Avainsana-arkisto: varastotilat

Vinttiprojekti lähti liikkeelle

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Käytin maanantaina reilut kaksi tuntia vintin raivaamiseen. Koska sinne hädin tuskin mahtui sisälle, piti homma aloittaa kantamalla muutama laatikko ensin kokonaan ulos. Vasta sitten pääsi tutustumaan niiden sisältöön tarkemmin. Vinttiä ei ole koskaan sen kummemmin organisoitu. Sinne on muuttaessa kannettu osa laatikoista sellaisenaan edellisen asunnon vintiltä. Sen lisäksi sinne on kuluneiden vuosien aikana kertynyt yhtä jos toistakin. Tavaravalikoima edustanee tyypillistä vinttikomeroa melko hyvin: vaatteita, mappeja, kirjoja, huonekaluja, matkalaukkuja, joulukoristeita ja tyhjiä pahvilaatikoita yms. Sekä niitä perhanan ovia, viisi kappaletta.

Yritin ottaa kuvia lähtötilanteesta, mutta olosuhteet olivat liian haasteelliset, jotta kunnollisia olisi saanut. Tila on niin kapea, että niitä voi ottaa ainoastaan ovelta takaseinää kohti, ja tässä näkyy noin 2/3 tilasta. Kuvassa näyttää yllättävän siistiltä, mutta todellisuudessa tavaraa on vyötäröön asti, ja keskellä menee kapea polku. Takaseinää ei ulota koskettaa, koska edessä on niin paljon tavaraa.

Kuvassa näkyvä kaappi oli täynnä mappeja, jotka kaiken lisäksi olivat vielä paperikasseissa, joissa ne oli kannettu muuttoautoon. Toin ne sisälle, ja tarkoituksena on viikonlopun aikana käydä niiden sisällöt läpi. Etukäteen veikkaan, että paperikeräykseen päätyy vähintään 80% sisällöistä. Tyhjät mapit aion säästää. Tämän lisäksi setvin lukuisia pahvilaatikoita, joiden sisältö kuului lähinnä ryhmään sekalaiset. Sormet syyhysivät monen asian kohdalla, mutta maltoin mieleni. Ensisijaisesti siksi, että kyse ei ollut henkilökohtaisesta omaisuudestani, vaan mieheni. Laatikoiden joukossa oli paljon vajaita, ja yhdistelemällä samankaltaisten sisältöjä onnistuin vähentämään niiden lukumäärää selvästi. Jäljelle jääneet laatikot sain mahdutettua mapeista tyhjentyneeseen kaappiin. Sen seurauksena latialle syntyi lisää tilaa, ja sain isompia tavaroita järjestettyä fiksummin.

Tämän melko pienen ponnistuksen tuloksena vinttikomerossa mahtuu nyt liikkumaan paljon paremmin kuin ennen. Pääsin myös parista tarpeettomasta tavarasta eroon roskalavan ansioista, sekä lyttäsin pahvinkeräykseen monta turhaa laatikkoa. Suurin hyöyty oli kenties se, että nyt minulla on huomattavasti parempi kokonaiskuva tilanteesta. Aion jatkaa projektia tekemällä lisää järjestystä kaappeihin, jotta saan niihin mahdutettua enemmän tavaraa. Löysin muutamia kierrätykseen meneviä juttuja (jostain syystä olen joskus hamstrannut mm. valokuva-albumeita…) ja silkkaa roinaa heitin roskikseen.

Paljon hyviä havaintoja raivaamisesta tuli tehtyä, joten niistä oma postaus piakkoin. Niin, ja olen alistunut siihen, että niistä ovista ei nyt pääse eroon ainakaan tässä vaiheessa. Jos jaksaisin yksin kantaa ne, riski joutua roskalavalle olisi edelleen suuri. Mutta olosuhteet ovat nyt ovien suojelijoiden puolella, ja niinpä ne saavat vielä hetken armonaikaa.

Olen propagandan uhri

Julkaistu , kirjoittanut
6

Sääntö numero yksi: jos aiot heittää tavaraa pois, älä erehdy kertomaan kenellekään. Muuten saat katua. Olen siitä malliesimerkki.

