Aihearkisto: Siivous

Tahmaa!

Julkaistu , kirjoittanut
4

Eilen luvattu kuvamateriaali on tässä. Katsokaa nyt tätä! Ei hyvää päivää.

Näinkin voi käydä….

Tämä on useamman räjähdyksen summa. Ensimmäiseksi hunajapurkki oli kellahtanut kumoon, ja valuttanut puolet sisällöstä laatikon pohjalle. Sen jälkeen keksipaketista on levähtänyt muutama keksi, jotka ovat tiukasti tarttuneet pohjalla olevaan töhnään. Valkoinen jauhe on tomusokeria, joka on peräisin tuliaisiksi saaduista kreikkalaisista marmeladeista (olin unohtanut, että niitä oli vielä pari jäljellä). Loppu on sitä miltä näyttääkin, paitsi että kaikki ui ihanassa, tahmeassa hunajassa.

Tälle on yksi selitys. Meillä on kuivakaapissa vetolaatikot, joissa on reilut 5cm korkeat laidat. Tämä laatikko on niin ylhäällä, etten näe sinne kiipeämättä tuolille. Se taas ei yleensä haittaa, koska laatikossa on teetä, keksejä ja satunnaisesti karkkeja. Useimmin tarvitut tavarat ovat eturivissä, josta yletän ottamaan ne käsikopelolla. Luultavasti jossain vaiheessa olen huomaamattani tyrkännyt hunajapurkin kumoon, ja se on ollut huonosti kiinni. Lopputuloksena on tuo käsittämätön töhnä laatikon pohjalla.

Siivouksesta taitaa tulla melko mielenkiintoinen projekti, ei ole nimittäin hajuakaan miten tuo hunaja parhaiten pohjalta lähtisi. Ehkä suurimmat pitää ensin kaapia jollain lastalla, ja pestä loput jollain aineella. Välillä minusta tuntuu, että kodinhoito on aika hyvin hanskassa, osaan ja tiedän paljon juttuja, ja tykkään tehdä. Sitten tulee näitä päiviä. Jos joku siellä kotikeittiöissä on onnistunut saamaan aikaa yhtä hienon sotkun, vertaistukea otetaan kiitollisena vastaan 🙂

 

Tautituvalta päivää

Julkaistu , kirjoittanut
2

Arkijärki on taudin kourissa. Ensin se iski lapseen, ja sitten äitiin. (Tämä tuntuu olevan se normikaava minkä tahansa taudin kohdalla.) Täytyy sanoa, että päälle 38° kuumetta vie voimat hyvin tehokkaasti. Tyhjentämätön tiskikone tuntui kohtuuttomalta ponnistukselta, mutta ei auttanut, koska tiskialtaaseen ei enää mahtunut likaisia jemmaan.

Meillä oli vieraita lauantaina, ja etukäteen piti lääkärin kanssa konsultoida, miten sairaan lapsen kanssa tehdään. Saatiin vihreää valoa olla kotona, eikä itselläni ollutkaan mitään oireita tuolloin, lapsikin jo parantumassa. Mutta siitä huolimatta jynssäsin paikkoja jokseenkin raivopäänä käyttäen sekä tolua että apteekin desinfioimisainetta. Asiantuntijan mielestä jälkimmäinen meni jo vähän liiallisuuksiin, mutta halusin minimoida riskit niin hyvin kuin mahdollista. Omat oireet iskivät vuorokausi juhlien jälkeen. Tässä taudin kourissa voikin hieman listata kotioloissa mahdollisia toimenpiteitä, jos tarkoituksena on estää tartunta.

  • Puhtaat käsipyyhkeet, vaihdetaan päivittäin. Käytettyjen pyyhkeiden pesu vähintään 60° lämpötilassa.
  • Huolellinen ja jatkuva käsihygienia. Huomaa, että sormusten alla voi piillä aikamoinen pöpöarmeija.
  • Laitoin vessoihin myös käsidesiä tarjolle, vaikka saippua puhdistaakin tehokkaammin.
  • Erityinen huolellisuus ruoanlaitossa.
  • Jos taloudessa on vaippaikäisiä, käytety vaipat heti tiiviiseen pussiin ja roskikseen. Superhygienia sillä, joka vaippoja vaihtaa. Monet virukset elelevät suolistossa.
  • Edelleen puhtaiden vaatteiden vaihtaminen tiheästi potilaalla.
  • Ennen vieraiden tuloa kävin apteekista saatavalla desinfioimisaineella läpi kaikki ovenkahvat, tuolinkarmit, ovenpielet, WC-pöntön nupit ynnä muut riskialttiit paikat.

