Paperiprojekti jatkuu

Eilisen operaation seurauksena minulla on nyt muutama ”raakapino” , toisin sanoen kasa, jossa on pelkästään minulle kuuluvia papereita sekä lapseen liittyviä papereita, sekä yksi kasa autoon liittyviä papereita. Tänään vuorossa on näiden tarkempi erittely:

  1. Roskien karsinta: Katsotaan jokainen paperi yksitellen läpi, päätetään onko se tarpeellista säilyttää vai ei. Laitetaan roskat suoraan roskiin.
  2. Säilytettävät paperit lajitellaan siten, että samanlaiset tulevat yhteen. Esim. autopinosta lajitellaan erikseen huoltopaperit ja -kuitit, katsastus, vakuutukset, verot jne.
  3. Niputetaan saman lajin paperit kronologiseen järjestykseen.
  4. Yhdistetään kaikki väliaikaisesti takaisin yhdeksi pinoksi.

Koska kaikki pinot mukaanlukien papereita on satoja, ajattelin pysytellä kohtuudessa tämänkin urakan suhteen. Tänään tavoitteena on yksi pino, huomenna seuraava ja niin edelleen. Kuten olen jo aiemmin sanonut, en halua riskeerata tämän onnistumista yhtään. Siksi teen niin pienen palan kerrallaan, että ehdin tehdä sen noin tunnissa. Sen verran jaksan keksittyä. Huonoin vaihtoehto olisi haukata kerralla liian iso pala, ja sitten jättää koko juttu puoliväliin kun aika loppuu tai innostus lopahtaa.

Projekti etenee vaiheittain. Sitten kun olen saanut kaikki raakapinot käytyä läpi ja lajiteltua ne asianmukaisesti, jäljellä on vielä säilytysratkaisun keksiminen. Voisin iltapäivällä tulla taas kertomaan, miten homma eteni.

 

Huh! Ensimmäinen vaihe takana

Reilun tunnin tiivistahtisen lajittelun tulos on tässä:

Ensimmäinen kierros, neljä pinoa.

Ensimmäisen lajittelukierroksen lopputuloksena on neljä varsinaista pinoa:

  1. omat paperit + lapseen liittyvät paperit
  2. miehen paperit
  3. auto
  4. sekalaista, lähinnä postikortteja ja muovitaskuja

Kuvassa näkyvä viiden ”pino” ei itse asiassa ole pino, vaan siinä pari paksua kirjekuorta, jotka kuuluisivat omien papereideni joukkoon, mutta eivät pysy pinon päällä. Roskapaperia kertyi suoralta kädeltä aikamoinen kasa, mutta heitin ne kierrätyskassiin sitä mukaa kuin niitä ilmaantui. Aikaa meni reilu tunti. Näiden lisäksi jätin koskematta muutaman kansion, joiden sisältö oli selkeästi merkitty ja oma kokonaisuutensa, kuten esim. taannoiseen muuttoon liittyvä kansio.

Tältä erää nuo pinot siirretään työhuoneeseen odottamaan. Seuraava askel on käydä omat ja autoon liittyvät paperit läpi tarkemmin, mutta siihen rupean vasta huomenna. Jossain vaiheessa täytyy myös tehdä postikortteihin liittyviä päätöksiä – annanko periksi tunteelliselle sielulleni, ja säästän toissavuotiset joulukortit jonnekin, vai pystyisinkö heittämään ne pois? Dilemma.

Arkistoinnin alku: tästä se lähtee

Projektin tavoite: kaikki paperit loogisessa järjestyksessä, kaikki löytyy etsimättä, ei kasoja, ei pinoja.

Edellisestä postauksesta kävi ilmi, että tällä hetkellä arkistointi on todella alkeellisella tasolla. Yön yli asiaa mietiskeltyäni olen päättänyt käydä ongelman kimppuun seuraavalla tavalla:

  1. Kaikkien papereiden etsiminen. Koska papereita on monessa eri pinossa, lokerossa ja laatikossa, ensimmäiseksi on pakko kaivaa ne kaikki yhtä aikaa esille, jotta saan kokonaisukuvan tilanteesta. Kaikki paperit kootaan keittiönpöydälle.
  2. Ensimmäinen ”raakalajittelu”. Tässä vaiheessa teen 5 pinoa: miehen paperit, autoon liittyvät, lapseen liittyvät, omat paperini, roskat. Roskilla tarkoitan esim. mainoksia yms.

