Listaihmisiä

Kaiken organisoinnin ja suunnittelun perusyksikkö on lista. Rakastan listoja! Niiden tehtävä on vähän sama kuin rutiineiden, eli vapauttaa aivoista tilaa jollekin muulle. Ilman listoja en pysyisi mitenkään tehtävieni tasalla. En muistaisi kenelle pitää soittaa, mitä pitää ostaa kaupasta tai mistä olin ajatellut kirjoittaa blogiin. Ideoita tulee ja menee, asiat pulpahtelevat mieleen omalla sumealla logiikallaan, ja jollei niitä kirjoita muistiin, on ihan tuurista kiinni milloin asian muistaa seuraavan kerran. Kun asiat ovat ylhäällä, voi ottaa käsittelyyn yhden kerrallaan ja samalla tietää, että ne muut pysyvät hyvässä tallessa ja odottavat siellä vuoroaan.

Kuten eilen sanoin, tällä hetkellä projekteja ja velvollisuuksia on siinä määrin, että piti tehdä todellinen megalista. Merkkasin sinne kaikki mahdolliset asiat, mitkä pitäisi hoitaa tässä muutaman viikon sisällä. Pääkohtia tuli yli 20, ja niiden lisäksi vielä lukuisia alakohtia. Esimerkiksi pääkohta on kirppari, ja alakohtina kaikki ne tavarat, jotka sinne aion viedä. Ylipäätään kaikenlainen suunnittelu alkaa minulla aina listan kirjoittamisella. Istun rauhassa alas, ja alan miettiä. Sitten kirjoitan rungon, jota täydennän sitä mukaa kun asioita tulee mieleen. Jos yritän tai joudun organisoimaan jotain ilman tätä listaamisvaihetta, olen jokseenkin hukassa, ja jatkuvassa stressissä siitä, olenko muistanut kaiken.

Yleisesti ottaen kannattaa kuitenkin käyttää monia listoja yhtä aikaa, etteivät asiat mene sekaisin. Jos ajatellaan esimerkiksi juhlien järjestämistä, käytän ainakin kolmea eri listaa. Vieraslistan avulla mietin, ketä haluan kutsua ja pysyn ajan tasalla siitä, ketkä ovat tulossa, ja keitä kutsutaan jos joku ei pääse. Kauppalista kertoo mitä aiotaan tarjota ja mitä muuta pitää ostaa kaupasta. Tehtävälista puolestaan pitää muistissa muut valmistelut, kuten esimerkiksi siivoukset, kutsujen lähettämiset, koristelut, muut hankinnat ja selvitettävät asiat. Sitten jos tarkaksi menee, on vielä aikataulu(lista), johon olen etukäteen miettinyt ja kirjoittanut missä järjestyksessä ja mihin aikaan pitää mitkäkin asiat tehdä. Toinen järkevä tapa erotella asioita toisistaan on niiden kiireellisyys. Esimerkiksi samalle listalle ei mielestäni kannata lisätä asioita, joista osa on tehtävä saman viikon aikana, mutta osa vasta ensi talvena.

Listan hyvä puoli on myös se, että ikävätkin asiat pysyvät aktiivisena mielessä. Itselläni on taipumus vältellä ikäviä juttuja viimeiseen asti, mutta jos ko. tehtävä lukee päivittäin konsultoitavan listan ylimpänä, sen välttely muodostuu paljon hankalammaksi. Aktiivisen unohtelun sijaan tulee helpommin tartuttua toimeen, ja sitten saa pyyhkiä yli koko homman. Ja siitä vasta hyvä olo tuleekin! On muuten jännä, että mieluiten tekisin listat paperille käsin. Käsin kirjoittaminen saa aivot toimimaan paremmin jostain syystä, mutta käytännön sanelemana käytän silti useimmiten puhelinta muistiinpanovälineenä. Sen paras puoli on siinä, että se kulkee aina mukana ja listat on helppo ottaa esille.

Onko lukijoissa listaihmisiä? Sähköinen vai paperi? Entä hyväksi havaittuja vinkkejä?

