Edellisen ostoraportin kommenteissa tuli keskustelua siitä, kannattaako vaatteet ostaa täydellä hinnalla vai alennuksella. Minähän olen tunnetusti aina rakastanut hyviä alelöytöjä, ja nauttinut siitä, että saan jotakin alennuksella. Mutta olen viime aikoina alkanut tarkistaa kantaani. Tämä on suoraa seurasta tästä ostolakosta.
Myönnän rehellisesti, aiemmin hinta on voinut olla iso syy ostaa jotain. Kashmirneule isossa alennuksessa on vain kerta kaikkiaan tuntunut vastustamattomalta. Logiikka on mennyt jokseenkin näin: rakastan kashmiria – kashmir on kallista – iso alennusprosentti – kannattaa ostaa, koska kashmir on yleensä kallista. Ostos on tuntunut perustellulta, koska sain hankittua jotain mieluista, mutta maksoin siitä vähemmän kuin odotin. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että vaatevarasto ei ole ollut kovinkaan suunniteltu. Kun ostaa alesta, ostaa rajatusta tarjonnasta, ja sitten saa sitä mitä kulloinkin sattuu alessa olemaan. Tietysti on voinut olla mielessä, että tarvitsisi tietynlaisen vaatteen, ja niitä on etsinyt myös alennusmyynneistä, mutta mitään erityisen tarkkaa suunnitelmaa en ole koskaan noudattanut.
Nyt kun olen lopettanut satunnaisen vaatteiden ostelun, tuo hintakysymys on tullut uuten valoon. Ainakin kaksi ajatusta aiheeseen liittyen:
- Jos vuodessa ostaa vain muutaman vaatteen verrattuna aiempien vuosien moneen kymmeneen, käytetty rahamäärä on silti alhaisempi, vaikka ostaisi kaiken täyteen hintaan, eli säästöä syntyy.
- Kun ei ostaa vain harkitusti eikä huvikseen, on paljon tarkempaa, mitä sinne kaappiinsa lisää. Aiemmin olen ostanut millaisia neuleita vain periaatteella, että jos se on kiva se on kiva. Mutta nyt mietin tarkalleen, minkä värisillä tai tyyppisillä neuleilla haluaisin vaatevarastoa täydentää. Todennäköisyys sille, että juuri sellainen löytyisi alesta, on pieni. Näin ollen on paljon järkevämpää ostaa täydellä hinnalla, jos juuri sopiva tulisi vastaan.
Tajusin tänä aamuna, että alennuksella ostelija on kauppiaiden armoilla. Sen sijaan täydellä hinnalla ostaja ostaa juuri sitä mitä itse haluaa. Samoin tajusin sen, että ilman suunnitelmaa vaatekaapista ei koskaan tule täydellistä. Miten voisi tulla, jos ostomotiivina on hinta + se, että vaate on kiva? Kivoja vaatteita kertyy kyllä, mutta ilman suunnitelmallisuutta niistä ei synny tasapainoista vaatevarastoa. Jos minulla ei ole mielessä selkeää tavoitetta, miten voisin päästä sinne ostelemalla alesta sitä sun tätä?
Tavoitteeni ei ole minimalistinen kapselivaatekaappi. En myöskään tavoittele sellaista, että kaikki vaatteet olisivat täydellisesti ristiin yhdisteltävissä, olen sellaiseen liian värin- ja vaihtelunhaluinen. Mutta haluan esimerkiksi, että kaapista löytyy sekä neutraaleja että värikkäitä neuleita, suunnilleen puolet ja puolet. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että värikkäitä voisi olla yksi tai kaksi enemmän, ja toisaalta myös yksi musta perusneule olisi paikallaan, koska sellaista ei ole. Jos siis tässä tilanteessa tulee vastaan harmaa kashmirpaita, sitä ei ole mitään järkeä ostaa, olipa alennus millainen tahansa. Minulla on jo kaksi harmaata neuletta, kolmannen ostaminen olisi tyhmää, vaikka alennusprosentti olisi 90. Kolmas harmaa neule ei toisi kaappiin vaihtelua, ei täyttäisi puuttuvaa aukkoa, eikä muutenkaan lisäisi onnellisuuttani muuten, kuin että saisin sen halvalla. Mutta kun todellista käyttöä ei olisi, aleostos olisi 100% rahanhukkaa, eikä suinkaan säästöä.
