10% sääntö

Juhlia järjestäessä on olennaista ennakoida vierasmäärä. Itse olen hiukan kontrollifriikki tässä suhteessa. Kutsun täsmällisen määrän ihmisiä, mietin millaisen porukan he muodostavat ja kenet laitetaan mihinkin pöytää istumaan. Yleensä aina käy kuitenkin niin, että kaikki eivät pääse paikalle.

Olen vuosikausien omaan kokemukseen perustuen määritellyt vieraiden 10 prosentin säännön. Se tarkoittaa sitä, että alunperin kutsutusta joukosta noin 10% jää jostain syystä tulematta. Osa ilmoittaa jo etukäteen, että yhtä aikaa on muuta menoa. Mutta aina on joku, jolle iskee viime hetkellä vatsatauti, migreeni, lapsenhoitovuoro tai joku muu force majeure. Tämä on muuten sellainen asia, että jos vieras vetoaa migreeniin, emännän kuuluu uskoa, vaikkei olisi koskaan kuullut henkilön kärsineen minkäänlaisista päänsäryistä. Vieraalla on oikeus perua tulonsa menemättä täsmällisiin yksityiskohtiin.

Oman kokemukseni mukaan tämä sääntö pätee niin lastenkutsuilla, perhejuhlissa kuin muissakin tilaisuuksissa. Se helpottaa suunnittelua, kun tietää että todennäköisesti noin yksi kymmenestä jättää tulematta. Lukumäärä ei tietenkään ole matemaattisen tarkka. Esimerkiksi helmikuisissa lasten synttärijuhlissa oli 13 kutsuttua, joista lopulta kaksi ei päässyt paikalle. Viime kesän bileisiin oli ilmoittautunut 41, joista paikalle pääsi 37. Kokemukseni on että mitä vieraampia ihmisiä kutsuu, sitä enemmän tulee niitä jotka eivät pääse.

Tietenkään ei kannata laskea sen varaan, että AINA 10% jättäisi tulematta. Mitä pienemmästä joukosta on kyse, sitä suurempi todennäköisyys sille että kaikki pääsevät. En siis kutsuisi kymmentä ihmistä, ja laittaisi ruokaa vain kahdeksalle. Mutta kun puhutaan yli 20 ihmisen juhlista, melko varmasti ainakin parille tulee jokin este. Tähän kokemukseen nojaten uskallan nykyisin yleensä aina kutsua hiukan ”liikaa” ihmisiä. Jos siis kyseessä ei ole ns. avointen ovien juhlat, kannattaa aina pyytää vastaus osallistumisesta hyvissä ajoin, ja sen lisäksi varautua siihen, että myös ilmoittauneista jokunen jättää tulematta.

Vinkkejä joulukoristeiden säilyttämiseen

Purin tänään joulun pois. Kolme viikkoa on juuri sopiva määrä joulua yhdellä kertaa. Koristeita pakkaillessa ajattelin jakaa muutaman hyväksi koetun systeemin niiden säilyttämiseksi.

Jos joulukuusessa on lasipalloja, ne kannattaa ehdottomasti säilyttää alkuperäispakkauksissaan. Niissä ne pysyvät paikoillaan ja järjestyksessä. Sama koskee muitakin kuusenkoristeita, kuten lamppuja. Hopeanauhat ja tähden säilytän vyyhteinä minigrip-pusseissa. En tiedä tummentuisivatko ne ilman pusseja, mutta ainakin pysyvät siisteinä ja järjestyksessä.

Ainakin meillä on kaikenlaisia pikkutonttuja ynnä muita koristeita, joita asetellaan ikkunalaudoille ja muille tasoille. Tällaiset pienet koristeet on mielestäni kätevä pakata muovisiin vihannesrasioihin. Esimerkiksi kirsikkatomaattien, viinirypäleidän ja muiden vastaavien kannelliset pakkaukset ovat hyvä. Niistä näkee heti läpi, ja kuitenkin koristeet pysyvät järjestyksessä, niitä voi pinota isompaan laatikkoon, eivätkä ne vahingossa rusennu. Lasikoristeiden pehmustamiseen olen käyttänyt talous- tai vessapaperia, mutta mikä tahansa pehmeä käy. Sanomalehtipaperia ei kannata käyttää, koska se värjää.

