Mutkat ja verhot suoriksi

Julkaistu , kirjoittanut
5

Pesin olohuoneen verhot ja hyödynsin siinä teiltä saamiani vinkkejä, kiitos niistä! Kyseessä on pitkät valkoiset pellavaverhot, joita viisi kappaletta. Verhot ovat roikkuneet ikkunassa jo viisi vuotta, joten ne olivat jo aika pölyiset, ryppyiset ja muutamia tahrojakin oli helmaan ilmestynyt.

Laitoin ne koneeseen hienopesuohjelmalle, mutta säädin linkousnopeuden vain 400 kierrokseen. Kehotitte olemaan kokonaan linkoamatta, mutta ajattelin että aivan vettävaluvia on hankala siirrellä. Kuivatin verhot kuivaushuoneessa, jossa ripustin ne roikkumaan molemmista sivuista pyykkipojilla. Eli verhosta muodostui tavallaan pussi, jolloin mihinkään ei tullut taitteita. Otin ne alas kosteina ja silitin (äitini suosiollisella avustuksella) normaalisti. Silityksen jälkeen ripustin ne suoraan ikkunoihin vielä hiukan kosteina, ja lopputulos oli kuin olikin oikein sileä.

Ripustamista helpotti hirveästi se, että en irrottanut ripustuskoukkuja pesun ajaksi. Näissä verhoissa on siis yläreunassa nauha, johon on pujotettu kiemuranmalliset koukut. Nämä koukut sujautetaan verhokiskossa oleviin lenkkeihin. Koukut ovat muovia, joten ne eivät menneet pesussa miksenkään. Tarkastelin rakennetta ja totesin, että koukkujen irrottaminen olisi niin työlästä, että tuskin ne itsestään irtoavat, etenkään hienopesussa. Tämä idea nopeutti verhojen pesua vähintään tunnilla, ehkä enemmänkin.

Samalla vaivalla pesin vielä keittiön puuvillaverhonkin, joka olikin ihan oikeasti likainen. Kangas kesti 60 asteen pesun, joten heitin sen koneeseen, säädin tälläkin kertaa linkouksen alhaiselle ja annoin kuivua kotona sopivan kosteaksi. Tämä verho oli tavallisilla nipsuilla kiinni verhotangossa, joten tällä kertaa ripustaminen oli mutkatonta.

Eilisen urakan jälkeen meillä on nyt puhtaissa ikkunoissa puhtaat verhot. Olohuone tuntuu raikastuneen ja onhan noita sileitä verhoja mukava katsella. Tämä on varmaan nyt sitä kevätsiivousta 🙂

Kirpputorikokemuksia

Julkaistu , kirjoittanut
17

Olen internetin myötä päässyt hieman sisään kirpputorien maailmaan. Olen perinteisten kirpputorien suhteen tosi huono, sekä myyjänä että ostajana. En saa mitään kaupaksi, enkä löydä mitään ostettavaa. Kaikki näyttää vain tosi nuhjuiselta ja epäkiinnostavalta. Mutta sitten liityin erääseen facebookin kierrätysryhmään, ja olen oppinut kaikenlaista.

Etenkin ostajana netti on avannut ihan uuden maailman. Ensinnäkin selaaminen on helppoa, kun epäkiinnostavat voi ohittaa yhdellä vilauksella. Kiinnostavaa tavaraa voi tutkia tarkemmin ja tarvittaessa kysellä lisätietoja. En ole juurikaan ostanut vaatteita kirppikseltä, ennen kuin löysin tämän facebook-version. Olen myös oppinut erottamaan, kenen myyjän tavaroita kannattaa seurata ja kenellä ei ole koskaan mitään kiinnostavaa.

Myymisessä taas on oma vaivansa, enkä ole edelleenkään siinä kovin aktiivinen tai hyvä. Olen kuitenkin huomannut, että olennaisinta kummaltakin kannalta on hinnoittelu. Ainakin itse olen liikkeellä sillä idealla, että kirppikseltä ostetaan halpaa. Tavara tai vaate voi olla hienokin, mutta jos sen hinta on liian lähellä uutta vastaavaa tuotetta, en näe pointtia ostaa käytettyä. Tämä ei taida olla kaikista ekologisin ajatus, mutta näin aivoni vain toimivat. Sen sijaan uudenveroinen mutta halpa saa huomioni helposti.