Vinttiprojekti alkoi suunnitellusti. (Tosin se ei ollut suunniteltua, että huoltoyhtiö oli unohtanut tilata lavan. Aina pitää kaikki itse hoitaa…) Ullakolla inventoidessani tajusin, että sinne on vuosien varrella talletettu kaikki ovet, jotka asunnosta on poistettu. Ne ovat valkoisia, umpipuisia ja 50-luvulla valmistettuja. Niitä on yhteensä viisi, ja ne vievät runsaasti tilaa. Asunnostamme on vuosien varrella purettu useampia väliseiniä, ja suurin osa ovista on peräisin näiltä kadonneilta seiniltä. Niille ei siis enää ole edes teoriassa mitään paikkaa.

Haluaisin viedä ovet roskalavalle. Tein kuitenkin sen virheen, että mainitsin asiasta muutamille läheisilleni. Virhe! Suunnitelma teilattiin kaikilta tahoilta, tosin varsin erilaisilla argumenteilla. Yksi sanoi tarvitsevansa mahdollisesti ovea uuteen asuntoonsa – ehkä joskus ensi vuonna. Toinen väitti, ettei asuntoon kuuluvia ovia saa heittää pois. Kaikki vetosivat siihen, että ne ovat arvokkaita ja joku jossain varmasti haluaa ostaa ne. Ainakaan ei roskalavalle, vaan kierrätyskeskukseen!

Nyt olen turhautunut. Ovet kuuluvat asuntoon, asunto on meidän. Tällä logiikalla saan tehdä niille mitä lystään. Annan ovia mieluusti muille, mutta en halua säilyttää niitä omassa vintissäni heidän puolestaan. Mitä tulee kierrätyskeskukseen, niin ei minulla mitään sitä vastaankaan ole, mutta jotta ne saataisiin perille pitäisi olla pakettiauto. Tässä on käynyt niin, että tavara jota pidin täysin arvottomana, on muuttunut silmissäni potentiaalisesti arvokkaaksi, mutta en ole asiasta aivan varma. Epävarmuus aiheuttaa epätietoisuutta.

Näitä tilanteita tulee takuulla vastaan kaikille, jotka tosissaan alkavat raivata. Joku muu hermostuu siitä, että sinä heität ikiomia tavaroitasi pois. Ja katsoo asiakseen yrittää puuttua asioiden kulkuun. Olin jo aivan innoissani, että nytpä pääsen näistä eroon, kun vain saan jonkun avuksi kantamaan ne alas, mutta em. keskustelujen jälkeen olo ei olekaan enää niin varma. Tämä ärsyttää, koska tiedän ettei asia kuulu muille mitenkään. On vaikeaa pitää oma päänsä, kun kaikki ympärillä ovat sitä mieltä, että on tekemässä tyhmyyden. Mutta helppohan se on sanoa, kun ne ovet eivät ole heidän säilyteltävissään. Voisin tietysti tarjota niitä näille neuvojille. Jos he todella eivät halua, että ovet menevät roskiin, niin saa tulla hakemaan.

Joten jos kaipaat elämääsi muutamaa sisäovea (50-luvulta, umpipuuta, valkoisia ja sileitä; vaativat ainakin puhdistuksen, leveys vaihtelee n. 75-90 cm, tarkemmat mitat pyydettäessä), meiltä niitä saa. Jätä viesti kommenttilaatikkoon, sähköpostiosoitteesi ei näy muille kuin minulle. Näköjään huutiksessa ovista pyydetään hyvin vaihtelevia summia, mutta jos itse kannat ne alas ja viet pois, olen valmis tekemään erittäin edullisen diilin.

Tämän viikon tärpit

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Jännittävä päivä. Pesukoneenkorjaajan pitäisi saapua klo 11 mennessä. Jos kone ei tule kuntoon, pesutupa kutsuu. Jos kone ei tule kuntoon, Mielen asiakaspalvelu saa myös varsin tiukkasävyisen puhelun. En katso tällaista pelleilyä enää yhtään pidemmälle.

