Ryhdyin vuoden kestävään omatoimiseen ostolakkoon erittäin motivoituneena. Olin jokseenkin järkyttynyt edellisen vuoden vaateostosten määrästä, jonka rehellinen kirjanpito oli paljastanut. En voinut käsittää, miten olin onnistunut vuoden aikana ikään kuin huomaamatta hankkimaan niin monta vaatekappaletta ja käyttämään niihin niin paljon rahaa.
Kun aloitin vuoden alussa, ajattelin että minulla on vaatteita kirjaimellisesti vaikka muille jakaa. Valinnanvaraa oli vaikka kuinka, ja poistettavaakin löytyi edelleen. Pohdin, että sukkahousuja oli varmasti niin paljon, ettei uusille olisi tarvetta pariin vuoteen. Mietin, että oikeasti tästä vuodesta tulee ihan helppo, sillä en todellakaan ollut vaatteiden suhteen mikään minimalisti.
Nyt alkaa ostolakon viides kuukausi. Rehellisesti sanottuna alkaa hieman kyllästyttää. Olisi kiva lähteä shoppailemaan. Minusta tuntuu, että päällä on koko ajan samat vaatteet. Se pitää pitkälti paikkansa, koska arkiunivormuni on farkut ja villapaita. Farkkuja on normikäytössä kahdet, villapaitoja vajaat kymmenkunta. Niistä muodostettujen yhdistelmien määrä on rajallinen. Koska neuleet ovat kaikki varsin neutraaleja väreiltään, yleisime arkipukeutumisessa on jokseenkin monotoninen. Osittain syytän tästä sääolosuhteita. Tämä epämääräinen jälkitalvi ei ole inspiroinut etsimään hameita kaapista, lyhythihaiset puserot ovat liian kylmiä ja kun käytännöllisyys on ykköskriteeri, ei vain jaksa ruveta virittelemään mitään kovin ihmeellistä.
Toisaalta syytän ostolakkoa. Jos sitä ei olisi, olisin varmaan jo lähtenyt kaupoille etsimään piristystä neulevalikoimaan. Haluaisin täydentää vaatekaappia vaikka millä. Tekisi mieli värikkäitä yläosia, mielenkiintoisia leikkauksia, mukavia mutta tyylikkäitä arkimekkoja, iloisen värisiä sukkiksia… Ehkä keväiset housut eivät olisi myöskään pahitteeksi. Kenties jopa sellaiset leveät mutta vajaamittaiset…? Kenkiä en sentään kuvittele ostavani, niitä riittää. Tai hetkinen, olisihan minulla oikeastaan tarvetta klassisille loafereille.
Jos nyt kuitenkin olen rehellinen, niin tässä vaiheessa vuotta tämä käytettävissä oleva valikoima alkaa hiukan kyllästyttää. Tajuan tätä kirjoittaessa, että kyllästyminen on myös aiemmin ollut yhtenä syynä vaateostoksille. Olen halunnut vaihtelua, jotain uutta, kivaa ja piristävää. Useimmiten sen seurauksena olen myös halunnut poistaa kaapista jotain periaatteessa käyttökelpoista, johon itse olen vain jo kyllästynyt. Tämä, hyvät lukijat, on se syy, miksi hukumme vaatejätteeseen. Vaihtelunhalu.
Koska tämä projekti on minulle tärkeä, olen edelleen motivoitunut jatkamaan sitä, kyllästymisestä huolimatta. Olen antanut itselleni luvan olla kyllästynyt aivan kaikessa rauhassa. En siitä huolimatta ole hankkiutumassa kohti ostosterapiaa. Sisäinen dialogini menee suunnilleen näin:
Kyllästynyt minä: Ääh, mä en jaksa näitä samoja vaatteita päivästä toiseen! Tylsää! Tahdon vaihtelua!
Ostolakossa oleva minä: Ai sua kyllästyttää? No rouva on hyvä ja käyttää luovuuttaan! Sullahan on kaappi täynnä vaatteita. Käytä niitä.
Eli vaikka juuri nyt ei olekaan ihan niin inspiroituneet fiilikset kuin vielä tammikuussa, jatkan silti valitsemallani linjalla. Minulle rupeaa tässä vähitellen kirkastumaan, että haluan todella pyrkiä kohti sellaista tilannetta, että käytän vaatteeni mahdollisimman loppuun. En halua sellaista vaatekaappia, johon ostetaan jatkuvasti lisää, ja toisesta päästä ”kierrätetään” pois vanhoja vaatteita jonkun muun huoleksi. Vielä en ole tässä tilanteessa, poistettavaa nimittäin on edelleen, mutta tämä on tavoite.
Loppuvuoden ostostarpeita pitää myös arvioida, siitä ehkä oma postauksensa jossain vaiheessa. Tulen kyllä ostamaan vaatteita myös loppuvuoden aikana, koska esimerkiksi huomaisin juuri, että toiset farkkuni olivat kuluneet puhki. Mutta haluan tehdä ostokset mahdollisimman tietoisesti ja harkitusti. Tämäkin siis tavoite. Raportoin kyllä rehellisesti miten meni.
