Vuoden 2018 turhakkeeksi valittiin pikamuoti. Tämä on hyvä muistutus siitä, että vain lyhytaikaiseen käyttöön tarkoitettu vaate ei ole erityisen hyvä ratkaisu. Kyse ei ole vain siitä, millainen elinkaari vaatteella on käytössä, vaan myös siitä, että nopeasti muuttuvat syklit johtavat siihen, että iso osa vaatteista ei koskaan edes päädy sinne kaappiin saakka. Iltasanomien jutussa mainitaan, että keskimäärin uusi vaate on aktiivisessa käytössä pari kuukautta. Se tuntuu ihan käsittämättömän lyhyeltä ajalta.

Tässä YLEn jutussa käsitellään muovin kierrätystä ja muoviroskaa nimenomaan Suomessa. Esimerkiksi elintarvikkeiden pakkaaminen muoviin on monin tavoin järkevää, sillä se mm. vähentää ruokahävikkiä, sillä tuotteet säilyvät pidempään. Muovipakkauksen osuus elintarvikkeen kokonaisesta ekokuormasta on yleensä suhteellisen pieni. Minusta muovin hysteerinen välttäminen on Suomessa muutenkin turhaa, sillä kuten sanottu, materiaalin voi vastuullisesti kierrättää. Ei se muovipussi päädy Itämereen, jollei sitä sinne itse heitä. Ulkomailla matkustaessa tilanne on aivan toinen, sillä samanlaista toimivaa jätteidenkäsittelyjärjestelmää ei välttämättä ole lainkaan. 

Hesarin jutut ovat ärsyttävästi usein maksumuurin takana, mutta tämä juttu aineettomista joululahjoista on niin hyvä, että suosittelen sitä muurista huolimatta. Erinomainen muistutus on, että usein aineeton lahja on parhaimmillaan, jos antaja liittää lahjaan oman seuransa. Siis niin, että lupaa lähteä kaveriksi elokuviin, kahville, metsäretkelle, urheilumatsiin tai mikä lahjana sitten onkaan. Elämykset ovat monesti parhaita jaettuna, niin että kokemuksesta voi yhdessä keskustella ja iloita. Jutussa muistutetaan myös, että omia taitojaan voi myös lahjoittaa. Voi ruveta it-tueksi, korjausompelijaksi tai tarjota apua jossain muussa asiassa, jossa on hyvä. Tai sitten voi antaa ”lahjakortteja”, joissa voi vaikka tarjota autoaan käyttöön autottomalle, esimerkiksi sitä varten että jotain isompaa tavaraa saadaan kuljetettua paikasta toiseen. Minä sain tuoreena opiskelijana äidiltäni reseptivihkon, johon hän oli kerännyt helppoja ja edullisia kotiruokia, ja tilaa oli myös omille resepteille. Tällaiset aineettomat lahjat vaativat useimmiten vähän enemmän vaivannäköä, kuin kaupasta ostettu valmis asia, mutta juuri se tekeekin niistä niin ihania.