Roskalavan pitäisi saapua takapihalle tänään, ellei se peräti jo ole siellä. Lapsenvahti on myös tulossa, sillä en kaipaa raivausprojektiin ylimääräisiä pikkuapulaisia. Otan kameran mukaan, yritän saada ennen- ja jälkeen-kuvia nähtäväksi. Olen aloittanut projektin etukäteen lainaamalla muuttolaatikot pois tieltä. Vintistä lisää myöhemmin tällä viikolla. Ongelmana ei ole niinkään tilanpuute, kuin sen hankala muoto. Komero pitäisi onnistua järjestämään jotenkin niin, että sinne mahtuisi myös sisään ja sieltä saisi tavaraa ulos.

Luonnoksissa odottaa runsaasti puolivalmiita tekstejä, ja lisää on tulossa. Jostain syystä inspiraatio on ollut korkealla viime aikoina ja tekstiä on syntynyt. Ongelmana on ollut ajanpuute ja flunssa, en ole ehtinyt viimeistellä juttuja julkaisukuntoon. Mutta mielen päällä on pyörinyt ajatuksia mm. leluista, palveluammateista, kynttilöistä, joten näitä postauksia on tiedossa lähiaikoina. Aion myös tehdä lisää testejä Universal Stonen käyttömahdollisuuksista, kuvamateriaalin kera. Oikeastaan olen ihan liekeissä täällä kaikista uusista ideoista. Kun vaan tämä ärsyttävä flunssa menisi ohi, että jaksaisin kunnolla ruveta hommiin. Lievä lämpö ja pää täynnä räkää ei oikein edistä raivausprojekteja.

Roskalavaa odotellessa

Julkaistu , kirjoittanut
4

Vinttiprojekti sai uutta puhtia, kun huomasin että taloyhtiö on tilannut roskalavan asukkaiden käyttöön. Ilmeisesti tässä talossa on kerran tai pari vuodessa tapana tilata takapihalle lava, jonne saa sitten heittää omia roinia. Lava tulee lokakuun alussa, joten tässä pitäisi olla hyvää aikaa tutustua tilanteeseen, tehdä tarvittavat valmistelut ja sitten vaan raivata vimmalla pari päivää.

Roskalavat voivat joskus olla varsinaisia aarreaittoja. Lankomies on menestyksellä dyykannut mm. signeerattua arvolasia, taidetta ja historiallisia valokuvia. Huomaan, että roskalavat ovat tästä syystä melko houkuttelevia, ja ohimennen tulee aina kurkattua sattuisiko jotain mielenkiintoista silmiin. Viimeksi eräs toimisto muutti pois rakennuksestamme, ja laittoi lähes kaiken kalustuksen roskiin. Sieltä sitten naapurit kävivät innolla hakemassa tuoleja, mappeja, koreja, joulukuusenkoristeita ja ties mitä. Eräs perhe sai kokonaisen sohvan, jota he tarvitsivat. Jälkikäteen sohva osoittautui vieläpä arvokkaaksi englantilaiseksi huonekaluksi, jota myytiin uutena monella sadalla punnalla.

Itsekin tuolloin harkitsin muutamien tavaroiden kaappaamista, mutta tajusin onneksi ajoissa, ettei niille ollut varsinaisesti tilaa eikä tarvetta. Välillä kerta kaikkiaan meinaa tulla houkutus napata jotain mukaan vain siksi, että se on hyväkuntoista ja ilmaista. Mutta hyvä etten sortunut, sillä todennäköisyys sille, että samat tavarat löytäisivät tiensä nyt uudelle roskalavalle, olisi suuri. Olennaista on visio siitä, mihin kierrätystavaraa aikoo käyttää. Kerran oli tarjolla käytöstä poistettuja ostoskoreja. En ottanut, koska ajattelin ettei niistä ole kyllä mitään hyötyä. Sitten seuraavana päivänä kuulin, että ne olisivat tosi hyviä mökkikäytössä. Niissä voisi kuulemma kantaa puita ja kaikenlaisia tarvikkeita, niihin voisi kerätä omenia ja ne kestäisivät hyvin sadetta, kylmää ja painepesuria. Valitettavasti oma luovuus ei oikealla hetkellä riittänyt noin pitkälle, ja korit menivät muille.

