Olen viime aikoina havahtunut siihen, että hyviä blogeja ei enää hirveästi ole, tai jos on ne päivittyvät hirveän harvoin. Sama on koskenut tätä blogia. Syitä on monia: olen kirjoittanut niin paljon, että sanottavaa ei yksinkertaisesti ole ollut. Elämässä on ollut paljon muita huomiota vaativia asioita, ja kun en ole koskaan myynyt blogia kenellekään, ei mitään ulkopuolista yllykettä kirjoittaa ole ollut.

Minua on viime aikoina alkanut aika paljon ärsyttää instagramin valta. En ole kovin visuaalinen tyyppi, eikä instan levoton ja pätkivä tyyli oikein viehätä. Silti siihen jää helposti koukkuun, vaikkei edes oikeastaan haluaisi. Kaipaan mietittyjä tekstejä, en loputonta kuvavirtaa. Podcasteista tykkään edelleen, jos ne ovat hyviä. Tyhjänpäiväistä höpötystä en oikein jaksa kuunnella, vaikka höpöttäjänä olisi Antti Holma. Omaakin podcastia voisin tehdä, mutta siitä saisi joku sentään maksaa jotain, koska podcastin tekeminen on hitaampaa ja työläämpää kuin blogitekstien kirjoittaminen. Koska rahoitusta ei ole näköpiirissä, pysyvät podcastit edelleen tauolla. (Paitsi jos joku teistä lukijoista olisi sattumoisin podcast-tuottaja, niin ota toki yhteyttä!)

Tästä päästäänkin Arkijärki-blogiin. Jostain syystä tuntuu siltä, että nyt voisi taas olla kirjoitettavaakin, joten olen satunnaisesti alkanut taas julkaista tekstejä. Samaan aikaan blogin alustassa on tapahtunut jokin muutos, jonka vuoksi kuvien lataaminen on muuttunut hirveän hankalaksi. Yhden kuvan siirtäminen tekstin sekaan on hidasta ja lopputulos epävarma. Esimerkiksi tuossa edellisessä tekstissä yksi ainut kuva jumitti koko blogipohjan ja kadotti tekstin sekä minulta että teiltä. Koska en jaksa taistella kuvien kanssa, olen päättänyt palata blogin alkujuurille, jolloin julkaisin kuvia äärimmäisen harvoin. Tämähän on hirveän lukijaepäsytävällistä, mutta sillä mennään mitä on. Haluan kirjoittaa, en tapella kuvien kanssa. Jos siis ihmettelette, mihin kuvat ovat kadonneet, se johtuu tästä. Ehkä saan joskus ongelman fiksattua, tai sitten en.

Jos siis pelkät tekstit kiinnostavat edelleen, tervetuloa! Voihan olla, että jokunen (vanha) kuvakin joskus löytyy, mutta blogin pääsisältö palaa juurilleen: kirjoituksia kuluttamisesta, asumisesta ja tavaroista.

Mitä juttuja blogissa luettiin tänä vuonna eniten? Tässä alla lahjomaton totuus. Lista on vähän yllättäväkin, sillä mukana on sellaisia juttuja, joiden kirjoittamisen olin jo unohtanut, vaikka julkaisusta on aikaa alle vuosi. Mielestäni tämä on aika hyvä kattaus kai

Ylivoimainen ykkönen: Avautuuko viemäri etikalla ja soodalla? Kokeilin tätä klassikkokeinoa, ja totesin että ehkä hieman, mutta todellinen hyöty jäi pieneksi.

Kakkosena omasta mielestäni yksi vuoden tärkeimmistä jutuista: Näin lahjoitat vaatteet oikein. Haastattelin Outi Pyytä, ja opin itse runsaasti uusia asioita. Tiesitkö, että esimerkiksi kengät on aina sidottava nauhoistaan yhteen, sillä muuten parit hukkuvat ja lopputulos on roskiin heitettävä pariton kenkä? Tai että jos käsilaukkuja ei tunge täyteen sanomalehteä, se voi perille päästessään olla niin rutussa, ettei siitä ole enää kenellekään hyötyä? Ja ehkä tärkein: lahjoituslaatikot eivät pidä vettä. Lahjoitus on pakattava huolellisesti ja vedenpitävästi, muuten vaatteet ovat homeessa ennen kuin ne pääsevät edes lajittelukeskukseen, ja lahjoituksesta tulee automaattisesti roska!

