Kumpi kahdesta pahasta?

Julkaistu , kirjoittanut
13

Hyvät uutiset alkuun: eteinen on melkein valmis. Teen siitä huomiselle oman raportin kuvien kera, mutta se pahin paikka on nyt järjestyksessä. Olen myös päivittänyt tuon ruokalistasivun niin, että otin kaikki vanhat pois ja aloitin uuden listauksen koskien tätä syksyä. Koska kahden viikon suunnittelu tuntuu niin rasittavalta, kokeilen nyt sellaista että suunnittelen vain yhden viikon kerrallaan, koska kahden viikon suunnittelu tuntuu niin ylivoimaiselta. Ehkä viikko kerrallaan menee paremmin. Tämän viikon lista on nyt ylimpänä.

Sitten päivän epistolaan. Tähän saakka nämä Koko koti kuntoon -haasteet ovat olleet kohtuullisen helppoja. Siis itselleni. Olen tarkoituksella valinnut sellaisia kohteita, joiden siivoaminen ei ole vienyt tolkuttoman kauan. Meillä on kuitenkin pari aika kamalaa kohdetta, joita kammoan jo etukäteen: komero ja työhuone. Komero on siis tavallinen komero, joka pitää sisällään suunnilleen kaikkea mahdollista siivoustarvikkeista lahjapapereihin ja varalamppuihin. Hyvä, tarpeellinen säilytystila, joka kuitenkin on pakko raivata kerran vuodessa. Siinä ajassa se nimittäin näköjään menee perusteellisesti kaaokseen.

Työhuone on vielä pahempi. Siellä on nimittäin tämän huushollin paperit. Olen tämän bloginkin historian aikana kehitellyt ties millaisia systeemejä, joilla saisin homman toimimaan. Toistaiseksi mikään ei ole onnistunut kovin hyvin. Parin vuoden välein ryhdistäydyn ja päätän että NYT tämä tilanne otetaan haltuun loppuelämäksi. Mutta jokin tässä mättää, kun tuo ”loppuelämä” on kestänyt yleensä muutaman kuukauden. Olen päättänyt, että kokeilen nyt sitä ”sunnuntaikoria”, josko se olisi se viisasten kivi tähän ongelmaan.

Tässä siis aprikoin, kumpi noista vastenmielisistä raivattavista olisi tällä viikolla vuorossa. Komero olisi ehkä helpompi, mutta paperit paljon kriittisemmät saada kuntoon. Työhuone on aikamoinen projekti muutenkin, siellä on tällä hetkellä (no siis oikeasti aina) jatkuva lähtevien tavaroiden keskus. Siis kirppikselle, kierrätykseen ja ties minne lähtevien tavaroiden röykkiö. Sekä paljon kaikkea muutakin tavaraa, jolle ei ole paikkaa muualla. Saattaisi olla olla konmarille kysyntää. Kuin myös terveelle järjelle. Työhuoneessa olisi nimittäin tarkoitus pystyä myös työskentelemään mukavasti, vaikka se palveleekin samalla kodinhoitohuoneena. Tuo tavarakasat pitäisi saada sillä lailla organisoitua, että sekaan mahtuisi ilman ongelmia.

Vaikuttaa siltä, että ainakin näitä omia juttuja lukiessa alkaa vaikuttaa siltä, että noita papereita ei voi enää lykätä. Puuh. Kerään voimia vielä huomiseen asti. Komerokin on tulossa. Mutta jos haluatte henkisesti valmistautua papereiden läpikäymiseen, varoitan jo nyt että se on sitten seuraavaksi vuorossa.

Mitä kaikille projekteille kuuluu?

