Mikä nyt on kallista

Julkaistu , kirjoittanut
26

Paljonko voi maksaa kivasta vaatteesta?

Tätä kysymystä ja muutenkin vaatteiden ostamista pohdittiin Saaran kirjoituksessa äskettäin. Olen huomannut, että blogimaailmassa suhtautuminen siihen, mitä kaikki maksaa, vaihtelee tosi paljon. On muotiblogeja, joissa mikä vaan voi maksaa mitä vaan, eikä vakiolukijat siitä hätkähdä. Sitten on vastakkainen maailma, jossa tavoitellaan minimalismia, ja vaatteet ostetaan mieluiten käytettyinä ja puoli-ilmaiseksi.

Mistähän johtuu, että jos blogissa puhutaan vastuullisesta kuluttamisesta tai karsimisesta, tuntuu siltä, että on myös hyve käyttää mahdollisimman vähän rahaa? Vaatteen hinta ei kerro mitään siitä, miten hyvin se sopii ostajalleen tai miten järkevästä hankinnasta on kyse. Ostosta harkitessa hinnalla on merkitystä vain siinä suhteessa, onko vaatteeseen varaa vai ei. Jos ostoksen pystyy maksamaan käteisellä, eikä kyseinen summa ole pois mistään perustarpeista, kuten asumisesta, ruuasta tai muusta vastaavasta, hinta on sopiva. Sopiva siis siinä merkityksessä, että ostajalla on siihen järkevästi katsottuna varaa.

Tämä on tietenkin eri asia sen kanssa, mitä itse kukin on valmis jostain maksamaan. Jos joku on sitä mieltä periaatteesta, että kengät eivät saa maksaa 60 euroa enempää, on kyse ihan eri asiasta kuin jos tilillä olevat rahat riittävät korkeintaan 60 euron kenkiin. Jonkinlaisia itse asetettuja rajoja lienee meillä kaikilla. En itse näe hirveästi järkeä panostaa tuhansia euroja mihinkään vaatteeseen, vaikka sellaisia maailmasta löytyykin. Mutta en näe myöskään järkeä rajoittaa budjettiani keinotekoisesti, jos siihen ei ole muuta syytä. Laatua ja/tai kotimaista saa aika harvoin kovin halvalla.

Oma kulutukseni on vaatteiden osalta harkittua. Ostan harvoin ja vähän, ja pidän vaatteitani vuosikausia. Tästä johtuen en ole katsonut tarpeelliseksi asettaa itselleni vaatebudjettia. En käytä luottokortteja tai osamaksuja, joten ostan vain sellaista, johon rahani riittävät. Palasin äsken viime tammikuun pohdintoihin, joissa harkitsin vaateostojen seuraamista. En ole sitä tehnyt, enkä tehnyt suunnitelmaa siitä, mitä tänä vuonna pitäisi ostaa. Olisi ehkä kannattanut, käytössäni olisi silloin dataa arvailujen sijasta. En siis osaa sanoa paljonko rahaa on mennyt enkä muista montako vaatekappaletta olen ostanut. Mutta kaappiin ei ole tullut tungosta eikä tilille miinusta.

Palaan siis alkuperäiseen mietteeseeni, miksi tiedostavan kuluttajan pitäisi olla säästäväinen ja pärjätä mahdollisimman pienillä summilla. Ei tarvitse. Näkisin asian melkein päinvastoin – jos kalliilla saa jotain, mikä kestää käytössä vuosikausia, hinta muuttuu peräti järkeväksi. Mieluummin kerralla hyvä kuin monet halvalla sinne päin, on minun mottoni. Liekö taustalla jokin sitkeään juurtunut protestanttinen etiikka vai perisuomalainen vaatimattomuus, mutta tunnistan tästä huolimatta Saarankin mainitseman epämääräisen nolouden tunteen, jos julkisesti (eli blogissa) pitäisi tunnustaa käyttäneensä johonkin vaatteeseen kolminumeroisen summan. Jostain syystä kalliit vaatteet ovat epäilyttäviä, olipa ostos muuten miten järkevä tahansa. Osaako joku selittää, mistä tämäkin voisi johtua? Onko se sitä, että kyseessä on vaatteet – että kehtaa panostaa omaan ulkonäköönsä niin paljon? Että onhan se aika turhamaista. Vai onko se pelkoa siitä, että jos kertoo ostaneensa jotain kalliimpaa, pidetään heti rikkaana leuhkana? Vai jotain muuta?

