Vaatteita on huollettu

Kuten alkuviikosta lupasin, olen tällä viikolla hoitanut paljon vaateasioita. Kengät odottavat korjattuina suutarissa ja yksi mekko ja untuvatakki puhtaina pesulassa. Olen pessyt kolme neuletta ja yhden huivin. Käytin yhden iltapäivän siihen, että huristelin kaikista villapaidoista nypyt pois sellaisella koneella ja puhdistin niitä teippiharjalla.

Nämä huoltotoimet ovat samalla pakottaneet tarkastelemaan yksittäisiä vaatekappaleita hyvin tarkasti. Lopputulos on, että olen luopunut ja aion edelleen luopua monista vaatteistani. Tänään viskasin roskikseen kahdet kengät, yhdet omat ja yhdet lapsen. Molemmissa oli sellainen vika, että pohjat olivat kuluneet puhki. Kun kyseessä oli kumipohjaiset kengät, ei niille oikein voi tehdä mitään. Lapsen kengät eivät enää pitäneet vettäkään, joten katsoin viisaimmaksi olla edes yrittämättä kierrättää niitä. Sama tilanne koski omia kenkiäni, jotka olivat kuluneet jatkuvassa käytössä muualtakin sellaisiksi, ettei lankkaus enää pelastanut tilannetta. Puoliso oli hartaasti inhonnut ko. jalkineita jo pitkään, joten pohjien kuluminen puhki antoi lopulta minullekin viimeisen sysäyksen heittää ne pois.

Tutustuttuani Marie Kondoon huomaan tarkastelevani omaisuuttani entistä kriittisemmin.  Villapaitoja setviessä tiedostin, että kovin moni ei niistä enää ilahduta minua. Toisaalta hyvästä vaatteesta luopuminen ei aina ole yksinkertaista. Esimerkki: Violetti villapaita, 100% villaa, ostettu halvalla Benettonin mallikappalemyynnistä vuosia sitten. Hyvinä puolina täydellisesti sopiva värisävy, mukava klassinen malli sekä poikkeuksellisen hyväksi osoittautunut laatu. Huonona puolena kiusallisen karkea villaneulos sekä nykyminälle piirun verran liian lyhyt ja ahdas koko. Periaatteessa täysin pidettävä vaate siis, ja vieläpä varsin käytännöllinen ja pukevan värinen. Mutta ilahduttaako se minua? Rehellinen vastaus on ei enää. En ole pitänyt neuletta pitkiin aikoihin. Mutta en ole heittänyt poiskaan, koska sehän on ihan hyvä. Viime päivien aikana olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että kyseisen paidan on aika lähteä.

Saman suuntaisia ajatuksia on tullut vastaan monien muidenkin vaatteiden kohdalla. Pari kashmirneuletta, jotka tuntuvat ihanilta mutta nyppyyntyvät alta aikayksikön sellaisiksi, ettei niitä kehtaa pitää julkisesti. Sinänsä hauska ja siistinä pysynyt neule, jonka väri vain vaikuttaa tällä hetkellä suorastaan masentavan tylsältä. Mitä näille pitäisi tehdä? Luulen että laitan kashmirit kierrätyslaatikkoon ja säästän jälkimmäisen siinä toivossa, että se innostaisi ensi syksynä enemmän.

Tänään sattui myös niin, että farkut kuluivat puhki. Ne oli ostettu vuonna 2008 ja olleet jatkuvassa käytössä siitä lähtien. Kuluma on polvessa, ja lahkeetkin ovat jo rispaantuneet. Mitä niille pitäisi tehdä? Onko hyviä ideoita? En halua kulkea ihmisten ilmoilla paikka polvessa, enkä tällä hetkellä keksi niille käyttöä paikattuina. Rikkinäistä ei mielestäni ole reilua dumpata kierrätyslaatikkoonkaan. Onko roskis oikea paikka? Minusta ei ole tuunaajaksi, en omista ompelukonettakaan.

Sitten olen vielä havainnut monia pieniä korjattavia juttuja niissä vaatteissa, joista nyt toistaiseksi en aio luopua. Pieni reikä siellä, purkautunut lanka täällä, ja sen sellaista. Yhden mekon olin ajatellut myydä, kunnes huomasin kainalossa pikkuruisen reijän. Tavallaan harmillista, mutta toisaalta tiedän vaatteen olleen todella kovassa käytössä – kuten suurin osa vaatteistani on. Joten jos jokin kuluu rikki kymmenien tai ehkä jopa yli sadan käyttö- ja pesukerran jälkeen, se on ihan okei.

