Koko koti kuntoon: Ruokalistat

Julkaistu , kirjoittanut
7

Elo- syyskuun ruokasuunnittelu noudattaa sellaista linjaa, että viikossa on ainakin yksi kasvispäivä ja ainakin kaksi kalapäivää. Tarkoitus on suunnitella yksi lämmin ruoka, jota syödään ensin iltaruualla ja mahdollisesti seuraavana päivänä lounaalla. Ainakin perheen alaikäiset saavat lounaaksi jämiä, itse syön normaalisti lounaaksi salaattia. Pääpaino on arkiruuissa, mutta perjantain iltaruuasta voisi kyllä syödä vielä lauantain lounaan. Jos systeemi toimii hyvin, silloin ei samana päivänä tarvitse syödä kahta kertaa samaa ruokaa, vaikka ei sekään nyt katastrofi ole.

Ostin eilen hallista kalan, jonka laitan tänään uuniin, sekä jauhelihaa, josta tehdään ne cannellonit viikonloppuna. Sitten ensi viikon lista:

  • Ma: Kanasuikaleita ja riisiä
  • Ti: Paistettua riisiä (kasvis, tähän saan tyhjennettyä pakastinta)
  • Ke: Kalafilettä pannulla (riippuen mitä tuoretta saa) ja perunoita
  • To: Kaavitaan kaapista kaikki mahdolliset jämät ja syödään niitä
  • Pe: Lihapullia ja peruna-vihannesmuussia

Selvennyksen vuoksi todettakoon, että kaikkien ruokien kanssa syödään salaattia tai muita tuoreita vihanneksia, mutta en viitsinyt kirjoittaa sitä erikseen jokaisen ruuan kylkeen. Tiistain paistettu riisi on tarkoitus tulla maanantain ruuan sivutuotteena. Kokemukseni mukaan viikon aikana kertyy erinäisiä jämiä, joten torstaina syödään niitä sekä kaveriksi munakasta, jos jämiä ei olisikaan kertynyt tarpeeksi. Perjantaina tehdään lihapullia sellainen määrä, että niistä riittää lounaaksi ainakin lauantaina.

Sitten seuraava viikko:

  • Ma: Savulohipastaa
  • Ti: Kasvis-fetapaistos (kiitos OP hyvästä vinkistä!)
  • Ke: Poron ulkofilettä ja perunoita (poro on pakastimessa ja se pitää syötä pois)
  • To: jämäpäivä
  • Pe: Itämainen nuudeliwokki (kanaa ja kasviksia)

Tämän viikon perjantain ruuasta ei välttämättä riitä lauantaille. Mutta tämä oli nuoriso-osaston toiveruoka. Huh, tulipahan tehtyä! PAhoittelen että listat ilmestyivät tänne vasta perjantaina. Näin pitkään yritin lykätä hommaa, jostain syystä inhoan tuota suunnittelua. Mutta sitten kun se on tehty, on tosi hyvä fiilis. Kuten esimerkiksi nyt! Kuten huomaatte, kalaa näyttäisi olevan vain kerran viikossa, mutta se on meille tyypillinen viikonloppuruoka, joten kaksi kalapäivää viikossa tulee kyllä täyteen.

Kiitos muuten hyvistä vinkeistä edellisen postauksen kommentteihin. Millaisia listoja te olette kehitelleet?

Koko koti kuntoon: ruokasuunnittelu

Julkaistu , kirjoittanut
16

Tämä on ensimmäinen osa tätä asiaa, jottei postaus veny liian pitkäksi. Tässä ensimmäisessä puhun ruokasuunnittelusta yleisesti, ja seuraavassa osassa käyn käytännön tasolla läpi, miten sen suunnittelun teen.

Viime viikolla kävin läpi kaikki ruokavarastoni. Jääkaappi vaatii vielä pientä viimeistelyä, mutta nyt minulla on käsitys siitä, mitä kaikkea täytyy tässä lähitulevaisuudessa käyttää pois. Ainakin näitä löytyi kaappien kätköistä:

  • Cannellonit
  • Lisukeohraa
  • Suolakurkkuja
  • Tulista arrabiata-kastiketta
  • Mannaryynejä
  • Maustekastikkeita
  • Sardiineja
  • Peruna-sipulisekoitusta pakkasesta

Kuten näkyy, lista on aika sekalainen. Cannellonit päätettiin tehdä ensi viikonloppuna. Sardiinireseptejä olen keräillyt jonkin aikaa. Paketti on niin iso, että täytynee tehdä ehkä alkuruoka ja vaikkapa pasta noista. Maustekastikkeita täytyy piilotella erilaisiin patoihin ja kastikkeisiin. Ne ovat niitä joihin aina kaupassa haksahdan, ja sitten jäävät parin kerran jälkeen hyllyyn. Ryynejä voisin puuron lisäksi piilotella vaikka sämpylöihin. Seuraavien viikkojen ruokalistat koostan siis niin, että näistä pyritään ensimmäisenä eroon.