Tästä kaikesta huolimatta olen todennut, että tartuntaa lapsesta äitiin on lähes mahdotonta estää. Yllämainituilla systeemeillä olen kyllä onnistunut estämään taudin tarttumisen vanhemmista lapseen. Nämä eivät ole mitään virallisia suosituksia, vaan maalaisjärkisiä toimenpiteitä kotona. Voipi olla, että blogissa vietetään hiljaiseloa hetken aikaa, jotta näistä kuumehöyryistä selviän.

Korjausliike & lisää hehkutusta

Julkaistu , kirjoittanut
2

Ensin yksi olennainen oikaisu: olen täällä hehkuttanyt Universal Stonea viime aikoina. Vasta tänään tajusin katsoa purkkia tarkemmin, ja mitä ihmettä – ei siinä lue Universal Stone! Siinä lukee Ecostar. Ilmeisesti kyse on kuitenkin käytännössä samasta aineesta. Vai onko? Onko teillä tietoa? Olen hiukan hämmentynyt, mutta hällä väliä, pääasia että tulee puhdasta.

Ja sitähän tulee. Sain päähäni testata, miten ”Universal Stone” eli siis Ecostar puhdistaisi messinkiä. Ja katsokaa tätä: 

Tuossa on kynnyslista, josta osa on käsitelty sienellä ja puhdistusaineella, ja toinen puoli on käsittelemätön. Arvatkaa kumpi on kumpi. Tummentuneet listat muuttuivat häikäiseviksi muutaman minuutin työllä. Ensin siis kostutetaan sieni, pyöritellään sitä puhdistusaineessa ja sitten hangataan kohdetta. Seurauksena on runsaasti siniharmaata vaahtoa, jonka pyyhin pois märällä mikrokuituliinalla. Lopuksi kuivataan talouspaperilla. Sanoisin, että lopputulos syntyi hyvin pienellä vaivalla.

Olipa aineen nimi mikä tahansa, ainakin se toimii. Olen muuten huomannut, että asia ei aina ole niin. Lähikaupassa ei ollut taikasientä, joten ostin sitten kilpailevan tuotteen. Ei toiminut yhtä hyvin kuin alkuperäinen. Tällä hetkellä tunnen oloni pöhköksi, sillä olen hehkuttanut täällä ihan väärää tuotetta. Jos siis tätä ennen puhun jossain Universal Stonesta, niin täsmennetään nyt vielä kerran, että käytössäni ollut tuote on Ecostar. Enkä pääse hetkeen testaamaan miten Universal toimisi, sillä Ecostar on todella riittoisaa ja purkki iso. Mutta ainakin intoilen siis jatkossa oikeasta tuotteesta.

EDIT: Kyse on siis tästä tuotteesta.

 

Tämän viikon tärpit

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Jännittävä päivä. Pesukoneenkorjaajan pitäisi saapua klo 11 mennessä. Jos kone ei tule kuntoon, pesutupa kutsuu. Jos kone ei tule kuntoon, Mielen asiakaspalvelu saa myös varsin tiukkasävyisen puhelun. En katso tällaista pelleilyä enää yhtään pidemmälle.

Roskalavan pitäisi saapua takapihalle tänään, ellei se peräti jo ole siellä. Lapsenvahti on myös tulossa, sillä en kaipaa raivausprojektiin ylimääräisiä pikkuapulaisia. Otan kameran mukaan, yritän saada ennen- ja jälkeen-kuvia nähtäväksi. Olen aloittanut projektin etukäteen lainaamalla muuttolaatikot pois tieltä. Vintistä lisää myöhemmin tällä viikolla. Ongelmana ei ole niinkään tilanpuute, kuin sen hankala muoto. Komero pitäisi onnistua järjestämään jotenkin niin, että sinne mahtuisi myös sisään ja sieltä saisi tavaraa ulos.

