Shoppailua varastoon

Paasto tai ei, kävin eilen Sokoksen 3+1 alepäivillä. Suunnitellusti. Joku voisi kysyä, mitä karsimiseen keskittynyt ja turhasta eroon haluava bloggaaja tekee noilla vihonviimeisillä markkinajuhlilla. No, tietenkin ostaa tarpeellista tavaraa varastoon, kun sitä kerran halvalla saa.

Haluan että asiat ovat helppoja, ja ennakointi vähentää usein epämukavuutta. Niinpä minulla onkin ollut pitkään tapana täydentää erinäisiä kulutustavaravarastoja kaksi kertaa vuodessa, juuri noilta Sokoksen ja Stockan alepäiviltä. Inhoan nimittäin sitä, että hammastahna tai joku muu päivittäistavara loppuu kesken ja joutuu erikseen lähtemään kauppaan. Toisaalta tuntuu järkevältä ostaa näitä tavaroita alennuksesta, koska niitä ostaisi joka tapauksessa myös täydellä hinnalla.

Varastoissani on yleensä aina hammastahnaa, käsisaippuaa, pumpulia ja pumpulipuikkoja, hygieniatarvikkeita, laastareita, partakoneenteriä ja hammasharjoja. Jos sopiva tarjous sattuu, ostan usein myös sampoota, hoitoainetta ja kosteusvoidetta odottamaan. En laske näitä tuplakappaleita ylimääräisiksi, sillä ne kaikki tulevat ajan myötä käytetyiksi. Toisaalta en halua hamstrata mitään ylenmäärin, vaan varakappaleita on sen verran kuin kaappiin järkevästi sopii. Meille ei mahdu puolen vuoden varastoa saippuaa tai sampoota, joten tietysti siinä välissäkin täytyy joskus täydentää. Mutta alepäiviä hyödyntämällä ostosreissuja kertyy huomattavasti harvemmin kuin ilman niitä.

Tällä kertaa sain kaikkea muuta paitsi teriä ja hammaharjoja (sähköhammasharjaan). Niitä kyttään seuraavaksi Hulluilta päiviltä. Tein edellisten lisäksi pari muutakin harkittua hankintaa; uusin hiusharjani (vanhan heitin suoraan roskiin), koska entinen oli peräisin viime vuosituhannelta ja suoraan sanoen järkyttävän ällöttävä sekä ostin uuden ripsivärin isolla alennuksella. Saituuksissani ostin viime syksynä samoilta alepäiviltä ripsarin, joka oli paljon edullisempi kuin tavallisesti käyttämäni. Se osoittautui kuitenkin paljon huonommaksi (mikä yllätys…). En kuitenkaan periaatteesta halunnut ostaa uutta ennen kuin vanha loppuisi ja saisin uuden alennuksella. Kannatti odottaa, sillä juuri haluamani tuote sattui olemaan noin puoleen hintaa tarjouksessa. Heitin sen vanhan halpiksen hyvällä omallatunnolla roskiin.

Markkinahulinasta pääsee siis ihan täysjärkisenä ulos, kun tietää etukäteen mitä on hakemassa eikä lähde fiilispohjalta haahuilemaan muille osastoille.

Viikon vinkit: muovikasseja, tavaravuoria ja mielenkiintoinen uusi blogi

Hesarissa uutisoitiin, että EU haluaa eroon muovikasseista. On jopa mahdollista, että jatkossa muovikassit kiellettäisiin kokonaan. Tämä pieni uutinen herätti miettimään asiaa, jonka periaatteessa olen tiennyt jo pitkään – muovikassit ovat enimmäkseen turhia, ja niistä kieltäytyminen on mahdollista, mutta se vaatii keskittymistä. Jäin miettimään, voisinko yrittää elää loppuvuoden ilman uusia muovikasseja?

Iltalehti listaa ohjeita, joilla ”tavaravuoret saa kätevästi piiloon”. Näissä vinkeissä on monta oikein toimivaa ratkaisua, joista varmasti on apua etenkin pienten tilojen säilytykseen. Mutta – mielestäni tässä keskitytään väärään asiaan. Jos huushollissa on ”tavaravuoria”, niin silloin olisi järkevämpää karsia omaisuuttaan kuin keksiä kaikelle turhalle käteviä säilytyspaikkoja.

