Tästä tulee varsinainen vaateviikko, mutta koittakaa kestää. Lupaan olla ensi viikolla kirjoittamatta vaatteista yhtään mitään.
Olen monta vuotta tavoitellut asiaa nimeltä täydellinen vaatekaappi. Koko prosessi lähti vuosia sitten liikkeelle yleisestä tyytymättömyydestä niin tyyliin, olemukseen kuin vaatteisiinikin. Sen jälkeen olen selvittänyt millaisista vaatteista pidän, inventoinut ja karsinut kassikaupalla vääränlaisia kaapista pois. Olen myös ostanut ja saanut paljon uusia vaatteita, vaikka joukosta löytyy edelleen suosikkeja kymmenen vuoden takaa. Viime vuoden kirjanpito todisti, että uutta tulee enemmänkin kuin olisin arvannut.
Kaiken tämän jälkeen vaatekaappi oli siinä jamassa, että vuoden ostolakko tuntui realistiselta tavoitteelta. Akuutteja puutoksia ei enää ollut. Välillä joutuu käyttämään luovuutta, mutta sen olen ottanut positiivisena haasteena. Luin eilen uudelleen Rinnan Hyvän mielen vaatekaappia. Siellä on pitkä lista vaatteiden ominaisuuksista, joiden avulla voi haarukoida oman tyylinsä kulmakiviä. Tajusin, että itse asiassa tiedän täsmälleen, millaisista vaatteista pidän, erittäin yksityiskohtaiselle tasolle saakka. (Näistä voisi saada oman postauksensa!) Olen myös varsin sinut elämäntilanteeni kanssa sekä sen suhteen, millaisia vaatteita todellisuudessa tarvitsen. En siis enää juurikaan tee virheostoksia siinä mielessä, että ostaisin vaatteita, jotka jäisivät käyttämättä.
Vaatevarastoni ei silti ole täydellinen. Tämän viikon oivalluksen jälkeen ymmärrän miksi. Suurimpana esteenä on ollut se, että olen tavoitellut täydellistä hahmottamatta, mitä se käytännössä tarkoittaa. Visioni on ollut aivan liian yleisellä tasolla. ”Juuri sopiva vaate jokaiseen tilaisuuteen” on liian epämääräinen ilmaisu. Jos haluan täydellistä, vision täytyy olla paljon tarkempi: millaisia yksittäisiä vaatteita kaapista puuttuu tai siellä on liikaa?
Tämän tajusin, kun katsoin neuleitani. Ihannekaapissani olisi suunnilleen yhtä paljon sekä neutraaleita että kirkkaita värejä, sekä lämmintä villaa että viileämpää puuvillaa ja silkkiä. Tilanne on tällä hetkellä sellainen, että yksittäisissä puseroissa ei ole mitään vikaa. Ongelmana on niiden lukumäärän suhde toisiinsa. Kaapista löytyy monta kappaletta harmaita, ruskeita, tummanvihreitä ja luonnonvalkoisia neuleita eri materiaaleissa. Mutta siellä on vain yksi punainen sekä yksi turkoosi, jonka istuvuutta vielä vähän debatoin mielessäni, ja joka siksi ei ole päässyt pitkiin aikoihin päälle. Tästä näkökulmasta katsottuna ei ole mitään järkeä lisätä kaappiin enempää harmaata ja ruskeaa, vaikka olisi millainen ale. Sen sijaan minun kuuluisi kohdistaa katse niihin väreihin, joita kaapista puuttuu.