Julkaistu , kirjoittanut
10

Elokuun alkupuolella kirjoitin kaikenlaisista hankinnoista, jotka olin todennut tarpeellisiksi. Pääasiassa listalla oli kolme asiaa: kerrossänky, oskarinoksa sekä parvekevalot. Tällä hetkellä tilanne on tämä: kerrossänky on ostettu mutta sitä ei ole vielä saatu. Odotan, että se toimitetaan meille nyt alkavalla viikolla tai viimeistään sitä seuraavalla. Sänky laittaa liikkeelle ketjureaktion huoneen järjestyksessä ja tavaroiden säilytyksessä. Kirjoitan enemmän kunhan huonekalu saapuu, mutta olen erittäin tyytyväinen ettei tätä tarvinnut kauempaa miettiä. Tarvittiin yksi tehokas lauantai, ja onnistuin hankkimaan sängyn vieläpä alennusmyynnistä. Joten siltä osin tilanne hallinnassa.

Oskarinoksakin on hankittu, samoin ruuvit ja proput. Mutta arvatkaa onko se seinässä? No EI OLE. Pitäisi porata kiviseinää ja aloin jännittää. Täytyy päästä siitä yli, että pääsen tuulettelemaan ensi talvena neuleita pakkasilmassa. Niiden syysvalopalleroiden kanssa kävi niin, että ne jäivät epäkäytännöllisinä kauppaan. Menin katsomaan, mutta paketista kävi ilmi, että niitä ei ole tarkoitettu Suomen talvioloihin. Mitä järkeä on ostaa lamppuja, joita ei saa käyttää pimeimpänä aikana? Jos olisi parvekkeella lasit, tilanne olisi toinen.

Sitten katsaus ruokalistojen tilanteeseen. Kahden menneen viikon suunnitelmat löytyvät kokonaisuudessaan täältä. Voin kertoa, että laitoin kyllä niitä ruokia joita oli listalla, mutta ihan miten sattuu. Ne kaapista löytyneet cannellonit tuli tehtyä, ja onnistuivat hyvin. Se on tosin niin vaivalloista ruokaa, että ihan äkkiä ei tule tehtyä uudelleen. Porokin tuli tehtyä, mutta ei keskellä viikkoa, vaan herkutteluna viikonloppuna.

Suunniteltuja ruokia, jotka taas jäivät kokonaan tekemättä, olivat paistettu riisi,savulohipasta, nuudeliwokki ja perunavihannesmuussi, joka oli tarkoitettu lihapullien lisukkeeksi. Lihapullia kyllä tein, mutta ne syötiin spagetin kanssa. Suunnittelu ei täysin mennyt hukkaan, koska ruuanlaitto sikäli helpompaa, että ideoita oli valmiina. Samoin sain pakastimesta ja ruokakaapeista pois suunnitelman avulla sellaisia ruoka-aineita, jotka odottivat käyttöä. Toisaalta tämä oli mennyt paremmin, jos olisin katsonut listaa aina etukäteen, ja valmistautunut laittamaan sitä mitä olin suunnitellut. Se ei olisi ollut iso vaiva, mutta jotenkin pari viime viikkoa ovat olleet kovin hektisiä, ja siksi ruuan laittaminen on tuntunut tavanomaistakin työläämmältä. Ilman suunnitelmaa se olis kyllä ollut vielä hankalampaa.

En voi uskoa että kaksi viikkoa meni jo. Taas pitäisi tehdä uudet listat. Ei jaksa ei huvita! Mutta ei auta. Jos en tee sitä, niin saan sanoa hyvästit ruokahävikin pienentämiselle ja kasvisruuille. Joten huomisen aikana täytyy ryhdistäytyä ja kehittää seuraavan kahden viikon listat.

Tärkeä sopimus

Julkaistu , kirjoittanut
54

Voi että. Tuntuu siltä että pitäisi kirjoittaa hieno teksti, jossa kierrellen ja kaarrellen, menneitä muistellen ja sieltä vääjäämätöntä reittiä edeten päätyisin lopulta tähän päivään ja siihen mitä haluan kertoa. Mutta en nyt osaa enkä jaksa, vaan hyppään draaman alkukaarien yli ja menen suoraan asiaan:

Olen eilen tehnyt kustannussopimuksen Tammen kanssa, joka julkaisee kirjoittamani kirjan ensi vuoden alussa.

