Avainsana-arkisto: laatu

Kauanko vaatteet kestävät?

Julkaistu , kirjoittanut
4

Hesarissa oli äärettömän mielenkiintoinen juttu nelikymppisestä miehestä, Olof Hoverfältistä, joka on kolmen vuoden ajan pitänyt tarkkaa kirjaa vaatteidensa käyttömääristä, hinnoista ja kestävyydestä. Valitettavasti linkki on vain tilaajille ja maksumuurin takana, mutta hän on itse kirjoittanut aiheesta blogipostauksen englanniksi.  Lisäksi Hoverfält kertoo projektistaan avoimesti omilla nettisivuillaan, jossa kuka tahansa voi seurata, mitä vaatteita hän pitää ja milloin. Lyhyesti kerrottuna hän on luonut tietokoneelle tietokannan, jonne kirjaa joka ilta, mitkä vaatteet ovat olleet päällä. Tietokannasta löytyy myös tieto jokaisen vaatteen ostopäivästä, hinnasta ja merkistä. Samoin sinne kirjataan tieto, jos vaate on poistunut käytöstä. Lopputulos on, että kolmen vuoden jälkeen hänellä on yksityiskohtaista dataa mm. siitä, kuinka paljon yksittäisen vaatteen käyttökerta on tullut maksamaan (ostohinta jaettuna käyttökertojen määrällä), tai miten monta kertaa vaatetta ylipäätään on käytetty, ennen kuin se on poistettu.

Näin yksityiskohtainen dokumentointi vaatii sitoutumista, mutta tuottaa kyllä ällistyttävän tarkkaa tietoa. Oma vaatekirjanpitoni sisältää vain sen, milloin vaate on tullut kaappiin, sekä mahdollisesti hinnan, sekä sen onko se ostettu uutena, kirppikseltä, vai saatu lahjaksi. En ole kirjannut poistoja enkä käyttökertojen määrää, mutta tämä yksinkertaisempikin kirjanpito antaa osviittaa siitä, kauanko vaatteet kestävät. Samoin sieltä näkee, onko vaatteelle tullut käyttöä vai ei. Yksittäisten käyttökertojen määrää en tiedä, mutta pystyn tekemään valistuneen arvion, kun tiedän milloin vaate on ostettu, ja tiedän olenko sitä ylipäätään pitänyt paljon vai vähän.

Kestääkö kallis vaate paremmin?

Yksi Hoverfältin projektin taka-ajatuksista olikin selvittää, ovatko kalliimmat merkkivaatteet kestävämpiä kuin halvat. Olen itsekin seurannut asiaa, ja tiettyjen vaatteiden kohdalla olen todennut, että kalliimpi kestää paremmin. Yksi esimerkki on alusvaatteet: suosin muutama vuosi sitten suomalaisen Patrician alusvaatteita, sillä ne ovat varsin kohtuuhintaisia. Mutta kirjanpidostani selviää, että suurin osa viime vuosina hankkimistani Patrician rintaliiveistä ei ole kestänyt käyttöä kovin kauan. Sen sijaan paljon kalliimmat Primadonna ja Simone Perele -merkkien liivit tuntuvat kestävän vuodesta toiseen. Ostin vuonna 2018 heinäkuun alennusmyynneistä kahdet Patrician ja kahdet Simone Perelen rintaliivit, sekä niihin sopivat alushousut, tosin Patrician paketissa oli vielä kolmannetkin alushousut. Patrician alusvaatteet maksoivat yhteensä noin 90€, Simone Perelen vastaavat 280€. Nämä ovat vertailukelpoisia, sillä alusvaatteiden tyyli ja käyttötarkoitus oli sama. Nyt vuonna 2021 kaikki Simone Perelen vaatteet ovat edelleen käytössä, mutta Patricialta ainostaan toiset liiveistä, eivätkä nekään kestä enää kovin kauan. Vuonna 2016 ostetut Patrician rintsikat on kaikki poistettu käytöstä jo aikaa sitten, mutta ennen kirjanpidon aloittamista hankitut Primadonnat kestävät aktiivista käyttöä edelleen yli viiden vuoden jälkeen. Ainakin tässä tapauksessa kolminkertaisella hinnalla on saanut rutkasti lisää käyttöikää.