En kovin usein linkitä viikon vinekissä muihin blogeihin, mutta nyt törmäsin niin kiinnostavaan että haluan jakaa sen teidänkin kanssa. Vaatetaivas-blogissa nuori nainen pakkasi kaikki vaatteensa, kenkänsä ja meikkinsä muovikasseihin, ja aloitti uuden elämän yksi vaatekappale kerrallaan. Säännöt ovat suunnilleen samat kuin Tavarataivas-elokuvassa, joka päivä saa valita yhden uuden vaatteen. Kokeilua on nyt kuukausi takana, ja on ollut mielenkiintoista lukea esimerkiksi sukkien ihanuudesta… Toivon että blogin pitäjä jaksaa pysyä päätöksessään sekä blogata siitä, sillä hänen pohdintojaan on ollut hyvin mielenkiintoista lukea.

Vinttikateutta ilmassa

Kurkin äskettäin naapureiden vinttikomeroihin. Hirveästi ei tarvinnut kurkotella, kun koko rakennelma on lähinnä kanaverkkoa ja näkyvyys hyvä. Hämmästelin ja ihastelin samalla miten vähään ovat toiset saaneet omaisuutensa kutistettua.

Toisin on meillä. Tuntuu että vintin sisältö paisuu paisumistaan, vaikka siellä ei edes säilytetä mitään turhaa. Tai niin ainakin luulen. Mutta silti siellä ei mahdu kävelemään. Tietysti ongelma on osittain siinä, että vintissä on paljon sellaista tavaraa, joka vie lattiatilaa, mutta silti. Haaveilen sellaisesta avarasta, väljästä vinttikomerosta, jossa on lähinnä joulukoristeita ja talvitakkeja, ehkä pari matkalaukkua lisänä.

Se jäänee haaveeksi. Siellä on edellä mainittujen lisäksi kirjoja, kaiken maailman muinaismuistoja, pulkkia ja vanhoja lundioita, mattoja ja muuta. Tarvitaanko sitä kaikkea? En oikein tiedä. On monia juttuja joita voisin poistaa (kuten ne hiivatin ovet), mutta ei niihin pääse käsiksi kaiken tavaran takia. Ja sitten on paljon sellaista, josta minä voisin luopua, mutta joku muu ei halua. Ärsyttävää. Ja myönnän, että olen myös suostunut ottamaan sinne säilytykseen oikeastaan muille kuuluvia tavaroita. Saan siis syyttää tilanteesta myös itseäni.

Jatkan siis naapureiden kadehtimista, ja odotan sitä aikaa jolloin sille kaikelle saa ja pystyy oikeasti jotain tekemään. Ehkä sitten kun lapsi muuttaa kotoa? Sillehän voi tunkea mukaan kaikki ne hyllyt ja matot.

Mitä kaikkea lähti

Eilen tuntui, että raivattavaa oli tosi vähän. Mutta oli sitä kuitenkin, kun rupeaa listaamaan:

Suoraan roskiin:

  • kaksi elektroniikkaa sisältänyttä pahvipakkausta
  • epämääräisiä pieniä pahvilaatikoita
  • nauhanpätkiä ja muuta roskaa
  • iso läjä kulahtanutta kuplamuovia

Vinttiin

  • jouluvalot
  • parvekekuusen koristeet
  • pari tyhjää säilytyslaatikkoa

Johonkin muuhun uuteen säilytyspaikkaan kodissa

  • 3 uutta hammasharjaa -> kylppäriin
  • lankoja ja käsitöitä -> keksin näille ihan oman korin, joka on työhuoneen hyllyllä
  • vajaa pussi kukkamultaa -> parvekkeen säilytyslaatikkoon
  • pieni koristepullo -> annetaan pois ystävälle, joka halusi sen

Kierrätykseen (nämä ovat vielä eteisessä odottamassa viemistä)

  • läjä vaatteita
  • neljä tablettia (siis lautasten alle laitettavia). Mietin tosin vielä, josko käyttäisin näistä kaksi istuinalustana parvekkeella.

**********

Pahoittelen, että tämän viikon podcast on myöhässä! Se nauhoitettiin jo viime viikolla hyvissä ajoin, mutta editointivaiheessa ilmeni iso teknisiä ongelmia. Joudumme siis fiksaamaan sitä vielä, julkaisemme niin pian kuin mahdollista!

