Yksi suurista oivalluksista tässä ruokajärkiprojektissa on ollut se, miten huonosti hyödynnän  pakastinta. Pakastin on kyllä pieni (kaksi syvää laatikkoa ja yksi hyvin matala), mutta siitä huolimatta se voisi palvella minua paljon paremmin – jos vain itse organisoisin sisällön fiksusti.

Meidän pakastimessa on tällä hetkellä (itsetehtyjä) mehuja ja marjoja. Loppuvuodesta pakastin täyttyy, sillä olemme jo monta vuotta tilanneet puolikkaan poronvasan suoraan tuottajalta. Lihat vievät aika paljon tilaa, mutta toisaalta mehut ja marjat vähenevät pikkuhiljaa talvea ja kevättä kohden. Näiden lisäksi pakastimessa on usein myös jäätelöä.

Nyt olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että tämä ei riitä. Kun ruokalistat alkavat mennä rutiinilla, tavoitteena on, että pakastimessa on jatkuvasti vähintään kaksi lämmitysvalmista ”vararuokaa”. Sairastupaa pyörittäessä ja itsekin kipeänä olisi ollut mukavaa, ettei olisi heti joutunut miettimään, kuka voisi käydä kaupassa. Sen sijaan olisi voinut ottaa valmista ruokaa suoraan pakkasesta. Tämän toteutuminen vaatii kuitenkin suunnittelua siinä mielessä, että etukäteen on päätettävä, mitä ruokaa aion tehdä pakkaseen asti, ja raaka-aineita ostettava samassa suhteessa. Tässä jällee yksi havainto (joka tuntuu jälleen todella simppeliltä, vaan enpä ole tajunnut aiemmin): pakastimeen ei kerry kunnon ruokaa vahingossa.

Vararuokien lisäksi olen pohtinut jonkun sortin peruspakasteiden jatkuvaa ylläpitoa. Esimerkiksi tänään ostin pakkaseen valmiin piirakkataikinan. Olen nyt aiheeseen perehtyessäni oppinut, että erinäisiä ruoanjämiä voi piilottaa piiraisiin. Ajatukseni on, että valmistaikina pelastaa niissä tilanteissa, kun pitäisi kohtuullisen nopeasti ja vähällä vaivalla tempaista jotain. Muitakin vastaavia perustarvikkeita voisin hyvin harkita, mutta niiden aika on siinä vaiheessa, kun ruokalistasysteemi pyörii jo hyvässä vauhdissa. Siinä vaiheessa varmaan hahmotan paremmin, mitä muuta pakastimessa olisi kätevää olla aina valmiina.

Olen nyt inventoinut pakastimen, syönyt pois parit jämät sieltä, ja järjestänyt kaikki fiksusti. Seuraava vaihe on pakastimen täyttäminen suunnitelman mukaisesti.

Kun tutkailin, millä tavoin ihmiset ovat ruokasuunnittelunsa järjestäneet, vastaan tuli monenlaisia systeemejä. Eniten vaihtelua tuli kenties siinä, miten yksityiskohtaista suunnitelmaa ne noudattivat: tarkimmillaan suunnitelma sisälsi kuukauden ajalle jopa aamiaiset, ja lounaaksi ja päivälliseksi oli eri ruoka. Yleisin tapa oli varmaankin teemapäivät, jossa joka viikonpäivälle oli oma ideansa; maanantaina keittoa, tiistaina pastaa, keskiviikkona risotto jne. riippuen tekijän omista mieltymyksistä. Eräs tuttavani puolestaan kertoi, että viikonloppuna käydään kaupassa, ja ostetaan lihaa, kanaa, kasviksia sekä puolivalmisteita. Alkuviikosta syödään tuoreet siinä järjestyksessä kun ne vanhenevat, ja loppuviikko eletään pinaattiletuilla siihen saakka, kunnes taas mennään kauppaan. Toiset miettivät ateriat viimeistä yksityiskohtaa myöten, toisille riitti ylimalkaisempi suunnitelma.

Kaikenlaisia vaihtoehtoja punnittuani sekä omaa tilannettani monipuolisesti tarkasteltuani olen päätynyt seuraavanlaiseen ratkaisuun:

Kahden viikon ateriasuunnitelma

• Se sisältää molemmille viikoille viisi arkiruokaa ja yhden viikonloppuruoan. Yksi viikonloppuruoka jää improvisoinnin varaan, mutta se ei haittaa koska minä en ole siitä yleensä vastuussa.
• ”Ruoka” tarkoittaa lounasta ja iltaruokaa, siis lämpimiä aterioita. Samaa ruokaa voidaan syödä pari kertaa peräkkäin, esim. ensin päivälliseksi ja loput seuraavan päivän lounaaksi.
• Teen suunnitelman ainakin aluksi hyvin yksityiskohtaisesti; esim. yksi ateria voisi olla vaikka  lihapullia, perunamuussia, maustekurkkuja ja vihreää salaattia.
• Kahden viikon jälkeen tehdään uusi suunnitelma.
• Ruokalista on joustava siinä mielessä, että viikonloppuna tarkistetaan jämätilanne jääkaapista ja pakastimesta. Jos jämiä on runsaasti, ne syödään pois ja jatketaan ruokalistalla vasta sen jälkeen.

EDIT: Jostain syystä kappalejako ei toimi tässä lopussa. Pahoittelen huonoa luettavuutta.

Oikeastaan ruokajärki-projektilla on tosi hyvät lähtökohdat. Minulla on viihtyisä ja toimiva keittiö, kunnon astiat ja kokkausvälineet. Jääkaappi on tilava, pakastin vähän pienempi, mutta kuitenkin olemassa. Tänään järjestelin pakastinta, ja totesin että sinne mahtuu hyvin lisää tavaraa. Keittokirjoista ei ole pulaa, niitä löytyy laidasta laitaan joten inspiraatiota voi etsiä laajalla skaalalla. Ruokakaappien perusvarastot ovat ihan kunnossa, on jauhoja, sokeria, pastaa ja niin edelleen.

