Tämä on aihe, jota olen pidempään pohdiskellut. Milloin vaate muuttuu käyttökelpoisesta lumpuksi? Rinna kommetoi, että on tutkittu että jos vierekkäin on kaksi pönttöä, toinen lumpuille ja toinen uudelleen myyntiin tarkoitetuille, niiden sisällöt ovat kuitenkin lähes samanlaiset. Ihmisten standardit ovat siis hyvin erilaiset, ilmeisesti vaate, joka toisen mielestä on täysin pitokelpoinen, on toisen mielestä hirveä riepu.
Osaan erotella virheettömät muiden joukosta. Ei käytön jälkiä tarkoittaa juuri sitä, ei nyppyjä, värin haalistumista, venynyttä kangasta, kulumaa, mitään. Uuden veroinen on vaate, jota ei erottaisi kaupan rekissä muista. Vein tässä kunnossa olevia vaatteita juuri second hand -liikkeeseen, jossa asiaa helpotti myös se, että myyjä katsoi kaikkia vaatteitani ”vieraalla silmällä”, siis nähden sellaiset virheet, joille itse olin jo sokeutunut.
Mutta miten erottaa käytetyt mutta edelleen käyttökelpoiset sellaisista, jotka eivät enää kelpaa kenellekään? Tässä minulla tulee se suurin ongelma. Asian havainnollistamiseksi otin kuvia muutamista esimerkeistä.
1. Neulemekko. Pinta on nyppyyntynyt, koska tässä on akryyliä. Ostettu ennen kuin ymmärsin ettei akryyliä pidä ostaa. Pintaa lukuunottamatta muodossaan, ehjä ja tahraton.
Mekko on merkiltään Calvin Klein, ja se on tilattu Nordstromin nettikaupasta vuonna 2011 tai 2012. Voisin itse vielä käyttää sitä kotimekkona, mutta minun standardeillani se on liian kulunut edustamaan enää missään työtilanteessa tai vastaavassa. Olen myös vähän kyllästynyt mekkoon, joten haluan siitä eroon myös siksi. Tuo nyppyisyys ei suinkaan näy koko mekossa noin selkeästi, tämä kuva on otettu hyvin läheltä. Edellä mainituista syistä johtuen arvelen, että mekolle löytyy vielä uusi omistaja, joten olen päättänyt lahjoittaa sen Fidalle.
2. Farkkujen lahkeet, jotka ovat täysin hajalla. Näissä farkuissa on kyllä polvikin puhki.
Nämä farkut on ostettu vuonna 2008 ja niitä on pidetty runsaasti, pois lukien ne ajat kun olin raskaana eikä maha mahtunut niihin. Käyttökertoja tulee satoja. Näiden tasaiseen tahtiin pahenevien risojen lahkeiden kanssa elelin pari vuotta, mutta sitten kun polvetkin menivät puhki, päätin luopua niistä. Tarkoitus on tarjota niitä uudelleen käytettäväksi materiaaliksi jonnekin, ja jos se ei onnistu, niin sitten laitan ne johonkin näistä ajoittain parjatuista tekstiilikeräyksistä.
3. Vauvan bodyn hiha, jossa on tahroja jotka eivät ole lähteneet sappisaippualla tai normaalissa pesussa. Body on muuten ehjä ja käyttökelpoinen.
En tiedä mitä ainetta tuo tahra on. Body on ollut kahdella lapsella käytössä, ja se on ehjä. Tahrojen lisäksi tuosta pinnasta näkee, ettei vaate ole ihan uusi. Pesukertoja on varmasti kymmeniä. Ajattelin yrittää poistaa tahroja vielä kerran valkaisuaineella. Jos se tehoaa, silitän bodyn ja lahjoitan sen hyväntekeväisyyteen. Jos tahrat eivät lähde, mitä tälle pitäisi tehdä? Onko kyseessä lumppu, vai kehtaako jonnekin Hope ry:lle antaa tällaista vaatetta, jossa on pieniä mutta selkeitä vikoja?
4. Lapsen ulkotakin tasku on mennyt rikki. Muuten ehjä takki, joskin jo vuosia vanha ja ainakin kahdella lapsella ollut. Tämän voisi korjata, jos olisi ompelukone.
Tämä takki menee omassa käytössä vielä tämän kevään loppuun, kunnes ilmat muuttuvat sille liian lämpimiksi. Sitten seuraa dilemma: pitäisikö tätä yrittää itse korjata tai korjauttaa? Minulla ei ole kotona ompelukonetta, joten minkään korjaaminen ei tuosta vain onnistu. Mutta jos tämän korjaisi, olisiko sen jälkeen fiksumpaa säästää takki odottamaan kuopuksen kasvamista? Tästä tulisi sitten ns. pihatakki. Vai olisiko fiksumpaa laittaa kierrätykseen? Ja mikä tämän paikka olisi, korjattuna tai korjaamattomana? Kierrätyskeskuksen ilmaislaari? Fida? Lastenvaatekirppis?
