Hah, Veho onnistui tällä kertaa paremmin kuin ennen. Tosin yritin tehdä asiat heille mahdollisimman helpoksi. Olin todella hyvissä ajoin paikalla, vahdin vierestä, että puhelinnumeroni ja yhteystietoni päivitettiin vihdoinkin ajan tasalle myös tietokoneelle asti. Selitin minua palvelleelle henkilölle yksityiskohtaisesti autoon liittyviä juttuja, jotka olivat aiemmin aiheuttaneet ongelmia. En tosin luottanut siihen, että viesti kulkee pajalle asti, vaan jätin varmuuden vuoksi lapun kuskin penkille, jossa selitin samat asiat… Kaikki tämä tuotti tulosta, ja onnistuin saamaan palvelua kohtuullisessa ajassa.

Hauskasti kävi niin, että juuri kun tästä asiakkaan auttamisesta oli puhetta, sain Veholla ollessani soiton myös hammaslääkäriltä. Olin toki saanut pari viikkoa sitten meilin heiltä, jossa muistuteltiin varaamaan aika tarkistukseen. Se ei tietenkään saanut aikaan mitään konkreettista toimintaa, paitsi että muistutti mieleen että alkaisi olla aika varata aika. Mitä en siis tietenkään tehnyt. Nyt sieltä soitettiin perään ja aika tuli varattua – tosin vasta kuukauden päähän omista kiireistäni johtuen, mutta eihän sillä ole oikeastaan väliä. Kaikki ovat tyytyväisiä.

Vaikka kommenteissa toista mieltä oltiinkin, niin olen silti sitä mieltä että tämmöinen toiminta on hyvä juttu. Jos on vakioasiakas jossakin, on todennäköistä että palvelua on tarkoitus käyttää uudestaan. Mutta kuka on niin reipas, että viitsii varata hammaslääkäriajan ilman täysin akuuttia tarvetta? En minä ainakaan, vaikka ihan hyvin tiedänkin että hampaiden hoitaminen on yleisterveyden kannalta olennainen juttu. Mutta kun tullaan kotoa hakemaan niin totta kai lähden.

Jos olet yrittäjä ja ihmettelet mihin asiakkaasi oikein ovat kadonneet, soita heille ja kysy. Siinä ei ole juuri mitään hävittävää. Veikkaan, että suurin osa on vain unohtanut koko jutun. Minä voin esimerkiksi unohtaa kampaajalla käymisen lähes vuodeksi pelkkää saamattomuuttani, vaikka ei minulla mitään kampaamokäyntiä vastaankaan olisi. Vaihdoin taannoin hyvän kampaajan toiseen (joka ei ehkä ole ihan yhtä hyvä), koska uusi oli merkittävästi lähempänä kotia. Mutta jos se vanha olisi soittanut ja kysellyt perään, niin luultavasti olisin kiltisti kipittänyt vähän pidemmän matkan takaisin hänen luokseen.

Tässä on sekin juttu, että jos joku soittaa, niin sille saa aina sanoa ei. Hammaslääkäri oli myymässä ihan yhtä paljon kuin lehtienmyyjätkin, mutta fiilis oli aivan eri. Soittaja oli miellyttävä ja esitti asiansa selkeästi. En enää  muista mitä hän sanoi, mutta siitä ei millään tavalla tullut tyrkyttäminen mieleen. Käsittääkseni minulta kohteliaasti kysyttiin, haluaisinko varata ajan tarkistukseen ja puhdistukseen. Totta maar halusin, täysin tietoisena siitä, että olen siis käytännössä ostamassa palvelua! Mutta parin äärettömän taulapään lehtimyyjän kanssa kommunikoituani halu tilata mitään lehtiä on varmaan ikuisesti kadonnut. Jälleen kerran nähdään, että myyminen on taitolaji – ja kuinka paljon pidänkään niistä, jotka sen taidon hallitsevat!