Varakappaleet – uhka vai mahdollisuus?

Lueskelin viime viikolla kirjakaupassa uutta Loistava Järjestys -kirjaa, jonka kirjoittaja Mira Ahjoniemi pitää mm. suosittua Konmari-facebookryhmää. Vaikka en ehtinytkään lukea kirjaa kannesta kanteen (olen kirjaston varausjonossa), niin mielestäni kirjassa on selvästi minimalistinen lähestymistapa tavaroiden suhteen. Ymmärsin kirjan filosofian niin, että kaikki mahdollinen ylimääräinen kannattaa kodista poistaa. Tämä koskee myös käyttötavaroita. Mira kehottaa mm. luopumaan vieraspyyhkeistä. En mene tässä yhteydessä pyyheasiaan sen syvällisemmin (vaikka aion kyllä kirjoittaa tästä myöhemmin), mutta uskaltaisin väittää, että tässä on kyse länsisuomalaisesta ajattelusta, joka tällaiselle karjalaisia juuria omaavalle ihmiselle on vierasta.

Eräs yksityiskohta kuitenkin pisti silmään. Mira sanoo, ettei vessapaperia lukuunottamatta ole tarpeen varautua siihen, että mikään käyttötavara loppuisi. Tämä tarkoittanee hammastahnaa, tiskiainetta, sampoota, käsisaippuaa tai muuta käytössä kuluvaa ainetta, jota länsimainen ihminen on tottunut päivittäin käyttämään. Ajatus menee käsittääkseni niin, että kaikkien noiden tarpeiden vähenemisen huomaa kyllä ajoissa, ja sitten voi ostaa uuden kun tuote on loppu. Tai jos jokin loppuu eikä varakappaletta ole, ei se haittaa. Pari päivää tulee toimeen ilman ihan hyvin.

Tämä on mielenkiintoinen näkökulma. Minulla nimittäin on aina varakappale odottamassa vähän kaikesta. Se johtuu siitä, että inhoan kaikkea säätämistä sydämeni pohjasta. Haluan että arki rullaa ilman töyssyjä, en halua paniikissa etsiä deodoranttia tai hiuslakkaa juuri silloin kun niitä kipeimmin kaivattaisiin. Vielä pahempi skenaario on se, että havaitsen jonkin olevan lopussa juuri silloin, kun en mitenkään ehdi kauppaan hakemaan uutta. Tuollainen tilanne saa aikaan stressireaktion, joskus jopa suhteettoman suuren asian vakavuuteen nähden. Se johtuu siitä, että olen kai aika tarkka sen suhteen, millaisia tuotteita haluan käyttää.

Tästä näkökulmasta ajatellen filosofia, että ilmankin pärjää, kutittelee aivojani mukavasti. Olisiko mahdollista, että ei vain välittäisi siitä, että hammastahna loppui juuri, eikä uutta ole? Särkylääke? Erinäiset hygieniatuotteet…? Täytyy sanoa, että vaikka ajatus on hauska, en pysty tuollaiseen joustavuuteen. Keksin tältä istumalta lukuisia tuotteita, joita ilman en vain kertakaikkiaan halua olla. Päinvastoin, haluan olla aivan varma siitä, että esimerkiksi noita edellämainittuja löytyy kodista 100% varmuudella, olipa tilanne mikä tahansa. En halua stressata, haluan olla huoleton. Haluan olla varautunut kaikkeen, ja usein olenkin.

Kääntäisinkin asian toisin päin: mitä haittaa varakappaleista on? Tietenkin on tarpeetonta hamstrata kymmentä purkkia sampoota tai saippuaa, mutta useimmissa kodeissa on tilaa ylimääräiselle hammastahnatuubille tai tiskiaineelle. Minulle varakappale tarkoittaa vapautta hankkia uusi tuote silloin kuin se itselleni parhaiten sopii, ja usein vielä alennuksella. Jos jättää uuden hankkimisen viime tippaan, ei voi olla kovin nirso, vaan täytyy tyytyä siihen, mitä lähikaupan valikoimista löytyy. Tai sitten täytyy tosiaan osata tulla toimeen ilman siihen asti, kun on asiaa siihen kauppaan, josta juuri haluttua tuotetta saa. Varakappale edustaa mielenrauhaa, ja sille olen aivan valmis raivaamaan tilaa kaapeissani.