Viikon vinkit: päättyviä palveluita ja käytössääntöjä

Hei te kaikki 52 lukijaa, jotka seuraatte Arkijärkeä blogilistan kautta! Lista lopettaa huomenna toimintansa. Olen ensiavuksi lisännyt tuonne oikeaan laitaan linkin, josta päivitykset voi tilata suoraan sähköpostiin. Sinne voi toki kirjautua muutkin lukijat. Tai sitten blogin voi merkitä omiin suosikkeihin, ja käydä tarkistamassa silloin kun itselle sopii. Itse olen käyttänyt blogilistaa vuosikausia, ja hiukan harmittaa sen loppuminen. Se oli mukava paikka etsiä uusia blogeja. Mitä systeemiä te yleensä käytätte blogien seuraamiseen?

Suureksi pettymyksekseni myös BBC:n Global Player, eli ohjelma jolla BBC:n tuotantoa pystyi katsomaan tabletin kautta, lopettaa toimintansa. Uudesta vastaavasta palvelusta ei ole mitään tietoa. Tämä on ollut parhaiten toimivia appeja, joita olen käyttänyt, ja kovasti harmittaa että nyt menetän nämä BBC:n ihanat dokumentit ja draamasarjat. Onneksi YLEn Areena on viime aikoina kehittynyt parempaan suuntaan.

Juuri nyt monet lukijoista ovat varmaan eilisten juhlien jälkimainingeissa, mutta koska kesä on juhlasesonkia, linkkaan tänne hyvät ohjeet siitä, miten juhlissa käyttäydytään kivasti.(YLE) Arkijärjellä pärjää tietysti hyvin pitkälle, mutta tähän oli kiteytetty olennainen niin napakasti, että halusin linkittää.  Kiinnostaako teitä muuten juhlaetikettiin liittyvät postaukset ylipäätään? Siis että miten eri juhlissa ollaan, mitä pukukoodit tarkoittavat, kuka istuu kenenkin vieressä ja niin edelleen? Ajattelin jatkaa tuota juhlateemaa vielä edelleen, joten kirjoitan aiheesta vielä jatkossakin.

Juhlien koristelusta

Olen nyt jotenkin juhlatunnelmissa, joten jatkan edelleen samasta aiheesta. Mielestäni vieraat, tarjoilu ja ohjelma ovat ne juhlien onnistumisen kannalta olennaisimmat asiat. Niihin kannattaa panostaa. Mutta jos aikaa ja energiaa jää, sitä voi käyttää vähemmän tärkeisiin juttuihin, jotka kuitenkin omalta osaltaan voivat lisätä juhlan tunnelmaa. Juhlatilan koristelu on yksi tällainen asia, ja nyt sanon suoraan että en ole mikään ykkösasiantuntija tällä saralla. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa niitä seikkoja, joita itse otan koristelussa huomioon. Omat prioriteetit ovat aina, että ei liian vaikeaa, ja keskitytään olennaiseen. Nämä linkittyvät kiinteästi toisiinsa, ja yritän seuraavassa avata, mitä tällä tarkoitan.

Koska koristelu on mielestäni lähinnä kiva lisä, en ole valmis käyttämään siihen loputtomasti aikaa. Siksi liian monimutkaiset ideat karsiutuvat jo aina alkuvaiheessa pois. Kyse ei ole siitä ettenkö osaisi – olen oikeastaan aika kätevä kaikissa askarteluissa ynnä muissa, mutta minulla ei vain mielenkiinto riitä niin pitkälle, että jaksaisin värkätä moniosaisia kutsukortteja, serviettirenkaita tai muita. Tähän vaikuttaa myös oma maku, suosin yksinkertaista tyyliä muutenkin. Filosofiani on myös se, että jos nuo alussa mainitut kolme perusasiaa ovat kunnossa, kukaan ei jälkeenpäin muista, millä fontilla paikkakortit oli painettu.

