Minullla on ollut viime vuodet tapana säilyttää kaikkia mahdollisia käyttöohjeita ja takuupapereita yhdessä lehtikotelossa. Olen tyrkännyt sinne aina kaikki uudet sitä mukaa kun niitä on tullut, ilman sen suurempaa järjestelyä. Tänään otin muiden paperitöiden lisäksi käsittelyyn tämän kotelon sisällön. Kävin kaikki vihkoset läpi, ja poistin kaikkien sellaisten laitteiden ohjeet, joita ei enää ole olemassa. Koska en tee mitään karsintaa siinä vaiheessa kun laite tulee meille, heitin pois myös muutaman vieraskielisen ohjeen sekä pari varoituslappusta. Tiedän lukemattakin, että pikkulapsia ei saa jättää yksin ammeeseen kylpemään… Edellisen kerran olen putsannut sisällön kolmisen vuotta sitten, ja tämä muutaman vuoden välein tehtävä karsinta riittää tahdiksi hyvin.
Marie Kondo sanoo, että mitään käyttöohjeita on turha säilyttää. Hänen mukaansa kaikkia laitteita osaa käyttää muutenkin, ja jos ei jotain osaa niin ainakin netistä löytyy ohjeet. Joten miksi säilyttää ohjeita turhanpäiten. Tässä kohtaa olen Marien kanssa täysin eri mieltä. Minä kuulun siihen joukkoon, joka lukee ohjeet ensin, ja alkaa käyttää laitetta vasta sitten. On mielestäni ajan hukkaa taistella jonkun toiminnon kanssa, kun asian voisi selvittää helposti ohjekirjaa vilkaisemalla.
Tästä syystä säästän kaikki käyttöohjeet. Totuuden nimissä on todettava, että harvoin niitä on tullut tarkasteltua. Mutta toisaalta, kuinka paljon yksi lehtikotelo vie tilaa? Tuon verran voi ihan hyvin uhrata, vaikka ei tietoa koskaan tarvitsisikaan. On kuitenkin hyvä säännöllisesti karsia tarpeettomat pois, niin yksi kotelo pysyy riittävänä säilytystilana.
Hoidin tuon muuten tänään maanantaina samalla kun tein ns. paperihommat. Se kerran viikossa tyhjennettävä laatikko on osoittautunut todella toimivaksi ja hyväksi systeemiksi. Välillä ei oikein huvittanut, ja jokunen kerta jäi pois välistä. Mutta pelkästään se, että kaikki kertyvät paperit oli varmuudella koottu yhteen paikkaan, tekee paluun rutiiniin paljon helpommaksi kuin ennen. On mahtavaa, kun tietää ettei yksikään lasku ole hävinnyt minnekään vaan kaikki löytyvät yhdestä laarista. Sama muuten koskee noita käyttöohjeitakin. On oikein mukavaa, kun tietää että jos sellainen on olemassa, se löytyy yhdestä tietystä paikasta.
Millaisia ratkaisuja teillä on käyttöohjeiden säilytykseen?
Olen kanssasi samoilla linjoilla. Säilytän käyttöohjeet ja myös erinäiset takuukuitit yhdessä laatikossa, se ei tule liian täyteen kun tallettaa vain ne oikeankieliset ja mahdollisesti tarpeelliset laput ja välillä karsii tarpeettomaksi jääneet pois. Esim. sauvasekoittimen ohjekirjaa en ole säilyttänyt, mutta monimutkaisempien kapistusten kyllä. Osaahan sitä nyt vaikkapa pesukonetta käyttää normaalitilanteessa, mutta kun koneen näyttö vilkuttaa virhekoodia niin mistäpä muualta sen merkityksen lunttaisi kuin käyttöohjeesta? En ole varma, löytyisikö pian 14-vuotiaan koneen käyttöohje netistä, joka tapauksessa sen paperiversion saa nopeammin käsiinsä tarvittaessa. Siitä on ollut monta kertaa iloa, että takuukuitit löytyvät helposti.
Olen huomannut, että monet eivät osaa tai tiedä käyttää kalliiden laitteidensa (tai esim. ohjelmistojen) ominaisuuksia juuri siksi, että eivät koskaan lue ohjeita…
Olen huomannut aivan saman. Hienot laitteet menevät hukkaan, jos niitä ei osaa hyödyntää. Toisaalta jos ei niille kaikille toiminnoille ole tarvetta, voi miettiä kannattiko investoida monimutkaiseen laitteeseen… Minusta on vain kätevämpää lukea ensin ohjeet ja sitten tehdä kerralla oikein, eikä riskeerata jopa sitä, että laite menee rikki.
Mulla on sama systeemi kuin sulla: yksi lehtikotelo, jonka käyn läpi, jos se alkaa tuntua täydeltä. Hyvin toimii.
Niin minustakin! En jaksaisi reijittää tai taiteilla ohjeita muovitaskuihin. Systeemin pitää olla helppo.
Meillä on kasa käyttöohjeita isossa muovistaskussa keittiön roskakaapissa. Jostain syystä ohjeet löysivät paikkansa sieltä aikoinaan.