Tästä voikin päätellä, että Tavarataidot ja Loistava järjestys ovat varsin erilaisia kirjoja. Meidän näkökulmamme ovat välillä suorastaan vastakkaiset, vaikka tavoite on kummallakin sama – saada kodin tavarakaaos hallintaan. Luulisin, että molemmille löytyy oma lukijakuntansa.

Kuulutteko te varatavaroiden vai minimalismin kannattajiin?

38 thoughts on “Varakappaleet – uhka vai mahdollisuus?

  1. Minusta elintarvikkeissa ja päivittäistavaroissa varakappaleiden hamstraaminen on eri asia kuin käyttötavaroissa. Näkisin, että on jokseenkin eri juttu pitää huolta siitä, että kaapista löytyy aina hammastahnaa, kuin säilöä paniikissa kaappeihinsa vaikka ylimääräisiä vaatteita siltä varalta, että entiset menevät rikki. Päivittäistavaroissa kun on se ominaisuus, että ne kuluvat käytön myötä pois paljon nopeammin.

    Olen itse taipuvaisempi kallistumaan minimalismin kannattajaksi, mutta ymmärrän kyllä, että sen toteuttaminen näin yksinasuvana nuorena aikuisena on todennäköisesti huomattavasti helpompaa kuin vaikkapa suurperheen vanhemana. Monien päivittäistavaroiden ja elintarvikkeiden kuluminen kestää minulla niin kauan, että ehdin kyllä takuulla havahtua siihen, että tuote todennäköisesti tulee loppumaan lähipäivinä. Jos sitä samaa hammastahnaa käyttäisi esimerkiksi viisi ihmistä, voisi ollakin ihan hyvä ajatus säilyttää kaappien uumenissa ylimääräistä tuubia.

    • Sikäli samaa mieltä, että varmuuden vuoksi _hamstraaminen_ on tarpeetonta, mutta Mira sanoi juuri viikonlopun HEsarissa saman asian – kaikki paitsi vessapaperin säilöminen on turhaa. Tästä olen eri mieltä, juuri kirjoituksessa mainituista syistä. Minusta niitä varakappaleita ei tarvitse välttämättä olla kovin montaa kappaletta, mutta jos tilaa on, niin mikäpä estää säilyttämästä vähän useampaakin.

  2. Mietin tätä käsitettä ”vieraspyyhkeet” tai ”vieraslakanat”? Onko teillä siis erikseen pyyhkeet ja lakanat joita vain vieraat käyttävät, vai tarkoittaako se vain että noita on käytössä kappalemääräisesti enemmän jotta riittää tarvittaessa vieraillekin?

    Meillä ei juuri yövieraita käy, mutta kyllähän lakanoita nyt aina on kaapissa ainakin ne toiset, jolloin tarvittaessa parille vieraalle riittää hyvin. Eli vaikka omistaisit jokaista perheenjäsentä kohden vain kahdet lakanat, niin riittäähän siitä silti vieraille tarvittaessa (esim. nelihenkisellä perheellä riittäisi omalle väelle ja lisäksi neljälle vieraalle)? Ei kuulosta vielä kovin kummoiselta hamstraamiselta:)

    Mitä tulee noihin varatavaroihin, niin itse en pidä jemmassa tulpakappaleita kovinkaan pitkään, vaan ostan uuden saippuan/hammastahnan/tms. vasta vähän ennen kuin edellinen loppuu. Siis tuplakappale on kaapissa vain lyhyen aikaa. Kahden hengen taloudessa nuo ei kulu niin nopeasti loppuun etteikö uutta hoksaisi ostaa ajoissa. Lisäksi pienessä asunnossa en halua varastoida ”ylimääräistä” pitkiä aikoja vaan pitää kaapit väljänä. Ehkä olen siis enemmän minimalismiin taipuvainen.

