Lukiessani uusinta Kondoa törmään jatkuvasti siihen, että hän laittaa paljon painoarvoa kauneudelle. Niin sisustuksen kauneudelle, kuin säilytysksen kauneudellekin. Tässä on varmasti taas kulttuurilla osansa: se vähä mitä tiedän japanilaisesta kulttuurista, toisiinsa sopivien sävyjen, vuodenaikaan sopivan kattauksen ynnä muiden vastaavien yksityiskohtien arvostus on paljon suurempaa kuin vaikka meillä Suomessa. Otetaan vaikkapa kattaus: juhlissa ja erityistilaisuuksissa toki mietin, miten lautasliinat ja pöytäliina sopivat toisiinsa, mutta meillä syödään läpi vuoden samoilta valkoisilta lautasilta ja juodaan läpinäkyvistä laseista. Marie kertoo vaihtavansa sopivia syömäpuikkojen telineitä vuodenajan mukaan.
Monet säilytysvinkit perustuvat myös siihen, miltä laatikko tai kaappi näyttää, kun se avataan. Tämä on mielestäni mielenkiintoista. Minustakin on mukavaa, kun kaikki on järjestyksessä ja helposti löydettävissä. Mutta en ole koskaan tullut ajatelleeksi, että sukkalaatikon sekaan voisi sijoitella pieniä onnenamuletteja tai koriste-esineitä, joille ei ole löytynyt muuta paikkaa. Se saattaa tosin johtua myös siitä, että sukkalaatikkoni ei todellakaan ole niin väljästi pakattu, että siellä olisi tilaa millekään ylimääräiselle. Idea on tuore ja hauska, ja voisin sitä kokeillakin, jos vain tilaa olisi. En ole minimalisti, joten todennäköisesti näin ei tule koskaan käymään, mutta ehkä joku teistä on?
Vaatteet asetellaan Konmari-tekniikalla oikeaoppisesti tarkkaan järjestykseen. Roikkuvat vaatteet eivät saa olla sikin sokin, vaan ne kuuluu laittaa pituusjärjestykseen oikealta vasemmalle. Laatikkoon viikattujen vaatteiden oikea järjestys määräytyy värin mukaan: vaalein edessä, tummin takana, ja muut värijärjestykseen siihen keskelle. Uskon, että tällainen järjestys on todella hienon näköinen.
Mutta sitten tulee vastaan käytännön kysymyksiä. Esimerkiksi värijärjestystä on hankala ylläpitää, koska käytännössä jokainen vaate täytyy sujauttaa erikseen omalle paikalleen. Ainakaan minä en pidä t-paitoja päällä samassa järjestyksessä kuin ne olisivat hyllyssä, joten pyykistä tulee milloin mitäkin. Minusta on yksinkertaisempaa laittaa kaikki puhtaan yhdessä nipussa vaikkapa vasempaan laitaan, olipa värit miten tahansa. Samalla näen, mitä vaatetta olen viimeksi pessyt, ja minkä pitämisestä on pisin aika. (Marie ei muuten myöskään ota mitään kantaa puolipitoisten ongelmaan!)
Ihmettelen myös sitä, eikö konmarin kannattajat ikinä ole kiireessä? Vaatekaapin järjestyksen pitäminen samanlaisena kuin kirjan kuvissa vaatii jonkinlaista zen-henkistä keskittymistä. Täytyy sanoa, että minulla on välillä tilanteita, joissa vaihdan vaatteita hirveässä kiireessä, jolloin heittelen vaatteita kaappiin ihan miten sattuu. Keskittymiseni ei riitä siinä kohdassa siihen, että yrittäisin etsiä tangolta juuri oikeaa kohtaa hameelle, jota en sittenkään halunnut laittaa päälle. Laitan sen ensimmäiseen tyhjään kohtaan, eli käytännössä toiseen reunaan. Jälleen kerran minimalismilla pääsisi pitkälle. Jos noudattaa vaikka sitä 333-systeemiä, niin vaaterekillä on niin paljon tilaa, että oikea paikka löytyy helposti. Jos taas noudattaa runsaampaa systeemiä kuten minä, tilaa ei todellakaan ole.