Huomenna lähden ostamaan uudet kengät niiden rikki menneiden tilalle. En nyt muista ihan tarkalleen, mutta taisin ostaa viimeksi uudet kengät 2013. Vähän turhan suuresta kenkämäärästä huolimatta täytyy sanoa, että shoppailu on pysynyt hyvin aisoissa.

Kevyttä kevätsiivousta keittiössä

Olen havainnut tekeväni pientä kevätsiivousta, vaikka oikeastaan en sitä mitenkään suunnitellut. Projekti alkoi jääkaapista, jossa alkoi mielestäni näyttää turhan ankealta. En ruvennut sulattamaan tai pesemään perusteellisesti, mutta pyyhin hyllyt ja seinät puhtaiksi tahroista, ja pesin vihanneslaatikon. Sitten noukin sieltä pilaantuneet ruoat pois ja järjestin loput oikeille paikoilleen. Oli helpottavaa, että pilaantunutta ruokaa oli tällä kertaa aika vähän. Pari porkkanaa ja yksi sipuli olivat menneet huonoiksi. Jotain pientä kehitystä on siis tapahtunut, kun puolta kaapin sisällöstä ei enää tarvinnut heivata roskiin.

Jääkaapin jälkeen kuivakaapin hyllyt alkoivat näyttää sekaisilta, joten otin pari hyllyä päivässä käsittelyyn. Tyhjensin, imuroin muruset ja pyyhin tahrat. Sitten taas vanhentuneet pois ja loput järjestyksessä takaisin. Toistaiseksi olen joutunut heittämään pois vain vanhaksi menneet yrttiteepussit. Tiedän että kyllä niitä ehkä olisi vielä voinut juoda, vaikka parasta ennen olikin jo vuosia sitten. Mutta jos ei ole tullut juoduksi tähän mennessä, niin ei tule jatkossakaan, joten roskiin vain.

Kehitin siinä sivussa tällaisen systeemin:

IMG_0240IMG_0241IMG_0242Otetaan tarpeeton paperipussi, leikataan siitä reunaa sopivasti pois, täytetään syntynyt laatikko halutuilla asioilla. Tätä menetelmää olen käyttänyt ruokakaapissa jo pitkään pitämään tomaattipyreet ojennuksessa, mutta nyt askartelin näitä lisää. Tässä on teevarasto, joka ei toivonmukaan enää leviä pitkin hyllyä. Sitten tuosta ylimmän kuvan mustasta kassista leikkasin säilytyslaatikon sukilleni. Hyödynsin myös erään hassunmuotoisen laatikon, jossa oli joskus tullut joku lahja meille. Puolipyöreä ei ole kovin kätevä muoto, mutta sinnepä mahtuikin kaikki vitamiinit ym. pienet purkit. Nyt nekään eivät enää seilaa hyllyllä ympäriinsä, eikä laatikko vie tilaa komerossa. Win-Win!

Tämä on hauska juttu sikäli, että olin jo lähdössä Ikeaan ostamaan säilytyslaatikoita vaatteille ja muulle pikkutavaralle. Kunnes kekkasin, että paperipussit ovat tähän tarkoitukseen yhtä hyviä. Kaikista parhaimpia ovat itse asiassa sellaiset muoviset tai muovitetut kassit, joita saa mukaansa monista kaupoista. Siis ne sellaiset kassit, joissa on vieläpä tukevat naru- tai muovikahvat, ja joista aina miettii, kelpaavatko ne edes pahvin kierrätykseen. Tästä eteenpäin en kuitenkaan stressaa kierrätyksestä, vaan leikkelen ne kaikki uuteen käyttöön. Enkä tuhlaa rahojani Ikeaan. Tällaisen sisälaatikon askarteluun menee pari minuuttia, eikä siihen tarvitse muuta kuin kassin ja sakset. Onnistuu taatusti tumpelommaltakin tyypiltä.

Keittiössä on siis käynnissä kevyt kevätsiivous. Kevyeksi sen tekee etenkin se, että en ole viitsinyt ruveta jynssäämään tai puunaamaan kauhean tarkasti. Sellaista yleistä siistimistä vain, mikä kuitenkin parantaa viihtyvyyttä ja ruokien löydettävyyttä merkittävästi. Sekä tietenkin niiden pilaantuneiden poistamista. Muutama hylly on vielä jäljellä, siivoilen niitä vähitellen aina sopivissa väleissä. Tämäkin on yksi tapa siivota – kaikkea ei ole pakko tehdä kerralla.