    • Hyvä kysymys, tästä voisi tehdä oman postauksen. Kun puhun vieraslakanoista, en tarkoita mitään naftaliinissa säilytettyjä tekstiilejä jotka kaivetaan esiin vain vieraiden tullessa. Tarkoitan tuota, että esimerkiksi pyyhkeitä on niin runsaasti, että niistä varmasti riittää myös vieraille, vaikka omat olisivat käytössä ja jotkut myös pesussa. Tietysti vieraille pedataan ja laitetaan aina niitä hienompia, eikä kaikista kulahtaneimpia liinavaatteita.

  3. Minulla on ns. varakosmetiikalle oma laatikkonsa, jonne niiden pitää mahtua.
    Hammastahnaa ostan yleensä useamman kappaleen samalla kertaa, koska en halua ajatella asiaa hetkeen. Shampoota ostan usein vasta kun se loppuu, koska käytössä on muutenkin kahta erilaista, eli ongelmaa ei tule. Kalliimpaa kosmetiikkaa (meikit tms.) ostan tarjouksista varastoon, mutta en hamstraa.

    Kuten tossa ylempänä jo mainittiinkin, niin on eri asia ostaa päivittäistavaroita varastoon kuin niitä harvoin loppuvia. Toki silläkin on merkitystä onko niitä varakappaleita 1-2 siellä odottamassa vai se 10 kpl..

    Onhan meillä astioita ja lakanoita vieraillekin käytettäväksi. Ihan minimiin en mitään tarpeellista tavaraa halua.

    • Luin muuten sen vieraita ja lakanoita -käsittelevän tekstin.
      Jos menen yksin kaverille yöksi, niin en välttämättä ota lakanoita mukaan, yksi henkilö=aika pieni vaiva. Eikä meillekään yökyläilijän tarvitse ottaa omia lakanoita mukaan.
      Mutta jos kutsun kavereita mökille, niin en todellakaan halua alkaa pesemään vaikka kuuden hengen lakanoita vielä omienikin lisäksi kotona, vaikka niitä lakanoita olisikin tarpeeksi kaikille.
      Mielestäni siis aina tapauskohtaista molemmin päin.

    • Sama juttu, minäkään en osta kalliimpaa kosmetiikkaa odottamaan, paitsi usein ripsiväri saattaa olla jemmassa, jos hyvä alennus on tullut vastaan. Mutta esimerkiksi dödöä ja saippuaa meillä on kyllä aina tallessa. En haluaisi joutua tilanteeseen, jossa jompi kumpi olisi päässyt loppumaan. Hammastahnaa ostan yleensä ison tuubin itselle, joten sitä ei tarvitse välttämättä pitää odottamassa. Tämä myös sen vuoksi, että tavallista pepsodenttia saa mistä tahansa kaupasta. Mutta esimerkiksi noiden deodoranttien suhteen olen paljon tarkempi, joten niissä varautuminen on ihan järkevää.

  4. Olen enemmän minimalismiin taipuvainen,eikä minua hirveästi haittaa vaikka olisin muutaman päivän ilman jotain tuotetta. Noh, ehkä haittaisi olla ilman hammastahnaa mutta jos niin sattuisi voisin kuitenkin käyttää lasten hammastahnaa muutaman päivän. Toisaalta ei minua hirveästi varakappaleen pitäminen kaapissakaan haittaa. Enemmänkin luulen että varakappaleista tulee siinä vaiheessa ongelma, jos niitä joko hamstraa kaapin perukoille vaikka kuinka monta, tai jos varakappaleen hankittua ryhtyy käyttämään tätä uutta tuotetta ja vahna puolityhjä jää kaappiin seisomaan, Ja hups yhtäkkiä kaapissa onkin lukuisia puolityhjiä pakkauksia.

    • Olet aivan oikeassa. Mitä enemmän kaapissa on valinnan varaa, sitä suurempi riski noille puolityhjille purkeille. Mielestäni varaston ei tarvitse olla valtava (paitsi jos omistaa vaikka kellarin ja siellä on tilaa ties mille, niin mikä estää ostamasta viiden vuoden sampoot kerralla jostain superalesta, eikä sitten tarvitse stressata asiasta moneen vuoteen.) Mutta pointtini olikin, että useimmilla meistä riittää tilaa yhdelle tai kahdelle varatavaralle, eikä niistä ole mielestäni mitään haittaakaan. Joten miksi vaikeuttaa elämäänsä olemalla ilman?