Viime vuonna ruokasuunnittelu ei kuulunut Koko koti -projektiin, mutta olen miettinyt, että se on meidän perheessä niin olennainen osa sujuvaa arkea, että otin mukaan tähänkin. Jos tämä ei tunnu istuvan teidän arkeen, niin hypätkää yli kaikessa rauhassa. Perustelen kuitenkin hieman, miksi tämä on niin tärkeää.

Ensimmäinen syy on se, että etukäteen mietityt ruokalistat poistavat kaupassa haahuilun ja ruokakauppastressin. Mikään ei ole rasittavampaa kuin vaeltaa kaupassa pienessä kiireessä ja yrittää keksiä jotain järkevää mutta nopeaa ruokaa, joka ei olisi eineksiä. Argh. Oikea arkipäivän kauhutilanne. Kokemukseni mukaan lapsiperheissä arki rullaa sitä kevyemmin mitä nopeammin ja pienemmällä vaivalla ruoka on pöydässä. Mitä helpommin ja nopeammin ruoka valmistuu, sitä enemmän jää aikaa muuhun. Mutta kartan eineksiä, joten suunnittelu helpottaa siten käytännön elämää todella paljon.

Toinen syy on satokauden hyödyntäminen, kasvisruokapäivän säännöllistäminen ja fiksummat valinnat. Haluan kehittyä siinä paremmaksi sen suhteen, että valitsisin juuri sesongissa olevia kasviksia, kestävästi kalastettua kalaa ja muutenkin järkeviä ruokia. Jos en suunnittele, en siellä kaupassa muista, mikä olikaan nyt hyvää – saati sitten että mitä siitä valmistaisi. Jos taas olen miettinyt ruuat etukäteen, pystyn ottamaan huomioon nämä kaikki asiat jo ennalta. Suunnittelun tavoitteena  on myös lisätä kasvisruokia meidän jokaviikkoiseen arkiruokavalikoimaan. Koska en tuosta vaan osaa laittaa juuri mitään kasvisruokaa, täytyy tehdä suunnitelma.

Kolmas syy on henkilökohtainen. Jos en ole etukäteen miettinyt mitä syön, en syö mitään. Tarkemmin sanottuna en syö mitään järkevää oikeaa ruokaa, vaan elän leivällä ja jugurtilla koko päivän. Se ei ole ravitsevaa, eikä tee hyvää muutenkin herkästi heilahtelevalle verensokerilleni. Olen normaalipainoinen ja haluan pysyäkin sellaisena. Tiedän kokemuksesta, että jos en syö jotain fiksua lämmintä ruokaa päivällä, paino lähtee herkästi hiipimään epätoivottuun suuntaan, eikä olo ole kovin hyvä muutenkaan. Olen myös huono syömään kasviksia, marjoja ja muuta terveellistä, ellen suunnittele niitä normaalin arkiruokani osaksi.

Ruokasuunnittelu on ihan kokeilemisen arvoinen juttu, jos mikä tahansa noista yllä olevista tuntuu tutulta. Onko teillä muita hyviä syitä suunnitella arkiruokailua? Huomenna laitan ruokalistat esille ja kerron tarkemmin millaista logiikkaa suunnitelmani noudattavat.

Viimeiset tipat tuubista

Julkaistu , kirjoittanut
17

Välillä käy niin, että kuvittelee jonkun oman tavan olevan universaali käytäntö. Sitten käy ilmi ettei niin olekaan. Tässä yksi esimerkki:

Kun sanon että haluan käyttää jonkun tuotteen loppuun ennen kuin ostan uuden, tarkoitan todellakin loppuun asti. Huuhtelen sampoo-, hoitoaine- ja saippuapulloista viimeisetkin pisarat hölskyttelemällä vettä pullossa. Palasaippuat käytän siihen pisteeseen, että saippua joko kirjaimellisesti katoaa, tai sitten sulatan vanhan palan kiinni uuteen saippuaan. Rasvat käytän loppuun leikkaamalla tuubit kahtia.