Operaatio raivataan komero

Tiedättekö sen ilmiön, että johonkin kaappiin, komeroon tai lipastoon tungetaan tavaraa ensimmäiselle hyllylle, kunnes kaikki hyllynreunat ovat tikahtumaisillaan? Kun ei jaksa kurottaa ylähyllylle tai ei ole oikein varma missä jonkun tavaran paikka on, sen laskee ensimmäiselle vaakatasolle, joka tulee vastaan. Sitten tavaraa alkaa kerrostua kaikkien hyllyjen reunoille, eikä takaa enää erotu, mitä siellä on. Jossain vaiheessa etuimmaiset alkavat tipahdella omia aikojaan, koska on niin täyttä. Pudonneet tungetaan uudelleen johonkin tyhjään koloon. Tätä jatkuu, kunnes koko komero on niin hirveässä kaaoksessa, ettei kenelläkään ole enää käsitystä, mitä siellä on, mitä siellä pitäisi olla saati sitten missä minkäkin paikka on.

Raivasin eilen tällaisen kaaoksen meidän komerosta. Hylly kerrallaan otin kaiken ulos, järjestin, karsin ja laitoin takaisin paikalleen, osin uuteen järjestykseen. Parin tunnin uurastuksen jälkeen komerossa alkoi taas olla järkeä. Välillä kannattaa kyseenalaistaa omat järjestykset – voi huomata, että pari vuotta sitten keksitty systeemi ei enää palvele kovin hyvin. Siirsin esimerkiksi matkalaukun lattialta ylähyllylle – sitä on tyhjänä ihan helppo nostella, kun taas lattialta kaivaminen oli aina tosi hankalaa. Ryhmittelin tavaroita uudestaan, samantyyppiset samalle hyllylle. Joitain tavaroita siirsin komerosta muualle, esim. varahammasharjat tulevat varmaan paremmin käytetyiksi kylppärissä…

Yllättävän vähän meni roskikseen, mistä olin positiivisesti yllättynyt. Se kertoo nimittäin siitä, että säilön kaapissa etupäässä esineitä, joille uskon vielä tulevan käyttöä. Tyhjensin pari elektroniikkaa sisältänyttä pakkausta, ja laitoin pahvilaatikot roskiin. Niiden sisällä olleet ohjeet ja johdot säilöin omiin ziplock-pusseihinsa toisaalle, muiden vastaavien joukkoon. Löysin komerosta myös pussillisen kierrätyslaatikkoon meneviä vaatteita. Olin jossain vaiheessa unohtanut laittaneeni niitä tiettyyn pussiin, ja aloittanut uuden. Nuo vaatteet siis poistuvat vielä tämän viikon aikana taloudesta.

Alemmalla hyllyllä vasemmalta oikealle: kynttilät, patterit ja polttimot yms, varalamput, palohälyttimet ja takana jatkojohdot omassa korissaan. Ylähyllyllä on laatikossa lannoitteita, koristekiviä yms ja niiden vieressä maljakoita ja ruukkuja.

Alemmalla hyllyllä vasemmalta oikealle: kynttilät, patterit ja polttimot yms, varalamput, palohälyttimet ja takana jatkojohdot omassa korissaan. Ylähyllyllä on laatikossa lannoitteita, koristekiviä yms ja niiden vieressä maljakoita ja ruukkuja.

Yksi tärkeimmistä järjestyksen ylläpitämiseen vaikuttavista seikoista on irtonaisen tavaran minimointi. Sen vuoksi tein kaikkeni, jotta kaikki tavarat olisivat joko laatikossa, korissa tai pussissa. Luulen, että tämä tulee helpottamaan järjestyksen pitämistä jatkossa merkittävästi. Kaikki ilmapallot ja serpentiinit ovat nyt samassa pussissa, samoin kaikki pääsiäistilpehööri jne. Aiemmin nämä seikkailivat irrallaa pitkin hyllyjen reunoja, mutta nyt ne pysyvät siististi yhdessä paikassa.