Luonnoksissa odottaa runsaasti puolivalmiita tekstejä, ja lisää on tulossa. Jostain syystä inspiraatio on ollut korkealla viime aikoina ja tekstiä on syntynyt. Ongelmana on ollut ajanpuute ja flunssa, en ole ehtinyt viimeistellä juttuja julkaisukuntoon. Mutta mielen päällä on pyörinyt ajatuksia mm. leluista, palveluammateista, kynttilöistä, joten näitä postauksia on tiedossa lähiaikoina. Aion myös tehdä lisää testejä Universal Stonen käyttömahdollisuuksista, kuvamateriaalin kera. Oikeastaan olen ihan liekeissä täällä kaikista uusista ideoista. Kun vaan tämä ärsyttävä flunssa menisi ohi, että jaksaisin kunnolla ruveta hommiin. Lievä lämpö ja pää täynnä räkää ei oikein edistä raivausprojekteja.

Marttojen ohjeet vs. Arkijärjen menetelmät

Julkaistu , kirjoittanut
4

Luin jokunen aika sitten lehtijutun, jossa Martat ohjeistivat keraamisen lieden pesussa. Marttojen mukaan puhdistukseen riittää astianpesuaine ja mikrokuituliina. Mitään erikoisaineita ei tarvita. Arvostan Marttojen ohjeita kovasti, koska ne ovat yleensä varsin tervejärkisiä ja testattuja. Tällä kertaa kuitenkin epäilin tulisiko puhdasta, joten päätin testata asian.

Ostin aika pitkään milloin mitäkin keraamiselle tasolle tarkoitettua puhdistusainetta. Ne toimivat mielestäni kohtuullisesti, mutta eivät millään muotoa ”räjäyttäneet likaa pois”. Pesuvälineenä olin käyttänyt tavallista tiskirättiä tai talouspaperia. Näin jatkui, kunnes eräänä päivänä sain neronleimauksen ja rupesin pesemään lieden Universal Stonella. Johan rupesi tulemaan puhdasta! Piti siis testata Marttojen vinkit vastaan Arkijärjen omat konstit.

Liesi oli melko likainen. Sillä oli paljon pannulta räiskynyttä rasvaa, ja jonkin verran palaneita roiskeita. Edellisestä kunnon pesusta oli jo vierähtänyt aikaa useampi viikko. Yritin ottaa kuvia, mutta valitettavasti kännykän kameralla ei saanut kovin havainnollistavia, joten kuvamateriaali puuttuu. Lähtökohtana siis rehellisesti likainen liesi. Pesin toisen puolen normaalisti Universal Stonella, toisen puolen kimppuun kävin mikrokuituliinan ja Fairyn voimin. En liotellut pintaa kummallakaan puolella, vaan pesin kuten olisin normaalistikin tehnyt.

Mikrokuituliina tehosi paremmin kuin olisin odottanut, mutta ei vienyt kaikkea likaa. Pinnalla olevaan rasvaan se tehosi hyvin, mutta pinttyneempi lika ei irronnut. Kenties raivopäänä hinkkaamalla olisi loputkin saattaneet irrota, mutta Universal Stone pesi puhtaammaksi vähemmällä vaivalla. Tällä kertaa Marttojen ohje ei siis ollut ylivertainen. Ainakin selvästi likaisen liesitason Universal Stone puhdistaa tehokkaammin kuin Fairy ja mikrokuitu.

Siinä olen Marttojen kanssa samaa mieltä, että erilliset pesuaineet ovat turhia. Universal Stonea (kuten toki Fairyakin) voi käyttää monenmoisten pintojen puhdistamiseen. Jos sattuu olemaan reipas henkilö, joka pyyhkäisee lieden puhtaaksi jokaisen käytön jälkeen, Marttojen menetelmä on varmasti erinomainen. Samoin sitä voi kehua hellävaraiseksi, mutta yhtään likaisemman hellan kanssa saa tehdä aika paljon töitä. Jos taas kuuluu samaan sarjaan kuin minä, eikä jaksa niin systemaattisesti liettä pestä, niin Universal Stone on tehokkaampi.