Olen nähnyt joulukoristeita säilytettävän myös kertakäyttömukeissa. En ole itse kokeillut, mutta jos muita rasioita ei ole saatavilla, toimii varmaan ihan hyvin. Ainoa ongelma on se, ettei kupeissa yleensä ole kantta. Kaikki pienet säilytysrasiat kannattaa kuitenkin koota yhteen isoon pahvilaatikkoon, jonka päälle kirjoitetaan selkeästi mitä se sisältää. Sillä lailla koristeet löytyvät seuraavanakin jouluna kohtuullisen helposti.

Jouluvalot voi vyyhdittää siististi, ja pakata joko alkuperäislaatikkoon, tai sitten läpinäkyvään muovipussiin. Jokainen sarja kannattaa laittaa omaan pussiinsa, jotta johdot eivät mene sotkuun. Mielestäni kaikki rikkoutuneet valot kannattaa vaihtaa tässä vaiheessa (esim. ikkunoiden joulutähtiin), koska ensi jouluna niitä on tylsä lähteä etsimään kaupasta siinä vaiheessa, kun oikeasti haluaisi vain ripustaa ne esille.

Mitä opin tästä joulusta?

Tämä postausaihe on tyynesti kopioitu Kutri.netistä, jossa Katri pohti samaa asiaa. Idea oli hyvä, joten teen samanlaisen. Joulu 2015 – mikä meni hyvin, mitä pitää tehdä ensi vuonna eri tavalla? Tänä vuonna joulu meni aivan poikkeuksellisen hyvin. Vietimme aaton kotona, ja lähipiiri kokoontui meille syömään ja avaamaan lahjoja. Oli jotenkin tosi ihana jouluaatto, kaikki onnistui hienosti.

Ruokien onnistumisen kannalta olennaisessa osassa oli viime vuonna tehty excel-taulukko joulupöydän antimista. Sinne oli kirjattu mitä ruokia laitetaan, kuka niistä on vastuussa, mistä mitäkin hankitaan ja kuinka paljon. Oli tosi kätevää kopioida viime vuoden pohja uudelle lehdelle ja sitten vain muokata tarpeellisilta osilta. Valmis lista vapautti menun suunnittelusta, ei tarvinnut miettiä alusta saakka kaikkea. Poistin tänä vuonna pari juttua, jotka eivät viimeksi toimineet, ja lisäsin pari uutta kokeilua niiden tilalle. Päivitän tämän vuoden ruoat vielä toteutuneen mukaan (esim. kuinka iso kinkku oli, montako purkia mätiä riittää) ja ensi vuonna  valmistautuminen on vielä helpompaa. Meillä oli ensimmäistä kertaa luomukinkku, ja mielestäni se oli myös paremman makuista kuin tavallinen viljapossu. Muun muassa tämä siis muistiin ensi vuotta ajatellen.

Tämä ajantasainen ruokalista mahdollisti myös jatkuvasti päivittyvän kauppalistan, ja siitä oli helppo tarkistaa, onko kaikkea tarpeellista, sillä kaikki tarjottavat näki kerralla yhdeltä sivulta. Ruokien suhteen oli myös todella järkevää käyttää kotiinkuljetusta. Tilasin säilyvät ja pakatut ruuat hyvissä ajoin etukäteen, jolloin viime tippaan ei jäänyt mitään. Kauppareissut olivat myös järkeviä, kun ei tarvinnut yrittää ostaa kaikkea kerralla. Riitti, että hankki tuoretuotteet pari päivää ennen joulua. Lopuksi omaa urakkaani helpotti kovasti se, että olin jakanut ruoanlaittovastuuta myös vieraille. Anoppi teki graavilohen, oma äitini laatikoita ja silliä. Tarjottavaa oli yllin kyllin, mutta en joutunut itse väsämään kaikkea. Samalla ratkesi myös säilytystilaongelma, sillä nuo ruuat tuotiin vasta joulupöytään. Tietysti osa oli tehty pakkaseen valmiiksi, ja esimerkiksi porkkanalaatikon tein edellisenä päivänä, jolloin aattona vain lämmitettiin.