Hesarin artikkelia lukiessa mietin myös sitä, että ihmisillä lienee hyvin erilaisia standardeja sille, millaisessa kunnossa vaatteen on oltava, että se ei enää ole käyttökelpoinen. Hoverfält vaikutti huoltavan vaatteitaan huolellisesti, mutta epäilen silti, että hänellä on varsin korkeat standardit vaatteiden kunnolle. Jotenkin sain rivien välistä sen kuvan, että hän ei ole niitä miehiä, jotka pitävät helmasta rispaantunutta aluspaitaa kauluspaidan alla, sillä eihän sitä sieltä kukaan näe. Haastattelusta ja tilastoista sai sen kuvan, että pikkuvikaiset vaatteet poistuvat käytöstä vauhdikkaasti, ellei niitä voi helposti korjata uutta vastaavaan kuntoon. Korjaamisesta Hoverfält ei kyllä puhunut mitään, joten oletan että parsimista hän ei harrasta. Kenties parsittu vaate ei täyttäisi hänen laatukriteereitään? Itse en näe parsimisessa mitään vikaa, päinvastoin. Korjasin juuri kashmirneuleesta koinsyömän rei’än, eikä parsittua kohtaa huomaa vaatteesta, ellei suurennuslasin kanssa etsi.

Toisaalta tiedän, että moni sinnittelee varsin rähjäistenkin vaatteiden kanssa, koska ei ekologisista syistä raatsi heittää niitä roskiin. Yritän itse taiteilla jonkinlaisella keskitiellä tässä suhteessa. Korjaan ja parsin, jos se on suinkin mahdollista, käytän suutaria ja huollan vaatteitani. Tänä vuonna olen myös oppinut värjäämään vaatteita, mikä voi pidentää niiden käyttöikää. Mutta esimerkiksi jo edellä mainittujen alusvaatteiden suhteen olen tarkka. Jos rintaliivien elastaani löperöityy tai jos ne alkavat hiertää, poistan ne kaapista. Samoin poistan puhkikuluneet sukat, rispaantuneet alushousut ja myös sellaiset ohuet sukkahousut, jotka eivät ole vielä varsinaisesti rikki, mutta joissa on paljon langanvetoja. Jos kengät ovat siinä kunnossa, että suutari ei voi niille enää tehdä mitään, niiden on aika mennä. Olen päättänyt, että arvostan itseäni käyttämällä vaatteita, joissa tunnen oloni hyväksi.

Halpakin voi tulla kalliiksi

Viimeinen huomio Hesarin jutusta on se, että halpakin vaate tulee kalliiksi, jos sitä ei käytä. Alesta ostettu vaate on todellinen uponnut kustannus, jos sitä ei ikinä pue päälleen. Sen sijaan siitä tulee kaapin tuketta ja harmitusta. Olen järkeillyt, että siksi eniten kannattaa maksaa vaatteista, jotka myös tulevat tiheimpään käyttöön; siis toisin sanoen arkisista käyttövaatteista, kuten kengistä, takeista, alusvaatteista ja muista sellaisista, joita pukee jatkuvasti ylleen. Tästä näkökulmasta pihistellä kannattaa pikemminkin juhlahuituloista, ainakin jos kaipaa niiden suhteen vaihtelua. Jos taas on tyytyväinen siihen, että joka juhlissa on sama vaate, kannattaa panostaa kerralla, ja ostaa niin laadukas kuin mahdollista. Tämä pätee ainakin miesten pukuihin, mutta myös naisten juhlavaatteisiin. Heti ostolakkoni ensimetreillä ostin klassisen kotelomekon laadukkaasta villakankaasta. Olen käyttänyt sitä lukemattomia kertoja, se on varsinainen luottovaate, jonka voi laittaa häistä hautajaisiin, ja aina tietää näyttävänsä hyvältä ja asialliselta.

Minulla on valitettavasti kokemusta myös noista kaallista alennusvaatteista. Etenkin ennen ostolakkoa minulla on paha taipumus ostaa alesta kaikkea sellaista, mikä ei lopulta tullutkaan aktiiviseen käyttöön. Pahimmillaan vaate jäi käyttämättömänä kaappiin. Tästä tavasta onneksi paranin ostolakon vaikutuksesta.

Vaatteiden laatu on äärettömän mielenkiintoinen aihe! Lukiko joku teistä tuota Hesarin juttua? Millaisia ajatuksia se herätti? Miten teidän mielestä laatu ylipäätään määritellään vaatteessa?

 

Viikon vinkit: käytetyt vaatteet, Muji ja shoppailusta eroon

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Ilta-Sanomat kertoo, miten kierrätysvaatteiden massasta löytää helmiä. Jutussa kerrotaan muun muassa miten laadun tunnistaa, mihin vaatteissa kannattaa kiinnittää huomiota ja vaatteiden kierrätyksestä muutenkin

Onko Muji Japanin Ikea, vai mistä on kyse? Tässä jutussa ruoditaan, mikä on Mujin menestyksen takana. (YLE) En ole muuten vielä itse käynyt tuossa liikkeessä, vaikka jossain vaiheessa varmasti siellä vierailen. Tykkään Mujin tavaroista ja olen ostanut sieltä myös kivoja vaatteita itselleni. Juuri nyt ei kuitenkaan ole eityistä tarvetta millekään, joten en  viitsi erikseen lähteä kauppaa tutkimaan. Raportoin sitten, kun joskus sinne asti pääsen.