Miten teillä muilla menee? Kommenteissa olen lukenut paljon tosi innostuneita kokemuksia, mutta onko siellä ketään muuta, jolla olisi haasteita ostolakon kanssa?
Minä kannattaisin oman garderoobin sisäistä kierrätystä. Eli kun joku käytetty vaateryhmä alkaa kykllästyttää, niin ne vain pesuun ja syrjemmälle varastoon, ja tilalle aiemmin syrjään laitettu pinkka vaikka värillisiä vaatteita. Itse en kertakaikkiaan pystyisi elämään vain neutraalin värisellä vaatevarastolla, koska rakastan värejä ja oikeastaan inhoan mustaa… (jota sitäkin kyllä joukossa on). – Tämä on vähän samaa kuin lasten lelujen kausittainen vaihtaminen. Poissa olleet otetaan uudestaan ilolla käyttöön…
Kärsin tästä liian neutraalista neulevarastosta oman aiemmin lyhytnäköisyyden takia. Olen ostanut hinnan perusteella, enkä suinkaan sen perusteella, puuttuuko kaapista tietynlainen vaate. Nyt olen vähän jumissa noiden harmaiden ja ruskeiden kanssa. Tuota vaatekierrätystä osittain harrastankin kausivaatteiden suhteen. KEnties omaa valikoimaa pitäisi vielä vähän rajoittaa, ja siirtyä kierrättämään myös kauden sisällä. Tätä voisi harkita.
Mua ei niinkään kiinnosta juuri nyt vaatteiden ostelu, mutta asusteet on mun kompastuskivi. Samoilla linjoilla kanssasi siitä, että vaatteet pitäisi pyrkiä käyttämään loppuun itse, eikä tunkea kierrätykseen muiden riesoiksi. Ei pidä ostaa mitään sellaista, joka on hetken kuluttua kierrätyksessä. Olen oikeastaan erittäin tyytyväinen vaatekaappiini tällä hetkellä, joskin karsimisvaraa on edelleen. Mitään ei tarvitse nyt ostaa, joten siinä mielessä mun on helppo jatkaa ostotarkkailuani. Tällä järjellä ajateltuna on käsittämätöntä, miten paljon olen aiemmin ostanut vaatteita. Nyt on aika keskittyä käyttämään niitä ja tekemään löytöjä omasta vaatekaapistaan. Olin viime viikolla Tallinnassa, enkä ostanut ainuttakaan vaatetta. Sain kyllä ideoita kaupoissa, kun muistin, että ai niin, minullahan on tuollainenkin. Lisäksi seuraan mielenkiintoisia instagrammeja, joista saan ideoita omaankin pukeutumiseeni. Muotilehtien tilaamisen olen lopettanut. Blogit ja instat ovat korvanneet sen osa-alueen kokonaan.
Minä olen lukenut muotilehtiä aiemmin sillä ajatuksella, että ne esittelevät mitä voisi ostaa. Mutta täytyy sanoa etten ole koskaan niitä sen kummemmin seurannut, mutta olen kyllä lukenut jos on tullut vastaan. Muotiblogeja en tällä hetkellä seuraa lainkaan, koska ainakin ne, jotka tiedän, edustavat todella erilaista tyyliä, mitä itse suosin. Mutta mitä vaatekaappiin tulee, minäkin otan tämän enemmän haasteena, just tällaisena shop your closet -tyyppisenä juttuna.
Jep, tunnistan tuon saman vaihtelunhalun ja sen, että tekee mieli poistaa niitä ihan käyttökelpoisia, mutta tylsiksi käyneitä paitoja. Varsinkin niitä synkkiä syys- ja talvipaitoja. Ehkä ne pitäisi siirtää piiloon ja ottaa esiin taas syksyllä. Onneksi alkaa kesäkausi, niin pääsee käyttämään kesäisiä t-paitoja kaapista. Olen koko alkuvuoden elänyt myös melko lailla parilla housuilla ja reilulla kymmenellä neuleella/pitkähihaisella, jotka on helppo vetää päälle ennen töihin lähtöä. Suunnittelemalla voisi kaapista löytää jotain vaihtelevia yhdistelmiä, mutta arkiaamuisin ei ehdi. Tekisi mieli löytää jotain uutta. Kaupassa kuitenkin tuntuu, että mikään ei ole tarpeeksi hyvä.
Päätin jossain välissä tehdä niin, että parin päivän käytön jälkeen, tai pesun jälkeen, laitan paidan aina henkarille oikeaan reunaan ja otan seuraavan käyttöön vasemmalta, niin sillä lailla kaikki ovat käytössä melkeinpä yhtä paljon.
Tajusin muuten juuri, että minulta puuttuu ”välikausisukkiksia”, mikä on rajoittanut hameiden pitämistä. Talvella pidän tosi paksuja, ja kesällä en ollenkaan. Mutta nyt on vielä sukkahousukelit, mutta ne 100 denierin bambuiset tuntuu tunkkaisen paksuilta. Ehkä muutamiin hyviin 50 denierin sukkahousuihin investoiminen saisi hameet ja mekot parempaan käyttöön?
Suunnittelu olisi varmasti hyväksi, mutta olen siinä hyvin laiska. Pitäisi miettiä etukäteen, enkä oikein viitsisi.
