Minulla on kosmetiikkaongelma. Olen aina ollut sellainen tyyppi, joka tiristää jokaisesta tuubista viimeisetkin pisarat, ja sitten vielä leikkaa sen halki jotta voisin kaapia tuotteen niin loppuun kuin mahdollista. Ennen kuin deodorantti tai sampoo loppuu, olen ensin säilyttänyt pulloa pari viikkoa ylösalaisin, jotta kaikki sisältö varmasti valuu ulos. Jos olen napannut tuotenäytteen lehden välistä, en voi heittää sitä roskiin, vaan käytän vaikka jalkarasvana. Olen toiminut näin kaikkien tuotteiden kohdalla asiaa sen kummemmin kyseenalaistamatta. Olen tähän asti heittänyt pois ainoastaan sellaista kosmetiikkaa, joka on selvästi mennyt pilalle, tai niin vanhaa ettei sen hygieniasta enää ole takeita.
Nyt olen alkanut kapinoida. Kaikki lähti liikkeelle YA Naturae -merkin silmämeikinpuhdistusaineesta, jonka ostin vuosi sitten luonnonkosmetiikan messuilta. Ostin tuotteen ”sokkona”, eli minulla ei ollut siitä kokemusta enkä ollut lukenut yhtään arviota. Viime viikolla tajusin, että inhoan tuota ainetta. Se kirvelee ja jättää iholle öljyisen pinnan. En missään tapauksessa ostaisi sitä enää uudestaan, mutta aloin yhtäkkiä miettiä, pitääkö tämä epämiellyttävä tuote tosiaan käyttää loppuun? Pullossa on vielä neljäsosa jäljellä. Miksi yritän hampaat irvessä käyttää sitä loppuun, kun käyttö on todella epämiellyttävää?
Kun tämä radikaali ajatus oli pulpahtanut päähäni, aloin kyseenalaistaa muitakin tuotteita, jotka eivät vain tunnu kuluvan loppuun. Miksi säästelen ihoöljyä ties miltä vuodelta, kun en pidä senkään käytöstä? Onko järkevää säilyttää edelleen poskipunaa, joka on ostettu joskus 90-luvulla? Tarvitsenko todella niitä kaikkia tuotenäytteitä, joita jemmailen kätköissäni?
Olen ostanut vuoden aikana paljon kosmetiikkaa, sekä huvikseen että tarpeeseen. Mutta moni tuote on edelleen avaamatta, koska en voi ottaa niitä käyttöön ennen kuin vanhat on käytetty pois. Minulla on tällä hetkellä kolme avattua sampoota, ja niitä on mielestäni yksi liikaa. Yksi syväpuhdistava, yksi luonnonkosmetiikan sampoo ja yksi tavallinen. Viimeisen sain äidiltäni, jolle tuote ei sopinut, ja lupasin sen käyttää pois. Se on ihan ok, mutta tavallaan tarpeeton. Tämä havainnollistaa tätä kohtuullisuuden eetosta, mikä ajatuksissani vallitsee. Monta samanlaista tuotetta tuntuu minusta jotenkin tuhlaukselta, myös säilytystilan tuhlaukselta.
Mutta nyt olen siis alkanut ajatella, että mitä jos vain heittäisin kylmän rauhallisesti roskiin sellaiset tuotteet, joista en pidä ja joita en käytä. Oikeastaan kysymys kuuluu, pitääkö ihmisen kärsiä virheostoksensa loppuun asti? Esimerkiksi tuo silmämeikinpoistoaine on niin huono, että en sitä halua edes tarjota kenellekään toiselle. Eikä kukaan järkevä ihminen ota vastaan 25 vuotta vanhaa poskipunaa. Käyttämisen ainoa vaihtoehto on siis roskis. Voinko vapauttaa itseni näistä riippakivistä, ja ruveta nauttimaan kaikista uusista ihanista tuotteista, joita olen viime aikoina hankkinut.
Mitä sanoo blogiraati?
Musta tähän pätee jokseenkin sama kuin vaatteisiinkin. Jos joku on oikeasti itselle aivan sopimaton, ei sitä ole pakko käyttää loppuun. Mutta samalla, jos ostelee paljon ja harkitsematta ja huteja tulee, voi se, että ajattelee ”heitän pois jos en tykkää” johtaa aikamoisen epäekologiseen ja kukkarole käyvään kulutukseen.
