Avainsana-arkisto: alusvaatteet

Ostin alesta, enkä kadu

Julkaistu , kirjoittanut
4

Tässä tulee tämän syksyn vaateostospostaus. Sopivasti juuri edellisen perään, jossa tiukasti otin kantaa ostolakkoja vastaan. Olen monesti kertonut, että ennen kuin opettelin ostamaan vaatteita maltilla, haksahdin usein alennusmyynteihin. Niissä penkominen ja ”’löytöjen” tekeminen sai aikaan sellaisen dopamiinityrskyn, että tein aina vähemmän viisaita ostoksia. Osasin aina ostohetkellä selittää puutteet parhain päin, ja sitten kuitenkin myöhemmin huomasin, etteivät ostokset lopulta niin miellyttäneetkään. Tähänkin havahduin vaatekirjanpidon myötä, kun huomasin että juuri nämä ”löydöt” poistuivat kaapista yleensä vuoden tai parin sisällä, mutta täydellä hinnalla ostetut kestivät käyttöä vuodesta toiseen. Lakkasin käymästä alennusmyynneissä, ja virheostosten määrä romahti. Rahaakin taisi säästyä.

No, nyt olen syys- ja lokakuussa ostanut ison määrän vaatteita nimenomaan alennusmyynnistä, ja kerronkin seuraavaksi, miksi tein poikkeuksen. Aloitetaan sillä, että kyse on alusvaatteista. En suostu enää tässä iässä käyttämään huonoja alusvaatteita. Tässäkin aiheessa oppirahat on maksettu: niin monet halvat alusvaatesetit olen elämäni aikana ostanut, ja sitten harmitellut puristavien, kutittavien, pesussa kulahtavien ja lyhytikäisten alusvaatteiden kanssa. Olen valmis maksamaan hyvistä rintaliiveistä yli 100€, minkä useimmiten joutuukin pulittamaan, jos lähtee täydellä hinnalla niitä asiantuntevasta liikkeestä hankkimaan. Toisaalta ne sitten kyllä kestävät jatkuvaa käyttöä ja pesua monta vuotta. Miesten alusvaatteista ei ole kokemusta, epäilen että hyvälaatuiset bokserit tai muut vastaavat saa halvemmalla. Valitettavasti naisten alusvaatteet ovat hyvin kalliita, minkä tavallaan kyllä ymmärrän, sillä rintaliivien valmistus on paljon monimutkaisempaa kuin vaikka t-paidan.

Kuva liittyy!

Mielestäni Helsingin paras alusvaateliike on Wiipurin Korsetti. Se sijaitsee Arkadiankadulla, ja on mahtava. Henkilökunta on todella asiantuntevaa. Valikoimaa on laidasta laitaan, ja liike palvelee kaikkia ihmisiä tasapuolisesti. Heillä on loistava korjausompelupalvelu, ja liikkeessä voidaan muokata tavallisista liiveistä esimerkiksi imetys- tai proteesiliivit. Tunnelma on hyvällä tavalla vanhanaikainen, täällä eivät myyjät katsele nenänvartta pitkin ketään, vaan ostoksille voi todella mennä juuri sellaisena kuin on. Näin olen itse aina kokenut, ja tuntuu että inklusiivisuus on yrityksen arvojen ytimessä.

Liikkeessä on syyskuussa ja lokakuussa ollut poikkeuksellinen ale, koska putkiremontti häätää liikkeen väliaikaisesti väistötiloihin. Poikkeuksellinen tarkoittaa siis sitä, että noita yli sadan euron alusvaatteita myytiin parilla kympillä tai vielä halvemmalla. Ostin kolmet rintaliivit, kahdet alushousut sekä kaksi uimapukua. Liivit maksoivat yhteensä 60€, mikä on se hinta, jolla saa yleensä yhdet kalliimman merkin alushousut (ryöstöä, tiedän).Uimapuvut maksoivat 30€ kappale. Toiset pöksyt olivat kympin, toiset 28€, mutta ne olivat normaalihintaiset. Ostin ne siksi, että oli tarvetta joka tapauksessa.

Kunnon uimapuvut ovat kokemukseni mukaan yhtä kalliita kuin kunnon alusvaatteet, eikä sopivaa uimapukua ole sen helpompaa löytää kuin istuvia alusvaatteitakaan. Tiedän tämän siitä, että olen parina kesänä oikein todenteolla etsinyt. Edellisen uimapukuni olen ostanut 2018, joten se alkaa vähitellen tulla tiensä päähän. Kun nyt löysin kaksi sopivaa ja kivaa, niin ostin heti molemmat. Toinen on sähäkkä ja värikäs, toinen taas klassinen tummansininen ja hillitty. Kaapissa ne eivät mene miksikään, mutta käytössä uimapuvut kuluvat väistämättä, kun kloori  ja aurinko kuluttavat elastaanin loppuun, ja sitten vaate on roskiskamaa. Kaksi uikkaria tuolla hinnalla oli siis minun logiikallani järkihankinta, sillä kyse on vaatteesta jolle tulee vuodessa helposti kymmeniä käyttökertoja, vaikka en edes varsinaisesti harrasta uimista.

Lokakuussa ale kiihtyi entisestään, joten päätin mennä vielä uudestaan. Kävelin ulos kahden alusvaatesetin kanssa, hinta yhteensä 55€. Kun tiedän, mitä ne olisivat maksaneet täydellä hinnalla, voin vain todeta, että todellakin ostin ja säästin. En tehnyt minkään näiden ostosten suhteen kompromisseja ulkonäön, laadun tai istuvuuden suhteen. Jos olisin pohatta, olisin voinut ostaa jokaisen myös täydellä hinnalla. Olen pidempään kaivannut kaappiin lisää väriä myös alusvaatteiden osalta, ja sekin tavoite täyttyi: sinistä, keltaista ja oranssia. (Miksi kaipaan aina lisää väriä? Se tuntuu olevan kantava teema vuodesta toiseen.)