Tämä on maailman mittakaavassa varsin pieni uutinen, mutta omassa elämässäni aivan valtava. Minusta tulee kirjailija. Olen haaveillut kirjan kirjoittamisesta siitä lähtien, kun opin lukemaan ja kirjoittamaan. Pitkään ajattelin, että se ei ole realistinen unelma. Tämän blogin myötä aloin kuitenkin ymmärtää, että tässä on aihepiiri, josta minulla on paljonkin sanottavaa. Pian löytyi ihmisiä, jotka halusivat lukea kirjoittamiani juttuja. Aika varhain kävi myös ilmi, että minulla olisi enemmänkin sanottavaa, kuin mihin blogimuoto antoi mahdollisuuden, ja siinä oikeastaan syntyivät kirjan ensimmäiset siemenet. Sen jälkeen tarvittiin vielä yksi iso idea, sekä paljon työtä, että ollaan tässä pisteessä.

Sitten palautus maanpinnalle: kirja ei ole vielä valmis. Sillä ei edes ole vielä lopullista nimeä. Siitä puuttuu yhtä ja toista, ja kaikki täytyy saada ennen joulukuuta valmiiksi. Toisaalta minulla on nyt ammattilaistiimi apuna ja selkeä päämäärä, ja olen niin innoissani ja motivoitunut, että edessä oleva kolmen kuukauden rypistys ei hirvitä ollenkaan. Toki monet jutut jännittää, mutta päällimmäisenä on kuitenkin kaikkea positiivista. Kaikista parasta on, että saan nyt luvan kanssa keskittyä siihen, mistä eniten tykkään: kirjoittamiseen ja lempiaiheeseeni tavaroihin. Kirja siis tulee jatkamaan samoja linjoja kuin blogikin. Siitä ei tule raivausopas, vaan laajempi – mutta hyvin käytännöllinen – kokonaisuus siitä, miten näiden kaikkien kamojen kanssa pitäisi elellä.

IMG_0316

Tältä näyttää puoli tuntia aiemmin kustannussopimuksen ensimmäistä kertaa elämässään allekirjoittanut bloggaaja.

Olen hautonut tätä projektia kuukausitolkulla, ja olen superiloinen kun vihdoin voin jakaa sen myös täällä! Päivitän projektin kuulumisia sitä mukaa kun se edistyy. Blogi päivittyy entiseen tahtiin ainakin toistaiseksi. Joskus tuolla kommenteissa on kehotettu kirjoittamaan kirja – no, nyt se sitten tulee! Eikä edes mene kauan. Voi että!

Koko koti kuntoon: eteinen

Julkaistu , kirjoittanut
8

Koko koti kuntoon -projekti on hyvässä vauhdissa, mutta jos olet uusi, vielä ehtii mukaan! Nyt on käyty läpi ruokakaapit, ruokasuunnittelua sekä viime viikolla kylppäreiden kaapit. Aion ottaa seuraavaksi vuoroon eteisen.

Eteinen on tila, jonka siisteys ja järjestys vaikuttaa koko asunnon fiilikseen, koska sen läpi kuljetaan sisään. Toisaalta eteiset ovat usein sellaisia, että niistä on vaikea saada kovin viihtyisiä ja kutsuvia. Haasteena on usein ahtaat tilat ja kuitenkin pitäisi saada mahtumaan vaikka mitä. Meillä eteinen on käytävämäinen, ja sen vuoksi siitä kuljetaan läpi monta kertaa päivässä. Samassa yhteydessä sinne kertyy kaikkea ylimääräistä, jonka joku jättää kädestään piirongin päälle, penkille tai lattialle.

Oma raivauslistani sisältää seuraavaa: kesäkenkien korjaaminen talvisäilöön ja mahdollisesti syyskenkien ottaminen esiin. Sama operaatio koskee myös takkeja ja lasten ulkovaatteita. Lisäksi kohteena on erityisesti piirongin ylin laatikko, joka on sellainen ”miljoonaloota”, joka pursuilee ties mitä. Se täytyy tyhjentää ja perata kaikki roinat pois. Piirongin muut laatikot lienevät hyvällä mallilla, sillä niissä säilytetään hanskoja, huiveja ja pipoja. Käyn nekin läpi, mutta en odota niistä mitään valtavaa urakkaa. Saman piirongin päällinen kaipaa myös karsimista, siitä tulee helposti kuin sekatavarakaupan hylly, jos ei pidä varaansa.