Minäkin ehdottaisin täällä jo useaan otteeseen mainittua oman vaatekaapin kierrätystä/kapselivaatekaappia. Ja jos vaikka kapselin vaihtuessa (yleisin esimerkki taitaa olla 3kk välein) päivittäisi kaappiaan yhdellä,kahdella uudella jutulla, oltaisiin silti vielä erittäin maltillisessa noin kuuden vaatteen vuosivauhdissa. No toki muitakin tarpeita varmasti tulee mutta noin niinkuin periaatteessa.
Ilonpilaaja haluaa vielä kyseenalaistaa sen ajatuksen, että uudet erikoisin leikkauksin varustetut paidat toisivat oikeasti suurempaa vaihtelua arkiseen vaatekaappiin. Ääripäässähän tämä erilaisten vaatteiden tuoma valinnanvara on vain harhaa, sillä vaikka ne ovat kivoja, ne eivät syystä tai toisesta solahda luontevaksi osaksi arjen puvustoa, jolloin ollaan tilanteessa ”kaappi täynnä muttei mitään päällepantavaa”. Ja tämä taas taitaa olla alunperin monen naisen ostolakkoilun ja vaatekaapin selkeyttämisen syy ja inspiraatio.
Minä taas kuvittelen, että sellainen valinnanvara olisi juuri tarpeen, missä voisin valita neutraalin perusneuleen ja värikkäämmän ja vähän erikoisemman välillä. Nyt mulla on vain niitä neutraaleja, enkä voi edes harkita mitään muuta, kun niitä ei kaapista löydy. Kesävaatteissa on enemmän valinnanvaraa, mutta niille vaatteille on vielä liian kylmä. Eli kierrätystä on, mutta lähinnä kausien välillä.
Kiitos kirjoituksesta. Arvostan, että rohkenet kertoa tuntemuksistasi näin avoimesti ja uskon, että se tarjoaa tukea muille, jotka kamppailevat samojen ajatusten kanssa.
Olen itse pitänyt vaate- ja asustekirjanpitoa nyt 1,5 vuotta. Samalla olen pyrkinyt vähentämään niiden shoppailua, tänä vuonna vielä astetta päättäväisemmin.
Oma kokemukseni on, että vaihtelunhalu ja halu kierrellä kaupoissa vaatteita katselemassa on vähentynyt tänä aikana hiljalleen. Nykyään tekee enää harvoin mieli mennä vain katselemaan, mitä on tarjolla. Lisäksi, koska yleinen laatutaso on niin huono, en mielelläni ota sitä riskiä, että huvikseni ostamani vaate osoittautuukin lumpuksi ja joudun miettimään, mitä sille sitten teen.
Aloin myös miettiä, miten paljon vaihtelunhalu on sisäsyntyistä. Uskon, että temperamentiltaan erilaiset ihmiset ovat erilaisia taipumuksessaan kyllästyä. Mutta miten paljon ympäristö vaikuttaa? Lähipiirimme pukeutumistavoilla, netti- ja perinteisillä kaupoilla, somevirralla, mainoksilla ym. on varmaan iso osa siinä, että kaipaamme vaihtelua.
Piti siis sanoa, että vaihteluntarvetta varmaan hillitsee, jos pystyy sulkemaan pois mahdollisimman monta ympäristötekijää, jotka saattavat aiheuttaa vaihtelunhalua.
Ajattelin että ei ole ihan rehellistä teeskennellä, että tää ostolakko on ihan helppoa, ja hauskaa ja mahtavaa alusta loppuun. Alkuvuosi meni hyvin innostuneesti, mutta nyt kun puoli vuotta alkaa lähestyä, huomaan että omat vaatteet alkavat kyllästyttää. Uskoisin, että näin voi käydä muillekin, joten ajattelin jakaa nämäkin tuntemukset.
Tuo temperamentti varmasti vaikuttaa. Sanoisin, että minä siedän ehkä tavallista paremmin tylsyyttä ja toistoa, enkä altista hirveästi itseäni houkutuksille. En lue muotiblogeja enkä -lehtiä, en ole instagramissa, eikä lähipiiriin kuulu mitään fashionisteja. Mutta näköjään kun tarpeeksi kauan pitää samoja vaatteita päivästä toiseen, alkaa tuntua tylsältä! Eli veikkaan että rauhattomampi tyyppi olisi alkanut kyllästyä jo monta kuukautta sitten 🙂
Ympäristö voi aiheuttaa myös vastareaktion. Ainakin minua ärsyttää kun teini-ikäinen tytär ostelee minun mielestäni liikaa paitoja ja vanhat jää käyttämättä. Samasta budjetista ne ostetaan kuin minunkin vaatteeni eli jonkun ostot on toiselta pois, mutta tulee halu myös näyttää että pärjää ihan hyvin ostamatta uutta paitaa joka toinen viikko.
Oma lakkoni on ollut ”joka toinen kuukausi nollaostot” tyyppinen. Olen itse siihen ihan tyytyväinen, en pystyisi 100 % lakkoon. Tämän vuoden lopussa, jos hyvin käy, olen ollut vuoden aikana 6 kk ostolakossa. Edelleen, jos löydän vaatteen, joka tuntuu tulevalta lempparivaatteelta, ostaisin sen, vaikka menossa olisi lakkokuukausi.
