Nyt on marraskuu, ja olen virallisesti aloittanut tekstiilijätteen punnitsemisen. Sitten viimeisimmän kirjoitukseni, olen edelleen hionut ja täsmentänyt projektin tavoitteita ja sääntöjä.
Päätin, että punnitsen kaiken tekstiilin (vaatteet, liinavaatteet, kodintekstiilit, matot jne.) mutta sen lisäksi kirjaan myös kengät ja jalkineet, jotka heitän roskiin. Ainakaan näin aluksi en taulukoi enkä punnitse sellaista kierrätysvaatetta, joka ei mene roskiin vaan käyttöön jollekulle. Tämä siksi, että lapsiperheessä kierrätysvaatteen määrä on väistämättä suuri, ja vaatteita jää pieneksi jatkuvasti. Kierrätysvaatteiden kirjaaminen lisäisi työtä niin paljon, että sen vuoksi jätän sen toistaiseksi ulkopuolelle. Punnitsen ja merkitsen siis kaikki tekstiilit ja pukimet, jotka heitän roskikseen. Roskis tarkoittaa tässä tapauksessa HSY:n keräämää sekajätettä, joka päätyy jätteenpolttolaitokseen ja sitä kautta energiaksi.
Kuluneiden kuuden päivän aikana ei jätettä ole vielä tullut. Sitä kuitenkin syntyy tasaiseen tahtiin. Tässä ylimalkainen lista tekstiileistä, jotka muistan syksyn aikana heittäneeni roskiin:
- bambukuituisia nilkkasukkia, en muista kuinka monta kappaletta
- parit keinokuituiset alushousut
- lasten lenkkarit
- askartelusta ylijäänyttä tekstiilisilppua (alunperin tyynynliina/pyyhe)
- pitkä yöpaita puuvillatrikoota
Askartelua lukuunottamatta kaikki nuo roskiin heitetyt vaatteet on jo korvattu uusilla vastaavilla. Roskiin vaatteet päätyivät kulahdettuaan täydellisesti tai mentyään rikki, eli muututtuaan käyttökelvottomiksi. En noita punninnut, mutta arvioisin, että noiden kokonaispaino lienee maksimissaan kilon.
Sitten toinen asia: Koska nämä vaateasiat ovat koko vuoden pyörineet niin pinnalla täällä blogissa, olen päättänyt uskaltautua ihkaensimmäiseen yhteistyöhön toisen tahon kanssa. Teen tänä syksynä yhteistyötä Capslook.fi -sivuston kanssa. Löysin itse Iinan ja hänen sivunsa loppukesästä, kun yritin itse päästä kapselipuvustoon paremmin sisälle. Kapselipukeutuminen kiinnostaa minua edelleen, vaikka en vieläkään tiedä, onko se juuri se minun juttuni.
Aihe kuitenkin kiinnostaa niin paljon, että olen päättänyt opiskella siitä lisää. Iina järjestää tähän tarkoitukseen 13.11. alkavan viikon mittaisen ilmaisen netti-workshopin, joka toimii hyvänä johdatuksena kapselipuvustoon. Workshopin videot ja muut materiaalit tulevat suoraan omaan sähköpostiin, eikä tämä siis maksa mitään. Jos aihe kiinnostaa, workshoppiin voi ilmoittautua tästä linkistä.
Tässä loppuvuodessa näitä vaatteisiin, pukeutumiseen, vaatteiden kierrätykseen ja tekstiilijätteeseen liittyviä postauksia ja podcasteja on tulossa vielä lisää, sen verran mielenkiintoinen ja opettavainen tämä ostolakkovuosi on ollut. On erittäin kiintoisaa nähdä, mitä opin seuraavan 12 kuukauden aikana tuottamastani tekstiilijätteestä. Jos jotain olen tähän mennessä oppinut, niin ainakin sen, että todellisuus on yleensä ihan erilainen, kuin itse aina kuvittelen.
Minusta on sääli että rajanvetosi on vain roskiin päätyvissä tekstiileissä. Se tavallaan kutistaa tarkkailun huonosti yleistettäväksi yksittäistapauksen tutkimiseksi. Sinua ilmeisesti kiinnostaakin nimenomaan omien tapojesi tunteminen, joten on toki aivan sallittua tehdä rajanveto juuri noin.