En ole edelleenkään kokonaan luopunut alennusten metsästyksestä. Olen äärimmäisen kranttu mitä tulee sukkiin ja sukkiksiin, ja jos käyttämäni merkit tulisivat alessa vastaan, ostan taatusti. Tämä siksi, että tiedän niiden tulevan käyttöön ennemmin tai myöhemmin. Molemmat ovat sellaista käyttötavaraa, jotka kuluvat rikki ja roskiin, joten niitä on hyvä olla aina vähän varastossa. Jos tällaisen tuotteen saa alessa, se on mielestäni järkevää, koska kyseessä on tuote, jonka ostaisi joka tapauksessa täydelläkin hinnalla mikäli tarve tulisi.
Tämä vaateostosten suunnittelu ja ostolakko ylipäätään johtaa sen sijaan siihen, että esimerkiksi nyt kevään alepäivillä en katsele vaatteita sillä silmällä, mikä nyt olisi edullista, vaan sillä silmällä onko kyseessä vaatevarastosta puuttuva osanen. Jos on, alehinta on plussaa. Jos ei, en osta. Tähän loppuun on todettava, että tiedän olevani vähän hidas. Tällaisesta vaatesuunnittelustahan viisaammat ovat puhuneet jo vuosia, mutta minulle ei vain ole aiemmin auennut, mitä järkeä siinä olisi. Ostolakolla on siis yllättäviä sivuvaikutuksia! Mitähän tässä vuoden aikana vielä ehtii oivaltaakaan?
Millaisia alennusmyynntifilosofioita teillä on?
Minusta kuvaat tässä loistavasti juuri sitä, miten alennusmyynnit toimivat. Ne ovat nerokas keksintö, koska jotenkin saavat ihmisen tuntemaan, että ”toi vois kyllä olla tosi hyvä”, vaikka oikeasti ollaan kyllä todella kaukana tarkasti harkittujen ja itse valittujen aarteiden ostamisesta (tämä mekanismi on tosi jännä!). Aleajattelu kuvaa hyvin nykyistä kulutuskulttuuria ylipäätään.
Olen alkanut myös monenlaisten vaatepohdintojen ja -budjettien seurauksena ajatella, että on parempi ostaa täydellä hinnalla just se, minkä haluaa, eikä 40 prossan alesta sitä, mitä ihan ei halunnut mutta mikä kuitenkin on lähellä haluttua. Todennäköisesti sitä juuri oikeaa käyttää enemmän ja pidempään eikä haikaile mitään muuta, joten säästö tulee sitä kautta. Olen tajunnut, että mun kannattaa jättää ostamatta, jos ei ole varaa täysihintaiseen suunniteltuun ostokseen, eikä ostaa sitä ihan kivaa aletuotetta.
Sama harha käy muuten helposti kirppiksellä. Siellä pitää olla itsensä kanssa tosi tarkka siitä, mikä oikeasti on hankintalistalla, mitä aidosti haluaa ja tarvitsee. Laadukkaat kirppislöydöt ovat mun kompastuskivi…
Niin tuttu tunne tuo ”toi vois olla hyvä”! Miten monta kertaa olen ajatellut niin, ja ostanut jotain mikä on ihan ok, mutta ei täydellinen. Musta tuntuu että tämän oivalluksen myötä olen vihdoin tajunnut, miten se täydellinen vaatevarasto saavutetaan. Pitää miettiä mitä se sisältäisi. Tähän asti olen pyrkinyt sitä kohti varsin satunnaisin räiskäyksin, ostelemalla just niitä kivoja. Mutta jos niistä ei muodostu fiksua kokonaisuutta, on vaikea löytää päällepantavaa.