Tästä johtuen ihmettelen välillä monia myyjiä, jotka pitävät hintaa sellaisilla tavaroilla, joiden arvo on omasta mielestäni käytettynä nolla. Siis että niillä voi olla käyttöarvo, mutta itse en olisi valmis maksamaan ko. tavaroista mitään. Voisin ehkä ottaa vastaan ilmaiseksi mutta en maksaa. Toisaalta tuollainen kauppapaikka on lahjomaton, ja kysyntä ja tarjonta saavat hinnat kohdalleen väistämättä. Välillä naurattaa, miten pienestä voi olla kyse. Myin lasten haalaria ensin kympillä, eikä ketään kiinnostunut. Sen sijaan hinnan pudottua 8 euroon ostaja löytyi välittömästi. Olen huomannut saman myös silloin, kun itse olen ostajana. On oikeastaan aika jännä huomata, miten selkeä käsitys itsellänikin lopulta on siitä, mikä on minkäkin arvoista.

Olen myös huomannut, miten kirpputorikin voi tuottaa mielihaluja. Sitä näkee hauskoja esineitä hirveän halvalla, ja usein ensimmäinen ajatus on, että tuossapa vasta löytö, kannattaisi ostaa. Vaikka oikeasti ei tarvitse sitä mihinkään. Olen toistaiseksi onnistunut vastustamaan näitä impulsseja, mutta ne ovat selvästi olemassa. (Onneksi olen vastustanut. Muuten meillä olisi nyt tarpeettomia kulhoja ja ties mitä.)

Mutta oman kokemuksen myötä voin nykyisin ymmärtää, miksi kirppikset voivat olla jollekin vaarallinen paikka shoppailla. Toisaalta ymmärrän myös sitä, miksi kirppiksillä ei mene ns. hyväkään tavara kaupaksi. En minäkään osta sellaista mitä en tarvitse, joten jos minulla on myynnissä hieno esine, mutta ohikulkijoilla ei ole sille käyttöä, miksi he ostaisivat? Jos haluaa hankkia suurimman osan tavaroistaan tai vaatteistaan käytettyinä, se vaatii paljon enemmän vaivannäköä ja aikaa, kuin uutena ostaminen. Pitää kytätä, milloin sopiva tavara tulee myyntiin, ja siihen menee aikaa.

Paria asiaa jaksan kuitenkin ihmetellä: miksi ihmeessä ihmiset kauppaavat likaisia ja ryppyisiä vaatteita ja tekstiileitä? Ymmärrän, että esim. kengissä voi olla kulumia, ja jos tavara on käytetty, siinä on käytön jälkiä. Mutta tosi usein näkee kuvia ryppyisistä vaatteista, tai myyjä sanoo että tätä ei ole pesty, ostaja pesköön itse. En IKINÄ ostaisi mitään likaista, eikä ryppyiset vaatteet kiinnosta, vaikka olisivat mitä merkkiä. Ihan maalaisjärjellä kuvittelisin, että puhtaat, silitetyt vaatteet houkuttelevat ihmisiä enemmän kuin nuhjuiset.

Toisaalta hämmästelen, kuinka paljon myynnissä on käyttämättömiä vaatteita, joissa on edelleen laput kiinni. Ilmeisesti ihmiset myyvät virheostoksiaan. Tuo lappuineen kaappiin sullominen on sellaista toimintaa, jota on tosi vaikea kuvitella. Mutta toisaalta minä inhoan shoppailua, enkä ikinä osta vahingossa mitään, koska en vahingossa päädy mihinkään kauppaankaan.

Tästä voi muuten rivien välistä lukea, että en osallistu tänä vuonna siivouspäivään myymällä mitään. Siitä on aivan liikaa vaivaa eikä kukaan osta mitään kuitenkaan. Sen sijaan tätä nettikirppistelyä aion jatkaa tasaiseen tahtiin. Entäs te muut? Houkuttaako siivouspäivä (seuraava on 23.5.-15), suositteko nettikirppiksiä vai kenties jotain muuta tapaa?