Kolmantena on Arkijärjen podcast-sivu! Sieltä löytyykin kuunneltavaa. Teen podcasteja jälleen tammikuussa, kun arki alkaa.

Nelosena jossain määrin polemiikkia herättänyt kertomukseni siitä, kuinka pelasin kuukauden minimalismipeliä, minkä seurauksena heitin pois lähes 500 tavaraa, suurin osa roskaa. Sain kritiikkiä sääntöjen noudattamisesta, mutta pyytäisin huomioimaan, että tätä peliä saa jokainen pelata sellaisilla säännöillä kuin haluaa, ja toiseksi säännöillä ei ole niin väliäkään, kunhan turhat tavarat lähtevät.

MIllainen on Muji? Tämä postaus kiinnosti viidenneksi eniten. Ja on se kiva. Tosi kiva!

Pohdin syksyllä, miten minimalisti juhlii? Tiesin ennalta että joku provosoituu, ja jälkikäteen voin tunnustaa, että se oli vähän tarkoituskin.

Stockmann lanseerasi uuden kanta-asiakasohjelman, josta eniten julkisuutta saivat kangaskassit. Epäselväksi jäi, oliko kyse nerokkaasta markkinoinnista, jolla yritys sai ilmaista mainosta melkein pari viikkoa, vai todella epäonnistuneesta ideasta, joka tyrmättiin heti kättelyssä. En muuten ole vieläkään hakenut omaa kassiani, en muista enää minkä värinen olisi ollut tarjolla. Tosin laskeskelin, että koska pisteet ovat voimassa niin pitkään, mitään valtaisia ostoksia ei lopulta edes tarvita, etenkin jos keskittää ruokaostoksiaan Herkkuun.

Tämän vuoden alussa Netflixillä alkoi pyöriä Marie Kondon oma raivausohjelma, jonka tietysti katsoin. Ohjelma kiinnosti myös lukijoita, tuloksena kahdeksas sija.

Yhdeksäntenä perinteinen raivauspostaus, jossa selvitin keittiön pahimman laatikon kamalasta kaaoksesta kuntoon. Järjestys on pysynyt varsin hyvin, ja yllätyin kun tarkistin, että tosiaan tästä on vasta vuosi aikaa. Kuvittelin järjestäneeni tämän laatikon paljon aikaisemmin. Olisinpa pelannut minimalismipeliä jo tuolloin, tästä olisi saanut monta kappaletta poistettavia!

Kymmenenneksi luetuin juttu käsitteli ”pienen piirin ryhtiliikettä”, siis pikamuodin vastustamista ja muodin ilmastokuormaa. Olin kuvitellut blogin aktiivisen lukijakunnan edustavan valtavirtaa, mutta olemmekin näköjään vähemmistöä, ainakin jos tilastoja katsoo. Suuri osa suomalaisista ostaa vaatteensa halvalla marketista, eivätkä vaatteen laatu, kestävyys tai eettinen alkuperä olekaan ykköskriteereitä valintaa tehdessä. Ymmärrän, että kaikilla ei ole pääsyä erikoisliikkeisiin asuinpaikan takia, mutta näinä nettikaupan aikoina pidän tätä selitystä hieman ontuvana.

En ollut huomannutkaan, että pian alkaa uusi vuosikymmen, ennen kuin universumin liikkeille herkemmin virittäytynyt tuttava asiasta huomautti. Hänen mukaansa tällaisissa taitekohdissa elämää tulee luodattua syvällisemmin ja hetki on otollinen vanhasta luopumiselle ja uuden tuomiselle. Ehkäpä tästä syystä olen pitkin syksyä mietiskellyt, mitä tälle blogille pitäisi tehdä.