Olennaiseen keskittyminen tarkoittaa sitä, että tehdään käytännöllisestä mahdollisuuksien mukaan myös kaunista. Minulle se tarkoittaa puhtaita ja sileitä pöytäliinoja, kirkkaita laseja ja huolellista kattausta. Perussiivous on kohteliasta juhlaväkeä kohtaan, keskittyen erityisesti niihin tiloihin, joissa vieraat liikkuvat. Juhlatilan raivaaminen turhasta roinasta on aina hyvä idea, sillä mitä enemmän ihmisiä, sitä hankalammaksi käy jos joka nurkassa on pinoja. Jos on tarjoilua jota ei syödä pöydän ääressä, ihmiset tarvitsevat tyhjiä tasoja joille laskea kahvikuppinsa. Siivoaminen ja raivaaminen eivät ole koristelua sinänsä, mutta kylläkin luovat juhlavaa tunnelmaa.

Valaistuksella on yllättävän iso merkitys tunnelman kannalta. Julkisissa tiloissa juhlavakin tilaisuus voi tuntua arkiselta, johtuen loisteputkien kelmeästä valosta. Vaikka en olekaan kynttiläihmisiä, myönnän että niillä on mahdollista saada hyvin juhlava tunnelma esimerkiksi illallispöytään. Hämärässä muutenkin kaikki näyttää kauniimmalta. Jos ulos on mahdollista saada lyhtyjä tai ulkotulia, niin hienoiltahan ne näyttävät. Toisaalta on juhlia, joissa päinvastoin on hyvä olla mahdollisimman valoisaa. Jos juhlissa on ohjelmanumeroita, on kiva että kaikki näkevät esiintyjät kunnolla. Silloin, kun olen järjestänyt kotona konsertteja, laitan aina kaikki mahdolliset valot päälle. Haluan että ihmiset näkevät toisensa kunnolla voidakseen keskustella ja viihtyä.

Vaikka olenkin pelkistetyn ja käytännöllisen ystävä, elävät kukat tekevät poikkeuksen. Tämä on makuasia, mutta itse tykkään niin paljon kukista että niillä somistan mieluusti. Useimpiin juhliin vieraat tuovat kukkia, joten etukäteen tarvitsee vain puhtaita maljakoita. Mutta usein olen hankkinut kukkia jo etukäteen. Kerran yksiin kesäjuhliin kiinnitin eläviä kukkia ulko-oveenkin. Enkä siis halveksu koristelua muutenkaan, mutta kuten sanottu, en viitsi nähdä sen vuoksi hirveän paljon vaivaa.

Olisikin kiva kuulla visuaalisesti lahjakkaammilta ja viitseliäämmiltä lukijoilta, millaisia vinkkejä  teillä on koristeluun? Onko se välttämätöntä, ja mitä koristellaan jos koristellaan. Sana on vapaa 🙂

Mistä on hyvä bileet tehty? Osa 3 Ohjelma

Kaikissa juhlissa on jonkinlainen ohjelma. Joskus kyse on hyvin simppelistä kaavasta – esimerkiksi silloin, kuin vieraat tulevat, syövät ja lähtevät. Juhlien ainoa ohjelma on silloin yhdessä ruokaileminen. Sitten on juhlia, joissa on paljon erilaista ohjelmaa, kuten vaikkapa häät. Ohjelmassa on tuolloin siirtymisiä paikasta toiseen, ruokailua sekä erilaisia esityksiä kuten puheita ja musiikkia. Olivatpa juhlat millaiset tahansa, mielestäni aina kannattaa miettiä, millainen ohjelma juhlissa on, tavallaan tehdä juhlille käsikirjoitus etukäteen.

Käsikirjoitus tai juhlien runko tarkoittaa sitä, että etukäteen mietitään missä järjestyksessä asiat tapahtuvat, kauanko niihin menee aikaa ja mihin aikaan mitäkin tapahtuu. Tämä on olennaista, koska ilman suunnittelua juhlista puuttuu selkäranka. Eri vaiheet venyvät ja vanuvat, pahimmillaan ihmiset joutuvat odottelemaan toimettomina ja pitkästyvät. Lapset alkavat kitistä ja aikuiset pölistä. Tunnelma latistuu. Tai sitten ruoka ei ole ajoissa ja tulee nälkä, taikka yhtäkkiä tulee hirveä kiire. Tiedämme kaikki varmasti sen tunteen, kun on vieraana juhlissa jotka junnaavat paikoillaan. Siksi onnistuneissa juhlissa on aina joku, jonka vastuulla aikataulussa pysyminen on.