Viikon vinkit: arkistoinnin ihmeitä ja kestäviä ruusuja

Julkaistu , kirjoittanut
4

Tässä linkissä yksi versio papereiden arkistoimisesta ja karsimisesta. En jotenkin saa tästä jutusta otetta, ovatko nämä nyt hyvät vai huonot ohjeet? Heti aluksi neuvotaan säilyttämään papereita ”joita saattaa joskus tarvita”. Tämä on mielestäni varma tie kohti holtitonta kaaosta. Mutta toisaalta ihan viisaasti ohjeistetaan, ettei arkistoija tekisi turhan pikkutarkkoja lajitteluja. (Meidän Perhe)

Vähän toisenlainen näkökulma arkistointiin löytyy täältä. Kolmen laatikon systeemi on yksinkertainen, mutta epäilen ettei se kyllä käytännössä toimi. (MTV)

Äitienpäivään liittyen keräsin eri tahoilta vinkkejä siihen, kuinka leikkoruusut saadaan kestämään pisimpään. Samat ohjeet pätevät toki muutaman viikon päästä, kun juhlitaan uusia ylioppilaita sekä muita vastavalmistuneita.

Huiskulan sivulla on selkeät ohjeet. Samaa asiaa voi lukea myös Kotilieden sivuilta. Siellä kerrotaan mielenkiintoinen yksityiskohta, että vastaleikattu imupinta kuivuu puolessa minuutissa, joten kukat pitää saada nopeasti veteen. Runebergin Kukka on sellainen hienommanpuoleinen kukkakauppa Helsingissä. Heidän nettisivuiltaan kopioin tällaisen ohjeen, mikäli ruusut alkavat nuokkua:

  • Kääri ruusu veteen saakka ulottuvaan sanomalehtipaperiin niin tiukasti, että kukka tukeutuu pystyyn. Vaihda uusi maljakkovesi ja leikkaa varren tyveen uusi imupinta. Anna ruusun toipua lehtitötterön sisällä muutamia tunteja. Voit kietoa samaan lehtitötteröön useampiakin ruusuja.
  • Mikäli nuokkuvia ruusuja on monta, ne voi hoitaa kuntoon kylvettämällä. Laske ammeeseen, lavuaariin tai riittävän suureen astiaan reilusti vettä, leikkaa uusi imupinta ja laita ne kellumaan runsaaseen veteen. Anna niiden olla vedessä useita tunteja. Kun ruusut ovat taas napakoita ja kukinnot pystyssä, voit sijoittaa ne takaisin maljakkoon. Toista hoito tarvittaessa. Itse lisäisin tähän viimeiseen, että tämähän kannattaa tehdä yön aikana, ja nostaa kukat aamulla takaisin maljakkoon.

Minimalismillakin on hintansa

Julkaistu , kirjoittanut
59

Mietiskelin jälleen kerran, mikä on sopiva määrä tavaraa. Tuli siinä mieleen, että sekä minimalismissa että isommassa määrässä tavaraa on omat kustannuksensa, mutta ne ovat luonteeltaan erilaiset.

Useimmille lienee tuttua sellainen ajattelu, että mitä enemmän tavaraa, sitä enemmän se sitoo säilytystilaa ja sitä kautta myös rahaa. Kärjistetyin esimerkki on ulkopuolinen varasto, jolloin ihminen maksaa siitä, että saa säilyttää omistamiaan tavaroita jossain, vaikkevat ne edes ole käytössä. Eli silloin maksetaan ihan pelkästä omistamisen ilosta. Mutta sama toimii myös kotona. Mitä enemmän huoneistoon on ahdettu omaisuutta, sitä vähemmän siellä on tilaa liikkua ja olla. Hyllyllä oleva tavara vie aina tilaa joltakin toiselta esineeltä.

Mutta oletteko tulleet ajatelleeksi, että vähäisen tavaramäärän kääntöpuolena on työ? Tämä tuli mieleen kun silitin niitä tyynynliinoja. Meidän perhe pärjäisi noin puolella tai jopa kolmasosalla siitä määrästä, joka tyynynliinoja tällä hetkellä on. Tiedättehän systeemin – yhdet pesussa, yhdet käytössä ja yhdet varalla. Mutta jos käytössä olisi näin vähäinen määrä, saisin olla silittämässä joka viikko. Tai jos omistaisin vain kolme sukkaparia, pystyisin kyllä elämään niin, mutta saisin pyykätä sukkia joka toinen päivä. Sama koskee melkein kaikkia käyttöesineitä.