Mitä mieltä olette kevätsiivouksesta? Onko se tarpeellinen ja tehdäänkö teillä?

Mitenhän tässä aina käy näin?

Eilen huomasin, että keittiöön on alkanut hiipiä sotkua. Tässä on esimerkki:

IMG_0236

 

Tämä on ennen-kuva. Kyse on vetolaatikosta, jossa säilytän muovipusseja ynnä muuta keittiössä tarvittavaa. Koko sisältö näkyy kuvasta. Kaiken löytää, mutta kuten näette järjestys ei ole kovin hyvä. Tuossa itse asiassa näkee, mikä se alkuperäinen järjestys on ollut, mutta jotenkin tavarat ovat alkaneet vähitellen vaeltaa pois paikaltaan. Ihmettelen, että miten se järjestys aina jossain vaiheessa muuttuu sotkuksi? Käykö teille muille samalla tavalla?

Päätin kuitenkin korjata tilanteen. Järjestin laatikon äsken ja nyt se näyttää tältä:

IMG_0237

Samat tavarat, miinus muutama likainen muovipussi. Näyttää tosi kivalta minun mielestäni. Aikaa tämän järjestämiseen meni alle viisi minuuttia. Pieni vaiva, iso ilo. Tietenkin tämä on väliaikaista, kunnes tilanne alkaa taas muistuttaa ylempää kuvaa. Mutta parin minuutin järjestelyllä paransin tilannetta taas moneksi kuukaudeksi.

Sitten päivitys paperirintamalta: tämä uusi systeemi on loistava! Olen niin tyytyväinen, että olen ottanut sen käyttöön. Ensinnäkin minun ei tarvitse ajatella papereita koko viikon aikana. En edes viitsinyt avata paria laskua, koska tiesin hoitavani ne tänään. Heitin vain kuoret lokerikkoon. Laitoin sinne itse asiassa sellaisiakin papereita, joille en juuri sillä hetkellä keksinyt parempaa paikkaa, vaikka ne eivät täysin ehkä kuuluneetkaan ”virallisten papereiden” joukkoon. Mutta ei hätää! Tänä aamuna otin koko pinkan, ja käsittelin paperit yksi kerrallaan. Maksoin laskun, arkistoin yhden kuitin ja tilauslomakkeen ja keksin muille papereille järkevän paikan. Ja kaikki tämä jopa ennen kuin puhelin hälytti!

Tämä papereiden käsittelysysteemi on parissa viikossa selkeästi vähentänyt stressiä elämästäni. En ahdistu mistään, kun tiedän että viikossa on selkeä aika, jolloin asialle on tehtävä jotain. Voin heittää paperit mielestäni muuksi aikaa, ja sitten maanantaina istun alas ja hoidan kaiken kerralla. Aikaa kuluu varmaan vähemmänkin näin, kun olen keskittynyt siihen mitä teen. Väitän, että tämä osoittautuu yhtä hyväksi rutiiniksi kuin tiskikoneen käynnistys iltaisin. Kyllä voi olla joskus järjestys pienestä kiinni.

Ja hei, tämä viikko on se vaatehuoltoviikko! Raportoin siitä lisää myöhemmin tällä viikolla!

Äänestä tänään!

Tämän viikon vinkki on yksinkertainen: äänestä tänään, ellet ole sitä jo tehnyt.

Äänestäminen on mielestäni paitsi kansalaisvelvollisuus, myös oikeus, kuten sana äänioikeus jo sanookin. Olen lukenut viime päivinä monta juttua siitä, kuinka joku ei äänestä. En ymmärrä alkuunkaan, miksi joku jättäisi tällaisen oikeuden käyttämättä. Ei ole ollenkaan itsestään selvää, että meillä äänioikeus on. Voitteko ajatella, että vielä sata vuotta sitten Euroopan maista valtaosassa naisilla ei ollut oikeutta äänestää? Puhumattakaan ihmisten äänioikeudesta maailmanlaajuisesti. Vapaat ja vilppiä vailla olevat vaalit eivät ole mikään universaali ilmiö. Se, että meillä sellaiset on, on mielestäni yksi tärkeimmistä syistä äänestää. Äänestäminen on oikeastaan ainoa tapa varmistaa, että niin on jatkossakin.

