Eri ihmiset hallitsevat eri määrän tavaraa. Yleispäteviä sääntöjä tavaroiden määrälle tai karsimiselle ei voi tehdä, koska ihmiset ovat erilaisia. Nämä oivallukset sain kuunnellessani A Slob Comes Clean -blogin podcasteja. (Kyseisestä blogista, amerikkalaisesta elämänmenosta ja podcasteista on paljon muutakin sanottavaa, mutta aloitan nyt tästä.)
Se, mikä määrä tavaraa on sopivasti tai liikaa, on oikeastaan helppo määrittää. Se on se määrä, jolle asunnossa on tilaa. Tavallaan tämä on aivan itsestäänselvää, mutta luulenpa etteivät ihmiset läheskään aina ajattele asiaa tästä näkökulmasta. Eri kokoiset asunnot vetävät sisäänsä eri määrän tavaraa. Kyse ei ole vain siitä, mahtuuko yksiöön sohva tai kaksioon flyygeli, vaan myös samat fyysiset rajat koskevat myös kaikkea muutakin tavaraa. Keittiöön sopiva määrä tavaraa on se, mikä mahtuu kaappeihin. Sopiva määrä vaatteita on se, mikä mahtuu vaatteille tarkoitettuun tilaan ja niin edelleen.
Neliöiden lisäksi asiaan vaikuttaa käytettävissä olevat säilytystilat, eli hyllyt, kaapit, laatikostot, varastot ja muut paikat, jonne tavaroita laitetaan. Saman kokoisissa asunnoissa voi olla hyvin eri määrät säilytystilaa, mutta niihin on mahdollista itse vaikuttaa. Voi ensinnäkin hankkia lisää säilytystilaa vaikka kiinnittämällä hyllyn seinään. Toisaalta kyse on myös tavaroiden organisoimisesta eli siitä, millä tavalla ne tavarat on konkreettisesti sinne hyllylle aseteltu. Kolmanneksi asiaan vaikuttaa myös se, miten hyvin käytettävissä oleva tila on hyödynnetty. Mitä enemmän haluaa saada tavaraa fiksusti mahtumaan, sitä luovempia ratkaisuja on keksittävä säilytystä varten. Hyllyjä voi kiinnittää esimerkiksi katon rajaan. Toisaalta tälläkin on rajansa – uudet säilytyslaatikot eivät ratkaise ongelmaa, jos tavaraa on yksinkertaisesti liian paljon.
Säilytystilat osoittavat siis fyysisillä rajoillaan, onko tavaraa liikaa vai ei. Jos laatikko menee tunkematta kiinni, siellä ei ole liikaa tavaraa. Jos taas kirjat eivät mahdu kirjahyllyyn, on joko kirjoja liikaa tai hyllyjä liian vähän. Jos asuntoon ei mahdu enempää hyllyjä, kirjojen määrää täytyy vähentää. Tai jos kengät eivät mahdu siististi eteiseen, se kertoo siitä, että kyseiseen asuntoon nähden kenkiä on liikaa. (Arvaisitteko, että painiskelen taas vaihteeksi liiallisten kenkien kanssa?)
Fyysisten rajojen lisäksi on vielä henkilökohtaisesti vaihtelevat henkiset rajat. Toiset meistä hallitsevat isompia määriä tavaraa kuin toiset. Jos olet luonnostaan jämpti, säntillinen ja hyvin organisoitunut tyyppi, tulet luultavasti toimeen isomman tavaramäärän kanssa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että koti ei ole jatkuvasti räjähdyskunnossa, vaikka omistaisitkin paljon yksittäisiä esineitä. Jos taas kuulut huithapelien joukkoon, olet hyvin kiireinen tai vaikka lyhytjännitteinen, veikkaisin että elämä helpottuu jos omistaa vähemmän tavaraa. Ainakin koti pysyy taatusti siistimpänä, sillä mitä vähemmän roinaa, sitä pienemmän sotkun niillä saa aikaiseksi.
Mieltymykset tilan suhteen ovat myös erilaisia. Mitä enemmän arvostat vapaata lattiatilaa, väljyyttä kaapeissa ja sitä että kaikki on helposti saatavilla, sitä vähemmän tavaraa on sopivasti. Jos taas et tarvitse niin paljon liikkumatilaa etkä hermostu siitä että jotain saadakseen täytyy siirrellä muita esineitä syrjään, pärjäät isommankin tavaramäärän kanssa.