Minulla on onni asua sellaisella alueella, että kauppaan pääsee kävellen. Kymmenen minuutin päässä on kauppahalli, josta saa tuoretta lihaa, kalaa, leipää ja vaikka millaisia muita herkkuja, ja hallin kulmilta voi hankkia kaikenlaisia etnisiä mausteita ja raaka-aineita. Lähikortteleissa on monta K-kauppaa ja Alepaa, leipäkauppa ja suklaapuoti. Kävelymatkan päästä löytyy niin Ruohonjuuri kuin luomuruokakauppa Anton & Anton. Projekti ei millään voi jäädä siitä kiinni, että kaupat olisivat jotenkin hankalan matkan päässä.

Se mikä on muuttunut, on motivaatio. Olen ennenkin ajatellut, että suunnittelua pitäisi lisätä mutta tähän asti se on aina jäänyt ajatuksen asteelle. Mutta ihminen muuttuu siinä vaiheessa, kun vanha käy sietämättömäksi, ja nyt on näköjään mitta tullut tämän asian osalta täyteen. Tällä kertaa olen paneutunut asiaan huolella. Olen perehtynyt moniin erilaisiin ateriasuunnitelmiin, lukenut netistä muiden tapoja ja kokemuksia ja itse asiassa luin myös aihetta käsittelevän e-kirjankin (joka oli tosi hyvä). Olen todella pysähtynyt miettimään, mitkä asiat haluan muuttaa, ja mitä niille voisin tehdä. Olen saanut ahaa-elämyksiä lukemani pohjalta. Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta tajusin mm. sen, että täydellinen inventaario kaikkien nykyisten ruokien osalta on pakko tehdä, jos haluan luoda sellaisen suunnitelman, missä kaappeihin ei jää pyörimään mitään. Tiedän mm. nyt sen, että pakastimessa on yksi avattu ja yksi avaamaton jäätelöpakkaus. Avatusta pakkauksesta minulla ei ollutkaan minkäänlaista muistikuvaa.

Olen alkanut samantien toimeen; eilen järjestin pakastimen, tänään täydensin kauppareissulla kuivakaappiin sellaisia raaka-aineita, joita haluaisin käyttää ruoanvalmistuksessa, ja ainakin aloitan jääkaapin inventaarion. Kiitos myös kaikista kommenteista, olen lukenut kaikki mielenkiinnolla! Haluan tehdä tämän nyt kerralla kunnolla, siksi en kiiruhda minnekään. Huomenna taas lisää, ajattelin jakaa kanssanne inventaarion tuloksia ja sitä, millaiseen suunnitelmaan olen päätynyt.

Olen nyt lievästi ilmaistuna liekeissä tästä suunnitelmasta pistää perheen ruokahuolto vihdoinkin kuntoon. Olen koko viikonlopun pohtinut, mikä nykyisessä systeemissä rassaa, mitä hyötyjä uudesta järjestyksestä voisi olla ja miten se kannattaisi toteuttaa. Tulen kirjoittamaan näistä kaikista näkökulmista, sekä tietysti siitä, miten uuden rutiinin opettelu lopulta oikein onnistuu. Aloitan menemällä vähän syvemmälle siihen, mikä tässä nykytilanteessa on vikana.

Roskiin menevän ruoan lisäksi minua vaivaa eniten se yleinen sähläys, joka arkiruokaan liittyy. Minä vastaan perheen ruokahuollosta arkisin kokonaan ja usein viikonloppuisinkin osittain. Arkena se tarkoittaa, että hoidanyksin  kaikki kauppareissut ja teen kaikki lämpimät ruoat. Koska suunnittelu on olematonta, menen kauppaan silloin, kun kaappi näyttää tyhjältä. Kaupassa alan miettiä kuumeisesti, mitä ruokaa laittaisin. Yleensä siinä vaiheessa pää on tyhjä ideoista, joten päädyn ostamaan jotain, mikä tulee mahdollisimman helposti ja nopeasti. Useimmiten se on jotain tylsää.

Tästä tullaan seuraavaan epäkohtaan, eli haluaisin laittaa monipuolisempaa ruokaa. Teen kyllä kaiken alusta asti itse, mutta variaatioita on melko vähän. Haluaisin syödä enemmän keittoja, kalaa ja kasviksia, mutta ilman keittokirjaa olen hukassa. Eikä niitä taas ole yleensä aikaa vilkuilla kaiken muun tohinan keskellä. Haluaisin kokeilla uusia reseptejä, mutta ilman suunnittelua ne unohtuvat.

Kaiken kaikkiaan haluaisin siis eroon stressistä ja huonosta omatunnosta, joka ruoanlaittamiseen liittyy. Ongelmat eivät ole suuren suuria, mutta nämä pienemmätkin ovat ruvenneet ajan myötä ärsyttämään. Nyt tuntuu siltä, että kunnollinen suunnittelu ja uusien rutiinien opettelu voisi ratkaista nämä ongelmat. Tosin olen tajunnut myös sen, että kaikki nykyiset ruokaan liittyvät rutiinit on otettava tarkasteluun, jos haluan tästä todella onnistuneen projektin. Siis siitä lähtien, mihin aikaan päivästä ruokaa laitan ja miten jääkaappi järjestetään.

Jatkan huomenna aiheesta. Olen luonut uuden avainsanan ruokajärki, jolla löytyy kaikki tähän projektiin liittyvät kirjoitukset.