Noiden käsivoide- ym. purtiloiden kanssa noudatan aina samaa systeemiä. Kun tuubista ei enää puristamalla tule yhtään mitään, se leikataan poikki suunnilleen keskeltä. Sen jälkeen kaavitaan pakkaukseen jäänyt tuote käyttöön niin, että ensin tyhjennetään ”pohjapuoli”, eli siis se puolikas jossa ei ole korkkia. Yleensä siitä tuotetta suunnilleen yhtä käyttökertaa varten. Sen jälkeen puolikkaan yhdistetään niin, että vastikään tyhjennetystä puolikkaasta tulee tavallaan kansi sille puolikkaalle, jossa on korkki. Siis näin

IMG_0244

Sitä alle jäävää puoliskoa joutuu ehkä hiukan taivuttamaan, että osat menevät sisäkkäin. Tästä on kuitenkin se hyöty, että esimerkiksi rasva ei kuivu vaikka tuubi on halkaistu. Tuote säilyy kokemukseni mukaan hyvänä parista päivästä noin viikkoon. Usein tuosta jälkimmäisestä puoliskosta löytyy rasvaa/hammastahnaa tms. enemmän kuin pohjapuolesta, joten siksi tämä kannattaa tehdä näin päin. Tällä systeemillä ns. tyhjästä tuubista saa yleensä vähintäänkin yhden, mutta usein montakin käyttökertaa vielä irti.

Olin kuvitellut että kaikki toimivat näin, mutta viime viikolla huomasin olevani väärässä. Siksi ajattelin jakaa tämän sillä ajatuksella, että ehkä tästä on iloa muillekin. Onko teillä muita hyviä vinkkejä, joiden avulla saa tiristettyä viimeisetkin rippeet kosmetiikkapakkauksista ulos?

Viikon vinkit: kolme näkökulmaa Konmariin

Julkaistu , kirjoittanut
4

Oletteko huomanneet, että Konmari-menetelmää kritisoivissa jutuissa on sellainen yhteinen piirre, että toimittaja puhuu itsensä kanssa ristiin? Yleensä kolumnin alkupuolella todetaan, että menetelmähän on periaatteessa hyvä, eikä ihmisen pitäisikään omistaa muuta kuin iloa tuottavia tavaroita. Mutta sitten aletaan kritisoimaan sitä, että tähän päästäkseen pitäisi heittää tavaroita pois, tai mikä pahempaa – siivota! Eli tavoite kelpuutetaan, keinoja ei.  Jostain syystä se, että etenkin naiset haluavat järjestää kotiaan, tuntuu olevan monille punainen vaate. Tämä koko ilmiö on mielestäni äärettömän mielenkiintoinen.

Ensin kaksi esimerkkiä, jossa on juuri tämä näkökulma. Etelä-Suomen Sanomien kolumnissa toimittaja puhuu itsensä kanssa aivan ristiin, kehumalla ensin Konmaria fiksuksi ja sen jälkeen haukkumalla sitä noudattavat ihmiset. Anna Perhon kolumnissa Me Naiset -lehdessä puolestaan sekoitetaan tavaroiden karsiminen siivoamiseen, ja sitä taas ilmeisesti ihmisen ei kuuluisi tehdä, tai ei ainakaan pitäisi nauttia siitä. Konmaria sopii kritisoida, mutta vähän ärsyttää sellaiset artikkelit, joissa toimittajalla menee puurot ja vellit sekaisin.

Enemmän tolkkua on tässä artikkelissa, jossa muotibloggaaja ja Konmari-ryhmän perustaja  ottavat kantaa menetelmään. Toisaalta näissäkin näkökulmissa oli sellaisia puolia, joita vähän ihmettelin. Bloggaajan mielestä vaatteen pitäisi kestää ensin yhdellä ihmisellä, ja sen jälkeen vielä kierrätettynä jollain muulla. Minua jäi tämä askarruttamaan. Ymmärsin niin, että  bloggaaja ei haluakaan käyttää mitään vaatetta ”loppuun”, vaan luopuu vaatteesta hyvissä ajoin. Toisaalta Komari-harrastajan lausunto siitä, että samaa hametta voi pitää viikon tai kaksi, on minulle liian radikaali. Se lähestyy jo sellaista minimalismia, mikä ei kaikille sovi.

Lopuksi vielä blogivinkki Konmarista kiinnostuneelle. Tyhjä kaappi -blogi on vastikään aloittanut, mutta vaikuttaa kiinnostavalta. Sen kirjoittaja käy kotiaan läpi Konmari-tekniikalla, ja kirjoittaa prosessin etenemisestä ja oivalluksistaan.

Koko koti kuntoon myös tänä vuonna!

Julkaistu , kirjoittanut
37

Tättärää, nyt se alkaa! Viime vuonna aloitin projektin vasta noin viikkoa myöhemmin, mutta en jaksa enää odotella joten nyt lähtee.