Tosin sinä olet ainakin mun käsityksen mukana sen verraan näitä asioita pohtinut ja prosessoinut, etten usko, että huonon kosmetiikkatuotteen poisheittäminen ajaisi sinut hirmuisen holtittoman kuluttamiskäyttäytymisen syövereihin.
Joten äänestän: rohkeasti kaikki huonot tai ei itselle sopivat tuotteet kiertoon tai roskiin, elämä on kivempaa kun käyttää itselle sopivia ja mielyttäviä tuotteita, niin vaateissa kuin kosmetiikassakin.
Ihanaa, kosmetiikkapostaus. Keskeytin Talouselämä lehden lukemisen, kun huomasin, että sulta oli tullut uusi artikkeli 😁
Mulla ongelmana, että revin aina heti kaikki uudet tuotteet käyttöön, oli entiset käyttämättä tai ei. Tästä johtuu, että kaikkea pyörii koko ajan liikaa käytössä. Välillä ryhdistäydyn ja tehokäytän kaikki raadot pois ja ajattelen, että nyt en avaa uusia, mutta hetken kuluttua tilanne on sama.
Nyt on loppuun jynssäyslistalla 6 huulipunan jämää. Ne on saatava pois ennen uuden käyttöönottoa. Odottamassa olisi ihania uusia, mutta nyt pysyn tiukkana.
Minäkään en heitä mitään käyttökelpoista kosmetiikkaa pois ja leikkelen tuubit auki. Niissä on yllättävän paljon vielä käytettävää.
Keksin, että käyttämättä jääneillä kasvo- ym. öljyillä on kätevää puhdistaa nahkaa. Sain vaalean nahkalaukkuni ihanan puhtaaksi, kun pyyhin sen kasvoöljyllä kostutetulla talouspaperilla kauttaaltaan.
Jos säilyttää tosi vanhoja pilaantuvia asioita joita ei käytä, niin vahinko on jo tapahtunut siinä vaiheessa kun niitä ei ole alunalkaen käyttänyt. Eli ei tosivanhan poskipunan poisheittämisestä ole mitään välitöntä vahinkoa. Ehkä siitä voi konmarimaisesti oppia myös, että esim. ei oikeastaan käytä poskipunia, tai että kosmetiikkamyyjät on ovelia ja niitä pitää vältellä, tai että pitää ostaa pienempi purkki eri kerralla tms.
Musta ei tarvitse tai kannata pyrkiä irti kohtuudesta. Mutta jos jokin tuote on huono ja sen käyttäminen tuottaa enemmän vahinkoa kuin käyttämättä jättäminen, niin ei se oo järkevää. Miettisin kyllä kans et voiko sen jossain käytössä huonon tuotteen käyttää johonkin muuhun.
Tosin jos joku tuoksu tai koostumus ei ole ihan täysin ole oman maun mukainen, niin en heittäis vaikka saippuaa siitä syystä pois. Sain viime jouluna lahjaksi tosi ruusuisen saippuan, ja käytin sen siivoussaippuana, siihen se oli tosi hyvä. Juttujen valmistukseen on käytetty raaka-aineita ja energiaa, joten jos voin jotain loppuun käyttämällä lykätä sitä että kulutan niitä taas, niin miks heittäisin jotain pois.
Mut sit jos on jo ostanut uusia tuotteita, niin ei niiden vanhojen panttaaminen mitään auta. Ne omassa kaapissa olevat käyttämättömät avaamattomat tuotteet on tosin myös yhä uusia!
Parasta musta on, jos käytössä olevat jutut on mukavia ja miellyttäviä koko käyttöaikansa ajan. Edellisen loputtua on ihana ostaa uusi tuoksuva shampoopala, ja on ihana käyttää sitä. Uudet jutut on uusia hirveän vähän aikaa, ja paljon iloa tuntuu kasautuvan ihan siihen alkuun.
Olenkin tässä miettinyt, keksinkö noille jonkun muun käytön, mutta esimerkiksi silmämeikinpoistoaine ei oikein sovellu muuhun. Rasvat voi aina käyttää kropparasvoina, jos kasvoille ei halua laittaa. Olet oikeassa, että on vähän tyhmää pantata kaapissa jotain, mikä ei ikinä pääse käyttöön!