No juu. Kaiken tämän perimmäinen ajatus oli kuitenkin se, että ostakaa ihmiset juuri sellaisia ja sen hintaisia vaatteita, kuin teille sopii. Vaateostoksissa hinta on vain yksi osa kokonaisuudesta.

Kesäistä tahranpoistoa

Julkaistu , kirjoittanut
8

Olen viime aikoina enemmän ja vähemmän menestyksellä putsaillut erinäisiä tahroja erinäisistä tekstiileistä. Ensin villakankaalla päällystettyyn nojatuoliin kaatui tölkillinen alkoholitonta olutta. Verhoiluun tuli isoja tahroja. Tilanne pelastettiin pyyhkimällä äkkiä isoon kylpypyyhkeeseen kaikki se mikä ei ollut vielä imeytynyt kankaaseen. Sen jälkeen otin käyttöön mikrokuituliinan, suihkepullon ja nestemäisen pesuaineen. Suihkuttelin tekstiilin tahrojen ympäriltä tasaisen kosteaksi, jotta kankaaseen ei jäisi selkeitä rajoja. Sitten pyykinpesuainetta suoraan mikrokuituliinaan, ja sillä painellen puhdistin tuolia tahrojen kohdalta. Tämä tekniikka toimi, ja tuoli pelastui täysin.

Tänään puolestaan kaatui kupillinen kahvia eteisen matolle. Kävin sen kimppuun samalla hyväksi havaitulla tekniikalla. Kahvitahra erottui vaaleasta matosta selvästi, mutta tällä kertaa kyseessä oli onneksi tekokuitu. Niinpä uskalsin hangata tahroja irti mikrokuituliinalla ja pesuaineella aika rivakasti, eikä tarvinnut pelätä että pinta nyppyyntyy. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tahra vaatii vielä uusintakäsittelyn, mutta en epäile etteikö se puhdistuisi kokonaan. Maton materiaali osoittautui siis oikein toimivaksi. Olen poistanut siitä samalla tekniikalla kengistä tullutta likaa, ja toistaiseksi kaikki on lähtenyt. Olen siis edelleenkin erittäin tyytyväinen tuohon hankintaan. Eteisen matto, jota ei tarvitse yhtään varoa, on mahtava juttu.

Eilen sain aurinkorasvaa valkoiseen hameeseen. Edellisestä kerrasta opin, että klorite ei ole oikea ratkaisu. Testaan siis tällä kertaa netistä löytämääni ohjetta, ja käytän tiskiainetta ja kuumaa vettä. Katsotaan miten käy.

Lopuksi kenkäraportti. Taannoin ihmettelin, miten sandaaleista, joiden pohjaan on tarttunut hienhajua, saadaan taas raikkaat. Kokeilin viime kesänä kaikkea: soodaa, tuulettamista, pakastamista, jopa kahvinpuruja. Haju ei lähtenyt. Nyt päätin että ei ole mitään hävittävää, ja pistin kengät vesipesuun. Nahan kasteleminen ei tunnu hyvältä idealta, mutta ajattelin ettei tässä suurta häviötä tapahdu, jos nahka menee pilalle. Laitoin kengät vatiin ja pesin ne Marseille-saippualla. Sitten vain parvekkeelle kuivumaan. Kävi ilmi, että nahka ei ollut käsittelystä moksiskaan. Mutta haju ei lähtenyt mihinkään. Harkitsen vielä, veisinkö sandaalit mökille, josta puuttuu kesäiset ulkokengät, jotka voisi vain potkaista jalkaan ulko-ovella. Mökille dumppaaminen on vastoin omia sääntöjäni, mutta toisaalta kengille olisi siellä tarvetta… Luulen vähän, että tingin säännöistä 🙂

Viikon vinkit: roskapusseja, lasten rojuja ja ruohotahroja

Julkaistu , kirjoittanut
5

Jos lopettaa muovikassien käyttämisen, mihin sekajäte laitetaan? Tätä pohtii Hesarin juttu, ja siinä on ihan hyviä pointteja. Jäin miettimään erityisesti sitä, että jos roskapussin sijasta käyttää esim. muita pakkauksia, missä niitä säilytetään odottamassa käyttöä? Toisaalta roskapussien ostaminen tuntuu minusta täysin nurinkuriselta ajatukselta.

