Olen tänä vuonna ajatellut suhtautua jouluvalmisteluihin maltillisemmin kuin ennen. Joulu on lempijuhlani vuoden varrella, ja välillä siihen liittyvät valmistelut ovat menneet vähän överiksi. Olen kehittänyt itselleni aivan tarpeettoman kovia odotuksia, ja jynssännyt keittiön sokkeleita ja suunnitellut ruokalistoja hiki päässä. Tänä vuonna ajattelin päästää itseni helpommalla.

Aloitin jouluvalmistelut virallisesti eilen. Ruuvasin irti olohuoneen plafondin, ja poistin kupuun kuolleet banaanikärpäset. Niitä oli noin 1000. En tiedä, miksi ne ovat kaikki halunneet ängetä sinne lamppuun, mutta minua ällötti katsella raatoja. Samalla vauhdilla vaihdettiin keittiön kattolampun palanut polttimo, ja pestiin sen lasikupu rasvasta. Nämä olisi tietysti voinut tehdä milloin tahansa, mutta jotenkin on eri fiilis kuurata rasvaa lampusta, kun samalla ajattelee tekevänsä jouluvalmisteluja.

Käsittelen kaikkia mahdollisia stressinaiheita niin, että teen listoja. Listat tuovat järjestyksen elämään, pitävät kaikki asiat muistissa ja luovat uskoa siihen, että kaikki langat pysyvät käsissä. Olen viime aikoina soveltanut kahden listan systeemiä, jossa ensimmäiselle kirjoitetaan kaikki sellaiset asiat, jotka on aivan pakko hoitaa, ja toiselle sellaiset, jotka olisi kiva hoitaa, jos ehtii ja jaksaa. Tätä sovellan nyt näissä jouluvalmisteluissakin. Siinä missä olen aiemmin kirjoittanut kaiken mahdollisen sille yhdelle listalle, ja sitten vähän panikoinut siitä, miten saan kaiken tehtyä, otankin nyt nämä kaksi listaa käyttöön. Käytännössä ne näyttävät esimerkiksi tältä:

Tärkeimpien asioiden lista

• ruokaostokset
• kinkun tilaus
• lahjat

Ei niin tärkeiden asioiden lista:

• lakanoiden vaihto
• joulukranssin hankinta
• pyykkikorin tyhjennys

Ensimmäiselle listalle tulee siis asioita, joita ilman ”joulu ei tule” – siis niitä, minkä puuttumisen kaikki huomaisivat. Jälkimmäisen listan asiat ovat sellaisia, että niiden puuttumista ei todellisuudessa taida huomata juuri muut kuin minä. Minusta on ihanaa, kun jouluksi vaihdetaan puhtaat lakanat, mutta joulu ei mene pilalle vaikken ehtisikään. Kukaan perheessämme ei esitä reklamaatioita lakanoidenvaihtotahdista muutenkaan.

Taustalla ykköslistan asia ja etualalla kakkoslistan asia: itse kasvatettu hyasintti.

Luulen, että tämä kahden listan systeemi tulee tuomaan runsaasti rauhaa jouluvalmisteluihin. Aina kun keksin jonkun tehtävän asian, mietin kumpaan listaan se kuuluu. Siitä seuraa se, että parin joulua edeltävän viikon aikana, kun kiireitä riittää muutenkin, voin keskittyä siihen että ykköslistan asiat tulevat hoidetuiksi. Sitten jos aikaa ja energiaa riittää, voin valita kakkoslistalta tehtäviä, jotka sillä hetkellä tuntuvat hauskoilta toteuttaa. Esimerkiksi nuo lamppujen putsaamiset ovat ilmiselvästi kakkoslistan asioita, ja niille sattui eilen olemaan sopiva hetki.