Tämä kuulostaa näin auki kirjoitettuna typerryttävän loogiselta ja yksinkertaiselta. Voi ihan perustellusti ihmetellä, miksi en ole toiminut juuri näin. Yksi syy on tuo hintaperusteinen ostelu. Kun hinta ohjaa valintaa, valikoima on rajattu ja kompromissit välttämättömiä. Toinen syy on se, etten ole tajunnut ajatella kokonaisuutta. Yksittäiset vaatteet ovat kivoja, mutta monta samanlaista kivaa yhdessä ei varsinaisesti tuo kaappiin sitä vaihtelua, jota kaipaan. Tämä on juuri syy siihen tyytymättömyyteen, jota vaatevarasto on ajoittain aiheuttanut siitä huolimatta, että pidän jokaisesta vaatteesta yksinään. Se puolestaan, miksen ole tätä hommaa aiemmin tajunnut, on itsellenikin mysteeri.
Mitä tämä tarkoittaa ostolakon kannalta? Ainakin sitä, että seuraavaksi analysoin jokaisen vaateryhmän kokonaisuutena. Mietin ensinnäkin sitä, millainen olisi täydellinen housu-, mekko- ym. varasto, ja toiseksi sitä, miten visio ja todellisuus vastaavat toisiaan. Aion tämän jälkeen tehdä jotain, mitä en ole tehnyt koskaan aiemmin, nimittäin ostoslistan. Koska ostolakko on tietenkin voimassa edelleen, en ryntää listan kanssa kaupoille, mutta jos ostoimpulsseja ilmenee, tarkistan ensin, onko vaatteen ostaminen perusteltua. Jos vaatetta ei listalta löydy, on aiheellista kyseenalaistaa ostaminen erittäin vahvasti. Uskon, että tällä menetelmällä täydellinen vaatevarasto on huomattavasti realistisempi tavoite kuin ennen.
Mitä mieltä te olette? Onko joku päässyt vaatevarastonsa osalta täydellisyyteen? Jos ei, niin mistä kiikastaa?
Itsellä kanssa olisi toiveissa jossain vaiheessa suht täydellinen vaatekaappi, mutta onko se edes mahdollista? Maku ja tyyli elää kuitenkin aina vähän, joten täydellinen vaatekaappikin muuttuu ajan mukana hieman.
Itse olen myös huomannut, että joskus ne harkitut ostokset ei kuitenkaan tule päivittäiseen käyttöön, kun taas joistain heräteostoksista voi tulla niitä suurimpia suosikkeja, vaikka niitä on silloin ostohetkellä epäröinyt.
Olen yrittänyt karsia vaatekaappia, mutta vieläkin jokin mättää.. Yritän myös jonkinnäköistä ostoslakkoa, mutta muutamat kirppariostokset tammikuussa aiheuttivat sitten helmikuussa pienen repsahtamisen..
Minusta maun tai muodin muuttuminen ei ole esteenä täydelliselle kaapille. Jos sitä ylläpitää aktiivisesti, niin sieltä löytyy aina sopivaa puettavaa. En ajattele niin, että täydellinen kaappi olisi päätepiste, jonka jälkeen ei ikinä enää tarvitsisi tehdä mitään. Sen sijaan mietin kertomasi perusteella sitä, että harkitusta ostoksesta pitää tulla sellainen wow-fiilis. Silkalla järjellä ostaminen johtaa kokemukseni mukaan niihin ihan kivoihin, joita ei kuitenkaan pidä. Olen omalla kohdalla huomannut, että jos ostohetkellä epäröi mitään muuta kuin hintaa, niin ei kannata ostaa. Se jokin jää vaivaamaan kotonakin, ja vaate jää kaappiin. Tässä mielessä meidän kokemukset ovat ihan päinvastaiset! 🙂
Ihmiset on kyllä niin erilaisia, kun mulla just joskus tollaset wow ostoksetkin jää kuitenkin sit vähäiselle käytölle. Sen takia mun onkin tosi vaikea tietää mitä kannattaa ostaa kun ne villit kortit, mitä epäröi, on joskus niitä parhaita. Voihan tietysti olla, että en oo vielä ihan löytänyt sitä mun tyyliä ja sen takia ne jutut, joista ajattelen wow, ei sit kuitenkaan tule niin paljon käyttöön.. Parantamisen varaa aina on, joten koitan oppia virheistäni.