Olen kirjoittanut Arkijärkeä kohta kahdeksan vuotta. Välillä tuntuu, että toistan itseäni, ja olen jo sanonut kaikesta mahdollisesta kodin järjestykseen liittyvästä asiasta jotain. Aikoinaan tuntui siltä, että sanottavaa riitti monta kertaa viikossa. Kuluneen vuoden aikana olen julkaissut huomattavasti harvemmin, ehkä kerran tai korkeintaan pari kertaa viikossa. Tämä on johtunut tuosta edellä mainitusta ideoiden harventumisesta, mutta myös kahdesta muusta, tärkeästä syystä.

Ensinnäkin elämäni on tämän syksyn aikana muuttunut aika paljon, sillä palasin yliopistolle tekemään väitöskirjaa. Syksy on mennyt sen suhteen pitkälti suuntaa hakiessa, mutta nyt vuoden alusta tarkoitus on syventyä opintoihin jokseenkin täysipäiväisesti. Epäilen, että blogiin ja podcasteihin käytettävissä oleva aika tulee vähenemään entisestään. Tämä kun on kuitenkin pelkkä harrastus (vaikka tästä aspektista lisää tuolla viimeisessä kappaleessa).

Toinen syy tahdin hidastumiselle on kuitenkin se, että blogin alkuperäinen aihepiiri alkaa tuntua loppuukalutulta. Jos ihan rehellinen olen, niin tavaroiden vähentäminen, raivaaminen ja arkielämän helpottaminen ovat aiheita, jotka ovat kyllä edelleen minusta tärkeitä, mutta oma kiinnostukseni on alkanut suuntautua enemmän muihin suuntiin. Ehkä syynä on se, että omassa kodissa kaikki toimii jouhevasti ja tavaramäärä on hallinnassa. Meillä ei ole täydellistä, minkä huomaa kyllä jokainen, joka kurkistaa työhuoneen ovesta tai eksyy vinttikomeroomme, mutta enimmäkseen kaikki toimii täysin tyydyttävällä tasolla. Raivaamisesta ja järjestämisestä kirjoittaminen ei enää inspiroi niin kuin ennen.

Huomaan, että aihepiiri, josta tällä hetkellä innostun vähän samaan tapaan kuin järjestämisestä aiemmin, liittyy kuluttamiseen, kulutuskritiikkiin sekä niihin arkipäivän valintoihin, joilla olisi vaikutusta maailman pelastumiseen. Siinä missä arkijärki tarkoitti aiemmin arkijärkeä nimenomaan omassa kodissa, se on yhä enemmän alkanut merkitä tolkullista toimintaa kaupoissa ja kaupungilla. Olen huolestunut ilmastonmuutoksesta, mutta omassa hiilijalanjäljessäni olisi paljon parantamisen varaa. Hahmotan kuluttamisen laajemmin kuin pelkkänä ostamisena, vaikka juuri ostovalintamme ovatkin minusta äärettömän kiinnostavia. Mutta mietin myös esimerkiksi energiankulutusta, liikkumista ja syömistä. Pohdin, mitkä asiat vaikuttavat päätöksiimme, missä menee kultainen keskitie, ja kuinka paljon osallistumista voi odottaa yhdeltä ihmiseltä?

Nämä aiheet ovat kuitenkin jo melko kaukana siitä, mistä blogi on lähtenyt liikkeelle. Mielessäni pyörii myös uusia kirjojen aiheita, mutta ne eivät enää liity raivaamiseen mitenkään. Tämä on mielestäni selvä merkki siitä, että on aika siirtyä eteenpäin.  Nyt oikeastaan haluaisin kuulla, mitä te lukijat täältä saatte ja odotatte saavanne? Miksi luette Arkijärkeä? Olette varmaan huomanneet, että aihepiiri on viime vuosina laajentunut. Miltä se on tuntunut?