  5. Mulla on samanlainen lähestymistapa kuin sinulla, Jenni! Varakappaleita ostan siinä vaiheessa, kun käytössä oleva on n. puolillaan ja minulla on aikaa hankkia uusi. Useita kappaleita ostan vain vessapaperista. Minäkin olen tarkka siitä, mitä käytän. Esim. useimmista hammastahnoisat tulee aftoja tahi muita ruttoja suuhun, enkä halua tilannetta, jossa joudun ostamaan vääränlaista ja olemaan sen kanssa naimisissa monta kuukautta. Ja sama loppumissäätämisinho täälläkin.

    Varakappaleita en osta kaikesta, vaan ainoastaan sellaisista asioista, joita kuluu jatkuvasti. Esim. eniten käytetyt mausteet ostan isona määränä ja täytän ripotuspurkkia sitä mukaa. Meikkejä taas en osta varastoon, kun ne kestää ikuisuuden ja olisi turhaa jemmata niitä kaapissa. Varakappaleille on oma paikkansa keittiössä ja kylppärissä, mutta muissa tiloissa/kategorioissa en niitä tarvitse. Just eilen tein päätöksen lastenvaatteiden varakappaleiden hankkimisen lopettamisesta, ellei kyseessä ole takuulla jossain vaiheessa passeli ja vuodenaikaan sopiva vaate, kuten neutraalinvärinen t-paita hinta-laadultaan superlöytönä kirppikseltä. Eilen piti siis laittaa kiertoon vuoden jemmaamani kengät, kun koko ja vuodenaika eivät koskaan kohdanneet. Harmitti. Ei enää tätä ongelmaa, kiitos.

    Loppukysymykseen: mun lähestymiskulma on samanlainen kuin sinulla, mutta lasken itseni minimalistiksi kuitenkin. Se johtunee määritelmästä. 🙂 Jossain törmäsin ajatukseen, että ”minimalismi ei välttämättä ole pienin mahdollinen määrä, vaan just sopiva määrä.” Ja silleen mä olen kotini järjestänyt – tulisin hyvin toimeen ilman pitsaleikkuria, mutta se vaan on kätevämpi tehtäväänsä kuin veitsi, joten se pitää paikkansa keititönlaatikossa. 🙂

    Ehkä ”sopivalisti” olisi parempi termi sitten? …Englantiin kyllä tarvittaisiin sopiva-adjektiivi. Monesti olen ihmetellyt sen puuttumista. Ja eväät, ja myötähäpeä! Niin käyttissanoja kaikki.

    • Olen päätynyt jo vuosia sitten siihen etten ole minimalisti vaan optimalisti – tavoittelen siis sopivinta mahdollista tavaramäärää (ja -laatua) pienimmän mahdollisen sijaan.

      Itse olen muuten aina ihmetellyt englannissa ”vuorokauden” puuttumista.

      • Kielikeskusteluun: minä taas olen ihmetellyt, ettei suomen kielestä löydy nasevaa, lyhyttä käännöstä verbille ignore. Se on tosi hyvä sana!

      • No optimalistihan se on parempi sana. Savolaisena tulee ensin tehtyä itse se sana, ja sitten vasta mietittyä, että oiskohan asialle ollut jo olemassa ilmaisu. 😀

    • ”Varakappaleita ostan siinä vaiheessa, kun käytössä oleva on n. puolillaan ja minulla on aikaa hankkia uusi. Useita kappaleita ostan vain vessapaperista.” Pitkälti sama.

      • Joo, minäkin toimin monien tavaroiden kohdalla näin, mutta tärkeää on että se uusi on odottamassa, kun vanha loppuu.

