En tiedä mitä on tapahtunut, mutta muovista on parin viime viikon aikana tullut kuuma puheenaihe. Ydinviesti on kaikkialla sama: muovia pitää välttää ja sen käyttö kannattaa lopettaa pikimmiten. Muovi on epäterveellistä ihmiselle, se saastuttaa meret ja on valtava ongelma kierrätyksessä. On kiintoisaa nähdä, mihin tämä päätyy. Tuleeko tästä kestoaihe, joka lopulta johtaa merkittäviin muutoksiin yhteiskunnassa, vai onko kyseessä ohimenevä ilmiö, joka unohtuu, kun jotain muuta tulee tilalle. Tein 2000-luvulla graduni geenimuunnellusta ruoasta. Silloin aihe oli todella pinnalla, ja siitä kirjoitettiin usein – useimmiten vastaan. Nykyisin geenimuuntelusta huolestuneisiin uutisiin törmää varsin harvoin.
Koska muovista puhutaan kiivaasti, olen ajan hermolla ja tarjoan teille aiheeseen liittyviä linkkejä. Ensimmäisessä Eviran asiantuntija kertoo, että ruoan säilyttäminen muovissa ei ole suositeltavaa, paitsi lyhytaikaisesti. Jos näin on, haluan seuraavaksi tietää, miten marjat pakastetaan ilman muovia? Siitä ei nimittäin puhuta mitään, mutta ainakaan mikroon ei muovia pidä laittaa. Kuumentaminen ainoastaan edistää haitallisten aineiden siirtymistä ruokaan. Lasi olisi hyvä vaihtoehto muovisäilytykselle ylipäätään. (YLE)
Tässäkö on kaiken pahan alku ja juuri?
Entäs sitten biohajoava muovi? Siis ne vihreät ohuet muovipussit hevi-osastolla ruokakaupoissa? Ne pitäisi kieltää, sanoo tutkija Johanna Kohvakka. Hänen kirjoittaa, että biohajoavatmuovit eivät oikeasti maadu, vaan aiheuttavat ongelmia: muuttuvat mikromuoviksi, tuottavat pahimmillaan päästöjä ilmakehään ja niiden hiilijalanjälki on usein suurempi kuin muiden materiaalien.
Mutta mitä pitäisi sitten ajatella siitä, että VTT:n asiantuntija on ihan eri mieltä. HS:n artikkelissa lienee maksumuuri, mutta lainaan olennaisen tähän: ”aidosti biohajoavat muovit muuttuvat oikeissa olosuhteissa vedeksi ja hiilidioksidiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi tärkkelyspohjaiset kuluttajille markkinoidut biohajoavat pussit. Vielä paremmin hajoavat erityisesti kotikompostointiin markkinoidut pussit.” Näin siis todetaan Hesarin jutussa. Samoin sanoo Ämmässuon ekoteollisuuslaitoksen edustaja kertoo, että biomuovi vaikuttaa hajoavan. Mutta hajoaako se todella, vai muuttuuko se vain mikromuoviksi, joka ei mullan seasta erotu?
Mitä tässä pitäisi ajatella? Kuinka iso stressi tästä pitäisi ottaa? Muovi on niin kuin lentäminen. Tiedän sen olevan pahasta, mutta ilman on vaikea olla. Sen takia linkitän tähän vielä yhden provosoivan kirjoituksen, jossa rinnastetaan kierrätys ja lentäminen. Varoitan ennalta, että kirjoitus herättää tunteita. Tai herätti ainakin minussa, sillä Sitran elämäntapatestin mukaan elän varsin mallikelpoista elämää – jos vain lopettaisin lentämisen. Välillä olisi kyllä mukavaa lakata välittämästä, sen verran hankalia ajatuksia tämä maailman pelastaminen herättää.
Hei, minä olen jo muutaman vuoden pakastanut marjat pestyihin maito ym. purkkeihin. Helppo hävittää, kun marjat on syöty. Ja ilmaisia.
No nyt tuli uusi idea! Minulla on noita vanhoja pakasterasioita vaikka kuinka, mutta mikähän niiden turvallisuus sitten mahtaa olla. Tosiaalta pakastaminen tuskin saa mitään irtoamaan, mutta tuo maitopurkki-idea on kyllä kiinnostava. Jos joskus heivaan muoviset menemään, niin maitopurkki vie vähemmän tilaa kuin lasinen pakasterasia.
Maitopurkissakin on muovia sisällä, mutta toki vähemmän kuin pakasterasioissa. Mikään ei taida olla täydellinen ratkaisu, kaikissa hyvät ja huonot.