Siinä Hyvän mielen vaatekaapissa on tosiaan sellainen pitkä lista vaatteiden eri ominaisuuksista. Kun sitä silmäilin, huomasin että minulla on hämmästyttävän tarkat kriteerit sille mistä tykkään. Esimerkiksi pidän hameista, mutta niiden pitää olla noin polvimittaisia, leveitä tai a-linjaisia. Kokeilin kerran ostaa kynähameen, koska ne näyttävät kuvissa niin kivoilta. Pidin kerran. Kapeat hameet eivät vaan ole mun juttu, joten niitä ei tarvitse edes katsella. En myöskään pidä pitkiä enkä lyhyitä hameita. Samanlaiset kriteerit koskevat kaikkia muitakin vaatteita, joten ehkä tästä syystä en enää tee hirveästi virheostoksia. Silloin, kun en vielä hahmottanut kunnolla, mitä elämää vietän oikeasti ja mitä vain mielikuvituksessani, ostelin välillä huteja myös. Iän myötä tämä ongelma on onneksi poistunut. En ole ikinä ollut bilehile vaikka sellaiset vaatteet ovatkin ihania, mutta nyt voin jo vapautuneesti tunnustaa asian myös itselleni 🙂
Minä taas aina ihailen muilla a-linjaisia ihanan naisellisia kellohameita, erityisesti yhdistettynä angora twin setin kanssa, mutta itselleni ne eivät sovi pätkääkään. Olen todella tanttamainen sellainen päälläni. Vartaloni mittasuhteet ovat kerta kaikkiaan väärät kellohameeseen; pitkät jalat ja lyhyt selkä. Minun ei siis kannata tuhlata niihin energiaani eikä rahojani. Sen sijaan kapeat- ja kynähameet ovat minun juttuni. Tosin sellainen päällä on raivostuttavaa yrittää pyöräillä töihin 😀
Mua Project333:n kokeileminen auttoi siinä, että tiedostin, millaisia vaatteita oikeasti kaipaan. Ideana ei siis ollut se, että mulla olisi superminimalistinen vaatekaappi loppuelämäni, vaan kokeilu: miltä tuntuu jos pakkaan osan vaatteista pois silmistäni ja mietin, miten mieluiten pukeutuisin jos vaatteita olisi paljon vähemmän. Mm. samantapaisista neuleista jätin vain kivoimman/yhdisteltävimmän.
Päädyin kokeilun jälkeen laittamaan eteenpäin todella monta harmaata, ruskeaa ja mustaa neuletakkia tai -paitaa, jotka kumminkaan eivät olleet ihan täydellisiä. Usein niissä oli just yksi ylivoimaisesti paras puoli, esim. kiva matsku tai se, että olin saanut ne kaverilta ilmaiseksi. Mutta ei niitä ollut ikävä.
Päädyin ajattelemaan, että mun mielestä on oikeastaan kivointa, kun on yksi tosi kiva musta ja yksi tosi kiva harmaa neuletakki, jotka sopivat moneen tilanteeseen ja tuottavat aina iloa. En kaipaa valinnanvapautta hyvin samantapaisten vaatteiden välillä, päinvastoin. Hyvä tulos olisi ollut sekin, että pois pakattuja vaatteita olisi tullut erityinen ikävä. Joitakin tietty tuli, ja ne otinkin takaisin käyttöön.
Mun vaatekaappi ei ole täydellinen, mutta kaikilla vaatteilla on kuitenkin jonkinlainen rooli kokonaisuudessa paljon vahvemmin kuin muutama vuosi sitten. Se on musta helpottavaa. Ei yksittäisten vaatteiden tarviikaan säilyä samoina vuodesta toiseen, mutta ostoksia on helpompi tehdä kun hahmottaa, mihin rooliin uutta vaatetta kaipaa.