    • Sopivalisti on mahtava sana! Mutta mitä tarkemmin mietin, sitä enemmän kyse on tosiaan siitä, että en kestä sitä säätämistä, mikä tuotteen loppumiseen liittyy. En vain halua tulla toimeen ilman, enkä näe miksi pitäisi, jos tavaraa saa helposti kaupasta. Toisaalta etenkin lapsiperheessä ei vain ole mahdollista, että iltamyöhällä lähdettäisiin hakemaan jotain puuttuvaa tavaraa jostakin ex tempore. Tai jos haluaa jotain tiettyä merkkiä mitä ei lähikaupassa myydä, sinne pidemmälle ei ole asiaa joka viikko, eikä varsinkaan jaksa lasten kanssa lähteä seikkailemaan. Joten arki asettaa näitä rajoituksia. Jos on varakappaleita, se ei haittaa.

      • Näinpä! Erityisesti täällä Espanjassa tuntuu olevan tosi vaikea löytää esim. kosmetiikkaa, jonka kelpuutan, joten ei yhtään kiinnosta riskata määrättyjen tuotteiden kanssa. Täällä kaikki tuntuu olevan enemmän tai vähemmän samaa ainetta eri paketissa, enkä ole vakuuttunut esim. rasvojen tehosta. Aika sellainen överisynteettinen käsitys on marketin peruskosmetiikasta. Huono voidepohja + paljon tuoksua ei ole mun juttu. Apteekeista toki saa hyviä juttuja, mutta ne on aika kalliita. Hankinkin yleensä nämä sitten Suomen-visiiteillä mieluummin, ja pidän puutelistaa Google Keepissä.

      • Ja varsinkin kun (tosi suppean valikoiman) lähikauppaan on matkaa 15 km ja paremmen valikoiman kauppaan 50 km, ei voi päästää mitään loppumaan. Ostan uuden shampoon tai hammastahnan tai kauraryynipaketin viimeistään silloin kun olen avannut viimeisen. Helpottaa elämää suunnattomasti kun kotona on kaikkea.

  6. Mielenkiinnolla odotan kumpaaki kirjaa, aion lukea ne molemmat.

    Minä olen ehdottomasti varakappaleiden kannalla: olisi kamalaa olla pesemättä hampaita tai hakea lähikaupasta väärää shampoota (tuplahinnalla) kiireessä. Varakappaleita ei tarvitse olla montaa.

    Ja minäkin kuulun vieraslakanaihmisiin (joo, mummuni oli karjalainen 😀 ), ja inhoan kursailua. Miksi pitäisi kursailla? Minusta se ei ole ollenkaan kohteliasta. Kun kutsutaan kahville, on kohteliasta mennä heti, ettei kahvi jäähdy kuppeihin, ja ottaa sitä kakkua kun toinen on sen leiponut. (Varsinkin, jos aikoo sitä kuitenkin ottaa.) Sanoisi vaikka että onpa hyvän näköistä, kiitos otan. Tai kun saa lahjan, en tajua kursailua. Otan lahjan vastaan kiitosten kera. Jos joku kursailee, en oikein osaa suhtautua siihen, koskapa en ole sellaiseen tottunut. Vaikka vieraanvarainen olen (ja haluan olla), yritän olla tuputtamatta. Siinä jos toinen kursailee, voi jäädä ilman, kun en kehtaa montaa kertaa tuputtaa.

    • Minäkin haluan lukea Miran kirjan kunnolla, kunhan saan sen käsiini. Mutta selatessa jo kävi ilmi, että nämä ovat tosi erilaiset kirjat. Loistavassa järjestyksessä on kuvia ja ”tehtäväsivuja”, minun kirjassani ei ole kuvia, vaan enemmän tiivistä asiaa. Vähän niin kuin täällä blogissakin 🙂 🙂

      Tuo kursailu onkin sitten oma taiteenlajinsa. Olen samaa mieltä kanssasi, että se on melkein epäkohteliasta, ja pidän sitä oikeastaan enemmän itsekorostuksena. Että minäkö muka nyt olisin niin tärkeä ihminen että pitäisi tässä aloittaa kakku, voi kauheaa enhän minä – ja siinä vaiheessa kaikki ovat kiinnittäneet huomion tähän yhteen, joka ei mukamas ole yhtään tärkeä ihminen.