Etukäteen kannattaa miettiä, miten kauan esimerkiksi ruokailuun menee. Mitä enemmän ihmisiä ja mitä useampi ruokalaji, sitä kauemmin siinä kestää. Tämä pitää paikkansa sekä pöytiin tarjoiltuna että seisovassa pöydässä. Jos ensin haetaan alkuruoat, sitten pääruoka ja vielä jälkiruoka, jokainen vieras joutuu vaeltamaan kolme kertaa oman paikkansa ja noutopöydän välillä. Jos taas kaikki suolaiset on katettu kerralla ja vain kahvit ja kakku erikseen, homma nopeutuu merkittävästi. Avoimien ovien juhlissa ruokailulla taas ei ole samanlaista merkitystä, koska kaikki syövät omaan tahtiinsa.

Ruokailu on yleensä eniten aikaa vievä osa mistä tahansa juhlista, joten se kannattaa ottaa huomioon. Häissä ja merkkipäivillä ruokailun aikana pidetään usein puheita, joten nämä on syytä laskea kestoon mukaan. Samoin astioiden kerääminen pöydistä vie oman aikansa. Pitopalveluiden kanssa kannattaa neuvotella ruokailun aikatauluista jo tilausta tehdessä. Jos ollaan ravintolassa, tarjoilijoita on hyvä informoida etukäteen, missä välissä on tarkoitus esimerkiksi puhua tai antaa lahjoja, jotta palvelu toimisi jouhevasti.

Puheet, musiikkiesitykset ynnä muut ohjelmanumerot ovat ihan oma juttunsa. Ne kannattaa sijoitella tasaiseen tahtiin juhlien aikana. Ideana on, että vältetään tylsät suvantokohdat ja tasaisin välein tapahtuu jotain. Toisaalta on hyvä muistaa, ettei ohjelmaa yritetä tunkea liikaa, sillä kiireen tuntu ei ole pitkästymistä parempi vaihtoehto. Mitä enemmän juhlissa on esityksiä ja ohjelmanumeroita, sitä tarkemmin kannattaa miettiä, kauanko ne vievät yksittäin aikaa. Mukaan pitää laskea myös mahdolliset ohjelmaan liittyvät järjestelyt. Mieskvartetti voi vain marssia paikalle ja aloittaa serenadin ilman sen kummempaa valmistautumista, mutta bändin pitää tuoda soittimet, etsiä paikat ja kenties asentaa vahvistimet sun muut laitteet ennen kuin musiikki voi alkaa.

Oma lukunsa on myös erilaiset siirtymiset paikasta toiseen. Jälleen pitää ottaa huomioon, että siirtyminen ei ole se, kuinka kauan kestää ajaa autolla tai kävellä paikasta A paikkaan B, vaan mukaan pitää laskea liikenne, pysäköinti ja muut seikat. Ihmiset tuppaavat ylipäätään liikkumaan juhlavaatteissa hitaammin kuin yleensä, etenkin jos mukana kanniskellaan lahjoja ja kukkia, vaihdetaan eteisessä kenkiä ja niin edelleen.

Suurin osa meistä suhtautuu aikatauluihin hyvin optimistisesti, mutta fiksu jättää mukaan pientä liikkumavaraa. Kokemukseni mukaan aikataulut pikemminkin venähtävät kuin ovat etuajassa. Muistan yhdet ainoat häät, joissa ruokailu sujuikin odotettua nopeammin, ja se johtui juuri siitä, että erillisiä alkupaloja ei ollut, ja ruoan hakeminen kävi paljon joutuisammin kuin oli etukäteen kuviteltu.