Mielenkiintoinen seuraus tuosta projektista! Musta tuntuu, että tämä ostolakko (joka tavallaan on myös tavaramäärän rajoittamista) tulee johtamaan vielä muihinkin oivalluksiin siitä, mitä oikein kaappiini haluan. Olen samoilla linjoilla tuon vaihtelun suhteen. Minäkään en tarvitse montaa samanväristä vaatetta, mutta kaipaan kyllä vaihtoehtoja värien suhteen. Juuri siitä syystä ostoslistalla onkin nyt pari kirkasväristä neuletta. Toisaalta niiden tarve on suhteellinen, joten en nyt ole lähdössä erikseen kaupungille niitä hakemaan. Mutta jos tänä vuonna satun vaatekauppaan, tiedän hakea punaista, sinistä tai vihreää, esimerkiksi. Mutta tässä kyllä törmää myös siihen, että vaikka olisi valmis ostamaan täydellä hinnalla, valikoima ei silti ole sellainen, että mitä vain saisi milloin vain.
Itse olen kerännyt pinterestiin virtuaalisen unelmavaatekaapin. Kun ostan jotain uutta, mietin ottaisinko tämän vaatteen tuonne unelmakaappiini. Pinterestin unelma tauluni löytyy täältä:
https://fi.pinterest.com/norasi/my-style/
Lisäksi käytän Stylebook ohjelmaa, johon olen kuvannut vaatteeni. Ohjelmaan kertyy myös tilastot mitä vaatteita olen käyttänyt eniten ja mitkä jääneet käyttämättä yms. Kaupassa uutta vaatetta ostaessa on helppo katsastaa Stylebookista miten se sopii jo olevien vaatteiden kanssa ja onko sille tarvetta.
Aika lähellä täydellistä vaatekaappia olen, jotain pientä viilaamista aina kuitenkin on : )
Mä teen myös tätä samaa. 🙂 Tosin vain ajatuksen tasolla, mutta sekin jo toimii. ”Pelaako tämä yhteen muiden vaatteiden kanssa ja auttaako tämä vaate lisäämään muiden käyttötapoja ja -kertoja? Viekö tämä vaatekaappia siihen suuntaan, minne haluan?”
Mulla on SmartCloset-sovellus, jossa on kuvat kaikista vaatteista ja vaikka en katsokaan niitä usein, ostopäätöksiä helpottaa, kun olen nähnyt vaatteeni kaikki kerralla sovelluksessa. Pystyn siis muistisielunsilmin näkemään, passaako harkittava vaate muiden mukaan vai ei.
SmartClosetista kuulisin myös mielelläni lisää!
Onko tuo stylebook siis app? Miten se käytännössä toimii? En tiedä olisiko minusta sellaista käyttämään, mutta olisi mielenkiintoista tietää enemmän!
Joo, Stylebook on app. Käytännössä toimii niin, että kuvaat kaikki vaatteesi ja lajittelet ne eri kategorioihin. Siinä on myös kalenteri johon voit merkata päivän asusi ja näin ohjelma kerää tietoa mitä olet käyttänyt. Siinä on myös kohta, johon voit laitella valmiita asukokonaisuuksia.
SmartCloset (Android) toimii myös samalla periaatteella. Siinä on myös automaattinen taustanrajaustoiminto, joka jopa toimii ihan hyvin, kun kuvat on otettu valkeaa taustaa vasten.
Tykkään myös asuarvonnasta. Siihen voi määrittää, millaisia yhdistelmiä haluaa tarkasti tai vähemmän tarkasti, esim. ”alaosat + yläosa + kengät” tai ”hame + t-paita + saappaat.” Appi sekoittaa ja näyttää vaatteista kaikki mahdolliset yhdistelmät. Joskus löytyy sellaisia, joita ei ole tullut ajatelleeksi. Niistä voi sitten jalostaa Lookkeja.
Kalenteriin voi laittaa lookkeja ja appi pitää kirjaa siitä, kuinka monesti mitäkin on käytetty. Mikäli päivälle ei ole määritelty asua, apin voi käskea ehdottomaan satunnaista kokonaisuutta määrättynä aikana.