Kosmetiikkablogistaan tunnettu Virve Fredman on myös minimalisti. Hän kuuluu siihen minimalistien joukkoon, joka on kovasti karsinut omaisuuttaan. Mutta pelkkä vähentäminen ei auta, jos koko ajan tuo toisesta päästä uutta tavaraa vanhojen tilalle. Tässä kirjoituksessaan Virve pohtii mielenkiintoisesti, miten hän on päässyt eroon ostohimoista ja shoppailusta. Olennaisinta on hänelle ollut huomio siitä, että näinkin on ihan hyvä, eikä uutta välttämättä tarvitse.

Tällä viikolla minäkin olen pohtinut minimalismia blogissa. Ensin mietin tavaroiden sosiaalista luonnetta ja sitä, miten minimalisti järjestää juhlat. Saatuani paljon kommentteja tähän kirjoitukseen, aloin miettiä, mitä minimalismi oikeastaan tarkoittaa. Jos aihe kiinnostaa, kommenteissa on mielenkiintoisia näkökulmia myös!

Viikon vinkit: Hyvät materiaalit, palasaippuan bakteerit ja ilmastonmuutos

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tunnistatko laadukkaat materiaalit vaatteissa? Laadulle ei ole yksiselitteistä määritelmää, sillä kankaan käyttötarkoitukset vaihtelevat ja sen myötä myös kankaalta vaadittavat ominaisuudet ovat erilaisia. Tässä Iltalehden jutussa Rinna Saramäki kertoo, millaiset sekoitekankaat ovat huonoja käytössä. Juhlamekkoa ostettaessa on esimerkiksi aiheellista katsoa myös vuorikankaan materiaali. Myös kuitujen prosenttiosuuksiin on aiheellista kiinnittää huomiota, ettei tule ostaneeksi ”villakangastakkina” vaatetta, jossa villaa onkin vain pieni osa.

Nyt se on tutkittu: onko palasaippua epähygieeninen? Vastaus riippuu siitä, miten saippuaa säilytetään ja missä sitä käytetään. (YLE)

Ilmastonmuutosta vastaan voi taistella myös kotikonstein. MeNaiset listaa 10 asiaa, joita jokainen voi tehdä omassa arjessaan. Yksi merkittävimmistä on muuttaa sähkösopimus ekosähköksi. Minulla on tämä prosessi juuri menossa, havahduin nimittäin siihen, etten ollut varma millainen sähkösopimus meillä oli voimassa. Ekosähkösopimukseen vaihtaminen on yksi helpoimmista keinoista pienentää omaa hiilijalanjälkeään. Tehkää se, se on tehokkaampaa kuin murehtia, millaista kauppakassia käyttää.

****

Olen syyslomalla, enkä siksi äänittänyt podcastia. Tällä viikolla olen kirjoittanut siitä, kuinka minusta tuli kosmetiikkahamsteri. Pohdin myös kuvien kera, mistä erottaa roskan ja tarpeellisen tavaran.

Viikon vinkit: vaatteiden laatu, mikromuovi ja pyykin pesu sekä ohjeita huijaavien nettikauppojen tunnistamiseen

Julkaistu , kirjoittanut
4

Tässä Iltalehden jutussa harmitellaan vaatteiden huonoa laatua, ja Rinna Saramäki kertoo, miten tunnistaa laadukkaan vaatteen. Tässä jutussa on havainnollistava kuva siitä, mistä tunnistaa hyvin tai huonosti ommellun sauman. Rinna oli vieraanani podcastissa jaksossa 71, ja silloin puhuttiin vaatteiden laadusta oikein urakalla. Suosittelen kuuntelemaan, jos aihe kiinnostaa enemmän!

YLE uutisoi mielenkiintoisesta tutkimuksesta, jossa todettiin että hienopesu irrottaa vaatteista enemmän mikromuovia kuin tavallinen pesu. Tätä ongelmaa voi tutkijoiden mukaan välttää pesemällä täysiä koneita, välttämällä turhaa pesua ja  itse lisäisin vielä sen, että tarpeen mukaan käyttää pesupussia, jonne mikromuovi jää. Fleece-vaatteista irtoaa kuitua eniten parissa kolmessa ensimmäisessä pesussa, joten etenkin silloin pesupussi on hyödyllinen. Itse myös ostan fleecet mieluiten käytettyinä, etenkin lapsille, sillä hyväkuntoisia fleece-vaatteita löytyy kirppareilta runsaasti.