  7. Pidän itseäni minimalistina, mutta minulla on varakappaleita käyttötavaroissa. Minimalismin ansioista minulla on kaapeissa reilusti tilaa pienestä kodista huolimatta, joten sinne mahtuu hyvin muutama ylimääräinen shampoo, kasvorasvat ja hammastahnat. Tilaan käyttämämme shampoot ym. netistä. Niitä ei myydä marketissa eikä niitä myyvää liikettä ole läheisyydessä. En myöskään halua ostaa kaupasta vääränlaista tuotetta. Pyyhkeitä ja petivaatteita meillä on kahdet jokaiselle (2 aik. ja 2 lasta) ja astioita kohtuudella.

    Minulle on tärkeää, että arki sujuu mahdollisimman helposti. Koti on helpompi pitää siistinä ja puhtaana, kun tavaraa on vähän. Perheen ruokahuolto ja puhtaus sujuu kuitenkin vaivattomammin, kun ennakoi näihin liittyvät tarpeet. Kenenkään ei tarvitse olla nälissään ja kouluun/töihin pääsee aina lähtemään hiukset puhtaana ja hengitys raikkaana.

    Olen kateellinen, jos joku pysyy fressinä pari kokonaista (työ)päivää ilman shampoota, dödöä ja hammastahnaa =)

    • Juurikin näin meillä. Kaapeissa on hyvin tilaa, kun kamaa on vähän. Talous on 2 aikuista ja 1 kpl 8-vuotiaita. Parisängyn leveitä petivaatteita on kahdet ja lapselle/vieraille normaalilevyisiä settejä yht. 3. Meillä käy vieraita vaihtelevasti 1-3 kerrallaan, eikä ikinä ole loppuneet lakanat kesken. Pyyhkeitä on 2 kpl/asukas, mutta vähemmälläkin pärjäisi. Astioita on 6 kutakin, mikä on aika täydellinen määrä nyt, kun otettiin käyttöön täältä löydetty tiskikonerutiini. Olen kyllä fani.

    • Tuossa olisikin hauska dilemma, mitä ilman olisit mieluiten pari päivää…? Mutta nuo lukumäärät on mielenkiintoisia. Aikuisten parisänkyyn meillä on kaksi settiä petivaatteita, joskin tyynynliinoja on runsaasti. Mutta yhden hengen lakanoiden lukumäärää en edes tiedä. Mutta tiedän että niistä taatusti riittää sekä lapsille että parille vieraalle yhtä aikaa. Olen siis näköjään yhtä aikaa minimalisti ja maksimalisti.

  8. Olen aloittanut marittamisen kohta 2 v sitten ja huomasin ettei tarvi ostaa käytännössä mitään.
    Mitään kosmetiikkaa ei ole pitänyt ostaa, sortumisia on tapahtunut, mm piparkakun tuoksuista käsisaippuaa ostin kylppäriin.
    Marittaminen auttoi minua konkreettisesti näkemään kasat ja vanha tapani oli, jos en tykännyt, heitin kaappiin odottamaan parempaa hetkeä.
    Avatut purtelot olen ottanut yksitellen käyttöön, osassa on taatusti mennyt päiväyksetkin, tosin olen käyttänyt lähes kaikkia, vaan selkeesti pilalla olevat olen heittänyt roskiin.
    Hyvä ystäväni ei hamstraa mitään, ei ole ikinä tehnyt. Olimme kerran kaupassa ja hän osti n 5 hammastahnaa. Ihmettelin tätä ääneen ja hän kertoi tämä tarjous on voimassa aina syyskuussa, silloin hän ostaa tarjoussetin ja vuoden päästä uudestaan.
    Mm naamarasvat ja shampoot ostavat aina x kpl City marketin hulluilta päiviltä.
    Vessapaperia tilaa äitinsä kanssa lavan puoliksi joka toinen vuosi.

    Koska koti on muuten siisti ja vailla turhaa tavaraa, ei nämä extrakappaleet näy arjessa, ovat omilla paikoillaan. Puhumattakaan paljonko rahaa säästää, kun ostaa vain tarpeeseen .