Tiedän, että eteiset voivat olla hyvin eri kokoisia ja näköisiä. Tämä ei siis ole kovin tasapuolinen haaste, riippuen siitä asutko yksiössä vai omakotitalossa. Mutta jos olet omakotitaloasuja etkä jaksa mitään isoa hallia ruveta raivaamaan, niin keskity vaikka tuulikaappiin. Itselläni on tärkein tavoite saada eteisestä ylimääräiset roinat pois, ja kausivaateruljassi käyntiin, jotta naulakkoon tulisi tilaa. Kuka on mukana?

 

Raivausraportti kylpyhuoneen kaapeista

Julkaistu , kirjoittanut
21

Raivasin kaikki kylppärikaapit. Huomasin, että etenkin se ylin hylly jolle ei kunnolla näe, kannattaa pyyhkiä kunnolla aika ajoin. Kummasti sinne kertyy töhkää, vaikkei sitä edes juuri käytetä. Ehkä sitä kertyykin juuri siksi? Samoin minua ilahduttaa, että kaikki tavarat ovat taas järjestyksessä ja siististi rivissä.

Kuten arvata saattaa, poistoja kertyi. Löysin lisää vanhentuneita lääkkeitä, vaikka juuri kevään lopussa vein pussillisen niitä apteekkiin. Toisaalta nämä eivät olleet lääkekaapissa, joten ei ihme, että jäivät edellisellä kierroksella huomaamatta. Aika paljon tuli myös ihan roskaa: kosmetiikkapakkausten pahvikuoria, muovipusseja ja pientä sälää. Lisäksi palautin runsaasti pikkutavaroita omille paikoilleen muihin huoneisiin.

Jäljelle jäi se hankalin joukko, nimittäin melkein tyhjät tai epäsopivat kosmetiikkatuotteet. Valitettavan usein nämä yhdistyvät samassa tuotteessa, ja sitten ollaan ongelmissa. Seuraa moraalis-looginen dilemma: tuotetta on jäljellä, joten sitä ei voi heittää pois, mutta se ei sovi iholleni tai en muuten tykkää siitä, joten en kuitenkaan käytä, mutta koska tuote on avattu ja em. syistä yleensä melko vanha se ei ole enää lahjoituskelpoinen. Mitä tehdä? Näen realistisesti kaksi vaihtoehtoa. Joko heitän putelin suoraan roskiin tai sitten yritän pitkin hampain käyttää sen pois. Jos heitän roskiin, pääsen siitä varmasti eroon, mutta joudun elämään sen tuskan kanssa, että olen viskannut käyttökelpoista tavaraa menemään. Jos yritän käyttää itse loppuun, voin tuntea hyvää omaatuntoa mutta samalla kärsin epäsopivasta tai tehottomasta tuotteesta.

Mitä tässä järkevä ja vastuullinen ihminen tekisi? Otetaan esimerkiksi kampausneste, joka on ostettu vuonna 2008. Todettu heikkolaatuiseksi jo tuolloin, mutta kuskattu mukana muutosta toiseen kaikki nämä vuodet. Aina välillä käytetty ja todettu heikkolaatuisuus kerta toisensa jälkeen. Tuote on huono, vanha ja vajaa. Toivon ettei kukaan oikeasti ehdota, että se pitäisi lahjoittaa jonnekin. Ei pitäisi. Se pitäisi panna roskikseen, mutta tähän mennessä itsepetos on aina voittanut, ja puteli löytyy kaapista edelleen. En edes tällä raivauskierroksella heittänyt sitä vielä, koska pieni mutta äänekäs tyyppi päässäni on sitä mieltä, että minun kuuluisi kaikesta huolimatta käyttää se loppuun. Toisaalta, jos en oikeasti nakkaa sitä menemään NYT, on täysin realistista että perikuntani siivoaa pullon jäämistöstäni sitten joskus. Ei, ei. Eihän tässä ole järjen hiventäkään.