Muita hyviä vinkkejä keraamisen lieden puhdistukseen?

Lattian kautta koneeseen

Julkaistu , kirjoittanut
4

”Pyykkikori, kolme lajittelua”. Tällä hakusanalla joku oli päätynyt lukemaan Arkijärkeä, mutta pahoin pelkään, että hän ei löytänyt etsimäänsä. Sain kuitenkin inspiraation kirjoittaa vaihteeksi pyykinpesusta, nyt kun haussa on se uusi konekin.

Systeemi, jolla pyykit lajittelen, on todennäköisesti maailman epähienostunein. Käytössä on yksi siisti, kannellinen pyykkikori (tai siis oikeastaan laatikko), joka sijaitsee makuuhuoneessa. Kaikki pyykit heitetään sinne toinen toistensa perään. Jos liinavaatteita tulee paljon, niin saatan laittaa ne kassiin pyykkikorin viereen lähinnä siksi, että vaatteet mahtuisivat koriin. Varsinainen lajittelu ennen pesua tapahtuu heittelemällä pyykkejä korista lattialle eri kasoihin: mustat, valkoiset, värilliset jne. Korkein kasa voittaa, ja se kannetaan koneeseen. Tosin pyykkiä pestään meillä niin tiuhaan tahtiin, että yleensä etukäteen on jo hyvä arvaus siitä, minkä väristä on eniten likaisena.

Kasa lattialla kuulostaa ehkä vähän karulta, mutta tosiasiassa olen tarkka siitä, mitkä vaatteet päätyvät lopulta yhtä aikaa koneeseen. Värin puolesta erottelen mustat/tummat, valkoiset ja kirjavat. Silloin tällöin saatan pestä koko koneellisen punaista, etenkin jos joukossa on uusia vaatteita, joista voi päästä väriä. Vaatteet menevät yleensä 40 asteen pesuun. Liinavaatteet ja pyyhkeet pesen vähintään 60 asteessa, mutta aina välillä laitan ne 90° pesuun. Jos vaatteissa on pelkkää puuvillaa, nekin on hyvä pyöräyttää 60° ohjelmalla silloin tällöin.

Tässä nykyisessä lajittelussa on kaksi erittäin hyvää puolta. Ensimmäinen on se, että likaisen pyykin säilyttäminen vie minimaalisen tilan. Toinen on se, että kenenkään ei tarvitse vaivata päätään sillä, mihin laatikkoon mikäkin vaate kuuluu. Jos minulla olisi käytössä tilava kodinhoitohuone, niin sitten varmaankin olisi mielekästä kehittää lajitteluakin vähän tyylikkäämmäksi. Mutta hei – jos tämäkin toimii, niin miksi suotta ruveta korjailemaan!

Hyh ja huh

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Suuresti inhoamani operaatio on nyt takana ja liesituuletin on puhdas. Kuten näissä kommenteissa mainittiin, ei se nyt niin vaikeaa ole, mutta jostain syystä i n h o a n yltäpäältä rasvassa olevien suodatinten käsittelyä. Hyh.

Katsoin kiltisti käyttöohjeista, miten tuli toimia. Positiivista oli, että sekä metallisen rasvasuodattimen että aktiivihiilisuodattimen sai laittaa tiskikoneeseen. Luulisin, että minkä tahansa rasvasuodattimen voi pestä koneessa, mutta aktiivihiilien kanssa kannattanee olla tarkkana. Meidän Elektroluxissa se on sellainen musta, kangasmainen levy, jonka sisällä hiili ilmeisesti on. Ohjeiden mukaan suodattimet pitää pestä kahteen kertaan kuumalla ohjelmalla, ilman muita tiskejä. Pesin ne 60° pikaohjelmalla kaksi kertaa peräkkäin, ja puhdasta tuntui tulevan. Poistin varmuuden vuoksi koneen pohjalta kaikki ruoantähteet, jottei niistä tarttuisi mitään hajuja tms. Hiilisuodatin pitää pesun jälkeen aktivoida uudelleen ”paistamalla”. Annoin sen ensin kuivua, ja sitten kuumensin ohjeiden mukaan uunissa 100°C / 10 minuuttia.