Mikäli aiot ryhtyä samanlaiseen raivausurakkaan, suosittelen vielä yhtä asiaa: läpinäkyviä laatikoita ja pusseja. Minusta on korvaamattoman kätevää, että näen heti, mitä missäkin on. Visuaalisesti voisi ehkä olla hallitumman oloista, jos kaikki olisi yhtenäisen väristä ja siisti lappu kertoisi mitä missäkin on, mutta minun luonteellani helppous ajaa tyylikkyyden edelle tässä asiassa. Enkä ikinä jaksaisi askarrella niitä nimikylttejä, saati sitten tehdä uusia aina kun vaihdan jotain laatikosta toiseen… Järjestyksen pitäminen on muutenkin ihan tarpeeksi työlästä.

Viikon vinkit 21/2013: Ostamisen vaaroista

Siivouspäivä sujui omalta osaltani äärimmäisen huonosti. Ilmeisesti olisi pitänyt markkinoida vimmatusti, jotta tulos olisi ollut parempi. Tai sitten kirppareita oli jo niin paljon, että laadukkaat, ehjät, merkkivaatteet eivät enää kiinnostaneet ketään. Pääsin eroon kahdesta esineestä, mikä lienee pohjanoteeraus. Naapurilla ei kauppa käynyt sen paremmin, toinen naapuri sai sentään levyjä ja kirjoja kaupaksi, sekä yhden parvekekaluston. Mistäköhän johtuu, että viimeksi kauppa kävi ihan mukavasti, mutta tänä vuonna ei ollenkaan, vaikka myyntipaikkakin oli parempi?

Toisen jätteet voivat silti olla toisen aarre. YLE uutisoi jätteiden kierrätyksestä yritystasolla. Teollisessa symbioosissa toisen jätteet saattavatkin muuttua toisen raaka-aineeksi, ja kaikki voittavat.

Amerikasta tuttu ilmiö alkaa levitä Suomeenkin: kun tila loppuu kesken, tavarat sullotaan vuokravarastoon. (Turun Sanomat)

Iltalehden mukaan yli 80% suomalaisista saa morkkiksen ostelun jälkeen. Eikä tuloilla ole vaikutusta asiaan.

Voisiko näistä kaikista vetää sen johtopäätöksen, että ostosteluun tulee suhtautua suurella varovaisuudella? Ensin uudesta tavarasta tulee huono omatunto eikä sitä sen jälkeen saa edes kaupaksi, jolloin se on sijoitettava etävarastoon, joka tulee pidemmän päälle kalliiksi. Parempi siis harkita äärimmäisen tarkasti, ennen kuin hankki mitään uutta.

Turhaa tavaraa aina vaan

Kun saa jonkun kaapin siivotuksi, tulee tosi hyvä mieli. Tavarat päätyvät omille paikoilleen, roskat joutuvat roskikseen ja tarpeettomat tavarat pannaan kierrätykseen. Sitten on vähän aikaa sellainen illuusio, että meillä ei ole ylimääräistä tavaraa. Painottaisin sanaa illuusio, koska sehän ei pidä paikkaansa.

Sen keittiön kaameimman kaapin jälkeen olen ollut viime viikot tällaisessa hyvänolon tilassa. Se tyssäsi kuitenkin pari päivää sitten. Meillä on yksi todella iso vaatekaappi, ja sen alahyllyllä on pahvilaatikoita, joissa säilytetään lähinnä talvivaatteita – toppahousuja, lasketteluhanskoja ja sen sellaisia. Aloin tuossa sitten huvikseni aukoa laatikoita ja tarkastella mitä niissä oikein oli. Kävi ilmi että kaikenlaista, mistä ei ollut mitään muistikuvaa.

Toppavaatteiden seasta löytyi nahkainen pussukka, sellainen pieni käsilaukku. Samoin mustat puuvillaiset pitsihansikkaat, joita en muista käyttäneeni kertaakaan. Tai ehkä sittenkin olen, joskus hullulla 90-luvulla? Toivoa sopii, että en kuitenkaan. Lisäksi vastaan tuli kaksi kaulaliinaa, jotka oli ilmeisesti säilötty pahvilaatikkoon siksi, että ne eivät väriltään sopineet minkään takin kanssa. Kuin myös miehelle kuuluva takki, jota en ole kertaakaan nähnyt hänen päällään.