Kun itse organisoin joko itselleni tai muille, ensimmäinen kriteeri on aina helppous. Mikä on kätevää, yksinkertaista ja vaivatonta? Mistä tavarat saa helpoimmin käsiinsä, mihin ne on helpointa palauttaa? Tavoitteena on tietenkin se, että kaikki löytyisi, mitään ei joutuisi hukkaan, ja tilat tulisivat optimaalisesti käytettyä. Kondo lähestyy asiaa vähän eri näkökulmasta. Hän ei oikeastaan lainkaan käsittele sitä, millä korkeudella tavaraa kannattaisi säilyttää, tai pohdi muutakaan helppousaspektia. Sen sijaan hän käyttää paljon aikaa sen havainnollistamiseen, miten tavarat säilytetään kauniisti ja harmonisesti.
Vaikka tässä on koulukuntaero, luulisin etteivät nämä ole täysin toisiaan poissulkevia tekijöitä. Aloin itsekin miettiä, voisiko Marien ohjeita soveltaa omissa kaapeissa. Epäilen tosin, että vaikka järjestäisin tangot ja laatikot hänen ohjeidensa mukaan, lopputulos säilyisi vain vähän aikaan. Silti, saattaahan olla että nauttisin siitä vähästäkin ajasta tosi paljon. Olenhan jo kuukausikaupalla myös viikannut nilkkasukkani – en konmaritekniikalla, vaan sillä korealaisella. Tosin siinäkin suurin hyöty on käytännöllisyys, sillä viikatut sukat vievät todella vähän tilaa rullattuihin verrattuna. Mutta jos aiemmin pidin sukkien viikkaamista täysin ajan hukkana, ehkä kauneuden tavoitteluun saattaisi oppia myös.
Organisoitteko te tavaranne kauneus etusijalla? Vai voittaako käytännöllisyys?
Mulla menee vähän sekä että. Kauneus ja harmonia on tärkeää, mutta välillä käytännöllisyys voittaa. Itelläni tässä on taustalla se, että kauniisti ja hyvin järjestetty säilytystila rauhoittaa, siitä ei tule ylimääräisiä ärsykkeitä toisin kuin sekaisesta/sekavasta säilytystilasta. Tämä koskee myös kauniita laatikoita/rasioita sellaisten tavaroiden kohdalla, jotka niitä tarvitsevat. Tai näin olen itse asian tulkinnut tätä pohdiskeltuani 🙂 Niinpä vaatteet ovat tangoilla aina värijärjestyksessä (ei tosin KonMarin järjestyksessä) ja laitan vaatteen aina takaisin samaan koloon. Sukat ja alushousut olen KonMarin jälkeen viikannut (tosin omalla tyylilläni, en katsonut mitään ohjeita) ja yllättävän paljon se paitsi säästää tilaa, tuo myös harmoniaa laatikkoon. Vaikka ennen kirjan lukemista tuhisin, että mitään alushousuja en kyllä käy viikkaamaan, never say never 😀 Värijärjestykseen pyrin, mutta se ei aina pysy, siinä iskee se käytännöllisyys, varsinkin kun en ole minimalisti. En usko, että laittaisin t-paitoja aina värijärjestykseen, jos ne olisi viikattu pystyyn.
Mua rauhoittaa eniten se, että tiedän täsmälleen missä mitäkin on. Värijärjestys hivelisi silmiä, mutta koska kaappini on aika täynnä, sinne muiden vaatteiden väliin tunkeminen on paljon enemmän aikaa vievää, kuin reunaan laittaminen. Minusta tuossa pystyyn viikkaamisessa parasta onkin juuri se, että näen yhdellä silmäyksellä kaiken, mitä laatikossa on.
Minusta Konmarissa on neuroottisia piirteitä, minulla ainakin on parempaa tekemistä kuin miettiä t-paitojen värijärjestystä. Mutta ehkä tämä liioiteltu tyyli myy paremmin. En myöskään ymmärrä että tavaraa vähennetään ja järjestetään jotta siivoaminen ja tavaroiden löytäminen on helpompaa ja nopeampaa mutta sitten laitetaan aika tuohon viikkaamiseen.