Karsintaa pitäisi kyllä tehdä, siitä on meinaan aikaa. Säilytän kyllä kaikki tarpeellisiksi katsomani ohjeet ja mm. molempien pesukoneiden ohjekirjoja on muutaman kerran tarvinnutkin, lähinnä vikakoodin haussa.
Perustoiminnot ovat yleensä käytettävissä ilman ohjeitakin, mutta juuri noita ongelmatilanteita varten niitä tarvitsee. Tai kun pitää asettaa kello uuteen aikaan tms.
Itse olen vähän valikoiva käyttöohjeiden säilytyksen suhteen. Säästän ne, joita arvelen tarvisevani. Viime muuttopakkauksessa laitoin saumurin käyttöohjeen jemmaan, ja en ole varma löydänkö sen, kun alan purkaa laatikoita. Niinpä hain e-version jotain 10v. vanhalle saumurille. Löytyi se, mutta osa käyttöohjeita tarjoavista sivuista on vähän epämääräisiä ja/tai maksullisia.Saumuri ja kamera taitavat olla ne käyttöohjeet, jotka olen säilyttänyt, bamix reseptien takia.
Olen huomannut, että enemmän minulla tulee selattua ja käytettyjä nykyään digitoituja dokumentteja tai aineistoja kuin fyysisesti olemassa olevia. Olipa ne sitten reseptejä, harrastusaineistoja, kuunnelmia, musiikkia. Kirjoja tosin luen vielä vanhanaikaisesti – kun työn tekee näyttöpäätteellä, ei enää jaksa pitkiä rupeamia tuijottaa päätettä sen lisäksi. Eikä migreenikään siitä tykkäisi.
Mä en ole päässyt digitoimisen makuun muuten paitsi valokuvien osalta. En jaksa nähdä sitä vaivaa, että siirtäisin materiaalia formaatista toiseen. Todella harvoin olen joutunut etsimään mitään käyttöohjeita netistä, varmaan siksi että haudon niitä tuolla komerossa uskollisesti vuodesta toiseen 🙂
Sama vika. Säilytän ja luen kaikki käyttöohjeet, raksin pois turhat parin vuoden välein.
En oikeastaan säästä käyttöohjeita, toisaalta minulla ei ole oikein mitään laitteitakaan, ainakaan mitään monimutkaisia. Minulla ei ole millekään papereille kauhean hyvää systeemiä. On kansio välilehtineen, mutta harvoin jaksan rei’ittää papereita, joten tungen ne vain epäjärjestyksessä kaappiin odottamaan tulevaisuuden rei’ittelyinspiraatiota. Onneksi tärkeitä papereita ei tule usein ja nekin ovat lähinnä Kelan ilmoituksia opintotuen muutoksista tai uusi verokortti. Mietin vain, että kun talouteni kasvaa tai monimutkaistuu, on pakko keksiä joku järkevämpi systeemi kuin nyt. Ehkä sellainen haitarikansio olisi mappia käytännöllisempi.
Suosittelen haitarikansiota tai lehtikoteloa. Niiden paras puoli on se, että paperin saa heti paikalleen eikä tarvitse reijittää tai tehdä muuta monimutkaista sitä ennen.
Olen tarvinnut viimeisen viiden vuoden aikana käyttö-/kokoamis-/vianmääritysohjeita seuraaviin hyödykkeisiin: kamera, tietokone, älypuhelin, lastenrattaat, lasten polkupyörä, liesi, mikroaaltouuni. Kaikkien kohdalla netistä löytyvät ohjeet ovat olleet paperisia käyttöohjeita kattavampia.
Kameran, tietokoneen ja puhelimen (eli tämän Tekniikan maailma -osaston) kohdalla en säilyttäisi lainkaan paperisia käyttöohjeita, sen verran systemaattisemmin ja nopeammin ohjeet löytyvät googlaamalla merkin ja mallin sekä halutun osa-alueen mukaan. Näissä paperimanuaalit ovat usein myös aika viitteelliset; jos laitteessa on jokin digitoiminto sen käyttäjän oletetaan osaavan etsiytyä sähköisten lähteiden äärelle. Sama koskee myös ainakin laadukkaampia lastentarvikkeita, niiden käyttöohjekirjastot ovat hyvin kattavia ja ”vuosimallien” mukaan huolella organisoituja. Lastentarvikkeiden kierto on tosin nopeaa, ja myyntihetkellä seuraavalle käyttäjälle annettava silkoinen ohjekirja antaa hyvän vaikutelman.