Tuli vähäksi aikaa pieni epätoivo. Eikö tämä roina lopu koskaan? Miksi ihmeessä olen säästänyt ja muuttanut vuodesta toiseen tavaroita, joita ei ole käytetty vuosikausiin? Millä logiikalla toppavaatteiden sekaan on päätynyt käsilaukkuja ja pitsihansikkaita? Epätoivon hälvettyä aloin miettiä, miten tässä kiteytyy tavaranhallinnan vaikeus. Minä karsin jatkuvasti, suhtaudun tavaroihin aika rationaalisesti ja ennen kaikkea pyrin vähentämään turhaa – ja siitä huolimatta löydän tämän tästä jotain kummallista kaappieni kätköistä. Millainen tilanne olisi 15 vuoden päästä, jollen ollenkaan tekisi tätä karsimista? Tai jos meillä vaikka olisi omakotitalo, jonne mahtuisi moninkertainen määrä omaisuutta? Ei ole ihme, että ihmisille tulee tunne, että he hukkuvat roinaan.

Siirsin käsilaukun samaan paikkaan muiden käsilaukkujen kanssa. Olin itse asiassa iloinen sen löytymisestä, koska sille on käyttöä. En vaan muistanut koko pussukan olemassaoloa. Pitsihansikkaat menevät kirpputorille, ellei joku lapsihenkilö sitä ennen halua niitä leikkeihinsä. Takille ei tapahtunut mitään, mutta meinaan aloittaa neuvottelut sen poistamiseksi tästä huushollista. Kaulaliinat pestään, ja viedään kirppikselle tai kierrätykseen. Mitä tästä voi todeta? Taistelu jatkuu.

Varalla varmuuden vuoksi

Ostatteko te asioita varastoon? Varmuuden vuoksi, pahan päivän varalle, tai siksi ettei jonkun asian takia vaan viitsi lähteä usein kauppaan? Olen pohdiskellut tätä kysymystä eri näkökulmista pidemmän aikaa. Onko tehokkaampaa, ettei kodissa säilytellä mitään ylimääräistä, vaan tavaroita ostetaan vain silloin kun niitä tarvitaan? Vai onko käytännöllisempää pitää varalla tiettyjä asioita, jottei niiden loppuessa tarvitse heti rynnätä kauppaan?

Tämä pohdiskelu taisi lähteä liikkeelle, kun luin jotain minimalismi-blogia. Minimalisti tuskin säilyttelee ylimääräisiä pesuaineita tai vessapapereita nurkissaan. (Vai säilyttääkö? Minimalistien kommentteja otetaan ilolla vastaan!)  Aloin miettiä tätä omankin blogin näkökulmasta: Jos tavoitteena on tavaroiden karsiminen, niin eikö varmuuden vuoksi säilytellyt tavarat ole karsimisen kanssa ristiriidassa? Mutta minulla kyllä on varastoja, enkä aio niistä luopua.

Yritän aina järjestää niin, että arkielämän kannalta olennaiset tavarat eivät pääse kovin helposti loppumaan. Tämä tarkoittaa, että esim. vessapaperia, talouspaperia, käsisaippuaa ja monia ruoka-aineita on aina kaapissa odottamassa. Niitä myös hankitaan lisää ennen kuin edelliset loppuvat. Yritän tällä tehdä elämästä mahdollisimman helppoa ja mukavaa. On jokseenkin ärsyttävää huomata, että jauhot on loppu juuri silloin kun päähän pälkähtää leipoa, puhumattakaan siitä että sampoo tai tiskiaine loppuu kriittisellä hetkellä. Inhoan myös sitä, että joutuisin lähtemään kylmään ja pakkaseen hakemaan vain yhtä tiettyä tavaraa, jota ei juuri sillä hetkellä löydy kaapista. Viimeisin havainto on, että varalamppuja pitäisi kyllä olla jossain. Hehkulamppuja olen hamstrannut yhtä vanhaa valaisinta varten, mutta näköjään niitä energiasäästölamppujakin pitäisi olla jossain varalla.

