Huusholli kaipaa taas karsimista. Olen havahtunut siihen, että ylimääräistä tavaraa on taas kasautunut eri puolille asuntoa. Koska muiden tavaroista on helpompi luopua kuin omista, aloitin lastenhuoneesta.
Leluosastolla oli paljon pieneksi jääneitä leluja ja ihan silkkaa roskaa. Lapsella on taipumus hamstrata käyttöönsä kaiken maailman sälää, joka unohtuu parissa viikossa. Nauhanpätkiä, paperilappuja, rikki menneitä lelujen osia ja sen semmoista. Näitä aarteita karsin suruttomasti. Se ei ole mikään ongelma, kun vain tekee sen salaa. Aarteiden omistaja ei nimittäin muista niiden olemassa oloa, ellei erikseen muistuteta. Lisäksi otin talteen niitä oikeita leluja, jotka eivät enää tunnu kiinnostavan. Nyt on parempi tilanne, vaikka jonkinlainen pelihylly tai -laatikko täytynee jatkossa hankkia. Roskiin meni siis muutama kourallinen outoa sälää, ja vinttiin talteen yksi kassillinen leluja.
Omissa vaatteissa on myös jälleen karsittavaa. Se on suorastaan ihmeellistä, sillä vastahan kesällä kävin kaikki läpi. Siitä huolimatta olen taas tunnistanut joukon sellaisia vaatteita, joita rehellisyyden nimissä en varmaan enää koskaan tule käyttämään. Esimerkiksi on sellaisia käyttöikänsä päähän tulleita vaatteita, joita en vain ole saanut heitetyksi roskiin. Ne eivät ole enää kierrätettäviä vaan loppuun käytettyjä. Paremmista vaatteista olen saanut osan lahjoitettua eteenpäin, mutta osa menee kierrätykseen. Sitten on vielä pari vaatetta, esim. vähän käytettyjä talvitakkeja, jotka ajattelin myydä. Tästä puheenollen nurkissa pyörii muutama täysi kierrätyskassi, jotka pitäisi vain raahata oikeaan osoitteeseen. Niistä eroon hankkiutuminen voisi olla hyvä tavoite tammikuulle.
Sitten on yksi keittiön laatikko, leveä ja syvä. Se on täynnä sekalaista keittiötavaraa, joista suurimman osan epäilen oikeastaan olevan tarpeettomia. Laatikon sisältöön pitäisi perehtyä huolellisesti, sillä sieltä varmasti vapautuisi lisää tilaa jollekin tarpeellisemmalle. Yksi karsinta on siis tehty, kaksi vielä jäljellä. On se kyllä kummallista, miten jatkuvasti omaisuuttaan pitää karsia, jos ei halua säilytellä turhaa ja tarpeetonta.
Muuttaminen auttaa tähän, koska turhaa tavaraa ei todellakaan tee mieli raahata mukanaan. 😉 Mutta ”normaalielämässä” pitää aina välillä käydä vaikka yksi kaappi tai yksi huone kerrallaan läpi ja karsia tavaroita.
Itselleni on ainakin tärkeätä, etten itse ainakaan osta yhtikäs mitään, mille ei ole käyttöä ja pyrin lähipiirillekin sanomaan, että jos on pakko antaa jotain, niin antakaa ruokaa. Sen sentään saa syötyä pois eikä se pyöri nurkissa. 🙂
Leveä ja syvä on paha…
Keittiössämme paras keksintö vuosiin oli laittaa kaksi pienehköä muovilaatikkoa yleiskamalaatikkoon: toisessa on tee- ja pullonavausjuttuja ja toisessa on kaikki desin ja sitä pienemmät mitat ja oliivilusikka. Nyt ne loput yleiskamat ovat huomattavasti helpompi löytää, kun sitä pikkukamaa ei ole 10 cm korkeudelta.
Lisäksi samasta yleislaatikosta laitoin kaikki tarjoiluaseet (kakkulapiot, juustoveitset yms.) omaan lasipurkkiin ja eri kaappiin.
Mitä syvempi laatikko on, niin sitä enemmän pohtisin jonkinlaista lokerointia.
Tämä on tullut varmaan esille muistakin karsimista käsittelevistä artikkeleista, mutta karsiminen on itseään ylläpitävä ja ruokkiva voima: kun jonkin kohteen on saanut karsittua ja palaa siihen taas ajan päästä (pari kuukautta, puoli vuotta) niin karsittavaa löytyy lisää. Kuten vaatekaappisi sisältö: Sitä vaan alkaa näkemään yhä selkeämmin mikä itselle on tärkeää ja säilyttämisen arvoista. Tällä asenteella, vähän karsimista kerrallaan, on karsimisprosessi myös itselle armollinen. Pois laittamisen voi aloittaa aluksi niistä kaikkein helpoiten karsittavista asioista ja säästää ne joista ei ole ihan varma. Toki tällainen metodi vie aikaa, mutta on mielestäni myös kovin opettavaista.
Toisaalta koin itse myös juuri turhautumista tämän asian tiimoilta: olin haaveillut pääseväni eroon 4 isosta pahvilaatikollisesta tavaroita. Nyt kun vihdoin puolen vuoden myymisen ja lahjoittamisen jälkeen näin tapahtui ei alintajuntaisesti odottamaani seesteisyyttä tullutkaan vaan aivot olivat jo kerenneet kehittelemään seuraavan tavarajoukon josta tulisi päästä eroon. Eli vielä olisi syytä opetella pysähtymään, nauttimaan ja onnittelemaan itseään jonkin tavoitteen saavuttamisesta 😉
Olen huomannut, että karsittavaa tulee yksinkertaisesti myös siksi, että tavarat kuluvat loppuun. Puoli vuotta aiemmin jokin vaate saattaa olla vielä pitokelpoinen, mutta 6kk myöhemmin siinä on reikä. Siis noin niin kuin esimerkkinä. Eli kyse ei ole pelkästään siitä, että maku muuttuu vaan myös silkasta kulumisesta.
Itselläni ei ole oikeastaan sellaista karsimista karsimisen vuoksi, vaan hankkiudun eroon tavaroista sitä mukaa kun huomaan niiden muuttuneen tarpeettomiksi. Siksi en ole koskaan lähtenyt näihin 100 tavaraa pois -haasteisiin.
Voisit laittaa haasteen pienin väliajoin; käydään läpi pakastin, järjestetään vessa, karsitaan kirjahylly, vaateprojekti (se 33-juttu, mitenkähän menee)? Vertaistukea!
Hyvä idis! Täällä olisi heti yksi innokas…
Saamanne pitää!