Tässä juttu, josta minäkin olen kirjoittanut: vanhemmat jemmaavat aikuisten lasten tavaroita omissa kodeissaan. Ja yleensä aivan turhaan. Periaate menee mielestäni niin, että viimeistään 25-vuotiaana vastuu omista tavaroista siirtyy itselle, eikä vanhemmilla enää ole mitään säilytysvelvollisuutta.

Sappisaippuasta oli juuri puhetta ja tässä jutussa väitetään, että se yhdessä glyserolin kanssa irrottaa ruohotahrat vaatteista. Ei aavistustakaan toimiiko vai ei. Tuo glyserolin käyttö on minulle vierasta. Mitä muuta sillä voi tehdä, paitsi irrottaa ruohotahroja?

Aamusiivous

Julkaistu , kirjoittanut
20

Olen pidempään miettinyt, miten saisin arkirutiineihin upotettua sellaisen systemaattisen pikasiivouksen. Amerikkalaisissa blogeissa siitä käytetään nimitystä ”5 minute pick-up”. Sille ei ole olemassa vastaavaa sanaa suomeksi, mutta käytännössä tuo tarkoittaa, että viiden minuutin ajan järjestetään määrätietoisesti ja reippaasti, kerätään roskat roskiin ja palautetaan kaikki paikoilleen.

Näen tässä konseptissa paljon etuja, mutta minulla on ollut vaikeuksia soveltaa sitä omassa arjessa. Noissa lukemissani blogeissa se nimittäin tehdään yleensä viimeiseksi illalla (tai vähän ennen kuin vieraat saapuvat), ja ilta ei todellakaan ole minulle otollisin aika siivota. En kerta kaikkiaan jaksa motivoitua järjestelemään mitään, kun kerrankin on hetki aikaa tehdä jotain ilman häiriöitä. Tai sitten olen niin väsynyt, että nukkuminen tuntuu paljon paremmalta idealta kuin siivoaminen.

Tänä aamuna tajusin, että kyllä tämä meilläkin toimii, kunhan ajankohta siirretään illasta aamuun. Heti ensimmäisenä aamulla voi muiden aamutoimien ohessa käyttää sen viisi minuuttia reippaaseen järjestelyyn ja koti näyttää kivalta päivää varten. Tämä sopii päiväjärjestykseen erinomaisesti, sillä aamuisin hoidan kotia muutenkin: tyhjennän tiskikoneen yön jäljiltä ja täytän sen aamiasiastioilla. Viikkaan kuivat pyykit kaappiin ja laitan uuden koneellisen pyörimään. Samaan syssyyn voin ottaa ohjelmaan tämän pikasiivouksenkin.

Tästä tulee siis uusi rutiinini. Tarvitsi vain päästä yli siitä ajatuksesta, että kaiken pitäisi olla siistiä kun mennään nukkumaan. Mutta näköjään tietyt jutut toimii paremmin aamulla, ja toiset illalla. Esimerkiksi tuo tiskikonerutiini pitää ehdottomasti tehdä noin, että illalla kone päälle, ja jos pesukoneessa olisi ajastustoiminto, laittaisin taatusti pyykit pyörimään niin että ne olisivat aamulla valmiit. Mutta tässä kohdassa aamu on otollisinta aikaa toimia, ja lopputulos on aivan sama.

Onko teillä tämä viiden minuutin siivous käytössä? Mihin aikaan teette?

Tavarain virta

Julkaistu , kirjoittanut
6

Alle puoli vuotta poistuvien tavaroiden listausta riitti. Lopetin homman puolivahingossa toukokuun aikana. En enää nähnyt sille tarvetta, sillä muutaman kuukauden listaus kertoi jo olennaisen: tavaraa virtaa ulos jatkuvasti. Olisi jälkeenpäin ajatellen ollut viisasta kirjata myös sisääntulevat tavarat, niin kokonaiskuva olisi selvinnyt paremmin. Ehkä teen sellaisen teemakuukauden vaikka elokuussa.