Siivous oli hyvin yksinkertainen juttu, sillä siivooja hoiti varsinaisen joulusiivouksen. Itse huolehdin siitä, että lakanat tuli vaihdetuksi, pyykkikori tyhjennetyksi ja pidin tiskikoneen jatkuvasti käynnissä. Sillä lailla kaaos ei päässyt valtaamaan kotia kaikkien valmistelujen ohessa.

Tänä vuonna päätin, että lahjojen suhteen on aika ryhdistäytyä. Tänä vuonna ostelin lahjoja viime tingassa joulua edeltävinä päivinä, ja kärsin eniten henkisesti. Käytännön ongelmiakin oli, sillä kuten uutisistakin sai lukea, jotkut hittilelut olivat loppuneet kaupoista jo aikapäivää sitten. Eniten kuitenkin ärsytti se viime hetken ryntäily. En halua olla ihminen, joka ryntäilee joulutungoksessa kasseja raahaten. Haluan olla ihminen, jolla on viimeistään marraskuussa kaikki lahjat hankittuna ilman pienintäkään säntäilyä, niin että joulun alle jää korkeintaan paketointi.

Summa summarum: Mitä opin joulusta 2015?

  • Ruokien suunnittelu mahdollisimman tarkasti, vastuun jakaminen, kotiinkuljetuksen hyödyntäminen
  • Lahjojen hankkimisen takaraja on lokakuun lopussa. Silloin kaupoissa on vielä kaikkea, ja silloin kyllä jo tietää, mistä esimerkiksi lapset kulloinkin intoilevat.
  • Siivoojaan palkkaaminen on fiksua
  • Joulukoristeiden laittaminen tarpeeksi myöhään. Laitoin kaikki koristeet esille yhdellä kertaa vajaa viikko ennen aattoa. Tuli joulutunnelma, eikä koristeisiin ehtinyt yhtään kyllästyä etukäteen.
  • Olennaiseen keskittyminen: päätä etukäteen mikä on tärkeää ja sitten keskity siihen. En ehtinyt ostaa kukkia, en ehtinyt pestä täkkiä eikä lastenhuoneen tyhjennyskään toteutunut täydellisesti. Mutta ei haittaa, en ottanut niistä stressiä ja joulu oli ihana siitä huolimatta.

Lähtöpisteessä

Kun aloitin Koko koti kuntoon -projektin, siivosin ensimmäisenä jääkaapin ja muut ruokakaapit. Voin kertoa, että jääkaapin järjestys ei pysynyt täydellisenä koko syksyä. Tänään raivasin kaapin uudelleen. Tämä on olennainen jouluvalmistelu. Silloin nimittäin jääkaappi on yleensä muutaman päivän ajan täpösen täynnä, joten on turha säilytellä siellä ylimääräisiä jämäruokia. Inventaario on muutenkin paikallaan tässä vaiheessa, kun kaupat ovat vielä pari päivää auki ja täydennyksiä voi tehdä.

Meidän jääkaapissa oli hyllyille ilmaantunut myös erinäistä tahraa ja läiskää, joten pyyhin pinnat puhtaiksi. En tyhjentänyt kaappia kokonaan, mutta otin osan tavaroista hetkeksi ulos sisällön selvittelyä ja hyllyjen puhdistusta varten. Nyt kaappi on taas ojennuksessa: alimmassa laatikossa on vihannekset ja juurekset, alimmalla hyllyllä valmiit ruuat ja jämät sekä kananmunat, seuraavalla leivänpäälliset ja säilykkeet, toiseksi ylimmällä jugurtit, viilit ym maitotuotteet ja ylimmällä juomat ml. avaamattomat maitotölkit. Tämä järjestys hyödyntää jääkaapin lämpötilaeroja siten, että pilaantuvat eli valmiit ruuat ovat kylmimmässä ja juomat ylhäällä lämpimimmässä kohdassa.

Valitettavasti jouduin taas heittämään jonkin verran pilaantunutta ruokaa pois. Tämä on asia, jonka opettelu tuntuu olevan aivan mahdotonta. En tiedä millä saisin itseni motivoitua tsemppaamaan niin paljon, ettei esimerkiksi vihanneslaatikkoon ikinä unohtuisi mitään. Siis tiedän kyllä miten se käytännössä tehdään, mutta en tiedä millä saisin itseni toteuttamaan noita toimenpiteitä systemaattisesti läpi vuoden. Äh ja pöh, täytyy palata aiheeseen jälleen kerran ensi vuoden alussa.