Silmämeikinpoistoaine on hyvä tahranpoistossa. Sain kerran matkalla suklaajäätelötahran pois valkoisista farkuista silmämeikinpoistoaineella 😀 Kokeilin ihan huvikseni, kun ei ollut muutakaan vaihtoehtoa.
Pois vaan kaikki huonot, ja sitten itsehillintää uusien ostamisessa 🙂
En tiedä kumpi on vaikeampaa 🙂
Olen ihan samanlainen kituuttaja kosmetiikan suhteen! Yritän sitoutua hankkimiini ja saamiini tuotteisiin ja minimoida hävikin. Leikkelen putkilot auki jne. Vanhoja ja epäsopivia meikkejä on mielestäni helppo karsia, mutta voiteet ja shampoot… tuska.
Mulla tekee tiukkaa niiden meikkienkin kanssa.
Kannattaa pysyä niissä hyväksi havaituissa (niin kauan kun ne ovat markkinoilla) – kosmetiikkakin on osin ylimääräistä kodin kemikaalikuormaa siinä missä muovinpehmentimet, ilmanraikastimet ja palontorjunta-aineet sekä liian voimakkaat tai väärät puhdistusaineet.
Joo, mutta eikö välillä tule kokeilunhalua ja uutuudenviehätystä? Mulla oli sellainen ajatus että haluaisin muuttaa kaikki tuotteet luonnonkosmetiikaksi, mutta ainakin tässä tapauksessa normiversio oli paljon parempi.
Tämä on varmaankin hyvin yleinen ongelma. Tunnustaudun itsekin kosmetiikkatuotteiden kokeilijaksi ja sen myötä hamstraajaksi. Viime kesänä otin vihdoin ja siivosin molemmat kosmetiikkakaappini. (Tosiaan, noloa myöntää ettei edes yksi peilikaappi riitä.) Heitin roskiin vanhat tuotteet, joita en kehdannut myydä, mutta joiden myös tiesin jäävän itselläni käyttämättä. Tuoreemmat laitoin paikalliselle Facebook-kirpparille myyntiin ja ne menivät heti. Sen jälkeen olen pyrkinyt laittamaan hutiostokseni sinne heti, kun huomaan ne itselleni sopimattomiksi, jotta joku muu voisi käyttää ne pois, eivätkä ne menisi hukkaan. Ympäristö kiittää ja lompakkokin on edes vähän tyytyväisempi, kun saa murto-osan menettämästään pois.
Mulla on kosmetiikkaa monessa paikassa: yöpöydän laatikossa, kampauspöydän laatikossa, kylppärinkaapissa ja vielä kynsilakat vessan kaapissa. En ole koskaan kokeillut, miten paljon tilaa ne vaatisivat yhteensä. Tämä sisältää siis sekä hoito- että meikkaustuotteet. Minulla ei taida olla mitään, mitä voisin laittaa kiertoon ihan hygieniasyistä, mutta joskus olen ilmaiseksi antanut esim. luomiväripaletin, minkä menekkiä kyllä ihmettelin!
Mä olen jotenkin muuttunut. En nauti enää kosmetiikka ostoista oikeastaan ollenkaan. Toivon siksi, että kaikki tuotteet kestäisivät pitkään ja leikkaan purkit auki, että saan kaiken käytettyä. Kaikki ilmaisnäytteet otan heti käyttöön, joten niitä ei varastoidu. Ostan tuttua ja turvallista varastoon, mutta en kuitenkaan liikaa.
En vaan kestä, että joku loppuu, enkä ehdi ostamaan uutta ja joudun tyytymään johonkin lähikaupan juttuun, joka ei ole juuri haluamaani
Ostan kyllä tosi paljon marketeista. Ajattelisin, että vanhat meikit voi heittää pois, sillä kuka haluaa tosi vanhaa edes käyttää. Minulla voi joku meikki vanhentua, jos käytän sitä harvoin. Esim luomivärit. Haluan kuitenkin pari omistaa juhlia varten
Onneksi edelliset älysin antaa lapsille meikkipään meikkaamiseen. Jos joku voide ei sovi kasvoille, niin jalat saattavat kestää. Jos ei, niin pois vaan. Minä käytän aina edellisen purkin loppuun, ennen kuin aloitan uuden. Ongelmaa ei ole. Ainoa ongelma on alati muuttuvat tuotteet. Voisin käyttää jotain tuotetta vuosia, mutta ainakin meikkien osalta se on miltei mahdotonta. Silloin voi tulla virheostoksia kun tuote ei olekaan sitä mitä odotti. Ihan pian minun pitäisi ostaa uusi puuteri ja huulipuna ja pahoin pelkään, että samanlaisia en enää löydä.