Yleistettävyyden hankaluus piilee kuitenkin ihmisten kulutuskäyttäytymisen suuressa variaatiossa. Tällä laskentavalla esimerkiksi henkilö, joka mielellään toimii omien (ja muidenkin) tekstiilien loppukäyttäjänä vaikuttaisi todella ”tuhlaavaiselta” sellaiseen ihmiseen verrattuna, joka mielellään siirtää osittain käytetyt tekstiilinsä kiertoon (vaikka monesti se toive tekstiilin kierron jatkumisesta saattaa valitettavasti jäädäkin vain toiveeksi, jollei jatkokäyttäjää ole ihan yksilötasolla tiedossa kun tekstiili lähtee eteenpäin).
Tulee mieleen täällä taannoin käymämme keskustelu vaatteiden lukumäärän laskemisesta, kun jotkut polleana ilmoittivat omistavansa vain x määrän vaatteita (ja sivuhuomautuksesta kävi ilmi ettei luku sisältänytkään sitä kiusallisen lukuisaa asusteiden, alusvaatteiden, urheiluvaatteiden ym. ym. osastoa, joka tosiasiassa nostikin vaatteiden lukumäärän moninkertaiseksi). En toki halua tällä mitenkään väittää että olettaisin projektisi tarkoituksen olevan mahdollisimman pienen jätemäärän tuottaminen! Tämä tuli mieleeni vain tuloksen vertailukelvottomuuden samankaltaisuudesta.
Mietin kyllä hetken haluanko jättää tällaista kommenttia koska se vaikuttaa vähän latistavalta. Olen itse sen verran pedantti ja toisaalta suuret linjat kiinnostavat minua vähintään yhtä paljon kuin yksityiskohdat etten voisi kuvitella itselleni tuollaista rajausta. Minulle henkilökohtaisesti ainoa tapa tilastoida käytöstä poistuneita tekstiileitä (tai mitä tahansa) olisi tilastoida ne sitten ihan sataprosenttisesti. Sehän ei kuitenkaan tarkoita että oma tapani olisi jotenkin ainoa oikea ja etteikö projektisi tällaisena typistettynäkin versiona olisi kiinnostava 🙂
Hyvä kommentti! Tässä tuli näkökulma jota en ollut tullut edes ajatelleeksi. Ei siis missään nimessä ole tarkoitus minimoida tekstiilijätteen määrää, vaan minua kiinnostaa, olenko tässä suhteessa keskimääräinen suomalainen, joka tuottaa todellakin roskikseen menevää vaatetta sen reilut 10kg vuodessa. Olen noita tilastoja tutkaillut, ja kyseessä on tosiaan nimenomaan roskiin menevä määrä, ei pelkästään kierrätykseen. Tuo määrä tuntuu minusta aivan ihmeellisen suurelta, joten tarkoitus on nyt selvittää, olenko jälleen aivan harhateillä omien arvioiden suhteen, vai en. Minulla ei siis ole alunperinkään ollut tarkoitus tarkkailla kaikkien taloudesta poistuvien tekstiilien määrää, vaan nimenomaan jätteen määrää. Jos punnitsisin kaiken poistuvan tekstiilin, niin 10 kiloa tulisi varmaan täyteen pelkistä lastenvaatteista, joista kuitenkin vain murto-osa menee suoraan roskikseen.
En tiedä, ovatko nämä projektini yleistettävissä laajemmin, pikemminkin nämä ovat tällaisia etnografisia katsauksia yhden ihmisen elämään. Oletan, että koska näitä asioita ei ole kovin paljon tutkittu, on lukijoista kiinnostavaa peilata omaa toimintaansa minuun, sillä pystyn tarjoamaan tarkan dokumentoinnin omista valinnoistani. Tässä projektissa siis rajaus on mielestäni perusteltu, koska haluan tarkkailla nimenomaan jätettä, en vaatteiden kokonaiskiertoa vaatekaapissa.
Siihen 13 kiloon laskettiin siis sekä jätteet että kierrätykseen (esim. hyväntekeväisyyskirppiksille) menneet tekstiilit. Jätteiden laskennalliseksi osuudeksi oli otettu 10 kiloa ja kierrätykseen 3 kiloa – itse kirppiksellä myytyjen tai kuluttajien välillä lahjoitettujen tekstiilien määrää tutkimuksessa ei osattu arvoida joten ne on jätetty kylmästi koko tutkimuksen ulkopuolelle! Tutkimus oli siis siltä osin poikkeuksellisen tynkä, jopa jossain määrin vertailukelvoton todellisuuden kanssa, koska vertaiskauppa ja kierrätys tuttujen kesken on normaalia ja jopa aika suurimuotoista toimintaa, vaikka se ehkä painottuukin tiettyihin demografisiin ryhmiin. Tästä seurannee laskennallisesti suurta hajontaa eri tyyppisten ihmisten välillä, koska vain osa poistotekstiilin ”luonnollisista” kanavista on päässyt mukaan laskelmiin.