Arvelen, että tähän saakka aikaa menee vähintään tunti, mahdollisesti enemmänkin. Kokemuksesta tiedän, että tässä vaiheessa alkaa väsyttää ja tympäistä, joten tauko on paikallaan. Ensimmäinen tavoite onkin saada kokonaisuus jollain tasolla hallintaan, jotta näen esimerkiksi sen, miten paljon paperia kaikenkaikkiaan on. Tässä onkin ihan riittävästi hommaa tälle päivälle.

Seuraavaksi täytyy selvittää, millaisia mappeja ja lokerikkoja meillä tällä hetkellä on, ja miten niitä voisi hyödyntää. Jos energiaa ja fiilistä riittää, teen tämänkin tänään. Jos taas ei, jätän suosiolla huomiseksi. Aion tehdä tämän urakan nyt viimeistä kertaa elämässäni, joten en halua tympääntyä siihen ennen kuin olen päässyt edes kunnolla vauhtiin.

Kolmas vaihe on papereiden täsmällisempi lajittelu omiin ryhmiinsä, esim. verot, tiliotteet, jne. sekä niiden arkistoiminen jollain toimivalla systeemillä. Tämä jää suosiolla huomiselle, tai ehkä viikonloppuun. Olen jo miettinyt, miten kaiken lopultakin arkistoin, mutta teen siitä oman postauksen sitten kun projekti on edennyt tarpeeksi pitkälle. Hyvä puoli tässä on, että lykättyäni projektin aloittamista viimeiset pari vuotta, olen siitä nyt aivan liekeissä! Eilinen autopapereiden etsintä toimi sopivana motivaattorina. En halua enää koskaan etsiä mitään tärkeää paperia pienessä paniikissa erilaisten pinojen uumenista, ilman selkeää käsitystä siitä, missä ko. paperit ovat.

Tämä ei todellakaan toimi: arkistointi

Papereiden arkistointi on aina ollut minulle haasteellista. Olen yrittänyt monenlaisia säilytyssysteemeitä; mappeja, lokerikkoja, pinoja, kasoja, muovitaskuja sekä näiden yhdistelmiä. Menestys on vaihdellut, mutta lienee helppoa arvata, ettei mikään ole tuottanut toivottua tulosta. Jossain vaiheessa elämän ollessa hektisimmillään ja univelat pahimmillaan en jaksanut enää yrittääkään. Niinpä pari viime vuotta on menty aivan satunnaismenetelmällä. Kaikki paperit ovat suunnilleen samassa huoneessa, mutta siroteltuna useisiin eri säilytyspaikkoihin. Osa saman aiheen papereista on yhdessä, osa taas seilaa erillään jossain muualla sekaisin muiden kanssa.

Tästä hässäkästä huolimatta olen onnistunut palauttamaan veroilmoitukset ajoissa ja löytämään tarvittavat kuitit. Ennätys tehtiin tänään, kun jouduin hyvin lyhyellä varoitusajalla etsimään kaikki autoon liittyvät paperit ja kuitit viimeisen neljän vuoden ajalta. Etukäteen hirvitti, mahdanko löytää edes osan tarvittavista lapuista. Loppujen lopuksi löysin melkein kaiken tarvittavan – kolmesta eri paikasta. Osa oli riippukansion auto-lokerosta. Osa oli vihreässä pahvikansiossa, jonka päällä luki isolla AUTO. Kansio puolestaan löytyi muovilokerikosta noin kolmen sentin paperikerroksen alta. Loput olivat muovitaskussa, joka sijaitsi vetolaatikossa erinäisten muiden nippujen joukossa. Alunperin arvelin laatikon olevan tyhjä, mutta jokin intuitio sai kuitenkin kurkkaamaan sinnekin, ja sitten setvimään laatikosta löytyneitä papereita. Kokonaisuudessaan aivan päätöntä sekoilua.

Vaikka jotenkin onnistuinkin tuurilla ja näppituntumalla löytämään tarvittavat dokumentit, yllä kuvattu tilanne ei missään tapauksessa vastaa käsitystäni toimivasta arkistoinnista. Ideaalitilanteessa olisin marssinut oikopäätä oikean kansion/mapin/hyllyn luokse, ja ottanut sieltä esiin kaikki autoon liittyvät paperit. Sitten olisin valinnut niiden joukosta tarvittavat dokumentit ja palauttanut loput takaisin omalle paikalleen.

Tämä tarina toivottavasti havainnollistaa sitä, missä tilanteessa arkistointi on nyt. Huomenna palaan asiaan ja pohdin, mitä tälle kaaokselle voisi tehdä.

