Kuvittele, että saat torstaina iltapäivällä tietää, että perjantaina keittiöösi tupsahtaa reilun kokoinen joukkio laittamaan ruokaa ja syömään koko illaksi. Ihmisiä, jotka eivät ole koskaan käyneet teillä, joista suurinta osaa et ole koskaan tavannutkaan. Mitä tässä tilanteessa tekee organisointiblogia pitävä henkilö, joka tajuaa että suurin osa keittiön kaapeista ei välttämättä siedä ulkopuolisten silmien tarkastelua?

Saa sätkyn.

Kyseessä ei ollut varaslähtö ravintolapäivään, vaan ”Running Dinner” eli työpaikan virkistystapahtuma. Olin toki itse luvannut, että keittiötämme saa käyttää, en vain ollut painanut päivämäärää kovin tarkasti mieleen. En myöskään ollut tullut ajatelleeksi, että vieraassa keittiössä kokkaaminen vaatii jatkuvaa kaappeihin kurkistelua, sillä eihän kukaan voi tietää missä mitäkin on. Tietysti meillä on ns. perussiistiä, mutta sanotaan vaikka niin, että ajatus keittiön joutumisesta suurennuslasin alle sai oman huomion äkkiä kiinnittymään tiettyihin yksityiskohtiin, joista ei aiemmin ollut viitsinyt stressata.

Yhtäkkiä sitä huomaa, että uunin pohjalle on palanut jotain tunnistamatonta ainetta. Että pestopurkki on kaatunut jääkaapissa, ja vihreä noro on valunut koko seinän pituudelta pohjalle saakka. Että lusikkalaatikon pohjalla on hirveästi murusia. Että ruokakaappiin on jossain vaiheessa levinnyt puoli pussia rusinoita. Että valkoisessa laminaatissa todella erottuu joka ikinen tahra… Ja muuta sen sellaista.

Niinpä organisointiblogia pitävä henkilö käyttää perjantaina pari tuntia vimmaiseen siivoamiseen. Jostain syystä kaikki astiat olivat hyvässä ojennuksessa, mutta muut tarvikkeet eivät. Tarkempi tarkastelu osoitti, että jääkaapissa oli vähän enemmänkin pyyhittävää, kuin se yksi vihreä viiva. Vetolaatikko, jossa pidän foliota, pakastepusseja yms. koki täydellisen muodonmuutoksen. (Poistin mm. kaikki tyhjät pakkaukset.) Raivasin myös ruokakaapin ja sijoitin rusinat, keksit ja kuivatut hedelmät lasipurkkeihin, jotta ne eivät jatkossa leviäisi ympäriinsä. Sen jälkeen pyyhin kaappien ovet, putsasin lieden, uunin ja mikron sekä pesin lattian.

Melkoinen urakka. Mutta olin lopputulokseen hyvin tyytyväinen. Kaikki nämä jutut ovat olleet jollain epämääräisellä työlistalla vaikka kuinka kauan, mutta en ole saanut vain aikaiseksi. Mutta äkillinen visio siitä, että 15 ihmistä availee ovia uteliaana ja penkoo tavaroita, lisää kummasti motivaatiota. Keittiö kiiltää, ja ruoka oli hyvää! Toivottavasti tapahtuma uusitaan ensi vuonna, jotta saan taas hyvän syyn kuurata keittiön edustuskuntoon.