Otan tämän koko jutun oppimiskokemuksena, vaatteen laadun lisäksi myös sen valmistuksen eettisyys kiinnostaa aikaisempaa enemmän. Tänään olen iloinen siitä, että alkuvuoden suosikkivaatteeni oli viime vuonna hankkimani nuoren kotimaisen suunnittelijan lahden takana ompeluttama collegemekko, luomupuuvillaa, mukava, kivan näköinen ja rento. Ostolakkoani on helpottanut muutama tekemäni korjausompelu, jolla olen saanut pari vaatekaapissa käyttämättä roikkunutta vaatetta käyttöön. Ilman lakkoa tuskin olisin ompelukonetta kaivanut esille.
Kiva kun kirjoitit tästä aiheesta.
Oppimiskokemus, ehdottomasti! Olenhan minäkin ostanut vaatteita suunnilleen samaan tahtiin. Helmikuu oli ainoa, jolloin vaatevarasto ei lisääntynyt lainkaan. Maaliskuussa en ostanut vaatteita, mutta sain yhden. Omia ostoksia on ollut tammi- ja huhtikuun aikana. 100% lakko ei siis ole ollut, eikä se ole ollut alunperin tarkoituskaan. Mutta tämä erittäin tietoinen ostaminen on ollut hyväksi minulle ja maailmalle. Jos välillä vähän kyllästyttää, sekin kuuluu prosessiin, eikä kaada maailmaa.
No toisaalta jos sulla on kivoja vaatteita joka kelpaisi muillekin, niin eihän ne silloin mene välttämättä muiden riesaksi vaan iloksi.
Mua ei vaivaa olla samoissa tai samanlaisissa vaatteissa päivästä toiseen. Ostan vaatteita harvoin ja lähtökohtaisesti tarpeeseen kun esim farkut ovat hajonneet polvista.
Olen pidemmän aikaa kaivannut uutta villatakkia ja siistejä mustia korkokenkiä joissa on umpikärki. Tavallisista vaatekaupoista ei ole tullut vastaan sopivia ja kynnys maksaa monta kymppiä korkokengistä joita käytän ehkä kaksi kertaa vuodessa, on korkea.
Vein kirjoja kierrätyskeskukseen ja huvikseni Tsekkasin mitä vaatteita ja kenkiä siellä oli myynnissä. Löysin itseni näköisen villatakin 3 eurolla ja täydelliset kengät 5 eurolla.
Toisin sanoen jollekin tarpeettomaksi käyneet vaatteet tulivat minulla tarpeeseen ja ilahduttivat kovasti. Itseni tuntien mä tulen käyttämään tämän vaatteen ja kengät niin loppuun, että ne kelpaavat enää ryysyiksi.
Ts. missä sanotaan että juuri sun pitää käyttää tietty vaatekappale loppuun? Jos ostat laadukkaita ja melko ajattomia vaatteita (niin kuin käsittääkseni ostat), niin niille löytyy varmasti jatkokäyttäjä jos sä luovut niistä. 🙂
Olen tosi iloinen että löysit hyvät vaatteet kierrätyskeskuksesta! Mutta valitettavasti en voi allekirjoittaa tuota viimeistä lausetta. En omiin kokemuksiini perustuen usko, että vaatteilleni varmuudella löytyisi jatkokäyttäjä. Ei ainakaan helposti. Kierrätyskeskukset sun muut pullistelee vaatteita, ei niitä sieltä osteta samaa tahtia kuin niitä tulee sisään. Vaatteiden myyminen tai edes lahjoittaminen itse jollekin, joka vaatetta todella tarvitsisi on hankalaa ja aikaavievää. Siksi ihmiset kantavat niitä kassejaan H&M:n kierrätyslaatikkoon, koska uusia käyttäjiä ei hirveän helposti löydy. En vaan yksinkertaisesti luota siihen, että juuri mun vaatteille sieltä kierrätyskeskuksesta jatkokäyttäjä löytyisi. Koska tämä asia on tullut vähitellen itselleni aika tärkeäksi, haluan tuottaa mahdollisimman vähän sellaista vaatejätettä, joka olisi vielä käyttökelpoista. Katson että yksinkertaisin tapa on käyttää omat vaatteet mahdollisimman loppuun.
Hmm, ehkä voisit kokeilla järjestää vaatteidenvaihtobileet ystäviesi kanssa? Sehän ei olisi shoppailua, jos vastaavasti laittaisit pari vaatetta kiertoon kavereille ja saisit pari uutta tilalle. Tai jos ei vaihtoon, niin lainaan?
Entä antaisivatko sääntösi periksi pari vaatelainaamosta lainattua vaatetta piristykseksi?