Mä en niin hifistä, mutta välillä tykkään sekoitella vaatteita, jos huomaan urautuneeni käyttämään samaa pitkäksi aikaa ja kaipaan vaihtelua.
Alussa piti laittaa aika paljon aikaa valokuvaamiseen/kuvien latailuun netistä, mutta nyt kun kaikki on apissa, se on kyllä kätevä. En käytä sitä päivittäin tai edes välttämättä kuukausittain, mutta olen tosi tyytyväinen, että kaikki on siellä. Kun teen asukokonaisuuksia, huomaan ihan konkreettisesti, miten moneksi muutama hyvin valittu vaate taipuu ja vanhatkin vaatteet tuntuvat ihan uusilta.
Jos mä ehtisin kirjoittaa blogia vielä, mä kirjoittaisin sinne postauksen otsikolla Täydellinen vaatekaappini (ja tämän vuoden ostoslista).
Mä nimittäin huomasin kun laskin vaatteeni, että mun vaatekaappini on nyt täydellinen. Ei siinä mielessä, etteikö minun tarvitsisi enää ostaa uusia vaatteita – mutta siinä mielessä kyllä, että uudet vaatteet korvaavat vanhoja. Kun vanha harmaa neuleeni rikkoutui, ostin uuden harmaan neuleen tilalle. Jonkin verran sallin itselleni myös täydennysostamista, eli vaatteiden lukumäärän kasvattamista. Veeteinventaari nimittäin paljasti, että minulla on hieman vähän yläosia. Ja nyt olen alkanut kaivata väriä.
Minulla vaatekaapin täydellistymisessä auttoi p333-harjoitus ja vaatteiden listaaminen ja laskeminen. Myös kuvakollaasien askartelu aittoi hahmottamaan vaatteiden kokonaisuuden – jo aika alussa tätä matkaa huomasin, miten epätasapainoinen vaatekaappini oli. Paino sanalla oli, nyt neljättä vuotta järkevöittämistä tehneenä epätasapainoisuus on historiaa.
Olen seurannut sinun projektia ihaillen, ja olen samaa mieltä, että kaapisi varmaan alkaa lähestyä täydellistä. Musta tuntuu että omani on myös kehittynyt todella paljon, ja kuten sanoin tämä ostolakko tuskin aiheuttaa mitään valtaisia kriisejä. Seuraava vaihe on sellaista hienosäätöä, missä ei enää juurikaan poistella vaan nyt keskitytään tarkasti siihen, mitä osia kokonaisuudesta vielä puuttuu.
No täydellisestä voi tuskin koskaan puhua, mutta erittäin hyvä on jo mielipiteeni omasta kaapistani. Minulla on todella harvoin ”ei mitään päällepantavaa”-fiiliksiä. Minulle homma selkeni sitä kautta, kun ymmärsin että täydellinen vaatekaappi minulle on todellakin se, joka varmasti enemmistölle edustaa yybertylsyyttä. Minun vaatekaappini koostuu mustasta, valkoisesta, harmaasta ja nudesta. Sekä farkuista. Ehdottomasti farkuista. Akryyliä kaapista ei löydy, lähinnä villaa, puuvillaa ja silkkiä.
Vaaterekkini täyttyy harmaista villaneuleista, muutamalla värikkäälle (eli nudella ja mustalla) höystettynä. Minulle tämä ei edusta epäsuhtaa kuten itse kuvailit, sillä vaatteissa on kuitenkin (minulle) eroja. Yksi saattaa olla kapeampi, yksi väljempi, yksi henkäyksen ohut, yksi muhkea ja toisaalta osa on takkeja, osa paitoja. En myöskään halua käyttää täysin samaa vaatetta päivästä toiseen antamatta sen levätä välillä. Näiden lisäksi rekissä roikkuu musta jakku ja pari kauluspaitaa. Kesäisin käytän yksivärisiä, laskeutuvia t-paitoja.