Uusi lukijoille selvennykseksi: Koko koti kuntoon on kodinraivausprojekti, jossa käydään läpi koko huusholli raivaten ja siivoten. Tavoitteena on, että jouluun mennessä on niin siistiä, että hyasintin voi tyrkätä komeron hyllylle ja istua siellä järjestyksestä nauttien kaikki joulunpyhät. Tämä siis juontaa juurensa Marttojen (sinänsä erinomaiseen neuvoon) siivota komero jos aikoo viettää joulunsa siellä. Minun lähtökohtani on, että jos aloittaa elokuussa, jouluun mennessä tulee valmista. Viime vuoden projektin tekstit löytyvät hakusanalla Koko koti kuntoon. Osittain tämä menee viime vuoden kanssa päällekäin, mutta en aio noudattaa täsmälleen samaa järjestystä. Ideana on, että minä kirjoitan täällä aina alkuviikosta, mitä aion itse raivata tai siivota, ja kaikki jotka ovat haasteessa mukana voivat kommenteissa kertoa miten kotona meni.

Olen viime vuonna aloittanut ruokakaapista ja arvatkaa mitä! Tänä vuonna sama homma. Koko koti kuntoon lähtee liikkeelle ruokien raivauksesta. Olen hylly kerrallaan tyhjentänyt ruokatarvikkeet pois, imuroinut muruset ja pyyhkinyt tahrat, ja palauttanut kaiken takaisin. Tänä vuonna on todella hyvä tilanne, koska mitään ei tarvinnut heittää pilaantuneena pois. Mutta jos törmäät niin vanhaan ruokaan ettei sitä voi käyttää, heitä menemään. Huomaa kuitenkin, että monet kuiva-aineet kuten pastat, riisit jne. säilyvät kyllä yli parasta ennen -päiväyksen. Itse kiinnitin huomiota siihen, että kaapissa oli muutamia sellaisia ruokia joiden päiväys alkaa lähestyä. Ne täytyy laittaa ruokalistalle, kun alan suunnitella syksyn ruokia.

Järjestin kuivaruuat myös vähän uudella tavalla. Laitoin kaikki hiilihydraatit yhdelle hyllylle ja säilykkeet yms. omalleen. Pieni muutos mutta sai aikaan järkevämmän logiikan mielestäni. Olen kuivat aineet jo järjestänyt, mutta jääkaappi ja pakastin ovat vielä tekemättä. Kun olen nekin saanut valmiiksi, on vuorossa ruokalistojen suunnittelu. Yritän JÄLLEEN ryhdistäytyä suunnittelun suhteen, mutta sitä on turha tehdä ennen kuin on selkeä käsitys siitä, mitä ruokia pitää ensimmäisenä tehdä kaapeista pois. Kirjoitan suunnittelusta ensi viikolla lisää, kunhan saan jääkaappi-pakastimen inventoitua.

Sanoisin, että ruokajätteen syntymisen suhteen on vuoden aikana tapahtunut kehitystä. Silti lomalla pääsi ote luiskahtamaan, ja kun välillä oltiin kotona ja välillä poissa, jääkaappiin jäi välillä pilaantumaan ruokaa. Siitä on asianmukainen huono omatunto, mutta uskon että arkirutiinien myötä tilanne paranee jälleen. Olen silti huomannut, että ruokakaappien selkeä järjestys on yksi avainasioista ruokajätteen vähentämiseksi. Ydin on siinä, että pitää nähdä, mitä kaapeissa on. Jos ei näe, ei tiedä eikä muista. Kun ei tiedä eikä muista, ostaa uutena sellaista mitä oli jo ja unohtaa takariviin tuotteita pilaantumaan. Kun huomaan taas pilanneensa jotain unohtamalla, motivaatio laskee. Niinpä järjestys jääkaapissa ja kuivaruokakaapeissa on tärkeää.

No niin! Onko ketää muita lähdössä tähän raivausprojektiin mukaan?

Polveilevaa pohdintaa vaatemääristä

Julkaistu , kirjoittanut
43

Olen ajatellut viime aikoina ajatellut vaatteitani. Taustalla on tämä (englanninkielinen) artikkeli siitä, miten valtavat määrät Pohjois-Amerikassa tuotetaan vaatejätettä. Tuon jutun lukemisesta tuli vähäksi aikaa lähes fyysisesti pahoinvoiva olo. Vaikka kyse ole eri maasta ja eri kulttuurista, en koe, että omat kulutustottumukset olisivat valovuoden päässä tuossa kuvatusta.