Onko kukaan muu tehnyt hyviä löytöjä roskalavoilta?

Tukossa

Julkaistu , kirjoittanut
6

Äh. En ole ihan varma miten tässä on päässyt käymään näin. Menin pari päivää sitten vinttiin etsimään pari tavaraa ja havahduin siihen kiistattomaan tosiasiaan, että vintti on umpitäynnä. Siis niin täynnä, että siellä hädin tuskin mahtuu kulkemaan ja kääntymään, tavaroita on vaikea löytää ja lattia on täynnä röykkiöitä. Olinkin sopivasti juuri äskettäin selostanut webinaarissa, miten suuret tavaramäärät näkyvät siinä, että kaikki varastotilat ovat niin täynnä ettei niihin enää mahdu uutta säilytettävää ja sen vuoksi tavarat alkavat pursuilla oleskelutiloihin. No juu. Positiivista tässä on se, ettei kukaan ainakaan erehdy vahingossa kuvittelemaan, että blogin kirjoittajalla olisi täydellinen koti…

Vinttikomero on suorakaiteen muotoinen. Leveyttä on ehkä 1,5 metriä ja pituutta arviolta 4 metriä. Lattiapinta-alaa on siten noin 6 neliötä. Suunnilleen puolessa välissä katto alkaa viettää, niin että täysi korkeus on vain osassa koppia. Vintissä on kolme tavallista, siistiä kaappia (ne olivat huoneistossa kun muutimme, ja ne siirrettiin tarpeettomina vintille), joissa kahdessa on hyllyt ja yhdessä vaatetanko. Kyseessä on siis kaikilla mittareilla äärimmäisen tavallinen vinttikomero.

Täydellistä inventaariota odotellessa listaan tähän ne tavarat, jotka varmuudella tiedän vintissä olevan. Ensimmäinen kaappi on fiksusti täytetty, siellä majailee joulukoristeet ja mehumaija. Toisessa kaapissa on talvitakit. Kolmas sen sijaan on täynnä paperia. Mitä paperia – en tiedä. Ainakin vanhoja opiskelumateriaaleja, mutta varmasti paljon muutakin. Sen lisäksi siellä on epämääräistä rojua, käsittääkseni lähinnä muille kuuluvia tunnepitoisia tavaroita, joita en ole saanut heittää pois. Kaappien päälle on pinottu astioiden alkuperäislaatikoita. Olen kirjoittanut tarkemmin täällä, miksi niitä säästelen. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että pinot hipovat kattoa, ja sieltä meinaa jatkuvasti tipahtaa jotain päähän.

Kaapit ovat ihan paikallaan, ja ne moninkertaistavat vinttikomeron vetoisuuden. Varsinainen ongelma on kaikki ne tavarat, jotka ovat tällä hetkellä lattioilla tukkimassa tilan. Sieltä löytyy lukuisia matkalaukkuja, metritolkulla vanhaa lundiaa, asunnosta poistettuja ovia ja muutamia pahvilaatikoita. Sitten on puutarhatuoleja, käytöstä poistettuja leluja ja niitä iänikuisia pakkausmateriaaleja. Ja kaiken seassa seikkailee erinäisiä epämääräisiä tavaroita: koripallo, lasten haalareita, naulakko, vanha kenkähylly ja niin edelleen…

Luulisin, että tilanne on varsin tyypillinen. Se on myös päässyt kehittymään vähitellen. Aluksi kaikki oli ihan hyvässä järjestyksessä ja väljästi, mutta sitten tavaraa on ruvennut kertymään. Koska oikeastaan mitään ei ole heitetty pois, tila on vain vähentynyt. Kunnes nyt ollaan siinä pisteessä, että asialle on tehtävä jotain. Tai oikeastaan ei sille varmaan olisi pakko tehdä yhtään mitään, mutta tilanne ärsyttää minua. Ensinnäkään en halua säilytellä tavaroita, jotka ovat tarpeettomia, arvottomia ja pahimmassa tapauksessa käyttökelvottomia. Keksin varmasti niille neliöille parempaakin käyttöä. Toiseksi inhoan sitä, että en helposti löydä etsimääni. Sen sijaan tykkään siitä, että tiedän missä kaikki tavarat ovat, ja pääsen niiden luokse helposti.