Ei se artikkeli minusta kovin provosoiva ollut paitsi, että Berliini on minusta yli-ikäisten hipsterien tylsä ja ruma kaupunki 😄. Hän kumminkin kierrättää ja on kai oikeassa, että jos pitäisi valita (miksi ihmeessä?) kierrättämisen tai lentämisen välillä, niin lentämisen lopettaminen olisi useimmille meistä ympäristöystävällisempi teko. Itse vähensin lentämistä, mutta en vaan pysty kokonaan lopettamaan, kun tajusin yhtenä vuonna lentäneeni yli 100000 km vapaa-ajan matkoja. (Usein työmatkoja pidetään jotenkin hyväksyttävämpinä, mutta ihan yhtä paljon tuhoa nekin lennot tietysti saavat aikaan.) Koko maailman mittakaavassa minun näpertelyni voi jonkun mielestä olla turhaa, mutta olkoon. Minusta yksi tärkeä asia on suosia mshdollisimman läheltä tuotua ruokaa. Eli en osta esim. Etelä-Amerikasta rahdattuja marjoja. Toki en ole pyhimys, joten ennen kotimaisten markkinoille tuloa ostan toisinaan eurooppalaisia. Ja pastan pitää olla italialaista. Tässäkään en mene äärimmäisyyksiin, mutta kiinnitän asiaan aika paljon huomiota.
Ehkä mulla kolahti tuo, että jos oikeasti haluaisi tehdä jotain todella merkittävää, niin sitten pitäisi jättää lentämättä. Mutta toisaalta juuri kävin New Yorkissa (jossa tietenkään en ramppaa alvariinsa, edellinen kerta oli yli 8v sitten) ja tuo lomamatka oli henkisesti ihan mielettömän tärkeä monellakin tavalla. Ja kesällä on koko perhe lähdössä etelään, ja lentäenhän sinnekin mennään. Joten kieltämättä näitä lukiessa tulee sellainen olo, että mitäpä tässä näpertelen jonkun tekstiilijätteen parissa, jos samaan aikaan kuitenkin lähden silmää räpäyttämättä lomalle toiselle puolelle maapalloa. Tämä lienee tällainen länsimaisen ihmisen tuska, jonka kanssa täytyy jotenkin opetella elämään.
Biohajoavan muovin ongelmat on käsittääkseni sen valmistuksen suuri energiankulutus verrattuna tavalliseen muoviin, sekä se että biohajoavuus ikäänkuin antaa luvan muovin heittämiseen luontoon eli roskaamiseen.
Näin minäkin ymmärsin. Eikös siinä jutussa jotenkin mainottu että se biopussiin hajoaminen tarvitsee oikeat olosuhteet, että se alkaa hajota ”oikein” ja näinhän käsittääkseni tapahtuu jätteenkäsittelykeskuksissa. Mutta se on ongelma että ihmiset kuvittelee että sen voi vaan heittää luontoon/kompostiin tms. ja että se sitten vaan hajoaa sinne.
Tuota en tullut ajatelleeksikaan, että joku niitä heittelisi luontoon koska maatuvat. Mietin vain omaa biojätepussikäytäntöäni, jonne olen noita hedelmäpusseja sijoittanut. Toisaalta olisi helpottavaa ajatella, että noissa jätteenkäsittelylaitoksissa biohajoava muovi todella maatuisi.
Olen itse ajatellut, että ns. bioskat on ihan turhia, koska biojätteen voi viedä kompostiin ihan vaan pienessä ämpärissä tai muussa vastaavassa astiassa. Ei ole iso homma huuhtaista ämpäri puhtaaksi ja laittaa vaikka talouspaperi pohjalle, niin kippaantuu helposti. Jäte myös maatuu paljon nopeammin ilman mitään pusseja. Pelottava ajatus, jos niistä muodostuu mikromuoveja. Hiirikokeista jo tiedetään, että mikromuoveille altistuneet hiiret ovat jo kolmannessa sukupolvessa hedelmättömiä, koska mikromuovi sakkaantuu mm. lisääntymiselimiin.
Kotiini hankittiin pakastearkku 60-luvun lopulla. Alkuaikoina ja vielä 80-luvulla marjat pakastettiin pahvisiin rasioihin, joissa oli vahamainen pinta. Itsekin hätkähdin tuota muoviuutista ja kaseerasin eilen kuluneet muovirasiat pois. Jäljelle jääneet ovat aika uusia ja ajattelin pakastaa niihin edelleen, mutta siirtää marjat sulamaan lasikulhoon. Olisi hyvä, jos pakkausteollisuus kehittäisi uuden sukupolven pahvisia pakasterasioita.