Ihailen kovasti ostolakkoasi. Ehkä nyt tarvittaisiin pientä luovuutta, jotta selviytyisit kunnialla kesävaatekauteen asti 🙂
Kiitos ideoista! Luulen että oma luovuus on nyt se avainsana tästä selviämiseen. Otan haasteena sen, että onnistunut käyttämään vaatevarastoani monipuolisemmin ja luovemmin. Edelleen olen sitä mieltä, että vaihtelunvaraa olisi, on vain itsestä kiinni, osaanko hyödyntää kaikki mahdollisuudet. Voisin esimerkiksi käyttää huiveja piristämään niitä neutraaleja neuleitani, sillä huiveja on runsain määrin ja ne ovat kaikki värikkäitä. Usein vain en muista koko asiaa, eli tässä olisi kyllä skarppaamisen paikka, sen sijaan että valittelen täällä että voi kun on ankeaa 🙂 🙂 🙂
Huivithan ovat loistoidea piristämään tylsää puseroa. Lisäksi lämmittävät mukavasti. Ostin viime syksynä Pietarista ison ohuen villahuivin ja olen käyttänyt sitä kaikkeen mahdolliseen yhdistettynä. Ensin meinasin poistaa siitä hapsut, mutta en sitten raaskinutkaan. Kokeile sinäkin, niin saat vaihtelua pukeutumiseen.
En ole ostolakossa, mutta menossa on elämänvaihe kotiäitinä ja imetän 7 kk:n ikäistä. Hankin raskausvaiheessa kymmenisen imetyspaitaa eri hihapituuksilla ja kaksi mekkoa (kahta perustoppia lukuunottamatta kaikki löytyivät käytettyinä) ja voin sanoa, että kyllästyttää!
Tajusin sen tällä viikolla, kun ostin Curated Closet kirjan, jossa lähdetään liikkeelle kahden viikon asujen kuvaamisella ja niiden analysoinnilla. En vielä kuvannut asujani, mutta mietin lukiessani kuinka tylsältä oma kaksiviikkoisen näyttäisi. Ja kuinka en todellakaan halua pukeutua niin kuin tällä hetkellä teen. Onneksi tämä vaihe on ohimenevä ja saan sen jälkeen vaatekaapillisen kivoja vaatteita taas käyttöön. Mutta siihen saakka mennään näillä kyllästyttävillä samoilla yhdistelmillä.
Olen käynyt läpi tuon saman vaiheen! Tiedän miltä se tuntuu. Sitten kun niistä imetysvaatteista pääsee eroon, on vielä edessä se, että mahtuuko ne vanhat päälle, ja jos mahtuu, istuvatko edelleen… Onko to kirja sen amerikkalaisen bloggaajan kirjoittama? Olen joskus lukenut sitä blogia, onko kirja sinusta kiinnostava?
Anuschka Reesin kirjoittama ja tosiaan pitää Into Mind-blogia. Blogin perusteella päätin kirjan tilata, sillä mielestäni blogissa on jo hyviä vinkkejä ja ajattelin, että kirja syventää niitä.
En ole vasta kuin alussa kirjassa ja jo nyt pää sauhuaa, kun mietin omaa vaatekaappiani ja tyyliäni. Siis hyvällä tavalla.
Olen seurannut blogeja ja lukenut muotilehtiä monta vuotta ja ostanut sen kummemmin analysoimatta, sopiiko vaate mulle, elämäntyyliini ja olemassaoleviin vaatteisiin.
Toisaalta taas lapsuus/nuoruus pienellä paikkakunnalla on tehnyt sen, että mietin vieläkin ”mitä muut ajattelee”. Kirja on jo nyt alkusivuilta saanut mut oivaltamaan, että en pukeudu niinkuin *ihan oikeasti* haluaisin. Ja aivan liian moni vaate ei sovi elämäntyyliini.
Tykkään kirjassa siitä,että siinä ei tyrkytetä mitään tiettyä tyyliä ja ”vaateklassikoita”, vaan lukija itse tekee työn ja pohtii, mikä on se oma juttu. Muoti vaihtuu, tyyli on ikuista.
Mutta voi sitä iloa, kun pääsen eroon nykyisistä mammavaatteista ja saan alkaa rakentamaan puvustoa!
Minä en ole vaihteluhaluinen ja minulla onkin aika vähän vaatteita. En ole ostolakossa eikä siihen ole tarvetta.
Ymmärrän kyllä vaihtelunhalua, mutta sitä en ymmärrä, että omistaa esim. 10 paria mustia ballerinoja ja 10 paria mustia neuletakkeja. Ballerinat ja neuletakit ovat varmasti kaikki vähän erilaisia, mutta ne ovat kaikki mustia ja yllättävän monet pukeutuvat pääasiassa mustaan. Jos ne olisivat erivärisiä, vaihteluakin saisi enemmän. Ja silloin ehkä vähempikin riittäisi.
Aika ajaa joidenkin vaatteiden ohi ja maku muuttuu, mutta voisiko kyllästyminen johonkin vaatteeseen johtua siitä, että se on ollut vain ”ihan kiva”? Jos vaate on täydellinen ”rakkausvaate”, niin sellaisen varmasti haluaa käyttää loppuu ja pitää siitä hyvää huolta.