Yleisenä johtopäätöksenä siis totean, että alesta ostaminen on epäviisasta, paitsi jos kaikki seuraavat kohdat täyttyvät:

  • Kyse on sellaisesta käyttötavarasta, jolle tiedän varmuudella tulevan käyttöä viimeistään vuoden sisällä
  • Olisin valmis ostamaan saman tuotteen myös täydellä hinnalla
  • En tee minkäänlaisia kompromisseja tai myönnytyksiä, vaikka hinta on halpa

Viimeinen kohta on se olennaisin. Jos teen kompromissin, minulla on myöhemmin käsissäni ongelma. Tämän olen oppinut kantapään kautta. Tällä kertaa hinta oli tärkein syy lähteä ostoksille, mutta kyse oli todella poikkeuksellisesta alennusmyynnistä. En ole ikinä nähnyt näitä merkkejä tällä hinnalla missään. Alusvaatteet ja uimapuvut ovat niitä vaatekappaleita, jotka kirjaimellisesti kuluvat loppuun. Niitä on siis ostettava säännöllisesti uusia ja kuten alussa totesin, en enää kulje kulahtaneissa tai huonoissa. Kirjanpidostani näen, että 2018 olen ostanut sekä laadukkaita, että halvempia liivejä. Ne kalliimmat ovat edelleen käytössä, lähes kaikki halvemmat ovat jo kuluneet loppuun ja poistettu. Alesta ostin, mutta en kadu!

Jos teillä on hyviä vinkkejä palvelevista ja hyvistä alusvaateliikkeistä muualla Suomessa, niin jakakaa ihmeessä!

Kuinka monet alusvaatteet pitäisi omistaa?

Julkaistu , kirjoittanut
22

Ennakoin heinäkuussa, että tulisi nollakuukausi, mutta ei ihan. Ostin yhden alusvaatesetin, sisältäen alushousut ja rintaliivit. Kyseessä oli alusvaateliikkeen alennusmyynti. Olen mieltynyt sen verran kalliisiin alusvaatteisiin, että jos sopivia sattuu alessa tulemaan vastaan, ostan. En ole vielä koskaan omistanut liikaa alusvaatteita. Täydellisen istuvuuden löytäminen on sen verran haasteellista, että heräteostoksia ei tule.

Elokuun ostosten väri ei ole kovin sähäkkä, mutta tyylikäs kylläkin.

Silmiini sattui taannoin nettikeskustelu siitä, mikä on sopiva määrä alusvaatteita, ja etenkin mikä on sopiva määrä rintaliivejä. Luin sitä ihmetyksellä, sillä moni ehdotti että kolmet – yhdet käytössä, yhdet pesussa ja yhdet odottamassa. Totesin, että omat tarpeet ovat kyllä hieman moninaisemmat. Ensinnäkään en laske urheiluliivejä mukaan ollenkaan. Niitä on tällä hetkellä kolmet, mutta minusta ne ovat urheiluvaatteita, joten säilytän ne yhdessä muiden urheiluvaatteiden kanssa. En ole hirveän aktiivinen liikkuja, joten kolmet riittää hyvin. Jos lenkkeilisin päivittäin, pitäisi hankkia parit lisää, koska nehän menevät pesuun joka käytön jälkeen.

Mutta alusvaatteita on oltava muutenkin moneen lähtöön. On oltava vaaleita, tummia ja eri mallisia eri tarkoituksiin. Laitan aina tummien vaatteiden alle tummat ja vaaleiden tai muuten läpikuultavien alle ihonväriset. Olen sellaista puritaanikoulukuntaa, jota tykkää siitä, että alusvaatteet pysyvät piilossa. Sitä paitsi jos valkoisia alusvaatteita pitää tummien vaatteiden alla, niihin tarttuu helposti väriä tai nyppyjä. Esimerkiksi valkoiset liivit mustan neuleen alla on melko tuhoisa yhdistelmä, samoin vaaleat alushousut upouusien farkkujen alla. Joskus tosin tummastakin yläosasta voi kuultaa läpi, jolloin nudet liivit ovat paikallaan, mutta siihen tarkoitukseen valitsen sellaiset vähän vanhemmat, joita on jo ehditty pestä useamman kerran. Tämä alus- ja päällysvaatteiden värien mätsääminen pitää mielestäni alusvaatteet pidempään priimana.

Sitten on tietysti tyyli- ja mallikysymykset. Arvostan eniten laatua, istuvuutta ja kestävyyttä, joten kun olen sattunut löytämään mieleisen mallin ja merkin, ostan samanlaisia aina uudestaan, monesti jopa samassa värissä. Esimerkiksi elokuun ostos oli merkiltään Simone Pérèle, merkki, jota pidän erinomaisena. Itse asiassa omistin ennalta tällaiset samanlaiset valkoisina. Tiedän kuitenkin, että moni tykkää vaihdella värin lisäksi myös alusvaatteiden mallia niin ylä- kuin alaosienkin suhteen. Tästä kaikesta  johtuen kolmet rintaliivit eivät millään riitä. Minulle sopivampi määrä on noin 10 paria rintsikoita. Siihen mahtuu muutamat tummat ja vaaleat, sekä parit värilliset lisäksi. Alushousuja pitää olla vähintään tuplamäärä, vaikka en kyllä näe ongelmaa vaikka niitä olisi enemmänkin (minulla on). Ylipäätään alusvaatteet vievät niin pienen tilan kaapissa, että ainakaan tilanpuutteen takia niiden määrää tuskin tarvitsee minimoida.

