Erilaisia arjen havaintoja

Olin ystävien luona juhlissa, ja ihailin heidän kaunista kotiaan. ”Katso, täällä on levytkin aakkosjärjestyksessä!”, ihastelin puolisolleni. ”Niinhän meilläkin on”, hän vastasi. Minulla löi hetken tyhjää, kunnes muistin. Totta.

Meidän levyt on aakkosjärjestyksessä, koska olen ne itse siten järjestänyt. Ne ovat olleet aakkosjärjestyksessä jo monta vuotta. Mutta omissa mielikuvissani olen näköjään edelleen se sama huoleton tyyppi, joka tunkee levyt sinne, mihin käsi sillä hetkellä ylettää. Olen huomannut, että vanhempana alkaa arvostaa erilaista helppoutta kuin nuorempana. On helppoa työntää levy vain jonnekin, mutta vaikeaa etsiä sitä myöhemmin kymmenien tai satojen muiden levyjen seasta. On työläämpää palauttaa levy täsmälleen oikeaan kohtaan kuuntelun jälkeen, mutta toisaalta on mahtavaa, kun löytää joka kerta haluamansa levyn omalta paikaltaan.

Tämä oli hauska havainto, sillä vilpittömästi ehdin ihaila, miten järjestelmällisiä jotkut jaksavatkaan olla. Kunnes tajusin että kuulun itse samaan joukkoon. Hämmästyin havaintoa aika paljon. Toinen havainto ei valitettavasti ollut yhtä positiivinen. Jostain syystä tällä tai viime viikolla oli jäänyt yksi jätekeräyskerta väliin. Kun siihen lisää pari yksityisyritteliästä henkilöä Itä-Euroopasta, lopputulos on ihan hirveä sotku. (Täsmennyksenä on todettava, että eniten sotkua kyllä aiheutti se, ettei roskia haettu ajallaan.) Kaikki laatikot pursuilevat niin, että kannet jäävät aivan auki.

Tämä sai minut ajattelemaan kahta asiaa: ensinnäkin sitä, että toimiva jätekeräyssysteemi on ihan kullanarvoinen juttu, jota alkaa välittömästi arvostaa enemmän, kun se ei toimi. Toisaalta kun systeemi toimii hyvin, se saa unohtamaan sen toisen asian: tuotamme ihan hulluna jätettä. Tämä johtopäätös perustuu siihen, että parin päivän viive tyhjennyksessä saa aikaan kaaoksen. Olen toitottanut täällä siitä, että jossain vaiheessa tavarat muuttuvat jätteeksi väistämättä, eikä tämä havainto muuta tätä näkemystä mihinkään suuntaan. Mutta aloin pitkästä aikaa pohtia, olisiko arkipäivän jätettä mahdollista vähentää ilman, että siitä tulisi kohtuutonta vaivaa itselle? Meillä syntyy eniten jätettä keittiössä erilaisista ruokapakkauksista. Jossain määrin niihin voi itse vaikuttaa, mutta paljon on sellaista mihin ei voi, kuten vaikkapa maitotuotteet.

Sitten on vielä se kysymys, että tarvitseeko? Jos jätteet poltetaan energiaksi, sehän on pois muulla tavalla tuotetusta energiasta. Tietysti kokonaisuuden kannalta olisi hyvä vähentää jätettä, koska sehän viime kädessä vähentää myös energian kulutusta (kun esimerkiksi niitä pakkauksia ei valmistettaisi ollenkaan), mutta onko tässä nyt sellainen asia, josta kannattaa ylipäätään sen suurempaa stressiä ottaa? Olisiko olennaisempaa esimerkiksi keskittyä siihen, että pakkaa roskansa niin tiiviisti, että laatikoihin mahtuu enemmän kamaa, eikä missään kuljeteltaisi ilmaa paikasta toiseen?