    • Mulla on myös ollut projekteja, joissa tyhjennän kaikki vajaat pakkaukset pois ennen kuin ostetaan uutta. Se on tehokasta kaappien tyhjennystä. Nykyisin niitä ei enää hirveästi kerry, koska kiinnitän asiaan huomiota, ja toisaalta ostan harvoin satunnaisesti mitään, vaan yleensä aina tiettyä haluamaani merkkiä. Vessapaperille ei ole säilytystilaa paria pakettia enempää, mutta jos olisi, niin tuo systeemihän kuulostaa kätevältä.

  9. Ehkä ammatin tuomaa minulla, mutta kyllä mulla on ”kanban” käytössä. Eli kun otan käyttöön kaapista esim. hammastahnan niin ostan seuraavan tilalle. Sama juttu tavallisten ruokatavaroiden kuten kauraryynien pastan jne. kanssa.

    Kosmetiikan kanssa olen käyttänyt myös sellaista käytäntöä, että kerran kuukaudessa katson kosmetiikan läpi ja ostan uudet niiden tilalle, jotka on lähellä loppumista.

    Mun täytyy sanoa, että vihaan sitä tilannetta että joudun lähtemään kauppaan kesken ruoanlaiton kun jotain puuttuu… siksi pidän kuivatavarakaapin jne. aina perusvaraston kaapissa. Sama juttu kosmetiikan kanssa… ei mulla ole aikaa jokaista tuubi ja purkkia erikseen hankkia niin siksi tuo kerran kuukaudessa systeemi.

    Muiden tavaroiden kanssa en koe niin tarpeelliseksi, että varakappaleita on kaapissa odottamassa käyttöä, toki lakanoita ja pyyhkeitä meilläkin on jonkin verran ekstraa mutta ei mitään ylenmääräisiä määriä.

    • Minäkin vihaan tuota viime hetkellä lähtemistä. Siksi on käteämpää että kodista löytyy pari varakappaletta. Tykkään myös ostaa alennuksella jos vain suinkin mahdollista, joten silloin kun tarjous on, kannattaa ostaa enemmän. Yleensä en silloinkaan hamstraa, koska säilytystilaa ei ole valtavasti.

  10. Joko on tehty postatus kotitalouden ns. ”hätävarasta”? Pekka Haavisto (2.12.2016 YLE1 Perjatai- ohjelmassa) kehoitti kaikkia hankkimaan kotiinsa elintarvikkeita määrän jolla selviää useita päiviä. Jos Haavisto kehoitta on parasta totella 😉 Mutta siis, mitä sellainen survival paketti pitäisi sisällään, kuinka organisoida tuotteiden kierto ettei mitään vanhenisi ja kuinka säilytyspulmat ratkaistaan? Kuivatut elintarvikkeet tulevat ensimmäisenä mieleen ja ne lie säilyvät ikuisesti mikäli ovat suojattu valolta ja kosteudelta. Kahvin juojalle kahvia ja mitäs muuta..? Mahtaako jollakulla olla jo toiminnassa tällainen systeemi? Kuulisin mielelläni!

    • Aihetta on sivuttu, mutta en ole tehnyt muistaakseni omaa postausta aiheesta. Johtuu varmaan siitä, että tuollaista hätätilavarastoa ei meillä ole. On kyllä useasti ollut mielessä, että pitäisi hankkia. Luulisin, että ruokaa löytyisi ihan normaaleista varastoista ja pakastimesta muutamaksi päiväksi, tosin jos sähköt olisivat poikki niin sitten tulisi ongelmia.

  11. Olen puhunut ruokamysteerit.fi -blogin Marin kanssa kodin hätävarasta, senhän pitäisi olla sellainen että pärjää 72 tuntia ilman ulkopuolista apua. Kuivaruuan puoelsta onnistuu mutta vedestä voi tehdä tiukkaa.

    En tiedä mistä päin suomea olen tapakasvatukseni tämän osan perinyt, mutta minä emäntänä koen että talouttani peräti loukataan, jos joku tulee vieraisille omat lakanat mukana. Rationaalisella tasolla ymmärrän täysin, että tapoja on erilaisia ja se on nimenomaan tarkoitettu vaivan säästämiseksi ja kohteliaisuudeksi. Mutta silti tunnetasolla se on kuin sanottaisiin päin naamaa että teillä ei taida olla tarpeeksi petivaatteita / ne ovat likaisia tai muuten epäilyttäviä…

    • Eli kolme vuorokautta. Meillä ei kyllä olisi vettä kolmeksi vuorokaudeksi. Pakastimessa olisi mehuja, joita pitää kyllä lantrata. Pitäisiköhän käydä ostamassa varmuuden vuoksi pari tonkkaa vettä komeron nurkkaan varmuuden vuoksi?