Minä olen aina ostellut ”satunnaisin räiskäyksin”, ja nimenomaan kirppikseltä. Huteja on tietty joskus tullut, mutta koska minulla on aika tarkka ja johdonmukainen värisilmä, niin useammin sattuu sitä, että kotiin tultuani huomaan, kun olen ostanut vaikka kirppiksen alesta laadukkaan silkki- tai villaneuleen parilla eurolla, että ”ajattelin pitäväni sitä hameen nro 1 kanssa, mutta itse asiassa sehän on myös aivan samanvärinen kuin hameen 2 kuviot, eikä se muuten ollenkaan hullummalta näytä myöskään noiden housujen kanssa”. Toki en suosittele tätä tyyliä varsinaisesti kenellekään, koska sitä noudattaessa vaatevarasto tuppaa paisumaan huomaamatta, ja yhdistelmiä tulee niin paljon, ettei niitä kaikkia ikinä ehdi käydä läpi… 🙂
Lastenvaatteiden kohdalla aikanaan huomasin, että alennuksesta etukäteen seuraavaa sesonkia varten hankitut vaatteet oli rahan ja ajan haaskausta, koska sitten kun niiden käyttöhetki olisi tullut, ne ei välttämättä olleetkaan sopivia tms… Silloin tietoisesti lopetin alennuksesta ostamisen, ja päädyin siihen, että ostan vain tarpeeseen. Sama käytäntö on jatkunut pääosin edelleenkin.
Toisaalta inhoan vaatteiden ostamista, jonka vuoksi mun vaatekaappi alkaa olla sen näköinen, että ”tarttis tehdä jotain”… tarttisin pari juttua, mutta ajatuskin siitä, että lähden niitä etsimään, on ylitsepääsemättömän ällöttävä. Olen hyvin onnellinen, jos joltain tutulta saan jonkun sopivan vaatekappaleen, joka on edes ”sinne päin”. Mutta kyllä mun vaatevarasto on niin surkea, että oikeesti tarttisin sinne lisäystä. Olen käytännössä aina samoissa vaatteissa, ja vaikka en olekaan mitenkään erityisemmin muodin tai vaatteiden perään, niin kyllä tämä tilanne on pikkuhiljaa alkanut ihan toden teolla vaivaamaan itseäni. Mutta kaupoille lähteminen….uuuuh, en halua…!!
Tiedän tunteen, usko pois 🙂 Ehkä siksikin alet ovat houkutelleet, kun siinä on yksi lisämotivaatio lähteä liikkeelle. Mutta jos antaa itsellensä luvan ostaa täydellä hinnalla, voi ostella harvemminkin. Joten voi mennä juuri sellaiseen kauppaan kuin haluaa, ei tarvitse tyytyä ketjuliikkeisiin, jos niistä ei yleensä löydy (minä en yleensä niistä löydä mitään). Toinen ehdotus on, että älä lähde shoppailemaan, vaan käy kaupoissa silloin tällöin ohimennen. Siis yhdessä kaupassa viikossa, tai jotain. Ahdistus on minimissä, ja jos ei löydy niin ei haittaa, seuraavalla viikolla uuteen kauppaan. Ja ehkä pukeutumisneuvojakin saattaisi auttaa. Minusta oli kätevää, kun joku oli etsinyt vaatteita valmiiksi, eikä tarvinnut kuin sovittaa.
Mä päädyin tolla kuluvuusperiaatteella ostamaan aivan absurdin määrän sukkia, sukkahousuja ja sateenvarjoja 😁 Konmarituksen myötä laitoin itseni ostokieltoon kyseisten tuotteiden kohdalla.
No rajansa tietty kaikella. Minusta on hyvä, jos varalla on muutamat sukat ja parit sukkahousut. Esim. nyt jos tulisi sukkatarjous, ostaisin noin 5 paria, koska tiedän että saman verran kulunee tämän vuoden aikana puhki.
En yleensä etsi alennusmyynneistä itselleni mitään koska tiedän jo etukäteen ettei sopivaa kokoa löydy, mutta lapsille joskus arkivaatetta. Riippuu ihan vaatteesta kannattaako ostaa kun saa halvalla: pikkuhousuja, sukkia, perus T-paitoja ja pooloja kannattaa ostaa alesta ja tarjouksesta koska ne tulee joka tapauksessa joskus käyttöön. Enkä tykkää tilanteesta että minulla on kaksi pooloa joista toinen pyykkikorissa ja toinen päällä – pitää olla sen verran vaatteita ettei tarvitse joka päivä pestä pyykkiä.