Kaapeista löytyi pari muutakin tuohon kampausnesteeseen verrattavaa tuotetta. Koska minulla on oikeasti ongelma tämän käyttämättömyyden/roskiin heittämisen kanssa, aion käyttää nuo oikeasti kasvoille tarkoitetut tuotteet vartalonhoitoon. Saan ainakin sen ilon, ettei tuotetta tule tuhlatuksi. Onneksi joukossa oli myös sellaisia täysin käyttökelpoisia tuotteita, joita oli vain hyvin vähän purkin pohjalla. Ne voi käyttää pois ilman ongelmia, ja sitten ostaa hyvällä mielellä uuden vastaavan tuotteen.

Minä en voi olla ainut, jolla on tällainen ongelma noiden huonojen tuotteiden kanssa! Kertokaa nyt, että teitä on muitakin. Miten oikein ratkaisette ongelman? Heitättekö suoraan roskiin, vai joudutteko käymään läpi samanlaisen prosessin ja venkoilun kuten minä?

Viikon vinkit: Yle kertoo kaikenlaista siivoamisesta

Julkaistu , kirjoittanut
2

Ylen hauska juttu vertailee, miten eri puolilla maailmaa suhtaudutaan siivoamiseen. Erojahan löytyy. Jäin miettimään mitä ne suomalaiset perinteet sitten olisivat. Ainakin meillä on aika vahva itse tekemisen kulttuuri, ja sanoisin että kaipa yleensä on tapana siistiä ennen vieraita? Jos ei ehdi siivota niin sitten vaikka piilotetaan tiskit jonnekin. Vai mitä mieltä olette?

Kenties niitä suomalaisia perinteitä avataan tässä toisessa Ylen jutussa, josta voit tarkistaa, osaatko siivota oikein. Kevyttä ja nopeaa luettavaa siivouksesta ja sen oikeasta tekniikasta kiinnostuneille.

Kolmas Ylen koostama artikkeli kertoo, mihin erilaiset tarpeettomiksi käyneet tavarat pitää toimittaa. Tässä jutussa ei tarjoilla vinkkejä facebook-kirppareista tai näppärästä uusiokäytöstä, vaan kerrotaan rehellisesti, mikä on oikea jäteastia millekin tavaralle. Joskus tavaroista tulee roskia, ja silloin niiden paikka on roskiksessa.

Mitä hulluutta!

Julkaistu , kirjoittanut
8

Ostin tällä viikolla uuden sampoon ja hoitoaineen. Olen pitkään käyttänyt erilaisia markettimerkkejä, lähinnä testaillen erilaisia kotimaisia vaihtoehtoja. Kun viimeisimmät loppuivat, päätin pitkästä aikaa ostaa jotain vähän hienompaa. Stockan hiuspäivät sattuivat sopivasti, ja bongasin mainoskuvastosta Wellan eko-henkisen sarjan. Se mainosti olevansa parabeeniton, silikoniton ynnä muuta houkuttelevaa ja kun alennuskin oli voimassa, päätin mennä ostamaan.

Mainoksessa puhuttiin hoitoaineen ja sampoon paketista, ja voi hyvänen aika millainen paketti se olikaan. En meinannut uskoa silmiäni, kun tajusin että tuotteet saa mukaansa ainoastaan isossa pahvikuutiossa. Se oli sellainen arviolta 20x20x25cm kokoinen mötikkä, jota varten oli pakko ottaa muovikassi, koska eihän sellainen mihinkään käsilaukkuun mahdu. Kotona purin sen osiin ja tässä tulos:

IMG_0271

Kaksiosainen laatikko, jonka ympärillä oli tuo vihreä kehikko. Sisällä ala- ja yläpohja, joiden väliin nuo tuotteet oli kiilattu. Onko hullumpaa nähty?? Aivan hervoton pakkaus kahta pienehköä putelia varten.

