Poistetaan vai korvataan?

Ajattelin vuoden alussa, että olisi kiinnostavaa seurata kuinka paljon huushollista poistuu tavaroita vuoden aikana. Mutta eilen tajusin että listan pitäminen ei ole kovin järkevää, kun kyseessä ei ole mikään tavaranvähennysprojekti. En ajattele niin, että meillä olisi hirveästi liikaa tavaraa. Jotain ylimääräistä varmasti löytyy, jota ilmankin pärjättäisiin, ja niistä voin hankkiutua eroon. Mutta yleisenä tavoitteena ei ole se, että vuoden lopussa olisi välttämättä vähemmän tavaraa kuin alussa.

Tuon listan on oikeastaan tarkoitus havainnollistaa sitä, miten paljon elämässä liikkuu tavaraa. Osa poistuu kokonaan, osa poistuu mutta korvataan, ja osa taas lisää kokonaismäärää pysyvästi. Tavaraa siis tulee, menee ja vaihtuu. Sitä ei ehkä tule usein ajatelleeksi, mutta tosi iso osa meidän elämästä kuluu tavaroiden kanssa toimimiseen. Niitä ostetaan, myydään, vaihdetaan, kierrätetään, huolletaan, lainataan, viedään ja tuodaan. Ja tämä kaikki ennen kuin niitä on edes ehditty käyttää lainkaan!

Nyt kuitenkin näen, että pelkkä poistojen listaus ei ole mielekästä, vaan nähdäkseen kokonaiskuvan pitäisi kirjata myös ne sisään tulleet tavarat. Huhtikuu on jo niin hyvässä vauhdissa etten viitsi enää aloittaa, mutta voisin tehdä toukokuusta sellaisen testikuukauden, jolloin listaan sekä tulleet että menneet. Lopussa voi katsoa, jäätiinkö plussalle vai miinukselle. Mutta sanon jo nyt, että tavoitteena ei ole kumpikaan. Kunhan seuraan miten käy.

Noita poistoja ajatellessa huomasin sellaisen seikan, että meillä taitaa oikeastaan olla aika optimimäärä tavaraa. Tajusin sen siitä, että moni ”poisto” on kuitenkin lopulta korvattu uudella, eikä kokonaismäärä ole muuttunut. Lastentarvikkeet ovat asia erikseen, koska niitä tarvitaan vain tietyn ajan. Mutta otetaan esimerkiksi viimeisin lisäys listaan – talvikengät. Ostin ehkä kahdeksan vuotta sitten, ja kyseisiä kenkiä on pidetty ja paikattu todella paljon. Nyt ne hajosivat niin, ettei korjaaminen enää kannata. Heitin ne roskiin, mutta samalla hetkellä vaateostoslistalleni syntyi uusi rivi: siistit talvikengät. Sellaiset tarvitsen ensi talvea ajatellen. En luultavasti osta niitä ennen kuin joskus syksyllä, mutta viiveestä huolimatta tämäkin poisto tullaan lopulta korvaamaan vastaavalla tavaralla.

Tämän kaiken pointti lienee se, että tavaroiden lukumäärällä ei oikeastaan ole väliä. Sillä on väliä, että omistaa juuri sellaisia tavaroita kuin haluaa. Koska kuten aiemmin totesin, pelkästään tavaroiden käsittelyyn menee paljon aikaa, joten miksi tuhlata sitä sellaisiin, joista ei edes välitä? Tässä suhteessa Marie Kondo on ihan oikeilla jäljillä, kun hän kehottaa pitämään vain sellaisia tavaroita, jotka ilahduttavat.

PS. Muokkaan tuota listaa vastaamaan paremmin tätä kirkastunutta ajatusta.

Viikon vinkki, joka ei toimi

Soodan hajua poistavaa ominaisuutta hyödyntäviä vinkkejä löytyy netistä pilvin pimein. Etsin vastikään tietoa siitä, kuinka kengistä saisi hienhajun pois. Yleisin neuvo oli hieroa pohjaan soodaa, laittaa kengät muovipussin ja sitten pakastimeen. Soodan ja pakkasen yhteisvaikutus pitäisi viedä kaikki hajut pois. Testasin tämän omilla sandaaleilla, mutta totesin ettei se toiminut.