Vaatemäärästä olen samaa mieltä. En halua niin minimalistiksi, että koko ajan olisi vaatteet loppu.
Mä olin viime syksynä tässä tilanteessa, kun koit söi paidat. Huoh!
Mulla on käynyt ihan samalla tavalla. Alet ei kiinnosta. Kenkiä hain alesta, mutta kun sopivia ei löytynyt, niin ostin mieluisat ja laadukkaat täyteen hintaan.
Nykyisin parsin ja paikkaan, joten uusiakin vaatteita tarvitsen. Niinpä yksinkertainen trikootunika on kohta valmis. Haen myös Neulomon tunikan kohta postista. Nuo hankinnat teen siksi, että pian lähden työmatkalle.
Mua kyllä edelleen periaattessa kiinnostaisi, mutta ero on siinä, että olen tajunnut etten löydä niistä sitä mitä pitäisi.
Juurikin näin! Alennusmyynnistä ostajan aikataulun sanelee kauppias. On aika vapauttavaa, kun pääsee siitä irti. Tulee mieleen joulusuklaa-alet ja lähisukulainen.. ”Ostin 20 rasiaa konvehteja. Nää oli 70% alennuksessa niin säästin vaikka kuinka!” ”No oisitko joka tapauksessa ostanut 20 rasiaa täydellä hinnalla?” ..Mun logiikalla ihan hukattua rahaa ja turhaa kamaa nurkkiin, jos ei olisi joka tapauksessa ostanut.
Mä en ole ikinä ollut kova alehaukka, mutta sen sijaan teetti aika paljon työtä päästä yli puolityhmien kirppisasioiden ostamisesta. ”Täähän on ihan kiva ja vaan kaksi euroa, tästä vois vaikka tuunata jotain kun on vähän lyhyt helmasta.” Huohs, mulla meni pari vuotta vähitellen selvittää kotoa nää ihme ostokset, joista ei ikinä tullut tehtyä mitään. Käsityöharrastus ja ihme silpun kerääminen <3
Ostan uusia vaatteita tosi vähän ja pidän nyrkkisääntönä ostaa vain sellaisia merkkejä, joiden meininkiä haluan euroillanui tukea. Nää ostokset ovat menneet poikkeuksetta lempivaatekategoriaan, ehkä koska harkinta on supertarkka. Ostan suurimman osan vaatteista käytettynä, MUTTA en osta mitään, mistä en olisi valmis maksamaan täyttä hintaa (jos se siis ois periaatteideni mukaisesti tehty uusi vaate, mitä mun käytetyt ei aina ole. Mutta hitaasti yksi vaate kerrallaan vaatekaappi muuttuu eettisemmäksi.)
Mä mainitsin viimeksi siirtyneeni just tuohon kapselimeininkiin. Kuvailit tässä aika hyvin, miten mä sen näen. Se on mulle lähinnä kätsä nimi sille, että olen opetellut ostamaan harkiten, (ja myös just kokonaisuutta ja mahdollisia käyttötilanteita harkiten) ja pitämään vaatteet mulle sopivassa määrässä (tarkkaa lukua en tarvitse tietää). Epäilemättä toisilla voi olla ihan eri lähestymistapa päätettyine lukumäärineen, aloitus- ja lopetuspäivineen jne. Mä täydentelen kaappia, kun huomaan puutteita. Omalla painollaan tää kulkee parhaiten. 🙂
hei, tässä on asia joka EI ole minulle ongelma! En todellakaan hamstraa kirppislöytöjä. Sellainen kausi oli todella lyhyt, tein kaksi virheostosta (jotka molemmat on jo toimitettu eteenpäin) ja opin kerrasta. Mun täytyy tehdä tuosta vaatekaappivisiosta oma postaus. Se on nyt jotenkin niin iso oivallus.
