Lähdin eilen kaupungille päättäväisin aikein, tarkoituksena ostaa kerralla kaikki puuttuvat vaatteet ja kosmetiikat. Onnistuin tavoitteessani, ja vaatteista kirjoitan tarkemmin parin viikon päästä, kun kuukausi vaihtuu normaalin ostolakkoraportin yhteydessä. Mutta kun on ruvennut harrastamaan julkisesti tällaista ostolakkoilua, tällainen shoppailureissu tuntuu kaipaavan selitystä. Samalla käy ilmi, miksi ostolakossa on myös huonoja puolia.
Ainakin minulle on käynyt niin, että kun on päättänyt, että nyt ei osteta kuin pakon edessä, alkaa helposti kälystellä. Siis kitkutella eteenpäin epätoimivilla ja epämukavilla tarpeilla, jotka eivät tee sitä mitä pitäisi, ainakaan erityisen hyvin. Tai sitten yrittää tulla toimeen kokonaan ilman, koska Maslowin hierarkian mukaisesti ihminen kyllä pärjää ilman hiuspuuteria, kosteusvoidetta ja oikean kokoisia hansikkaita – onhan hänellä sentään katto pään päällä ja ruokaa lautasella. Oman lisänsä ostolakkoon tuo vielä se, että kaupungille lähteminen on vaivalloista, ja ostosten tekeminen vaatii aikaa ja paljon päätöksentekoa, mikä on uuvuttavaa jo itsessään.
Tässä kaikki ostamani kosmetiikat. Jokaiselle putelille ja purnukalle on tarvetta.
Kuten viime raportissa jo mainitsin, hiusten laittaminen on ollut haasteellista viimeiset pari viikkoa, koska muotoilutuotteet ovat yksi kerrallaan loppuneet. Olen kitkutellut ilman, kunnes lopulta tuli se aamu, kun olisi pitänyt laittautua ihmisten ilmoille, eikä siitä meinannut tulla mitään ilman kunnollisia tuotteita. Siinä kohdassa alkaa lähinnä harmittaa, että mitä järkeä tässä on. Minulla on tuotteisiin rahaa, ja olen käyttänyt entiset loppuun. Mitä ihmettä oikein panttailen?
Sama tilanne alkoi olla kosmetiikan, etenkin kosteusvoiteen suhteen. Tuote on välttämätön sillä olen kuiva- mutta herkkäihoinen. Olen käyttänyt pois niitä loputtomilta tuntuvia matkakokoisia tuotevarastojani, mutta tajusin, että siihen on syynsä, miksi juuri ne ovat enää jäljellä. Nuo purnukat ovat jääneet käyttämättä, sillä niiden sisältämät tuotteet eivät sovi erityisen hyvin iholleni. Olisi hauskaa, jos voisi tyytyväisenä levittää perusniveaa nenänpäästä kantapäähän ja kuitata ihonhoito sillä, mutta valitettavasti siitä seuraa pidemmän päälle iho-ongelmia. Toisaalta aiemmin hankkimani ihanat luonnonkosmetiikat ovat liian aktivoivia, eikä kranttu hipiäni siedä niitäkään kuin pieninä erinä.
Tällä viikolla tulin siihen tulokseen, että nyt on aika lähteä kaupoille, olipa tarve sitten ”todellinen” (vrt. hiuspuuteri vs. katto pään päällä) tai ei. Päätin, että tämän ostolakon tarkoituksena oli lakata ostamasta tarpeetonta, ei lopettaa kosmetiikan käyttöä kokonaan. Ostinkin sitten yhdeltä istumalta kasvoille hoitonesteen ja kosteusvoiteen, hiuspuuterin, kuivasampoon ja muotoilutuotteen. Kaksi jälkimmäistä tosin matkakoossa, koska halusin juuri sellaiset, jotka saa tarvittaessa kätevästi matkalle mukaan. Ostin myös vaatteita aikamoisen määrän, mutta kuten sanottu, niistä lisää myöhemmin. Sanon kuitenkin jo tässä vaiheessa, että vaatetarpeet olivat samanlaisia kuin nämä kosmetiikkatarpeet. Jos ei ole ehjiä sukkahousuja, on ihan ok ostaa uudet, olipa lakossa tai ei.