Olen kuullut perusteluksi äänestämättä jättämiselle, että ei löydy ehdokasta, jonka kanssa olisi 100% samaa mieltä. Nyt tulee paljastus – KUKAAN ei löydä sellaista ehdokasta. Jos haluaa 100% samanmielisen ehdokkaan, on ainoa vaihtoehto asettua itse ehdolle. Jos se taas tuntuu liian vaikealta, hankalalta tai työläältä, on syytä katsoa peiliin. Ehdokkaaksi pääseminen, saati sitten kansanedustajan työ ei ole erityisen helppoa eikä uskoakseni kovin hauskaakaan.

On myös harhaa jättää äänestämättä siksi, että ajattelee ettei eduskuntatyö koske minua. On runsaasti päätöksiä, jotka eivät suoraan koskekaan (esimerkiksi sanotaan vaikka joku kalastukseen liittyvä lakimuutos ei vaikuta minun elämääni juurikaan), mutta valtaosa kuitenkin koskee. Otetaan vaikka työ, koulutus tai ulkopolitiikka – kaikilla niillä on suoraan merkitystä omassa elämässäni. Esimerkiksi se, onko kouluissa katto ryhmäkoolle, saavatko kaupat olla auki sunnuntaisin tai mikä on veroprosenttini, liittyy olennaisesti omaan elämääni. Jos en osallistu itse aktiivisesti politiikan tekemiseen, äänestäminen on yksi niistä harvoista keinoista, joilla voin vaikuttaa.

Tähän oikeastaan kiteytyy äänestämiseen liittyvä filosofiani. Mielestäni niillä, jotka tarkoituksella jättävät äänestämättä, ei ole juuri oikeutta valittaa. Äänestämättä jättäminen tarkoittaa, että hyväksyy nykytilan sellaisena on kuin se on. On turha jättää äänestämättä siksi, ettei oma ehdokas tai puolue kuitenkaan pääsisi läpi. Vaaleissa ei ole tarkoitus taktikoida sellaista ehdokasta, joka varmuudella valitaan. Vaaleissa on tarkoitus ilmaista oma mielipide siitä, kenen haluaa omista asioistaan päättävän. Voi olla etteivät puolueet miellytä, mutta joku niistä on aina vähemmän huono kuin muut. Äänestä silloin sitä, muuten riskeeraat sen, että ne pahimmat saavat vielä enemmän ääniä.

Minä äänestin tänä aamuna. Valitsin ensin puolueen (siis huonoista vaihtoehdoista se vähiten huono, ja oli kuulkaa vaikeaa valita tänä vuonna) ja sitten puolueen listalta henkilön, jonka kanssa olin minulle tärkeistä asioista riittävän samaa mieltä. Emme suinkaan ole yksimielisiä kaikesta, mutta kuten sanottu, ei siellä sellaista ehdokasta olekaan. Oma valintakriteerini on myös se, että pyrin aina äänestämään ihmistä, joka on älykkäämpi ja mielellään kokeneempi kuin minä. Tämä siksi, että en kai minä sinne ketään itseäni tyhmempää halua omia asioitani hoitamaan.

Lopetan nyt tämän tässä blogissa hieman poikkeuksellisen yhteiskunnallisen paasauksen tähän. Äänestäminen kuitenkin kuuluu arkijärjen piiriin, joten annoin itselleni luvan vaahdota tästä asiasta, koska se on mielestäni niin tärkeä. Uurnat ovat auki kahdeksaan saakka illalla. Älä anna muiden päättää puolestasi. Käy äänestämässä.

Vai kävitkö jo? Huuda kommenttiboksissa hep!

Vaatekorjausten tehtävälista

Tuumasta toimeen. Listaan tänne itsellenikin muistutukseksi mitä kaikkea vaatepuolella pitäisi fiksailla.