Olen myös pohtinut sitä, miten paljon haluan tai edes pystyn blogiin sijoittamaan aikaa ja rahaakin. Postaukset ja podcastit eivät synnyt muutamassa minuutissa, enkä edes halua tuottaa hätiköityä sisältöä. Mutta juuri nyt minulla on vapaata aikaa vähemmän kuin ennen.  Tämän sivun ylläpito myös maksaa minulle joka vuosi, mutta en saa tästä mitään taloudellista korvausta. Tämä on ollut täysin oma valinta, koska olen halunnut pitää kaiken kontrollin itselläni. Nyt on kuitenkin tullut mieleen, että jos nämä harrastusprojektit myös tuottaisivat jotain, motivaatio kanavien ylläpitoon olisi huomattavasti suurempi. Joten heitetään nyt tämäkin ilmaan: jos sinulla tai jollain tuttavallasi olisi hyvä yhteistyöehdotus Arkijärki-blogille tai -podcastille, minut tavoittaa osoitteesta jarkea.arkeen (at) gmail.com. Kuten varmaan arvaatte, perinteiset mainokset eivät kovin hyvin Arkijarki.netiin sovi, mutta voisin esimerkiksi harkita siirtyväni jonkin isomman brändin alle, ehkä.

Miltä tämä kaikki kuulostaa? Jatkatteko lukijoina ja kuulijoina, vaikka siirtyisinkin kaappien raivaamisesta entistä vahvemmin ostolakkojen, tuulivoimapohdintojen ja sen sellaisten aiheiden pariin? Minusta tuntuu, että sekä blogi että minä sen kirjoittajana on nyt jonkinlaisen uuden taitteen edessä. Tämän blogin parhaita puolia on alusta asti ollut yhteisöllisyys ja vuorovaikutus, joten siksi kysynkin, että mitkä fiilikset teillä on. Kommenttiloota on auki 🙂

Vuoden viimeinen päivä! Viikon vinkkien sijasta tarjoilen Arkijärjen parhaat palat tältä vuodelta.

Marie Kondon valkoiset huoneet. Huomasin, että Marie tykkää instagramissa aina ihan samannäköisistä huoneista. Siis sellaisista, jotka ovat valkoisia ja tyhjiä. Mikä ei sinänsä ole ihme, koska sellaisissa tietysti parhaiten tulee esiin koko konmarin ideologia. Mutta on se vähän tylsää minusta pidemmän päälle.

Lokki, Mehiläispesä ja keskiluokan kodit. Marraskuussa provosoiduin entisen siivoojan haastattelusta, ja otin kantaa siihen, näyttävätkö keskiluokkaiset kodit aina samalta. Tulin siihen tulokseen, että mahdollisesti, mutta kyse ei ole siitä, että nimenomaan keskiluokka olisi erityisen syyllinen toistensa sisustuksen matkimiseen. Sen sijaan kaikki suunnilleen samaan sosioekonomiseen lokeroon kuuluvat kodit muistuttavat toisiaan.

Kirjoitin vuoden aikana muutaman tarinan omista vaatteistani, ja Tarina ikuisesta puserosta kiinnosti monia. Se kertoi puserosta, jota on mahdoton kuluttaa loppuun. Mitä sille siis pitäisi tehdä? Kommenttiosastolla oltiin lähes liikuttavan yksimielisiä ainoastaan siitä, että ainakaan pusero ei pue minua.

Näiden juttujen lisäksi blogissa on luettu ahkerasti juttua tekstiilijätteen punnitsemisen loppuraportista sekä tilitystäni lihattoman lokakuun aloittamisesta.

Myös Arkijärki-podcastit nousevat luetuimpien listalle! Tuolta podcastien omalta sivulta pääsee sekä kuuntelemaan niitä, tai sieltä voi tarkistaa, mitä missäkin jaksossa puhutaan. Jos podcastit kiinnostavat, ja käytössä on älypuhelin, suosittelen Arkijärki-podcastin tilaamista esim. iPhonen podcast-appin tai Acastin kautta. Sillä lailla kaikki jaksot ovat aina saatavilla, ja kuuntelua voi jatkaa suoraan siitä mihin jäi.

Hyvää ja onnellista uutta vuotta! PS. Uuden vuoden jälkeen tiedossa analyysiä vuoden vaateostoksista, ja vuoden 2019 vaateprojektin säännöistä.