On hyvä idea naulata tiettyjä juttuja paikoilleen etukäteen, jotta juhlat pysyvät kasassa: esimerkiksi että ruokailu ja tanssi pääsevät alkamaan ajallaan. Aikataulusta vastaavan seremoniamestarin tehtävänä on toimia kellokallena, joka tarpeen mukaan hoputtaa henkilökuntaa ja paimentaa vieraita omille paikoilleen, jotta ohjelma pysyy suunnilleen aikataulussa. Mitä hauskemmat juhlat, sitä enemmän vieraat alkavat etenkin iltaa kohden haahuilla, joten välillä saattaa tarvita lempeää kurinpalautusta.

Erinäköiset vastaanotot poikkeavat tästä siinä, että vieraat tulevat eri aikoina ja viivähtävät eri pituisia aikoja. Tällöin edellä kuvattua ohjelmarunkoa ei voi tehdä, mutta ei ole tarpeenkaan. Tuolloin on olennaisempaa huolehtia siitä, että tarjoilu pelaa ja päivänsankari ehtii seurustelemaan kaikkien kanssa tasapuolisesti. Ei ole välttämättä huono idea kehittää ohjelmaksi ja vieraiden viihdykkeeksi vaikka jotain katseltavaa. Todistukset, valokuvat ja lahjapöytä muodostavatkin tällaista ohjelmaa varsin luontevasti.

Onnistuneiden juhlien tärkeä osa-alue on siis aikataulun suunnittelu, sekä siinä pysyminen. Ohjelman sisältö riippuu täysin juhlien järjestäjistä. Itse tykkään eniten musiikista ja puheista, mutta tämä on täysin juhlijoiden mieltymyksistä ja juhlien luonteesta kiinni. Tärkeintä on, että tilaisuus etenee luontevasti ja vieraat sekä juhlaväki viihtyvät.

Viikon vinkit: valmistujaiset ja muut kevään juhlat

Blogiin on viime päivinä tultu runsaasti erilaisten juhliin liittyvien hakujen perusteella, joten päätin listata tähän yhteen postaukseen kaikki valmistujaisia ja muita kevätjuhlia koskevat postaukseni

Jos olet menossa juhliin, lahjapolitiikka voi pohdituttaa. Tässä Arkijärjen ajatuksia opettajien ynnä muiden muistamisesta keväisin sekä siitä, mitä antaa ylioppilaalle tai vastavalmistuneelle.

Viime vuonna kirjoitin myös aika pitkän pätkän lakkiaisten, rippijuhlien ja vastaavien järjestämisestä.

Löytyy myös syvällis-käytännöllistä pohdintaa hyvien bileiden anatomiasta; osa I vieraat ja osa II tarjoilu.

Nämä kaikki ovat vakilukijoille vanhoja juttuja, joten tässä vielä pari aiheeseen liittyvää linkkiä blogin ulkopuolelta:

 

 

Kierrätetyt piknik-vinkit

Viime vuonna kirjoitin varsin kattavat ohjeet onnistuneelle piknikille, ja koska taas on se aika vuodesta, päätin nostaa ne tänne uudelleen esille. Tästä linkistä pääset lukemaan, mitä kaikkea mielestäni kannattaa ottaa huomioon esimerkiksi ruokia suunnitellessa ja pakatessa.

Piknik menee helposti pilalle, jos palelee. Tuntikaupalla ulkona istuessa kunnon varustus on poikaa – tuulenpitävä takki, riittävästi välikerroksia, hattu ja hanskat. Tähän aikaan vuodesta maa hohkaa vielä kylmää, joten istuinalusta on tosi hyvä. Pelkkä viltti alkaa tuntua pidemmän päälle kylmältä, etenkin jos aurinko ei paista. Jos taas paistaa, aurinkolasit ja -rasva ovat hyvä idea. Vietin erään opiskelijavapun ulkoilmassa kalliolla istuskellen. Aurinko paistoi, tuuli mukavasti mutta ei palellut. Seuraavana päivänä naama oli niin pahasti ahavoitunut, että tuhojen korjailuun meni viikko. Joten suosittelen näitä kaikkia suojakertoimia sun muita ihan omasta kokemuksesta.