Artikkelissa kuvattiin niitä vaatemääriä, jotka Amerikassa heitetään pois joka vuosi. Määrä on on niin valtava, että sitä ei oikeastaan pysty edes kuvittelemaan. Iso osa kannetaan Goodwilliin tai johonkin muuhun hyväntekeväisyyteen, joka myy käytettyjä vaatteita eteenpäin. Mutta vain osa todella myydään uudelleen käytettäväksi, ja suuri osa kuljetetaan kehitysmaihin. Siellä ne aiheuttavat monenlaisia ongelmia; kansantalouteen, köyhyyteen ja ympäristöön liittyviä muiden muassa. Eikä se muutenkaan ole mitenkään järkevää, että ensin vaate tuotetaan esim. Kiinassa, sitten se roudataan sieltä USAaan, jossa vaate myydän ja sitä käytetään ehkä kerran pari. Sen jälkeen se kuskataan monen mutkan kautta jälleen toiselle puolelle maapalloa, kenties Intiaan tai Meksikoon. Ajatelkaa, millainen ekologinen selkäreppu yhdelle vaatteelle kertyy!

Artikkelin mukaan amerikkalainen ostaa vuodessa keskimäärin 60 vaatetta. Se tarkoittaa, että joka viikko uusi vaate, ja parhaimpina kaksi. Olen nyt pitänyt kirjaa omista ostoksista vuoden alusta lähtien. Voin paljastaa, että kokonaislukumäärä on nyt 36. Eli ollaan yli puolenvälin tuota amerikkalaista keskiarvoa, ja vielä on viisi kuukautta tätä vuotta jäljellä. Tiedän jo nyt, että minimissäänkin tulen vielä ostamaan ainakin yhdet kengät tänä vuonna, ja erittäin todennäköisesti pipon, sormikkaat, mahdollisesti urheiluvaatteita ynnä muuta. Tämä on ollut pysäyttävä havainto. Olen myös laittanut ison pinon vaatteita kiertoon. En mitään uutta tai sopivaa, mutta niistä vanhoista ja väärän kokoisistakin on syntynyt aikamoinen kasa.

Tämän oman excelin ja tuon artikkelin yhteisvaikutus oli se, että aloin vakavasti harkita, että eläisin vuoden ostamatta uusia vaatteita. MITÄÄN uusia vaatteita. Jos olen pelkästään tämän vuoden aikana ostanut 11 paria sukkia ja sukkiksia, miten on mahdollista, etten muka pärjäisi niillä kokonaista vuotta? Kun näitä pohdintoja on peilannut omassa lähipiirissä, on saanut mielenkiintoisia vastauksia. Esimerkiksi, että ei niitä sukkia pitäisi oikeastaan laskea mukaan ollenkaan. Tästähän on puhuttu ennenkin – lasketaanko sukat vai ei? Minusta lasketaan, vaikka ne olisikin käyttötarvikkeita, joita on aika ajoin uudistettava. Kaverin mielestä sukat eivät ole ”vaatteita”, vaan käyttötavaraa joka ei kuulu samaan ryhmään kuin vaikka juhlamekot.

Toinen, vähän erilainen näkökulma tuli eräältä vanhemmalta sukulaiselta. Hän sanoi suunnilleen näin: ”Älä rupea tuollaiseen hullutukseen. Sinä olet vielä nuori ja nätti, nauti siitä pitämällä kauniita vaatteita. Ehdit kulkea vanhoissa rytkyissä myöhemminkin. Jos et nyt ota iloa irti siitä, että kaikki kauniit vaatteet näyttävät hyviltä päälläsi, kadut sitä myöhemmin.” Hän oli ohjeessaan vilpitön ja ajatteli minun parastani. Hän itse on reilusti yli 60-vuotias, ja neuvo perustui siis omiin kokemuksiin. Aloin tietysti heti miettiä, mitä jos siinä kävisikin juuri noin. Mitä jos jälkeenpäin kadun katkerasti sitä, etten ostanut mitään kivaa? Mitä jos juuri ensi vuonna tulisi vastaan maailman täydellisin vaate, jossa näyttäisin eleganssin huipentumalta, mutta en voisi ostaa sitä typerän päätöksen takia?