Arkitarvikkeiden säilyttely lienee aika tavallista eikä sitä tarvitse paljoa perustella. Mutta entäs kaikki muut ”varmuuden vuoksi” ostetut tavarat? Kun olin lapsi, asuimme rivitalossa, jossa joka perheessä oli suunnilleen saman ikäisiä lapsia. Niinpä syntymäpäiviä vietettiin monet vuodessa. Muistan, kuinka koskaan ei tarvinnut lähteä ostamaan lahjaa kenellekään, sillä äidilläni oli yksi salaperäinen yläkaappi, josta tuntui löytyvän tilaisuuteen kuin tilaisuuteen sopiva vieminen. Arvelen, että hän osti sopivia pikkulahjoja aina, kun niitä tuli hyvällä hinnalla vastaan, riippumatta siitä, oliko juuri sillä hetkellä tiedossa mitään juhlia tai ei. Sitten kun synttärit taas tulivat, kaapissa oli hyvin valinnanvaraa, eikä koskaan tarvinnut hötkyillä kauppaan viime hetkellä.

Tässä olisi se ideaali – että kaikkea olisi riittävästi, tarpeeseen, mutta ei liikaa. Että kaapista löytyisi varalamppu tarvittaessa, mutta etten toisaalta säilyttelisi varmuuden vuoksi sellaisia tavaroita, joita ei koskaan tarvita. Miten lukijakunta on ratkaissut tämän asian? Mitä teillä on varmuuden vuoksi? Onko teillä varastoja? Vai pärjäättekö ilman? Ostatteko koskaan tarjouksesta jotain kulutustavaraa vain siksi, että sitä olisi kaapissa pahan päivän varalle?

Mistä aloittaa raivaaminen

Jääkaappia ja ruokakaappeja läpikäydessäni olen pohtinut, että sekin on eräänlaista tavaroiden raivaamista. Samalla tuli mieleen, että voihan raivaamisen aloittaa yhtä hyvin jääkaapistakin. Aika usein tänne päädytään hakusanoilla, jotka liittyvät otsikkoon. Mistä tai miten aloitetaan tavaroiden raivaaminen? Alan kirjat ja asiantuntijat antavat vähän erityyppisiä neuvoja. Itse lähestyisin asiaa siltä kannalta, mikä on olennainen ongelma.

Jos raivaaminen ajatuksena tuntuu vaikealta, niin ehkä silloin fiksuinta on aloittaa mahdollisimman neutraalista paikasta. Jostain sellaisesta, jonka sisältö ei aiheuta suuria tunteia, vaikkapa siitä rojukaapista tiskikaapin alla. Jos suoralta kädeltä hyökkää mummon perintöhopeiden kimppuun, saattaa ahdistus yllättää ja raivaaminen jää siihen.

Jos taas tarkoituksena on saada lisää tilaa, eikä raivaamiseen liity turhia tunteita, niin silloin itse aloittaisin vintiltä tai varastoista. Niihin ei nimittäin voi säilöä mitään lisää, jos ne ovat jo ennestään tupaten täynnä. Kun varastotiloissa on väljempää, voi ruveta käymään kaappejaan läpi. Arvelen, että vinteissä ja kellareissa säilytetään usein tavaroita, jotka ovat unohtuneet sinne. Niistä voi olla helpompi luoua, ja siten tehdä tilaa esimerkiksi kausisäilytykselle, joka puolestaan vapauttaa kaappitilaa asunnosta.

Noita ruokavarastoja raivatessani sovelsin hylly kerrallaan -metodia. Monet neuvovat tyhjentämään kerralla KOKO kaapin, jotta kaikki tavarat näkee yhdellä kertaa. Tätä menetelmää puoltaa se, että samanlaiset on helpompi ryhmitellä ja järjestää takaisin kaappiin. Mutta tämän systeemin huono puoli on se, että jos työ syystä tai toisesta keskytyy, se jää todella pahasti kesken. Jos aika tai into loppuu kesken, seurauksena on valtava kasa tavaraa väärässä paikassa. Pahimmillaan ne tungetaan vain takaisin entistä pahemmassa sekasotkussa.

Siksi hylly kerrallaan on minusta parempi tapa. Siinä tyhjennetään yksi hylly, pyyhitään tai pestään se, ja sen jälkeen käydään tavarat läpi ja karsitaan tarvittaessa. Tämän tavan etuna on, että työ on helppo lopettaa missä tahansa vaiheessa, eikä tavaravuori vaikuta missään vaiheessa ylitsepääsemättömältä. Lopullista järjestystä joutuu ehkä hiukan säätämään siinä vaiheessa, kun karsinta on tehty, mutta se on minusta pieni vaiva.

