Millainen on hyvä joululahja? Minusta parhaat lahjat on ajatuksella hankittuja. Sellaisia, joista saaja ilahtuu. Tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, mutta oikeastaan nykyisin ajattelen niin, että mitään ”pakkolahjoja” en halua edes antaa. Koska tämä lahja-asia on pohdituttanut monesti ennenkin, linkkaan tähän arkijarki.netin parhaat lahjavinkit.
Ensinnäkin: Uudet joululahjasäännöt. Kannatta klikata tuonne alkuperäiseen tekstiin, josta löytyy tarkemmat perustelut, mutta lyhykäisyydessään säännöt ovat nämä:
- Kunnioita saajan toiveita lahjattomuudesta
- Kunnioita myös lahjatoiveita, mutta harkintaa käyttäen
- Velvollisuuslahjojen kannattaa olla katoavaa sorttia
- Aika on arvokkaampaa kuin tavara
- Jos erityisiä toiveita ei ole, kannattaa välttää tavaroita
Lyhyesti sanottuna annan nykyisin aina jos mahdollista yhteistä aikaa ja/tai elämyksiä. Kukat, syötävät ja juotavat toimivat myös, mutta jälkimmäisten kanssa on kohteliasta ottaa huomioon mahdolliset allergiat tai muut dieetit. Minusta on myös mukavaa noudattaa lahjatoiveita. Silloin tiedän, että lahja on toivottu. Toisaalta tietenkään ei pidä noudattaa mitään omasta mielestä hölmöä toivetta. Jos toive on omien arvojen vastainen, liian kallis tai jotenkin muuten huono idea, niin ei sellaista tietenkään pidä hankkia.
Kirjoitin myös aineettomista joululahjoista jo pari vuotta sitten. Tavarataitojen hengessä pyrin siihen, etten ainakaan itse syyllistyisi siihen, että minun takiani jonkun kodissa roinamäärä vain kasvaa. Esimerkkejä aineettomista lahjoista on mm. elokuvaliput, lahjakortit, pääsyliput erilaisiin tapahtumiin, museokortti, sekä erilaiset liikunta-, ruoka- tai kulttuurielämykset. Yhtä hyvin voi lahjoittaa lastenhoitoa, siivousta, taitoja tai seuraa. Nämä ovat sitäpaitsi kaikki ilmaisia, kun itse tekee. Ja jos ei keksi mitään muuta, aina voi panostaa maailman rauhaan hankkimalla kehitysmaiden tytöille koulutusta.
Tavaralahja, jota todella arvostan. Katsokaa tuota laatua ja käsityötä! Nämä olivat valmiiksi vanhoja, kun sain ne.
Toisaalta niitä perinteisiäkin lahjoja voi antaa, etenkin jos lahja on ajatuksella valittu. Itse ilahdun aina kirjoista, ja olen monena vuonna saanut äidiltäni uskomattomia kirppislöytöjä, kuten laadukkaita, käyttämättömiä pellavaliinoja. Isovanhemmat voivat hyvin arvostaa kuvia lapsenlapsista, ja ihanimpia ovat tietysti ne lasten itse tekemät lahjat, olivatpa ne mitä tahansa. Kaiken kaikkiaan ajattelen niin, että ajatus on kuitenkin se tärkein. Se, että lahjan antaja on ajatellut minua lämpimästi lahjaa valitessaan ilahduttaa eniten, olipa lahja mikä tahansa.
Tänään menen selvittämään paria lahja-asiaa kaupungille, ja uskoisin että saan tällä viikolla tai viimeistään ensi viikolla kaikki lahjat hankittua. Meillä on muuten sellainen tapa, että kun lahjat on paketoitu, niitä ei piiloteta minnekään. Sen sijaan olohuoneeseen ilmestyy lahjakori, jonne kaikki paketit laitetaan odottamaan. Perheen nuoriso saa vapaasti käydä sisältöä ihailemassa, mutta koskea ei saa. Minusta tämä on huomattavasti kätevämpää, kuin lahjojen mahdoton piilottelu. Kenellekään ei tule kiusausta lähteä penkomaan kaappeja, eikä mikään lahja vahingossa unohdu jonnekin hyvään kätköön villapaitapinojen taakse, mistä sen hyvällä tuurilla löytää juhannuksen jälkeen. Sitten kun kuusi tulee, lahjakori nostetaan sen alle.
