Onko tavaroiden laskemisesta hyötyä? Onko tarpeellista tietää, kuinka monta esinettä omistaa? Jos jotain esinettä on monta kappaletta, onko silloin aihetta vähentää? Olen tätä asiaa pohdiskellut jo jonkin aikaa. Kirjoitan esineiden laskemisesta Tavarataidoissa muun muassa näin:
”Jos mikään muu ei auta, kannattaa tehdä inventaario. Se on yksi tehokkaimmista keinoista hahmottaa, kuinka paljon tavaraa oikein omistaa. Inventaario tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että asunnosta löytyvien esineiden lukumäärä lasketaan. — On eri asia arvella, että omistaa aika paljon kenkiä, kuin laskea, että niitä löytyy tarkalleen ottaen 45 paria, joista viidet ovat päivittäisessä käytössä.” (Tavarataidot, s.53-54)
Tämä pätkä on osuudesta, jossa kirjoitan tavaroiden raivaamisesta, siis siitä vaiheesta kun selvästi liian suuresta tavaramäärästä yritetään saada sopivamman kokoinen. Silloin rehellinen inventaario ja määrän konkretisoiminen itselleen voi tavallaan avata silmät sille, että joukossa on turhaakin. Kun tavaroitaan alkaa laskea, saattaa helposti hieman kauhistua. Onko minulla todella noin monta kappaletta tavaroita? Mistä ne tänne ovat kaikki ilmestyneet? Mitä ihmettä?
Mutta minusta on tärkeää, ettei minkään tavaran määrään ripustauduta ilman, että sitä tarkastellaan laajemmasta perspektiivistä. Se, mikä ulkopuoliselle voi vaikuttaa älyttömältä määrältä, voi tavaroiden omistajalle olla hyvä ja oikea. Tästä hyvä esimerkki on kynsilakat. Minä lakkaan kynsiäni harvoin. Kävin peilikaapilla laskemassa, ja löysin 9 kynsilakkaa, mukaanlukien alus- ja päällyslakan. Aluslakan korkki on juuttunut kinni, joten se pitäisi varmaan heittää roskiin. Varsinaisista värilakoista ainakin yksi on niin vanha, ettei se enää oikein toimi. Noissa jäljelle jääneissä seitsemässä pullossa on valinnanvaraa enemmän kuin tarpeeksi. Kun vastaan tulee alan harrastajia, joilla on satoja lakkapulloja, olen aina ihan ihmeissäni. Mihin joku voi tarvita niin monta? En ymmärrä miksi kukaan haluaa omistaa kymmenen melkein saman väristä kynsilakkaa, jotka hädin tuskin erottaa toisistaan? Mutta kun ajattelen näin, unohdan, että oma kynsilakkatodellisuuteni ei ole mikään universaalisti oikea määrä, jota kaikkien tulisi noudattaa.
Se kynsilakkaihminen saattaisi nimittäin avata keittiönkaappini ja saada slaagin. Sieltä löytyy näet 61 kuohuviinilasia siisteissä riveissä. 36 kappaletta Ikean halpoja laseja, 8 kappaletta puolison hankkimia hienouksia, 4 + 4 kappaletta isoäidiltä perittyjä laseja, joista toiset ovat kauniita ja toiset voi kattaa lapsille mehulaseiksi kun aikuisilla on kuohuvaa, sekä vielä 9 kappaletta laadukkaita laseja normaalikäyttöön. (Jälkimmäisiä on ollut 10 tai 12 mutta ainakin yksi on mennyt rikki.) Järjestän joka vuosi juhlia, joissa yhtä aikaa käytössä suurin osa tuosta määrästä. Sitä paitsi lainaan noita ikealaisia auliisti, jos joku lähistöltä sattuu tarvitsemaan vähän täydennystä omia juhliaan varten. Laseille on paikka ja niitä käytetään, ei siis ole mitään syytä karsia niiden määrää. Tarkemmin sanottuna haluan ehdottomasti omistaa ne kaikki, ja itse asiassa hankkia vielä lisääkin. Arvelen, että lopullinen määrä asettuu vuosien varrella ehkä jonnekin 70 – 80 lasin paikkeille, se kuulostaisi sekä realistiselta että sopivalta.