Ole iloinen! Ystävä tutustutti minut selkeyttämiseen (mä tykkään ajatella raivausta niin) 5-6 vuotta sitten. Mä en ennen sitä edes tajunnut, miten täynnä mun koti oli just tätä tällä tavalla hankittua puolikäypäistä ja -kivaa tavaraa. Ei vaan vaatteita. Mutta siitä se vaan yksi oivallus, tavara (ja säilytysväline) kerrallaan on vähitellen selvinnyt ja nyt mulla on kaikkea just sopivasti. 🙂
Vaatetilanne elää vartalon ja elämäntilanteiden myötä, joten en edes pyri staattiseen tilaan niiden kanssa. Mutta tää vuoden alusta pitämäni yleisostolakkokokeilu on kyllä jo näyttänyt, että en ole juuri mitään muuta osannut kaivata kuin just muutamia täsmävaatehankintoja. Tuntuu hyvältä.
Mä ostan lähes kaikki vaatteeni netistä ja samoin lähes kaikki aiemmin tehdyn listan mukaan. Listaa päivittelen aina, kun huomaan vaatekaapissani puutteita tai kun joku käyttövaate alkaa olla elämänsä ehtoopuolella. Nettikaupoissa on jatkuvasti jotain kampanjaa tai alennusta, niin yleensä en mitään normaalihinnalla osta. Jotkut kaupat, esim. Zalando, vielä ilmoittavat siitä, jos toivelistalle tallennettu tuote on siirtynyt alennukseen. Tosin mulle tulee todella harvoin mistään vaatteesta sellaista ”pakko saada” -tunnetta, joten jos joku riepu menee sivu suun alennuksia odotellessa, ei sillä ole niin väliäkään.
Mä olen myös ostanut netistä, mutta ongelmana on, että kokojen osumen kohdalleen on aina vähän tuuripeliä. Olen toisaalta niin laiska, että palauttaminen tuntuu hirveän työläältä, eli kauppaan meneminen ja siellä sovittaminen tuntuu ihan samalta vaivalta. Jos on selkeä ostoslista, niin netistä voi kyllä napata edullisesti, etenkin jos on aikaa odottaa sopivia tarjouksia.
Olen todellakin samaa mieltä: Suunnitelmallisuus tulee edullisemmaksi kuin alennusmyynneissä shoppailu, ja tasapainoisen vaatevaraston saavuttaa huomattavasti helpommin, kun suunnittelee hankinnat etukäteen.
Alennusmyynnit ovat kauppiaiden kavala juoni saada meidät ostamaan tuotteita, joita emme tarvitse! 😉
Itsekin aiemmin välillä sorruin alennusmyynti-ihanuuksiin. Sitten kotona totesin, että alelöytöni kaveriksi tarvitsinkin uuden yläosan… – Hurjaa säästöä siis! Lopulta koko asu saattoi jäädä vähälle käytölle. Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaapin luettuani tajusin, että olinkin ostellut vaatteita jollekin ihanneminälleni.
Nykyään pyrin ostamaan vain sen, mitä tarvitsen ja olen suunnitellut, oli alennuksessa tai ei. Yllättäen olen huomannut, että ei-mitään-päällepantavaa -fiiliksiä ei juuri ole ollut näiden puolentoista vuoden aikana.
Rinnan filosofia on ollut minulle tuttu jo pitkään, mutta jotenkin en ole ymmärtänyt tai sisäistänyt sitä kunnolla aiemmin…. oppia ikä kaikki! Nyt on kuitenkin sellainen olo, että olen oivaltanut jotain olennaista. Ihanneminästä olen jo luopunut, onneksi. En enää haksahda ostamaan vetäviä biletysvaatteita, joita tarvitsin viimeksi joskus 15 vuotta sitten. Sen sijaan visio siitä, millaisen vaatevaraston kokonaisuudessaan haluaisin, on nyt uusi oivallus.