Tässä olen siis jälleen pohdiskellut näiden ostolakkojen mielekkyyttä. On hyvin hyödyllistä pohtia omaa ostamistaan siitä näkökulmasta, tarvitseeko jotain todella, vai onko kyseessä sellainen tarve, jonka pystyy itselleen kehittämään vaikka tyhjästä ilmasta. Kosmetiikan suhteen paras tilanne olisi, että kaapissa olisi vain niitä tuotteita, joita aktiivisesti käyttää, ja ahkerasti kulutetuimmille kenties varakappale. Minulla on löytynyt kaapeista kaikkea mahdollista, ja nyt tilanne alkaa lähestyä tuota edellä mainittua. Jos saan käytettyä ja/tai lahjoitettua ylimääräiset vielä pois, voisin varmaan lakata tarkkailemasta kosmetiikkaostojani, ja sitten pysytellä siinä kuuluisassa kohtuullisuudessa, ilman mitään tarpeetonta kitkuttelua.
Ajaudutteko te ostamista vältellessä kitkuttelemaan ja käyttämään pitkin hampain tuotteita, jotka eivät tunnu hyviltä?
Kosmetiikan osalta en kitkuttele. Mä käytän vaan muutamua tuotteita jotka olen hyviksi havainnut ja harvoin vaihdan merkkiä. Olen täysin tyytyväinen näihin ja en halua kummemmin vaihtelua kosmetiikkaan.
Noin kerran kuukaudessa tarkistan mitkä tuotteet on vähissä ja teen listan ja käyn ostamassa tarpeelliset kerralla. Samalla kysyn perheeltä mitä tarvisevat ja laitan nekin listaan. Tyttäret toki ostaa meikit yms itse mutta hiustenhoito ja muu peruskosmetiikka ostetaan kerralla.
Tuohan on ideaalitilanne, ja pyrin samantyyppiseen. Tosin uskoisin, että haluan aina välillä kokeilla uusia tuotteita, mutta tämän ostolakon ideana on ollut vajottaa niitä ylenpalttisia varastoja mitä minulla on ollut. Siinä suhteessa olen onnistunutkin. Hiusmuotoilutuotteita tarvitsen nykyään enemmän kuin ennen, kun leikkasin tukkani lyhyeksi vuosi sitten. Niissä alan vähitellen löytää suosikkini, ja alan päästä tuohon mainitsemaasi tilanteeseen.
Minusta tuntuu, että ostolakko onnistuu oikeasti parhaiten kahdelta eri ihmistyypiltä; ihmisiltä, joilla on kaikkea todella paljon ja ihan oikeasti se ostamisen lopettaminen ei vaikuta mihinkään, koska varastoja niin vaatteissa kuin muussakin tavarassa on erittäin paljon ja ihmisiltä, jotka kuluttavat aivan minimalistisen vähän eivätkä tarvitse töiden/muiden sosiaalisen elämän paineiden takia vaikkapa täysin ehjiä vaatteita.
Itse olen ollut ns.minimalisti vuosikymmeniä jo ja koska vaatteita on ollut reilusti yli kaksi vuosikymmentä vain aivan välttämättömät (ennen lapsia mulla oli mm. oikeasti vain kahdet samanlaiset kengät, joilla pärjäsin vuosia) niiden hajoaminen aiheuttaa edelleen tarpeen ostaa uutta. Varsinkin kun on työelämässä ja aspatehtävissä pitää olla siistit ja ehjät vaatteet.
Silti olen sen verran mukavuudenhaluinen, että haluan käyttää mukavia ja sopivia vaatteita ja pestä itseni pesuaineella, joka ei aiheuta kutinaa. En tahdo käyttää suurinta osaa vapaa-ajastani sen miettimiseen, miten pärjään ostamatta mitään vaan ostan tarvittaessa korvaavan tuotteen jos joku menee rikki, mutta en osta kokeilemisen vuoksi erilaista kosmetiikkaa, vaan otan aina sen saman purkin (vegaanisen ja hajusteettoman) kaupan hyllystä ja aikaa siihen menee siis hyvin vähän. Vaatteissa pyrin ostamaan samanlaisen kuin entinen on ollut, aina ei löydy kun nykyään muoti muuttuu niin vaudilla. Olen siis minimalstinen ostajakin, tavallaan.
Mutta ostan tarpeeseen, enkä pidä sitä pahana asiana.Ja jos joku saa iloa vaikka erilaisten suihkugeelien kokeilemisesta, niin en sitä pahana asiana pidä, kunhan käyttää ostamansa tuotteet loppuun. Se, että ostaa huvikseen ja heittää pois, aina uudelleen on minusta sellaista kulutusta, jota ei kenenkään pitäisi tehdä.
Ostolakko on minusta hyvä keino opetella havainnoimaan omaa ostamistaan ja kulutustaan, mutta aika harva sitä voi täydellisesti pitkään toteuttaa.