 

 

13 thoughts on “Erilaisia arjen havaintoja

  1. Tuohon roska-asiaan: nyt kun ilmeisesti puhutaan energiajätteestä (ent. sekajäte), niin itse olen saanut vähennettyä sen määrää suosimalla mm. saippuan osalta täyttöpakkauksia, muoviin pakattujen elintarvikkeiden sijaan kartonkiin/paperiin pakattuja (lihat, jäätelö, jogurtti jne.) ja juomien osalta hankkimalla pantillisia pakkauksia. Puutarhajäte menee lisäksi kompostiin ja kaikki mahdollinen kierrätettävissä oleva kierrätetään. Ruokatähteiden kompostointi voisi olla seuraava askel, tosin se vaatii erityistä tilaa ja huolenpitoa kompostorin hankinnan lisäksi.

    • Mulla pyöri myös mielessä, että jos ostaisin kaikki juustot, leikkeleet, vihannekset ynnä muut esimerkiksi torilta tai hallista, pakkausmateriaali vähenisi radikaalisti. Toisaalta se tarkoittaisi pidempää matkaa ja enemmän aikaa ruokaostoksiin viikossa. Periaatteessa voisin tämän ponnistuksen tehdä, mutta sitten aloin miettiä sen vaikutusta kokonaisuudessa, ja alkoi tuntua siltä että hyötysuhde on aika huono. Että ehkä isompi ympäristövaikutus olisi sillä, että onnistuisin minimoimaan ruokahävikin.

      • Onko lähikaupassasi lihatiskiä? Sieltä saa lihat ja kalat paperiin käärittynä, ei tarvitse mennä keskustaan saakka.

        • Vähän matkan päässä olisi tiski, mutta pikkukaupoissa liikkuvuus on ongelma. Kala ei ole yleensä hirveän tuoretta, liha on paremmassa kunnossa. Koska kyseessä on luomukauppa, hinnat ovat aika korkeita myös. Tämä on näitä vaihtokauppoja joita aina harkitsee. Halpa hinta vai kalliimpaa ei-pakattua? Jos jaksaisi lähteä halliin saakka, niin sitten saisi tuoretta kohtuullisemmalla hinnalla myös.

  2. Olen kokeillut tätä jätteen vähentämistä lajittelun avulla. Lajittelin jossain vaiheessa energiajätteen erikseen ja vein kierrätykseen. Kattopaikkajätteen määrä putosi suurin piirtein puoleen. Pahvit, paperit, lasit ja metallit kierrätän luonnollisesti.

    Nyt en enää viitsi kerätä tuota energiajätettä. Kierrättämisessä on liikaa hommaa kun ok talossa asuva voi viedä energiajätteen vain yhteen 10 km päässä olevaan kauppakeskukseen (jossa muutoin arvoin käyn) ja lisäksi pk seudulla jätteet menee nykyisin polttoon.

    Tuo paperissa ostaminen on kyllä meidän perheessä mission impossible… 5 hengen perhe ja ruokakustannuksia on ihan pakko seurata haukkana. Jos kaiken lihan ostaisin lihatiskiltä / torilta jne. ei meidän ruokabudjetti riittäisi millään.
    Toki esim jugurteissa suosin isoja pakkauksia, mutta kyllä niistäkin tuota jätettä tulee. Ja osa jugurteista on pakko ostaa pikkupurkkeina kun menevät lasten eväiksi.

    Olen tullut siihen tulokseen että sen teen tämän jäteasian osalta mitä pystyn, mihinkään supertekoihin en ala ei vaan kerta kaikkiaan aika, viitseliäisyys ja rahat riitä. =)

    • Lajittelu on meillä mielestäni oikein hyvin hallussa. Mutta seka/energiajätettä tulee eniten, ja nimenomaan keittiössä. En ole ajatellut aiemmin noita pakkauksia jätteen kannalta, paitsi siinä mielessä että en osta moneen kertaan pakattua ruokaa, jos vain mahdollista. Luulen että järkevintä on tosiaan tehdä se minkä pystyy, eikä menettää yöuniaan tämän takia.

