Kuten lupasin, vein tänään hyväntekeväisyyskirppikselle ison määrän vaatteita. Kuulostaa tosi yksinkertaiselta. Mutta kasseja pakatessa sain huomata, että vanhoista ajatusmalleista luopuminen ei käy noin vain. Minulla oli alunperin mielessä ne tietyt, myymistä odottavat vaatteet, mutta tässä innostuksessa päätin käydä myös kesävaatteet läpi, sekä vaatekaapin muutenkin. Ajattelin että kun nyt kerran olen menossa, niin viedään sitten kaikki mahdollinen kerralla.
Sitten kun aloin systemaattisesti käydä laatikoita ja hyllyjä läpi, löysinkin odotettua enemmän poistettavaa. Entinen lempineule, edelleen täysin nypytön ja siisti. Mutta en enää pidä vaaleanpunaisesta, joten pusero on ollut vuosia käyttämättä. Noin 17 vuotta sitten ostetut fcuk:n farkut, jotka olivat vuosia ne kaikista hienoimmat farkkuni. Alunperinkin varsin tiukat. Ja ei, valitettavasti en ole enää samoissa mitoissa kuin yli 17 vuotta sitten. Olen näitäkin säästellyt kai vanhasta muistista. Sitten muita vaatteita: samettijakku, joka on oikeastaan aina ollut vähän liian lyhyt. Toppi, joka taas on jo vuosia ollut liian iso. Juhlamekko, joka ei mennyt siinä aiemmin mainitussa second hand -liikkeessä taannoin kaupaksi. Ehkä siksi, että se on hyvin avonainen ja kokoa xs. Toinen mekko, jota muistelen pitäneeni viimeksi häämatkalla, josta on jo yli 10 vuotta siitäkin. Noista ajoista on tyylikin hieman kehittynyt.
Kaikkia noita vaatteita yhdisti priima kunto ja se, että olen niistä kaikista tykännyt joskus tosi paljon. Lisäksi niitä yhdisti se, että en ole mitään niistä pitänyt pitkään aikaan. Ja tiedättekö mitä. Lähes jokaisen vaatteen kohdalla päähän pälkähti spontaanisti ajatus tämän voisi myydä. Siis mitä hittoa! Olen juuri keräämässä vaatteita lahjoittaakseni ne, ja siitä huolimatta joku yritti päässäni vakuuttaa, että kyllä ne voisi myydäkin. Ollakseni nyt raatorehellinen, voin myös kertoa että ihan vakavissani mietin hetken, että mitä jos sittenkin kuskaisin nämä vielä toiselle kirppikselle, jossa myyjä saa myydyistä vaatteista pienen siivun. Että jos kuitenkin yrittäisin vielä sitä myymistä lahjoittamisen sijasta. Kun nämä olivat kaikki niin hyviä vaatteita!
Tulin kuitenkin takaisin järkiini, ja suuntasin kolmen kassin kanssa sinne minne alunperinkin olin meinannut mennä. Jätin kassit tiskille ja kotimatkalla oli keveämpi olo. En usko, että mitään noista vaatteista tulen ikinä kaipaamaan. (Miksi kaipaisin epäsopivia vaatteita?) Mutta rehellisyyden nimissä täytyy tehdä vielä toinenkin tunnustus. En pakannut mukaan aivan kaikkea, mistä olin päättänyt luopua. Yksi käsilaukku ja muutama kesävaate jäi kuormasta pois. Aion kokeilla, löytyisikö niille ostaja second hand -liikkeen kautta. Mutta jos ei löydy, niin sitten lahjoitan nekin.
Olen iloinen siitä, että kaikesta huolimatta onnistuin taistelemaan sitkeässä olevia ajatuksia vastaan ja pääsin isosta määrästä vaatteita eroon. Näköjään tätä täytyy silti edelleen harjoitella. Ei pääse tiikeri juovistaan ihan käden käänteessä.
Huomaan itsessänikin ihan saman piirteen, että joillekin vaatteille antaa paljon suuremman arvon omassa päässään kuin mikä niiden arvo oikeasti on. Harvoin kirppisasiakas kuitenkaan antaa vaatteelle samaa arvoa, koska ei tiedä mitä kaikkea alkuperäiselle omistajalle on tapahtunut sitä käyttäessään. Välillä itsekin jarruttelee vaatteiden vientiä hyväntekeväisyyteen, vaikka tietäisin että kirppispöytää en ole ottamassa kuukausiin ja jos ottaisinkin, saisin kyseisestä vaatteesta ehkä 3-5 euroa. Joten silloinhan pitäisi olla aika lailla sama antaako sen eteenpäin ilmaiseksi…
Ja se tunne kun luopuu jostain hyvään tarkoitukseen on usein paljon parempi kuin se, että myy sen parilla eurolla.