Hauskaa vappua! Olkaahan ihmisiksi älkääkä roskatko.

Ennen ja jälkeen juhlien

Loppuviikko ja viikonloppu oli täällä hiljaista, sillä minä järjestin juhlat noin 35 ihmiselle. Se on hauskaa mutta omalla tavallaan uuvuttavaa. Tietenkin sitä voisi ottaa vähän rennommin, mutta mihinkäs perfektionisti täplistään pääsisi.

Koska minulla nyt on päähänpinttymä siitä, että haluan että meillä jossain määrin kiiltää kun ihmiset tulevat, se tarkoittaa aikamoista siivousrupeamaa juhlia ennen. Toisaalta samalla on erinomainen tilaisuus päästä eroon kaikista pinoista ja rästihommista, joita on siihen saakka lykännyt. Vinkkini onkin, että kasojen kesyttäminen kannattaa aloittaa viimeistään viikkoa ennen. Sillä lailla ehtii paljon eikä homma käy ylivoimaiseksi.

On tiettyjä asioita, jotka mielestäni vaikuttavat eniten siisteyden mielikuvaan. Todellinen puhtaushan on sitä, että lattiat on pesty eikä pölypalloja juokse eikä likaisia tiskejä seilaa pöydillä. Mutta sitten on tällaisia vähäpätöisempiä juttuja, joista syntyy nimenomaan se mielikuva, että koti kiiltää.

  • Pese vessat, kiillota hanat ja vaihda puhtaat käsipyyhkeet
  • Tyhjennä kaikki tasot ml. ikkunalaudat, sivupöydät, tiskipöytä jne.
  • Sytytä kaikki valot, avaa verhot (paitsi jos tavoitteena romanttinen kynttiläillallinen niin sitten tietysti päinvastoin)
  • Piilota väliaikaisesti kaikki henkilökohtaiset tavarat, kuten hammasharjat, aamutohvelit ja sen sellaiset
  • Pyyhi sormenjäljet ovista ja ikkunoista
  • Tyhjennä eteinen mahdollisimman väljäksi, etenkin jos vieraita on tulossa paljon

Nämä kannattaa tehdä vasta juhlapäivän aamuna. Jos asiaa pysähtyy miettimään, nämä ovat samoja juttuja, joita tehdään ennen asuntonäyttöä! Mikä siinä lienee, että uudenrapeissa käsipyyhkeissä ja tyhjissä tasoissa on vain jotain hyvin huoliteltua. Tarkennuksena siis, että tietysti pesin lattiatkin ynnä muuta, mutta näillä luodaan se viimeinen silaus.

Nyt juhlat ovat onnistuneesti takanapäin ja taas siivotaan. Tuollainen lauma ihmisiä jättää jälkeensä muruja ja roskaa, joten imurointi on jälleen paikallaan. Sunnuntaiaamuna keräsin kaikki edellisenä päivänä laitetut pyyhkeet ja vaihdoin ne jälleen uusiin. Sen jälkeen keittiössä odotti aika huikea tiski, ja yhtä huikea määrä tyhjiä kuohuviinipulloja. Juhlat ovat kuitenkin kuin matkalta paluu. Mitä nopeammin jälkityöt hoitaa, sitä sujuvammin arki taas solahtaa raiteilleen.

Uuden vuoden pohdintoja

Minusta tuntuu, että blogi on kuluneen vuoden aikana saavuttanut hyvän balanssin. Kirjoittaminen tuntuu tosi kivalta, uusia aiheita pulppuaa jatkuvasti mieleen ja kommenteissa käydään todella hyviä keskusteluja. Tässä on nyt jonkinlainen luonteva flow-tila käynnissä, ja yritän pysytellä siinä mahdollisimman pitkään. Niinpä tämä blogi tulee jatkumaan tämän uuden vuoden hyvin samanlaisena kuin tähänkin asti. Juttuideoita ja palautetta saa edelleen antaa. Toteutan niitä mahdollisesti, tai sitten en. Mutta arvostan jokaista (rakentavaa) kommenttia erittäin paljon!

