Uusimmassa Kuluttaja-lehdessä oli kiinnostava testi, jossa vertailtiin talouspapereita. Minusta oli hälyttävää, että kolmesta paperista liukeni ruokaan kemikaaleja. Vaikutti siltä, että eniten niitä lähtee kierrätyskuidusta valmistetuista papereista, joita valkaistaa optisilla kirkasteilla. Meillä on aina talouspaperirulla keittiössä, mutta en ole koskaan miettinyt, mihin sitä oikeastaan käytetään. Täytyykin ottaa tarkasteluun tämä aihe! (Linkki vie Ilta-Sanomien sivuille)
YLEllä on pitkä juttu muovin kierrätyksestä. Suurin este kierrättämiselle on se, että keräyslaatikko on liian kaukana. Voin eläytyä tähän täydellisesti. Niin kauan kun muovia piti kantaa noin 200 metrin päähän kotiovelta, kierrätyksestä ei meinannut tulla mitään. Kun muovilaatikot ilmestyivät roskakatokseen, kierrätys ei ole ollut mikään ongelma. Tässä näkee, että ihmiset kyllä kierrättävät, jos se tehdään heille riittävän helpoksi. Ja kuka sen mahdollistaa? No tietenkin kaupungit, kunnat ja viime kädessä valtio. Juttu on kiinnostavaa luettavaa muutenkin, mikäli muovinkierrätys kiinnostaa.
Miten Marie Kondo pakkaa matkalaukkunsa? Se selviää videon kera tästä linkistä. (Iltalehti)
Tällä viikolla Arkijärki tarjoili hyviä vinkkejä siitä, miten pakkaskelit kannattaa hyödyntää siivouksessa. Tällä hetkellä mittari näyttää -16°C, joten teksti on edelleen ajankohtainen.
Keskiviikkona pohdin uudenlaista näkökulmaa siihen vaatteiden lahjoittamiseen. Mitä jos lopettaisimme tuskailun sen kanssa, että vaatteiden huolittelemiseen ja korjaamiseen menee niin paljon aikaa ja jopa rahaa, ja sen sijasta alkaisimmekin ajatella asiaa hyväntekeväisyyden näkökulmasta. Vaatteen siistimiseen käytetty aika on lahjoitus hyväntekeväisyyteen, se säästää järjestön resursseja ja vaatteelle voi laittaa korkeamman hinnan. Moni haluaa auttaa, ja tämä on yksi tapa lahjoittaa omaa aikaa.
Tämän viikon podcastissa mietin, pitääkö kaiken aina olla niin helppoa ja nopeaa? Mistä pitää luopua, jos haluaa nopeimman ja helpoimman vaihtoehdon? Podcastin voi kuunnella tästä alta, sen kesto on 15 minuuttia.
Olen pitkään luullut, että millään talouspaperilla ei kannata koskea elintarvikkeisiin kemikaalien vuoksi, enkä ole koskenutkaan. Enkä ehkä edelleenkään koske.
Minä taas kuulin tästä ensimmäistä kertaa. Mutta aloin kyllä miettiä, että mihin kaikkeen sitä paperia meillä oikein käytetään. En tähän hätään muista yhtään, joten tähän aion kyllä kiinnittää huomiota ensi viikolla!
Kodin muoviroskis täyttyy nopeiten! Toisaalta, sekaroskia ei juuri tulekaan.
Kiinnostava oli tuo Ylen juttu. Meillä näyttää olevan lähimmälle muovipisteelle 3,94 km matkaa. Lähin muu ekopiste on 1,12 km:n päässä, pihassa on biojäte, kartonki, paperi ja polttokelpoinen jäte. Kierrätämme kaiken mahdollisen.
Neljä kilsaa on jo aika pitkä matka. Nostan kyllä hattua, että kierrätätte välimatkasta huolimatta kaiken!
Onkohan muovin kierrätys taloyhtiökohtainen asia? Asuessani pientaloalueella muovinkierrätys toimi, mutta täällä lähempänä (Hgin) keskustaa sitä ei yllätyksekseni ole!
Nuo harvahkot muovinkeräyspisteet on onneksi sijoitettu aika järkevästi, jos omia reittejäni mietin. Se, mikä tuntuu vaikeimmalta, on, että tämän ison kaupungin pohjoispuolella ei ole kirpputoreja, jonne voisi viedä käyttökelposia tavaroita. Pelastusarmeija karsi toimipisteitään, joten on vain yksi jäljellä. Sinne tulee matkaa meiltä hyvinkin toistakymmentä kilometriä, ja sinne pitäisi erikseen lähteä. Kontti on siitä vielä vähän matkan päässä. Niinpä tavarat venyvät ja vanuvat tosi pitkään odottamassa viemistä.