Viikon vinkit 46/2012: parveke, jouluvalot, vaarallinen laturi

YLE antaa ohjeita parvekekasvien talvehtimiseen. Voin ylpeänä ilmoittaa, että sain oman parvekkeen syyskanervat istutettua perjantaina. Jouluvaloissa suomalainen kuulemma suosii melko vaatimatonta. Aiemmin minuakin ärsytti ”liian aikaisin” asennetut jouluvalot, mutta nykyisin olen sitä mieltä, että mitä enemmän valoa pimeyden keskellä on, sen parempi. Joten eilen kanervat saivat seurakseen runsaan määrän led-valoja. Huikeimmat jouluvalomuistoni ovat Floridasta, jossa valoihin todella panostettiin. Yltä päältä valoilla kuorrutettu talo ei ollut mikään kummajainen.

Mitä mieltä olette tästä: Kuluttajavirasto haluaa lelukuvastot kirjekuoriin. Ideana on, ettei joulun alla alkava hurja lelumainonta kohdistuisi lapsiin, vaan aikuiset saisivat itse päättää, annetaanko kuvastot lasten käsiin vai ei. Kun itse olin lapsi, äiti kuulemma takavarikoi suurimman osan mainospostista, ennen kuin se päätyi meidän käsiimme. Joulupukin kirjeet olisivat ilmeisesti muuten paisuneet utopistisiin mittasuhteisiin. (YLE)

Kauppalehti varoittaa, että autolaturit eivät tee älypuhelimille hyvää.

IltaSanomat tarjoilee pinnallisia ohjeita kaaoksen kesyttämiseksi. Tällaiset jutut ovat minusta aika turhia. Kuka tahansa tietää sanomattakin, että ei pitäisi hamstrata, jos haluaa karsia. Viimeinen vinkki oli kuitenkin hyvä: tekstiilejä on kätevää säilyttää sellaisissa muovipusseissa, joista saa ilmat imettyä pois.

 

 

Lelut, jotka taakseen jättää

Jokin aika sitten havahduin siihen, että lapsella on hirveästi leluja. Samaan aikaan havainnoin, että aktiivisessa käytössä niistä oli ehkä noin 20%. Lasten leluissa on sama ilmiö kuin lasten vaatteissakin – ne jäävät pieniksi. Yksivuotias leikkii ihan eri leluilla kuin kaksivuotias, ja 12-vuotiasta tuskin kiinnostaa samat jutut kuin 10-vuotiasta. Niinpä leluja on tarpeen keräillä säännöllisin väliajoin talteen, sillä uusia tulee väistämättä. Muuten seurauksena on äkkiä valtava kaaos.

Pääsin hyvään vauhtiin eräänä päivänä. Lapsen huomaamatta noukin laatikkoon kaikenlaista sälää. Mukana oli leluja, jotka eivät olleet kelvanneet leikkiin pitkiin aikoihin, sekä sellaisia ”oikeita tavaroita”, jotka oli annettu leikkikaluiksi. Jälkimmäisessä ryhmässä oli erilaisia purkkeja ja purnukoita, nauhanpätkiä ja sen sellaisia. Aikamoisen tarpeetonta tavaraa siis. Ylimääräisiä leluja kertyi kokonainen muovinen säilytyslaatikko. Jäljelle jätin kaikki sellaiset lelut, jotka selvästi kiinnostivat edelleen ja jotka olivat ehjiä.

Sitten tein suuren virheen. Syystä tai toisesta homma keskeytyi hetkeksi, ja jätin laatikon lastenhuoneen sängylle. Ja unohdin sen siihen. Seuraavana päivänä jälkikasvu bongasi sänkynsä päältä laatikollisen todella mielenkiintoista tavaraa. Eipä aikaakaan kun lähes koko sisältö oli mukulan toimesta otettu uudelleen käyttöön, ja levitelty ympäri asuntoa. Tajusin, että peli oli ainakin hetkeksi menetetty ja sen seurauksena itse laatikkokin päätyi leikkeihin. Nyt meillä on siis täsmälleen sama määrä leluja kuin ennenkin, ja lisäksi yksi lelulaatikko enemmän. Ei mennyt niin kuin siellä kuuluisassa Strömsöössä…

Olen siis saman haasteen edessä kuin ennenkin. Leluja on liikaa, niitä on karsittava. Tällä kertaa täytyy vain huolehtia siitä, että pois kerätyt tavarat eivät jää näkyville. Tämä tarkoittaa sitä, että niille pitää etukäteen miettiä säilytyspaikka. Sitten hoidetaan koko prosessi alusta loppuun jonain sellaisena hetkenä, ettei lelujen omistaja ole paikalla. Sen jälkeen nautitaan vapaasta lattiatilasta jouluun saakka.

