Tässä YLEn kolumnissa käsitellään hauskasti sitä, millainen sukupolviero suurten ikäluokkien ja heidän lastensa tai lastenlastensa välillä on. Tässä nostetaan mielenkiintoisesti esille se, miten eri tavalla eri ikäpolvet suhtautuvat tavaraan ja palveluihin. Vanhempi polvi ei halua tai raatsi käyttää palveluita, mutta he usein arvostavat tavaraa. Ja suvun nuorimmat ajelevat Überilla, tilailevat ruokaa kotiin ja käyvät tiheästi parturissa, kauneushoidoissa tai palkkaavat henkilökohtaisen valmentajan – mutta harrastavat kodissaan minimalismia. Minusta tässä osutaan asian ytimeen, näin maailma on kehittynyt.
Toinen hauska artikkeli YLEltä: oletko pihapoliisi, aidanrakentaja vai puistovahti? Tätäkin on nimittäin tutkittu. Suomalaisilla on erilaisia tyylejä olla naapuri. Toiset suhtautuvat kanssaeläjiin lempeämmin kuin toiset. Itsensä voi testata täällä. Minä olen tämän mukaan miljööhoitaja, vaikka oikeasti olen kyllä roskispoliisi! Sellaista vaihtoehtoa ei vain tainnut olla tuloksissa mukana.
Tämä viimeinen linkki voi olla HS maksumuurin takana, mutta jaa olennaisen tiedon tässä. Tutkimuksen mukaan valtaosa suomalaisista pitää ilmastonmuutosta uhkana, asiaan liittyvä tietämys on hämmästyttävän huonoissa kantimissa. Joka kymmenes pitää esimerkiksi ydinvoimaa suurimpana hiilidioksidipäästöjen lähteenä, vaikka ydinvoima ei tuota hiilidioksidia lainkaan. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että ydinvoima olisi ongelmaton energianlähde, mutta sen ongelmat ovat muualla. Uskoisin, että tässä menee ihmisillä helposti puurot ja vellit sekaisin. Tiedostetaan, että jokin on paha juttu, mutta ei oikein tiedetä millä tavalla. Tosin olisin luultavasti itsekin vastannut väärin kivihiilen ja turpeen hiilidioksidipäästöihin liittyen.
”Se ei tietenkään tarkoita sitä, että ydinvoima olisi ongelmaton energianlähde” – perustele?
Juuri tällaiset kirjoitukset ovat omiaan vahvistamaan vääriä käsityksiä ydinvoimasta ja aiheuttavat suurta haittaa ilmastonmuutoksen torjumiselle.
No, onhan sen radioaktiivisen jätteen varastoiminen jonnekin ongelmallista. Tai siis minusta siinä on riskejä. Pointtina tuossa siis se, että täydellistä ratkaisua ei ole toistaiseksi olemassa.
Jaa, kerkisitkin vastata jo. Näpyttelin kännykällä niin en nähnyt. 🙂
Joo, ja huomautan että en aktiivisesti vastusta ydinvoimaa, mutta huomautan myös että mielestäni se ei ole ongelmatonta. Esimerkiksi kun on seurannut uusimman ydinvoimalan rakentamista, on käynyt mielessä, onko sen käyttöönotto turvallista. Kivihiilen polttaminen on myös ongelmallista. Ja juuri luin siitä, miten jätteenpoltosta syntyy tonnikaupalla tuhkaa ja kuonaa, jonka sijoittaminen on myös vaikeaa. Mutta jos asia on noin, kuten tuossa aiempana kirjoitit, miksei näistä mahdollisuuksista puhuta mitään? Kuulen ensimmäistä kertaa, että aikaansaadut jätteet voitaisiin uudelleenkäyttää. Edes Posiva ei mainitse tätä sanallakaan omilla nettisivuillaan siinä yhteydessä, kun puhutaan yhdinjätteen loppusijoituksesta. Eli onko kyse sittenkin vain potentiaalista, ei realistisesta vaihtoehdosta?
Jätteestä minua houkutti mainita banaanivertaus, mutta se on niin provosoiva etten viitsinyt. (Tarkoituksella haettu niin pitkä aikaväli, tuhat vuotta, jonka jälkeen jos jätteiden säiliö vuotaa, on riski saada säteilyä kahden banaanin syömiseen verrattava määrä. Siis ”worst case scenario”, jos asuu pläntin päällä ja syö vain siinä tuotettua ruokaa.) Ettei tuu turhaan jotakin propagandaa levitettyä ja sen alle jää nuo asiallisemmassa muodossa esitetyt väitteet. Mutta nytpä näköjään piti mainita se kuitenkin.
Ongelmiahan nyt aina kaikessa on, mutta mietin mikä sinua huolettaa eniten.
Se, ettei Fukushiman tulvien yhteydessä ydinvoima vahingoittanut _ketään_?
Kenties passiivisesti turvallisten reaktorimallien olemassaolo?
Se, että aikaansaadut jätteet voidaan uudelleenkäyttää toisenlaisissa reaktoreissa?
Se, ettei toisilla reaktorimalleilla tarvita edes uusia kaivoksia? (Olemassaolevat ydinjätteet & valmiiksi louhittu torium ja uraani riittävät sähköistämään koko maailman 1600 vuodeksi.)
Pelkoon ja stressiin voi kuolla, se on mielestäni se isoin ongelma.
Historiantutkimuksessa toistuu identiteetin merkitys erinäisten aiheiden yhteydessä. Arvelen, että ydinvoiman vastustus on muodostunut niin monelle osaksi identiteettiä, että on siksi ”pakotettu” ylläpitää varjoa ja epäilystä aiheen yllä.