Alkuvuosi havainnollisti mielenkiintoisia asioita. Päällimmäisenä niistä on tavaroiden katkeamaton virta. Kaikenlaiset tavarat kyllästävät elämämme siinä määrin, että olen ruvennut pohtimaan sitä, kuinka paljon päivässä käytämme aikaa niistä huolehtimiseen. Tavaroita hankitaan, hoidetaan, järjestellään, korjataan, säilytetään, kierrätetään ja heitetään roskiin. Tämä kaikki siis varsinaisen käyttämisen lisäksi. Mikä näistä ei käy itsekseen, vaan vaatii jonkinlaisia ponnistuksia ja aikaa.

Otetaan esimerkiksi vaatteet. Paljonko vaatteet vievät aikaa kuukaudessa? Päivittäin pesen, viikkaan ja asettelen vaatteita kaappiin. Laitan likaiset pyykkikoriin. Keräilen lastenvaatteita lattioilta. Ajoittain silitän vaatteita, vien niitä pesulaan ja haen sieltä. Joka kuukausi myös arvioin, mitkä vaatteet kuuluvat kierrätykseen ja vien niitä erilaisiin uusiin osoitteisiin. Tässä kuussa on poikkeuksellisesti myös ostanut uusia vaatteita (alennusmyynnit). Olen myös ottanut kausisäilytyksestä esiin kesävaatteita, sovittanut vanhoja vaatteita ja järjestänyt vaatekaappiani. Kaapissa odottaa myös muutama vaate pieniä korjauksia. Olen käyttänyt tähän kaikkeen varmasti yhteensä useamman vuorokauden, enkä edes ole mikään vaateintoilija.

Tavaravirtoihin palatakseni olen havainnut, että kodin tavarat ovat jatkuvassa liikkeessä. Niitä tulee ja menee siinä mittakaavassa, että tuntuu kuin täällä olisi jatkuva vaellus käynnissä. Näin on ollut aina, sillä en ole mitenkään erityisesti raivannut tämän kevään aikana, mutta tavarakirjanpito sai minut kiinnittämään asiaan erityistä huomiota. Oletan että jotain tämäntapaista tapahtuu muissakin kodeissa?

Viikon vinkit: hätänumero, kuivasampoota ja kierrätysjätettä

Julkaistu , kirjoittanut
2

Todennäköisesti hyödyllinen ohjelma puhelimeen: hätänumero 112, joka osaa paikallistaa puhelimen sijainnin. Tämä on hyvä siksi, että aina ei tosiaan osaa itse kertoa missä on, ja toiseksi sen vuoksi, että myöskään vastaanottajalla ei ole erehtymisen mahdollisuutta. Latasin omaan puhelimeeni välittömästi, löytyy mm. appstoresta haulla ”suomi 112” (YLE)

Iltasanomat antaa vinkkejä kuivasampoon käytölle. En omista kuivasampoota joten en voi testata toimivatko nämä, mutta ainakin kyseessä on luovaa kosmetiikan väärinkäyttöä. Mukana muutama siivous/puhdistusvinkki myös.

Hyvä ja kattava juttu Hesarissa siitä, miten ja minne kierrätysjäte kuljetetaan, ja mitä sille sitten tapahtuu. Jutussa käydään myös läpi sitä, mikä jäte kuuluu minnekin. Kuitenkin kannattaa muistaa, että eri paikkakunnilla voi olla erilaiset ohjeistukset. Tämä on mielestäni ongelma, ja haittaa kierrätyksen yleistymistä. Olisi kiva tietää, mikä estää valtakunnallisen systeemin syntymisen, ja kenelle sellaisen luominen voisi kuulua? Vai onko kenttä niin hajanainen, että siksi sellaisen luominen on vaikeaa?

Sooda toimii, sappisaippua ei

Julkaistu , kirjoittanut
11

Säilytin jääkapissa pari päivää ruokaa, johon oli laitettu aika paljon valkosipulia. Säilytysastia ei ollut täysin tiivis, joten jääkaappiin jäi todella vahva valkosipulin tuoksu, vaikka ruoka oli jo otettu pois. Ihmettelin sitä vähän aikaa ja pohdin pitäisikö pestä koko kaappi. Sitten onneksi muistin soodan. Kippasin soodaa pari ruokalusikallista avoimeen kuppiin, ja laitoin jääkaapin hyllylle. Alle vuorokaudessa haju oli kokonaan hävinnyt. Harmittaa, etten tullut katsoneeksi kellosta aikaa sen tarkemmin, mutta parissa tunnissa oli tapahtunut jo selvä muutos. Sooda on kyllä tosi tehokas hajujen poistaja!