Viime vuonna lupasin lisätä kasvisten syömistä. Valitettavasti se taisi jäädä aikomuksen tasolle. Siis söinhän minä kasviksia mutta en suinkaan siinä mittakaavassa kuin kaavailin. Toisaalta onnistuin keväällä syömään historiallisesti peräti kokonaisen viikon pelkkää kasvisruokaa, joten mahdollista se on, jos vain motivaatiota riittää.

Vuodenvaihde on hyvä aika miettiä elämäntapoja ja omia tottumuksiaan, vaikkei varsinaisia lupauksia tekisikään. Ruoka on yksi teema, jossa toivoisin kehittyväni paremmaksi ihmiseksi. Ensi vuonna olisi hyvä tavoite pyrkiä jälleen lisäämään kasvisten ja hedelmien syömistä. Ehkä yksi kasvisruokapäivä viikossa näin alkuun? Toinen yhtä tärkeä asia olisi ruokajätteen vähentäminen merkittävästi. Ymmärsin WWF:llä, että jos yksin aikoo maailmaa pelastaa, näistä olisi hyvä lähteä liikkeelle. Petrattavaa on, ja jos näissä onnistun, olen tehnyt jo ison ekoteon. Sitä paitsi siinä tulisi sekä rahan säästöä että terveyttä edistäviä vaikutuksia.

Aion myös kiinnittää suurempaa huomiota vaateostoksiini tänä vuonna. En ole vielä päättänyt, asettaisinko itselleni budjetin, mutta ainakin alan seurata vaateostoksista kertyvää summaa. Kuvittelen sen olevan pieni, mutta samalla epäilen olevani jonkinlaisen itsepetoksen vallassa. Asia selviää sillä, että säästän uusien ostosten kuitit. Toisaalta kun lueskelen muiden blogeja, huomaan että ei kannata verrata omaa kulutustaan muihin. Nimittäin aina löytyy sekä enemmän että vähemmän kuluttavia. Palaan tähän aiheeseen tammikuussa uudelleen, kun ehdin syventyä paremmin.

Viimeisenä vielä tavaroiden raivaaminen. Suurin tavoitteeni on hankkiutua tänä vuonna eroon kaikista niistä asioista, jotka olen jo kertaalleen karsinut. Minulla on pilvin pimein vaatteita ja muuta tavaraa, josta olen jo päättänyt luopua, ja joka on jo siirretty johonkin välivarastoon odottamaan jatkoa. Mutta en vaan meinaa saada aikaiseksi niiden myymistä tai kierrättämistä. Tässä on kyllä haastetta yhdelle vuodelle. Toisaalta jos pääsisin niistä kaikista turhista tavaroista eroon, niin ah mikä väljyys ja vapaus!

Joulupäivän kaaos

Joulu on vähän ristiriitaista aikaa siivouksen suhteen. Ensin raivataan ja siivotaan hirveästi, ja juuri kun kaikki on puhdasta ja hienoa, saadaan yhden illan aikana aikaan mahdoton määrä roskaa ja sotkua. On hiukan nurinkurista, että joulu on varsinainen roskajuhla. Pelkästään lahjoista syntyy helposti aikamoinen kasa, vaikka lahjoja olisi maltillisesti. Papereita ja kääreitä, nauhoja ja pakettikortteja sekä usein myös paketeista paljastuvia pakkauksia. Yksi perhe täyttää helposti useamman paperikassin pelkästään näillä.

Sitten on ruokaroskat: karkkipaperit ja tyhjät rasiat, ruokien pakkaukset ja tyhjät pullot. Näistä karkkipaperit ovat niitä ärsyttävimpiä. Ihmiset napostelevat tarjolla olevia herkkuja, ja paperit jäävät sitten jonkun siivottavaksi kaikilta tasoilta. Ei mikään kovin iso homma mutta täysin normaalista poikkeavaa kylläkin. Ruokaa laittaessa syntyy myös biojätettä; on kinkun paistorasvaa ja perunankuoria ynnä muuta.