Viikon vinkit 32/2012: Hamstrausta, leluja ja ehkä leffojakin

Iltalehti uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan syy tavaroiden sairaalloiseen hamstraamiseen löytyy aivoista. Kyse on sellaisesta tilanteesta, että ihminen ei pysty heittämään pois ainuttakaan esinettä, vaikka kyse olisi roskista. Ydinsyy tuntuu olevan päätöksenteossa, tai pikemminkin sen mahdottomuudessa.

Lelukaaos lienee jokaisessa lapsiperheessä tuttu ilmiö. Helsingin Uutisten artikkeli pohtii  keinoja järjestyksen ylläpitämiseksi. Kiinnostavin osuus oli kuitenkin vinkit lelujen puhdistamiseen sekä kestävään kulutukseen myös lelujen osalta. Saman lehden aiempi artikkeli käsittelee hyviä ja huonoja leluja juuri kestävyyden näkökulmasta.

Nyt on kyse pelkästä huhusta, mutta innostuin tästä niin, että jaan linkin vaikkei se mitään varmaa tietoa kerrokaan. Amerikkalainen videovuokrauspalvelu Netflix laajentuu Eurooppaan tämän vuoden loppupuolella. Huhujen mukaan Suomi saattaisi olla yksi uusista maista, vaikka Netflix ei sanokaan asiaan juuta eikä jaata. Toivonpa todella, että huhu pitäisi paikkansa, sillä perinteisiin vuokraamoihin verrattuna kotisohvalta leffojen vuokraaminen on niiiiiin paljon hauskempaa. (Digitoday.)

Tiskikoneeseen voi laittaa… leluja

Tiskikoneessa voi pestä muutakin kuin astioita. Esimerkiksi Plaston lastenastiat on tehty elintarvikemuovista, joten ne kestävät tiskikonetta hyvin. Pienet muoviukkelit yms. voi laittaa pesupussiin ja tiskikoneen ylätasolle. Samalla logiikalla luulisin, että legot kestävät käsittelyn. Pesupussi on kuitenkin tärkeä, jotteivät pienet palat sinkoile koneessa ympäriinsä. Sen sijaan tiskikoneeseen ei kannata laittaa nukkeja, my little poneja yms (hiukset menevät pilalle), mitään missä on metalliosia (ruostuu rikki) tai mitään missä on teddyä (menee pilalle). Tarkista myös, ettei lelu ole ontto – toisin sanoen ettei sen sisään mene vettä.

Älä laita tiskikoneeseen

  • Puisia astioita, leikkuulautoja, lastoja. Puu ei kestä konepesua, se halkeilee ja vääntyy.
  • Vakuumieristeisiä termoksia yms. sillä jos sisään menee vettä, eristys ei enää toimi.
  • Kristallia. Tummuu ja voi mennä rikki.
  • Messinkiä, koska pinta menee pilalle koneessa.
  • Valurautaisia patoja ja pannuja, koska rauta ruostuu ja rasvapinta häviää. Emaloitujen patojen pinta voi samoin mennä rikki.
  • Kupari on pehmeä materiaali, joka kolhiintuu helposti.
  • Hopea ja kulta eivät myöskään kestä tiskikonetta.
  • Ylipäätään mitään, mikä vaikuttaa niin herkältä, että saattaisi mennä koneessa rikki.

Jos laitat koneeseen jotain muuta kuin astioita, mieti kuitenkin ensin haluatko kyseisen esineen samaan koneeseen, jossa tiskataan astioita. Fiskarsin kukkalapio todennäköisesti kestää pesun, mutta itse en haluaisi tiskata astioita samassa koneessa, jossa on kiertänyt mahdollisesti kanankakkaa…