Paperipinojen analyysi

Suurin osa kotini sotkuista muodostuu tällä hetkellä paperista. Paperia on paljon, sitä tulee koko ajan lisää ja suurimmalle osalle ei tunnu olevan oikeaa paikkaa. Seurauksena muodostuu pinoja, epämääräisiä kasoja ja lievää epätoivoa. Päästäkseni näistä kaikista eroon, lähestyn asiaa kolmesta näkökulmasta: 1) mitä niissä pinoissa on, 2) miten papereiden kertymistä voisi estää, ja 3) mihin ne loput pitäisi panna. Äkkiseltään voisin kuvitella, että perusteelliset vastaukset näihin kysymyksiin ratkaisevat ongelman jokseenkin kokonaan. Tänään keskityn ensimmäiseen ongelmaan:

I Mitä niissä pinoissa on ja mistä ne paperit oikein tulevat

Vilkaisin ympärilleni ja löysin ainakin näitä kaikkia: sanomalehtiä, aikakauslehtiä, mainoksia, katalogeja, laskuja, tiliotteita, veropapereita, palkkakuitteja, KELAn tiedotteita, kuitteja, postikortteja, tyhjiä kirjekuoria, käyttöohjeita, muistilappuja.

Parhaiten hallinnassa ovat lehdet. Johtuen varsin tiukasta systeemistä jonka olen itselleni kehittänyt, ylimääräisiä lehtiä ei juurikaan seilaa pitkin pöytiä. Meille tulee sekä sanomalehtiä että aikakauslehtiä, ja lisäksi ostan noin kerran kuussa yksittäisiä lehtiä, mutta vanhat lehdet heitetään epäseremoniallisesti pois uusien tieltä. Lisäksi säilytettäville lehdille on omat paikkansa.

Osoitteellista mainospostia tulee yllättävän paljon. Tilasin kerran yhden hyllykön Anttilasta. Sen jälkeen kyseinen yritys on muistanut minua säännöllisesti vaatekuvastoilla. Sama juttu monen muun nettikaupan kanssa. En tiedä, miten näitä voisi estää tulemasta, asiaan täytyy perehtyä. Jos joku teistä tietää, pliis kerro se kommenteissa! Osa mainoksista menee roskiin, mutta osa jää pyörimään lehtien sekaan. Tässä asiassa voisin ryhdistäytyä.

Ison kokonaisuuden muodostavat ns. viralliset paperit: laskut, tiliotteet, verot jne. Tällä hetkellä suurin ongelma on se, ettei niille ole kunnollista arkistointisysteemiä olemassa. Sen vuoksi tämäntyyppiset paperit jäävät pyörimään ympäriinsä. Tajuan siis juuri tällä hetkellä, että ongelma ratkeaa heti, kun päätän miten haluan nämä arkistoida.

Jäljelle jäävät siis kuitit, postikortit ja muut epämääräiset lappuset. Näen, että niiden suhteen kyse on myös päätöksenteosta, kuten edellisessä kohdassa. On hiukan mysteeri itsellenikin, miksi en heitä ruokakaupan kuitteja suoraan roskiin, vaan sirottelen niitä pitkin pöytiä. Postikortteja tipahtee aina silloin tällöin, ja niitä on mukava saada. Kysymys kuuluu, kuinka kauan yhtä postikorttia pitäisi säilyttää – viikon? Kuukauden? Vuoden? Ikuisesti? Tätä täytyy pohtia. Muistilaput ovat tietysti tärkeitä, mutta niillekin voisi keksiä jonkun loogisen paikan. Sitten on suoranaista roskaa, kuten tyhjiä kirjekuoria, jotka pitää vain laittaa paperikeräykseen.

Summa summarum: Paperiroina hajoaa moniin eri kategorioihin, joista toiset ovat paremmin hallussa kuin toiset. Se, mikä aiheuttaa sotkua on toimivan systeemin puute. Jos eri papereille on olemassa oma, looginen paikka jonne ne laitetaan, ne lakkaavat olemasta roskia. Samalla lakkaa myös stressi ja sotku. Ha! Enää pitää siis tehdä päätöksiä. Teoriassa helppoa, käytännössä hitusen haasteellisempaa. Palaan asiaan!

Tällä viikolla tulossa: paperiteema

Blogi on viettänyt hiljaiseloa kuluneen viikon mutta pääsee vauhtiin taas. Tällä viikolla tulossa postauksia paperista: monet kodit (omani mukaanlukien…) ovat täynnä paperiroinaa. On pinoja, silppua, lippusia ja lappuja – eikä oikein käsitystä siitä, mitä niille pitäisi tehdä. Aion siis pohtia mistä kaikesta paperiroina oikeastaan koostuu, mistä sitä oikein tulee ja miten sen tuloa voisi rajoittaa. Kierrätystä unohtamatta.