Elisan myyjät saavat bonuksia myydyistä kampanjatuotteista. Ilmeisesti systeemi ohjaa myyjiä myymään kampanjatuotteita (tällä kertaa turvasysteemi, viimeksi puhelinkytkykauppa) hinnalla millä hyvällä. Siinä sivussa asiakkaan etu unohtuu, asioita ei selitetä kunnolla, ja matkalla vedetään mutkat suoriksi. Suosittelen Elisaa tarkistamaan myyjiensä palkitsemisjärjestelmän, sillä hieman halvempi diili ei todellakaan korvaa menettyjä hermoja.

Kilpailutan siis puhelinliittymäni uudelleen.

Onko lukijoilla vastaavia kokemuksia? Olisi kiva kuulla onko minulla vain käynyt huono tuuri, vai onko tämä aivan yleistä. Anonyymit kommentit on nyt sallittu, joten antaa palaa!

Fiksu kysyy aina

Vanha puhelimeni hajosi täysin, joten oli aika ostaa uusi. Samalla piti päivittää liittymä, sillä vanha ei ollut sovelias uuden puhelimen kanssa. Vanha liittymäni oli aivan p… todella huono. Olin itse mokannut vajaat pari vuotta sitten. Olin silloin omaa huolimattomuuttani hyväksynyt kytkykaupan, jossa puhelimen mukana tuli liittymä kahdeksi vuodeksi. Myyjä ei kytkystä tuolloin maininnut, mutta viime kädessä sain syyttää itseäni, sillä en kiinnittänyt huomiota niihin viesteihin, joita operaattori minulle lähetti. Jos olisin lukenut kirjeet kunnolla, olisin voinut perua koko homman. Mutta en jaksanut keskittyä, ja niinpä sitten jouduin jumiin ko. liittymän sekä operaattorin kanssa. Olen yrittänyt päästä liittymästä eroon soittamalla asiakaspalveluun, valittamalla kiukkuisesti ja neuvottelemalla kauniisti – ilman tulosta. Olin jo vannonut, että kun sopimuskausi loppuu, en enää ikinä palaa kyseisen operaattorin asiakkaaksi.

Vaan kuinkas sitten kävikään. Nyt uutta puhelinta ostaessa aloin kysellä myyjältä eri vaihtoehtoja uudeksi liittymätyypiksi. Myyjä tsekkasi nopeasti millaisia puhelinlaskuni ovat viime aikona olleet, näki sieltä miten puhelinta yleensä käytän ja tarjosi sitten  liittymää, joka tuli selvästi edullisemmaksi kuin nykyinen, vaikka palvelutaso oli korkeampi. Kysyin mitä muuta olisi tarjolla ja samantien sain entistä paremman tarjouksen. Edellisestä kerrasta viisastuneena tarkistin kaikki minulle olennaiset yksityiskohdat, ja tarjous tuntui erittäin kohtuulliselta. Nyt saan kiinteällä hinnalla keskimäärin reilun tunnin puheaikaa sekä 10 tekstaria päivässä, sekä rajattoman nettisurffauksen maksiminopeudella. Tämä kaikki maksaa suunnilleen saman minkä edellinen palikkaliittymäkin, paitsi että tästä pääsen eroon välittömästi, jos haluan. Samalla vanha liittymäni lakkautettiin, joten sekin päänsärky häipyi. Ainoa mikä ei häipynyt, oli tunne siitä että olen ollut pitkään ihan pösilö, kun en ollut hoitanut hommaa aiemmin.

Mitä tästä opimme? Aina kannattaa kysyä. Olisin luultavasti saanut paremman sopimuksen jo vuosi sitten, jos vain olisin mennyt operaattorin liikkeeseen ja selvittänyt asiaa siinä vaiheessa, kun tajusin ettei liittymä ole minulle edullisin mahdollinen. Sen sijaan että märehdin asiaa kotona, olisi kannattanut olla itse aktiivinen. Todennäköisesti olisin säästänyt vuoden aikana monta euroa, enkä olisi joutunut stressaamaan typerää liittymää näin pitkään. Nykyinen liittymäni on tällä tarjouksella voimassa vuoden. Mutta kuten myyjä avoimesti sanoi, vuoden päästä kannattaa tulla liikkeeseen uudelleen, ja kysellä millaisia tarjouksia on sillä hetkellä voimassa. Erittäin todennäköisesti saan samat edut myös seuraavaksi vuodeksi, jos vain näen itse sen vaivan, että selvitän mitä on tarjolla.

Aina kannattaa kysyä -strategiaa kannattaa noudattaa myös muiden palveluntarjoajien suhteen. Monet niistä ovat valmiita neuvottelemaan paremmista eduista, etenkin jos alalla on kilpailua. Älä murehdi kotona kuten minä tein, vaan marssi liikkeeseen ja vaadi parempaa palvelua.