Nämä vaatemäärät on vähän sama juttu kuin lihansyönti. Vähitellen alkaa vaan tuntua siltä, että vähentää pitäisi. Ei siksi, että se olisi terveyden tai talouden kannalta välttämätöntä, vaan siksi, että se tuntuu oikealta. Tai että oikeastaan sen vanhan tavan jatkaminen alkaa tuntua yhä enemmän jotenkin väärältä. Olen vähän kyllästynyt siihen, että tavaroita verrataan ylipainoon, mutta seuraava analogia tuli kuitenkin mieleen: Eräs käytännöllisimmistä ohjeista, jonka painonhallinnan suhteen olen kuullut, on että rupeaa  syömään ja liikkumaan siten, kuin ihannepainossa oleva ihminen söisi ja liikkuisi. Minulle on tullut samanlainen olo monien ekologiseen elämään liittyvien juttujen suhteen. Elänkö nyt siten, että jos kaikki eläisivät samalla tavalla maailma pelastuisi?

Luulen että ehdin tätä asiaa pohdiksella täällä syksyn aikana vielä moneen otteeseen. Onko joku muu miettinyt samoja juttuja?

Viikon vinkit: tahranpoistoa, kemikaalien välttämistä ja mikromuovia

Julkaistu , kirjoittanut
4

Kesäisiä tahranpoistovinkkejä voi lukea tästä YLEn jutusta. Olen tänä kesänä tutustunut uuteen, todella vaikeasti poistettavaan tahraan: saippuakuplien aine. Sitä kun roiskuu vaatteille, ei lähte pois millään. Noissa kupla-aineissa on varmaan eroa, mutta meille on sattunut sellainen, mikä tarraa kiinni kuin synti. Valkoisen paidan sain valkaistua kloritella. Samoin jos tahrat saa pesuaineeseen likoamaan parin tunnin sisällä, ne näköjään lähtevät. Mutta värillinen vaate, johon aine on ehtinyt kuivua kiinni, on lopullisesti pilalla. Ajattelin vielä kokeilla keittämistä, mutta olen skeptinen sen suhteen. Onko teillä samoja kokemuksia?

Haitallisten tai mahdollisesti haitallisten kemikaalien välttäminen on aina ajankohtaista. Asiantuntija antaa yhdeksi vinkiksi liikojen roinien välttämisen, etenkin muovisten tavaroiden. Siinäpä erinomainen neuvo, josta on paljon muutakin iloa! Artikkelissa kerrotaan muitakin helppoja tapoja. (YLE)

Olen käyttänyt elämässäni lukuisia mikromuovia sisältäviä kosmetiikkatuotteita, ennen kuin havahduin mikromuovin aiheuttamiin ongelmiin. En siis ole käyttänyt niitä enää muutamaan vuoteen. En osaa arvioida, kuinka iso merkitys kosmetiikalla on kokonaisuudessa. Jos kuitenkin liikenne tuottaa sitä myös, olisin taipuvainen arvelemaan, että sen osuus on merkittävämpi, kuin kasvoille tarkoitettujen kuorinta-aineiden. Toisaalta, jos voi tehdä jotain, miksei tekisi. Tämä artikkeli mikromuoveista on selkokielinen ja informatiivinen, suosittelen. Ongelma ei koske pelkästään meriä, vaan nykyisin suomalaisista järvistä löytyy mikromuoveja myös. (Maaseudun tulevaisuus)

Muruttomat laatikot

Julkaistu , kirjoittanut
4

Alkukesästä tuijottelin likaisia astialaatikoita keittiössä, mutta en tarttunut toimeen koska oli parempaakin tekemistä. Nyt kun ei enää tarvitse lomailla, aloin kuurata niitä heti aamusta. Meillä on siis keittiössä neljä vetolaatikkoa, joissa on oikeastaan kaikki arkiset käyttöastiat: lasit, lautaset, aterimet, pienemmät kulhot, muovirasiat ja paistovuokat. Laatikoiden yläpuolella on työtaso, jossa leikataan ja pilkotaan ja käytännössä tehdään kaikki sellaiset työvaiheet, joissa ei tarvitse vettä tai liettä. Tästä johtuen laatikot likaantuvat käytössä. Niihin putoilee murusia ja roiskuu nesteitä. Pahin on aterinten laatikko, joka on ylimmäisenä ja varmaankin avataan tiheimmin.

Tyhjensin laatikko kerrallaan astiat ulos, imuroin muruset ja sen jälkeen pyyhin laatikoiden pohjat puhtaiksi. Pidän pohjalla sellaista ”kumimattoa”, siis sitä Ikeasta saatavaa läpinäkyvää paksua muovia, joka estää astioiden liukumisen ja toimii pehmusteena. Otin ne pois ja pesin tiskialtaassa. Sitten järjestin kaikki siististi takaisin ja muutin tarvittaessa järjestystä fiksummaksi. Pidin myös jatkuvasti silmät auki, oliko jotakin poistettavaa.