Jalassa minulla on lähes aina farkut. En omista muita housuja, paria ulkoiluhousuja lukuunottamatta. Tykkään niistä ehdottomasti eniten ja olen niissä eniten kotonani. Koska en työskentele aivan ultrakonservatiivisella alalla, minulle esim. työhaastattelu- tai esiintymisvaatteena toimii yksiväriset farkut mustan jakun ja korkkareiden kanssa. Samat kuteet tennareilla varustettuna käyvät tavastialle keikalle.
Tykkään ajatuksesta että vaatteeni (vaikkakin mielestäni kauniita) ovat loppujen lopuksi eleettömiä, jolloin minä itse voin olla se mielenkiintoinen osa pakettia sen sijaan että kuljen riikinkukonsulka hatussa. Ehkä siksi vaatekaappini tylsyys ei haittaa minua lainkaan, en halua näyttää mielenkiintoiselta. Haluan olla sellainen, ja näyttää itseltäni.
Mutta kesäinen juhlamekko minulta uupuu. Sen kunnollisen puuttumisen kanssa on aina hankaluuksia kesäisin. Grrr.
Kuvailit minun vaatekaapin ja suhtautumisen pukeutumisen melkein täsmälleen! Mulla siniset farkut on värikästä pukeutumista. Nude on jo liian uskaliasta eikä mulla ole mitään sen sävyistä. 😀
Mulla on nyt sellainen kaappi, jossa onnistuu just tuo asun päivittäminen tilaisuudesta toiseen kenkiä/takkia vaihtamalla. Se on niin nopeaa ja häsläyksetöntä, ah!
Mustakaan ei tuntuisi hyvältä pukeutua näyttävästi ja mielenkiintoisesti. Mä jotenkin ajattelen, että haluan mennä ihminen edellä ja antaa vaatteiden jättää tilaa muhun tutustumiselle sen sijaan, että vaatteet huutaisi ”kuulun porukkaan X tai olen X-lainen!” Haluan olla yllätys.
Ja voihan kesämekko.. En edes yritä.
Tykkäisin nudesta värinä, mutta valitettavasti se ei sovi minulle yhtään, näytän siinä merisairaalta haamulta.
Beige on taitolaji kyllä. Espanjalaiset käyttää sitä niin sujuvasti, mutta mulle ei sen useimmat sävyt käy sitten yhtään. Olen niin vaalea ja kontrastiton, että näytän vaan alastomalta nahkalta beigessä. Ehkä sellainen maksamakkaran värinen roosa ois mulle parempi, mutta se on jo rohkea väri.
Koska näytän helposti siinä just siltä vaaleanpunaisina naamoineni.
Oman tyylin hahmottaminen on todella olennaista tässä. Sulla on selvästi täydellisesti hallussa se, mistä pidät ja mistä et. Maut ovat tietenkin erilaisia, ja se mikä minulle olisi turhan monotonista, on sinulle juuri hyvä. Ja tietysti sama toisinpäin. Tämähän on juuri se olennaisin juttu vaatevarastoa kootessa. Itse olen saanut vähän päinvastaisen oivalluksen, eli minä kaipaan niitä kirkkaita värejä, vaikka olen aiemmin tottunut ostamaan ”klassisia” vaatteita. Ne ovat oikein hyviä mutta olen huomannut että haluan myös väriä joukkoon.
Kävin heti huvikseni lataamassa tuon yllämainitun SmartCloset-appsin. Hauskaa viihdettä, oma virtuaalikaappi näyttää ihanalta! Tässä myös vielä selvemmin näkee vaatteensa ja voi löytää uusia yhdistelymahdollisuuksi, jos tällaiselle puuhastelulle lämpenee.
Aloin täytellä sitä jo huvikseni ja tein hauskan huomion ”täydellisestä vaatekaapistani”. Minulla on mitättömän vähän pelkästään ”kesä” tai ”talvi” kategoriaan kuuluvaa vaatetta, eli suurin osa tavarasta on käytössä (lähes) ympäri vuoden (appsi pyytää luokittelemaan vaatteensa).