Tietenkin voidaan argumentoida, että yhden tyynynliinan silittämiseen menee tietty aika, ja jos liinoja on enemmän, tuo aika kertaantuu liinojen lukumäärällä. Että kokonaismäärässä vähemmän tyynynliinoja tarkoittaa vähemmän työtä. Mutta minulla onkin mielessäni työn tiheys. Itselleni on luontevampaa lykätä jotain työtä muutama viikko, ja käyttää siihen sitten kerralla vähän enemmän aikaa, kuin pilkkoa sama työ pieniin osiin ja tehdä joka päivä vähäsen. Itse asiassa epäilen, että loppujen lopuksi aikaa saattaisi näin pieniin paloihin pilkottuna mennä lopulta kokonaismäärässäkin enemmän. Työvälineet täytyy ottaa esille, siivota lopuksi pois, ja esimerkiksi vaatteet viikata hyllyyn. Työhön menee oikeasti aina vähän enemmän aikaa kuin se itse suoritus. Kirjoitin tästä jo monta vuotta sitten, ja tämä pitää edelleen paikkansa. 20 tyynynliinaa laittaa paikalleen samassa ajassa kuin 2, mutta kahden liinan jokaviikkoinen kierrättäminen pyykkiin, silitykseen ja kaappiin taitaa lopulta viedä enemmän aikaa, kuin tuo 20 liinan systeemi.

Oikeasti tuo ajasta puhuminen on vähän hiusten halkomista, sillä kyse lienee muutamista minuuteista. Mutta psykologinen puoli on ainakin minulla tärkeämpi. En millään jaksaisi ruveta niin tiheään tahtiin. Kerran kuussa rupeaminen vaatii itsekuria paljon vähemmän kuin kerran viikossa tai kerran päivässä rupeaminen. Tässä palataan siihen perusaiheeseen, joka leimaa vähän kaikkia kirjoituksiani. En ole minimalisti enkä maksimalisti, olen optimalisti. Olennaista on hahmottaa se itselle sopivin määrä tavaraa, joka ei ole ylenpalttisesti tai liikaa, muttei myöskään liian vähän siihen nähden, kuinka paljon on valmis näkemään vaivaa.

Tämän kirjoituksen pointtina on oikeastaan se, että myös minimalismilla on hintansa, ja se on jatkuva työ ja ylläpito, eli viime kädessä se rupeaminen. Halusin nostaa tämän esiin, sillä usein isot määrät tavaraa nähdään automaattisesti huonona. Mutta asiat ovat harvoin mustavalkoisia.

Mitä mieltä olette? Millaisia kustannuksia näette suurella/pienellä tavaramäärällä?

Sileää tulee

Julkaistu , kirjoittanut
7

Kotitöistä parasta on silittäminen. Tykkään siitä aidosti, jos vain on aikaa keskittyä rauhassa. Silitän etupäässä liinavaatteita: tyynynliinoja, keittiöpyyhkeitä, vauvan lakanoita ja kankaisia servettejä. Joskus innostun silittämään jonkun pöytäliinankin, jos en jaksa lähteä mankeloimaan. Ajoittain silitän myös vaatteita, mutta niitä selvästi harvemmin. Arjessa käytän vain vähän sellaisia vaatteita, jotka olisi silitettävä.

Tästä huolimatta puhtaat pyykit tuppaavat kasaantumaan. Se johtuu siitä, että silittäminen ei ole välttämätöntä, ja esimerkiksi tyynynliinoja riittää vaikken pariin kuukauteen silittäisikään (tässäpä muuten erinomainen syy pitää joidenkin tavaroiden suhteen vähän isompaa varastoa!) Sitten kun silitettävien kori alkaa täysin pursuilla yli laitojen, rykäisen kaikki kuntoon kerralla.