  1. Untuvatakin haku pesulasta ja säilöminen vintille
  2. Talvikengät suutarilta ja pahvilaatikkoon ylähyllylle
  3. Kevyempien kenkien ottaminen esille, ja huolto tarpeen mukaan
  4. Pipon vuorin korjaaminen, ja sitten pipo pesukoneeseen
  5. Eniten käytössä olleiden kaulahuivien pesu
  6. Villapaitojen ja neulemekkojen kevät huolto, siirretään paksuimmat ylähyllylle
  7. Pukukorujen korjaamista. Yksi rannekoru ja kaksi kaulakorua olisivat ihana saada jälleen käyttöön, mutta ensimmäinen tarvitsee uutta kuminauhaa, ja jälkimmäiset siimaa ja nahkaisen nyörin. Ne kaikki pitää hankkia jostain.
  8. Jatkoa vaatekaapin karsimiselle
  9. (Lastenvaatteille sama ruljanssi)

Jos nuo kaikki saan tehtyä, vaatetilanne paranee merkittävästi. Erityisesti harmittelen noiden korujen tilaa, haluaisin käyttää korujani mutta kun ne ovat rikki… Kaikki korjattavissa, mutta se vaatii vaivannäköä.

Tuo kohta 8 on myös kiinnostava. Olen pikkuhiljaa sovitellut kesävaatteitani ja poistolistalle on päätynyt lisää kamaa. Tänään saan käyttööni sellaisen nypynpoistajan. Testaan sen tehoa muutamaan villapaitaan, ja päätän niiden kohtalosta testin jälkeen. Päätin että tämän viikonlopun aikana kasaan kierrätyskassin täyteen sellaista, mitä en enää pidä enkä jaksa myydä, ja vien säkin laatikkoon heti maanantaina. Sitten kuvaan mahdollisimman monta myyntiin menevää vaatetta, jotta voin ladata niitä nettikirppikselle. Tällä tavalla saan toivottavasti edelleen lisää tilaa vaatekaappiin, niin että voin hieman uudistaa sen sisältöä kevään ja kesän mittaan.

Vaatteita tulee ja vaatteita menee

Viime aikoina vaatekaapissa on näkynyt liikettä. Olen koko talven mennyt todella niukalla varastolla (tyyliin yhdet farkut ja 6 t-paitaa), mutta nyt kevään tullen olen alkanut kaivata sekä kevyempiä vaatteita, että ihan vaan vaihtelua.

Ostin hullujen päivien verkkokaupasta itselleni kaksi paitaa. Niistä toinen oli aivan loistava, mutta toisen lahjoitin sovituksen jälkeen eteenpäin. Toisaalta otin vastaan erään toiselle henkilölle sattuneen virheostoksen, joten kaapissa on lopulta kaksi uutta ja kivaa vaatetta. Laskujeni mukaan uusia vaatteita vuoden alusta lähtien on siis 3 paitaa, 1 hame ja 1 huivi. Luulisin.

Tänään puolestaan lahjoitin kaksi vanhaa mekkoani uudelle omistajalle. Toinen oli paljon pidossa ollut luottomekko, joka vaan nyt pidemmän tauon jälkeen tuntui väärän väriseltä, eikä materiaalikaan miellyttänyt enää. Toinen taas oli klassinen virheostos, merkkivaate jota olin pitänyt mahdollisesti kerran tai pari. Malli ja leikkaus eivät vain lopulta näyttäneet siltä kuin olin alunperin kuvitellut. Molemmat saivat hyvän jatkoajan uudessa osoitteessa, ja minä sain lisää tilaa kaappiin. Kaapissa on muitakin vaatteita, joista lienee aika hankkiutua vihdoin eroon, joten lisää harvennusta on luvassa.

Pitkästä aikaa tekee mieli hankkia uusia vaatteita. Minulla on tapana käyttää monet vaatteet aivan loppuun saakka, ja nyt vaikuttaa siltä että kesän kynnyksellä on hankittava uutta. Se on yllättäen aika hauska ajatus, mutta toisaalta en kestä sellaista päämäärätöntä kaupassa haahuilua tavoitteena löytää ”jotain kivaa”. Täytyy siis tehdä ostoslista. Muutenkin on sellainen fiilis, että pitäisi tehdä oikein kunnon inventaario pitkästä aikaa, ja uusia kulahtaneita vaatteita ja asusteita. Jotenkin tuntuu, että kaapeissa on aika paljon sellaista, mikä vaatisi pientä korjaamista tai pesulassa käyttämistä tai jotain vastaavaa.

Nyt on muuten hyvä hetki laittaa talvivaatteita kesäteloille ja ottaa esiin säilytyksessä olleita. Yhdet kengät ovat menossa suutarille, sitten ylähyllylle; untuvatakki on matkalla pesulaan ja neuleita olen alkanut pestä talven jäljiltä. Pitäisi varmaan ottaa joku vaatteiden huollon teemaviikko, ja tehdä kaikki toimenpiteet kerralla.