Olen aiemmin mennyt pieleen siinä, että olen pitänyt kaikkia tehtäviä samanarvoisina. Silloin kaikesta tulee stressiä ja painetta. Nyt rajaan stressin vain ykköslistan asioihin, ja koska niitä tämän systeemin ansiosta on paljon vähemmän, luulen ettei stressiäkään niin kovasti tule. Kakkoslistan jutut ovat sitten sellaista ekstraa, jonka tekemisen on tarkoitus vain tuoda hyvää mieltä itselle. En halua juosta hampaat irvessä kranssin perässä, mutta jos kaunis kranssi sattuu tulemaan kauppareissulla vastaan, voin sen hyvin ostaa. Jos taas ovi jää ilman kranssia, en sitä murehdi, tontut löytävät perille ilmankin.

Miten te organisoitte jouluvalmistelut?

Stressitön joulu! Kukapa sellaista ei haluaisi. Minäkin haaveilen sellaisesta, että kaikki joulujärjestelyt sujuisivat niin jouhevasti ja hienosti, ettei stressi tulisi edes mieleenkään! Jouluaattona kaikki olisi täydellisen valmista, koti kaunis, lahjat paketissa ja kaikki asiat muistettuna niin, ettei tarvisisi kuin nauttia kaikesta koko päivän ajan. Toistaiseksi en ole tähän pisteeseen vielä päässyt, mutta aloin juuri miettiä, onko tarvettakaan. En tiedä onko mahdollista selvitä kaikesta elegantisti liidelleen, mutta uskon siihen, että se vastakohtakaan ei ole välttämätön. Joulun takia ei tarvitse heittäytyä marttyyriksi, eikä raataa niin, ettei aattona enää muista omaa nimeään.

Onko stressitön joulu mahdollinen?

Mistä se stressi sitten tulee? Voin luetella omia syitäni tähän: tuntuu että aika loppuu kesken, enkä ehdi hoitaa kaikkea. Tekemistä on liikaa. Omat visiot ovat liian korkealentoisia, eikä todellisuus tunnu millään yltävän toivotulle tasolle. Liian paljon kaikkea, mitä haluaisi ehtiä tehdä ja nähdä: markkinoita, konsertteja, tapahtumia, pikkujouluja, lasten joulujuhlia ja vaikka mitä. Kuka tässä ehtii minnekään markkinoille, kun edes kauppaan ei kerkeä! Täytyy sanoa, että siinä mielessä olen kyllä onnekas, että ihmisten takia ei tarvitse stressata. En joudu riitelemään jouluisin, en varomaan vaikeita sukulaisia enkä pelkäämään, että joku käyttäytyisi huonosti. Nämä ovat sellaisia juttuja, joihin en valitettavasti osaa tarjota apua.

Mutta vaikka kyse onkin vain ”omista vaatimuksista”, se ei tarkoita sitä, etteikö niistäkin voi saada päänsäryn aikaiseksi, mutta juuri sitä on tässä tarkoitus minimoida. Minä tykkään joulusta, ja haluan myös luoda sekä itselleni että perheelleni jouluun liittyviä hyviä muistoja. Tämä tarkoittaa sitä, että teen joka vuosi niitä juuri jouluvalmisteluja, joista jotkut kehottavat luopumaan kokonaan stressittömyyden nimissä. Sanotaan, että tulee se joulu tekemättäkin ja näin tietysti onkin, mutta minusta joulu ei ole joulu ilman kaunista kotia, lahjoja kuusen alla ja perinteisiä ruokia. Olen valmis näkemään niiden eteen vaivaa, mutta tarkoitus on kuitenkin pysyä kohtuuden rajoissa kaiken suhteen.

Edellisessä podcastissa hieman kyselin, mahtaisiko jonkinlaiselle yhteiselle jouluprojektille olla kysyntää, ja koska vaikuttaa siltä että on, niin tästä alkaa uusi juttusarja Joulu järjestykseen. Jouluun on nyt neljä viikkoa aikaa, siis juuri sopivasti hoitaa kaikki tarvittava ilman massiivista stressikohtausta. Keskityn joka viikko vähän eri teemoihin, kuten ruokaan, koristeluun, siivoukseen ja niin edelleen.