Itsekin vähän epäilen tätä vaateprojektia. Nimenomaan työvaatteita on aika vaikea pitää loppuun. Jonkinlainen yleisilmeen nuhruisuus saa luopumaan vaatteesta eikä se välttämättä käy kotivaatteeksikaan. Itse repsahdin, kun ostin Andiatan kotelomekon. Seuraavaksi ostin jo saman merkin tummansinisen neuletakin. Ja neuletakkiin on saatavana myös samanlainen toppi, josta saisi tyylikkään twinsetin. Ajattelin myös, että miksi kuritan itseäni näin, on kai aika normaalia, että sesongin vaihtuessa virkanainen
vähän uusii garderobiaan.
Nuo kuluneet työvaatteet ovat todellinen ongelma, sillä usein ne ovat tosiaan vääränlaisia kotivaatteiksi, ja lisäksi niitä tulee liikaa. Ennen vanhaanhan juuri nämä tällaiset Suomessa leikattiin matonkuteiksi (jos puuvillaa tms) tai silputtiin eristeeksi (jos villaa, sillaa tms), tai esim. Yhdysvalloissa tehtiin tilkkutäkkejä. Nykyään hyödyntäminen on hankalampaa. Jotta vaate kelpaisi raaka-aineena kierrätykseen, pitäisi materiaalin olla puhdasta. Kokonainen, vuoritettu, vetoketjun ja nappeja sisältävä vaate on hankala. Ongelma on samantyyppinen kuin rikkinäisten huonekalujen kohdalla. Oikeastaan olisi parasta, jos esineen omistaja itse hajottaisi tavaran osiin ja kierrättäisi komponentit asiaankuuluvasti. Pyrin itse näin tekemään, etten vain kierrättäisi kulunutta kotelomekkoa kenenkään vaivoiksi. Mutta koska homma on työläs, lumppukasoja tuppaa kertymään varastoon – etenkin kun sitten vielä kuvittelen tekeväni kuluneesta villakangastakistani lapsille huopatöppösiä tai muuta… 😉
Kyllästyminen liittyy minulla tällä hetkellä siihen, ettei vaihtelua ole ollut. Olen siis monta kuukautta, käytännössä koko talven ja kevään pitänyt samoja vaatteita. Ostolakon myötä mitään uutta piristystä ei ole ilmaantunut. Ihan kivoista on tietenkin helpompi luopua kuin niistä rakkausvaatteista. Aloin kuitenkin mietiskellä, kuinka usein vastaan tulee lopulta sellaista, joka todella sykähdyttäisi aivan valtavasti. Jos mietin omaa vaatevarastoani, sellaisia todella superihania vaatteita on vain muutama. Kelpuutan silti joukkoon myös sellaisia oikein hyviä. Voisiko vaatteita verrata ruokaan? Mieluustihan sitä söisi maailman parasta sushia joka päivä, mutta käytännössä menisi vähän vaikeaksi (ja kalliiksi), joten se peruna ja pasta on arkena ihan ok.
Pitikin juuri tästä kommentoida.
Oma taktiikkani on juuri tuo että ostan vain vaatteita joihin rakastun ja ne on pakko saada 🙂 Näitä vaatteita käytän sitten kunnes kuluvat loppuun ja valitettavasti usein vielä senkin jälkeen koska en vaan osaa päästää irti 😀
Mutta sen takia minua ei haittaa maksaa esim hupparista 80e koska tiedän että käytän sen loppuun ja se myös tekee sen että haluan ostaa laatua koska tykästyn vaatteisiin niin paljon että haluan nauttia niistä pitkään.
Se mikä tästä tekee vähän työlästä on tosiaan tuo että niitä oikeasti ihastuttavia vaatteita joutuu välillä etsimällä etsimään. Toisaalta silloin voi aika huoletta kierrellä kaupoissa koska harvemmin tulee ostettua mitään. Kun muistaa vain seurata sitä ihastumisen tunnetta niin aika harvoin menee ostokset pieleen.
Luulen että oma vähäinen vaihtelunhaluni johtuu siis siitä että kun on esim ne täydelliset kengät jotka ihastuttaa joka kerta niin en koe mitään tarvetta lähteä etsimään toisia.
Toisaalta luulen kyllä myös että vaihtelunhalu on osittain sisäsyntyistä.
Koen ostolakon haasteelliseksi, myönnän sen. Surffailen nettikauppojen sivuilla, olen käynyt keskustan kaupoissakin katselemassa. Välillä tuntuu että olen lopen kyllästynyt kaikkiin vaatteisiini. En kuitenkaan usko että ratkaisu on ostaa lisää. Uusiinkin vaatteisiin kyllästyy. Olen huomannut että kyllästyn ennenpitkää niihinkin vaatteisiin joita en edes osta, vaan katselen nettikaupoissa.
Minä olen selvästi kyllästynyt eniten tähän samaan univormuun, jota pidän päivästä toiseen. Täytyy ottaa jokin oman vaatekaapin hyödyntämishaaste!
Minulla on ystävä, joka pukeutuu tyylikkään bisnestyylisesti ja kertoo pitävänsä asukokonaisuuksiaan kaksi vuotta. Sen jälkeen ne pääsääntöisesti lähtevät kaapista. Olen alkanut ajatella, että tässä voisi olla ideaa. Tällöin turhat täydennysostokset jäävät pois. Tämähän ei tarkoita, että vaatteita olisi suuri määrä. Tämä nyt koskee lähtökohtaisesti ns. työpukeutumista.