En ole kaikkiin KonMarin viikkausohjeisiin perehtynyt, mutta voin sanoa, että sukkien ja alushousujen viikkaaminen ei oikeasti vie aikaa nimeksikään! Myöskään henkarin palauttaminen oikealle kohdalleen värijärjestyksessä ei vie yhtään sen enempää aikaa kuin mihin tahansa muuhunkaan kohtaan lykkääminen. Siitä kyllä olen täysin samaa mieltä, että nainen vaikuttaa neuroottiselta 🙂
Viikkaamisesta voi olla montaa mieltä. Aiemmin ajattelin, että sukkien ja alushousujen viikkaaminen on ajanhukkaa. Nykyisin näen sen kuitenkin ajan säästönä, sillä viikattuina vaatteet löytyvät heti. Ikinä ei tarvitse penkoa tietyn mallisia tai värisiä muiden seasta, vaan kaikki näkyy yhdellä silmäyksellä ja voi suoraan ottaa sen mitä tarvitsee. Pitäisi varmaan joskus kellottaa, kuinka kauan menee aikaa sukkien viikkaamiseen verrattuna siihen, että ne vain yhdistää varsista.
Ai nytkö vaatteet pitää järjestää pituusjärjestykseen? Viimeksi vielä väriviuhkaksi. 😀
Mikä on korealainen tapa viikata sukat? Sulla oli täällä joskus linkki siihen, missä sukat taitellaan ristikkäin ja toistensa lomaan, mutta se ei valitettavasti toiminut kuin pukusukille, nilkkasukatkin olivat liian lyhyet. Konmarilla tulee siisti mutta kuitenkin hieman epäkäytännöllinen sukkalaatikko. Konmarilla olen tosin huomannut, että käytän käytännössä vain mustia sukkia, mutta omistan valkoisia sukkia paljon enemmän…
Mistähän sitä löytäisi tosi hyviä sukkia? Jos ostaisi niitä tusinan tai pari ja heittäisi loput kylmästi pois. Ei enää sitä iänikuista sukkien parittamista kun tulevat pyykistä! En kuitenkaan tahdo sukkapidikkeitä.
Siis tietenkin oikeaoppisinta on sekä väri- että kokojärjestys.
Taittelen sukat just sillä systeemillä, joka siinä videossa esitettiin. Minulla toimii hyvin tavallisissa nilkkasukissa, tulee siistejä, litteitä neliönmuotoisia paketteja.
Makuja on monia, itse käytän ainoastaan Voguen bambuviskoosista tehtyjä, etupäässä mustia sukkia. Niiden materiaali on tähän asti kokeilemistani miellyttävin, mutta tosiaan tässä on varmaan makueroja ihmisten välillä.
Japanilaisella Mujilla on hyviä sukkia. Ne pysyy hyvin jalassa eivätkä yhtään kiristä. Niissä on uusi muoto, jalkaosa ja varsi on 90 asteen kulmassa, kuten ihmisen jalkakin.
Luin, että japanilaisilla muijilla on hyviä sukkia ja arvelin, että siksi niiden kääriminen onnistuukin niin hyvin ja on lähtöisin sieltä 😀 😀 😀
😂
Mistä saa Mujin sukkia?
Mujin nettikauppa taitaa toimittaa Suomeenkin, mutta lähin putiikki löytyy Tukholmasta. Muualla Euroopassa (esim. Saksassa) liikkeitä löytyy enemmänkin. Berliinissä meinasin seota Mujilla, ihana kauppa 😀 Siellä on siis kaikkea kivaa järjestelytavaraa myös.
Minä tuon niitä Lontoosta. Mujin verkkokaupassa oli aika suppea valikoima sukkia, myymälöissä on paljon enemmän ja myös yksivärisiä. Siellä on muutenkin kivoja juttuja simppeliyttä ja järjestystä rakastaville.
Olisiko mahdollista saada vielä linkit 333-systeemiin ja korealaiseen sukantaitteluun? Kiitos!
http://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/perfektionistin-marka-uni-viikkausniksi-mullistaa-elamasi/5781884
Tässä sukkientaitteluvideo! 333-projektista en ole kirjoittanut, sillä en itse sitä noudata mutta google löytää varmasti runsaasti materiaalia aiheesta.