Ja tässä tulee ensimmäinen tehtävä: Mikä sinulle tekee joulun? Mistä syntyy joulun tunnelma? Vastaa kommenttiboksiin, jaan omani täällä huomenna! (Ja jos on toiveita juttusarjan sisällön suhteen, niin laita mukaan nekin.)

Olen tässä vähitellen havahtunut siihen, että elämme marraskuuta, mikä tarkoittaa että joulu lähestyy huomattavaa vauhtia. Eräässä amerikkalaisessa organisointiblogissa tuli  vastaan jouluvalmistelujen tehopäivät, ja niihin liittyviä materiaaleja lukiessa meinasin pyllähtää tuoliltani. Kulttuurierot konkretisoituivat jälleen kertaheitolla!

Nimittäin kuulkaas tätä: amerikkalainen ammattijärjestäjä ohjeistaa, että kodin koristelemiseen ei tarvitse (tai pidä) käyttää enempää aikaa kuin yksi päivä. Ne koristeet, joita ei ehdi laittaa esille yhden päivän aikana, voi lahjoittaa pois. Haluaisin tietää, onko teillä kenelläkään niin paljon joulukoristeita, ettei niitä mitenkään saisi laitettua esille yhden päivän aikana? Mikäli joulukuusen koristelua ei lasketa, kaikkineen päivineen luulisin saavani koristeluun kulumaan maksimissaan kaksi tuntia, ja siinä ajassa on jo ripustettu useammat jouluvalot ja parvekevalot ja viimeisetkin tontut, joita varastosta löytyy. Eikä siihen kuuseenkaan mene paria tuntia kauempaa, vaikka myönnänkin olevani kuusenkoristelun suhteen poikkeuksellisen fanaattinen.

Seuraava hämmästys löytyi osastolta, jossa aiheena oli ruoka. Ykkösenä ostolistalla oli nimittäin paperilautasia ja -kulhoja. Ideana on, että joulunaika on liian kiireistä, jotta tiskaamiselle olisi aikaa. Kertakäyttökulhoja kehuttiin käteviksi leivonnassa, niissä voi sekoittaa eri aineita ennen kuin ne yhdistetään taikinaan. Täytyy sanoa, että ekologinen omatunto ei selvästi kolkuta amerikkalaisilla samoin kuin täällä. Ymmärrän, että todellisissa kriisitilanteissa paperilautaset saattavat pelastaa täydelliseltä kaaokselta, mutta en pidä joulua kriisitilanteena. Sen sijaan en ymmärrä, miksi normaali tiskikonerutiini lakkaisi joulunaikaan toimimasta. Käsitiskiä syntyy jatkuvasti suunnilleen saman verran, ja kone pesee normaalit lautaset ja kulhot. Mitä lisähyötyä paperilautasista siis olisi?

Kun ei ole kuusia, pitää laittaa pallot palmuun. Tämä kuva on Kaliforniasta vanhoilta kotikulmilta.

Olen kuvitellut, että jouluvalmistelut voivat todella tuntua välillä hieman stressaavilta, mutta en ole koskaan tuskitellut esimerkiksi sitä, että joudun yksin koristelemaan koko kodin. Ei meillä myöskään ole tarpeellista suunnitella etukäteen, paljonko pitää nostaa käteistä joulunpyhiä varten pankkien ollessa kiinni, koska voin luottaa siihen, että kaikkialla käy kortti, tippejä ei tarvitse maksaa ja automaatit toimivat joulunakin.

Tällaiset kulttuurierot ovat mielestäni todella mielenkiintoisia! Voin vain kuvitella, miten noiden ohjeiden kirjoittaja hämmästelisi näitä meidän kotoisia ongelmia: esimerkiksi sitä, että joulunajan logistiikkaan tuo haastetta ruuhkaiset haustaumaat tai sen pohdinta, mennäänkö saunaan ennen vai jälkeen aterian, ja ketkä menevät missäkin järjestyksessä, vai mennäänkö ollenkaan. Vaikka nämä teemat lienevät suomalaisille tuttuakin tutumpia, niissä riittäisi varmasti eksotiikkaa jossakin muussa maassa.