IMG_0273

Tämän verran tilaa nuo tuotteet veivät pakkauksesta. En ällistykseltäni meinaa löytää sanoja. Millä logiikalla Wella toimii? Etenkin kun kyse on tällaisesta ”luonnonläheisemmästä” sarjasta, en voi tajuta tätä pakkaamista. Tuo laatikko ei herätä minussa ylellistä tunnelmaa, vaan lähinnä epäuskoa siitä, että joku vielä toimii näin. Kahden tuotteen pakkaamiseen tarvitaan viisi erillistä härpäkettä. Kuvitelkaa mikä määrä ilmaa tuonne pakataan joukkoon, ja sitten sitä ilmaa kuljetetaan paikasta toiseen. En kerta kaikkiaan käsitä! Olisi pitänyt jättää ostamatta koko paketti. Tuote itsessään voi olla ihan ok, mutta Wella näyttäytyy tästedes silmissäni lähinnä tuhlailevalta ja piittaamattomalta.

Tuon laatikon säästän, sinne voi pakata jonkun joululahjan vaikka. Mutta nyt minulla on vielä säilyttelyn vaiva. Tiedän, että moni muu varmasti ajattelee samoin, ja juuri tällaisista tavaroista tulee helposti niitä, jotka vain pyörivät tiellä ilman mitään järkevää käyttöä. Mutta poiskaan ei voi heittää. Ja entä sitten ne jotka heittävät? Miten paljon siinä heitetään energiaa, materiaalia ja työtunteja hukkaan. Täytyy sanoa, että näinkin pieni yksityiskohta, kuin tuotteen pakkaus, voi aiheuttaa aika ison reaktion kuluttajassa.

Jos joku sieltä Wellalta sattuu tätä lukemaan niin ottakaa nyt hyvänen aika opiksenne. Jos hoitis ja sampoo pitää myydä yhdessä, ne voi kiinnittää toisiinsa vaikka kuminauhalla. Tai laittakaa tuotteet vaikka simppeliin paperipussiin, jonka voi käyttää biojäteroskiksena myöhemmin. Tällaisesta liiottelusta ei ole kuin haittaa.

Tuhlaa ja säästä

Julkaistu , kirjoittanut
8

Luin äskettäin Hannele Lampelan kirjoittaman kirjan Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta. Kirja on sekoitus konmaria, talousneuvontaa ja hyvinvointiopasta. Pääpaino on raha-asioissa, ja etenkin painotetaan vaateshoppailuun liittyviä asioita. Kirjassa puhutaan myös pukeutumisesta ja kauneudesta yleisesti. Kirjan kohderyhmänä lienee parannusta havittelevat himoshoppaajat, ja koska en lainkaan kuulu siihen joukkoon, sisällöstä aika iso osa menee tavallaan ohi. Kauneus- ja pukeutumisneuvot ovat tuttuja kaikista naistenlehdistä, mutta oli kiinnostavaa lukea rahankäyttöön ja vaatteiden osteluun liittyviä neuvoja ja näkemyksiä. Hyviä neuvoja ne pääasiassa olivatkin, minäkään en kannata luotolla ostelua tai päätöntä tuhlaamista.

Kiinnostavin ehdotus oli kuitenkin se, miten sekä säästää että tuhlata yhtä aikaa. Hannele ehdottaa, että sen jälkeen kun kiinteät kulut on vähennetty palkasta, jäljelle jäävä summa jaetaan kahtia. Puolet laitetaan säästöön ja puolet taas käytetään juuri niin kuin itse haluaa. Tämä on aika kätevän oloinen systeemi, joka toimii myös silloin, kun tulot ovat epäsäännölliset. Tällaisella puolet ja puolet -systeemillä säästöjä kertyy joka kuukausi (mielestäni ihmisellä olisi hyvä olla taloudellinen turvatyyny) mutta toisaalta huvituksiin jää aina rahaa. Se on sitten omassa päätösvallassa, miten huvitteluun tarkoitetut rahat haluaa käyttää. Minusta on nimittäin myös hyvä juttu, ettei yritä elää niin ettei anna itselleen lupaa ostaa mitään. Siitä syntyy vain niitä hulluja ostohimoja. Toisaalta eihän sitä koko summaa ole pakko hummailla, vaan siitä voi säästää jotain isompaa ostosta varten.