Olet varmasti oikeassa. Luulen, että ostolakkoon ylipäätään ryhtyvätkin sellaiset, joilla sitä tavaraa on jo paljon, ja jotka kaipaavat tilaa ja selkeyttä. Tämä on ollut myös omalla kohdalla syynä. Olen havahtunut siihen, että olen kerännyt aikamoiset varastot vaatteita ja kosmetiikkaa, ja koko ostaminen on alkanut vähän ällöttää. Kun näitä lakkoja olen jo monta vuotta harrastanut, olen alkanut hahmottaa, että täydellistä ostamattomuutta voi harrastaa vain kuvaamasi kaltainen ihminen. Me muut joudumme ostamaan uusia vaatteita, kun vanhat kuluvat puhki, ja hiuslakkaa jos haluamme saada kutrit ojennukseen. Sitten siitä ostamisesta tulee huono omatunto, vaikka ei oikeastaan ole mitään syytä. Tarkoitushan oli välttää yliostamista ja turhaa shoppailua, ei suinkaan sitä että löytyy ehjiä vaatteita tai sitä ihan tarpeellista hiuslakkaa.
Minulla on yleensä varsin vähän kosmetiikkaa. Nyt olen saanut paljon lahjaksi. Se ei ole haitannut, sillä esim. erlaisia suihkugeelejä olen mielelläni käyttänyt, kun on ollut jotain erilaista kuin yleensä. Samalla olen todennut, että olen normaaliin kosmetikkaani tyytyväinen ja ostan jatkossa ne hyväksi todetut. Eli purkkikaaosta ei tule syntymään. Minäkään en voi kyllä laittaa päästä varpaisiin samaa tuotetta, joka olisi tietty kätevää. Vaatteiden suhteen olen pitkään kulkenut epämieluisissa vaatteissa, koska käytän niitä loppuun. Olen ajatellut, että en ole ostolakossa minkään suhteen, mutta jatkossa pyrin ostamaan kaikkea vaan tarpeeseen. Eli, kun pikkuhiljaa saan näitä vaatteita roskiin, niin voin ostaa jotain tilalle. Määrällisesti en tarvitse läheskään niin paljon vaatteita kuin kaapissa on, joten jokaista poistuvaa vaatetta ei tarvitse korvata. Aion myös karsia epämukava vaatteita pois. Jossain vaatteissa on kovia saumoja tai materiaali kutittaa. Niitä on aivan hirveää käyttää. Ne aioin poistaa kokonaan. Etenkin yhdet uudet housut harmittavat. Sovitin niitä ja en tajua miten ne nyt jo muutamassa minuutissa kutittavat, enkä voi niitä käyttää ollenkaan.
Tällä shoppailureissulla paikkasin todellisia puutteita vaateosastolla, mutta kirjoitan niitä sitten myöhemmin lisää. Mutta olen kitkutellut todella vähillä vaatteita osittain, juuri sen takia ettei tarvitsisi ostaa uutta. Tämä logiikka on pidemmän päälle vähän hölmö. Arvostan kyllä tuota sinun tapaasi käyttää virheostoksetkin loppuun. Niitä aina välillä tekee, se lienee väistämätöntä!
Miellä on varmaan niin erilainen tapa käyttää kosmetiikkaan, että siitä minun on vaikea ottaa esimerkkiä. Tosin ostin kokeiluksi palashampoon (ettei tarvitsisi ostaa muovipulloja), mutta se ei kertakaikkiaan toimi ja haisee pahalta, joten palasin siihen merkkiin, jota olen käyttänyt jo n. 15 vuotta. Sain palashampoon toiseen käyttöön, johon se sopii ehkä paremmin. Muutenhan yritän käsitellä ihoani ja hiuksiani mahdollisimman niukalla kemikaalikuormalla, mm siksi, että hiuskiinteiden/lakkojen tuoksu laukaisee migreenin. Sen sijaan olen löytänyt hyvän kampaajan, joka uskaltaa leikata hiiuksia niin voimakkaasti, että ne saa kammalla kuosiinsa. Hätätapauksia varten, minulla on tuoksuton tuote, mutta en ota sitäkään päivittäiseen käyttöön.
Mutta olen kyllä kitkutellut nahkalaukun kanssa, siitä meni ensin sisätasku ja vetoketju – ja kitkuttelin, kunnes meni hermot. Enkä mielestäni saanut yhtä hyvää tilalle. Harmittaa, että ostin edes pakon edessä uuden laukun.
Maslowista: ymmärrän varsin hyvin, että kuiva iho tarvitsee kosteusvoidetta ja tarvitsee hanskat, mutta näkisin kuitenkin eron hiuspuuterin ja hanskojen sekä kosteusvoiteen välillä, minusta esimerkkituotteesi ovat hierarkian eri tasoilta, sillä kaksi viimeistä ovat oikeasti tarpeellisia, vähintään jossain määrin, kosteusvoide etenkin, jos on atooppinen iho.