Minua kiinnostaa valtavasti, mitä te näille tekisitte! Mitä te säästäisitte, minne kierrättäisitte, mikä menisi roskiin? Tässä on muuten hyvä tilaisuus vertailla, miten eri tavoin asiat nähdään. Oletteko te kaikista samaa mieltä, vai tekisittekö jotain aivan toisin?
Mielenkiintoista pohdintaa! Minulla oli kyllä näille jo kuvien perusteella selvät ajatukset valmiina, ennen kuin edes luin tekstisi – siis jos vaatteet olisivat omiani. 🙂
1) Neulemekko: Nypynpoistaja. Tekee akryylista(kin) huomattavasti siedettävämmän, jos pinta on siis vain nyppyyntynyt eikä huopunut täysin pilalle kuten esim. kainaloille joskus käy. Tekstin luettuani: Myös piristys kunnon korulla tai värikkäällä huivilla ja sukkiksilla!
2) Farkut: Kanttaus leveällä vinonauhalla (ei ehkä sovi, ellei tyyli ole edes lievästi hipahtava). Tekstin luettuani: Ai polvikin on puhki – no sitten shortseiksi taikka materiaali esim. laukuksi. 3) Vauvan body: Kloriitti, ilman muuta. Ei ole sellainen peikko kuin usein luullaan. Tummaksi värjääminen on aina myös vaihtoehto, mutta silloin kantsii olla muutakin värjättävää mukana – yhden bodyn takia ei kannata.
4) Lapsen takki: Siisti korjaus ompelukoneella. Tekstin luettuani: Siisti korjaus käsin. 🙂
Niin, ja sitten noiden toimenpiteiden jälkeen arvioisin erikseen kunkin vaatteen kohdalla, mitä tehdä. Kaikki kelpaisivat käsiteltyinä varmasti kiertoon hyväntekeväisyyskirppikselle – jopa niille itse lyhennetyille farkkushortseille saattaisi löytyä ottaja, mutta ne ovat kyllä eniten rajatapaus jonka kohdalla lumppukeräyskin voisi tulla kyseeseen.
Kiitos kommentista! Tosi kiinnostavaa lukea. Tuolle mekolle olen yrittänyt nypynpoistajaa, mutta se ei tässä toiminut. Tuo nyppy on niin ”matalaa”, tai jotenkin muuten litteää että kone ei siihen pystynyt eikä neule muuttunut miksikään. Mutta olen tosiaan pitänyt tätä niin paljon, että en jaksa enää innostua ko. mekosta. Se oli sellainen hyvä työhevonen mutta aion vapauttaa sen kiertoon.
Joo minunkin mielestä farkuista voisi aivan hyvin tehdä shortsit, itse olen joillekin tehnyt just niin. Ja jos ei niitä itse pitäisi, niin ehkä joku muu jossain – eli ei niitä mielestäni ainakaan mihinkään lumppuihin kannattaisi laittaa.
Muutkin L:n ehdotukset oli hyviä! Kuinka usein sitä muistaakaan, että värjätäkin voisi, jos on tullut joku ikitahra… itselle ei ainakaan tulis ihan heti mieleeni, joten hyvä muistutus!
Sitten on heitä, jotka keksii vaikka mistä vaikka mitä; neulemekosta tyyny sohvalle, palasiksi pilkkominen ja vaate jollekin lapselle jne. Itse en ole yhtään kekseliäs, mutta kaikenlaista netissä näkee näperrettävän taitavampien toimesta.
Tuo lapsen takki kannattaa ehdottomasti korjata, jos on vain taskun reuna repsahtanut ja muuten ehjä!
Voi että, kun minä en ole farkkusortsi-ihminen! Sehän olisi todella hyvä tapa, mutta kun ei vaan ole mun juttu. Muuten sinulla on hyviä nollajäte-ideoita. En ole sitä lajia joka jaksaa tuunata vaatteista uusia tavaroita, mutta niille joilla on taitoa ja innostusta, tuossa on hyviä vinkkejä.
Voin lainata ompelukonetta jos tarvitset! Taskun reuna kannattaa mielestäni korjata heti, koska se vain repeää enemmän jos sitä ei korjaa.