Tykkäsin myös kirjassa luetelluista ”Himoshoppaajan salaisista nikseistä”, ehkä siksi että ne ovat myös minun käytössäni (tuttu tuntuu aina mukavalta). Esimerkiksi, että jos haluaa oikeasti säästää rahaa  mutta siitä huolimatta ostaa laadukasta ja kallista, kannattaa ostaa kaikki alesta. No näinhän minäkin yleensä teen: olen samaa mieltä, että 10% alennus ei oikeasti ole alennusta nähnytkään, vaan että oikeasti alan kiinnostua vasta siinä 40% tienoilla.

Lampela neuvoo, että kannattaa ostaa väärää sesonkia, koska sitä saa yleensä edullisesti. Eli keväällä talvikampetta ja syksyllä bikineitä ja sandaaleita. Tämä on kinkkisempi neuvo. Periaatteessa olen samaa mieltä, juuri noin kannattaisi tehdä. Käytännössä tulee kuitenkin pari ongelmaa vastaan. Ensinnäkin jos toimii näin, täytyy olla hyvin selkeästi tiedossa mitä haluaa ja tarvitsee, jotta voi napata juuri täsmälleen sen vaatteen, joka kaapista puuttuu. Tämä on ihailtavaa jos se onnistuu, mutta itselläni ei välttämättä ole aina niin selkästi selvillä, mitä haluan. Toinen ongelma liittyy siihen, että onko tuo lopulta säästöä vai ei. Jos ostaa talvisaappaat toukokuussa, niitä täytyy sitten säilyttää jossakin puoli vuotta, ennen kuin käyttöä löytyy. Toisaalta voi miettiä, haluaako kiinnittää sen rahasumman puoleksi vuodeksi tavaraan, jota ei käytä. Teoriassa sama raha voisi kasvaa korkoa sijoitettuna johonkin yli sen kauden jolloin käyttöä ei ole, ja sitten investoida sen siinä vaiheessa, kun todellinen tarve löytyy. Kolmanneksi tulee mieleen, että jos tykkääkö ostetusta vaatteesta yhtä paljon enää silloin, kun se otetaan käyttöön, vai tekisikö siinä vaiheessa mieli sittenkin jotain muuta. Sanoisin, että neuvo on hyvä, jos sitä täydentää sillä ettei saa ostaa mitään muuta kuin TÄYDELLISTÄ. Jos löytää täydellisen vaatekappaleen, jota tietää käyttävänsä vuosikaudet, on ihan sama joutuuko sitä ensin säilyttelemään muutaman kuukauden. Jos taas ostaa jotain ihan kivaa siksi, että se juuri nyt sattuu olemaan tavallista halvempaa, kannattaa vielä harkita.

Hannelen väitetään kirjoittavan blogia nimeltä Rakkaudella Hannele, mutta en saa sitä toimimaan millään laitteella, joten en voi linkata sitä tähän. Sen sijaan löysin YLEn sivuilta 24 minuuttia kestävän haastattelun, jossa Hannele kertoo kirjastaan.

Koko koti kuntoon: Kylppärit ja WC:t

Julkaistu , kirjoittanut
12

Totta puhuen olisi ollut loogista jatkaa keittiöprojektia vielä hieman, sillä minun pitäisi raivata pari astialaatikkoa. Mutta nyt ei yhtään huvita, haluan siirtyä keittiöstä muualle. Koska kylppärin ja vessojen kaapit näyttävät aika kamalilta, siirryn tyynesti niiden kimppuun, ja palaan keittiöön ehkä myöhemmin syksyllä. Tämä on epäloogista, mutta näissä omissa projekteissa on se hyvä puoli, että se ei haittaa.