Kyseessä on Eccon sandaalit, joiden pohja on kumia ja pohjan sisäpuoli on jonkinlaista nupukin tyyppistä keinomateriaalia. Varsinainen kenkäosa on nahkaa. Erittäin hyvät sandaalit, jotka ovat toimineet pääasiallisina kesäkenkinäni jo kaksi vuotta peräkkäin. Käytössä siis noin kolme kuukautta vuodessa vähintään viitenä päivänä viikossa.

Pohjat eivät enää kuitenkaan ole kovin freesit. Sooda ja pakastin eivät toimineet. Viikon tuuletus parvekkeella ei myöskään ole muuttanut tilannetta. Mietinkin nyt, mitä niille seuraavaksi kannattaisi tehdä. Järkeilen, että jäljellä on vielä pesu vedellä ja saippualla. En tiedä mitä mahkaosat tykkäävät vesipesusta, mutta toisaalta riski kannattaa ottaa, sillä en minä haiseviakaan kenkiä voi pitää, enkä myöskään myydä tai lahjoittaa. Marseillesaippuaa on, mutta millaista rasvaa kannattaisi nahkaosiin käyttää pesun jälkeen?  Pitäisikö ostaa jokin erityinen nahalle tarkoitettu tuote, vai toimisikohan jokin kotoa löytyvä öljy tai rasva? Jos on kokemusta, niin kertokaa ihmeessä.

Joko riittää?

Mistä tietää, että kengät ovat tulleet tiensä päähän? Milloin voi heitää hyvällä omalla tunnolla roskiin? Tässä ovat eräät kengät:

WP_000986Ne on ostettu vuonna 2009 ja niitä on pidetty ahkerasti. Hyvälaatuiset jalkineet, jotka ovat nahkaa sekä sisä- että ulkopuolelta. Hyvät jalassa. Monikäyttöiset. Helpot potkaista jalkaan ulos lähtiessä. Edelleen riittävän siistit arkikäyttöön.  Mutta katsokaa pohjia:

 

 

 

WP_000987

Ne ovat kirjaimellisesti puhki. Kuminappulat ovat kuluneet osittain kokonaan pois. Niiden alla oleva nahka on myös kulunut puhki, niin että sisäpohja pilkistää. En usko että nämä pitäisivät vettä, mutta mokkapintaisina en niitä sateella laittaisi jalkaan muutenkaan. Käytössä nuo kuluneet pohjat eivät vielä toistaiseksi häiritse, mutta eipä tuo paljon askelta vaimenna. Näyttää tietysti kauhealta, mutta kengänpohjia ei yleensä juuri tarkastella, joten keskivertokohtaamisessa kukaan muu ei näe miten kamalassa kunnossa nämä ovat.

Kysymys kuuluu, mikä on näiden oikea paikka? Säästänkö vielä ensi kevääseen vai laitanko roskiin? Periaatteessa kengät ovat vielä käyttökelpoiset, mutta toisaalta niin rikki, että ne voisi varmaan jo heittääkin. Minulla ei tunnetusti ole kengistä pulaa, mutta juuri tällaisia ei ole toisia (tietenkään, koska useiden samanlaisten kenkien ostaminen on minusta älytöntä). Päältäpäin kohtuullisessa kunnossa, alapuolelta rikki. Mitä te tekisitte?

Kenkiä, kenkiä, enemmän kenkiä?

Sattuipa silmiin juttu, jossa ”suomalaiset paljastavat” kuinka monta paria kenkiä omistavat. Hauska yhteensattuma, sillä kenkäaihe on pyörinyt mielessä sen jälkeen, kun huomasin jonkun löytäneen blogiin hakusanoilla ”miten kengät saa kestämään”. Näillä asioilla on nimittäin mielestäni yhteys.