Mulle on jäänyt noita harhoja liittyen sellaisiin vaatteisiin, joita olen pitänyt ns. parempina vaatteina. Tässä myös nähdään, että sellainen ei ole fiksua. Muuten käsiin jää esimerkiksi farkut, jotka ovat aivan priimat mutta auttamattomasti vanhentuneen malliset. Arvo on pudonnut vaikka kunto olisi mikä.
Mua nauratti tämä vähän. Ehkä siksi, että tunnistan. Sä suoriuduit hyvin!
Tunnustus: Meillä on autonperässä kassillinen mun aiemmin ”paremmiksi” luokittelemiani vaatteita. Olen viemässä sitä Kierrätyskeskukseen. Mutta: kävin just autolla Kierrätyskeskuksessa enkä jättänyt kassia sinne. Miksi ihmeessä?
Syy ei ole raha, sen tajuan, mutta en yhäkään saa ihan kiinni, mikä sitten. Olisi kevyempi olo kun vaan laittaisin nuo eteenpäin, mutta hilloan niitä silti. Jos voisin antaa vaikka jollekin, jos joku tarvisi…
Minä taas tajusin, että edelleenkin jäi kaappiin sellaista, minkä olisi voinut viedä. En vain yksinkertaisesti muistanut kaikkien vaatteiden olemassaoloa! Mutta päätin, että jos kaikki ei mene nyt siellä myyntiliikkeessä, vien jälleen kerran kassit sen jälkeen Fidalle. Sinne siis siksi että se on lähellä kotia.
Huomasin muuten, että mitä kauemmin jotain vaatetta säilyttelee, sitä vaikeampaa siitä on luopua. Jotenkin paradoksaalista, koska niiden käyttämisestäkin on tosi pitkä aika, eikä ole todennäköistä että uudelleen tulisi käyttöön. Mutta jotenkin sitä alkaa laskea hintaa myös sille säilyttämiseen käytetylle ajalle, ja siitä johtuen ajattelen, että kyllä nämä nyt todellakin pitäisi myydä, muuten olen säästänyt näitä aivan turhaan. Olisiko sinulla samaa vikaa?
Ihan sama täällä. Olen säästänyt ties mitä vaatetta ajatuksella, että myyn halvalla. Yhdet uudet leggingsit ajattelin kuvata ja myydä, kun en niitä pitäisi kuitenkaan. Laitoin ne vaaleaa taustaa vasten, että värin näkee hyvin ja kappas, niissäkin oli iso reikä edessä. Monta vuotta oli kaapissa odottanut käyttöä. Tämän jälkeen pakkasin ison kasan lumpuksi ja ehkä ihan parhaimmat voin laittaa hyväntekeväisyyteen. Täytyy tosi tarkkaan miettiä, etten vie liian huonoa, josta vaan riesaa.Urakka vielä edessä, huoh!
Vaatteet ovat urakka. Todellakin! Ja tämä ostolakko tuntuu päivä päivältä järkevämmältä. En tavoittele minimaalista kapselikaappia, mutta järkeilen niin, että mitä vähemmän tarpeetonta, sitä vähemmän tätä raivaamistakin.
Kyllä, kyllä ja kyllä. Voin oikein kuulla omissa korvissani mitä pääsi sisällä on liikkunut. On aivan absurdia mistä tuo tietty mustasukkaisuus omiin vaatteisiinsa kumpuaa, etenkin kun omalla toimeentulolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa saako mekosta vaikka hyvässä lykyssä kympinkin.
Tuossa vaatteiden hilloamisessa on vielä se ikävä puoli, että vaikka vaatteet eivät silmiinpistävän trendikkäitä olisi olleet ikinä, ne kuitenkin vanhenevat hiukan kymmenen vuoden aikana. Jos ne olisi suoraan kiikuttanut mieli lujana kirpparille silloin kun niiden käyttö loppui, niistä olisi luultavasti saanut se hyväntekeväisyysjärjestökin enemmän rahaa.
Kirjoitin jokin aika sitten kommentin siitä, miten itse pelkään sitä että vaatteeni eivät päädykään hyötykäyttöön tai että niitä ei osata arvostaa. Tähän minulla on auttanut se, että olen itse tehnyt viime aikoina arvokkaita vaatelöytöjä Espoon ja Helsingin hyväntekeväisyyskirppareilta. Se tavallaan luo uskoa siihen että tavara todellakin päätyy hyllyyn ja että kirppareita voi yleisemminkin pitää paikkana josta on mahdollista tehdä myös hyviä löytöjä.
Minäkin tein loisto löydön viikko sitten Tukholman Södermalmin Emmauksen Vintage liikkeestä; tummanharmaat Acnen farkut. Näin ne heti ensimmäisenä liikkeeseen astuessani. Vilkaisin kokolappua; 28/32. Kävelin kassalle ja ostin sovittamatta. Hyvästi ostolakko! Tänään jo neljättä kertaa käytössä. Onneksi joku oli laittanut ne hyväntekeväisyyteen.