Väri- ja tyylivaihtoehtojen lisäksi alusvaatteiden määrä vaikuttaa pyykinpesuun. Asiantuntijat suosittelevat liivien pesua muutaman käyttökerran jälkeen. Alusvaatteet tulevat lähimmäksi ihoa, joten niihin kertyy kaikkea, mitä ihollakin on; hikeä, talia, vartalovoidetta jne. On käytännöllistä, ettei niitä tarvitse pestä välittömästi käytön jälkeen, vaan että kaapista löytyy puhtaita vaikka yksi pari olisikin pesussa. Suosittelen muuten erikseen rintaliiveille tehtyä pesupussia. Omani on merkkiä Brabantia, ja sen ansiosta olen voinut lopettaa rintsikoiden käsinpesun kokonaan. Vaatekappale pysyy siinä mallissaan ja muodossaan. Hienoimmille alushousuille, alushameille ym. käytän myös aina tavallista pesupussia. Mutta mikäli haluaa pitää värit kirkkaina, etenkin vaaleat vaaleina, alusvaatteita ei koskaan kannata pestä muuten kuin saman värisen pyykin joukossa. Valkoisesta tulee tumman pyykin seassa harmaankukertava jo yhdessä pesussa.

Alusvaatteista voisin kirjoittaa enemmänkin, sillä siitä lähtien kun 19-vuotiaana satuin poikkeamaan kunnon vanhanaikaiseen alusvaateliikkeeseen ja ostin asiantuntevan myyjän johdolla ensimmäiset todella laadukkaat liivini ja tajusin mitä laatu tarkoittaa, olen suhtautunut aiheeseen melko intohimoisesti. Tänään piti kirjoittaa elokuun vaateostoksista, mutta tulikin vähän laajempaa pohdiskelua aiheesta. Ehkä jatkan tästä aiheesta joskus myöhemmin.

Mikä on teille sopiva määrä? Pärjääkö joku kolmella, tai kolmellakymmenellä?

Toukokuun (epäonniset) leggins-ostokset

Lainaus

Julkaistu , kirjoittanut
7

Kuukausi ehti vaihtua, joten jälleen on vaateraportin aika. Tämän kuun ostokset

  • Wolfordin ja Voguen legginsit
  • Wolfordin sukkahousut
  • Rintaliivit
  • Lyhythihainen neule Uniqlosta

Näiden lisäksi ostin kaksi kasvomaskia ja sain lahjaksi kesäisen punoskassin. Nämä jälkimmäiset menevät enemmän asusteosastolle, mutta listaan ne tähän kuitenkin.

Kerroinkin jo aiemmin, että yritykseni hankkia legginsejä epäonnistui surkeasti. Lopputulos ei vain ollut sitä mitä olin ajatellut. Sain paljon hyviä vinkkejä tuon edellisen postauksen kommenteissa siitä, miten legginsit saa toimimaan erilaisten asujen kanssa. Tunnustan, että en ole kovin toiveikas, että se kohdallani onnistuisi. En uskalla lähteä ostelemaan enempää näitä, koska pelkään että lopputulos on läjä erilaisia legginsejä eikä mitään päällepantavaa. Nuo toukokuun ostokset eivät kuitenkaan mene hukkaan siinä mielessä, että syksymmällä niille tulee hameiden alla käyttöä. Ostin legginsien kanssa samassa yhteydessä laadukkaat, paksut sukkahousut, jotka myös tulevat käyttöön syksyllä.

Rintaliivit oli järkiostos tarpeeseen. Omistin aiemmin vain yhdet ns. t-paitaliivit (ihonväriset, sileät, ei pitsejä tai hörhelöitä), joten tarvitsin kiertoon ainakin toiset lisää. Täytyy myöntää, että ostos ei ollut mikään erityisen elämyksellinen, vaan sellainen sukkahousujen kaltainen perusvaate, joita on välttämätöntä hankkia säännöllisesti. Voin kertoa, että olin valmis ostamaan myös kauniimmat ja koristeellisemmat alusvaatteet, mutta Stockalla ei ollut sopivaa kokoa. Pidän kauniista alusvaatteista, mutta niiden ostaminen on hirveän työlästä. Täytyy palata erikoisliikkeisiin, jossa ei sentään itse tarvitse hakea jokaista uutta kokoa, vaan joku tuo ne valmiiksi sovituskoppiin.

Pusero ja kassi olivat molemmat Uniqlosta. Puoliso tilasi lapsille kesävaatteita, ja kysyi haluanko minäkin samalla vaivalla jotain. Ostin mustan puuvillaisen neulepaidan, jota olen käyttänyt paljon (linkistä voi kurkata millainen se on, ei ole affilinkki). Uniqlon vaatteiden tapaan tämäkin on supermiellyttävä päällä. Se menee ns. siististä puserosta farkkujen kanssa. Kassi oli puolison idea, se kuului Marimekon ja Uniqlon yhteiseen mallistoon. Kyse on kyllä vähän sellaisesta unelmakassista, jonne pakataan piknik-viltti, kylmä roseeviini ja macarons-leivoksia, ja sitten suunnataan puolivarjoisalle nurmikolle ystävien kanssa nauttimaan kesästä. En tiedä, onko tällaiselle iltapäivälle minkäänlaisia realistisia mahdollisuuksia tänä kesänä, mutta onpahan nyt kassi sitä varten odottamassa.