Sen sijaan sappisaippua ei toiminut toivotulla tavalla. Muutamassa valkoisessa trikoovaatteessa oli erinäisiä tahroja, joita yritin sillä poistaa. Tahrojen alkuperä on hämärän peitossa, mutta mukana oli hiekkaa, ruokaperäisiä tahroja sekä tussia. (Tästä voinee helposti päätellä, minkä ikäisistä käyttäjistä oli kyse…) Hieroin Sonett-merkkistä saippuaa ohjeen mukaan tahroihin, annoin vaikuttaa ja pesin normaalisti. Eivät lähteneet. Tämä oli pettymys, koska olin kuvitellut sappisaippuan olevan tosi tehokas tahranpoistoaine. Voisiko syy olla siinä, että tahrat eivät olleet enää tuoreita? Vai toiminko jotenkin muuten väärin? Jos on hyviä vinkkejä sappisaippuan käytöstä ottaisin mielelläni vastaan.

Huomasin muuten, että minulla on kaksi käyttämätöntä sappisaippuapalaa. Tuon Sonettin muistan ostaneeni joskus viime vuonna, mutta siitä Dr. Beckmannin alkuperästä ei ole mitään käsitystä. Ei siis oikeasti MITÄÄN käsitystä. Olen ehkä tilannut sen hulluilta päiviltä muiden pesuaineiden mukana, mutta vannon etten muista kyseistä tapahtumaa. Joten on mahdollista että se on putkahtanut sinne omia aikojaan jonain pimeänä yönä. Mutta jos en saa kumpaakaan toimimaan, minulla on kaksi turhaa tuotetta. Toivottavasti vika oli tekniikassa eikä itse tuotteessa!

Sotku vastaan lika

Julkaistu , kirjoittanut
9

Onko kotisi sotkuinen mutta puhdas? Vai onko kaikki tavarat paikallaan mutta pölypallot pyörii lattialla ja ovenkarmeissa on tahmaa? Jos pitäisi vieraalle tunnustaa jompi kumpi tilanne, kumman valitsisitte? Minulla oli nuorempana tapana vedota ensimmäiseen. Että onhan täällä kaikki huiskin haiskin, mutta ei täällä sentään likaista ole. Itsepetosta, sanon minä.

Jostain syystä likaan liittyy suurempi sosiaaminen stigma kuin epäjärjestykseen. (Myös Paikka kaikelle -blogissa on asiaa käsitelty kiinnostavasti.) Asiaan tuli uusi näkökulma, kun kuuntelin amerikkalaisen ammattiraivaajan podcastia. Hän totesi, että kun talo pannaan myyntiin, olennaisinta on saada sisälle järjestys. Ammattiraivaajan käynnin jälkeen ostajat ovat sitä mieltä, että talossa oli myös puhdasta, vaikka asia ei näin olisikaan. Samoin jos talossa on epäjärjestystä, ostajat tulkitsevat sen myös likaiseksi.

Todellisuudessa sanoisin, että on mahdollista että hyvässä järjestyksessä oleva koti on silti likainen, mutta epäjärjestyksessä oleva koti on harvoin todella puhdas. Tähän on ihan käytännöllinen syy, sillä jos tavarat ovat sekaisin, on melko vaikeaa esimerkiksi imuroida, pyyhkiä pölyjä tai pestä pintoja. Ne kaikki sekaisin olevat tavarat ovat nimittäin siinä tiellä. Sen sijaan on mahdollista pitää lattiat tyhjinä tavaroista, mutta silti jättää ne pesemättä.

Omiin kokemuksiini nojaten sanoisin, että väite siitä, että meillä on puhdasta joskin sekaista, on lähinnä selittelyä. Sillä yritetään sanoa, että en oikeasti ole hirveä homssantuu, vaan sisälläni asuu pieni martta, joka pitää kaiken puhtaana, mutta olen vain samalla niin rento tyyppi, ettei pieni epäjärjestys haittaa. Tai niin minä ainakin ajattelin. Nykyisin tiedän, että meillä on yleensä ihan ok perussiisteys, kiitos ammattilaisten jotka huolehtivat siitä. Mutta ei se estä lattiaa tahraantumasta, hiekkaa kulkeutumasta sisälle ja sormenjälkiä ilmestymästä oviin ja ikkunoihin. Enkä ole edelleenkään keksinyt, miten saisin järjestyksen pysymään päivästä toiseen.