Nyt jääkaappi on kuitenkin puhdas ja järjestyksessä, eikä siellä luuraa mitään epäilyttävää. Seuraavaksi täytyy vielä viedä tyhjät pullot kauppaan ja tyhjentää kaikki mahdolliset roskikset. Sain juuri isännöitsijältä muistutuksen, että myös roskakuskit ovat jouluna lomalla, joten roskiksia ei kannata tukkia suotta pyhien aikaan. Biojätteet tietenkin on vietävä, mutta kuivan sekajätteen viemistä suositeltiin hieman viivyttelemään, jos vain mahdollista.

Joulustressissä on järkeä

Tähän aikaan vuodesta on helppo löytää juttuja, joissa annetaan ohjeita joulustressin välttämiseksi. Olen ehkä itsekin kirjoittanut samasta näkökulmasta joskus aikaisempana vuonna. Nykyisin ajattelen asiasta hieman toisin, sillä luin syksyn aikana kirjan, joka muutti koko asenteeni stressiin. Kyseessä on Kelly McGonigalin Upside of Stress – en tiedä onko sitä suomennettu. Nimen voisi vapaasti kääntää vaikkapa ”stressin parempi puoli”. McGonigal on syvällisesti perehtynyt stressiin ja etenkin sen haitallisuuteen. Hänen teesinsä on, että stressaamista ei kannata – eikä edes voi – lopettaa. Sen sijaan kannattaa stressata fiksummin kuin ennen.

McGonigal kirjoittaa, että kaikki tärkeät asiat aiheuttavat stressiä. Jos ajatuksen kääntää ympäri, se tarkoittaa sitä, että stressaamme vain asioista, joilla on meille jotain merkitystä. Kukaan ei stressaa tavallisesta torstaipäivästä, koska siinä ei ole mitään, mikä olisi stressaamisen arvoista. Joulusta stressaamme, koska pidämme joulua paljon merkittävämpänä päivänä kuin tavallista keskivertotorstaita. Ihmisillä on erilaisia syitä, mutta esimerkiksi minulle joulusta voi syntyä paineita, koska haluan antaa lapsilleni elämyksiä, luoda läheisilleni ihanan juhlan ja kunnioittaa tiettyjä perinteitä, joita itse pidän arvossa. Ne ovat ihan hyviä syitä stressata vähäsen.

Itse näkisin, että priorisointi on jälleen avainasemassa, ja stressi kannattaa säästää niihin asioihin, jotka todella ovat tärkeitä. Esimerkiksi minulle on olennaista, että joulupöydässä on tietyt ruuat alusta asti itse tehtyinä, että se yksi tärkeä kortti tulee lähetettyä ja että kaikille asianosaisille on sopiva lahja. Joku muu arvostaa eri asioita. Kaikesta mahdollisesta ei kannata ottaa paineita, eikä täydellisyyttä ole mahdollista muutenkaan saavuttaa. Sen sijaan kannattaa panostaa niihin asioihin, jotka itselle ja omalle perheelle ovat niitä tärkeimpiä, ja hössöttää niistä. Lopuista hössötetään sitten jos aikaa jää.

Oikeastaan pointtini on, että ei se haittaa jos joulustressi iskee. Stressaaminen ei nimittäin tutkimusten mukaan ole vaarallista, ellei itse ole sitä mieltä. Stressin voi nähdä haitallisena ja inhottavana tilana, josta pitäisi päästä hinnalla millä hyvällä eroon. Tai sitten siihen voi suhtautua niin, että sen avulla ihminen toimii tehokkaammin, näkee vaivaa ja saa paljon aikaiseksi. En väitä, etteikö stressi olisi sinänsä epämiellyttävä tunne, mutta toinen kysymys on, pitäisikö  kaiken sitten tuntua vain ihanalta. Harvat todella kivat ja hienot kokemukset ja asiat syntyvät ilman minkäänlaista vaivannäköä.