Näyttää siltä, että tästä on tulossa samanlainen projekti, kuin taannoinen arkistointiprojektini oli (tsekkaa kategorioista ”arkistointi”, niin löydät aiheeseen liittyvät postaukset). Tässä tosin menee varmasti kauemmin. No, lähtöpiste on nyt ainakin selvillä.

Säästää vai ei, siinä pulma

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Hyvä pahvilaatikko. Sellaista on vaikea heittää pois, koska se on niin hyödyllinen – jos sitä sattuu tarvitsemaan. Jonkun ammattiraivaajan tekstiä lukiessani törmäsin hauskaan yksityiskohtaan: suomalaiset vinttikomerot ovat kuulemma täynnä tyhjiä pahvilaatikoita. En millään muista missä tähän heittoon törmäsin, joten valitettavasti en voi linkittää. Jäin kuitenkin miettimään tätä, koska tunnistin oman vinttini kuvauksesta heti.

Säästin pitkään lähestulkoon kaikki pakkausmateriaalit, mitä kotiini kantautui. Muovipussit, lahjapaperit, pahvilaatikot, rasiat, kuplamuovit ja mitä vielä. Astioiden alkuperäislaatikot. Paksut kirjekuoret. Joskus jopa niitä styroks-palleroita. Nämä kaikki veivät tietysti paljon tilaa (etenkin vintillä). Tarvitsin suurinta osaa varsin harvoin, lukuunottamatta niitä kertoja, kun olin muuttamassa. Silloin oikeastaan kaikille säästetyille pakkausmateriaaleille tuli käyttöä.

Jossain vaiheessa hermostuin siihen, että kaikki edellä mainittu vei niin paljon tilaa, ja päätin vähentää pakkausroinan määrää. Niinpä heitin roskiin pakkauksen, jossa tuli vauvan leikkimatto ja lelukaari. Voi olla, että unenpuute hämärsi ajatustoimintaani noina aikoina, mutta sittemmin olen monesti katunut sitä liikettä. Lapsi viihtyi lelukaaren alla rajallisen ajan, jonka jälkeen kyseinen vekotin muuttui tarpeettomaksi. Samalla kävi ilmi, että alkuperäinen pakkaus olisi ollut äärettömän kätevä siinä vaiheessa, kun laite siirrettiin vintiin säilytykseen.

Tästä episodista viisastuneena en ole enää heittänyt yhtä innokkaasti pois alkuperäisiä säilytystarpeita. Toisaalta olen edelleen sitä mieltä, että ne vievät paljon turhaa tilaa, enkä haluaisi säilyttää mitään tarpeetonta. Olenkin pohtinut aika paljon sitä, mitkä pakkausmateriaalit olisi fiksua säilyttää ja mistä voisi luopua kaikessa rauhassa. Seuraava systeemi on se, jota suurin piirtein noudatan tällä hetkellä. En kuitenkaan yritä väittää, että kyseessä olisi ylivoimaisesti paras menetelmä, saati sitten lopullinen totuus. Varaan itselleni oikeuden muuttaa mieltäni milloin tahansa 🙂

Säästän kaikki sellaiset pakkaukset, joita uskon tarvitsevani juuri kyseisen esineen pakkaamiseen joskus myöhemmin. Jos pidän mahdollisena, että haluan joskus laittaa esineen säilytykseen, säästän pakkauksen. Alkuperäispakkaukset ovat kokemukseni mukaan usein toimivin tapa säilyttää tavaroita. Esimerkkejä tällaisista alkuperäispakkauksista ovat mm. tyynyjen ja peittojen pussit, lelujen ja pelien pakkaukset, astioiden pakkauslaatikot (etenkin lasit ja lautaset), kenkälaatikot jne.