Lopputulos oli, että kolme vanhaa pyöreää muovipurkkia lähti pois. En ole vielä ihan varma, heittäisinkö suoraan roskiin, vai keksinkö niille käyttöä jossakin säilytystarkoituksessa. Pyöreä rasia on epäkätevä, mutta tarkistan löytyykö jotain tilpehööriä, joka pitäisi saada purkkiin. Jos sellaista ei syksyn aikana tule vastaan, viskaan nuo menemään. Näiden lisäksi heitin metallinkeräykseen sellaisen ihmeellisen pikkuesineen, jolle ei koskaan ole ollut mitään käyttöä. IMG_0205

Käsittääkseni tuossa voisi uittaa yrttejä jossain liemessä ja sitten nostaa ne sieltä pois. Materiaali tuntui alumiinilta. Mielestäni raivattavaa oli yllättävän vähän. Huomasin kyllä, että meillä on näköjään peräti kaksi kappaletta kolmipiikkistä ”haarukkaa”, joista toinen lienee tarkoitettu perunoiden noukkimiseen kattilasta ja toinen ehkä kalan fileoimiseen. Kumpaakaan ei ole muistikuvieni mukaan koskaan käytetty, joten noistakin voisi luopua. Toisaalta kun ne eivät aiheuta minkäänlaista haittaakaan olemassaolollaan, niin suurempi vaiva olisi hankkiutua niistä eroon. Tai kenties otan ne vielä käyttöön.

IMG_0204

Tämä laatikko menee helpoimmin sotkuun, mutta ainakin vähän aikaa sekin näyttää hienolta. Takana pakasterasiat, edessä vasemmalla salaattilinko ja oikealla erilaisia muovirasioita joita olen säästänyt sekalaista käyttöä varten. Salaattilinko on hankala säilytettävä, ja se on seilannut missä milloinkin ja yleensä aina tiellä. Mutta kun raivasin nuo pyöreät purkit pois, palautin pari lainattua ja nostin sen tuolla lailla pystyyn (kiitos Konmari), sille löytyikin hyvä paikka tästä laatikosta. Oikealla olevia jugurtti- ja hedelmäpurkkeja taas käytän ruokien säilyttämiseen ja jääkaapin järjestämiseen. Olen huomannut, että muutama kannattaa aina olla varastossa varmuuden vuoksi.

Tuli muuten hyvä fiilis kun sain tämän homman tehtyä! Se on ollut tehtävälistalla jo kohta pari kuukautta. En edes muista edellistä kertaa, joten seuraavakaan tuskin on lähitulevaisuudessa. Palataan asiaan joskus ensi kesänä…

Hankintoja harkinnassa

Julkaistu , kirjoittanut
9

Tässä energiapilvessä pyyhältäessäni olen päättänyt laittaa muutamat sisustusasiat kerralla kuntoon. Tai ainakin ennen joulua.

Haluan parvekkeelle oskarinoksan! Tai siis sellaisen kiilan muotoisen telineen, jossa voi tuulettaa vaatteita. Tämä on selkeä puute, haluaisin vähän väliä tuuletella kaikenlaista, mutta oksan puute on estänyt. Ostamista on hidastanut se, että olen ajatellut kiinnittämisen olevan hyvin hankalaa. Mutta miten vaikeaa se nyt voi olla? Kai nyt jokainen osaa pari reikää porata. Nyt pitäisi vielä selvittää, mistä noita tuuletustelineitä saa. Ehdotuksia? Tämän muuten haluan NYT enkä marraskuussa. Oletan että sekä vaiva että kustannukset jäävät hyvin maltillisiksi.

Päätin myös, että lastenhuone tarvitsee kerrossängyn. Olen tutkaillut eri vaihtoehtoja netistä, ja ensi viikonloppuna toivon pääseväni niitä paikan päälle katsomaan ja hypistelemään. Tällä hetkellä vaakakupissa painaa mm. se, miten fiksu säilytyssysteemi sängyn alle on kehitetty. En haluaisi sellaista isoa yhtenäistä laatikkoa, koska en usko sellaisen olevan mitenkään kätevä. Toisaalta jos sängyn alla ei ole mitään strukturoitua säilytyssysteemiä, se vain kerää pölyä ja roinaa. Lisäksi haluan melko kapean mallin (tämä karsi ikealaiset heti kättelyssä pois). Jos teillä on suosituksia, otan niitä erittäin mielelläni vastaan! Tässä projektissa on pakko antaa vähän enemmän aikaa toteutumiselle, sillä toimitusajat ovat usein muutaman viikon luokkaa.