Jos siis ”kärsit” joulustressistä, stressaile rauhassa äläkä ota paineita siitä, että nyt pitäisi lakata stressaamasta. Meillä on erilaiset voimavarat ja resurssit, ja ne kannattaa keskittää niihin itselle tärkeimpiin juttuihin. Jos niistä tulee vähän stressiä, niin hyvä vaan. Se kertoo siitä, että asia on tärkeä.

Ensin siivotaan, ja sitten siivotaan

Oletteko ajatelleet, että juhlia ennen siivotaan yleensä aina – mutta että myös juhlien jälkeen pitää siivota? Jotenkin sitä keskittyy aina niihin juhlavalmisteluihin, joihin siivoaminenkin kuuluu. Usein myös koristellaan ja valmistaudutaan ehkä muutenkin, hankitaan maljakoita kukille, ylimääräisiä jakkaroita vieraille, kenties lainataan astioita. Sitten juhlat ovat ohi ja yllätys yllätys – taas pitää siivota.

Ajatellaan vaikkapa joulua. Joulusiivous kuuluu useimmilla asiaan. Mutta kun pyhät ja lomat ovat takanapäin, koti ei näytä yhtään siltä miltä pitäisi. Ainakin minulla on arjen alkaessa vahva tarve saada koti jälleen normaaliin kuntoon. Koristeet kerätään ja pakataan talteen. Viimeisetkin lahjakääreet, narunpätkät ja nimilappuset kerätään nurkista ja laitetaan joko roskiin tai odottamaan uutta käyttöä. Sitten on ruokaan liittyvät roskat; suklaarasiat ja tyhjät  pullot, puhumattakaan jääkaapin jämävarastoista. Sitä paitsi useimmiten jouluna ei viitsi hirveästi siivoilla kun on paljon mukavampi laiskotella, joten ihan kunnon imurointi on paikallaan.

Kun katselin Linnanjuhlia, mietin tätä samaa asiaa. Parituhatta ihmistä saa muutamassa tunnissa aikaan hirveän sotkun, vaikka kyseessä olisi miten hienot juhlat. Lattiat likaantuvat, huonekalut siirtyvät pois paikoiltaan, tiskiä tulee valtava vuori ja menen takuuseen, että pitkin linnan saleja noukitaan joka vuosi juhlijoiden jäljiltä aikamoinen kasa unohtuneita tavaroita. Lisäksi linnassakin on varmasti kaikenlaista roudaamista: ruokien tarjoilupöytiä, bändien tarvitsemat kamppeet, televisiokamerat ja muut. Olisi hauska tietää, millainen määrä siivoojia tarvitaan laittamaan linna jälleen edustuskuntoon Itsenäisyyspäivän jälkeen.

Oikeastaan loppusiivous kuuluu juhlien järjestämiseen siinä missä valmistautuminenkin. Se ei välttämättä ole se kohottavin osuus juhlista, mutta näen sen tärkeänä siirtymänä kuitenkin. Siivoaminen on sellainen rituaali, joka näyttää arjen ja juhlan rajan.

Joulu on listojen kulta-aikaa

Oletko tehtävälistojen ystävä? Hesarissa oli viime viikolla mielenkiintoinen juttu siitä, millaiset listat ovat tehokkaimpia. Jos listaa kaikki mahdolliset asiat samaan listaan, tuloksena on vain turhautumista, sillä tehtävät ovat eri kokoisia. Osan voi tehdä heti, osa taas on sellaisia, jotka pitävät sisällään monta eri vaihetta. Tämän ainakin minä tunnistin. Voisin hyvin kirjoittaa joulunvalmisteluun listan, jossa lukisi ”joulusiivous” ja ”tilaa kinkku”. Toisen hoitaa puhelimessa parissa minuutissa, toinen taas on vähimmilläänkin useamman kohdan projekti. Selvästikään ne eivät kuulu samalle listalle.