Lieden ja mikroaaltouunin kohdalla tulos oli sen sijaan niukempi ja vastauksia ongelmiin piti etsiä toisen käden lähteistä, esim. lieteen liittyvä tyyppivika paikantui keskustelupalstalta ja amerikkalaisesta youtube-videosta katsoin, pitääkö uuden mikroaaltouunimme sisään ruuvattu pahvinen (!) levy todellakin jättää paikalleen – piti. Lieteen tarvittu varaosa maksoi muuten 15 €, sen asentaminen paikoilleen 150 € (10 minuutin työ, korjaaja tuli parin kilometrin päästä). Jotenkin tuli sellainen olo, ettei näitä arkisia kodinlaitteita ole tarkoitettu ainakaan huollettaviksi tai korjattaviksi…
Minä olen tarvinnut eniten keittiökoneiden käyttöohjeita, ja on kyllä kätevää kun ne löytyvät yhdestä kansiosta. Mutta olet oikeassa, että monet digilaitteet löytyvät kätevästi netistä. Samoin olen hyödyntänyt youtubea miettiessäni, miten joku toimii tai korjataan. Suosittelen sitä, etenkin jos pystyy seuraamaan englanninkielisiä ohjeita.
Meillä on pari lehtikansiollista käyttöohjeita, vaikka perusraakkaus on tehtykin. Osa on tallessa vain seuraavaa omistajaa ajatellen, mm. lastentarvikepuolella. Tutkimusten mukaan lasten turvaistuimet aiheuttavat jopa kuolemia vain väärin tehtyjen kiinnitysten takia, joten ohjekirjat kannattaa ottaa tosissaan. Legojenkin kanssa menee turhan säätämiseksi, jos ohjeita pitää alkaa sähköisesti etsimään netistä/kovalevyn uumenista.
Osaa ohjeista toki tarvitsee vain silloin jos huono päivä osuu kohdalle, kuten vakuutuksienkin kanssa on. Silloin ne tosin nousevat arvoonsa, vaikka muuten tuntuvat turhilta.
Kyllä, jos aikoo myydä jotain eteenpäin niin olettaisin ostajan arvostavan käyttöohjeita. Mulla on muuten ollut mielessä, miten noita lego-ohjeita kannattaisi säilyttää? Niitä on kertynyt aikamoinen määrä, ja niitä kuitenkin tarvitaan. Pitäisi olla jokin systeemi, jossa ne ovat lasten saatavilla mutta siististi. Onko ideoita?
Juuri kirjoitin minäkin käyttöohjeista. Meillä on legojen ohjeet omassa laatikossaan. Ihan senkin takia, että olemme lasten kanssa sopineet, että joitakin legojuttuja ei hajoteta. (Mielestäni ei ole mitään järkeä ostaa kalliita legoja ja heti hajottaa ne, varsinkin kun meillä on kolme isoa laatikollista legoja rakenteluun muutenkin).
Täytyy miettiä mikä niille olisi paras, meillä ne ovat nyt yhdessä laatikossa myös. Pitäisi olla helppokäyttöinen systeemi josta ne kuitenkin löytäisi helposti. Tosin tuosta hajottamisesta olen eri mieltä, koska mielestäni se rakentaminen on se hauskin osio!
Lehtikotelossa ovat kodinkoneiden ym. laitteiden käyttöohjeet meilläkin, tosin jotain taloyhtiön antamia ohjeita on toisaalla taloyhtiön papereiden mapin välissä…
Onnittelin juuri viime viikolla itseäni siitä, että uuden tiskikoneen ja käyttöohjeen tultua siirsin saman tien vanhan koneen ohjeen paperinkeräykseen, sillä vanha konekin meni kierrätykseen. Eli kun laite lähtee, poistuu myös käyttöohje sekä kyseisen laitteen tarvikkeet, esim. tiskikoneen mukana ollut suolanlisäyssuppilo, josta en edes muistanut, mikä se on, kunnes uuden koneen mukana tuli ko. malliin sopiva samanlainen suppilo (jota sitäkään ei kyllä tarvita). Poistoihin menivät myös uusista ohjeista turhien kieliversioiden vihkoset.
Noita kieliversioita on nykyisin niin paljon, että useampi vihko menee yleensä suoraan roskiin. Niitä on turha säilytellä. Ja samoin niitä varaosia sitten,kun konetta ei enää ole. Itse poistin esim. yhden levysoittimen ohjeet, ko. soitin lähti tänä keväänä kierrätysautojen matkaan.
Meillä on sellainen talolaari, johon laitetaan kaikki kotiin ja taloon liittyvä. Takuukuitit, talon remppaan liittyvät paperit, maalien sävynrot jne. Sieltä ne sitten löytyy. Tosin harvoin niitä tarvitaan, koska enpä muista koskaan esim. ns. paikkamaalanneeni. Näiden hilloaminen on miehen juttu. Takuukuitin löytyminen helposti on hyvä juttu. Tosin vakuutusyhtiö viimeksi korvausta hakiessa ei kysynyt edes ostokuittia vaan asia hoitui puhelimessa. Samaisessa yhteydessä juttelin kodinkonekorjaajan kanssa. Hän sanoi lopettavansa työnsä, kun juuri kukaan ei enää korjauta mitään. Uuden saa lähes samalla hinnalla. Huolestuttava asia. Elämme niin kertakäyttömaailmassa.
SAnoisin että erittäin viisasta pitää maalien koodit ym tallessa. NImimerkki maalasin puolet seinästä väärällä värillä viime talvena.