Artikkelin mukaan valtaosa omistaa 10-20 paria, mikä kuulostaa ihan realistiselta. Siihen määrään mahtuu eri vuodenajat ja tilaisuudet kattavia kenkiä. Sen sijaan ne 14%, jotka väittivät omistavansa maksimissaan viisi paria kenkiä, joko puhuvat palturia tai elävät hyvin erikoista elämää. Tietenkin voi kysyä kuka tässä on rajoittunut, mutta en vaan tajua miten joku pärjää noin vähällä. Ymmärrän, että äärimmäinen köyhyys tai kodittomuus voi johtaa siihen, että ihmisellä ei ole kuin yhdet kengät jos niitäkään. Mutta jos puhutaan enemmistöstä suomalaisia, jotka eivät elä missään ääriolosuhteissa – voiko oikeasti tulla kaksilla kengillä toimeen, kuten joku tuossa artikkelissa väitti? Pitääkö joku todella samoja kenkiä kesät talvet?

Aloin leikkiä, että minun pitäisi vähentää kenkämääräni niin pieneksi kuin mahdollista, mutta niin ettei terveys vaarannu ja siten että pärjäisin tässä nykyisessä elämäntyylissäni herättämättä poikkeuksellista huomiota. Kuinka monta paria tarvitsisin? 

  1. Lämpimät talvikengät
  2. Lenkkarit tai urheilulliset tossut
  3. Välikauden kävelykengät tai nilkkurit
  4. Ballerinat
  5. Sandaalit
  6. Kumisaappaat
  7. Korkeakorkoiset juhlakengät

Seitsemän paria näyttäisi äärimmäisen pakon edessä riittävän. Mutta jos rehellisiä ollaan, tuo olisi minusta aika ankea suppea valikoima, ja noiden lisäksi haluaisin ainakin myös

  1. Korkeakorkoiset saappaat
  2. Loaferit tai mokkasiinit
  3. Varvastossut
  4. Citylenkkarit ja urheilulenkkarit erikseen (ks. yllä kohta 2.)
  5. Useampia vaihtoehtoja juhlakengille, sillä mustat kengät eivät todellakaan käy mielestäni kaikkien vaatteiden kanssa. Iltajuhliin sellaiset, mistä ei varpaat näy, ja kokkareille villimpiä vaihtoehtoja.

Eli tuosta tulisi jo 11 paria ilman juhlakenkävalikoimaa, mikä taas on sitten maku- ja tilakysymys. Jos ollaan realistisia, 10-20 paria kenkiä olisi se suppein mahdollinen määrä, jonka kanssa voisin mukavasti elellä. On ihan mukavaa, että on valinnanvaraa vähän enemmän kuin on aivan välttämätöntä.

Palatakseni alkuun, kenkien kestävyys liittyy mielestäni aika suoraan siihen, kuinka monet niitä on käytössä. Mikäli omistaa vain yhdet talvikengät, kyseiset kengät altistuvat vuoden aikana monille eri sääolosuhteille, ja ovat lisäksi käytössä lähes joka päivä usean kuukauden ajan. Toisin sanoen kulutus on kova. Vaikka kenkiä huoltaisi jatkuvasti, niin siitä huolimatta ne kuluvat väistämättä ja käyttöikä lyhenee. Esimerkiksi välikauden kengät ovat kovilla, kun porskutellaan loskassa viikosta toiseen. Kelpaavatko sellaiset enää siistimpää vaatetusta vaativissa tilaisuuksissa yhden vuoden jälkeen? Mielestäni on siksi ihan järkevää omistaa useampia samantyyppisiä kenkiä, joita voi vaihdella tarpeen ja tilaisuuden mukaan. Kun on vaihtokengät, kastunut pari saa kuivua rauhassa, tunkkaiset tuulettua ja kenkäpari saa ”levätä” käytön jälkeen. Nämä kaikki toimenpiteet saavat kengät kestämään pidempään.

Onko lukijoissa minimalistisen kenkävaraston omistavia ihmisiä? Montako paria kenkiä ihminen tarvitsee?