Olen nyt siis raivannut sekä jääkaapin että kuivakaapit. Jälkimmäisestä tarkempaa raporttia myöhemmin, mutta sanotaan nyt, että tahma on ainakin vihdoinkin poissa…. Ja järjestys on uusi, ja kaiken kaikkiaan ruokakaapit ovat nyt esimerkillisessä järjestyksessä ensimmäistä kertaa historiani aikana.

Omien ohjeiden noudattamisesta

Se on kuulkaa helppoa sieltä kentänlaidalta huudella. Tämä tuli todistetuksi eilen alkaneen vinttiprojektin yhteydessä. Olen keväällä kirjoittanut postauksen siitä, miten varastot, vintit ja muut kannattaa järjestää. Allekirjoitan kyllä omat ohjeeni edelleen, mutta enpä osannut tuolloin ottaa monia käytännön seikkoja huomioon.

Ensimmäinen on se, että varastotilat on harvoin suunniteltu kovin fiksusti. Niihin on hankala suunnitella optimaalista säilytysratkaisua, koska seinät ovat vinksin vonksin, katto on vino ja keskellä on tolppa. Tämä on siis autenttinen kuvaus meidän vinttikomerostamme. Toinen on tietysti se, että tavaraa kertyy vähitellen, eikä siinä matkan varrella yleensä tule suunniteltua, mihin täsmälleen ottaen mikäkin kannattaisi sijoittaa. Syntyy kerrostumia, ja tavarat jäävät toistensa alle ja taakse.

Niinpä esimerkiksi hyvä vinkki siitä, että samanlaiset tavarat sijoitetaan toistensa lähelle, voi olla käytännössä vaikea toteuttaa. Minäkin löysin neljä mattoa eri puolilta komeroa. Siirsin ne nyt yhteen nurkkaan. Jatkossa en unohda niiden olemassaoloa, koska näen ne kaikki yhdellä kertaa. Uudelleen järjestyksen ansioista usein käytetyt tavarat ovat myös helpommin saavutettavissa. Koska järjestystä ei oltu suunniteltu mitenkään, edessä oli tavaraa lähinnä siksi, etteivät ne yksinkertaisesti mahtuneet taaemmaksi. Nyt takana on talvivarusteita ja matkalaukkuja, ja edessä sellaista mitä tarvitaan useammin.

Törmäsin myös tekemättömiin päätöksiin. Vastaan tuli mm. korillinen ruuveja ja muuta pientä rautakauppatavaraa. Niitä on tarvittu varmaan jossain remontissa, mutta mysteeri on, miksi ne olivat päätyneet vinttiin. Meillä on nimittäin työkalupakki kaikkea sellaista sälää varten. Ilmeisesti koria on siirretty vintissä paikasta toiseen, eikä kukaan ollut koskaan pysähtynyt miettimään, oliko sen säilyttelyssä mitään järkeä. Kaikki ne mapit, joista viimeksi mainitsin, olivat myös sellaisia vanhasta muistista säilyteltyjä. Kun ei oltu jaksettu miettiä, mitä niille pitäisi tehdä, lopputulos oli että ei tehty mitään.

Tämä on erittäin hyödyllinen projekti, sillä olen oppinut organisoimisesta runsain määrin. Myös sen, että teoriassa asiat ovat tosi helppoja. Käytännössä eivät niinkään. Avoimia kysymyksiä on myös noussut: Miten säilyttää vanhoja joulukortteja? Onko niitä ylipäätään järkevää säilyttää? Entä jalkalistoja, jotka ovat jääneet edelliseltä asukkaalta, eivätkä remontin jälkeen enää sovi nykyiseen asuntoon? Heitetäänkö ne pois vai tuleeko niistä samanlainen kalabaliikki kuin ovista? Miten siistiä vinttiä on tarkoituksenmukaista tavoitella? Mielessäni siintää väljä, sotilaallisessa järjestyksessä oleva säilytystila, mutta epäilen tämän olevan utopiaa. Vastauksia ja ehdotuksia otetaan vastaan kommenttiosastolla.