Tähän loppuun on vielä kerrottava henkilökohtaisesta voitosta. Kirjasin tammikuussa suuntaviivat tämän vuoden vaateostoille, ja ensimmäinen kohta kuului näin:

  • EN MENE KERTAAKAAN SIIHEN YSTÄVÄMYYNTIIN MISSÄ AINA SEKOAN

En ole mennyt, ja tästä suorituksesta olen erittäin ylpeä. Olen jo kahdesti ohittanut liikkeen oven, nähnyt kyltin että nyt olisi taas halpoja vaatteita tarjolla, ja silti jatkanut matkaa. Tämä, kuten tammikuussa ennakoin, on vähentänyt virheostosten määrää merkittävästi. Voin kertoa, että kummallakin kerralla olen hidastanut oven kohdalla, käynyt sisäistä debattia itseni kanssa, mutta onnistunut pysymään alkuperäisessä päätöksessäni. Annan itselleni aplodit tästä suorituksesta. Ellen olisi tehnyt tietoista ja julkista päätöstä alkuvuodesta, olisin varmaan ostanut sieltä jotain riepuja, jotka olisivat pian matkalla kirpputorille. Ja nyt kun olen jo kahdesti tämän välttänyt, loppuvuosi menee luultavasti helpommin

Miten teidän toukokuu sujui?

Kuinka saada täydellinen vaatekaappi

Julkaistu , kirjoittanut
10

Eilistä podcastia tehdessä tajusin, että nyt olen sen saavuttanut: täydellisen vaatekaapin! Uskomaton tunne. Tosin jos tarkkoja ollaan, niin tämä täydellisyys koskee nyt lähinnä kesävaatteitani, mutta silti! Onpahan mahtavaa. Tähän lopputulokseen olen päässyt kahdella keinolla:

  1. Poistin vihdoinkin kesävaatteiden joukosta kaikki ne, joille ei oikeasti ole käyttöä. Siis ne väärän kokoiset, näköiset ja tuntuiset vaatteet.
  2. Olen täydentänyt vaatevarastoa suunnitelmallisesti.

Mitä tämä siis tarkoittaa käytännössä? Miten vaatteita karsitaan? Minulle se tarkoitti rohkeutta luopua monista vanhoista vaatteita. Olen tässä tyytymisen filosofiaa noudattaessani kompastunut siihen, että jos tyytyy johonkin vaatteeseen, sitä kuuluisi myös käyttää. Vaikka vaatetta ei korvaisikaan uudella, niin ei siitä ole minkäänlaista iloa eikä hyötyä, jos vaate vain makaa kaapissa käyttämättömänä. Tyytyä voi vain sellaiseen, jota todella myös käyttää. Käyttämätön vaate on turhake, olipa se missä kunnossa tahansa. Nämä poistot tekivät kaivattua tilaa kaappiin. Tämä on ihan loppuun kulunut fraasi, mutta kummasti olo keveni kun väärän kokoiset ja virheostokset poistuivat. Ilokseni voin kuitenkin todeta, että mikään poisto ei ollut ostolakon aikana ostettu. Sen sijaan uskalsin vihdoin luopua vaatteista, joita olin hankkinut tai saanut jopa 4 – 20 vuotta sitten. Älkää naurako, totta se on.

Entä miten ostetaan oikeanlaisia vaatteita? Tämä onkin hyvä kysymys, enkä ole tätä pohtinut vielä niin tarkasti. Luulen, että olennaisinta oli selkeä tieto siitä, mitä kaapista puuttuu ja millaisia vaatteita sinne haluan. Kuten joku kommenteissa totesikin, tämä ostolakko on johtanut siihen, että tunnen kaappini sisällön paljon paremmin kuin ennen. Tiedän mitä siellä on, mitä sieltä puuttuu ja pystyn ennakoimaan vaatetarpeita ainakin puoli vuotta eteenpäin. Näistä ostoksista vain tuo vasemmalla oleva paita on ainoa, jollaista en ollut erikseen suunnitellut ostavani. Mutta tiesin jo sovituskopissa, että tälle tulee käyttöä. Niinpä ostin sen luottavaisesti.

 

(Tuo kuva nyt ei tee juurikaan oikeutta näille vaatteille. Minulla ei valitettavasti ole sellaista trendikästä rekkiä makuuhuoneesssa, johon voisin ripustaa kaikki elegantisti roikkumaan. Puuttuu myös yhtenäiset vaatepuut ja hyvä valaistus… en tosiaan ole mikään muotibloggaaja. )

Kun nämä vaatteet yhdistetään kuluvan vuoden muihin ostoksiin, viime kesän hankintoihin sekä niihin jäljellä oleviin vaatteisiin joita minulla oli vanhastaan, lopputulos hipoo täydellisyyttä. Tosin siis tietenkin vain omasta näkökulmastani, sillä jonkun muun mielestä nämä voivat toki olla aivan kauheita vaatteita. Mutta minulla on todella juuri sellainen olo, mistä podcastissa puhuin. Vaatteiden valinta on muuttunut positiivisella tavalla vaikeaksi, kun on niin paljon hyviä vaihtoehtoja. Ai että!

Onko teidän kesävaatekaappi kunnossa?

Ps. Äänestys on päättynyt ja vaikuttaa siltä, että vaateaiheita on toivottu kaikista eniten! Niitä siis on tulossa kesäkuukausina lisää.

Ostolakkolainen hulluilla päivillä

Julkaistu , kirjoittanut
12

No niin, täällä kulutuskriittinen shoppailija, päivää. Olen nyt käynyt Hulluilla päivillä kahdesti, ja yhden kerran vielä nettikaupassa. Selitys lienee paikallaan.