Tästä näkee, että kaikki on suhteellista, eikä jonkun tavaran lukumäärä yksistään kerro, onko niitä liikaa vai ei. Minun on turha täältä lasieni keskeltä kritisoida, jos jollakulla on 100 kynsilakkaa, 5000 kirjaa tai kilometrikaupalla villalankoja. Jos on tunne, että tavaroita on kodissa turhan paljon, laskeminen auttaa hahmottamaan, mitä siellä on, ja mistä voisi löytyä ylimääräisiä. Mutta samalla pitää kiinnittää huomiota siihen, mikä tuo iloa elämään ja on itselle tärkeää. Jos keittiössäni olisi tungosta, oikea ratkaisu ei olisi vähentää skumppalaseja, vaikka niitä onkin kymmeniä, vaan jotain muuta, mitä tarvitsen vähemmän.
Ajattelen niin, että käytettävissä oleva säilytystila määrää, miten paljon tavaraa kokonaisuudessaan kotiin mahtuu. On sitten itsestä kiinni, miten sen tilan jakaa eri tavaramäärien kesken.
Lasketteko koskaan tavaroitanne? Onko teillä paljon jotain sellaista, mitä muilla ei ehkä ole?
Kun aloitin tietoisemman kuluttamisen ja asuntosäästämisen laskin kaikki henkilökohtaiset tavarani. Oli aika pysäyttävää, että kaapistani löytyi esim. pelkästään urheilukenkiä 10 kpl (jumppakengät, talvilenkkarit, goretex-lenkkarit, spinning-kengät jne.). Lisäksi laskin viikoittaiset ihonhoitotuotteeni, joita oli 11(silmänympärysvoide, kasvovoide, 2 öljyä, 2 seerumia, 2 naamiota, kuorinta, kasvovesi, puhdistusmaito). Tuossa ei ole edes meikkejä. Kyllähän laskeminen herätti ajattelemaan, että vähemmälläkin pärjäisi. Nyt yritän käyttää noita tuotteita pois ja pärjätä jatkossa pienemmällä määrällä. Eli sanoisin, että laskeminen avaa kyllä silmät omistamilleen määrille, koska muuten vaan ajattelee, että eihän niitä paljoa ole. Nykyään tiedän tarkasti mitä omistan, niinpä ei tule juurikaan hutiostoksia. Jos kaupassa tekee mieli ostaa esim. kauluspaita, pysähdyn miettimään montako sellaista roikkuu kaapissa ja onko tarve aito.
Kyllä, tästä olen samaa mieltä. Laskeminen avaa silmät erittäin tehokkaasti! Mutta lukumäärä ei välttämättä vielä kerro siitä, onko jotain liikaa vai ei, vaan määrä pitää suhteuttaa siihen, onko tavaroille tilaa ja tarvitaanko niitä.
Itse en oikein ymmärrä tavaroiden laskemista. Minusta oleellisempaan on tarvitseeko tavaraa. 9 kynsilakkapulloa on liikaa, jos ei koskaan lakkaa kynsiään. 100 kynsilakkapulloa voi olla tarpeen, jos niitä oikeasti käyttää. Minusta on tärkeämpää kysyä, käytänkö tätä tavaraa tai tarvitsenko tätä tavaraa kuin montako tavaraa minulla on.
Tavaroiden laskeminen voi toki herättää ymmärtämään miten paljon tavaraa omistaa, mutta sen ei pitäisi olla itseisarvo. Kuten sanoit, tavaran määrä on suhteellista. Laskeminen ei minusta kerro sitä, onko tavaraa liikaa vai liian vähän, vaan sen kertoo tarve.
Juuri näin. Minulle se 9 kynsilakkaa on sopivan ylärajalla, koska lakkaan kynsiäni ehkä kerran kuussa, tai jopa harvemmin. Toisaalta mietin asiaa myös siltä kannalta, että ne eivät toistaiseksi vie tilaa miltään muulta tarpeellisemmalta, vaan nököttävät väljästi yhdellä vessankaapin hyllyllä. Siksi en on paineita siitä että niitä pitäisi vähentää, vaan käytän tällä omalla etanavauhdilla niitä pois vähitellen.
Minäkään en näe että kaikkien tavaroiden laskemisella olisi itseisarvo. Määrät ovat tosiaan suhteellisia. Siihenhän menee paljon aikaankin, jonka voisi käyttää muuhun. Itse olen laskemista käyttänyt kertaluonteisesti juurikin siivouksen yhteydessä tiettyjen tavaroiden ja kosmetiikan kohdalla. Laskeminen voi kyllä konkretisoida tavaran määrän, vaikka tavaraa ei paljoa olisikaan. Löysin esim. opettajapuolisoni punaisia korjauskyniä pitkin asuntoa 44 kpl. Hän oli määrästä yllättynyt.