Onko teillä tapana laittaa vaatteita säilytykseen keväisin? Millaisia huoltotoimenpiteitä siihen kuuluu?

Pelottavat paperit

Tänään klo 9.30 puhelin alkoi vilkuttaa hälytystä. Paperityöt odottivat. Lykkäsin aloittamista vain 15 minuuttia, mutta aloin sitten kiltisti käydä läpi uuden inboxini sisältöä. Sain viime viikolla raivattua tyhjäksi lokerikon, jolle olikin jo kasautunut papereita. Maksoin ja mapitin kaksi laskua, avasin yhden kuoren, joka osoittautui ilmoitukseksi vastikemaksusta sekä arkistoin yhden takuupaperin. Sen jälkeen lokero oli tyhjä. Paperityöt on tältä viikolta hoidettu! Ensimmäisen kerran perusteella menetelmä on toimiva. Tuntui ihan helpolta.

Vaikeampien päätösten edessä olen ollut viime viikolla ja viikonloppuna. Tavoitteena oli karsia vanhoja turhia papereita pois niin paljon kuin mahdollista. Kokonainen kassillinen niitä kertyikin, ja työtä voisi jatkaa (ja jatkankin) edelleen. Tajusin kuitenkin samalla, mikä hommaa hidastaa. Papereiden pois heittäminen on välillä pelottavaa.

Papereilla itselläänhän ei ole mitään arvoa, mutta niiden sisältämällä informaatiolla on. Tuon informaation hukkaaminen on se juttu, joka estää ja hidastaa karsimista. Olisipa todella mukavaa, kun vieressä istuisi joku hallintoasioiden asiantuntija, joka osaisi suoraan sanoa, tarvitaanko jotain tietoa vielä vai ei! Yksin tuntuu siltä, että vähän väliä on sormi suussa.

Olen esimerkiksi aiemmin säästellyt kaikenlaisia verotukseen liittyviä papereita vain siksi, että olen pelännyt joutuvani vaikeuksiin, jos joskus niistä pitäisikin tarkistaa jotain. Tämä siitä huolimatta, että en ole KOSKAAN joutunut veroasioissa tarkistamaan mitään jälkeenpäin. Siitä huolimatta on tuntunut turvallisemmalta ja helpommalta vain mapittaa kaikki, kuin ottaa riski että jotain sittenkin tarvitsisi. Nyt sain sentään itseni uskomaan, että niiden ohjevihkojen sisältö löytyy taatusti netistä, samoin kaikki lomakkeet voi printata uudestaan vaikka sata kertaa. Kuitit tietysti säilytän, mutta entä veroehdotukset? Olen tehnyt korjaukset sähköisesti. Tarvitsenko sitä kotiin lähetettyä paperia mihinkään?

Koska moni päätös oli vaikea, keskityin karsimaan kaikkea helpoimmasta päästä. Säästin taloyhtiön kuntotutkimusraportin, mutta heitin pois muutaman vuoden takaiset yhtiökokouspaperit. Tiedän, että ne löytyvät isännöitsijältä, jos jostain kumman syystä niitä tarvitsisi. Heitin myös pois vanhoja maksettuja laskuja – sanokaa, miksi niidenkin säilyttäminen tuntuu aina sillä hetkellä tärkeältä, vaikka tiliotteesta näkee joka tapauksessa, onko jotain maksettu vai ei? Lisäksi roskiin meni runsaasti sekalaista paperisilppua, jolla ei ollut enää merkitystä.

Mutta sitten on niitä vaikeita päätöksiä. Löysin esimerkiksi vanhan rekisteriotteen ja ostodokumentteja autosta, jonka itse olen myynyt jo aikaa sitten. Jostain syystä en uskaltanut heittää niitä pois. Mitä jos uusi ostaja tarvitsee jotain tietoa siitä, pitääkö minulla olla velvollisuus säilyttää vanhoja autoon liittyviä papereita? Myyminen sujui kaiken taiteen sääntöjen mukaan, ja oletan että jos joku dokumentti olisi puuttunut, sitä olisi minulta jo tiedusteltu. Järjellä ajatellen voisin siis heittää vastaavat paperit menemään, mutta en uskalla. Koska pelkään että joudun vaikeuksiin jos niin teen. Ei kovin rationaalista, mutta tuskinpa olen tämänkään ongelman kanssa yksin.