Joo, ihmisillä on erilaisia tapoja, mikä sopii yhdelle ei välttämättä käy toiselle. Mutta siis tosiaan nuo ovat eri portailla tarvehierarkiassa, sillä esimerkiksi hiustenmuotoilutuotteet ovat sellaisia, että niitä ei tarvita ennen kuin perustarpeet on tyydytetty. Mutta kun kirjoitin tuosta hierarkiasta (linkki tekstissä), mietin juuri sitä, että nykymaailmassa on vähän hassua, jos millään muulla kuin niillä alimmilla tasolla ei olisi väliä, koska elämme maailmassa jossa voimme keskittyä muuhunkin kuin välittömään selviämiseen. Voin tietysti kulkea tukka silmillä, leikata siilin tai kasvattaa ponihännän ja kulkea aina hiukset kiinni, mutta silloin en näytä siltä miltä haluan. En muista mille tasolle sosiaalisen hyväksynnän tarve kuuluu, mutta se lienee jossain siellä itseilmaisun tuntumassa, ja hiusten muotoilussa on kyse molemmista. Olen sen verran turhamainen, että sitten kun joudun tilaisuuteen, jossa olen tavalla tai toisella ”edustamssa” (itseäni tai jotain muuta), haluan näyttää omasta mielestäni kivalta. Tämän ostosretken kimmokkeena toimikin juuri sellainen tilanne, että en saanut tukkaa kunnolla laitettua tällaiseen tilaisuuteen, sillä kaikki tuotteet olivat loppu. Se harmitti.
Entä tässäkin palveluiden käyttö. Itse täsmään n. kerran/kk tapahtuvan kampaamokäynnin jonkin tärkeän tilaisuuden alle. Vaikka minulla olisi mitkä tuotteet, en saa niillä hiuksia edustuskuntoon. Pikemminkin olen huomannut, että vähemmän on enemmän kotikäytössä: föönillä ja tarrarullilla pääsee pitemmälle kuin massiivisella määrällä muotoilutuotetta.
Käytän kyllä ammattilaisia ennen isoja juhlia ym. tilaisuuksia. Arjessa kuitenkin laitan itse, mutta se vaatii vähän kosmetiikkaa onnistuakseen. Etenkin kun on lykännyt kampaamokäyntiä ihan laiskuuttaan yhtä kauan kuin kunnon tuotteiden ostamista 😀 Oikeilla tuotteilla onnistun kyllä kotonakin yleensä ihan hyvin. Mutta minulla on tosi liukas ja sileä hiuslaatu, ja kaikenlaiset systeemit lätsähtävät nopeasti, jos ei ole kunnon tuotteita pohjalla.
Olisiko laukun voinut korjauttaa vaikka suutarilla tai ompelijalla uuden ostamisen sijaan? Varsinkin jos laukku oli muuten mieluisa ja uuden ostaminen harmitti. Hyvä ompelija korjaa suuretkin puutteet
En tiedä, lähtikö tuo aikaisempi vastaus oikein, mutta nyt siis uudestaan. Mietin korjauttamista, mutta lähempi tarkastelu paljasti myös muita alkavia vikoja, ja laukku olisi pitänyt purkaa paloihin… Ostin laukun 2010 ja siitä lähtien se oli jokapäiväisessä käytössä, myös viikonloppulaukkuna. Nahka lähti kiertoon käsityöläiselle.