Silittämisessä on parasta se, että se on mekaanista työtä, mikä ei vaadi suurta keskittymistä. Toisin sanoen samaan aikaan voi katsella vaikka jotain ohjelmaa iPadilta. Minusta on jostain syystä vaikeaa vain istua alas katsomaan jotain (meillä ei esimerkiksi ole telkkaria), vaan tuntuu että samaan aikaan voisi ja ehkä pitäisi tehdä jotain muutakin. Silittäminen ja BBC:n dokumentit täydentävät siis toisiaan erinomaisesti! Tässä täytyy tosin todeta, että ilman jotain ulkopuolista viihdykettä silittäminen olisi varmaan aika tylsää. Mutta kun sen yhdistää johonkin kiinnostavaan, homma muuttuu täysin.

Eilen käytin vajaat pari tuntia siihen, että silitin yhtä kyytiä kaiken mahdollisen. Siinä pääsee sellaiseen miellyttävään flow-tilaan, jossa työ etenee reippaasti, koko ajan tulee valmista, ja aivot jotenkin lepäävät samalla. Nyt pitäisi vielä käydä mankeloimassa muutamat lakanat, ja sen jälkeen tämän perheen silitysurakka onkin hoidettu vähintään kuukaudeksi.

Onko muita, jotka tykkäävät silittämisestä?

Avoimia kysymyksiä

Julkaistu , kirjoittanut
37

Kärsin harvinaisesta kirjoitustukoksesta. Listalla olisi aiheita Arkijärkeen vaikka kuinka, mutta jostain syystä juuri nyt mikään niistä ei oikein inspiroi. Mutta samanaikaisesti minua askarruttaa muutama juttu, ja keksin kysyä vastauksia teiltä. Olen huomannut, että kommenttiosastolta saa todella hyviä vastauksia kaikenlaisiin ongelmiin, joten käännyn siis teidän puoleenne. Alla muutama mysteeri. Jos satut tietämään johonkin (tai kaikkiin) niistä vastauksen, sana on vapaa ja kaikki kommentit luetaan kuten aina – suurella mielenkiinnolla!

  1. Voiko vahakangasta mankeloida? Miten kuumalla uskaltaa silittää? Kyseessä on ns. kevytvahakangas, eli pinta on enemmän kangasmainen kuin muovinen. Ostin kankaan Hulluilta päiviltä, mutta en älynnyt kysyä silityksestä. Pestä voi 40 asteessa.
  2. Miten kuumaa paahdetta lobeliat kestävät parvekkeella? Ei ole laseja, suunta lähinnä etelään. Haluaisin matalaa tai riippuvaa kukkaa parvekelaatikkoihin kesäksi.
  3. Onko toivoa saada pitkiä pellavaverhoja mitenkään sileäksi, jos ne ottaa alas pesua varten?
  4. Tietääkö kukaan hyvää verhoilijaa pääkaupunkiseudulla? (Jos tiedät jonkun jostain muualta, niin kannattaa vinkata sekin, sillä oletan etteivät kaikki lukijat suinkaan asu samalla seudulla.)
  5. Miten heliumpallot kierrätetään?
  6. Täysin normaaliaiheiden ulkopuolelta mutta laitetaan nyt silti: hyviä vinkkejä tai vertaistukea sokerilakon (eli käytännössä karkkilakon) toteutukseen? Olen lakkoillut nyt kaksi päivää, ja epäonnistunut molempina upeasti. Ekana päivänä söin sokerinhimoissani lapsen hylkäämän kääretortun jämät, ja tänään kaapista löytyneen piparkakun. Siis ei näin! Mutta en tiedä miten sitten.

Kierrätetyt piknik-vinkit

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Viime vuonna kirjoitin varsin kattavat ohjeet onnistuneelle piknikille, ja koska taas on se aika vuodesta, päätin nostaa ne tänne uudelleen esille. Tästä linkistä pääset lukemaan, mitä kaikkea mielestäni kannattaa ottaa huomioon esimerkiksi ruokia suunnitellessa ja pakatessa.