Viikon vinkit 30/2013 sekä Uusin Irti turhasta -podcast

Irti turhasta on palannut kesälomalta, uusin jakso löytyy tämän postauksen alareunasta. Aiheena tällä kertaa se, kuinka elellä yhdessä kun siisteysstandardit ovat kuin yö ja päivä. Luulen, että pääsimme jossain määrin asian ytimeen, eli siihen mitä siistin ja sotkuisemman osapuolen päässä oikeasti liikkuu. Ajattelen niin, että harvoin kukaan sotkee vain kiusatakseen toista, vaikka se välillä siitä siistimmästä saattaa siltä tuntuakin. Toisaalta sotkuisempi ihminen ei välttämättä ole koskaan tullut ajatelleeksi, miten sietämätöntä epäjärjestys voi siistimmälle olla.

Sitten Viikon vinkkeihin. Mielenkiintoisimman artikkelin tarjosi tällä viikolla Kemikaalikocktail. Noora oli löytänyt tutkimuksen, jossa selvitettiin muovijalkineiden sisältämiä ftalaatteja ja raskasmetalleja. Tutkimuksen mukaan niitä irtoaa jalkineista jo käytön aikana, puhumattakaan siitä, mitä tapahtuu kengän päädyttyä roskikseen. Pahimpia ovat halvat, parin euron kengät, joiden alkuperää tai niiden sisältämiä ainesosia on lähes mahdoton omin päin selvittää. Yllättäen aidot Crocsit eivät ole pahimmasta päästä, joskaan visuaaliseen haittaan ei artikkelissa otettu kantaa… Lukekaa  myös kommentit, sillä niissä on asiallista kritiikkiä ja hyviä pointteja, jotka täydentävät alkuperäistä kirjoitusta. Meillä ei käytetä muovikenkiä, mutta tämä artikkeli antoi monta hyvää syytä välttää niitä jatkossakin.

YLEn nettisivuilla toimittaja Laura Mäkiniemi pohtii, miten ”tunnelisävero” nostaa tavaran arvoa. Lauran kokemukset puhuvat myös sen puolesta, ettei tavaraan kiintymistä tarvitse opettaa. Lapset kiintyvät tavaraan siinä missä aikuisetkin, ja ihan yhtä tiukasti. Aihe on täällä pinnalla, kun olen nyt aloittanut vihdoin sen vaatteiden raivaamisen.

Uusi Irti turhasta -podcast

Uudessa Irti turhasta -podcastissa on tällä kertaa aiheena on kevätraivaus – miksi se on hyvä idea, ja mitä muuta sillä voisi tarkoittaa, paitsi raivopäistä siivoamista. Keväällä voi raivata myös ruokailutottumuksia tai muita tapoja.

Saimme palautetta, että puoli tuntia on ehkä hiukan liian pitkä aika, joten kokeilimme tällä kertaa myös tiivistää sanomistamme noin 20 minuuttiin. Podcast myöhästyi yhdellä päivällä teknisten haasteiden vuoksi. Äänitys oli kyllä valmiina jo tiistaina, mutta sitten ilmeni yllättäviä vaikeuksia. Kiitos Katrille kärsivällisyydestä editointipöydän ääressä!

Viikon vinkit 45/2012: talviteemalla

Tälle viikolle on kertynyt muutamia talveen ja jouluun liittyviä vinkkejä.

Näin pidät talvisaappaat kunnossa. (Kodin Kuvalehti)

Mitä pimeämpää tulee, sitä enemmän poltetaan kynttilöitä ja istutaan takkojen ääressä, mutta tulen käsittelyssä pitää olla tarkkana. IltaSanomien listasta voi tarkistaa, onko kotisi paloturvallinen. Talvivaatteet valmistetaan usein palonaroista tekstiileistä. Varovaisuutta on syytä noudattaa ulkotulia sytytellessä. (HS)

Tutkimuksen mukaan suomalaiset käyttävät tänä vuonna joululahjoihin ja muihin jouluvalmisteluihin 400 euroa. Se on 50 euroa vähemmän kuin viime vuonna. (HS)