Jos tavarat eivät mahdu asuntoon tai ne ahdistavat, mielestäni ensimmäinen ratkaisu ei ole muuttaa isompaan asuntoon tai vuokrata kodin ulkopuolista säilytystilaa. Sen sijaan hyvä idea on tarkastella yhtä aikaa omaisuuden määrää sekä miettiä, onko säilytystilat järjestetty optimaalisella tavalla. Eli toisin sanoen tulla molemmista päistä vastaan – sekä vähentää määrää että mahdollisuuksien mukaan lisätä säilytystilaa.
Tajusin tätä aihetta pohtiessani, että oikeastaan juuri tätä olen yrittänyt sanoa, kun olen viime aikoina kirjoittanut tavaroiden karsimisesta. Me olemme erilaisia, elämäntilanteet ovat erilaisia ja asunnot ovat erilaisia. Siksi raivausoppaat voivat mielestäni antaa toki hyviä vinkkejä kaikille, mutta sellaisenaan niiden ohjeet on harvoin sovellettavissa. Olennaista on hahmottaa, missä ne omat rajat tavaroille kulkevat – sekä fyysisesti että henkisesti.
Tämä on totta, eri ihmiset kokevat varsin eri lailla säilytystilat ja tavaran määrän.
Me asutaan aika pienissä neliöissä useamman lapsen kanssa ja jo useampi vuosi sitten purettiin loputkin kiinteät vaatekaapistot pois ja vaatehuone rempattiin toiseksi vessaksi. Tykätään avoimesta lattiapinta-alasta ja tilan tunnusta, sekä kaapistojen poistamisen mahdollistamasta huoneiden käyttötarkoituksen muuttamisesta.
Vaatteet on entisessä pukuhuoneessa eli yhdellä seinällä hyllyt, huoneen läpi on läpikulku kylppäriin ja saunaan.
Eteisessä sit kausiulkovaatteet(ja ne isommilta pienemmille säilytettävät) laatikoissa sellaisessa syvennyksessä. Ja hyvin mahtuu kaikki kamppeet=)
Mut samoihin aikoihin suunnilleen samoissa neliöissä asuva naapuri, jonka lapset jo aikuisia kertoi miten oli vihdoinkin saanut asennettua asuntoonsa lisää vaatekaappeja kun ei säilytystila millään riitä. Naurettiin yhdessä silloin että tosiaan aika erilaisia tilanteita ja tarpeita on ihmisillä.
Kiitos hyvästä esimerkistä, miten erilaisilla tavaramäärillä ihmiset tulee toimeen. Tai oikeastaan kyse on vielä enemmän niistä tavaramääristä, jotka tietoisesti haluaa omistaa! Toisaalta olen itsekin ollut tilanteessa, että muutimme isompaan asuntoon, koska tuntui että lapsen kanssa tilat kävi ahtaiksi. Samaan aikaan yläkerrassa asui täsmälleen samoissa neliöissä perhe jossa oli jo kaksi lasta…
Olen eri mieltä sen kanssa, että sopiva määrä tavaraa olisi yhtä paljon kuin sille on säilytystilaa. Liika on liikaa, vaikka säilytystilaa piisaisi.
Mutta jos ei puhuta mistään konkreettisista rajoista, puhutaan mielipiteistä. Niitä on tietysti joka lähtöön, ja kaikilla oikeus omaansa, mutta mitään yleispätevää sääntöä on mahdotonta sanoa. Noiden fyysisten rajojen hahmottaminen antaa kuitenkin selkeän puolueettoman näkökulman siihen, kuinka paljon on sopivasti tai liikaa. Jos tavarat eivät mahdu kaappiin tai hyllyyn vaikka kuinka hyvin järjestäisi, niitä on silloin liikaa. Sen voi todeta jokainen riippumatta henkilökohtaisista näkemyksistä.
Kaveri ratkaisi tämän ”asunnon ja tontin rajat” problematiikan ostamalla teollisuushallin. Mahtuu autot ja perityt huonekalut…
Ilmeisesti toimiva ratkaisu. Lisää tilaa on tietysti toimiva ratkaisu, jos ei ole halua luopua mistään.
Säilytystilojen tulisi olla optimit, koska jos niitä on liikaa tulee helposti haalittua vähintäänkin tulevaa roinaa. Liian vähän luo heti kaaosta. Sopivat, tarpeeksi mutta ei liikaa, säilytystilat pakottavat pitämään tavaramäärän kohtuullisena ja miettimään hankintoja. Jos yksi tavara tulee, toinen (karsintavaiheessa mielellään jopa kaksi) lähtee, että säilyy tasapaino.