Suomen kesän ollessa mitä on, ohkaiset merinovillaneuleeni ovat myös kesällä aktiivikäytössä. Talvella topit ja t-paidat palvelevat neuletakkien alla. Talviparkani vuori on irrotettava, ja pelkkä kuori on ihana kevät-kesä-syystakki. Nahkanilkkurit ovat eteläisessä Suomessa käypäset koko vuoden muutaman viikon kovaa pakkasjaksoa lukuunottamatta ja niin edelleen. Lähinnä shortsit, sandaalit, toppahousut ja karvavuoratut talvisaappaani ovat pakattavissa pois vuodenajan vaihtuessa. En ole ikinä ajatellut asiaa enkä mitenkään ole varsinaisesti pyrkinyt tähän joten tämä oli jännä huomio.
Toinen vähän vähemmän mairitteleva huomio oli, että vaatetta on lukumääräisesti paljon. En pyri minimalismiin, mutta toisaalta on vähän absurdia että näinkin yksitoikkoisesti pukeutuva ihminen ”tarvitsee” näin paljon vaatteita.
Mulla oli ihan samat! Jotkut ihan muutamat vaatteet on tosiaan sellaisia, jotka on vuodenaikarajoittuneita. Mun pitäisi löytää shortsit. Mutta niitäkin käyttäisin varmaan sukkisten kanssa sujuvasti talvellakin, heh!
Musta tuntuu aina jotenkin tosi juhlalliselta, kun omat vaatteet venyy niin moneen eri lämpötilaan ja tarkoitukseen. Tulee sellainen fiilis, että ”sinä lojaali palvelijani et kyllä ikinä petä, vaikka mikä olisi!” 😀 Ja sitten mä en edes halua paljon vaatteita, kun olen suunnilleen kavereita vaatteideni kanssa ja haluan pitää niitä kaikkia koko ajan. 😀
Hahah, olen tässä naureskellut Sanna näitä kommenttejasi jotka voisivat olla kaikki kuin omasta kynästäni. Tuo lojaali palvelijani -ajatus on minullekin kovin tuttu.
Ja mitä shortseihin tulee, parhaimmathan ovat tietysti farkkushortsit! Ja todellakin käytössä myös talvisin sukkisten kanssa. Ne kepeämmät puuvillaiset pakkaan pois talveksi.
Nimenomaan näin. Itsellemmehän me pukeudutaan, joten silloin sen komeron pitää näyttää omalta. 🙂 Vaikka mua kyllä ilahduttaakin aina, kun jollakin on jotain pirteää väriä yllä. 🙂
Oletteko ikinä ajatelleet että tätä ajatusta voisi soveltaa lastenvaatteisiinkin (itse pyrin siihen, on muuten yllättävän haastavaa). Osa varmaan pitää koko ajatustakin ihan humpuukina, mutta minä käytän sen aikaansaamiseen aika varmasti keskimääräistä enemmän aikaa.
Lapselle kriteerit ovat tietysti erilaiset. Vaikka ulkonäköasiat jättäisi täysin huomiotta, puvuston yhteentoimivuuteen kannattaa panostaa. Siis sillä mielellä että se ostettu hattu sopii jokaisen haalarin ja takin kanssa yhteen ilman että niska jää tietyissä vaatteissa paljaaksi. Sisähousut joiden lahkeet eivät mahdu talvikenkien varresta sisään ovat hyödyttömät sillä ne jäävät aina päiväkotiaamuna kaappiin. Sukkahousuja ei ehkä tarvi kuusia jos omistaa vain yhden mekon. Värit kannattaa valita siten että täysiä koneellisia kertyy suht nopeasti.
Näiden miettimiseen ja etenkin käytettynä metsästämiseen kuluu aikaa, mutta se kompensoituu aamuisin kun tietylle paidalle ei tarvi metsästää pyykkikorin pohjalta niitä ainoita housuja jotka peittävät mahan niiden kanssa.