En ole koskaan järjestänyt juhlia, joissa olisi ollut 61 henkilöä, joten minulle tuo määrä skumppalaseja olisi aivan mahdoton. Tyttäreni järjesti tuparit jokunen vuosi sitten ja kannoin paperikassillisen skumppalaseja hänelle. Itselleni jäi 5 essenceä; kaksi tavallista skumppalasia ja 3 maljamallista amerikkalaisversiota. Mökiltä löytyy lisäksi tusinan verran.
Toisaalta minulla on varovasti arvioiden ainakin vähintään 150 pulloa kynsilakkaa, ellei enemmänkin, joten minun puolestani jokainen saa hillota mitä parhaakseen katsoo. Minulta löytyy pelkästään Opin kynsilakkoja lähes sata pulloa, 20 Dioria, Essietä kymmenkunta, saman varran lumenea ja loput hajakappaleita Chanelia, ysl etc.
Kenkien määrää ei kannata edes mainita 😁
Luulenpa, että voin turvallisesti todeta etten tule koko elämäni aikana käyttämään sataa eri kynsilakkaa, vaikka laskettaisiin kaikki ensimmäisestä Seppälästä varhaisteininä hankitusta hilelakasta lähtien. Sen sijaan näen kyllä tilausta kymmenille viinilaseille 🙂 Ei se itse omistaminen, vaan se onko tavaralle tarvetta.
Minulla on lakoille 2 käyttäjää, joten eihän se tee käytännössä kuin 75 pulloa per henkilö 😀 Lakkaan kynnet kerran viikossa, niin kyllä niille käyttöä tulee.
Viinilaseissa on se hyvä puoli, että ne kokevat luonnollista poistumaa särkyessään. Minulla oli parhaimmillani 26 Iittalan Tsaikka lasia ja minusta jo se määrä oli aivan järkyttävä.
Meillä oli niitä jo ennestään ja loput perittiin kahdesta paikasta. Myin osan kirpparilla, osa meni tyttärelle ja osa mökille. Taisin jättää vain 6 kpl itselleni kotikäyttöön.
Minusta on erittäin oleellista tietää paljonko jotakin tavaraa omistaa, ja ennen kaikkea missä ne sijaitsevat. Mutta vähentämistarpeesta tämä määrä ei kerro mitään.
Huonoa tavarapaljous on silloin, jos tavaroita ei paljoudesta huolimatta löydy silloin kun niitä tarvittaisiin, tai pahimmillaan hankkii aina uusia kun ei muista jo taloudesta vastaavia löytyvän. Tästä syystä suosin tietoista omistamista ja edes summittaisen määrän tietämistä. On vähän hölmöä omistaa kahdeksat kumisaappaat jos yksiinkin olisi tyytyväinen ja määrä on vain seurausta edellisten katoamisesta. Olisi ihan eri asia omistaa kahdeksat(toista) saappaat joita tykkää vuorotella tai vaikka vain katsella kaapissansa.
Minulla oli ennen viimeistä muuttoamme 7 kumisaappaat 😁 joista myin kirppiksellä neljät. Yhdet ovat pysyvästi mökillä. Ostin kesäalesta uudet Hunterit, kun vanhat alkoivat vuotaa, joten nyt niitä on taas neljät. Risat ovat edelleen viemättä suutariin, joten käytössä on vain kolmet, mökkikontiot ja kahdet kaupunkikelpoiset.
Minulle tämä määrä on sopiva, koska yhdet ovat duunissa. Usein käy niin, että aamulla tarvitsee töihin kävellessä kumppareita ja töistä lähtiessä paistaakin aurinko tai on joku iltameno suoraan duunista, johon pitää laittaa pikkukengät, jolloin kumpparit jäävät töihin.
Mulla meni juuri yksi skumppalasi rikki. Niitä oli alunperin neljä, nyt kaksi. Sitten on vielä kaksi sellaista maljamallista. Harmittelin asiaa, mutta totesin neljän lasin riittävän. Poistin samalla puolet juomalaseistakin, nyt niitä on 18.
