Muovi on herättänyt minussa epämääräisiä negatiivisia tunteita jo pitkään. Monissa asioissa se tuntuu halvalta korvikkeelta, siinä missä aidot materiaalit ovat luonnontuotteita – nahkaa, puuta, lasia tai luonnonkuitua. Muovi näyttää usein jotenkin epälaadukkaalta, yhdistän sen mielessäni krääsään. Mutta viime aikoina olen tajunnut, että muovi on myös epäterveellistä.

Katsoin Prisma-dokumentin Kemikaalitko meitä lihottavat, joka valitettavasti on jo poistunut Ylen Areenasta. Mutta ohjelma antoi paljon ajattelemisen aihetta. Monissa muovituotteissa käytetään kemikaaleja, jotka toimivat ns. hormonihäiritsijöinä. Ne käyttäytyvät elimistössämme siten, että oma hormonitoimintamme menee sekaisin, ja seurauksena on kaikenlaisia ikäviä terveyshaittoja. Näihin asioihin on herätty vasta äskettäin, eikä monista kemikaaleista ole tehty tutkimuksia ollenkaan. Jotain on kuitenkin jo tapahtunut, esimerkiksi bisfenoli-A kiellettiin tuttipulloista. Sen seurauksena teollisuus on alkanut käyttää korvaavia kemikaaleja, esim. bisfenoli-A korvataan usein bisfenoli-S:llä, jota ei ole kielletty. Mutta ohjelman mukaan se ei välttämättä ole yhtään sen turvallisempi kemikaali, sitä vain ei ole tutkittu niin paljon, että haitallisuus olisi voitu osoittaa.

Muovia ja kemikaaleja ei kuitenkaan ole ihan yksinkertaista välttää. Vaatii aikamoista valveutuneisuutta selvittää jokaisen kipon ja kupin alkuperä. Mutta olen entistä vakuuttuneempi siitä, että kannattaa ainakin yrittää. Jälleen kerran filosofiani on, että pienikin yritys parempaan suuntaan on parempi kuin ei yritystä ollenkaan. Meillä muovia löytyy eniten keittiöstä ja lastenhuoneesta. Molempiin voi mitä suurimmassa määrin vaikuttaa itse.

Useimmat muovilelut ovat aina ärsyttäneet minua. Ei-ärsyttävien joukkoon kuuluu lähinnä legot, nukke, hiekkalelut ja Plaston leikkiastiat. Kaikki muut hermostuttavat minua. Ne ovat räikeitä ja menevät rikki parin käyttökerran jälkeen. Nykyisin en voi olla myös miettimättä, millaisia kemikaaleja ja myrkkyjä ne huokuvat ympäristöönsä. Miten ne vaikuttavat pieneen lapseen, joka laittaa kaiken suuhun? Lisäksi muovista tulee jäteongelma. Energiajätteeksi kelpaamaton muovi päätyy täyttämään kaatopaikkoja, eikä maadu ikinä.

Vähitellen muovi on alkanyt ärsyttää myös keittiössä, mutta onneksi siellä se on helppo korvata muulla vaihtoehdolla. Säilytysastioita saa ongelmitta lasisina, kauhoja ja lastoja puisina ja metallisina. Sama koskee leikkuulautoja, mukeja, lautasia ja kaikkia muitakin esineitä. Kokonaan muovista ei pääse eroon, mutta näistä voi ainakin aloittaa.

Uutta muovia ei tarvitse ostaa. Nyt on siis edessä vanhojen esineiden uusiminen. Keittiössä se on helppo toteuttaa, mutta en ole varma, miten leluongelman saisi ratkaistua. Ehkä kaikessa hiljaisuudessa vain poistan pahimman muovikrääsän lelulaatikosta, ja pyydän etteivät hyväntahtoiset sukulaiset ja ystävät ostaisi sitä lisää. Kuten dokumentissa todettiin, monia kemikaaleja ei ole tutkittu sen suhteen, ovatko ne esimerkiksi lapsille turvallisia. Silti niitä saa myydä EU:n alueella vapaasti. Suurimmasta osasta ei vielä tarkalleen tiedetä, millaisia terveysvaikutuksia niillä voi olla. Siksi tuntuu järkevältä mieluummin katsoa kuin katua, etenkin kun varovaisuus ei vaadi ylitsepääsemättömiä ponnistuksia.