Tein vuoden alussa lapsen (9 vuotta) vaatteille syväanalyysin ja karsinnan. Olin aivan totaalisen kyllästynyt siihen, ettei päällepantavaa tahtonut olla enää keskellä viikkoa, vaikka puhdasta kampetta oli jäljellä. Oli käynyt just se perusjuttu, että olin ostanu tai saanut kivoja yksittäisiä vaatteita, jotka eivät sitten syystä ja toisesta pelanneet yhteen. Ja muutama perusvaate puuttui kokonaan, niin kuin huppari ja kunnon takki. Eli ihan sama kuin omille vaatteille ennen kuin otin silmän käteen ja katsoin.
Jätin yhdisteltävimmät ydinvaatteet ja tehtiin pari täsmäostosta. Avot! Vaatetta on nyt aina, vaikka lukumäärä väheni reilusti. Tyttö tykkää käyttää shortseja, hameita ja leggingsejä, mutta väljemmistä housuista hän ei välitä, vaikka minusta ne olisi ihanat. Eli tunnustin tosiasiat ja poistin vaatteet, jotka ei mene päälle, ja vaatenahina väheni heti.
Eli meidän tapauksessa ehdottomasti kannatti käyttää aikaa ja energiaa siihen, että arvioin kokonaisuutena omieni lisäksi myös lapsen vaatteet.
Teinityttöni vaatekaapissa on muutaman vuoden ajan ollut noin kolmet farkut, parit juoksutrikoot ja puoli tusinaa paitaa/yläosaa. Toki näitä on kulumisen, kasvamisen, vuodenaikojen ja (teinin kyseessä ollen ymmärrettävän) maun muuttumisen myötä päivitetty, mutta kerralla käytössä oleva määrä on pysynyt samana. Hän on rakentanut tyylinsä itse, eikä tunnu kaipaavan enempää vaihtelua arkeensa. Yritän ottaa mallia.
Teinipojalle taas riittäisi treenivaatteiden lisäksi yhdet farkut ja yksi huppari, joka on kahden viikon päivittäisen käytön jälkeen vielä ”ihan hyvä” eikä siis tarvitsisi pesua, ja joka hänen mielestään sopii kaikkiin tilanteisiin koulupäivästä perhejuhliin. 😛
Meillä lapsilla on yhdenlainen ”univormu”, siis sellainen perusarkivaateyhdistelmä, jolla mennään 90% ajasta. Minusta lastenvaatteissa on hyvä olla sen verran valinnanvaraa, että pyykkiä ei tarvitse pestä jatkuvasti. Tai ainakin minun kokemukseni on, että pienemmät lapset sotkevat vähintään yhden vaatekerran päivässä, useimpina pari, joten pyykkiä syntyy. On kiva kun vaatteita on niin paljon, että puhtaat löytyvät automaattisesti. Luulen, että minimalistisempi vaatevarasto alkaa toimia siinä vaiheessa, kun esim. housut eivät automaattisesti mene pyykkiin yhden päivän jälkeen.
Tämä ydinvaate/univormu on juuri omankin toimintani ytimessä. Meillä naperolta ei tule vielä sanoja eikä siis vaatemielipiteitäkään mutta tuo täytyy ottaa listaan sitten myöhemmin mukaan.
Luultavasti Jenni kommentoit vain tuota HeliP:n teinin minimaalista garderoobia, mutta tarkennan vielä omalta osaltani että etenkään lapsen kanssa täydellinen vaatekaappi ei pyri missään nimessä minimalismiin. Oleellista meillä on vain se, että kun laatikossa on varalle vaatteita niin ne kaikki olisivat kelpo vaihtoehtoja, ilman että housuille tarvii etsiä juuri tiettyä paitaa tai jättää ottamatta kun ne eivät mahdu kenkiin.
Oodi univormulle, todellakin!