Tänään sitten pyöriskelin Helsingin vaatekaupoissa. Kaikissa sitä samaa tavaraa. Röyhelöä ja kukkahörsöä. Ei tehnyt mieli ostaa mitään. Juolahti siinä mieleen, että kohta tämänkin kevään nyt niin muodikas röyhelökukkaloisto pyörii kierrätyksessä.
Anneli, olet täysin oikeassa. Ei pitäisi hillota, vaan pitäisi laittaa saman tien eteenpäin. Luulen että jatkossa muutun tässä paremmaksi, koska ostolakko pakottaa arvioimaan kaapin sisältöä paljon analyyttisemmin kuin ennen.
Itselleni on vaatekaapin selkiyttämisen myötä käynyt niin, etten voisi ostaa mitään suunnittelematta enkä näin ollen second handista. Tämän myötä en myöskään usko, että sieltä ostetut vaatteet toisillakaan saavat mitään pitkällistä uutta elämää, vaan jatkavat kiertoaan fb-kirppiksillä ja kierrätyskeskuksissa. Ekologisesti ajatellen ei kai sinänsä ole väliä, jos ei raaski luopua laatuvaatteistaan ilmaiseksi vaan esimerkiksi second handin myyntitilin kautta. Tunkkaisessa täyteen ahdetussa kierrätyskeskuksessa harva ehkä kuitenkaan tekee löytöjä. Hyväntekeväisyysjärjestöille toiminnan motiivit voivat olla moninaiset, mutta puhtaasti taloudellisesti ajatellen heillä sitoutuu kirppiksen pyörittämiseen aika paljon resursseja, joille voisi olla rationaalisempaa käyttöä muualla.
Minä en kyllä ole lainkaan samaa mieltä, enkä ymmärrä miten vaatekaapin selkeyttäminen estää kategorisesti second hand -vaatteiden käytön. Enkä missään nimessä rinnastaisi second hand -ostoja suunnittelemattomiin ostoksiin. Turhia heräteostoksia voi tehdä yhtälailla kaupasta uutena kuin kirpputoreilta. Selkeän vaatekaapin metsästäjä (jollainen olen itsekin) tuskin löytää mieleistään kävelemällä satunnaisotannalla vaatekauppaan, ja mieluisien vaatteiden löytämiseen joutuu näkemään hiukan vaivaa joka tapauksessa. Kääntäen voisi jopa ajatella, että kun etsit tiettyä vaatetta, niin uutena sinulle on tarjolla vain tämänhetkinen valikoima mutta käytettynä lisäksi monien edellisten kausien valikoimat.
Jos tiedän, että tarvitsen mustan villapaidan v-aukkoisella kaulalla, sitten etsin käytettyjen joukosta vain sellaista. Eli kirppiksilläkin pitää päästää irti siitä ”onpa kiva, onpa halpa, ostan tämän”-ajattelusta. Tiettyjen tyylien ja brändien fb-kirppareilla hyvälaatuista valikoimaa on tarjolla todella paljon ja niiden seulonta ja selaaminen on helppoa.
Juuri näin 🙂 Hyvin tiivistetty, Anneli. Second handissä on useiden kausien valikoima valittavissa, eikä tarvitse tyytyä pelkästään vallitsevaan kauden muotiin. Olin sitäpaitsi suunnitellut ostavani farkut Stokiksesta, jos vain sopivat sattuu löytymään ja kappas löytyihän ne. Minulle on aivan yhden tekevää, ovatko ne second handit vai ei, tiedän käyttäväni juuri tuon tyyppisiä farkkuja vuosikausia. Kävin äsken ihan piruuttani Acnen sivustolla katsomassa, niin vastaavat maksavat uutena 240€. Miksi minä sellaiset netistä menisin tilaamaan, kun nyt sain ostettua ne livenä 19€:lla.
Sehän vaan tuo luonnetta vaatekaappiin, että siellä on eri kausien vaatteita, second handiä, perittyä ja uutta, klassikkoja ja vähän pintamuotiakin. Kaikenlaista tulee ja menee, mutta kunnon farkut ovat aina muodissa minun garderobissani.
Aamen. Etenkin tuolle että on aivan sama, onko vaate second handia vai ei JOS se on muuten kaunis, sopiva, tarpeellinen, hyväkuntoinen tai mitä kriteereitä kenelläkin nyt vaatteelleen on. Ihmeen sitkeässä istuu ajatus että kirppikseltä kannetaan kotiin vain nuhjuista random-tavaraa kun halvalla saa. Tai siis voihan niinkin toki toimia mutta fiksu tyyppi tuo sen sijaan kotiinsa parin kympin Acnen farkut farkkujen tarpeeseen.