Samoin karsin mökillä pois vuosikymmeniä vanhat keraamiset uunivuoat yms., niidenkin riskeistä oli ko. artikkelissa.
Mistähän sen rajan osaisi sanoa, milloin jokin vuoka on liian vanha. Ehkä sitten kun selkeitä halkeamia lasitteessa? Pahviset pakastusrasiat olisivat kyllä kivoja saada kokeiluun.
Se vahamainen pinta on muovia.
Minä kirjoitin ihan vasta siitä, että kaikki on pakattu muoviin. On todella vaikeaa vältellä muovia, jos haluaa syödä esimerkiksi paprikaa tai kurkkua. Eli ihan perusjuttuja.
http://www.rakastuarkeen.fi/2018/02/miksi-kaikki-on-pakattu-muoviin-haluan.html
Ruuan pakkaukset ovat vielä yksi kysymys erikseen. Torilta ostaessa muovia ei tule, etenkin jos ottaa oman kassin mukaan. Samoin kauppahallista, jos sellainen sattuu olemaan lähistöllä. Mutta jos lähimarketista haluaa ostaa ruokaa ilman muovia, sitten joutuu tekemään kompromisseja valintojensa suhteen. Onneksi hedelmiä saa ilman, ja usein tomaattejakin, ja vähän vaihdellen muutakin.
Suomalainen kuluttaja ei osaa ostaa pakkaamattomia kasviksia. Olen lukemattomia kertoja katsellut kun tomaatteja painellaan peukalonkynnellä ja salaatteja ja herkkusieniä haistellaan niin että (räkäinen ?) nenä koskettaa kasviksia.
Espanjassa tuli suurin piirtein turpaan, jos yritti itse koskea hedelmiin. Siellä oli aina myyjä, joka vain sain koskea niihin ja pakkasi ne huolellisesti asiakkaan puolesta.
Pakkaamattomat toki nahistuu helpommin, ehkä sekin on syy, miksi kaikki on kääritty muoviin. Ällöttää silti se kaikki muovin määrä, mitä kotiin väkisin tulee. Olen hävittänyt kotoa jo vuosia sitten kaiken muovin, mutta iso 70 litran pönttö täyttyy noin viikossa kaupasta ja verkkokaupoista tulevasta muovijätteestä.
Pakastan marjat ym. lasipurkeissa.
Kiinnostaisi tietää, mitä purkkeja käytät?
Ihan tavallisia lasitölkkejä.
Meillä kotona marjat on pakastettu maitopurkkeihin niin kauan kuin muistan. Missään nimessä mitään muovikippoja ei saanut ostaa, mutta tämä ihan vain kustannussyistä. Ja niitä marjoja tosiaan poimittiin, pari arkkupakastinta oli täynnä. Maitopurkkien pakastekäytöstä varoiteltiin jossain vaiheessa: että niitä ei saa käyttää tällaiseen, kun ei ole suunniteltu sitä varten. Summa summarum: aina on jotain huonoa. Lasipurkkeja saisi olla ihan hirveä määrä, jos meinaisi pakastaa kaiken niihin. Jos siis pakastaa paljon.
No niinpä, aina varmasti jossain on jotain vikaa. Mitä niihin maitopurkkeihin laitettiin kanneksi, että marjat pysyivät sisällä? Tykkään itse sellaisesta normaalista pakasterasiasta sen koon takia. MAitotölkki tuntuu turhan suurelta annokselta. MInulla on liian pieni pakastin muutenkin, mietin että lasipurkit ovat paksuja ja vievät paljon tilaa.
Purkin yläosa taitetaan kiinni, muistelen että äiti sitoi langan purkin ympäri, mutta minä olen niitannut purkin yläreunan parista kohtaa. Maitopurkeissa pakastaminen vaatii kyllä arkkupakastimen koska purkit on pidettävä pystyssä siihen asti kun on varmasti jäässä.
pahvisen tetrapak maitopurkinhan saa leikattua just sen kokoiseksi kuin haluaa. Taittelen yläosan kasaan ja teippaan ulkopuolelta maalarin teipillä.
Juuri näin meilläkin tehtiin: kulmat leikattiin ja sivuista taiteltiin kannet päällekkäin. Päälle maalarinteippi, johon kirjoitettiin, mitä sisälsi ja milloin on pakastettu.