Säästän lisäksi siistit lahjapussit, kaupan muovipussit, paperipussit, isoimmat kuplamuovin palat ja silloin tällöin jonkun erikoiskirjekuoren. Paksuja ”topattuja” kirjekuoria en kuitenkaan pidä säästössä yhtä tai kahta kappaletta enempää. Kierrätän kaikki edellä mainitut pussit.

En kuitenkaan säästä mitään sellaisia pakkauksia, jotka menevät avattessa rikki.

En säästä pieniä muovipusseja, joita saa mukaan esim. apteekeista. Yritän välttää näiden minikokoisten muovipussien ottamista mukaan ollenkaan, mutta jos jostain sellainen tarttuu, laitan sen kotona energiajätteeseen. Hedelmäpusseja käytän roskapusseina.

En myöskään (enää) säästä kaikkia pahvilaatikoita. Kun netistä tilaa tavaraa, se saapuu yleensä pahvilaatikossa, josta periaatteessa voisi tulla hyvä muuttolaatikko. En kuitenkaan enää säilyttele näitä laatikoita varmuuden varalta. Ensinnäkin toivon, ettei minun tarvitse muuttaa pitkiin aikoihin. Jos niin kuitenkin kävisi, olen jo oppinut luottamaan siihen, että pahvilaatikot eivät lopu maailmasta kesken. Pari varalaatikkoa vintistä toki löytyy… mutta niiden lukumäärä ei enää lisäänny joka kerta, kun kotiin tulee tavaraa pahviin pakattuna.

Vara-varasto

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Loppuuko tila kesken? Ainahan voi vuokrata lisää varastotilaa. Tosin se ei varsinaisesti ratkaise itse ongelmaa, eli sitä että tavaraa on liikaa. Sen sijaan ylimääräiset tavarat tulevat entistäkin kalliimmiksi.

USAssa kodin ulkopuoliset varastot ovat valtava bisnes, eikä ihme – melkein 10% amerikkalaisista säilyttää tavaroitaan maksullisessa pienvarastossa, ja määrä kasvaa jatkuvasti. Sama ilmiö on vähitellen rantautumassa Suomeenkin. Hesari uutisoi aiheesta viime sunnuntaina (HS 6.5.2012 /A 14). Helsingissä on tarjolla varastotilaa moneen lähtöön vaihtelevin hinnoin ja palvelutasoin.

On tilanteita jolloin ulkopuolisen varastotilan vuokraaminen on järkevää. Esimerkiksi silloin kun tavarat pitää saada väliaikaisesti säilöön remontin tieltä tai kun on muuttamassa pois paikkakunnalta määrätyksi ajaksi. Tiiviisti pakatut tavarat menevät hämmästyttävän pieneen tilaan. Hieman tavarasta ja huonekaluista riippuen noin 10% asunnon pinta-alasta riittää varastotilaksi. Käytännön esimerkki: olen itse todistanut, kuinka hieman yli 60 neliön asunto pakattiin viiden neliön varastoon.

Sitten on tilanteita, joissa – anteeksi nyt vain – on mielestäni älytöntä vuokrata lisää varastotilaa. Silloin kun omat varastot, vintit ja kellarikomerot ovat täyteen sullottuja, mutta lisää varastotilaa olisi silti saatava, pitäisi jonkun hälytyskellon soida. Mihin sitä kaikkea tavaraa tarvitaan? Maksullisessa varastossa tavarat ovat aina melko hankalasti saavutettavissa. Niitä ei saa sieltä käyttöön hetken mielijohteesta. Käytännössä vuokraaja maksaa siitä, että saa omistaa tavaroita, joita ei koskaan käytä.

Jos kyse ei ole akuutista ja väliaikaisesta säilytystarpeesta, vuokravaraston hankkimista kannattaa todella harkita. Oman kellarin, vintin tai autotallin raivaus saattaa yllättäen tarjota saman verran ilmaista säilytystilaa. Jos ei tarkasti edes muista, mitä oman varastotilan takahyllyissä piilee, se kannattaa selvittää ennen kuin alkaa maksaa uudesta varastostosta. Kenties niistä Valittuista Paloista vuodelta -86 voikin jo luopua.