Joten: tämän viikon haasteena on käydä läpi, raivata ja järjestää kaikki kylppärien säilytystilat. Meillä on WC ja kylpyhuone erillään, mutta lasken ne tähän samaan kokonaisuuteen. Siivottavana on siis peilikaappeja, lääkekaappi ja kylppärin pienet vetolaatikot. Tällä kertaa täytyy ihan oikeasti siivota, koska ainakin meillä kylppärin kaapit vetävät puoleensa sellaista tahmaa, joka syntyy esimerkiksi siitä, että märin käsin avaa hammastahnatuubin ja laittaa sen sitten hyllylle takaisin. Siihen korkin kohdalle syntyy rinkula. Haluan hyllyt puhtaiksi ja putelit järjestykseen. Teen samalla inventaarion kaappien sisällöistä, ja selvitän onko joukossa poiskäytettäviä. Eli tähtäimessä on taas ne jämäpurnukat, jotka pyörivät siellä hyllyillä tukkimassa tilaa. Ne pitää tunnistaa ja sitten käyttää loppuun syksyn aikana. Yllättäen ruokakaappien ja kylpyhuoneen kaappien raivaaminen noudattaa ihan samaa systeemiä!

Olen itse asiassa varsin innostuneena tarttumassa tähän hommaan. Nuo sekaiset kaapit ovat häirinneet koko kesän, mutta nyt ne saadaan kuntoon. Muistelen siivonneeni nämä kaapit perusteellisesti joskus pari vuotta sitten viimeksi, joten johan se alkaa olla aikakin. Kuka lähtee mukaan?

Viikon vinkit: vaatepoistoja, kontaktimuovia ja Ikea kierrättää

Julkaistu , kirjoittanut
21

Kodin Kuvalehti listaa 6 vaatetta, jotka voi välittömästi poistaa omasta kaapista. Tämä on tällainen hömppäjuttu, jossa on hieman sisältöä mukana. Kukaan ei varmaankaan jutun luettuaan ryntää kaapilleen ja ala kuuliaisesti poistaa vääränlaisia vaatteita. Mutta yhdestä olen samaa mieltä: reikäisiä alusvaatteita en minäkään suosittele säästämään.

Taas on se aika vuodesta: näin päällystät koulukirjat kontatimuovilla (MTV)

Viikon mielenkiintoisin uutinen on Ikean kierrätyspalvelu: jos ymmärsin oikein, yritys alkaa ottaa vastaan vanhoja huonekaluja samoin kuin esim. H&M ottaa vastaan vanhoja vaatteita. YLE uutisoi tästä nyt, mutta huomasin että kokeilu oli ollut käytössä jo touko-kesäkuussa. Ikean nettisivuilta löytyy kuitenkin ohjeet, joten ilmeisesti tämä toiminta on nyt ihan vakituisessa käytössä. Ikea oikaiskoon kommenttiosastolla, jos olen ymmärtänyt jotain väärin. Erona vaatekeräyksiin tämä toimii kuitenkin niin, että vanhat huonekalut tulevat suoraan myyntiin. Eli voit mennä Ikean liikkeeseen ja ostaa sieltä halvalla valmiiksi kootun käytetyn Ikea-huonekalun uuden sijasta.

Tämä herättää moniakin ajatuksia: Ensinnäkin olisi kiinnostavaa nähdä, onko käytetyille kalusteille todellakin markkinoita? Voisin kuvitella että ihmiset roudaavat vanhoja romujaan into piukassa liikkeeseen, etenkin kun siitä saa alennuskupongin, mutta kuka niitä sitten ostaa? Hinnan täytyy olla todella halpa, että käytetty olisi kiinnostava. Toisaalta aloin pohtia, missä kunnossa ne vanhat oikein ovat. Kokemukseni mukaan Ikean huonekalut eivät ole kestävimmästä päästä, eli jos tavara on ollut muutaman vuoden käytössä, onko se enää millään tasolla houkutteleva kenellekään muulle? Ja kiinnostaisi myös, onko Ikealla jotain kuntokarsintaa siinä, mitä otetaan myyntiin. Miten kulahtanut saa olla? Täytyy sanoa, että Ikea herättää vähän samoja fiiliksiä kuin halvat vaate- tai hampurilaisketjut. Välillä niihin haksahtaa itsekin, mutta kirkkaan ajatuksen hetkenä kiertää kaukaa.