Muovin vaaroista tiedetään vasta varmaankin murto-osa, mutta hyvä että asiaan on nyt viimein herätty. Olen itse poistanut kotoa kaiken muovin jo vuosia sitten (poislukien pakasterasiat). En pidä siitä materiaalina enkä luota muoviin. Mikromuovit ja muoviyhdisteet aiheuttavat hedelmättömyyttä, syöpää ja mm. liikalihavuutta, häiritsevät hormonituotantoa ja tukkivat kehoa – ja ties mitä muuta. Näistä olen lukenut. Saamme niitä tahtomattamme mm. kalojen ja äyristen mukana, jotka joutuvat elämään mikromuoveilla kyllästetyssä vedessä. Fleecestä irtoaa joka pesun mukana mikromuoveja, se materiaali olisi varmaan järkevintä poistaa maailmasta, niin mukava ja kätevä kuin onkin. Muovi on minun mielestäni todella pelottava materiaali.
Luulen, että muovista tulee seuraava DDT tai asbesti. Tosi hyvä tuote siihen asti, kunnes ei enää ollutkaan.
Minusta tuo artikkeli lentämisestä oli ihan aiheellinen.
Onko meillä oikeus lennellä ympäri maailmaa, koska siihe sattuu olemaan varaa ja aikaa? Eivät kiinnostavat kohteet lentämällä lopu, ja nälkä tuntuu vain kasvavan syödessä.
Työpaikoilla ja somessa voisimme myös jättää reissujutut vähemmälle. Ne lisäävät sosiaalista painetta (lento)matkailuun ja antavat muille ”oikeutuksen” toimia samoin.
Tuo onkin hyvä kysymys. En osaa siihen vastata, mutta mieleen tulee monia muita kysymyksiä. Jos lentäminen ei olisi mahdollista, kenellä olisi silloin mahdollisuus matkustaa? Muuttuisiko maailma paremmaksi, jos ihmiset eivät pääsisi näkemään muita maita ja kulttuureja? Toisaalta miten monta lentomailia vuodessa olisi ”tarpeeksi”? Miten lentoyhtiöt voisi velvoittaa kompensoimaan lentämisestä johtuvia ympäristöongelmia? Tämä ei ole ollenkaan yksinkertaista.
Lentäminenkin lienee maailman mittakaavassa mahdollista kuitenkin varsin pienelle, hyväosaiselle porukalle. Hirvittää ajatella, mitä tapahtuisi, jos suuri enemmistö alkaisi matkailla meidän laillamme.
Miksi meillä on oikeus lennellä huviksemme? Mitä hyvää se matkailun kuuluisa avartava vaikutus on meissä aikaansaanut?
Minun on kyllä puolustettava matkustamista. Ilman lentomatkustamista en olisi esimerkiksi koskaan voinut kokea, miltä tuntuu kuulua etniseen vähemmistöön. Se kokemus, vaikkakin ohimenevä, on vaikuttanut ajatteluuni paljon. Yleisesti ottaen on paljon helpompi ymmärtää muita ihmisiä ja kulttuureita, jos on päässyt itse kokemaan sen käytännössä. Toisaalta maailma on nykyään niin avoin, että tuntuisi jotenkin hurjalta pysytellä vain junamatkan kantaman päässä. Opiskelu, asuminen ja työntekeminen ulkomailla lisää kokemukseni mukaan ihmisten kykyä ymmärtää erilaisuutta. Se on mielestäni nykymaailmassa aina vain tärkeämpää.
Palaan vielä aiheeseen. 🙂
Kyllähän matkailu tarjoaa kuvailemasi mukaisia avartavia kokemuksia. Rohkenen kuitenkin väittää, että suurin osa ulkomaanmatkailusta on hedonistista kokemusten metsästämistä ja itsensä hemmottelua.
Ymmärrys erilaisia ihmisiä ja kulttuureja kohtaan ei ehkä vaadi järisyttäviä reissukokemuksia. Itseään voi sivistää myös lukemalla kirjallisuutta ja lehtiä, katsomalla dokumentteja ja keskustelemalla esimerkiksi muualta tulleiden kanssa.
Lentomatkojen määrästä vielä: Hesarissa ( https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005613110.html ) oli hiljattain juttu, jonka mukaan maailmassa tehdään vuosittain noin 3,8 miljardia lentomatkaa. Keskimäärin siis jokainen ihminen tekee edestakaisen lentomatkan joka neljäs vuosi!
Lentämistä jopa tuetaan yhteiskunnan eli meidän kaikkien varoin, vaikka sille pitäisi määrätä haittavero. Maantieliikenteen polttoaineen hinnasta yli 75% on veroja ja se koskee meitä jokaista koska meidän on pakko käydä koulussa ja töissä, mutta lentoliikenne kulkee verottomalla polttoaineella ja siitä veroedusta nauttii vain pieni hyvin toimeentuleva osa kansasta, ja harvan on todella PAKKO lentää.