Nyppyiset neuleet ovat ongelma. Niille ei oikein ostajakuntaa löydy – tosin tässä tapauksessa merkki voi innostaa jonkun hankkimaan sen (brändeihin investoiminen kannattaa tässä mielessä!). Tollainen matala nyppy on totta tosiaan vaikea laji, sitä pitää tosissaan hinkata nypynpoistajalla ja sitten onkin jo riski että tulee reikä.
Tuhruiset vauvanvaatteet ovat myös vähän hankala juttu. Jos tahra lähtee kloriittikylvyssä, niin hyvä. Itse en lähtisi värjäämään, koska voi olla että värjäys ei kumminkaan peitä tahraa. Itse ehkä saksisin bodyn lyhythihaiseksi, jolloin sitä voi käyttää lämpimänä kautena.
About missään, missä vaatteita kerätään, ei ole aikaa juuri kummoisillekaan huoltotoimille, joten ne on syytä tehdä itse ennen lahjoitusta. Muuten on suuri todennäköisyys, että vaate joutuu joka tapauksessa polttoon tms, vaikka siinä olisi vain pieni vika.
Arvaa vain, kuinka monta kertaa olen harmitellut, etten ymmärtänyt materiaaleista tarpeeksi silloin kun ostin mekon. Se on tosi hyvä mekko, paitsi siinä on sitä akryyliä. Työn laatu on hyvä, mekko on pesty useamma kerran ja se on pitänyt täydellisesti muotonsa. Ei rypisty ja on sellaista painavaa neulosta, joka laskeutuu hyvin. Mutta tuo pinta on mennyt tuollaiseksi, ei voi mitään. Olen yrittänyt sitä sekä terällä että koneella siistiä. Ehkä sellainen vanhanaikainen partakoneenterä saattaisi tehota, mutta sellaista ei nyt ole käsillä. Joten laitan Fidalle ja toivon, että merkki houkuttelee jonkun vielä ottamaan käyttöön.
Bodille koitan Vanishia, kloritea ei just nyt löydy. Kiitos konetarjouksesta! Voi että jonain päivänä soittelen teidän ovikelloa kasa korjattavia kainalossa 🙂
Tosi mielenkiintoista tämä, kiitos mietteistä ja havainnekuvista!
Nyppyiset mutta muuten hyvät neuleet ovat kyllä todella ongelmallisia, olen itsekin miettinyt mitä niille tekisi. Surettaa jotenkin niiden puolesta ja harmittaa epätasainen kulahtaminen, ja jos on kallista merkkiä niin tämä tunne vain voimistuu. Jos nypynpoistaja ei toimi, mä kyllä taipuisin siihen, että ne ovat lähinnä jätettä sitten, kun alkuperäinen käyttäjä ei enää niitä käytä, olipa merkki mikä hyvänsä. (Ehkä kysyisin samankokoisilta kavereilta ensin, kiinnostaako jotakuta.) Mä en nimittäin osaa kuvitella, kuka haluaa ostaa kierrätyksestä nyppyistä vaatetta edes kotikäyttöön, kun sellaisista ei usein ole itselläkään pulaa ja nypyttömiäkin on tarjolla. Itse en ainakaan ostaisi.
Farkkuja yrittäisin tarjota materiaaliksi johonkin. Mulla on ollut vuosia valtava kassillinen rikkinäisiä ja kulahtaneita farkkuja varastossa (olen keräillyt muiltakin, kun olen ajatellut tekeväni niistä joskus jotain…). Joskus vuosi sitten satuin huomaamaan yhdessä kierrätysryhmässä (olikohan se Fb:n Materiaalitori kierrättäjille Uusimaa) just sellaisia etsivän. Hän haki iloisena koko kassin projektiaan varten.
Jännää on tuo, miten pienikin tahra (kuten tuossa bodyssa) saa secondhand-vaatteen näyttämään tosi epäilyttävältä. Tuo lyhythihaiseksi leikkaaminen kuulostaa hyvältä idealta, mutta on vähän työläs toki jos ei tule enää omaan käyttöön. Mä ehkä leikkaisin bodyn kangasnenäliinoiksi tai talouspaperin korvikkeeksi. Tai sitten laittaisin roskiin.
Takin taskun korjaisin. Sitten takki kierrätykseen, jos se muuten on hyvä ja sille ei ole itsellä tarvetta.
Tuo nyppyisyys ei ole ihan niin paha luonnossa, kuin miltä se kuvassa vaikuttaa. Mutta olen samaa mieltä, nyppyisyys on viheliäistä. Sain joululahjaksi sellaisen koneen jolla niitä voi poistaa ja olen käyttänyt sitä tosi paljon. MAhtava vekotin.