Joskus kuvittelin, että tarvitsen kynsilakkoja kamalasti (koska vaihtelunhalu), nyt viimeinen kynsilakkojen karsinta jätti jäljelle kaksi lakkaa. Kun aloitin karsinnan, lakkoja oli yli 50.
Mietin tässä talven pikkuhiljaa tullessa, että riittäisikö sittenkin kaksi takkia: yksi siisti ja yksi toppatakki ulkoiluun. Ennen takkeja pelkästään talveksi oli lähemmäs 10. Jos joku olisi tullut viisi vuotta sitten sanomaan, että kaksi takkia riittää, olisin saanut slaagin 😀
Joku nyrjähdys päässä on siis tapahtunut, kun huomaan pärjääväni aina vaan vähemmällä. Tosin ”pärjääminen” on väärä sana, kun itseasiassa tulen ihan loistavasti toimeen vähemmällä.
Joskus aiemmin kirjoitit varakappaleista (esim. haluat että dödöjä on se toinen varalla), mietin minäkin, että kyllä tiettyä kosmetiikka on oltava varallakin. Jouduin kuitenkin tässä hetki sitten heittämään roskiin vanhaksi menneen kasvorasvan ja kuorinnan. Avaamattomia, mutta koska olivat luonnonkosmetiikkaa, ei säilyvyys ollut samaa luokkaa tavallisen kosmetiikan kanssa ja tuotteet haiskahtivat epäilyttävälle. Harmitti vietävästi. Joten jatkossa meiltä löytyy ylimääräistä varastoa vain vessapaperia. Kaikkea muuta on tasan se, mitä käytetään.
Mulla on menetelmä että kerran kk ostan tarvittavat kosmetiikat. Ja koko perheelle. Eli kysyn ennen kauppaan lähtöä mitä tarvitsette ja katson samalla oman kaapin. Mulla on aika vähän tuotteita käytössä niin suurinpiirtein tiedän milloin mikäkin loppuu.
Nyt kyllä ostin viimeksi useamman kappaleen dödö jälkeen kun tarvitsin uuden kotiin ja myös työpaikalle, koska kuljen fillarilla töihin. Kovin paljon mitään en varastoi.
Miehelle usein ostan dödöä ja partavaahtoa kaksi kerralla koska niitä menee paljon… sillon ei tarvi koko ajan muistella ja voi ostaa seuraavat yksi tai kaksi kun on vika käytössä.
60-luvulla joku teki kansatieteellistä/kulttuuriantropologista tutkimusta aineistona helsinkiläisten perukirjat. Siitä näkyi, miten vähän keskiluokkaisillakin helsinkiläisillä oli vaatteita tuohon aikaan – kahdella takilla per kausi pärjättiin siis oikein hyvin. Nykyäänhän omaisuutta ei tällä tarkkuudella edes merkitä perukirjaan, koska esim. vaatekappaleilla ei nähdä mitään arvoa.
Kyllä toi laskeminen on ihan silmät avaavaa …silloin tällöin sitä itsekin harrastan.
Skumppalaseja meillä on 19. Oli vielä keväällä vain 9 , joista 4 hienompia kristallilaseja käytetään muutaman kerran vuodessa, 5 peruslasia, joita käytetään useasti ja 10 perinnöksi saatua… Nämä otin vanhempieni kuolinpesän tavaroista, koska muut ei halunneet ja olen niistä aina tykännyt. Kovin usein niitä ei varmaan tule käytettyä, mutta ehkä joissain isommissa juhlissa kuitenkin. Ne on aika hankalat kun ovat todella ohutta lasia ja menevät pesussa todella helposti rikki.
Muuten olen kyllä samoilla linjoilla kanssasi, jos mahtuu ja on selvä syy miksi kappaleita on useampia niin miksei?
Muuten…kynsilakka kuuluu ongelmajätteeseen ei sekajätteeseen. Hiukan huvitti kun vuosi sitten vein n. 30 kynsilakkapulloa ongelmajätekeräykseen. Tyttöjen jäljiltä oli kerääntynyt kaikenlaisia epämääräisiä ja kuivahtaneita. Pitäs varmaan taas käydä laatikko läpi. Niin ja kynsilakka muuten säilyy paremmin jääkaapissa,, jos sillä nyt jollekin on merkitystä…siksi meillä on laatikko kynsilakkoja varten jääkaapissa.