Iltalehti on koonnut vinkkejä siitä, mistä tunnistaa huijarinettikaupan. Näiden ohjeiden avulla voi tarkistaa, onko nettikauppa luotettava vai ei. Esimerkiksi suomalaisilta yrityksiltä löytyy aina Y-tunnus, ja kaikilta firmoilta pitäisi helposti löytyä kunnolliset yhteystiedot. Noin yleisesti ottaen voisi todeta, että jos tarjous tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, näin luultavasti onkin. Outi Pyy on myös kirjoittanut aiheesta kattavasti, etenkin muotia kauppaavista huijarisivuista.  Outin jutussa on myös vankat ohjeet huijausten välttämiseksi.

Arkijärki-podcast 71: Mistä tunnistaa laadukkaan vaatteen?

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tällä kertaa podcastissa on vieraana Rinna Saramäki, joka tietää vaatteiden laadusta kaiken. Juttelemme siitä, mistä tunnistaa laadukkaan vaatteen. Mihin kuluttajan pitäisi kiinnittää huomiota? Laatu onkin laajempi käsite, johon vaikuttaakin monta seikkaa. Keskustelemme podcastissa mm. seuraavista asioista:

  • Mitä vaatteiden laadulla tarkoitetaan?
  • Miten tunnistaa laadukas kangas?
  • Miksi tulee nyppyjä? Entä voiko sekoitekuitu olla laadukas? (Kyllä voi!)
  • Miten vaatteen ompelutyötä voi arvioida? Mitä tikin pituus kertoo ostajalle?
  • Entä mitä tarkoittaa suunnittelutyön laadukkuus? Mistä sen huomaa?
  • Onko totta, että miesten vaatteet tehdään paremmin kuin naisten vaatteet?
  • Miksi ompeluharrastus auttaa tunnistamaan laadun myös kaupassa?
  • … sekä monista muista asioista!

Podcastin aikana kävi ilmi, että tarvitaan mallikappale vaatteesta. Nappasin kesken äänityksen ensimmäisen puseron, johon käsi vaatekaapissa sattui, ja kävikin niin, että juuri tuo kyseinen paita sattui edustamaan todella korkeaa laatua. Seuraavat kuvat liittyvät olennaisesti podcastin sisältöön.

Tässä näkyy esimerkkipaita kokonaisuudessaan. Se on 100% puuvillaa.

Kohdassa 17:45 keskustellaan hihan saumasta:

Nurjalta katsottuna näkee, että käänne on suorassa. Sauma noudattaa samaa linjaa nurjallakin. Myös hihan raidat on täsmätty just eikä melkein sauman kohdalla.

Vähän myöhemmin keskustelemme kauluksista:

Niska on vahvistettu erillisellä kankaalla, ja koko kaulusta kiertää tuollainen joustamaton kanttinauha, joka pitää pääntien mallissaan.

Podcast on hieman normaalia pidempi, se kestää 40 minuuttia. Rinna kertoo lopussa uusimmasta kirjastaan Joka tyypin parhaat kaavat, josta löytyy peruspuvuston muokattavat kaavat niin naisille kuin miehillekin. Suosittelen! Muistakaa myös Hyvän mielen vaatekaappi, jossa tätä laatuasiaakin käsitellään vielä laajemmin.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Arkijärki-podcast 18: Kauanko tavarat kestävät?

Julkaistu , kirjoittanut
16

Tässä jaksossa pohdin, miten kauan erilaisten tavaroiden kuuluisi kestää, ja mikä yhteys on laadulla ja kestävyydellä. Tiesittekö, että esimerkiksi vaatteille on olemassa kuuden kuukauden virhevastuu. Toisin sanoen oletetaan, että vaate kestää puoli vuotta hyvänä. Mutta eikö se ole varsin lyhyt aika? Minulla on runsaasti 10 vuotta tai vanhempiakin vaatteita, ja mielestäni ne ovat kestäneet hyvin, enkä näe että ne olisivat lähiaikoina kulahtamassa käyttökelvottomaksi. Tosiaalta pohdin podcastissa myös sitä, että vaatteiden kulumista on vaikea arvioida, sillä siihen vaikuttaa mm. se, montako samanlaista kaapista löytyy. Jos omistaa 10 paria sukkia, ne kuluvat loppuun nopeammin kuin jos omistaa 20 paria, olipa sukkien laatu mikä tahansa.