Lopuksi olen nyt eilisestä lähtien harkinnut, pitäisikö meidän parvekkeella olla sellaiset syyslamppupallerot. Kuvassa ne näyttivät tosi tunnelmallisilta. Mutta ymmärrän, että lamput yksinään eivät vielä tee parvekkeesta hämyisää olohuoneenjatketta. Pitäisi olla myös kukkia ja varmaan jotain muutakin, että tunnelma syntyisi. Pelkät lamput muuten karulla parvekkeella näyttänevät orvoilta. Olen koko kesän säilyttänyt 80% viherkasveistamme parvekkeella, ja se on tehnyt siitä ihanan vehreän ja viihtyisän. Mutta mitenköhän käy sitten, kun ilmat viilenevä liikaa, jaksaisinko sisustaa uudelleen? Tässä on itsetutkiskelun paikka. Muuten tulee ostettua turhaa.

Ihanaa arkea, ihanaa!

Julkaistu , kirjoittanut
15

Olen kuulkaa vakaasti sitä mieltä, että arki on elämän parasta aikaa. Tietenkin välillä pitää lomailla ja juhlia, mutta melkein aina loman loppuvaiheessa alkaa tulla sellainen olo, että alkaisi jo se tavallinen elämä. Välillä tuntuu siltä, että lomailu ja etenkin matkailu on vain arkea hankaliin olosuhteisiin siirrettynä. Sitten sitä miettii, että eikö tämä kaikki olisi paljon helpompaa kotona… (Voi olla, että pienillä lapsilla on vaikutusta näiden tunnelmien syntymiseen.) Joka tapauksessa rakastan sitä tunnetta, kun arki rullaa kevyesti, kaikella on aikansa ja paikkansa ja ehtii tekemäänkin jotain.

Ehkä tuo viimeinen tulee siitä ajatuksesta, että lomaa ei pitäisi ”tuhlata” mihinkään tavallisiin hommiin. Että kun nyt kerrankin ollaan lomalla, niin ei silloin ruveta mitään kaappeja siivoamaan, kun yhtä hyvin voitaisiin olla piknikillä puiden alla. Olenkin loman aikana katsellut erinäisiä epäkohtia kotonamme, ja kerännyt mielessä listaa, mihin kaikkeen ryhdyn kunhan loma on ohi.

Niinpä nyt on elokuu ja pääni pullistelee Arkijärki-ideoista. Koko koti kuntoon on ehdottomasti tulossa heti alkusyksystä. Tänä vuonna järjestys on varmasti eri kuin viime vuonna, mutta sellainen koko kodin järjestelyprojekti on varmasti tiedossa. Jatkan taistelua ruoka-asioiden kanssa. Ensimmäisenä projektina on tyhjentää pakastinta ja tehdä tilaa marjoille ja mehuille. Ruokajätteen vähentämisessä yritän kehittyä edelleen, ja siinäkin arki on paljon otollisempaa aikaa. Loman epäsäännöllisyys tekee ruokasuunnittelusta ihan mahdottoman hankalaa. Kasvisruokaan haluan paneutua tarkemmin myös, nyt kun perheen muutkin jäsenet ovat alkaneet osoittaa kiinnostuksen merkkejä.

Uskaltautuisinkohan peräti vinttiin asti? Sen sekaisuus häiritsee minua, mutta työmäärä hirvittää. Ihaillen olen katsellut naapureiden väljiä ja siistejä häkkikomeroita, ja miettinyt miksi se meidän koppi on niin kaamea. Täytyy harkita, josko jaksaisin ruveta siihen. Pienempiäkin projekteja olisi: haluan parvekkeelle oskarinoksan, lasten leluille sisäisen kierrätyssysteemin ja haluan järjestää sukkalaatikkoni. Veikkaan että syksyllä ei tule pulaa aiheista täälläkään.

Sain muuten käsiini Elina Alasentien Joka kodin raivausoppaan, ja olen aloitellut sitäkin. Kirjoitan arvion kun saan kirjan loppuun, mutta täytyy sanoa että aika kaukana Kondosta ollaan. Alasentie edustaa huomattavasti perinteisempää raivauskoulukuntaa kuin Marie Kondo. Suurin ero taitaa olla siinä, että kaikenlainen mystiikka loistaa poissaolollaan.

Syyskausi, arki ja mahtava tavallinen elämä on siis kaikki aloitettu tänään, ja blogin päivitystahtikin palautuu elokuun aikana normaaliksi. Täytyy sanoa, että fiilis on hyvä ja energiaa riittää. Onko siellä muita, jotka nauttivat arjesta?