Tiedän että blogilla on lukijoita ympäri maailmaa, joten olisikin hauska kuulla lisää joulustressistä eri maissa! Entä mistä te stressaatte jouluvalmisteluissa, Suomessa tai muualla?

Tähän aikaan vuodesta on helppo löytää juttuja, joissa annetaan ohjeita joulustressin välttämiseksi. Olen ehkä itsekin kirjoittanut samasta näkökulmasta joskus aikaisempana vuonna. Nykyisin ajattelen asiasta hieman toisin, sillä luin syksyn aikana kirjan, joka muutti koko asenteeni stressiin. Kyseessä on Kelly McGonigalin Upside of Stress – en tiedä onko sitä suomennettu. Nimen voisi vapaasti kääntää vaikkapa ”stressin parempi puoli”. McGonigal on syvällisesti perehtynyt stressiin ja etenkin sen haitallisuuteen. Hänen teesinsä on, että stressaamista ei kannata – eikä edes voi – lopettaa. Sen sijaan kannattaa stressata fiksummin kuin ennen.

McGonigal kirjoittaa, että kaikki tärkeät asiat aiheuttavat stressiä. Jos ajatuksen kääntää ympäri, se tarkoittaa sitä, että stressaamme vain asioista, joilla on meille jotain merkitystä. Kukaan ei stressaa tavallisesta torstaipäivästä, koska siinä ei ole mitään, mikä olisi stressaamisen arvoista. Joulusta stressaamme, koska pidämme joulua paljon merkittävämpänä päivänä kuin tavallista keskivertotorstaita. Ihmisillä on erilaisia syitä, mutta esimerkiksi minulle joulusta voi syntyä paineita, koska haluan antaa lapsilleni elämyksiä, luoda läheisilleni ihanan juhlan ja kunnioittaa tiettyjä perinteitä, joita itse pidän arvossa. Ne ovat ihan hyviä syitä stressata vähäsen.

Itse näkisin, että priorisointi on jälleen avainasemassa, ja stressi kannattaa säästää niihin asioihin, jotka todella ovat tärkeitä. Esimerkiksi minulle on olennaista, että joulupöydässä on tietyt ruuat alusta asti itse tehtyinä, että se yksi tärkeä kortti tulee lähetettyä ja että kaikille asianosaisille on sopiva lahja. Joku muu arvostaa eri asioita. Kaikesta mahdollisesta ei kannata ottaa paineita, eikä täydellisyyttä ole mahdollista muutenkaan saavuttaa. Sen sijaan kannattaa panostaa niihin asioihin, jotka itselle ja omalle perheelle ovat niitä tärkeimpiä, ja hössöttää niistä. Lopuista hössötetään sitten jos aikaa jää.

Oikeastaan pointtini on, että ei se haittaa jos joulustressi iskee. Stressaaminen ei nimittäin tutkimusten mukaan ole vaarallista, ellei itse ole sitä mieltä. Stressin voi nähdä haitallisena ja inhottavana tilana, josta pitäisi päästä hinnalla millä hyvällä eroon. Tai sitten siihen voi suhtautua niin, että sen avulla ihminen toimii tehokkaammin, näkee vaivaa ja saa paljon aikaiseksi. En väitä, etteikö stressi olisi sinänsä epämiellyttävä tunne, mutta toinen kysymys on, pitäisikö  kaiken sitten tuntua vain ihanalta. Harvat todella kivat ja hienot kokemukset ja asiat syntyvät ilman minkäänlaista vaivannäköä.

Jos siis ”kärsit” joulustressistä, stressaile rauhassa äläkä ota paineita siitä, että nyt pitäisi lakata stressaamasta. Meillä on erilaiset voimavarat ja resurssit, ja ne kannattaa keskittää niihin itselle tärkeimpiin juttuihin. Jos niistä tulee vähän stressiä, niin hyvä vaan. Se kertoo siitä, että asia on tärkeä.