Piknik menee helposti pilalle, jos palelee. Tuntikaupalla ulkona istuessa kunnon varustus on poikaa – tuulenpitävä takki, riittävästi välikerroksia, hattu ja hanskat. Tähän aikaan vuodesta maa hohkaa vielä kylmää, joten istuinalusta on tosi hyvä. Pelkkä viltti alkaa tuntua pidemmän päälle kylmältä, etenkin jos aurinko ei paista. Jos taas paistaa, aurinkolasit ja -rasva ovat hyvä idea. Vietin erään opiskelijavapun ulkoilmassa kalliolla istuskellen. Aurinko paistoi, tuuli mukavasti mutta ei palellut. Seuraavana päivänä naama oli niin pahasti ahavoitunut, että tuhojen korjailuun meni viikko. Joten suosittelen näitä kaikkia suojakertoimia sun muita ihan omasta kokemuksesta.

Hauskaa vappua! Olkaahan ihmisiksi älkääkä roskatko.

Paluu pakaasien äärelle

Julkaistu , kirjoittanut
13

Viime talvena lähdimme viikoksi koko perheen voimin pohjoiseen. Pakkaaminen ja lähtö ei sujunut kovin stressittömästi ja tuolloin vannoin, että jonain päivänä tämäkin vielä onnistuu. Taannoisista virheistä oppineena ja pari kertaa sen jälkeen harjoiteltua luulen hallitsevani homman jo vähän paremmin.

Ensinnäkin tarvitsen aina listan. En pysty pakkaamaan järkevästi ilman muistilistaa, ellei kyseessä ole todella lyhyt reissu. Hyvä muistilista taas syntyy vain siten, että saan hetken keskittyä siihen sataprosenttisesti. Vaikka olen aika pätevä hoitamaan useita asioita yhtä aikaa (kukapa pienten lasten äiti ei olisi?), pakkauslistan tekeminen vaatii täydellistä rauhaa. Vain sillä tavalla saan ajatukseni koottua siinä määrin, etten unohda mitään olennaista. Kommenteissa ehdotettiin taannoin, että pitäisi olla sellainen lista, joka toimisi ihan kaikissa tilanteissa. Mutta en ymmärrä mitä hyötyä on listata lähes kaikki omistamani vaatteet, kun pakkaamisessa on kyse nimenomaan valinnoista?

Systeemini on tämä: ensin tarkistetaan säätiedoitus. Se toimii suunnitelman pohjana. Sen jälkeen otetaan huomioon, millainen matka on kyseessä, ja aloitetaan olennaisista. Jos tarkoitus on ulkoilla, kaikki tarvitsevat siihen sopivat kengät ja vaatteet. Jos ollaan menossa juhliin, olennaisinta on miettiä, missä vaatteissa juhlitaan. Sitten kirjataan ylös kaikki perustarvikkeet, kuten yöpuku ja alushousut. Jos en kirjoita näitä muistiin, lähden todennäköisesti matkaan ilman.

Kuunneltuani muutaman podcastin aiheesta, sain uuden ahaa-elämyksen. Nimittäin että pakatessa kannattaa miettiä asukokonaisuuksia (englanniksi ”outfit”). Eli yksinkertaisesti sitä, mitä aion pitää päälläni tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Tai jos ei jaksa miettiä niin tarkasti, niin miettii sitten siltä kannalta, montako asua tarvitaan neljän päivän reissulla, jossa ohjelmassa on sekä rentoa oleilua että ravintolaillallinen. Sitten pakataan tarvittavat asut mukaan alusvaatteita myöten.

Kenties tämä on teille lukijoille ihan perusjuttua, mutta oma ajatteluni on ollut pakkaamisen suhteen sen verran alkeellista, että asia tuli ihan uutena. Uskokaa tai älkää, mutta olen yleensä aloittanut pakkaamisen ”pohjalta”, eli niistä alushousuista. Laskenut monetko tarvitaan, ja sitten edennyt siitä vaateryhmä kerrallaan kohti päällysvaatteita. Voin kertoa, että ko. menetelmä on aika työläs. Naistenvaatteissa nimittäin on olennaista, millaiset alusvaatteet tulevat muiden vaatteiden alle (esim. valkoisen t-paidan alle ainakaan minä en laita mustia rintaliivejä). Olen siis tähän asti tehnyt kaiken nurinkurisesti päättämällä ensin mitkä alusvaatteet otan mukaan. Sitten olen valinnut muut vaatteet siltä pohjalta miten ne soveltuvat valittujen alusvaatteiden päälle. Mutta olisi huomattavasti järkevämpää miettiä päällepäin näkyvä asukokonaisuus ensin, ja sitten valita soveliaat alusvaatteet kuhunkin asuun. Muutama vuosikymmen meni tämänkin asian tajuamiseen, mutta onneksi oppia ikä kaikki.

