Tunnistan omassa aleshoppailussa kaksi sudenkuoppaa. Aiemmin tipahtelin niihin tiheämmin, nykyisin osaan onneksi kiertää kauempaa.
- Kuvitteelliselle minälle shoppailu. Tähän syyllistyin enemmän nuorempana. Alessa tulee vastaan jotain ihanaa, joskin erikoista. Mutta ei se mitään, koska oikeastihan olen sisimmiltäni kimalteleva yöperhonen/ aktiiviurheilija/ jotain muuta yhtä utopistista. Kyse on vain siitä, etten normaalielämässä pääse ilmaisemaan näitä piileviä ominaisuuksiani kunnolla. On myös ihanaa kuvitella itsensä paljon jännittävämpään elämään kuin mitä oikeasti viettää. Sitten ostaa jotain pöhköä, ja puolen vuoden päästä havahtuu siihen, että käyttökerrat ovat jääneet todella vähäisiksi. Seuraa herätys todellisuuteen, ja tunnustan lopulta itselleni, että pieleen meni, en muuttunutkaan glitteriä varisevaksi kilpajuoksijaksi.
- Merkkituote, ja noin halpa! Tämä on sellainen sudenkuoppa, jota minun täytyy vielä nykyisinkin tarkkana varoa. Se tarkoittaa sitä, että törmään alessa merkkituotteisiin, josta olen kiinnostunut. Kyse on yleensä kosmetiikasta tai vaatteista. Ongelmana vain on, että väri, malli tai materiaali on outo. Mutta iso aleprosentti yhdistettynä houkuttelevaan merkkiin sokaisee, ja ostan tuotteen vain koska saan halvalla sellaista, mitä en normaalihinnalla ostaisi. Tämän takia olen ostanut mm. limenvihreää luomiväriä ja niin pienen topin etten koskaan kehdannut pitää sitä julkisesti.
Usein nämä kaksi jotenkin sotkeentuvat toisiinsa myös. Ensimmäinen houkutin on hinta, sen jälkeen merkki, ja sen jälkeen olenkin jo uskottelemassa itselleni, että limenvihreä luomiväri on ihan käyttökelpoinen. ”Kyllä minä olen luomiväri-ihminen ja -60% niin hyvä ale että vaikka tuo väri on jokseenkin outo en silti ikinä saisi tätä näin halvalla joten parempi ostaa kuitenkin!” Oikeasti tällaisten houkutusten kohdalla pitäisi malttaa pysähtyä ja rauhoittua. Kuulostella, onko houkutuksena aidosti mahtava tuote, vai joku noista yllämainituista harhoista. Usein sen nimittäin kyllä huomaa, ellei itse yritä kovaäänisesti kailottaa oman intuitionsa päälle.
Kun mietin alessa tapahtuneita virheostoksia, kaikki menevät jompaan kumpaan kategoriaan. En esimerkiksi ostele aina vain samoja vaatteita uudelleen tai hamstraa kymmenettä kappaletta jotain, mistä yksi tai kaksikin riittäisi. Onneksi olen oppinut tiedostamaan nämä omat heikkouteni ja osaan olla tarkkana.
Minkälaisia sudenkuoppia teillä tulee alessa vastaan?
No, sit sulla on ”kotitoppi” ja ”kotiluomiväri” 😀
Kuvia kummastakin!
Toppi on jo poistettu rakennuksesta. Luomiväri on vielä tallella…
Joo, kun pyörähdän kotiovesta sisään, vetäisen välittömästi minitopin päälle limet luomille.
Mulla menee aina alet hukkaan, kun en halua lähteä kauppaan. Tänäänkin oli niin kaunsi sää, että oltiin päivä rannalla. Muutama juttu olisi ostoslistalla, toivottavasti ne löytyy jostain nettikaupan alesta, koska en millään halua mennä oikeaa kauppaan (ihan tarpeeksi oli siinä, että hain jääkaapin täyteen ruokaa).
Nettikaupan ale on kauppoja inhoavan pelastus!
Itse käytän luomiväriä silmien rajausvärinä. Painelen sen siveltimellä ripsirajaan (en koskaan rajaa silmää alapuolelta) kahteen kertaan, taivutan ripset ja laitan niihin väriä ja silmämeikki on valmis. Sivellin ei ole ns. rajaussivellin vaan sellainen tukevampi/kovempi ja viisto. On ehkä tarkoitettu varsinaisesti kulmavärille, jota en käytä?
Tämä siis vain lähinnä huomiona, jos saisit inspiraation käyttää sitä limeluomiväriä myös kodin ulkopuolella 😉 Olen uskaltautunut jopa turkoosiin rajaukseen…
Kiitos hyvästä vinkistä. Tämä kyseinen lime ei ole koskaan sopinut minulle, mutta jonkin muun luomivärin kanssa voisin kokeilla tuota rajausta. Sopiva sivellin löytyy kyllä, olen käyttänyt sellaista kulmien laittamiseen.
Joo, mulla kanssa tuottaa vaikeuksia noi houkuttelevien merkkien hyvässä alennuksessa olevat tuotteet, juurikin useimmiten vaatteet ja kosmetiikka. Yritän välttää hutiostoksia näissä hokemalla, ostaisinko tuotteen, jos se olisi täysihintainen. Myös ostos/tarvelistan pitäminen on auttanut. Jos tuote ei ole listalla, on syytä harkita kahta pidempään, onko se todella ostamisen arvoinen. Tosin yksi sudenkuoppa mulla liittyy juurikin tohon ostos/tarvelistaan: jos olen etsinyt jotain tiettyä vaatekappaletta pitkään niin olen joskus sortunut ostamaan alesta sellaisen kappaleen, joka on melkein, mutta ei ihan. Vaatteen, joka ei kuitenkaan ole se täydellinen, jota olen etsinyt. Ja sekin harmittaa.
Myönnän olevani välillä vähän ”merkkisokea”, eli tiettyjen lempimerkkien kohdalla on taipumusta selitellä itselleen vaatteen järkevyyttä, vaikka todellisuus olisikin jotain muuta. Juuri nyt mietin erään topin kohtaloa. Se on Max Maran, jonka vaatteet ovat niin hintavia että erittäin harvoin raaskin ostaa mitään täydellä hinnalla. Mutta alesta sitten mielellään. Pari kesää sitten ostin outletista topin, jonka väri ei oikeastaan sovi minulle kovin hyvin, ja alunperin mielenkiintoiselta vaikuttanut leikkaus on osoittautunut käytössä aika hankalaksi. Jos olen aivan rehellinen, tiedän että oikeastaan siitä kannattaisi luopua. Mutta en ole ihan vielä siellä asti. Kun se on kuitenkin lempimerkkiä ja periaatteessa ”kiva” – joo, ei hyvä. Tiedän…