Tämän podcastin kesto on noin 15 minuuttia.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Ostolakkolainen hulluilla päivillä

Julkaistu , kirjoittanut
12

No niin, täällä kulutuskriittinen shoppailija, päivää. Olen nyt käynyt Hulluilla päivillä kahdesti, ja yhden kerran vielä nettikaupassa. Selitys lienee paikallaan.

Eilen päätin tehdä kaikki lastenvaateostokset kootusti yhdellä kertaa. Se onnistui varsin hyvin. Kuten aiemmin uhkasin, ostin niin monet hansikkaat, että niistä pitäisi nyt riittää kevääseen saakka, vaikka jälkikasvu unohtelisi puolet pitkin maita ja mantuja. Tämä on yksi niistä asioista, joissa minimalismi ei kohdallani toimi ollenkaan. Olen havainnut, että lasten hanskat kestävät käyttöä yhden kauden. Sen jälkeen ne ovat siinä kunnossa, että ne voi heittää suoraan roskiin. Vuori on kulunut koppuraksi, saumat vuotavat ja todennäköisesti kokokin on jäänyt pieneksi. Vauvantumppuja lukuunottamatta hanskoista ei riitä kierrätettävää useammalle lapselle. Sen sijaan hintatietoinen voi kyllä säästää tuolla pitkän pennin, jos ostaa tarkkana sellaista, mikä normaalisti maksaa moninverroin. Ostin esimerkiksi esikoiselle toppahousut ja toppatakin samalla hinnalla, mitä takki maksaa normaalisti yksinään.

Lähdin kuitenkin huonosti varustautuneena liikenteeseen, enkä muistanut piirtää jalankuvia mukaan. Niinpä ostin vahingossa kuopukselle liian pienet kengät. Sen vuoksi päädyin kuitenkin kotona vielä nettikauppaan, josta onnistuin tilaamaan oikeaa kokoa, ja väärät palautin tänään. Ilokseni nettikaupassa sai jättää palautetta ostotapahtumasta. Kerroin painokkain sanakääntein, että hommatkaa sinne verkkokauppaan niitä tavaroita niin paljon, etteivät lopu kesken ensimmäisen päivän aikana. Se, että tuotteita riittää myyntiin noin kymmeneksi minuutiksi, on minusta täysin naurettavaa. No, tilasin sitten samalla itselleni paketin sukkahousuja.

Tänään palauttaessani väärän kokoisia kenkiä, vaeltelin kaupassa muuten. Ostin vaatteita, kyllä! Mutta tiedättekö mitä: nämä olivat kaikki sukkahousuja ja alusvaatteita. Siis niitä, joita monien mielestä ei ”lasketa” mukaan ollenkaan. Jos noudattaisin tuota linjaa, päivän hankinnat voisi ohittaa käytännössä olemattomina, mutta koska ostolakkoni (tai pitäisiköhän puhua pikemminkin paastosta) on täydellisen läpinäkyvä ja armoton, kirjasin kaikki ostokset mukaan tämän vuoden taulukkoon. Määristä ja summista tarkemmin kuun vaihteessa, mutta aika tyytyväinen olin hankintoihini: kaikki olivat ostoslistalla! Ostin siis vain sellaista, minkä ostamista olen harkinnut jo pidempään. Ja nämä kaikki alennuksella! Olen valtavan tyytyväinen suoritukseen. Tässä on nyt sellaista suunnitelmallisuutta, jota olen peräänkuuluttanut koko vuoden.

Kuljin kyllä vaateosaston läpi, mutta tuotteet eivät houkutelleet. Huomasin, että tänä vuonna kuvaston (sekä netti että paperiversio) sekä todellisuuden välinen ero tuntui huomattavalta. Värit eivät vastanneet toisiaan (luonnossa kaikki oli synkempää ja tummempaa kuin kuvissa) ja vaatekappaleiden laatu tuntui olevan kehnohkoa. En tiedä oliko tämä nyt vain mielikuva, joka johtui ympäristöstä, mutta minusta monet neuleet olivat rimpulan tuntuisia. Ohuita ja jotenkin valmiiksi hieman virahtaneen tuntuisia. Toki joukossa oli laadukastakin, mutta oli hyvin helppo olla ostamatta, kun lähes kaikki ajattelemani vaatteet tuntuivat ja näyttivät kaupassa ihan erilaisilta kuin kuvissa.

On siis tiedossa, että lokakuusta ei tule nollakuukausi, vaan ostoksia on tehty. Kävittekö te alepäivillä? Paniko kukaan muu merkille eroja kuvastojen ja todellisuuden välillä?