Olen päättänyt aloittaa jouluvalmistelut virallisesti ensi maanantaina, Itsenäisyyspäivän jälkeen. Sitten on sopivasti kolmisen viikkoa aikaa, ja uskoisin ehtiväni kaiken hyvin. Se vaatii kuitenkin organisoitumista, ja sitä varten teen tietysti listoja. Hallitsen arjen kaaosta kirjoittamalla asioita ylös muistiin, mutta tarvitsen useamman listan, koska kuten yllä kävi jo ilmi, yhdellä tulee vain turhautuminen. Maanantaina kirjoitan ainakin seuraavat listat:

  1. Ruoka ja juoma: ensin mietin mitä syödään, sitten mietin kuinka monta syöjää. Sen jälkeen teen listan ostettavista ruuista ja juomista, sekä siitä mitä minä teen ja mitä joku muu tuo. Ja aikataulutan myös – milloin leivotaan piparit, milloin tehdään laatikot, monelta kinkku pitää laittaa uuniin.
  2. Lahjalista: mitä ja kenelle. Tähän pitää vähän paneutua.
  3. Siivous: tämä on tänä vuonna lyhyt, sillä siivooja tekee varsinaisen perussiivouksen. Mutta jääkaappia hän ei pese, eikä raivaa lastenhuoneesta ylimääräisiä leluja pois.
  4. Muut tehtävät: koristelu, kuusi ja kaikki muut. En nyt tähän hätään edes muista kaikkea, mutta lista pitenee kunhan syvennyn.

Tuossa Hesarin jutussa oli hyvä huomio, että on myös ”Anna olla” -kategoria. Aina tulee listattua myös sellaisia juttuja, jotka ajattelee jossain optimismihuumassa hoitavansa. Sitten kun oikeasti alkaa listan asioita toimittaa, alkaa vähitellen käydä selväksi, mitkä asiat ovat oikeasti kriittisiä, ja mitkä voi ihan hyvin jättää tekemättäkin. Täytyy vain olla tarkkana, ja ymmärtää heivata ne turhat kohdat listalta ajoissa, sen sijaan että alkaisi ahdistua siitä ettei kaikkea millään ehdi. Itse olen tähän ajoittain syyllistynyt, mutta oikeasti kyse on priorisoinnista. Olisi hienoa, jos keittiön sokkelit ehtisi pyyhkiä puhtaiksi ennen aattoa, mutta todellisuudessa se on joulutunnelman kannalta aivan yhdentekevä toimenpide.

Millaisia joululistoja te harrastatte?

Listaihmisiä

Kaiken organisoinnin ja suunnittelun perusyksikkö on lista. Rakastan listoja! Niiden tehtävä on vähän sama kuin rutiineiden, eli vapauttaa aivoista tilaa jollekin muulle. Ilman listoja en pysyisi mitenkään tehtävieni tasalla. En muistaisi kenelle pitää soittaa, mitä pitää ostaa kaupasta tai mistä olin ajatellut kirjoittaa blogiin. Ideoita tulee ja menee, asiat pulpahtelevat mieleen omalla sumealla logiikallaan, ja jollei niitä kirjoita muistiin, on ihan tuurista kiinni milloin asian muistaa seuraavan kerran. Kun asiat ovat ylhäällä, voi ottaa käsittelyyn yhden kerrallaan ja samalla tietää, että ne muut pysyvät hyvässä tallessa ja odottavat siellä vuoroaan.

Kuten eilen sanoin, tällä hetkellä projekteja ja velvollisuuksia on siinä määrin, että piti tehdä todellinen megalista. Merkkasin sinne kaikki mahdolliset asiat, mitkä pitäisi hoitaa tässä muutaman viikon sisällä. Pääkohtia tuli yli 20, ja niiden lisäksi vielä lukuisia alakohtia. Esimerkiksi pääkohta on kirppari, ja alakohtina kaikki ne tavarat, jotka sinne aion viedä. Ylipäätään kaikenlainen suunnittelu alkaa minulla aina listan kirjoittamisella. Istun rauhassa alas, ja alan miettiä. Sitten kirjoitan rungon, jota täydennän sitä mukaa kun asioita tulee mieleen. Jos yritän tai joudun organisoimaan jotain ilman tätä listaamisvaihetta, olen jokseenkin hukassa, ja jatkuvassa stressissä siitä, olenko muistanut kaiken.