Varsinaisen tuulettimen puhdistin talouspaperilla ja Fairylla. Harmaassa metallissa rasva ei juuri näy, mutta paperi peittyi välittömästi ällöttävään ruskeaan tahmaan. Inhottavimmat väristykset sain niistä rasvakikkareista, joita oli kertynyt ilmanottoaukkojen ritilään. No, tulipahan tämäkin homma lopulta hoidettua.

Ohjeiden mukaan suodattimet pitäisi puhdistaa noin kerran kuussa. En jaksa! Mutta voin yrittää suunnilleen joka toinen kuukausi. Ehkä siitä tosiaan olisi liesituulettimen tehon kannalta hyötyä. Ymmärrän myös turvallisuusnäkökohdat, teoriassa rasva voi kai syttyä kuumetessa palamaan – tosin en ole kuullut yhdestäkään tällaisesta tapauksesta. Huomasin myös kohdan, jonka mukaan hiilisuodatin pitäisi vaihtaa uuteen kolmen vuoden välein. Nykyinen on kaksi vuotta vanha, joten ensi kesänä pitäisi hankkia ohjeen mukaan uusi. Mistähän niitäkin saisi?

Ällötyksen ällötys

Julkaistu , kirjoittanut
3

Tämä on niitä hommia, jotka vaativat henkistä valmistautumista. Edellisestä kerrasta on noin puoli vuotta aikaa. Pesuväli on taas tainnut venyä liian pitkäksi. Mutta en taida jaksaa ruveta siihen kuitenkaan vielä tänään. Huomenna on hyvä päivä. Kaivan ohjekirjan esiin valmiiksi.

Kuva ei tee oikeutta todellisuudelle. Mutta on se ällöttävä. Hyi.

Yhteenveto tiskikonekeskustelusta

Julkaistu , kirjoittanut
1

Tulipas vetävä otsikko… no mutta ei muuta kuin asiaan. Kirjoitin elokuun alkupuolella tiskikoneen puhdistamisesta. Kirjoitus poiki vilkasta keskustelua kommenttiosastolla. Esiin nousi niin paljon uutta asiaa, että lupasin tehdä yhteenvedon aiheesta myöhemmin, ja tässä se nyt tulee.

Sitruunahappo todettiin turvalliseksi puhdistusaineeksi. Sopiva annostus on 20-50 grammaa, riippuen koneen likaisuudesta ja koosta. Omalla kohdalla olen todennut, että 50g on sopiva määrä. Sitruunahappo ei haurastuta tiivisteitä. Jos sitä pelkää, voi koneen pestä sitruunahapon jälkeen normaalilla tiskikoneaineella. Normaalit pesuaineet ovat niin emäksisiä, että mahdollinen happovaikutus neutraloituu välittömästi. Nestemäistä sitruunahappoa max 10% happopitoisuudella voi käyttää myös kirkasteena, mutta tämä ei liene kovin suositeltavaa, lähinnä siksi että sen teho kirkasteena ei ole erityisen hyvä.

Etikkaa voi käyttää koneessa kirkasteiden sijaan. Tällöin etikan happopitoisuus saa olla korkeintaan 5%, vahvemmat aineet voivat vahingoittaa konetta. Etikka vähentää vesijälkiä astioissa, eikä ilmeisesti haise lainkaan. Näin vakuuttivat ne, jotka etikkaa olivat käyttäneet. Itse en ole vielä kokeillut.