Papereiden pelko on hankalaa, koska se jähmettää koko raivausurakan. Kun ei uskalla heittää mitään pois, pinot eivät ohene eikä tulosta synny. En tiedä miten tätä ongelmaa voisi ratkoa ja mistä näitä asioita voisi selvittää. Koska siitä on viime kädessä kyse, en tiedä. Jos olisin varma siitä, mitä tietoa voi joskus tarvita ja mitä ei, tätä ongelmaa ei olisi. Kärsiikö kukaan muu vastaavasta ongelmasta?

Viikon vinkit: Muovia, P333 ja KonMari

YLE uutisoi, että ensi vuoden alusta lähtien Suomessa avataan 500 muovinkeräysyksikköä. Tämä on merkittävää edistystä, sillä kerätty muovi voidaan hyödyntää uuden muovin valmistuksessa, samaan tapaan kuin paperia ja lasiakin kierrätetään. Tietysti on hyvä idea välttää muovia noin ylipäätään, mutta on epärealistista ajatella, että sen käytöstä voitaisiin luopua. Siksi kierrätysmuovin valmistaminen on hyvä uutinen, sillä uuden muovin tekeminen vie paljon energiaa ja uusiutumattomia luonnonvaroja.

Näköjään naistenlehdet ovat bonganneet P333:n. MeNaiset antaa ohjeet, kuinka vaatteet valitaan ja miten projekti toteutetaan. Samassa lehdessä on myös yllättävän mielenkiintoista pohdintaa työvaatteista, ”univormuista” ja siitä, voisiko nainen pukeutua joka päivä samanlaiseen asuun, kuten monet miehet tekevät.

Poikkeuksellisesti linkitän tähän myös englanninkielisen jutun liittyen KonMariin. Tässä blogikirjoituksessa nuori nainen kertoo, miten hän alkoi Marien ohjeiden mukaisesti tyhjentää käsilaukkunsa joka päivä saapuessaan kotiin. Yksi merkittävä havainto oli, että kun laukun tyhjentää joka päivä, sinne ei koskaan pääse kertymään sitä ylimääräistä rompetta, mitä käsilaukut yleisesti ottaen vetävät puoleensa. Jos käsilaukkusi pursuilee kuitteja, roskia ja roinaa, tämä voi olla yksi keino ratkaista ongelma.

Poistetaan vai korvataan?

Ajattelin vuoden alussa, että olisi kiinnostavaa seurata kuinka paljon huushollista poistuu tavaroita vuoden aikana. Mutta eilen tajusin että listan pitäminen ei ole kovin järkevää, kun kyseessä ei ole mikään tavaranvähennysprojekti. En ajattele niin, että meillä olisi hirveästi liikaa tavaraa. Jotain ylimääräistä varmasti löytyy, jota ilmankin pärjättäisiin, ja niistä voin hankkiutua eroon. Mutta yleisenä tavoitteena ei ole se, että vuoden lopussa olisi välttämättä vähemmän tavaraa kuin alussa.

Tuon listan on oikeastaan tarkoitus havainnollistaa sitä, miten paljon elämässä liikkuu tavaraa. Osa poistuu kokonaan, osa poistuu mutta korvataan, ja osa taas lisää kokonaismäärää pysyvästi. Tavaraa siis tulee, menee ja vaihtuu. Sitä ei ehkä tule usein ajatelleeksi, mutta tosi iso osa meidän elämästä kuluu tavaroiden kanssa toimimiseen. Niitä ostetaan, myydään, vaihdetaan, kierrätetään, huolletaan, lainataan, viedään ja tuodaan. Ja tämä kaikki ennen kuin niitä on edes ehditty käyttää lainkaan!

Nyt kuitenkin näen, että pelkkä poistojen listaus ei ole mielekästä, vaan nähdäkseen kokonaiskuvan pitäisi kirjata myös ne sisään tulleet tavarat. Huhtikuu on jo niin hyvässä vauhdissa etten viitsi enää aloittaa, mutta voisin tehdä toukokuusta sellaisen testikuukauden, jolloin listaan sekä tulleet että menneet. Lopussa voi katsoa, jäätiinkö plussalle vai miinukselle. Mutta sanon jo nyt, että tavoitteena ei ole kumpikaan. Kunhan seuraan miten käy.