Yleisesti ottaen kannattaa kuitenkin käyttää monia listoja yhtä aikaa, etteivät asiat mene sekaisin. Jos ajatellaan esimerkiksi juhlien järjestämistä, käytän ainakin kolmea eri listaa. Vieraslistan avulla mietin, ketä haluan kutsua ja pysyn ajan tasalla siitä, ketkä ovat tulossa, ja keitä kutsutaan jos joku ei pääse. Kauppalista kertoo mitä aiotaan tarjota ja mitä muuta pitää ostaa kaupasta. Tehtävälista puolestaan pitää muistissa muut valmistelut, kuten esimerkiksi siivoukset, kutsujen lähettämiset, koristelut, muut hankinnat ja selvitettävät asiat. Sitten jos tarkaksi menee, on vielä aikataulu(lista), johon olen etukäteen miettinyt ja kirjoittanut missä järjestyksessä ja mihin aikaan pitää mitkäkin asiat tehdä. Toinen järkevä tapa erotella asioita toisistaan on niiden kiireellisyys. Esimerkiksi samalle listalle ei mielestäni kannata lisätä asioita, joista osa on tehtävä saman viikon aikana, mutta osa vasta ensi talvena.

Listan hyvä puoli on myös se, että ikävätkin asiat pysyvät aktiivisena mielessä. Itselläni on taipumus vältellä ikäviä juttuja viimeiseen asti, mutta jos ko. tehtävä lukee päivittäin konsultoitavan listan ylimpänä, sen välttely muodostuu paljon hankalammaksi. Aktiivisen unohtelun sijaan tulee helpommin tartuttua toimeen, ja sitten saa pyyhkiä yli koko homman. Ja siitä vasta hyvä olo tuleekin! On muuten jännä, että mieluiten tekisin listat paperille käsin. Käsin kirjoittaminen saa aivot toimimaan paremmin jostain syystä, mutta käytännön sanelemana käytän silti useimmiten puhelinta muistiinpanovälineenä. Sen paras puoli on siinä, että se kulkee aina mukana ja listat on helppo ottaa esille.

Onko lukijoissa listaihmisiä? Sähköinen vai paperi? Entä hyväksi havaittuja vinkkejä?

Viikon vinkit: päättyviä palveluita ja käytössääntöjä

Hei te kaikki 52 lukijaa, jotka seuraatte Arkijärkeä blogilistan kautta! Lista lopettaa huomenna toimintansa. Olen ensiavuksi lisännyt tuonne oikeaan laitaan linkin, josta päivitykset voi tilata suoraan sähköpostiin. Sinne voi toki kirjautua muutkin lukijat. Tai sitten blogin voi merkitä omiin suosikkeihin, ja käydä tarkistamassa silloin kun itselle sopii. Itse olen käyttänyt blogilistaa vuosikausia, ja hiukan harmittaa sen loppuminen. Se oli mukava paikka etsiä uusia blogeja. Mitä systeemiä te yleensä käytätte blogien seuraamiseen?

Suureksi pettymyksekseni myös BBC:n Global Player, eli ohjelma jolla BBC:n tuotantoa pystyi katsomaan tabletin kautta, lopettaa toimintansa. Uudesta vastaavasta palvelusta ei ole mitään tietoa. Tämä on ollut parhaiten toimivia appeja, joita olen käyttänyt, ja kovasti harmittaa että nyt menetän nämä BBC:n ihanat dokumentit ja draamasarjat. Onneksi YLEn Areena on viime aikoina kehittynyt parempaan suuntaan.

Juuri nyt monet lukijoista ovat varmaan eilisten juhlien jälkimainingeissa, mutta koska kesä on juhlasesonkia, linkkaan tänne hyvät ohjeet siitä, miten juhlissa käyttäydytään kivasti.(YLE) Arkijärjellä pärjää tietysti hyvin pitkälle, mutta tähän oli kiteytetty olennainen niin napakasti, että halusin linkittää.  Kiinnostaako teitä muuten juhlaetikettiin liittyvät postaukset ylipäätään? Siis että miten eri juhlissa ollaan, mitä pukukoodit tarkoittavat, kuka istuu kenenkin vieressä ja niin edelleen? Ajattelin jatkaa tuota juhlateemaa vielä edelleen, joten kirjoitan aiheesta vielä jatkossakin.