Eilen päätin tehdä kaikki lastenvaateostokset kootusti yhdellä kertaa. Se onnistui varsin hyvin. Kuten aiemmin uhkasin, ostin niin monet hansikkaat, että niistä pitäisi nyt riittää kevääseen saakka, vaikka jälkikasvu unohtelisi puolet pitkin maita ja mantuja. Tämä on yksi niistä asioista, joissa minimalismi ei kohdallani toimi ollenkaan. Olen havainnut, että lasten hanskat kestävät käyttöä yhden kauden. Sen jälkeen ne ovat siinä kunnossa, että ne voi heittää suoraan roskiin. Vuori on kulunut koppuraksi, saumat vuotavat ja todennäköisesti kokokin on jäänyt pieneksi. Vauvantumppuja lukuunottamatta hanskoista ei riitä kierrätettävää useammalle lapselle. Sen sijaan hintatietoinen voi kyllä säästää tuolla pitkän pennin, jos ostaa tarkkana sellaista, mikä normaalisti maksaa moninverroin. Ostin esimerkiksi esikoiselle toppahousut ja toppatakin samalla hinnalla, mitä takki maksaa normaalisti yksinään.

Lähdin kuitenkin huonosti varustautuneena liikenteeseen, enkä muistanut piirtää jalankuvia mukaan. Niinpä ostin vahingossa kuopukselle liian pienet kengät. Sen vuoksi päädyin kuitenkin kotona vielä nettikauppaan, josta onnistuin tilaamaan oikeaa kokoa, ja väärät palautin tänään. Ilokseni nettikaupassa sai jättää palautetta ostotapahtumasta. Kerroin painokkain sanakääntein, että hommatkaa sinne verkkokauppaan niitä tavaroita niin paljon, etteivät lopu kesken ensimmäisen päivän aikana. Se, että tuotteita riittää myyntiin noin kymmeneksi minuutiksi, on minusta täysin naurettavaa. No, tilasin sitten samalla itselleni paketin sukkahousuja.

Tänään palauttaessani väärän kokoisia kenkiä, vaeltelin kaupassa muuten. Ostin vaatteita, kyllä! Mutta tiedättekö mitä: nämä olivat kaikki sukkahousuja ja alusvaatteita. Siis niitä, joita monien mielestä ei ”lasketa” mukaan ollenkaan. Jos noudattaisin tuota linjaa, päivän hankinnat voisi ohittaa käytännössä olemattomina, mutta koska ostolakkoni (tai pitäisiköhän puhua pikemminkin paastosta) on täydellisen läpinäkyvä ja armoton, kirjasin kaikki ostokset mukaan tämän vuoden taulukkoon. Määristä ja summista tarkemmin kuun vaihteessa, mutta aika tyytyväinen olin hankintoihini: kaikki olivat ostoslistalla! Ostin siis vain sellaista, minkä ostamista olen harkinnut jo pidempään. Ja nämä kaikki alennuksella! Olen valtavan tyytyväinen suoritukseen. Tässä on nyt sellaista suunnitelmallisuutta, jota olen peräänkuuluttanut koko vuoden.

Kuljin kyllä vaateosaston läpi, mutta tuotteet eivät houkutelleet. Huomasin, että tänä vuonna kuvaston (sekä netti että paperiversio) sekä todellisuuden välinen ero tuntui huomattavalta. Värit eivät vastanneet toisiaan (luonnossa kaikki oli synkempää ja tummempaa kuin kuvissa) ja vaatekappaleiden laatu tuntui olevan kehnohkoa. En tiedä oliko tämä nyt vain mielikuva, joka johtui ympäristöstä, mutta minusta monet neuleet olivat rimpulan tuntuisia. Ohuita ja jotenkin valmiiksi hieman virahtaneen tuntuisia. Toki joukossa oli laadukastakin, mutta oli hyvin helppo olla ostamatta, kun lähes kaikki ajattelemani vaatteet tuntuivat ja näyttivät kaupassa ihan erilaisilta kuin kuvissa.

On siis tiedossa, että lokakuusta ei tule nollakuukausi, vaan ostoksia on tehty. Kävittekö te alepäivillä? Paniko kukaan muu merkille eroja kuvastojen ja todellisuuden välillä?

Viikon kierrätysuutinen: Vie vanhat rintsikat Patricialle

Julkaistu , kirjoittanut
6

Tämä voisi olla vaikka poikkeuksellisesti maanantaivinkki. Sain nimittäin juuri tietää, että Patricia kerää yhdessä SPR:n kanssa käytettyjä, ehjiä ja puhtaita rintaliivejä, jotka tulevat Konttiin myyntiin. Kampanja on voimassa helmikuun ajan, joten siksi en halunnut tätä vinkkiä hautoa turhan takia. Jos siis kaapissasi pyörii epäsopivia liivejä, joille olet pähkäillyt sopivaa sijoituspaikkaa, nyt on hyvä mahdollisuus saada liivit kiertoon. Huono puoli tässä uutisessa on se, että Patricialla on myymälät ainoastaan Helsingissä, Espoossa, Tampereella ja Joensuussa, mutta jos asut lähistöllä tai vierailet näissä kaupungeissa helmikuun aikana, voit viedä liivisi kierrätykseen.

Vaivan palkaksi luvataan myös alekuponki (joka tosin on vain maaliskuun loppuun asti voimassa), mutta sitähän ei ole pakko käyttää, ellei tarvetta ole. Minulla on kaapissa juuri tuollaisia epäsopivia liivejä ollut odottamassa jotain järkevää sijoituspaikkaa. Ostolakko on edelleen voimassa, joten harkitsen vakavasti ostanko tuolla kupongilla mitään. Mahdollisesti ostan yhdet alushousut, koska olin syksyllä ostanut vahingossa väärää kokoa olevan alaosan settiin, ja olisi kiva jos saisin yläosan ja alaosan samaa sarjaa. Mutta katsotaan. Voi olla, että päätän tulla toimeen ilman. (Tosin jos helmikuun ostosaldo on yhdet alushousut, tilanne on edelleen mielestäni hyvin hallinnassa…)

Pidättehän mielessä, että nämä liivit ovat menossa myyntiin Suomessa. Lahjoita siis vain puhtaita, ehjiä ja siistejä alusvaatteita. Siis sellaisia, jotka itse voisit laittaa suoraan päälle, jos saisit ne vaikka kaverilta. Tämä ei ole mikään sellainen keräys, missä katastrofialueella joku reppana saa olla iloinen mistä tahansa avusta. Uskon, että teillä onkin homma aivan hallussa, mutta törmäsin juuri vastikään kommentiin, jossa joku oli sitä mieltä, että ei hyväntekeväisyyteen lahjoitettavien vaatteiden tarvitse olla yhtä hyviä kuin muiden. Tai näin sen kommentin ainakin ymmärsin. Joten siksi halusin vielä tämän pienen muistutuksen tähän laittaa.