      Vieraanvaraisuudesta: siis juuri tuo! Että eikö mun lakanat kelpaa? Tai vaihtoehtoisesti niin, että kuvitteleeko joku ettei meillä muka riittäisi lakanat vieraille asti? Mulle on lähes kunnia-asia, että vieraita pidetään niin hyvin kuin osataan. Eikä ikinä ole tullut mieleenkään, että valittaisin jälkeenpäin pyykin määrää tms. Päinvastoin! Jos olen saanut kestitä mukavia vieraita, siitä hyvästä voin hyvin pestä pari koneellista ylimääräistä. (Ikäviä vieraita meille ei käy.)

  12. Mä oon ehdottomasti minimalisti. Vessapaperi tosiaan on suurinpiirtein ainoa tavara, jota ilman en haluaisi olla. Jos dödö loppuu enkä ehdi pariin päivään kauppaan, olen ilman. Sama hiuskiinteen, ripsarin, ja vaikka minkä muun kanssa.

    Se mitä en siedä, on ylimääräiset purnukat huushollia täyttämässä 🙂

    Kiitos mielenkiintoisista postauksista! On tosi avartavaa lukea, miten erilaisia lähestymistapoja tavaraan on olemassa.

    • Tavallaan minimalistinen elämäntapa kiehtoo minua. Siinä on jotain hyvin puoleensavetävää, vaikka en käytännössä kuitenkaan sitä harrasta. Luen siis minimalistien kuvauksia erittäin kiinnostuneena. Joten tämä on avartavaa puolin ja toisin!

      Mutta vaikka mäkin varmasti pärjäisin pari päivää ilman dödöä, niin tilanne ärsyttäisi siinä määrin, että pyrin sellaisen välttämistä 🙂

  13. Hih, tuo lakanahomma. Meillä Hämeessä tuodaan aina omat lakanat, ja ennen kaikkea niin tehdään juuri läheisten kanssa kyläillessä! Tämä riippuu myös menopelistä, autolla pihasta pihaan tulijat tuovat lakanat ja ehkä peitotkin, junalla matkustajat välttämättä eivät. Mutta olen aina ajatellut sen ihan ekologinen ja järkevä katsantokanta, eikä varsinaisesti emännän vaivan välttelyä. Minusta on tyhmää tehdä tarpeetonta pyykkiä kun se on niin helposti vältettävissä enkä miellä tätä kursailuksi (joka minun silmääni on muuten ehdottomasti Itä-Suomalaista käytöstä). Minulle tämä on nimenomaan arkijärkeä.

    Arkisia kulutustavaroita en myöskään hamstraa ikinä, mutta tähän vaikuttaa varmasti myös se, että näen ikkunastani S-marketin ja jos matkalta poistaisi pari kerrostaloa, näkisin myös vuoden jokaisena päivänä auki olevan Prisman. Yleensä kun huomaan tuotteen olevan loppumaisillaan, muistan kyllä ostaa uuden siinä parin viikon aikaikkunassa.

    • Peitot…! Olen melkein järkyttynyt 😉
      Hauskaa muuten, yritin selvittää tuota kursailun alkuperää, ja ilmeisesti sitä ilmenee kautta Suomen. Ehkä sitä vain mieluusti ajattelee, että en minä vaan ne muut. Mutta omien lakanoiden kuskaaminenhan on aivan ok jos sekä vieraat että isäntäväki sitä odottaa. Tapakysymys! Minä en kylläkään ole pitänyt pyykkiä tarpeettomana, vaan nimenomaan tarpeellisena. Meillähän on ollut vieraita, totta kai silloin tulee pyykkiä, mutta ei se ole ylimääräistä! Se vain kuuluu asiaan, samoin kuin se, että vieraita varten pitää ostaa enemmän ruokaa jne.

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti :)

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.