Juu, mutta tässä on juuri se ongelma, että mihin ne vaatteet sitten kahden vuoden päästä lähtevät? Jos puvusto on pieni, voi tosiaan olla, että vaatteet ovat juuri kahden vuoden jälkeen sen verran kuluneita, etteivät enää kelpaa tyylikkääseen bisnespukeutumiseen kenellekään muullekaan, ja ne täytyy panna roskiin. Vai voisiko olla sellainen kierto, että juristille tuomioistuimeen tai kansainvälistä kauppaa käyvälle liikenaiselle pitää olla ihan priimaa, ja sen jälkeen vaatteen saisi vielä joku ammattikorkeakoulun lehtori tai kiinteistönvälittäjä? 😉 Tämä ajatus on esitetty vain osin kieli poskessa, sillä on totuus, että eri ammateissa on erilaiset vaatimukset pukeutumiselle. Ja olisi hyvä, jollei vaatteita tarvitsisi laittaa roskiin ihan ennen aikojaan… Mutta mistä sen oikean käyttäjän sitten löytää?
Hauska kommentti! Pidin itse ajatusta ensin kauhean tuhlailevana, mutta konsepti voisi vähentää täydennysostelun tarvetta. Realistinen käyttöaika voisi toki olla vähän pitempi, 3-4 vuotta. Ns. klassinenkin tyyli on kuitenkin aikaansa sidottu. Mieheni teetti pari mittapukua: sanotaan, että miesten pukujen linjat pysyvät n 5 vuotta. Sitten aika alkaa ajaa ohi. 10 vuotta vanha puku näyttää hassulta, vaikka kangas olisi kuinka priimaa ja vaate hyvin tehty. Yli 10 vuotta vanhat puvut menivät Uffille, toki tiedostan, että se oli vain ongelman ulkoistamista.
Totta tuo, että varsinkin juuri miesten puvun takeissa näkyy hyvin ajan henki. Välillä pitää olla takalerpaketta, tuplanapitusta ja väljyyttä ja sitten taas yksirivistä napitusta ja slimmimpää istuvuuttaa. Nuoremmilla miehillä lisdäksi tiukkaa ja lyhyempää lahjetta. Sinänsä sääli, että aika ajaa niistä ohi muutamassa vuodessa, vaikka kangas olisi miten hyväkuntoista ja laadukasta tahansa. Ei auta kuin uffiin tunkea tai säilyttää odottelemaan aikoja parempia ja uutta tulemista. Siinä kohtaa voi tosin jo olla niinkin, että kilot ovat ajaneet puvun ohi 😀
Usein tvssä näkee ihmisillä aivan järkyttävän kulahtaneita ja nuhraantuneita pukuja. Luulisi nyt yritysjohtajienkin liksoilla olevan varaa ostaa siisti puku. Tietysti kaikilla ei ole edes kiinnostusta koko asiaan.
Toinen suuri järkyttävyys on olkapäistä roikkuvat liian suuret puvut :O Ihan naurattaa ääneen, kun sellaisen näkee vielä jollain 😀
Onkohan sinulla mieslukijoita? Tässä olisi nyt mielenkiintoinen keskustelun aihe, että mitähän miehet itse ajattelevat asiasta.
Mielenkiintoinen postaus ja erinomaista pohdintaa kommenteissa myös. <3
Kyllästyminen on ilmiönä mielenkiintoinen. Miellän itse sen suurilta osin kulttuurista ja kasvuympäristöstä juontavaksi. Me eletään hypervirikkeellisessä läntisessä kulutusyhteiskunnassa ja meidät on tietyllä tavalla pienestä asti ohjelmoitu haluamaan koko ajan jotain uutta ja tyydyttämään sitä tarvetta. Se näkyy hyvin siinä, että pitää olla uudet vaatteet, uudet huonekalut, uudistaa, muodistaa, vaihtaa sisustusta kivempaan, hakea suurempia ja voimakkaampia elämyksiä, kun tylsä arki ei vaan riitä antamaan sitä endorfiinifiksiä, johon on oikeastaan addiktoitunut.
koen itse, että uusien vaatteiden haalinta on vain yksi oire tästä ilmiöstä, vaikkakin vakava seuraamustensa vuoksi.
Joitakin vuosia takaperin aloitin itsekin eräänlaisen ostolakon ja vähensin paitsi vaatteiden hankinnat minimiin, myös kodintavaroiden ynnä muiden vastaavien tuotteiden. Huomasin aika nopsasti itse, kuinka vaikeaa oikeasti on tavallaan ohjelmoida itsensä uudelleen. Meilläkin täällä suomessa on todella syvään iskostettu ostostelukulttuuri ja minäkin kasvoin siihen, että jos on rahaa hankkia, niin voi aivan hyvin tyydyttää sen halu-impulssin vaikka heti, vaikkei välttämättä oikeasti tarvitsekaan sitä haluamaansa vaatetta.
On tosi tylsää ja mälsää, kun joudun olemaan ns järkevä aikuinen ja miettimään tyhmiä aikuisjuttuja: "Tarvitsenko tätä vai haluanko vain sen endorfiiniryöpyn, joka tulee, kun tyydyttää halu-impulssin?"