Käsilaukkuni on Beater

Julkaistu , kirjoittanut
7

Minulla on ystävä, joka on erittäin perehtynyt kelloihin, siis etenkin miesten kelloihin. Häneltä kuulin kerran, että herrasmiehellä on hienompi kello virallisiin tilaisuuksiin, ja sitten niin sanottu beater kaikkiin sellaisiin tilanteisiin, joissa saattaa olla vaarana vaikkapa lasin naarmuuntuminen tai joku muu riski. Tuossa viime viikon lomalla tuli mieleeni, että tämähän pätee myös käsilaukkujen suhteen.

Minullakin oli mukana vanha, kulunut ja luotettava käsilaukku, jota ei tarvinnut sen kummemmin varoa. Otan sen aina mukaan tällaisille reissuille, joissa täytyy kuljettaa kaikenlaista kamaa, ja olosuhteet voivat olla vähän vähemmän hienostuneet. Laukku voi seilata lentokoneen ja auton lattialla, kaikenlaiset pienet rähmäkäpälät voivat tarttua siihen, eikä harmita jos laukkuun tulee vähän osumaa. Kaupungissa kulkemiseen minulla on toinen, vähän eri näköinen ja tyylinen beater, johon ei mahdu yhtä paljon tavaraa, kuin tuohon ruskeaan, mutta jonka saa kätevästi olan yli tai vaunujen kahvaan roikkumaan. Hienompia käsilaukkuja säästän sitten sellaisiin olosuhteisiin, kun välitöntä vaurioriskiä ei ole.

Tästä voi päätellä, että omistan useampia käsilaukkuja, eikä niiden määrä varmasti ole vielä saavuttanut huippuaan. Pidän siitä, että käsilaukkujen suhteen on valinnanvaraa koon ja värin puolesta. Minulta löytyy kaikkea pikkuriikkisestä iltalaukusta olkalaukkuun, johon menee helposti viikonlopun vaihtovaatteet ja muut tykötarpeet. Se mikä laukkuja yhdistää, on laatu. Käsilaukkujen suhteen laatu tuntuu usein korreloivan hinnan kanssa. Tästä johtuen kokoelma karttuu hyvin hitaasti, ja suhtaudun jokaiseen laukkuun niin, että se on elinikäinen ostos. Esimerkiksi tämä matkoilla uskollisesti palveleva beater on ostettu vuonna 2008. Se on merkiltään Furla, ja taisin ostaa sen alennusmyynnistä. Käyttöä sille on tullut tuhansia kertoja, eikä laukku ole vielä lähelläkään päätepistettä. Arvioisin, että se on edelleen vuosia käyttökelpoinen. Vaikka materiaali on vaalea ruskeaa mokkaa, se on edelleen siisti niin ulkoa kuin sisältä. Yksikään sauma ei repsota, vuori on moitteettomassa kunnossa, vetoketjut samoin. Kulumisen näkee parhaiten olkahihnasta, jonka reunat eivät lähemmin tarkasteltuna enää ole uudenveroiset. Käytössä tämä ei haittaa millään tavalla.

Olen tullut siihen tulokseen, että hyvä laukku maksaa itsensä takaisin käyttövuosina. Tämä käsilaukku ei edes ole se kaikista vanhin, vaan vanhin käsilaukkuni on 90-luvun puolella ostettu. Olen ylipäätään vannoutunut laadun kannattaja, ja etenkin tässä kategoriassa laatuun panostaminen kannattaa. Minulla on aina käsilaukku mukana, ja kuten edellisestä postauksesta kävi ilmi, kannan mukanani kaikenlaista tavaraa, myös silloin kun olen yksin liikenteessä. Käsilaukulle asettamani kriteerit ovat korkeat. Jos iltalaukkuja ei lasketa, käsilaukun on oltava nahkaa, väriltään neutraali ja yksivärinen (musta, ruskea, punainen) eikä siinä saa olla isoja logoja eikä ylimääräisiä hapsuja tai härpättimiä. Laukun on oltava sen kokoinen, että mukaan mahtuu muutakin kuin kännykkä ja avaimet. Sitä pitää voida kantaa olkapäällä ja sen on sulkeuduttava kunnolla, mieluiten vetoketjulla. Vaikka välillä olen etsinyt omaa tyyliä vaatteiden osalta enemmänkin, käsilaukkujen suhteen tiedän aina täsmälleen mitä haluan. Käytännöllinen, yksinkertainen, tyylikäs, kestävä.