EDIT: Unohdin mainita, että tämän päivän Hesarissa oli vielä pikku-uutinen siitä, että myös noissa sinänsä siisteissä ja kuivissa pienvarastoissa voi olla koita. Joten jos varastoitte vaatteita, pakatkaa aina huolella!

 

Kellarin kimppuun

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Olin eilen Katrin luona jatkamassa organisointiprojektia. Tällä kertaa kohteena oli kellarikomero – joskin komero oli tässä tapauksessa väärä ilmaisu, sillä neliöitä oli noin nelinkertaisesti meidän omaan kellarikomeroon verrattuna. Valmistauduin hommaan selvittämällä, miten kellarit ( tai vintit, varastot, autotallit) olisi järkevintä organisoida. Lopputulos kiteytyy kahteen kysymyksen:

MITÄ ja MITEN.

Miten tarkoittaa, millä tavalla tavarat kannattaa kellariinsa säilöä. Kellareissa ongelmana on usein kosteus ja mahdollisesti home. Vinttikomerot ja varastot ovat puolestaan alttiita isoille lämpötilanvaihteluille. Missä tahansa säilytyspaikassa on usein pölyistä. Kaikissa kolmessa voi pesiä hiiriä, koita ja muita ötököitä. Ensimmäisenä kannattaa siis huolehtia siitä, että tavarat eivät tuhoudu säilytyksessä ollessaan. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että vaatteet, paperit ym. herkästi piloille menevät on pakattu asianmukaisesti ja tiiviisti. Elintervikkeiden kanssa kannattaa myös olla tarkkana. Ystäväni unohti kerran vintilleen korillisen juomia lasipulloissa. Talven jälkeen jäljellä oli vain sirpaleita.

Sääntö numero kaksi: jätä lattialle tilaa. Yleensä säilytystilat ovat ahtaita, joten lattiatila on arvokasta. Ota komeron kaikki kuutiot käyttöön hommaamalla kunnon hyllyt, joille tavaraa voi pinota. Mieti mitä voisi ripustaa seinille tai kattoon; esim. pulkat ja polkupyörät voi nostaa ylös tukkimasta lattiaa. Jotain on lattiallakin usein säilytettävä, mutta huolehdi siitä, että varastossa kulkee selkeät polut joka nurkkaan. Tarkoitus on, että takaakin saa tavaraa ulos ilman, että sitä ennen pitää tyhjentää puolet varastosta.

Tee elämästä helpompaa panostamalla läpinäkyviin tiiviisti sulkeutuviin muovilaatikoihin. Jos käytössä ei ole läpinäkyviä laatikoita, merkitse näkyvästi mitä laatikossa on. Älä sorru kirjoittamaan ”sekalaista” – kahden vuoden päästä et todennäköisesti enää muista, mitä kaikkea sekalaista laatikko sisälsi. Koska kellareissa ja vinteissä ei yleensä pidetä tavaroita, joita tarvittaisiin jatkuvasti, yksittäisten tavaroiden sijainnilla ei ole niin väliä. Kaiken ei tarvitse olla ”käden ulottuvilla”. Sen sijaan on fiksua yrittää pitää kaikki vaatteet yhdessä, joulukoristeet yhdessä jne. Tämä helpottaa löytämistä ja toisaalta minimoi sen riskin, että jotain jää käyttämättä siksi, ettei se löytynyt ajoissa.