Niinpä lopputulos on, että joulupäivänä rampataan roskiskatoksella. Tai siis ne ramppaavat, jotka eivät halua, että koko asunto ajautuu parissa päivässä täydellisen kaaoksen valtaan. Totesin, että järkevintä on noudattaa samaa logiikkaa kuin matkatavaroiden purkamisessa: mitä pikemmin hoidettu, sen paremmin homma pysyy hanskassa. Roskatilanne onkin jo aika hyvin hallussa. Sen sijaan uusia tavaroita seilaa vielä pitkin olohuoneen lattiaa, jonne ne ovat aattoillasta jääneet. Päätin juuri, että järjestän kaikki paikalleen huomenna. Lahjoja tuli niin maltillisesti, että kyseessä ei pitäisi olla mikään valtava projekti.

Siltä varalta, että joku tietoa etsii, tässä pikainen kertaus joulun lajitteluohjeista: lahjapaperit ja muut pakkausmateriaalit energiajätteeseen, EI paperikeräykseen. Kinkun paistorasva on biojätettä tai sekajätettä. Se puolestaan EI kuulu viemäriin. Loppuun poltetut tuikut voi laittaa metallikeräykseen. En kannata hamstraamista, mutta esimerkiksi lahjapussit kannattaa säästää, mikäli ne ovat siistejä. Yksi pussi kestää lukuisia käyttökertoja ja silkkinauhaa voi silittää ja solmia lukemattomia kertoja.

Stressi meni, joulu tuli

Jouluaatto on täällä, ja lähes kaikki on valmista. Pari lahjaa sujautetaan vielä kirjekuoreen ja imurilla pyöräytetään keskilattialla. Sitten lähdetään anoppilaan syömään joulupuuroa. Nyt on levollinen olo, koska mitään ei ole enää hoitamatta, mutta viikonloppuna meinasi stressi iskeä pahemman kerran.

Inhoan ryntäilyä sydämeni pohjasta, ja stressi alkoi nousta, kun tuntui siltä ettei tästä joulusta selviä ilman ryntäilyä. Itse asiassa joulustressini on stressiä siitä, että saattaa tulla stressi. Kuulostaako hullulta? Tiedän että kaikki asiat tulevat aina hoidetuksi, joten siitä en niinkään huolehdi. Sen sijaan tulee päänsärky ahdistus siitä, että joudun improvisoimaan, kiirehtimään, tekemään asioita paineen alla ja sanalla sanoen siis ryntäilemään ympäriinsä. Ideaalimaailmassani kaikki sujuu aina kiireettömästi ja joustavasti tavalliseen tahtiin kävellen.

Mutta nyt on kaikki hyvin. Joulukuusenjalka tuntuu pitävän kuusen pystyssä ihan omin voimin. Kuusi älyttiin hakea säätiedotuksen perusteella sopivasti ennen kuin lumisade alkoi. Se saatiin sulana ja kuivana suoraan olohuoneeseen. Nyt se kimaltaa tuttuun tapaan punaisen, hopean ja kullan väreissä. Ruoat ovat jääkaapissa odottamassa. Vain yksi pellillinen piparkakkuja kärähti. Kylmenneet ilmat huolehtivat siitä, että jos jotain ei mahdu jääkaappiin, sen voi laittaa yöksi parvekkeelle.

kuva-4

 

Tässä yleisön pyynnöstä tämän vuoden kuusi. Alareunassa näkyy tyhjä kohta – mutta älkää huoliko, se on jo täytetty palloilla. Lapsi vastasi alaoksien koristelusta, joten polvenkorkeudella värimaailma ja pallojen sijoittelu ei ole ihan niin tarkkaa kuin yläoksien lasipallomaailmassa.

Arkijärki ei varsinaisesti jää joululomalle. Postailen epätasaiseen tahtiin viikon vinkkejä ja kaikkea muutakin, riippuen siitä miten aikaa ja inspiraatiota ilmenee.

Joulurauhaa kaikille lukijoille!