Lisää kenkiä

Pikapäivitys kännykästä. Olen mökillä. Tajusin että olen etäsijoittanut kolmet kengät tänne: kahdet vanhat lenkkarit sekä yhdet vanhat kävelykengät. Näistä kävelykengät ovat aktiivisessa käytössä. Jos nämä lasketaan yhteen kotona olevien kanssa, lopputulos on 43 paria kenkiä. Kuvaavaa on, että en kotona muistanut alkuunkaan näiden olemassaoloa, ja täälläkin koko totuus paljastui vasta kun menin vinttiin ihan muissa asioissa. Mietiskelin että tässä on oivallinen esimerkki siitä, miten tavaraa kertyy, kasaantuu ja lopuksi sitä ei enää edes muista.

Neljäkymmentä

Laskin kenkäni. Käsittääkseni omistan 40 paria kenkiä, mukaan lukien kaikki mahdolliset kengät varvastossuista kumisaappaisiin. Jos mukaan lasketaan vielä pehmeäpohjaiset lammaskarvatossut, luku on 41. Tulos vaati useamman tarkistuslaskennan, sillä kenkiä löytyi muualtakin kuin eteisestä ja kenkähyllystä, kun aloin asiaan perehtyä. Periaatteessa mahdollista, että vintissä olisi vielä joitakin pareja, joiden olemassa olon olen unohtanut. En nimittäin jaksanut mennä sinne penkomaan. (Muistelen ettei siellä pitäisi olla kenkiä.) Mutta lopputulos on, että pelkästään minun omistamiani kenkiä on meillä kotona ainakin tuo 40 paria, kaiken muun tavaran lisäksi.

En osaa sanoa onko luku paljon vai vähän? Äkkiseltään sanoisin, että mikään minimalisti en kyllä tässä suhteessa ole. Omistan esimerkiksi kahdet kumisaappaat (pitkävartiset ja varrettomat), vaikka yksilläkin varmaan pärjäisi. Korkokenkiä on moneen lähtöön, samoin lenkkareita. Toisaalta Suomen sääolosuhteet aiheuttavat sen, että joka kaudelle on oltava omansa. Talvikenkiä oli kokonaismäärästä noin neljäsosa. Siksi arvelen, etten ole mikään pahimman laadun kenkähamsteri.

Merkittävä havainto oli se, että noiden joukossa on lukuisia kenkiä, joita en ole käyttänyt vuosikausiin ja joita minulla ei myöskään ole aikomus jatkossa käyttää. Joko ne ovat niin huonossa kunnossa, ettei niitä enää viitsi pitää missään, tai sitten ne ovat väärän kokoisia tai huonoja jalassa. Tästä seuraa looginen kysymys: mitä ihmettä ne sitten tekevät kaapeissani? Tämä kenkälaskuprojekti oli äärimmäisen hyödyllinen jo pelkästään tästä syystä. Tuohon epämääräiseen joukkoon kuuluvat mm.

  • Vanhat sandaalit, jotka majailevat parvekkeella. Kertoo jotain, että muistin niiden olemassa olon viimeisenä. En ikinä käytä niitä. Ajatus on joskus ollut, että kun menen parvekkeelle, voin potkaista sandaalit jalkaan ja jalkapohjat eivät tule likaisiksi. En kuitenkaan käytännössä koskaan tee niin, vaan sandaalit pyörivät siellä muuten vaan. Mitä tehdään? Roskiin!
  • Kauniit syyssaappaat, joista on vetoketju rikki. Jos ollaan rehellisiä, vetoketju on ollut rikki jo neljä vuotta. En vain ole saanut vieneeksi niitä suutariin, mutta koska kengät ovat lähes pitämättömät ja kauniit, en ole raaskinut heittää poiskaan. Mitä tehdään? Suutariin!
  • Vanhat lenkkarit. Näitä on kai säästelty huonon kelin juoksukengiksi. Enää pitäisi käydä lenkillä. Edes hyvällä säällä. Mitä tehdään? Säästetään rönttökengiksi kaiken varalta. (Huomatkaa hienovarainen itsepetos…)
  • Kävelykengät, jotka eivät enää ole muodissa, melko kuluneet. Olen käyttänyt näitä kenkiä todella paljon, mutta valitettavasti se alkaa myös näkyä. Siksi kengät ovat jääneet kaappiin, mutta en ole heittänyt poiskaan siksi, kun ne kerran ovat kuitenkin olleet niin hyvät kengät. Mitä tehdään? Kierrätetään pois kaapista lojumasta.
  • Käyttämättömät tennistossut. Aloitin kerran harrastuksen, loukkaannuin ennen kuin ehdin kenkiä käyttää, ja siitä asti ne ovat olleet kaapissa. Mitä tehdään? En tiedä. Toisaalta toivoisin joskus vielä aloittavani uudelleen, toisaalta realismin hengessä epäilen, ettei niin tule käymään seuraavan viiden vuoden aikana. Joten säästää vai esimerkiksi myydä? En tiedä, pitää vielä miettiä.