Järkevä aikuisminäni joutui varsinkin alkuaikoina toteamaan tylsistyneelle tahtominälleni hyvin usein: "Tylsyys ei ole vaarallista vaan ruokkii mielikuvitusta."
Samaa mekanismiahan suositellaan käytettävän, kun lapsi kitisee vanhemmilleen tylsyyttä. Täytyy vain antaa lasten itse kehitellä omat ratkaisunsa tylsyyden poistoon. 😀
Ostolakkoni alussa mieleni kapinoi todella voimakkaasti vastaan, sillä niin addiktoitunut mieli toimii. Vaikkei ajattelisikaan, että itsellä olisi ollut ostosteluongelmaa, voi äkkiä nousta kapinareaktiot, kun äkkiä edes sitä satunnaista harmitonta viikottaista pikkuostosta ei saakaan tehdä. 🙂
Mulla toimivat parhaiten sellaiset, että jätin nettikauppojen hupiselailut pois (poissa silmistä, poissa mielestä), en lähde shoppailuseuraksi kavereille tai kiertele muuten vain missään ja ylipäätään lakkasin ajatustasolla kapinoimasta (ihan tyhmää, kun en saa ostaa) ja aktiivisesti opettelin miettimään kriittisesti syitä siihen, miksi haluan ostaa.
Nyt siirrän ajatteluani koko ajan enemmän siihen, että koitan pohtia paitsi ympäristövaikutuksia, myös sosioekonomisia puolia vaatteiden takana. On paljon helpompaa jättää ostamatta kun tietää, että halpaketjujen tuotanto on epäeettistä ja laatu kuraa. Edes ns kalliit brändit eivät saa synninpäästöä tässä automaattisesti, sillä monet niistäkin teetättävät tavaran epäeettisesti. Vetävät vain suuremman siivun välistä. Mieluummin säästän rahani ja hankin käytettynä tai ympäristöystävällistä sekä eettistä.
Kiitos pohdinnasta! Olen samaa mieltä siitä, että kyllästymisessä on varmasti paljolti kyse tottumisesta. Kun puhuin tästä ostolakosta viime vuonna (jolloin en siis vielä ollut edes aloittanut) sain paljon todella hämmentyneitä kommentteja. Niissä ihmeteltiin sitä, miksi ihmeessä rajoittaa itseään, jos ei ole pakko? Mitä ihmeen hyöytyä siitä olisi? Siitähän tulisi vain paha mieli. Nyt ajattelen niin, että vaikka olen kyllästynyt, se ei silti ole vielä suoraan syy ostaa uutta. Sen sijaan mielikuvitus on se olennainen juttu, ja sitä koetankin hyödyntää. Aluksi minulla ei ollut mitään ongelmia, koska olin niin innoissani ja motivoitunut. Kyllästyminen on hiipinyt mukaan vasta tässä muutaman kuukauden jälkeen. Luulen, että kesä tuo kuitenkin helpotusta, koska vaatevarasto vaihtuu automaattisesti, kunhan vähän lämpenee.
Joo, tuo oman kuluttamisen vapaaehtoinen rajoittaminen hämmentää monia. Helposti tulee sitä ihmettelyä, että miksi vähentää kulutusta ja uusien vaatteiden ostelua tai muuta, jos on kerran rahaa ostaa.
Valitettavasti meidän maapallo ei vain kestä tätä ylikuluttamisen määrää, joka on ollut vallalla jo kymmeniä ja kymmeniä vuosia. Maapallon uusiutuvat luonnonvarat on jo tältä vuodelta käytetty ja vuotta on vielä reilusti yli puolet jäljellä.
Mun mielestä kaikkien pitäisi miettiä omaa osteluaan ja rajoittaa sitä huomattavasti sekä siirtyä eettisempään ja ekologisempaan suuntaan valinnoissaan. Nykytahti on täysin kestämätöntä.
Mutta joo, kyllästymistä tapahtuu varmasti ja se on ihan normaali ilmiö. Hyvin sä vedät. 🙂
Mun mielestä on tosi mahtavaa, että teet tämän haasteen ja kirjoitat sen aikaansaamista ajatuksista ja motivaatioista ja syistä sen takana. On tosi kiva lukea niistä.
Jouduin käyttämään juuri mielikuvitusta torstaina, kun teki aivan vietävästi mieli ostaa 750€:n käsilaukku. Olen sitä kuolannut helmikuusta asti. Kotiin tullessa tajusin, että sehän onkin hyvin samanlainen kuin minulla jo oleva toisen merkin laukku, joka on jäänyt kuitenkin erittäin vähälle käytölle. Kaivoin sen esiin ja otin käyttöön heti perjantaina. Ongelma ratkaistu. Sen verran jäi kuitenkin kaivelemaan, että palaan asian, kun kesäale alkaa. Mikäli se vielä silloin tuntuu ylitsepääsemättömän ihanalta, niin saatan sen sitten hankkia. Ostolakko todellakin lisää luovuutta ja ruokkii mielikuvitusta, kun on shoppailtava omasta vaatekaapistaan.