Veden pehmeys tai kovuus vaikuttaa siihen, pitääkö tiskikoneessa käyttää suolaa. On hyvä huomata, että kyseessä ei ole ruokasuola, vaan ihan muu aine, jota voinee hankkia esim. rautakaupoista. Joissakin konetiskitableteissa on valmiina mukana vedenpehmennin. Veden kovuus tarkoittaa sitä, että siinä on runsaasti magnesium- tai kalsiumsuoloja. Ne heikentävät pesutulosta, joten siksi vettä on syytä pehmentää ja mahdollisesti lisätä pesuaineen annostusta. Suomessa on yleensä pehmeä vesi, mutta jos vesi tulee omasta porakaivosta, se saattaa olla kovaa. Veden laadun voi tarkistaa alueensa vesilaitokselta. Tiskikoneen ohjeissa saatetaan mainta suola, koska Euroopassa vesijohtovesi on usein kovaa, ja siksi suolaa tarvitaan. Tässä vielä kaksi hyödyllistä linkkiä: Wikipedian artikkeli veden kovuudesta sekä Marttojen nettisivuilla katsaus vedenpehmentämiseen.

Pakko on paras muusa

Julkaistu , kirjoittanut
5

Kuvittele, että saat torstaina iltapäivällä tietää, että perjantaina keittiöösi tupsahtaa reilun kokoinen joukkio laittamaan ruokaa ja syömään koko illaksi. Ihmisiä, jotka eivät ole koskaan käyneet teillä, joista suurinta osaa et ole koskaan tavannutkaan. Mitä tässä tilanteessa tekee organisointiblogia pitävä henkilö, joka tajuaa että suurin osa keittiön kaapeista ei välttämättä siedä ulkopuolisten silmien tarkastelua?

Saa sätkyn.

Kyseessä ei ollut varaslähtö ravintolapäivään, vaan ”Running Dinner” eli työpaikan virkistystapahtuma. Olin toki itse luvannut, että keittiötämme saa käyttää, en vain ollut painanut päivämäärää kovin tarkasti mieleen. En myöskään ollut tullut ajatelleeksi, että vieraassa keittiössä kokkaaminen vaatii jatkuvaa kaappeihin kurkistelua, sillä eihän kukaan voi tietää missä mitäkin on. Tietysti meillä on ns. perussiistiä, mutta sanotaan vaikka niin, että ajatus keittiön joutumisesta suurennuslasin alle sai oman huomion äkkiä kiinnittymään tiettyihin yksityiskohtiin, joista ei aiemmin ollut viitsinyt stressata.

Yhtäkkiä sitä huomaa, että uunin pohjalle on palanut jotain tunnistamatonta ainetta. Että pestopurkki on kaatunut jääkaapissa, ja vihreä noro on valunut koko seinän pituudelta pohjalle saakka. Että lusikkalaatikon pohjalla on hirveästi murusia. Että ruokakaappiin on jossain vaiheessa levinnyt puoli pussia rusinoita. Että valkoisessa laminaatissa todella erottuu joka ikinen tahra… Ja muuta sen sellaista.

Niinpä organisointiblogia pitävä henkilö käyttää perjantaina pari tuntia vimmaiseen siivoamiseen. Jostain syystä kaikki astiat olivat hyvässä ojennuksessa, mutta muut tarvikkeet eivät. Tarkempi tarkastelu osoitti, että jääkaapissa oli vähän enemmänkin pyyhittävää, kuin se yksi vihreä viiva. Vetolaatikko, jossa pidän foliota, pakastepusseja yms. koki täydellisen muodonmuutoksen. (Poistin mm. kaikki tyhjät pakkaukset.) Raivasin myös ruokakaapin ja sijoitin rusinat, keksit ja kuivatut hedelmät lasipurkkeihin, jotta ne eivät jatkossa leviäisi ympäriinsä. Sen jälkeen pyyhin kaappien ovet, putsasin lieden, uunin ja mikron sekä pesin lattian.

Melkoinen urakka. Mutta olin lopputulokseen hyvin tyytyväinen. Kaikki nämä jutut ovat olleet jollain epämääräisellä työlistalla vaikka kuinka kauan, mutta en ole saanut vain aikaiseksi. Mutta äkillinen visio siitä, että 15 ihmistä availee ovia uteliaana ja penkoo tavaroita, lisää kummasti motivaatiota. Keittiö kiiltää, ja ruoka oli hyvää! Toivottavasti tapahtuma uusitaan ensi vuonna, jotta saan taas hyvän syyn kuurata keittiön edustuskuntoon.