Mä en yleensä käy alennusmyynneissä. Koen sen jotenkin hankalaksi ja vaaralliseksi. Pyrin pitämään silmäni jotenkin auki kiinnostavien kotimaisten ja ekologisten ja eettisten vaihtoehtojen varalta, jotta tiedän mistä etsiä jotain, kun jotain tarvitsen. Yritän pitää yllä listaa vuoden vaate-, kenkä- ja laukkuostoksista. Siihen merkitsen etukäteen, jos tiedän jotain olennaista puuttuvan tai olevan hajoamassa korjauskelvottomaksi. Mulla on myös budjetti 800€ vuodessa, johon lasken vaatteet, kengät ja laukut ja niiden korjaukset. Yritän pärjätä mahdollisimman pienellä vaatemäärällä, mutta kuitenkin niin, että vaatevarasto olisi toimiva ja riittävä mun elämäntyyliin nähden. Yritän valita mahdollisimman pitkäikäisiä vaihtoehtoja ja siten, että niistä olisi mahdollisimman vähän haittaa ympäristölle, ihmisille ja eläimille. Mun arjessa liikuntaan sopivat vaatteet on tärkeimpiä, joten mulla on hyvin vähän sellaisia siistimpiä vaatteita, joissa ei voi liikkua. Samoilla linjoilla siis, keskityn siihen mitä itse tarvitsen enkä siihen mitä voisin halvalla saada. Tolla 800 eurolla saa ostettua jo muutamia kalliimpia kotimaisia vaatekappaleita, jos ostaa jotain muuta tarpeellista käytettynä halvalla. Kun suunnittelee ja ennakoi, jää enemmän valinnanvaraa 🙂
Täytyy sanoa että minä en ole vielä tällä asteella, että olisi tarkka budjetti ja suunnitelma. Sen sijaan yritän kyllä tehdä pitkäikäisiä valintoja. En ehkä jatkossakaan päädy budjetin pitämiseen, mutta tämä projekti kyllä tekee varmasti muutoksia ostokäyttäytymiseeni, ja luultavasti vähentää pidemmällä tähtäimellä vaatteisiin käytettyä rahaa. Tähän suunnitteluun täytyy kuitenkin keskittyä vielä vähän enemmän.
Meillä eleltiin vuosikaudet niin pienellä budjetilla, että alennusmyynnit oli ihan ehdoton juttu, mikäli oli pakko jotain ostaa. Edelleen hankin sekä itselleni, mutta varsinkin lapsille, alennuksesta kaiken, mitä vaan suinkin voin. Eli myönnän olevani alennusmyyntien puolestapuhuja. MUTTA: ei sieltä alennusmyynnistäkään pidä mitä tahansa ostaa. Mä suhtaudun alennusmyynteihin vähän samalla lailla kuin ehkä muut ihan normihintaisiin asioihin. Se mun saatavilla oleva valikoima vaan oli niin monta vuotta se alevalikoima, etten nykyäänkää oikein osaa edes katsoa normaalihintaisia vaatteita. Nuorempana ostelin kyllä helposti alesta ihan hölmöjä asioita ihan vaan siksi, että oli halpaa. Mutta nykyään en osta, vaikka mikä ale olisi, jos ei ole a) tarpeellinen ja b) ihana.
Että en kannata sitä, että mennään ostelemaan kaikenlaista (turhaa ja tarpeetonta) ihan vaan siksi, että on alennusmyynti. Mutta sitä kannatan, että ne tarpeelliset asiat ostetaan alennusmyynnistä, jos sieltä sopiva tavara tai vaate löytyy.
Ymmärrän tämän näkökulman. Uskoisin, että myös alesta voi tehdä erittäin hyviä ostoksia, jos on tosiaan mielessä mitä tarvitsee eikä sorru heräteostoksiin. Mutta sellainen ostaminen, että tekee hirväesti kompromisseja vain siksi että jokin on alessa, ei mielestäni ole niin viisasta. Tämä on se minun oivallukseni, että hinta on väärä syy ostaa, jos muuten akuuttia tarvetta ei ole. Sen sijaan hinta on hyvä valintakriteeri, jos vaate on ostettava joka tapauksessa. Minä sovellan tätä itsekin juuri sukkien ym. kanssa.
Mä olen täsmälleen samaa mieltä kuin sinä uuden kantasi kanssa. Asiaa on vain hyvin vaikea selittää sellaiselle, joka kiven kovaa uskoo säästävänsä alennusmyynneissä 🙂
Olen tästä elävä esimerkki. Vain pari viikkoa ennen tätä oivallusta Rinna yritti selittää ja perustella asiaa minulle. En tajunnut yhtään. Sitten jotain loksahti, ja nyt tajuan ihan täydellisesti.