Nyt on siis noin kolme viikkoa tätä kuuta jäljellä, joten etenkin te, jotka asutte Patrician liikkeiden lähialueilla, tässä ehtii toimia vielä oikein hyvin!

Viikon vinkit: vaatepoistoja, kontaktimuovia ja Ikea kierrättää

Julkaistu , kirjoittanut
21

Kodin Kuvalehti listaa 6 vaatetta, jotka voi välittömästi poistaa omasta kaapista. Tämä on tällainen hömppäjuttu, jossa on hieman sisältöä mukana. Kukaan ei varmaankaan jutun luettuaan ryntää kaapilleen ja ala kuuliaisesti poistaa vääränlaisia vaatteita. Mutta yhdestä olen samaa mieltä: reikäisiä alusvaatteita en minäkään suosittele säästämään.

Taas on se aika vuodesta: näin päällystät koulukirjat kontatimuovilla (MTV)

Viikon mielenkiintoisin uutinen on Ikean kierrätyspalvelu: jos ymmärsin oikein, yritys alkaa ottaa vastaan vanhoja huonekaluja samoin kuin esim. H&M ottaa vastaan vanhoja vaatteita. YLE uutisoi tästä nyt, mutta huomasin että kokeilu oli ollut käytössä jo touko-kesäkuussa. Ikean nettisivuilta löytyy kuitenkin ohjeet, joten ilmeisesti tämä toiminta on nyt ihan vakituisessa käytössä. Ikea oikaiskoon kommenttiosastolla, jos olen ymmärtänyt jotain väärin. Erona vaatekeräyksiin tämä toimii kuitenkin niin, että vanhat huonekalut tulevat suoraan myyntiin. Eli voit mennä Ikean liikkeeseen ja ostaa sieltä halvalla valmiiksi kootun käytetyn Ikea-huonekalun uuden sijasta.

Tämä herättää moniakin ajatuksia: Ensinnäkin olisi kiinnostavaa nähdä, onko käytetyille kalusteille todellakin markkinoita? Voisin kuvitella että ihmiset roudaavat vanhoja romujaan into piukassa liikkeeseen, etenkin kun siitä saa alennuskupongin, mutta kuka niitä sitten ostaa? Hinnan täytyy olla todella halpa, että käytetty olisi kiinnostava. Toisaalta aloin pohtia, missä kunnossa ne vanhat oikein ovat. Kokemukseni mukaan Ikean huonekalut eivät ole kestävimmästä päästä, eli jos tavara on ollut muutaman vuoden käytössä, onko se enää millään tasolla houkutteleva kenellekään muulle? Ja kiinnostaisi myös, onko Ikealla jotain kuntokarsintaa siinä, mitä otetaan myyntiin. Miten kulahtanut saa olla? Täytyy sanoa, että Ikea herättää vähän samoja fiiliksiä kuin halvat vaate- tai hampurilaisketjut. Välillä niihin haksahtaa itsekin, mutta kirkkaan ajatuksen hetkenä kiertää kaukaa.

Pitkä matka putiikista roskikseen

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Olen viime päivinä raivannut vaatekaapista arkistojen aarteita vuosien takaa. Avasin sellaisen säilytyslaatikon, jonne olin tunkenut esikoisen syntymän jälkeen epäsopiviksi muuttuneita alusvaatteita. Olin sittemmin puoliaktiivisesti unohtanut laatikon olemassaolon, ja lähinnä siirtänyt sitä ylähyllyltä toiselle. Nyt sain vihdoin inspiraatiota katsoa mitä sieltä oikeastaan löytyikään.

Inventaario tuli tarpeeseen. Osa vaatteista päätyi suoraan roskikseen. Jos alushousujen vyötärökuminauha vain ritisee, on selvää että elastaani ei enää toimita tehtäväänsä kunnolla. Löysin myös kaksi alusvaatesettiä, jotka olin ostanut todella kauan siten. Ne olivat aikanaan opiskelijabudjetille pyörryttävän kalliita, mutta myös parhaat ja laadukkaimmat alusvaatteet jotka moneen vuoteen omistin. Niitä pidettiin ahkerasti ja hoidettiin huolellisesti. Pesin ne vuosikaudet käsin enkä koskaan käyttänyt huuhteluainetta. Opin niiden myötä, että laadukkaat liivit todella ovat todellakin eri tuntuiset ja näköiset kuin heikkolaatuiset. Opin, että asiantuntevasta myyjästä on uskomattoman paljon apua, ja erikoisliikkeissä palvelu on yksilöllistä ja ostokokemus erilainen kuin isoissa ketjuissa tai tavarataloissa. Opin myös sen, että vanha klisee siitä kuinka (ainakin naisten) pukeutuminen alkaa alusvaatteista, pitää todellakin paikkansa.

Muistan että kun laitoin nuo setit talteen, ajattelin että niissä on sekä muisto- sekä käyttöarvoa. Nyt kun otin ne esiin, näin että kumpaakaan ei ollut enää havaittavissa. Kuolettuneet elastaanit, nypyt, irtaantuneet langanpätkät ja yleinen kulahtaneisuus sai minut viimein ymmärtämään, että näiden säästämisessä ei enää ole mitään järkeä. Puhumattakaan siitä, että koot olivat tässä vuosien varrella muuttuneet aivan vääriksi. Ainoa järkevä sijoituspaikka oli siis roskis.