Juhlien koristelusta

Olen nyt jotenkin juhlatunnelmissa, joten jatkan edelleen samasta aiheesta. Mielestäni vieraat, tarjoilu ja ohjelma ovat ne juhlien onnistumisen kannalta olennaisimmat asiat. Niihin kannattaa panostaa. Mutta jos aikaa ja energiaa jää, sitä voi käyttää vähemmän tärkeisiin juttuihin, jotka kuitenkin omalta osaltaan voivat lisätä juhlan tunnelmaa. Juhlatilan koristelu on yksi tällainen asia, ja nyt sanon suoraan että en ole mikään ykkösasiantuntija tällä saralla. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa niitä seikkoja, joita itse otan koristelussa huomioon. Omat prioriteetit ovat aina, että ei liian vaikeaa, ja keskitytään olennaiseen. Nämä linkittyvät kiinteästi toisiinsa, ja yritän seuraavassa avata, mitä tällä tarkoitan.

Koska koristelu on mielestäni lähinnä kiva lisä, en ole valmis käyttämään siihen loputtomasti aikaa. Siksi liian monimutkaiset ideat karsiutuvat jo aina alkuvaiheessa pois. Kyse ei ole siitä ettenkö osaisi – olen oikeastaan aika kätevä kaikissa askarteluissa ynnä muissa, mutta minulla ei vain mielenkiinto riitä niin pitkälle, että jaksaisin värkätä moniosaisia kutsukortteja, serviettirenkaita tai muita. Tähän vaikuttaa myös oma maku, suosin yksinkertaista tyyliä muutenkin. Filosofiani on myös se, että jos nuo alussa mainitut kolme perusasiaa ovat kunnossa, kukaan ei jälkeenpäin muista, millä fontilla paikkakortit oli painettu.

Olennaiseen keskittyminen tarkoittaa sitä, että tehdään käytännöllisestä mahdollisuuksien mukaan myös kaunista. Minulle se tarkoittaa puhtaita ja sileitä pöytäliinoja, kirkkaita laseja ja huolellista kattausta. Perussiivous on kohteliasta juhlaväkeä kohtaan, keskittyen erityisesti niihin tiloihin, joissa vieraat liikkuvat. Juhlatilan raivaaminen turhasta roinasta on aina hyvä idea, sillä mitä enemmän ihmisiä, sitä hankalammaksi käy jos joka nurkassa on pinoja. Jos on tarjoilua jota ei syödä pöydän ääressä, ihmiset tarvitsevat tyhjiä tasoja joille laskea kahvikuppinsa. Siivoaminen ja raivaaminen eivät ole koristelua sinänsä, mutta kylläkin luovat juhlavaa tunnelmaa.

Valaistuksella on yllättävän iso merkitys tunnelman kannalta. Julkisissa tiloissa juhlavakin tilaisuus voi tuntua arkiselta, johtuen loisteputkien kelmeästä valosta. Vaikka en olekaan kynttiläihmisiä, myönnän että niillä on mahdollista saada hyvin juhlava tunnelma esimerkiksi illallispöytään. Hämärässä muutenkin kaikki näyttää kauniimmalta. Jos ulos on mahdollista saada lyhtyjä tai ulkotulia, niin hienoiltahan ne näyttävät. Toisaalta on juhlia, joissa päinvastoin on hyvä olla mahdollisimman valoisaa. Jos juhlissa on ohjelmanumeroita, on kiva että kaikki näkevät esiintyjät kunnolla. Silloin, kun olen järjestänyt kotona konsertteja, laitan aina kaikki mahdolliset valot päälle. Haluan että ihmiset näkevät toisensa kunnolla voidakseen keskustella ja viihtyä.

Vaikka olenkin pelkistetyn ja käytännöllisen ystävä, elävät kukat tekevät poikkeuksen. Tämä on makuasia, mutta itse tykkään niin paljon kukista että niillä somistan mieluusti. Useimpiin juhliin vieraat tuovat kukkia, joten etukäteen tarvitsee vain puhtaita maljakoita. Mutta usein olen hankkinut kukkia jo etukäteen. Kerran yksiin kesäjuhliin kiinnitin eläviä kukkia ulko-oveenkin. Enkä siis halveksu koristelua muutenkaan, mutta kuten sanottu, en viitsi nähdä sen vuoksi hirveän paljon vaivaa.

Olisikin kiva kuulla visuaalisesti lahjakkaammilta ja viitseliäämmiltä lukijoilta, millaisia vinkkejä  teillä on koristeluun? Onko se välttämätöntä, ja mitä koristellaan jos koristellaan. Sana on vapaa 🙂