Mua raivostuttaa vaatteiden ostossa yksi asia, mistä joku olikin maininnut jo aikaisemmin. Mä olen siis vaatteiden ostolakkoa harjoittanut jo pidempään, ja teen täsmäostoja niille vaatteille, mitkä hajoaa, ja joita oikeasti tykkään käyttää. Esim. nyt mulla oli listalla pitkä puuvillatoppi, koska olen tiedostanut, että vihaan t-paitoja ja ne jää aina käyttämättä. Lisäksi lyhyet paidat jää kaappiin seisomaan vaikka olisi kuinka kiva. Yritän aina vaatetta valitessani miettiä, miksi pidän siitä niin paljon, jotta osaisin erottaa, minkälainen on minulle täydellinen vaate, jotta hutiostoja ei kerta kaikkiaan tulisi.. Mutta.. Jos menen ja ostan sen puuttuvan pitkän puuvillatopin, niin johan ehdin käyttää sitä n. kerran kun huomaan, että kaula-aukko on oudon mallinen ja tuntuu kireältä tai just joku sauma hankaa/kutittaa tms. Aivan joka kerta löytyy joku inhottava vika/syy, että siitä vaatteesta ei tosiaan ole sitten käyttöön. Onneksi ostan 99% vaatteista kirpparilta, niin di sitten harmita se n. 2e menetys, mutta siis tää on just se syy, miten en ymmärrä kuinka joku ”uskaltaa” ostaa vaatteita kaupasta. Jos mä maksaisin uudesta vaatteesta vaikka 10e ja sitten huomaan käytössä, että joo huono on, niin mulla menis kaikki rahatkin näihin vikaostoihin. Ja tosiaan kun muoti on niin pikaista nykyään, niin ei toivoakaan että löytäisi sen viis vuotta käytössä olleen nykyään aivan reikäisen lempitopin tilalle saman merkin saman mallin! Oon meinaan tätäkin yrittänyt ja ihan toria myöten etsinyt, mutta on se muoti vaan niin nopeassa kiertotahdissa, että valitettavasti toivotonta. Ja täähän johtaa siihen, että mulla on puoli vaatehuoneellista odottamassa aina johonkin suuntaan lähtöä (uff, kirppis, koiranalunen) kun niitä todellisia käyttövaatteita on vaan muutamia ja etsintä jatkuu.. Onko sulla tai kellään vinkkejä tähän hommaan? 😊
Kiitos muuten ihanasta blogista. Näitä sun juttuja jaksaa todellakin aina mielenkiinnolla lukea! Ja ihan laidasta laitaan kaikki sun käsittelemät asiat on kiinnostavia!
Vastauksena kysymykseesi: kyllä 😀
Olen ollut useamman viikon ilman hiuslakkaa ja muotoilusuihketta, koska kaapista löytyy pullo kampausnestettä, joka on ihan ok, mutta ei kuitenkaan yhtään sellainen, mikä hiuksilleni tällä hetkellä sopisi. Alkuviikosta kuitenkin tulin vihdoin järkiini ja kävin ostamassa puuttuvat tuotteet.
Tässä on puolensa. Toisaalta niin pääsee sitten niistä huonommistakin tuotteista eroon, mutta välillä saattaa mennä elämän turhaksi hankaloittamiseksi. Minulla on vielä muutama kosmetiikkatuote, joita käyttelen uusien sopivampien rinnalla pikkuhiljaa pois. Mutta en kyllä osta niitä uudestaan!
Mulla on hiuslakka, taitaa olla ostettu 80-90-luvun vaihteessa, Elnet merkkinen. Joo harvoin käytän lakkaa (yleensä kuivashampoo toimii mulla paremmin, ihan hiusten tukena ja ehkäisee juuren rasvoittumista).
Mut se Elnet, tarviin sitä joskus: ampiasten häätämiseen, permanent tussin poistamiseen puusta/keramiikasta, tarrojen liiman poistamiseen ja joskus kuivakukkakrassien värien säilömiseen, ulkokatoksen liimanauhan kiinnitykseen ennen ompelemista…
Ostan lakkaa sit 2030, kyl toi sinne saakka kestää.
Muuten oon just Nivea ihminen…en tarttis kuin Niveaa. Mulla on kyllä kauniit Guinotit hyllyssä (täytän niitä Nivealla), ennen kuin kosmetologiystäväni hoksaa ja tuo lahjaksi jotain muuta.
Vaatteissa ostin joskus paljon, nykyään ei ole tarvinnut ostaa. No farkkuja, mut niitä on löytynyt ihan ruokakaupasta. Ja ihania paitoja olen ostanut ihan pikkukylän torikauppiaalta.
Tykkään blogistasi, hyvää analyysiä.
Itse mietin uusia nastakenkiä, mutta facebookin vinkin mukaan, keksin viedä suutarille. Vaihtoi nastat ja myi kenkiin uudet pohjalliset ja teki jonkun lakkauksen. Vanhat kengät vedenpitävät ja jalkoihini muotoutuneet ja nastat pitää. Säästin ainakin satasen, jotka uudet nastalliset vaelluspopot maksaisi ja vältyin kipeiltä rakoilta. Kuulemma kenkäni kestää helposti vielä toisenkin nastanvaihdon…eli noin 10v.
Kannatti viedä suutarille! Etenkin hyvien kenkien korjaaminen kannattaa minusta aina. Säästyy usein rahaa ja vielä enemmän vaivaa. Tai ainakin minusta on pienempi vaiva käydä tutulla suutarilla kuin lähteä etsimään kokonaan uusia kenkiä kaupoista. Ja kiitos kiitoksista! 🙂