Loput laatikon sisällöstä jakautui niin, että pari uudenveroista settiä otin talteen kaveria varten. Jos ne eivät hänelle sovi, lahjoitan ne pois muualle. Muutama silkkikerrasto vaikutti virheettömältä, joten toimitan ne Fidalle tai johonkin vataavaan paikkaan. Yksi setti oli hämmästyttävällä tavalla muuttunut jälleen sopivaksi, joten sen siirsin takaisin käyttövaatteiden joukkoon. Kaikki muu oli siis käyttö- ja kierrätyskelvotonta, ja päätyi siten roskikseen. Ymmärrän sentään, että vaikka olisin itse maksanut kalsareistani mitä, parinkymmenen vuoden jälkeen ne ovat siinä kunnossa, ettei niitä pidä tyrkyttää kenellekään muulle.

Kesän kunniaksi kaapissa on siis tyhjää tilaa ja yksi säilytyslaatikko vapautui järkevämpään käyttöön. Tähän suoritukseen kului noin 15 minuuttia, ei mitenkään kohtuuton aika vuorokaudessa. Seuraavaksi kohteena on meikkilaatikko, ja tiedän jo valmiiksi että siellä piilee myös roskia. Palaan asiaan pian.

Lasketaanko sukat mukaan?

Julkaistu , kirjoittanut
21

Voi olla että ei ole viisasta kirjoittaa tästä aiheesta. Kun viimeksi kerroin mitä olen vuoden ensimmäisen kvartaalin aikana ostanut, siellä jo joku pyöritteli silmiä kommenttiosastolla, ja päivitteli hirvittävää shoppailutahtiani. Noooh, otan riskin ja kirjoitan kuitenkin.

Menin aamulla Stockalle ostamaan uusia sukkahousuja viikonlopun juhlia varten. Minusta tuntuu, että sellaiset ohuet juhlasukkikset ovat käytännössä kertakäyttöisiä. Melkein aina onnistun nirhaisemaan itseni johonkin ovenpieleen niin, että illan päätteeksi sukissa on silmäpako tai sellaisia lankaviiruja. Päättelin siis, että kannattaa suosiolla ostaa uudet hyvissä ajoin, sillä jos paneudun asiaan juhlapäivän aamuna, ei ole sanottu että korista löytyy kunnon sukkiksia, eikä siinä vaiheessa enää ole aikaa hankkia uusia. Jos ihminen käyttää sukkahousuja ja hameita, niin yhdet taatusti priimat juhlasukkikset kaapissa pelastaa päänsäryltä silloin, kun niitä tarvitaan.

Löysin sopivat yllättäen jopa kantistarjouksesta, mutta sitten paikalle pelmahtanut myyjä vinkkasi, että tuolla olisi alekori myös. Jos on mahdollista saada käyttötavaraa alesta, niin minähän olen aina sellaisesta kiinnostunut. Ja löytyihän sitä, yhdet bambukuituiset sukat omassa koossani (en käytä muuta kuin bambuisia nilkkasukkia), yhdet merinovilla-puuvillaiset legginssit hameen kanssa talvikäyttöön sekä vielä yhdet siistit paksut sukkahousut myös syksyä ajatellen. Kaikkineen päivineen onnistuin saamaan näistä viidenkympin laskun.

En kadu näistä ostoksista ainoatakaan. Juuri nyt ei ole villalegginssien käyttöaika, mutta kelataanpa puoli vuotta eteenpäin ja aivan taatusti niille on käyttöä. Pidän siitä, että kaapista löytyy sopivat vaatteet silloin kun niitä tarvitaan, joten ei haittaa että ne ovat muutaman kuukauden kaapissa ilman käyttöä. Näissä ostoksissa ei siis ole mitään ongelmaa sinänsä, mutta kun avasin excelin johon vaatteeni merkitsen, aloin tarkastella kokonaisuutta. Näistä tuli kerralla neljä vaatekappaletta lisää. Olen huomannut, että kun ihmiset keskustelevat vaatteista ja niiden ostamisesta, näkyy usein termi ”sukat ja alusvaatteet poislukien” – ihan kuin ne eivät olisi oikeita vaatteita ollenkaan. Mutta itse en ajattele noin, koska alusvaatteita käytä joka ikinen päivä, ja niin myös sukkia ainakin 9 kk vuodessa. Minusta ne pitää mitä suurimmassa määrin laskea kokonaisuuteen mukaan.

Nyt ollaan siis tilanteessa, että tänä vuonna ostettujen vaatteiden kokonaislukumäärä hipoo jo kolmeakymmentä, sukat ja alusvaatteet mukaanluettuina. Mutta – tarkalleen ottaen yli kolmasosa kappalemääräisistä vaateostoksista on juuri sukkia, alusvaatteita tai sukkahousuja. Hmm… ehkä tässä on se syy, miksi noita vaatteita ei yleensä lasketa mukaan? Kokonaismäärä nousee äkkiä ihan uusiin lukemiin, kun tosiaan laskee kaikki vaatteet mukaan. Sukat ovat käyttövaatetteita, jotka kuluvat ajan mittaan puhki. En pysty tuntemaan minkäänlaista huonoa omaatuntoa niiden ostamisesta. Niin kauan kuin varasto mahtuu sille varattuun vetolaatikkoon vaatekaapissani, sukkien määrä on ihan hyvä.

PS. Tunnustan että kun kirjasin sukkia sinne taulukkoon, muistin äkkiä yhdet kengät, jotka puuttuivat sieltä. Pitää olla tarkkana, edes taulukko ei auta jos ei muista listata sinne kaikkea.