Mitä onkin sitten hankalampi kysymys. Mitä kellarissa säilytetään? Mitä siellä pitäisi säilyttää? Tässä liikutaan harmaalla alueella. Itse varaisin ykköspaikan tavaroille, joita tarvitaan joka vuosi, mutta kausittain. Tällaisia ovat esimerkiksi jo edellä mainitut joulukoristeet, talvirenkaat, matkalaukut, kausivaatteet ja jotkut urheiluvälineet. Mielestäni olisi loogista, että näille olisi aina varattuna tilaa. Sen jälkeen tulevat ns. aarteet; tavalla tai toisella tunnepitoiset esineet. Sitten on vielä harvoin tarvittavia tavaroita, jotka odottavat mahdollista tulevaisuuden käyttöä, kuten lastenvaatteita, huonekaluja, mattoja yms. Lopuksi varastoista löytyy yleensä tavaraa, joka on kutakuinkin tarpeetonta, mutta josta ei vain ole tullut luovuttua. Tai mitä sanotte seuraavista: edelliseltä asukkaalta jääneet tavarat, maalipurkit joissa on maalia noin sentti pohjalla, pakkausmateriaalia esineistä joita ei enää ole olemassa, rikkinäiset huonekalut…

Jos kellaria alkaa toden teolla raivaamaan, aloittaisin näistä viimeksi mainituista. Tilaa tulee melko helposti vain heittämällä roskat roskiin. Muiden tavaroiden kanssa täytyy käyttää omaa harkintaa, ja miettiä mitkä niistä ovat itselle tärkeimpiä.

Mitä päästät varastoosi? Muutama sana kausisäilytyksestä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

On paljon tavaroita, jotka on mukava olla olemassa, mutta joita tarvitaan vain tiettyyn aikaan vuodesta. Esimerkiksi:

  • Joulukoristeet, lahjapaperit, joulukuusenjalka jne.
  •  Muut erilaisiin juhliin liittyvät koristeet
  • Talviurheiluvälineet
  • Ulkopelit, esim. mölkky, kroketti jne.
  • Kausivaatteet, kuten toppatakit jne.
  • Polkupyörät, rullaluistimet jne.
  • Pulkat, liukurit yms. talvitavarat
  • Uimapatjat, trampoliinit yms. kesätavarat
  • Marjapoimurit, mehumaijat, pakasterasiat jne.
  • Matkalaukut

Tällaisia tavaroita voi huoleti säilyttää jossain hankalammassa paikassa, sillä ne etsitään esille ja laitetaan pois yleensä vain kerran vuodessa. Toisaalta on tarkoituksenmukaista, että nämä tavarat eivät pyöri jaloissa pitkin eteistä tai tuki pääsyä komeroon, jossa säilytetään päivittäin tarvittavia tavaroita. Vintit, kellarit ja varastot sopivat siis tarkoitukseen mitä parhaiten. Jos vain niissä on tilaa.

Aika usein em. varastot ovat täpötäynnä kaikenlaista roinaa, jota säilytellään vanhasta muistista. Tapahtuu helposti ketjureaktio. Kaikki alkaa siitä, että vuosikausia vanhat paperit, käytöstä poistetut vaatteet, hylätyt pelit ja hajonneet huonekalut tukkivat varaston hyllyt ja lattian. Tästä seuraa se, että kausisäilytykselle ei ole kunnolla tilaa, vaan tavarat tungetaan sinne minne ne sillä hetkellä sattuvat mahtumaan. Tämän seurauksena esimerkiksi joulukuusenkoristeet joutuvat eripuolelle varastoa kuin kyntteliköt. Vuoden aikana varastoon on tungettu lisää kamaa, ja vanhoja on kenties siirretty eri paikkoihin uusien tavaroiden tieltä. Lopputulos on, että seuraavana jouluna  kukaan ei enää muista, minne ne koristeet oikein laitettiin ja kyntteliköt ovat hautautuneet jonnekin kukkaruukkujen alle.

Jos tilanne on tämä, kannattaa miettiä miten kausisäilytykseen saisi paremmin tilaa. Olisiko mahdollista raivata varastoon pari tyhjää hyllyä erityisesti näitä ajoittain tarvittavia tavaroita varten? Asiaa voi lähestyä myös siltä kannalta, mitä tavaroita haluaa päästää omaan varastoonsa. Päästänkö sinne sukset ja monot? Entä 10 vuotta vanhat tiliotteet? Ykköslistalla olevat menevät ensimmäisenä sisään. Loput menevät, jos niille jää tilaa.