Sitten kun listalle on saatu oikeanlaiset vaatteet, täytyy miettiä vielä muut jutut. Tarvittava kosmetiikka on yksi kategoria. (Tässäkin on ongelmia, pakkaan aina joko liikaa tai liian vähän.) Sitten on lisäksi muut tavarat, joita juuri tällä nimenomaisella matkalla tarvitaan. Esim. mökille mennessä sinne on usein muutakin vietävää, vieraille on usein tuliaisia ja sitten on tietysti kaikki elektroniikka, jota ilman elämä käy hankalaksi. Voisin kuvitella tekeväni sellaisen peruslistan, jossa on ne ehdottomat tavarat, joita ilman elämä kävisi tosi hankalaksi. Eli vanha kunnon ”pass, biljett och pengar” toimii hyvin edelleen, lisättynä varmaan puhelimella, laturilla ja hammasharjalla. Mutta muuten matkalistat ovat aina erilaisia.

Ruskean kauden loppu

Julkaistu , kirjoittanut
23

Muutama vuosi sitten löysin ruskean. Huomasin, että se sopii minulle hyvin. Tuskea tuntui mukavasti pehmeämmältä versiolta mustasta. Neutraalilta, helposti lähestyttävältä väriltä, jonka kanssa kaikki muutkin värit sopivat kivasti. Monet tuon ajan vaateostoksista ovatkin väriltään ruskeita. On neuleita, neulemekkoja ja kenkiä. Ne olivat kaikki mielestäni todella onnistuneita ostoksia. Olen käyttänyt niitä kaikkia runsaasti.

Mutta nyt viime aikoina ruskea on alkanut kyllästyttää. Se tuntuu tylsältä, arkiselta ja liiankin turvalliselta. Kaipaan vaatekaappiin värejä ja enemmän energiaa. Olen toisin sanoen kyllästynyt entisiin lempivaatteisiini. Tätä aihetta olen pohdiskellut luettuani Tuulian kirjoituksen, joka sivusi vähän samaa aihetta. Tuulia kirjoittaa, kuinka hän pääsi eroon tavaroihin kyllästymisestä. Lainaan tässä hänen tekstiään suoraan: ”Hyvin valittua, kaunista ja toimivaa ei tee mieli vaihtaa muuhun. Miten lempitavaroihin voisi kyllästyä?” Mielestäni tämä oli erinomainen kysymys, ja joskus olen varmasti itse ajatellut samalla tavalla. Mutta nyt osaan vastata siihen ainakin vaatteiden osalta: maku, mieltymykset ja elämäntilanteet muuttuvat.

Noissa ruskeissa vaatteissa ei sinänsä ole edelleenkään mitään vikaa. Ne olivat ostohetkellä oikein hyviä, eivät mitään ”ihan kiva” -osastoa. En tehnyt mitään kompromisseja niitä hankkiessani. Hyvin valittuun ja toimivaan voi siis silti kyllästyä – tällä kertaa siksi, että ruskea kauteni on näköjään päättynyt. Siitä huolimatta haluan ainakin osasta niistä nyt eroon. Kengät onneksi menivät rikki, joten ne sai heittää roskiin. Yhden mekon lahjoitin pois. Pari neuletta säästän, koska niissä ei varsinaisesti ole mitään vikaa. Ehkäpä syksyn tullen ruskea houkuttelee enemmän, tai sitten keksi tavan jolla ne voi asustaa värikkäämmiksi. Yhdet housut odottavat vielä lopullista tuomiota. Taidan lopulta laittaa ne kierrätyslaatikkoon.

Toisaalta on kiva, että niitä ruskeita vaatteita hankkiessani olen ostanut hyvää laatua ja ajattomia malleja. Niinpä vaatteet ovat edelleen sellaisessa kunnossa, että ne eivät ankeuta muuten kuin värinsä puolesta. Hyväkuntoisen vaatteen kehtaa myös lahjoittaa eteenpäin, jolloin sen elinkaari jatkuu jonkun toisen päällä. Tiedostan myös, että kaapista on hyvä löytyä jotain vähän tylsempääkin. On tilaisuuksia, joissa musta tai ruskea on varmempi valinta kuin punainen tai keltainen. Siitä huolimatta ajattelin hankkia jonkin uuden, kirkkaanvärisen neuleen, kun sopiva tulee vastaan.