En koskaan osta käsilaukkua, josta en pidä todella paljon. Beateriksi ei alenneta sellaisia veskoja, joista en enää niin paljon tykkää (koska niitä ei ole), vaan sellaiset, jotka ovat käytössä kuluneet niin paljon, ettei niitä enää halua ottaa hienompiin tilaisuuksiin mukaan. Jos joku ihmettelee käsilaukkujen määrää, niin muistakaa, että kokoelmaa on kartutettu noin 20 vuotta. En ole poistanut joukosta muuta kuin sellaisia laukkuja, jotka ovat kirjaimellisesti hajonneet käsiin (nämä ovat olleet niitä halpoja hutiostoksia, eivät nahkaa), tai joutuneet jonkun onnettomuuden kohteeksi. Kerran yksi laukku putosi veneessä öljylammikkoon, toisen kerran eräs laukku naarmuuntui pahasti kanaverkkoon ja siitä tuli niin roisin näköinen, etten enää halunnut käyttää sitä.

Onko teillä parempia laukkuja ja ”beatereita”?

Suuri sukkahousupostaus

Julkaistu , kirjoittanut
42

Varoituksen sana: jos et kuulu sukkahousujen aktiivikäyttäjiin, tämä postaus ei välttämättä ole kovin kiintoisa.

Saara kysyi kommenteissa, mitä minä oikein teen, kun saan sukkikset hajalle yhdellä käyttökerralla. Aloin pohtia vastausta ja totesin, että tässä on ainesta kokonaiseen postaukseen. Pitää lähteä liikkeelle siitä, että periaatteessa inhoan sukkahousuja sydämeni pohjasta. Eniten inhoan sellaisia perinteisiä ohuita, ihonvärisiä, mattaisia perussukkiksia. Jo niiden koskeminen aiheuttaa inhonväristyksiä, se materiaali on niin karmean tuntuista. Mutta en erityisemmin pidä sukkahousuista muutenkaan, niiden vyötärökuminauha on usein puristava tai haarakiila luruttaa liian alhaalla tai lahkeet menevät mystisesti kierteille eikä niitä saa oikaistua, ja sitten niitä pitää vielä varoa koko ajan.

Toisaalta kyseessä on melko välttämätön vaatekappale, jos puketuu hameisiin ja mekkoihin. En pidä legginssien ulkonäöstä, joten siksi en halua korvata sukkahousuja niillä. Ilman sukkahousuja taas palelee tai näyttää huolittelemattomalta. Joten pakko niitä on kaapista löytyä.

Olen jo kauan sitten päättänyt, että jos kerran inhoan tätä välttämättömyyttä, voin ainakin yrittää ostaa mahdollisimman miellyttäviä, jotta kokemus olisi edes siedettävä. Minulle onkin vakiintunut pari luottomerkkiä: ohuista sukkahousuista suosin Falkea, joka on mielestäni erittäin laadukas eikä materiaalin koskettamisesta mene iho kananlihalle, mutta toisaalta hinta on halvempi kuin Wolfordilla. Wolfordin tuotteista ei ole tullut huonoja vastaan, mutta hintaluokka on sellainen, että mieluummin maksan vähemmän. Suosin myös kotimaista Vogueta. Heidän paksut bambusukkiksensa ovat luottotuotteeni talvisin, sukat eivät liiemmin nyppyynny, vyötärö ei purista ja sukkikset kestävät konepesun mainiosti. Olen iloinen, että kotimainen merkki tarjoaa tuotteita, joista pidän ihan aidosti.

Minä minä sitten teen, että sukat eivät kestä? Lyhyesti sanottuna olen vain oma itseni. Pidemmin vastattuna asiaan liittyy monta erillistä seikkaa. Olen käänteissäni vauhdikas enkä usein kiinnitä tarpeeksi huomiota ympäristöön, kun keskityn johonkin ihan muuhun. Tämän seurauksena törmäilen huonekaluihin ja seiniin, tartun hihoistani kiinni ovenkahvoihin ja kompastelen milloin mihinkin. Ohuet sukkahousut eivät valitettavasti kestä tällaista törmäilyä. Ei tarvitse kuin hipaista säärellä pyykkikorin reunaa, ja virheetön sukkahousu ei enää ole virheetön. Tämä kömpelö tapa liikkua ei ole arkena ongelma, en edes huomaa noita kolareita. (Ihmettelen useasti, mistä mikäkin mustelma on ilmestynyt… muistikuvia kolauksesta ei ole.) Mutta olen onnistunut hajottamaan MONET juhlasukkikset ennen kuin olen päässyt edes ovesta ulos. Tämän vuoksi puenkin nykyisin sukkahousut ihan viimeisenä, ja laitan saman tien kengät jalkaan. Yritän siten minimoida tuhot ennen lähtöä.