Ehjän bodyn saksiminen tuntuu radikaalilta ajatukselta! Tosin sillä laillahan vaatteen ikä pitenee vielä enemmän kuin rättinä, koska kyllähän niitä nenäliinoja tulisi vielä pestyä.
Minun pitää tutustua noihin kierrätysryhmiin, ehkä tosiaan joku kaipaisi kassillista farkkuja!
Mielenkiintoista!
Minä käsittelisin nämä näin:
1) mekko: nyppykampa laulamaan! Kokeilisin myös, voisiko mekon pukea uudella tavalla. Löytyisikö jostain kaulakorua, huivia tai trikootakkia joiden kanssa mekko tuntuisi yhä kivalta? Jos ongelma on pohjimmiltaan se ettei mekko enää yhtään nappaa, sen voisi nyppykampauksen jälkeen toimittaa vaatekeräykseen/kirpparille.
2) riippuen lahkeiden pituudesta, ne voisi ehkä vielä kääntää ja saumata uudelleen. Mutta jos polvetkin ovat rikki eli farkut ovat loppuunkuluneet, hävittäisin ne sekajätteessä (jos siis ovat elastaanipitoista materiaalia jota en osaa ommella, täyspuuvilla päätyisi ehkä kierrätyskangasvarastooni). Pitäisin liian huonokuntoisena vaatekeräykseen.
3)vauvan body on helppo: sakset esiin ja kengänkiillotusrätiksi. Ahkera kengänkiillotus on hyväksi tyylille ja kenkien käyttöiälle.
4)noin pienen repeämän ompelisin käsin. Jos en osaisi, ja perheessä olisi vielä joku joka vaatetta voisi käyttää, niin korjauttaisin. Jos perheessä ei enää olisi lapsia, varmaan joko korjaisin repeämän itse ja laittaisin kiertoon tai sekajätteeseen. Rikkinäistä vaatetta en kierrättäisi sillä perusteella että vain pieni osa ehjästä ja hyväkuntoisestakin vaatteesta päätyy oikeasti kiertoon.
Minulla on kenkien kiillotuksen (jota siis harrastan säännöllisesti) varattuna kaikki puhkikuluneet sukat. Niillä on mielestäni kätevä kiillottaa, kun sukan voi vetää käden yli ja sitten hangata. Voi laittaa vaikka pari sukkaa päällekäin ettei sormet sotkeennu.
Tuon takin olen päättänyt korjata äitini avustuksella. Sitten säästän sen toiselle lapselle vielä käyttöön, jonka jälkeen se onkin varmaan jo lumppukunnossa. Mietin niin, että omassa käytössä takilla on enemmän arvoa, kuin mitä siitä olisi kierrätettynä. I
Vauvan body kirpparille vaan tuollaisena, jos ei tahra enää lähde. Eihän tuossa mitään vikaa, menee siellä varmasti uuteen käyttöön.
Rohkaisevaa! Päätin tosiaan yrittää tehokasta tahranpoistoa, ja jos ei lähde niin sitten silitän siistiksi ja laitan hyväntekeväisyyteen tai kysyn haluaako joku kaverin lapsi.
Muutamasta kirjastosta löytyy ompelukone!! Kaikkea ei tosiaankaan tarvitse itse omistaa. 🙂 http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1897030__Sompelukone__Ff%3Afacetmediatype%3Aq%3Aq%3AEsine%3A%3A__Orightresult__X7?lang=fin&suite=cobalt
Suurin osa pikkuviallisista tavaroista menee ilmaiseksi netissä. Onhan siinä se ilmoituksen laatimisen vaiva samalla tapaa kuin myynnissäkin, mutta ”kauppa” käy huomattavasti nopeammin kuin myydessä ja tavarat pääsevät edelleen käyttöön. Eipä tarvitse heittää roskiin!
Tiesin että kirjastoista voi lainata sähkönkulutusmittareita, mutta en tiennyt että myös ompelukoneita! Kiitos vinkistä, tämä tuli uutena tietona varmaan muillekin.
Fb:ssa on monenlaisia kierrätyshenkisiä ryhmiä (roskalava-ryhmät, annetaan ilmaiseksi -ryhmät jne), olen itsekin sellaisen kautta lahjoittanut mm. vanhat farkkuni ja kaikenlaista muuta tarpeetonta tavaraa. Yllättävän monenlaiselle roinalle on ottajansa.
Joo täytyy selvittää löytyiskö etenkin farkuille ottajia tuota kautta!
Jos tahra ei ole erityisen silmiinpistävä, niin vaatteen värjääminen voisi olla myös vaihtoehto!