Yli 20 vaatetta vähemmän

Julkaistu , kirjoittanut
21

Tämän viikon raivausurakka on suoritettu, ja vaatekaapissa on runsaasti uutta tyhjää tilaa. Jotenkin ajattelin (niin kuin sitä aina ajattelee), että ei tuolla nyt kuitenkaan niin hirveästi ole karsittavaa. Mutta kun ottaa kondoilun käyttöön, pois heitettävää alkaa yllättäen kertyä. Sanoisin että se on tuon menetelmän hyvä sekä huono puoli.

Etenkin sukkalaatikosta ajattelin että siellä ei ole ylimääräistä, sillä olin käynyt sen läpi joskus keväällä, ja kaikki oli aika hyvässä järjestyksessä. Marien ohjetta noudattaen kippasin kuitenkin kaiken lattialle ja aloin käsitellä vaatteita yksi kerrallan. Ensimmäiset sukkahousut, jotka otin käteeni, aiheutti spontaaneja inhonväristyksiä. Tässä kiteytyy ero normaalin raivaamisen ja kondoilun välillä. Kyseiset sukkahousut olivat ehjät ja kohtuullisen siistit, siis aivan käyttökelpoiset. Mutta niiden tuntu sai niskakarvani pystyyn. En tiedä tunnistatteko ilmiötä, mutta jotkut keinokuidut tuntuvat mielestäni niin epämiellyttäviltä, että ne saavat ihon lähes kananlihalle. Esimerkiksi neopreeni (soft shell) on sellainen ja siis jotkut sukkahousut myös. Tällä kertaa en näiden sukkisten kohdalla kiinnittänyt käyttömahdollisuuksiin mitään huomiota, vaan nakkasin ne roskiskasaan suorinta reittiä. Jos en kärsi ottaa niitä käsiini, en todellakaan laita niitä jalkaanikaan.

Tuntumaan ja visuaaliseen kulahtaneisuuteen perustuen heitin roskiin neljät tai viidet sukkahousut. Niitä yhdisti kuitenkin se, että ne olivat kaikki ehjiä. Ehjien sukkisten heittäminen on minulle ennenkuulumatonta. Jostain syystä päähäni on pinttynyt, että jos sukassa ei ole reikää, sitä voi pitää. Tällä logiikalla nuokin oli säästetty monessa karsintakierroksessa, sillä en ollut koskaan miettinyt ilahduttivatko ne minua. Olin miettinyt ainoastaan, voiko näitä vielä pitää. Mutta tässä jälkimmäisessä on ajatusvirhe, sillä lause on passiivissa. Olisi pitänyt kysyä, pidänkö minä näitä? Siinä nimittäin vastataan ihan eri kysymykseen.

Kondoilu ei ole minulle helppoa. Tuo teoreettinen käyttöarvo on niin syvälle juurtunut systeemiini, että päätösten tekeminen on välillä todella vaikeaa. Yksiä sukkiksia siirtelin pinosta toiseen useamman kerran. Ne eivät oikeastaan ilahduta minua, minkä puolesta puhuu myös se, etten ole pitänyt niitä vuosikausiin. Mutta ne ovat ehjät! Ja Wolfordit! (Miehille tiedoksi, että Wolfordin sukkahousut ovat järjettömän kalliita, sekä todella laadukkaita.) Enkä osannut päättää. Lopulta päädyin täydelliseen itsepetokseen ja laitoin ne kirppiskasaan. Ei kukaan osta käytettyjä sukkahousuja, mutta minun tuntuu olevan mahdotonta laittaa niitä roskiin. Toivottavasti tulen pian järkiini.

Yöpukuosasto koki ehkä suurimman karsinnan. Kulahtaneita, värjääntyneitä riepuja poistui iso pino. Säästin ne siivoustarkoitukseen, koska ”käytetään loppuun” -ajattelu on myös todella tiukassa. Yöpukuina on helppo pitää ties mitä vihonviimeisiä trikooriekaleita. Päätin kuitenkin, että kohteliaisuudesta puolisoa ja itseäni kohtaan uudistan yöpukuvarastoni miellyttäväksi. Eipä sinne paljoa jäänyt, mutta onneksi Hullut päivät on tulossa.

Alusvaatteista roskiin lensi muutamat aikansa eläneet alushousut ja rintaliivit. Poistin myös muutamat epäsopivat rintsikat, joiden kierrättämisestä haaveilen edelleen, niissä kun ei ole muuta vikaa kuin itselleni väärä koko. Kenties UFFin laatikko? Sitten harhauduin fuskaamaan, sillä en saanut poistetuksia paria sellaisia liivejä, jotka eivät enää näytä kivoilta. Toisaalta tässäkin asiassa Stockmann tulee ystävällisesti avuksi, sillä tarjousvihosta päätellen voin täydentää alusvaatevaraston ajan tasalle tarjouksia hyödyntäen. Siinä vaiheessa kun olen saanut uudet ostetuksi, pystyn kai lopulta luopumaan niistäkin, mitä en vielä saanut laitetuksi pois.

Kaikkiaan poistin kaapista yli 20 vaatekappaletta. Kaikki niistä olivat sellaisia, jotka eivät enää ilahduttaneet minua. Kondo-menetelmä on hyvä ja tehokas, mutta tavallaan vaikea. Raivasin vain kolme hyllyä kaapista, mutta jouduin tekemään hirveän määrän päätöksiä, enkä edes kyennyt päättämään lopullisesti jokaisen vaatteen kohdalla. En voi kuvitella, että samaa syssyyn olisin jatkanut koko kaapin loppuun. Vähemmästäkin ihminen uuvahtaa.

Mutta miten teillä? Tunnustaako kukaan muu harrastaneensa itsepetosta ja fuskua kondoillessaan?