Toinen syy on henkilökohtaisempi, toivottavasti tässä ei tule ns. liikaa informaatiota. Olen saanut sukuperintönä erittäin kuivan ihon ja helposti kovettuvat jalkapohjat. Tämä yhdistettynä siihen, että käytän mieluusti vain rajallisen määrän aikaa kauneudenhoitoon, johtaa siihen että kantapääni ovat sukkahousunaiselle epäoptimaaliset. Ahkera jalkahoito auttaisi asiaa, mutta jos olen rehellinen, käytän aikani mieluummin muuhun kuin jalkapohjien rapsutteluun. Ehkei pitäisi? Välillä havahdun siihen, että jalkapohjat eivät läpäisisi mitään prinsessatestiä ja tunnen olevani jotenkin epänaisellinen otus. Mutta onneksi muistan aina nopeasti, että en ole prinsessa, eikä sillä testillä ole siksi mitään väliä. Hienoimpia juhlia varten asialle on kyllä aina tehtävä jotain, jos haluan olla varma siitä, etteivät sukkikset hajoa jo siinä vaiheessa, kun vedän niitä päälle.

Viimeinen syy koskee paksuja sukkahousuja, jotka myös kuluvat puhki turhan nopeasti. Syy on kuitenkin materiaalissa. Bambuviskoosi ei vain kestä kulutusta samoin kuin muut materiaalit. Mutta tämä on fakta, jonka olen vain hyväksynyt. Pidän materiaalin tunnusta niin paljon, etten ole valmis tekemään kompromisseja. Sellaiset yli 50 denierin sukkikset kestävät onneksi törmäilyäkin kohtuullisesti, joten niiden käyttöikä on kenties pisin.

Täytyy sanoa, että viimeinen syy lienee se, että olen sukkisteni suhteen varsin vaativa. Heitän pois myös sellaiset, jotka ovat reijättömät, mutta lahkeissa on viiruja. Tiedättehän niitä langanvetoja, joista tulee sellainen vaakaviiva sukkahousuun? En tykkää niistä, minusta niistä tulee homssuinen vaikutelma. En myöskään periaatteesta pidä rikkinäisiä vaatteita, ellei ole pakko. Jos on paha paikka, kynsilakkapaikkaus toimii, mutta kotona reikäiset lentävät roskiin. Kun lähdetään siitä, että inhoan sukkiksia jo valmiiksi, reikäisiä inhoan vieläkin enemmän.

Tässä tämä, koko tarina. Onko siellä lukijoiden joukossa muita sukkahousuongelmaisia? Kauanko teillä kestää yksi 15 denierin pari käytössä? Mikä on paras merkki?

Viikon vinkit: laatuvaatteita, pumpulipuikkoja ja sähköturvallisuus

Julkaistu , kirjoittanut
4

Jos olet kiinnostunut vaatteiden laadusta, sekä siitä miten hyvän laadun tunnistaa, lue Rinnan blogia! Sieltä löytää painavaa asiaa kuvien kera. Vaikka kankaan laadusta olisi vaikea sanoa mitään näppituntumalta, niin erilaiset yksityikohdat paljastavat, onko tuotannossa oikaistu. Minä en aiemmin tiennyt, että esim. tikin pituus voi kertoa paljonkin vaatteen laadusta.

Tässä on hämmentävä uutinen: muovivartiset vanupuikot poistuvat Britannian suurimpien kauppaketjujen valikoimista. Syynä on se, että niitä päätyy mereen viemärivesien mukana hälyttävän paljon. Minun ensimmäinen ajatukseni oli, että pitääkö nyt etsiä jostain pahvivartisia puikkoja, etten pilaa vesistöjä. Sitten tajusin, että enhän minä heitä niitä ikinä vessanpönttöön, vaan sekajätteastiaan, jonka sisältö päätyy jätteenpolttolaitokselle. Mutta ilmeisesti Britanniassa on tapana viskata nuo tikut vessanpönttöön. Jos joku lukija siellä nyt havahtuu siihen, että toimii samoin, niin lopeta välittömästi! Nimittäin merien jäteongelman lisäksi pumpulipuikot aiheuttavat paljon konkreettisemman riskin sillä, että ne tukkivat viemärin. Yksi poikittainen tikku putkessa kerää äkkiä muuta moskaa ympärilleen, ja seurauksena on ongelma. Joten älkää tehkö sitä. (HS)

Täällä muistutetaan, että epämääräiset sähkölaitteet ovat turvallisuusriski. Jos jokin räpsyy tai surisee oudosti, laite on syytä korjata tai vaihtaa. Palovarottimistakaan ei ole hyötyä, ellei niiden pattereita vaihdeta säännöllisesti ja toimivuutta tarkasteta. Nyt on muuten hyvä aika vuodesta tehdä se, sillä joulun tienoilla on tapana polttaa tavallista runsaammin kynttilöitä. (Talouselämä)