Meillä on vanha rintamamiestalon tapainen talo, joissa tunnetusti säilytys on nykytarpeisiin heikohkosti ratkaistu – näin kuvittelin, kunnes tajusin, että kyse meillä on vain liiasta roinasta, joka pitää karsia. On osattava luopua. Less is niiiiin more. Makuuhuoneissa on iso komero, ihan sellainen minivaatehuone, jossa mahtuu hyvin seisomaan, yli metri tankoa ja 7 syvää hyllyä. Sen täytyy riittää. Tilaa on siis riittävästi, kun sieltä karsii turhan pois ja keskittyy hankinnoissa mieluummin vähän, mutta laadukasta -ajatteluun. Toisaalta nuo makuuhuoneiden komerot ovat väärässä paikassa: yläkerrassa nukutaan, alakerrassa peseydytään, keskikerroksessa pukeudutaan ja vietetään eniten aikaa – sinne siis kaipaisin komeroita.
Komeroiden toimivuuteen on hyvä meilläkin kiinnittää huomiota. Usein näissä taloissa on kovin syviä kiinteitä komeroita, joihin on niin helppo tunkea tavaraa eikä ole sitten enää aavistustakaan, mitä komeron perällä on… Komeroissa on keskellä pienehkö ovi ja paljon tilaa sivuilla ja ylhäällä. Olemme ratkaisseet näiden komeroiden ongelmia sillä, että mieheni on avannut komeron edestä kokonaan lattiasta kattoon, reunasta reunaan ja tehnyt niihin ladonovia muistuttavat ovet. Nyt koko tila on kerralla hahmotettavissa, joka on helpottanut huomattavasti. Hyllyillä on siistit valkoiset ja mustat vaneriset laatikot, joihin on nätisti kirjoitettu, mitä niissä on. Haluan, että komero näyttää hyvältä myös sisältä ja että sen kehtaa avata vaikka vieraiden edessä. Siksi ne ovat valkoiseksi maalattua lautaa myös sisältä.
Haaveilen edelleen siitä, että kun näen kelluvaa tavaraa tietäisin heti, mistä se on peräisin ja mihin sen voi sijoittaa. Että olisi helppo siivota, kun tietää että tuo kassi kuuluu eteisen kaappiin ja missä kynttilöiden paikka meillä on jne. Vielä olemme keskellä kaaosta, joka johtuu siitä, että perheen kummallakaan aikuisella ei ole aina käsitystä mihin kasat kuuluu sijoittaa. Mies kieltäytyy kokonaan hoitamasta hommaa, kun ei kuulemma tiedä mihin ne on menossa. En minäkään tiedä, siksi ne kökkööntyvät lattioille ja sänkyjen päälle. En siis ole laiska, olen eksynyt omaan kaaokseeni.
Olemme karsineet nyt yli vuoden ja vieneet kärrykaupalla tavaraa kirpparille, myyneet ja antaneet pois ja osittain vieneet myös kaatikselle, koska kaikkea ei kehtaa edes antaa. Olemme noin puolivälissä matkaa. Tänä aikana olemme myös remontoineet yläkerran aulan, joka on nyt seesteinen vähätavarainen keitaamme, jossa sielu ja silmä lepää. On ollut ihanaa huomata, että kaaoksen taltutus on yhteinen projektimme.
Minä olen saanut tästä blogista todella paljon ajateltavaa, ideoita ja kipinää niiden toteuttamiseen. Iso kiitos sinulle Jenni, arkienkelimme!
Oooh, kiitos ihanista kiitoksista! Jos kuunneltu englanti sujuu, suosittelen noita Slob Comes Clean -podcasteja. Dana puhuu mielestäni aika selkeää englantia, joskin lievällä eteläisellä korostuksella. Hänellä on kuitenkin todella hyviä pointteja raivaamisen suhteen, ja on myös ihminen joka on todella joutunut opettelemaan alusta lähtien yrityksen ja erehdyksen kautta, miten järjestystä pidetään. Hänen neuvonsa on, että kun jotain paikkaa siivoaa tai raivaa, kannattaa tehdä helpoin ensin. Eli poistetaan tilasta ne tavarat, joiden varmasti tietää kuuluvan jonnekin muualle, ja sitten vie ne sinne. Tämä tarkoittaa esim. roskat roskiin, vaatteet vaatekaappiin jne. Yleensä tila paranee jo tällä merkittävästi. Sen jälkeen otetaan tavara kerrallaan tarkasteluun, ja mietitään mihin se kuuluisi. Vaikuttaa siltä, että teidän täytyy jossain vaiheessa tehdä päätöksiä sen suhteen, missä mitäkin säilytetään. Tavaroita on tosiaan vaikea raivata, jos niille ei ole omaa paikkaa. Tsemppiä projektiin, kuulostaa siltä että olette päässeet jo hyvään vauhtiin!