  3. Kierrätän ja lajittelen kaiken mahdollisen, mutta… Haluaisin saada ruokahävikin minimiin. Kun välillä on koolla iso joukko kavereineen ja välillä vähemmän, niin se on haastavaa. Mieheni tapa tuoda vain sen päivän sapuskat kaupasta on osoittautunut ainoaksi toimivaksi keinoksi. Itse tuon monen päivän ruuat.

    Yritän vahtia, että ensin syödään eiliset ja sitten vasta tehdään uudet ruuat. Välillä menee pieleen ja lujaa.

    • Yritän vahtia ihan samaa ja samalla lopputuloksella. Lisäksi edelleenkin ostan ruokaa unelmieni jääkaappiin, enkä välttämättä todellisten tarpeiden mukaan. TÄmä on ikuisuusprojekti.

  4. ”Meidän levyt on aakkosjärjestyksessä, koska olen ne itse siten järjestänyt.”

    Aakkosjärjestys? Kukin taaplaa tyylillään…

    En ole vielä koskaan herännyt ajatuksella: ”haluaisinpa kuunnella tähän darraan musiikkia säveltäjältä tai bändiltä joka alkaa ”B”-kirjaimella”.

    Tai kahdeksannen drinkin jälkeen: ”haluanpa soittaa naapureidenkin iloksi parvekkeen kautta G-kirjaimella alkavaa Reggae-musiikkia”…

    Oma musiikinkuunteluni lähtee tunnetiloista, ja siksi olen lajitellut CD-levyt tyyli- ja aikakauslajeittain.

    -ölköl-

    • Jos (ja kun yleensä) tiedän mitä haluan kuunnella, tiedän mistä se löytyy. Meillä on levyt kahdessa vetolaatikossa, ja toisessa on klassinen ja jazz ja toisessa muu rytmimusiikki. Eli tällainen karkea genrejaottelu ja sitten genreittäin aakkosissa. Mielestäni toimii erittäin hyvin.

    • Eiköhän musiikki valita artistin mukaan eikä alkukirjaimen perusteella? Eli kun tekee mieli kuunnella vaikka Madonnan uusinta levyä sen löytää M-kirjaimen kohdalta. Tämä on minusta aivan loogista.

      Vaihtoehtona on etsiä sitä Madonnan levyä osaston popmusiikki satojen levyjen sekalaisesta joukosta. Jos ei ole väliä mitä artistia haluaa kuunnella kunhan se on poppia niin sittenhän tuo tietysti toimii.

  5. Hei mulla kävi just viikonloppuna sama havainto meidän kellarikomeron suhteen kun sulla noiden levyjen kanssa! Olin ihan tuskassa viemässä paria laatikollista lastenvaatteita kellariin (toinen odottamaan kirppikselle vientiä ja toinen odottamaan kuopuksen kasvamista). Meidän komero on ihan siellä perällä ja siinä matkan varrella ehdin ihailla parin naapurin superjärjestelmällistä kellarikoppia ja huokailla, että voi kun meilläkin… Kunnes pääsin omalle kopille ja totesin, että eihän tämä ollut läheskään niin huonossa jamassa kuin mitä muistin! Vitsit mikä yllätys se oli, on nimittin tultu pitkä matka siitä, kun kellarikomero oli todellakin vain se unohdettujen tavaroiden hautausmaa. Nyt siellä oikeesti on tavaraa, jota käytetään säännöllisesti, mutta jonka looginen säilytyspaikka on jossain muualla kuin kotona (golf-varusteet, kalastustarvikkeet, seuraavan koon lastenvaatteet…) ja tavaran hakeminen/vieminen on oikeesti suht helppoa. Sanon ”suht helppoa” siks, että kyllä siellä edelleen poistettavaa on, mutta hurjasti on jo parempi tilanne kuin jokunen aika sitten. Jes!

    • Jos lattialla mahtuu kävelemään/kääntymään, niin tilanne ei ole kovin paha 😉 Mulla on vintti odottamassa. Se on kyllä just niin pahassa jamassa kuin pelkäänkin…

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti :)

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.