No, kun kysyt :). Sanon, että heitä pois huonot ja sopimattomat. Vikaostos, mutta niitä tulee eikä niistä kannata sen enempää kärsiä. Jos ei tuotetta voi käyttää muulla tavoin (naamarasva jalkavoiteena, kuten monella taitaa olla, ja sopimaton shampoo vaikka vessanpytyn pesussa ajoittain) eikä saa kenellekään pukattua, niin roskikseen. Ja jos ovat ikivanhoja, kuten minun mielestäni 25-vuotias poskipuna on, niin ihan suoraan roskikseen.
Ne avaamattomatkaan eivät säily iänkaiken, joten jos niitä toivoo käyttöön, ne kannattaa ottaa käyttöön.
Minun ei tule kauheasti ostettua kosmetiikkaa. Vai mitä kaikkea siihen oikein lasketaan? Dödö on marketista hajusteeton, shampoo on Santen tai Urtekramin yleensä, hammastahna fluoripitoinen perus (Sante), iholle menee välillä jotain ihan vaan öljyä (jojoba, argan) ja välillä sitten perusvoidetta apteekista. Saippuana meillä on yleensä palasaippua (marseillesaippua, Flow, Urtekram tms.) ja nestesaippuana Ole hyvän hajusteetonta.
Sitten on jotain ruusuvettä ym. ja paria eteeristä öljyä. Meikkejä mun ei tule ostettua, kun en jaksa meikata, eikä hiuksiinkaan mene mulla muita tuotteita kuin shampoota. Perhe käyttää samoja tuotteita, toki deodorantti ja vissiin hammastahnakin on jokaisella oma, ja tytär lisäksi meikkaa (Idun).
Ostan uusia sitä mukaa kuin entiset kuluvat loppuun. Mutta jaa, tuleehan sitä noistakin jo useampia eri tuotteita. Ai niin, ja välillä käytän vauvatalkkia kesällä, ja jotain Acon aurinkovoidetta.
Miksi kiusaisit itseäsi? Laita vaan pois vanhentuneet ja itsellesi epäsopivat tuotteet. Voithan kuitenkin vielä kierrättää niiden pakkaukset.
Mulle oli yllätys, miten vähän aikaa pesu&kosmetiikkatuotteet avattuna säilyvät, useat vain 3-6kk: uusimmista tuotteista tuo näkyy xM (=month) merkistä tai tiimalasisymbolista (=12kk), jonka väritetty osa siitä kuvaa tuotteen säilyvyysaikaa. Näitä ei tietysti tarvitse orjallisesti noudattaa, mutta suuntaa-antavia ne ovat, jos pohtii avaisiko vielä yhden tuubin lisää käyttöön…
Varmaan suurimman hyödyn poistoja tehdessäsi saat koettaessasi hahmottaa, miksi tuote jäi käyttämättä, jotta vastaisuudessa voit valita toisin. Sopimattomia tuotteita tulee silti välillä meille kaikille. Kun hudit myöntää itselleen nopeasti, voi jo avatullekin tuotteelle löytyä uusi käyttäjä lähipiiristä tai myynti/lahjoituspalstojen kautta.
Itseäni yleisemmin pesu&kosmetiikkahankinnoissa on auttanut se, että vuoden rahankulutusta niihin seuratessani tutkailin samalla, mitkä tuotteet olivat iholle&hiuksilleni oleellisia ja toimivia. Näin päädyin hyvin simppeliin ja mielihyvää tuottavaan tuotevalikoiman. Ja se seurantavuoden summa oli melkoinen, vaikken osta ”mitään” ja välttelen ylimääräisiä kemikaaleja…