Noita poistoja ajatellessa huomasin sellaisen seikan, että meillä taitaa oikeastaan olla aika optimimäärä tavaraa. Tajusin sen siitä, että moni ”poisto” on kuitenkin lopulta korvattu uudella, eikä kokonaismäärä ole muuttunut. Lastentarvikkeet ovat asia erikseen, koska niitä tarvitaan vain tietyn ajan. Mutta otetaan esimerkiksi viimeisin lisäys listaan – talvikengät. Ostin ehkä kahdeksan vuotta sitten, ja kyseisiä kenkiä on pidetty ja paikattu todella paljon. Nyt ne hajosivat niin, ettei korjaaminen enää kannata. Heitin ne roskiin, mutta samalla hetkellä vaateostoslistalleni syntyi uusi rivi: siistit talvikengät. Sellaiset tarvitsen ensi talvea ajatellen. En luultavasti osta niitä ennen kuin joskus syksyllä, mutta viiveestä huolimatta tämäkin poisto tullaan lopulta korvaamaan vastaavalla tavaralla.

Tämän kaiken pointti lienee se, että tavaroiden lukumäärällä ei oikeastaan ole väliä. Sillä on väliä, että omistaa juuri sellaisia tavaroita kuin haluaa. Koska kuten aiemmin totesin, pelkästään tavaroiden käsittelyyn menee paljon aikaa, joten miksi tuhlata sitä sellaisiin, joista ei edes välitä? Tässä suhteessa Marie Kondo on ihan oikeilla jäljillä, kun hän kehottaa pitämään vain sellaisia tavaroita, jotka ilahduttavat.

PS. Muokkaan tuota listaa vastaamaan paremmin tätä kirkastunutta ajatusta.

Poistolistan ongelma

Tuolla sivun ylälaidassa on linkki listaan, jonne laitan ylös kaikki huushollista tämän vuoden aikana poistuneet tavarat. Alunperin ajatus oli havainnollistaa itselleni, millaisia tavaravirtoja vuoden aikana liikkuu. Nyt olen törmännyt sellaiseen ongelmaan, etten tiedä mitä kaikkea sinne pitäisi listata.

Kuten siinä johdannossakin sanon, en listaa kulutushyödykkeitä kuten hammastahnaa, joka loppuessaan korvataan uudella automaattisesti. Tänä keväänä olen kuitenkin luopunut isoista tavaroista, esimerkiksi ruokapöydästä ja sen tuoleista. Mutta eihän meillä tietenkään lattialta syödä edelleenkään, vaan nyt meillä on uusi, tarkoitustaan paremmin vastaava pöytä. Vastaavanlaisia poistoja ja korvaavien tavaroiden hankkimisia on muitakin. En toistaiseksi ole merkinnyt niitä listaan, mietin että pitäisikö?

Olisi varmaan ollut järkevintä aloittaa kaksinkertainen kirjanpito, jotta loppuvuodesta olisi nähnyt onko kokonaismäärä pienempi vai suurempi. Tätä ei vain osannut ennakoida siinä vaiheessa kun projektin aloitti. Ehkä kirjaan nämä vaihdokset sinne myös, mutta merkitsen myös onko uusia hankittu tilalle.

Täytyy muuten tässä sivussa ihmetellä, että joskus tavaroiden vaihtaminen kestävällä tavalla voi olla mahdollista. Ostin nimittäin uuden ruokapöydän, joka tosin ei ollut uusi ihan kirjaimellisesti – edellinen omistaja oli hankkinut sen itselleen vuonna 1997. Nyt se on meillä, ja olen onnellinen. Vanha pöytä kävi nopeasti kaupaksi, koska siinä ei ollut muuta vikaa, paitsi että uusi on meille vielä parempi. Vanhat tuolit puolestaan olivat niin huonossa kunnossa, että olin aivan valmis viemään ne kaatopaikalle. Sen lisäksi että niiden verhoilut olivat ihan repaleiset, pelkäsin oikeasti, että jonain päivänä tapahtuu iso romahdus, kun joku istuu ruokapöytään. Vaan kuinkas kävi? Löysin tuoleillekin ostajat, jotka olivat niistä aivan onnessaan. Esittelin kaikki viat huolellisesti, mutta sain vastaukseksi vain huolettomia kädenheilautuksia. He halusivat tuolit koska ne olivat heidän mielestään ihanat. Yhden romu on toisen aarre, ei voi muuta sanoa.