Aivan, secondhandina voi tehdä todella hyviä ja laadukkaita löytöjä. Sitä ihmettelen, että käytettyjen vaatteiden myynnistä puhutaan usein vain euron parin pyörittelynä ja nappikauppana. Kyllä laadukkasta, hyvästä materiaalista tehdystä merkkivaatteesta voi saada useita kymmeniä euroja. Niiden myynti vain vaatii vaivaa ja viitseliäisyyttä, mikä on ihan hyvä. — Ihmettelen myös, että usein vaatekaappiraivaukset tunnutaan aloitettavan kantamalla säkeittäin h&m:n huonolaatuisia vaatteita kierrätykseen. Itselläni ei ole yhtään vaatetta kyseisestä tai vastaavista kaupoista. Silti vaatekaappi on ollut aivan liiaan täynnä vaatteita: hyvälaatuisia, ehjiä, ajattomia ja sopivia, mutta niitä on vain kertakaikkiaan ja absoluuttisesti liikaa yhdelle ihmiselle. Useimmista pidän edelleen. Mutta jos vaikka vuosien ajan ostaa harkitusti laadukkaan vaatteen kolmen / neljän kuukauden välein, niitähän kertyy. Siksi raivaamiseenkin menee pitkään, etenkin jos haluaa kierrättää ne myymällä. RaivokasJätesäkkikerrätysPäivässä ei ollut minun vaihtoehto. Noilla vaatteilla tekee hyvän tilin ja voin miettiä, mihin rahat haluaa sijoittaa: hyväntekeväisyteen, perheeseen vai ehkä molempiin. Näin hoitovapaalla on rahoille aidosti myös tarvetta. Tämän kolmen vuoden kaappien tyhjentämisprojektin jälkeen koittaa viimein se looginen päätepiste, ostolakko, joka on tosi helppoa, koska kaikkea jo on, vuosiksi ja ikinä en tekisi tätä uudesraan. Ja kyllä, luopuminen on ollut toisinaan hankalaa. Ja myös hyväntekeväisyysjärjestöille on riittänyt hyvin paljon laadukasta tavaraa lahjoitettavaksi. Mutta tuttuja ajatuskulkuja ovat nuo kyllä.
Kierrätyskeskuksista löytöjen tekeminen on ihan oma taiteenlajinsa. Rinnan blogia lukiessa olen todennut, että hänellä on uskomaton taito löytää kierrätyskeskuksesta ilmaiseksi ihmeellisiä löytöjä. Se vaatii tosin aikamoista harjaantumista, että tunnistaa sopivan tyylin, laadun ja mallin, samoin vahvaa käsitystä siitä mitä omassa kaapissa jo on. Mutta uskoisin, että itse voisin tehdä hyvin harkittuja ostoksia second handista, jos siellä sopiva vaate tulisi vastaan.
Jepjep… ”Kun nämä olivat kaikki niin hyviä vaatteita!” Just tuollaisia ansoja ajatuksiin jää mullakin. Ideahan oli kerätä nimenomaan kaikki ne niin hyvät vaatteet, että hyväntekeväisyysjärjestö saisi niistä rahaakin…
Sehän tässä juuri on, vanhat toimintatavat ovat niin sitkeässä, että vaikka varta vasten rupeaa keräämään vaatteita lahjoitettavaksi, silti tuo myyntiajatus putkahtaa päähän toistuvasti.
No morjens, tuttua huttua! Täälläkin on kamppailtu paljon näiden samojen fiilisten sekä käytännön ongelmien kanssa: vaatekaappi kaipaa vielä reippaasti raakkausta, kun muuttaessa joutuu ikään kuin maksamaan jokaisesta vaatekappaleesta uudestaan. Että onko se sen arvoinen? Ja ostoslakosta löytyy nyt blogissa ;).
https://periaatteennainen.com/2017/03/28/kerran-kvartaalissa
Kiva että raportoit! Oli kiinnostavaa käydä lukemassa. En usko että täydellinen suoritus on se olennainen juttu, mutta vaikka muutaman vaatteen ostaisikin, omien ostotottumusten ja ylipäätään käyttäytymismallien tunnistaminen ja uudelleen arviointi on todella kiinnostavaa. Luulen, että siihen liittyviä oivalluksia tulee minullekin vielä pitkin matkaa, kunhan vuosi etenee. Nyt jo olen tajunnut monenlaista. Oma raportti tulee muuten perjantaina!
Minulla on taipumus vastaavaan jossitteluun epäsopivien, mutta priimakuntoisten vaatteiden kanssa. Näitä ”aarteitani” setviessä tuli mieleen sanonta ”Toisen roska on toisen aarre”. Kääntäen ”Toisen aarre on toisen roska” 😉
Mun ongelma on, että mun roskat on myös mun aarteita…!