Toisaalta kenkiä katsellessa tuli enimmäkseen hyviä fiiliksiä. Pidän kaikista kengistäni, eikä niiden lukumäärä haittaa. Kuten olen tainnut ennenkin sanoa, pointti ei ole siinä että tavaraa on vähän. Olennaista on, että niistä tavaroista nauttii, jotka on päättänyt omistaa. Oikeastaan kenkien lukumäärä yllätti siinä mielessä, että olisin kuvitellut niitä olevan enemmänkin. Varsinkin kun nyt kesän aikana hankkiudun eroon niistä joita en käytä, jäljelle jäävillä on kaikilla oma käyttötarkoituksensa. Luulisin, että kiertoon lähtee noin viisi paria.

Tässä voi tehdä myös sen havainnon, että kaikki raivausohjeet eivät ole kovin fiksuja. Usein neuvotaan, että sellaiset tavarat, joita ei ole vuoteen käyttänyt, kannattaa heittää pois. Tuohon 40 pariin mahtuu esimerkiksi yhden varvassandaalit, joita olen muistaakseni käyttänyt viimeksi vuonna 2010. Ohjeen mukaan ne pitäisi siis laittaa menemään, mutta en näe siinä hirveästi järkeä. Silloin tällöin läpsyt ovat kätevät, ja toisaalta niiden säilyttäminen vie niin vähän tilaa, että voin yhtä hyvin säästää ne. Sen sijaan kengät, joita olen säästänyt vaikka ne ovat huonossa kunnossa, saavat mennä. Joukossa oli myös kaksi paria muistokenkiä. Toiset ovat edelleen juhlakäytössä muistoarvosta huolimatta. Toiset taas on aikanaan ostettu ylioppilaspukua varten. Niiden muotoilu on niin ehtaa ysäriä, että vaikka ne tuolloin olivatkin ihanat, en voisi kuvitella enää kulkevani niissä missään. Mutta aion silti säästää ne aarteiden joukkoon. Saavatpahan lapsenlapset joskus ällistellä mennyttä muotia.

Ja nyt tärkeä kysymys: kuinka monta paria kenkiä omistat? Kuka uskaltaa vastata?

Vaatteiden kierrätys

Eilisen vaatekaappipostauksen seuraksena tuli mieleen listata erilaisia kierrätysvaihteohtoja vaatteille. Suurin osa näistä pätee tietysti muiden tavaroiden kierrätykseen.

Myy

  • huuto.net
  • kirpparit
  • vintage-vaatteiden osto- ja myyntiliikkeet
  • facebookin, oman blogin tai omien nettisivujen kautta

Anna pois

  • kierrätyskeskukset
  • UFF
  • Pelastusarmeija, Fida & vastaavat
  • netcycler.fi
  • lahjoita kaverille

Jos vaate menee roskiin, sen voi laittaa energiajätteeseen. Poikkeuksen tekee nahka ja PVC-muovi.

Puuttuuko listasta jotain? Lisää kommentteihin.