Radio Helsingissä oli tänään mielenkiintoinen keskustelu lentämiseen liittyen. Sen voi kuunnella radiohelsingin sivulta, ohjelma Long Play 15.3. klo 13.00.
Minun on oikeasti vaikea ymmärtää, miksi ihmiset lentävät.
En myöskään tajua, miksi kaikki täytyy pakata muoviin. Toivoisin enemmän muovittomia vaihtoehtoja ruokakauppoihin, on aika haastavaa vältellä muovia. Mutta ehkä tämä muuttuu, kun siitä puhutaan. Muovin älyttömään määrään olen herännyt nyt kun kerään muovin kierrätykseen. En haluaisi ostaa muovipakkauksia, joita joudun sitten säilyttelemään jossain kunnes saan ne kuskattua kierrätyslaatikkoon, joka pursuilee ällöttävästi. Ja suuri osa pakkausmuovista on ihan turhaa.
Vanhoissa lasitteissa voi olla lyijyä, varsinkin matalapolttoisissa lasitetuissa punasavikulhoissa sitä todennäköisesti on.
Ymmärrän lentämistä hyvin. Ilman lentämistä matkustaminen olisi moniin paikkoihin lähes mahdotonta tavalliselle ihmiselle. Matkailu jäisi vain pienen, rikkaan joukon huviksi.
Muovi on hankala materiaali. Olen tässä miettinyt, että onko sillä eroa säilyttääkö pakastemarjojaan muovisessa rasiassa, vai syökö muoviin käärittyä kurkkua? Monet ruuat on mahdotonta ostaa ilman muovia.
Sen sijaan tuosta lasitteen lyijystä en ollut tietoinen. Hyvä pitää mielessä.
Palasin pari päivää sitten Aasian lomalta ja vaikka tälläkin reissulla näin turismin haittapuolia niin myös niitä hyviä kuten työtä ja vaurastumista paikallisille ja uusia asenteita ja ajatuksia mm. ympäristönsuojeluun liittyen. Esim. muovin kulutus ja roskaaminen ei ole vain länsimainen tapa ja ainakin roskaantumiseen on alettua puuttua myös siksi, että turismi kärsii siitä. Roskaaminen tietyillä alueilla oli sakotettavaa ja valvontaa saisi lisätä.
Hieman hirvitti se, että joka kerta kun kävi kaupassa, ostokset pakattiin lukuisiin muovipusseihin. Ehkä oman kauppakassin käyttö on seuraava trendi, jonka turistit tuovat tullessaan (nythän ostosten pakkaus kuuluu palvelukultuuriin eli asiakkaan ei anneta pakata ostoksia tai sitä pidetään ehkä hieman epäkohteliaana). Hedelmiä (valmiiksi pilkottuja eli evääksi otettavia tai heti syötäviä) myytiin kojuissa paljon muoviin pakattuna mikä on aivan turhaa. Muovipillejä sai juomiinsa pyytämättä.
Minusta lentoliput saisi olla kalliimpia, mutta en näe järkevävä, että matkustelu olisi vain eliitin oikeus (toki se globaalissa mittakaavassa on eliitin oikeus, mutta länsimaisesta näkökulmasta matkustelu on mahdollista myös pienituloisillle.)
Lentomatkustamisen arvostelu keskittyy aina vain lomamatkojen kritisointiin, mutta myös työmatkoja tehdään paljon ja osa näistä on aivan turhia. Matkustelun, lisääntyneen maasta toiseen muuttamisen ja netin myötä ihmiset myös tutustuvat helpommin eri maissa asuvien ihmisten kanssa ja muodostavat myös perhesuhteita niin että perheen jäsenet asuvat eri maissa.
Tykkään matkustelusta, mutta matkustelu on myös vaikuttanut ajattelutapaani ja arvoihini. Matkailu ihan oikeasti avartaa, jos niin haluaa. Esim. vähempään tyytyminen on entistä helpompaa, kun näkee ihan konkreettisia vertailukohtia ja asioiden tärkeysjärjestys on muuttunut. Suomalainen köyhyys on toisessa maassa jo vaurautta. Oman maan ja kulttuurin epäkohdat ja hyvät puolet näkee selvemmin. Oman etuoikeutetun aseman huomaa selkeästi joillakin reissuilla. Toisaalta naisen hyvä asema on Suomessa itsestäänselvyys, mutta matkoilla on tullut koettua myös päinvastaista.
Mitä mieltä olette toimisiko tuohiastia pakastaessa esim. marjoja?
En ole koskaan kokeillut, mutta saattaisi toimia.