Onko kukaan muu huomannut kyllästyneensä entisiin lempivaatteisiinsa? Miten ratkaisitte ongelman?

Viikon vinkit: lelukaaos, raivausohjeita, vaatekierrätystä ja tyhmää toimintaa

Julkaistu , kirjoittanut
6

Iltasanomat listaa erilaisia keinoja pitää lastenhuoneen lelukaaos hallinnassa. Voisin allekirjoittaa näistä oikeastaan kaikki, ja myös toteutan suurinta osaa itse. Olennaista kuitenkin on, että lelut jäävät samalla tavalla ”pieniksi” kuin vaatteetkin. Kun jostain lelusta on kasvettu ulos, ne kannattaa raivata pois jotta tulee tilaa uusille.

Kodin Kuvalehti puolestaan tarjoaa perinteiset ja perusteelliset ohjeet kodin kevätraivaukselle. Asiantuntijana on käytetty ammattiraivaajaa. Nykyisin tulee verrattua kaikkia tällaisia ohjeita Kondon ohjeisiin, ja kieltämättä Marien ohjeet ovat yksinkertaisemmat. Toisaalta tietyissä tilanteissa tällaisissa perinteisissäkin on puolensa.

HS kertoo sen, minkä kuluttajan arkikokemuskin kertoo: vanhojen, rikkinäisten vaatteiden kierrätys on vaikeaa. Suomen ympäristökeskus on saanut päätökseen kaksivuotisen tutkimushankkeen, jossa tullaan siihen tulokseen että kierrätystä pitäisi tehostaa merkittävästi. Tuntuu hassulta, että tämän toteamiseen on tarvittu kahden vuoden projekti, kun asia olisi käynyt selville yhdellä haastattelukierroksella vaikkapa meidän kierrätyksestä kiinnostuneiden bloggaajien keskuudessa. Mutta olen sitä mieltä, että koska jatkokäyttömahdollisuuksia on tekstiileille niin vähän, tässä kohdassa pakko lienee paras muusa. Verotuksella ja lainsäädännöllä voitaisiin aivan hyvin ohjata toimintaa siihen suuntaan, että kierrätys tehostuisi. Toisaalta uusi hallitus voisi lisätä porkkanoita esimerkiksi tukemalla uusia innovaatioita.

Linkkaan tähän lopuksi kolumnin, jossa toimittaja tuskailee huonon omantunnon ja vaateostosten ristiaallokossa.  (Etelä-Suomen Sanomat) Kirjoittaja huokailee vaatteiden huonon laadun perään, mutta minun huomioni kiinnitti tällainen yksityiskohta: Ensin hän osti vaatteen, jossa oli angoraa. Sitten kävi ilmi, että angoraa tuotetaan hyvin epäeettisissä oloissa. Toimittajalle tuli huono olo. Mutta kuinkas sitten kävikään – pikapuolin hän ostaa uuden (eri merkkisen) vaatteen, jossa on myös angoraa. Sitten hän toivoo, ettei kani olisi tällä kertaa kärsinyt. Tässä on taas sellaista logiikkaa jota en voi ymmärtää mutta jonka pahoin pelkään olevan hyvin tavallinen tapa ajatella. Kuluttaja tietää tekevänsä epäeettisen valinnan, mutta toivoo kovasti ettei niin olisi, ja sillä jotenkin oikeuttaa ostoksena ja mielihalunsa. Sen sijaan, että esimerkiksi valitsisi toisen vaatteen tai ottaisi selvää, millä tavalla vaate on tuotettu. Ymmärrän täydellisesti, ettei joka ikisen vaatteen kohdalla jaksa olla supertiedostava, mutta jos vaatteessa on jo valmiiksi jokin epäilyttävä elementti, pelkkä toivominen on melkoista itsepetosta. Vähän sama asia, kuin että ostaisi pullan ja samalla kovasti toivoisi, ettei se lihota.