Joko teillä on lahjalistat valmiina?
Ei valmiina, mutta hyvällä alulla kuitenkin. Vielä muutamia erityisiä hankintoja ja loput hankinnat ovatkin niitä ”yleisiä pakollisia” muistamisia, eli suklaata, kahvia, glögiä tms.
Olemme vuosi vuodelta vähentäneet joululahjojen hankkimista aikuisten kesken. Edelleen jotain, koska tavasta emme ole päässeet kokonaam eroon, mutta nykyään vain tarpeellista ja/tai kaikkea kuluvaa, josta vastaanottaja tykkää.
Minä olen aina ajatellut, että yksi lahja per henkilö riittää. Joskus on saattanut tulla jotain aivan mahtavaa vastaan, ja silloin on ollut ehkä kaksi lahjaa, mutta noin periaatteessa minusta yksi per antaja ja saaja riittää. Olen ollut ihmeissäni, kun isovanhemmat antavat lapsille useamman kuin yhden lahjan. Minusta pakettien määrä ei todellakaan ole se tärkein, vaan mitä niissä on sisällä. Ehkä tästä syystä meillä ei ole aikuisten lahjoja tarvinnut hirveästi toppuutella, lasten lahjoja kyllä välillä.
Meillä on läheisten kanssa sovittu, että aikuisille ei osteta lahjoja. Tapana on tuoda jotain yhteiseen kahvi/ruokapöytää. Minulla ”ongelma” on työssä saatavat lahjat kuten suklaat, kukat, viinit ym. Tiedän, että jotkut haluavat kiittää kuluneesta vuodesta ja työstä, mutta en todellakaan halua niitä lahjoja. En kuitenkaan halua olla kiittämätön ja kiitän kauniisti. Vien lahjat kotiin ja lahjoitan ne eteenpäin. Omille läheisille on helppo kertoa arvoistaan, mutta puolitutuille se on hankalaa. Heiltä ei voi odottaa lahjaa, joten ei voi etukäteen sanoa ”ethän osta minulle mitään, koska..” Onneksi voi laittaa lahjat itse eteenpäin ja tiedän, että vastaanottaja ottaa ne mielellään vastaan.
Tää on ihan totta, että ne ”pakolliset” lahjat töistä on vähän ongelmallisia, koska ihmisille joilta ei varsinaisesti odota lahjaa, ei voi oikein sanoa että älä osta minulle mitään, siis siltä varalta, jos olit ajatellut jotain hankkia…onneksi valtaosa niistä on kuitenkin jotain helposti ”hävitettävää” ja samaan olen pyrkinyt itsekin. Mutta nämä työpaikan pakolliset joulumuistamiset on muutenkin hankalia, meillä työyhteisö ei ole mitenkään iso (alle 10 henkeä), mutta koen että kaikille on kuitenkin pakko jotain hommata, jos aikoo kuitenkin antaa lahjan muutamalle ja kun kuulee keskusteluista että muut aikovat minullekin lahjan hankkia. Rahat on tänä vuonna vähän tiukilla, niin yritän keksiä jotain edullista itsetehtyä, koska mielummin kuitenkin käytän ne rahat omien läheisten lahjoihin.
Noista aikuisten joululahjoista vielä, lapseton pomoni juuri kertoi kuinka veljensä perhe (4 henkeä) lähettää aina joululahjalistan, jossa on vain kalliihkoja juttuja, esim. viime vuonna hän oli ostanut jokaiselle noin 30e lahjan ja sitten jouluna hän sai vastavuoroisesti heiltä yhden noin parinkympin lahjan. Eihän lahjojen idea nyt tietenkään ole ”päästä tasoihin” mutta kyllä se vähän epäreilulta tuntuu.