Nimittäin esimerkiksi juuri nyt meillä on sekä sotkuista että likaista, joten siirryn tekemään noille asioille jotain. Toisin sanoen ensin raivaan ja sitten siivoan, muuten se ei oikein ole mahdollista. Sitten suunnitellaan juhannuksen ruokalistaa ja leivotaan hoitotädeille sämpylöitä. Luulenpa, että bloggaamisen tahti hieman harventuu kesä-heinäkuun ajaksi. En pidä varsinaista lomaa kirjoittamisesta, mutta voi olla että postailen vähän lyhyempiä juttuja, enkä yhtä säännöllisesti. Mikäli haluat välttää turhia visiittejä tänne, niin tilaa tekstit suoraan sähköpostiisi, se onnistuu tuossa sivupalkin yläreunasta.

Viikon vinkit: kemikaaleja, vanhoja puhelimia ja aina siisti koti

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Vaihteeksi näin päin: YLEn uutisessa pohjoismainen tutkija on sitä mieltä, että läheskään kaikkien ei tarvitse pelätä ympäristön kemikaaleja hullun lailla. Tässä uutisessa tulee hyvin asioiden suhteellisuus esiin. Jos tupakoi, myrkyttää itseään paljon tehokkaammin kuin mitä vaikkapa vaatteiden kemikaalit voivat aiheuttaa. En silti lopettaisi kemikaalien kyttäämistä, ja samaa mieltä on tutkija, etenkin jos kyse on odottavasta äidistä tai pienistä lapsista.

Lyhyt uutinen vanhojen puhelinten oikeaoppisesta säilyttämisestä. Kuuntelin juuri podcastia, jossa muistutettiin, että toimimattomien puhelinten säilyttäminen on turhaa. Usein niitä säästellä ”hätätilanteita” varten, mutta jos puhelin ei toimi normaalitilanteessa, se ei maagisesti ala toimia missään hätätilanteessakaan. (YLE)

Mtv:n sivuilla on lyhyt ja viihteellinen lista asioista, jotka edesauttavat kodin siistinä pysymistä. Mitään mullistavaa ei täältä löydy, mutta tämä liittyy yhteen kirjaan jota olen parhaillaan lukemassa. Leppoisa opas huusholliin on nyt noin puolessa välissä, ja kirjoitan arvostelun tänne kunhan pääsen loppuun.

Kitinät pois

Julkaistu , kirjoittanut
11

Viime viikolla meidän ulko-ovi ei enää mennyt kiinni. Vaikka kuinka käytti voimaa, lukon kieli ei vain painunut sisään, ja ovi vain kolahti ja jäi auki. Onneksi talossa on mahtava talkkari, jolle valitin asiaa kun törmäsimme pihamaalla. Talkkarilla oli asiaan helppo ratkaisu. Lukkoon suihkautettiin hieman rasvaa, ja nyt ovi sulkeutuu kauniisti ja äänettömästi. Samalla rasvattiin vähän saranoitakin, ja tajusin että täytyy lähteä ostoksille. Meiltä puuttuu lukkorasva.

Jostain syystä tänä keväänä vähän kaikki sisäovet ovat alkaneet kitistä ja naukua. Olen miettinyt, että mitähän öljyä ja millä hanhensulalla niihin pitäisi laittaa, mikä kertoo lähinnä siitä, että en ole kiinteistöhuollon ammattilainen. Ammattilaisilla nimittäin näkyy olevan öljyt kätevässä suihkupullossa, jolla ei tule sotkua. Saakohan noita öljyjä rautakaupasta? Sinne olisi asiaa muutenkin, sillä yksi käsisuihku on ruvennut falskaamaan ja tarvitsen mahdollisesti myös kaksipuoleista teippiä. Rautakaupat ovat muuten jotenkin rauhoittavia paikkoja. Kauppa täynnä hyödyllisiä tavaroita. Ihanaa. Täytyykin tarkastaa varastot ja katsoa, onko jotain muutakin täydennettävää.