Mutta siis pelkistä jätteistä ei ollut kyse, enkä itse ole varma olenko vakuuttunut noiden arviomäärienkään oikeasta suhteesta toisiinsa. Tai ehkä voisin olettaa että tekstiilejä (vertaiskaupan/lahjoitusten kautta) kierrätykseen toimittava ihminen ei välttämättä osu läheskään tuohon keskimääräiseen arvioon, vaikkei hän tosiasiassa kuluttaisi/poistaisi käytöstään tekstiilejä keskivertosuomalaista enempää tai vähempää.
(Tutkimuksessa on ilmoitettu että 13 kiloa on laskettu ihmistä kohden. Jos teillä on kaksi lasta heidän henkilökohtaisista tekstiilijätteistään pitäisi kertyä jo 20 kiloa jotta osuisitte keskiarvoon.)
Juu siis yritin tuossa sanoa, että erottelen poistamisen useampaan kategoriaan, eli omalla kohdalla ne ovat mm. roskikseen, myyntiin, lahjoitus ystävälle, lahjoitus hyväntekeväisyyteen, muut lahjoitukset, siivouskäyttöön – olisikohan vielä muitakin, nämä tulivat nyt ensimmäisenä mieleen. Kokonaisuus on kovin kiintoisa, ja tässä tekstiilijäteprojektissani keskityn nyt tuohon yhteen tiettyyn osa-alueeseen näistä kaikista. Tämän olen valinnut mm. siksi, että kun itse heitän vaatteen roskiin, tiedän täsmälleen mihin se päätyy, toisin kuin esimerkiksi jos vien sen johonkin tekstiilikeräykseen. Mutta näistä kaikista kirjoitan ja juttelen podcastissa lisää varmasti vielä moneen otteeseen kuluvan vuoden aikana!
Minua hiertää se, että jos lahjoitettavat ja myytävät tekstiilit lasketaan mukaan (siis tähän 13 kiloon), niin tullaan siihen tulokseen että samoja tekstiilejä laskettaisiin moneen kertaan, eli joka kerta kun joku pistää sen eteenpäin.
Hyvä pointti tämäkin! Kun tätä mietin, tuntuu siltä, että olennaista olisi tietää, paljonko ihmisillä on vaatteita. Silloin voisi laskea vaatteiden poistamisen määrän suhteessa kaikkiin vaatteisiin. Esim kuinka monta prosenttia heitetään roskiin ja kuinka monta menee kierrätykseen. Tapaan tänään Rinna Saramäkeä, täytyykin haastatella häntä tästä aiheesta.
Lieninköhän minä yksi niistä, jotka polleana ilmoittivat määrän x vaatteita ilman, että se sisälsi alus-, koti- ja urheiluvaatteita! 😀 Muistaakseni joku kommentoi, että se on huijausta. Nyt vastaan, että ei ole huijausta, koska pidän lukua itselleni enkä muille ja minua ei niiden määrä kiinnosta (ja se on kohtuullinen) 🙂 No, tämä ei ollut kommenttini pääpointti, vaan huvittava sivujuonne.
Kiva kuulla, että on muitakin, joita kapselivaatekaappi periaatteessa kiinnostaa tosi paljon, mutta silti epäilyttää, voiko se sopia itselle. Itekin ilmoittauduin kurssille, mielenkiinnolla odotan. Syksyllähän oli Iinalla viiden viikon maksullinen kurssikin, mutta päätin jättää välistä, sillä olen vielä hoitovapaalla, joten mun kapseli tällä hetkellä on kotihousut, imetyspaita, huppari, farkut, siisti imetyspaita ja villapaita, juuri muuta ei tarvi 😀 Ei siis kuvaa ihan koko todellisuutta, kunhan palaa töihin. Ja itekin olen miettinyt tuota 10 kiloa miettinyt, että miten se voi pitää paikkansa!
Joo, jokainen kirjaa tietysti ylös omalta kannaltaan olennaiset asiat, ja nehän tietysti vaihtelevat ihmisestä toiseen.
Mutta Iina on tosiaan perehtynyt tähän kapselihommaan, joten odotan pääsevän siihen nyt kunnolla sisälle. Mielenkiintoista nähdä, miten se sopii tähän sopivalismiin!
Minua kyllä kiinnostaa tuo kapselipukeutuminen ja se miten sitä vois toteuttaa paremmin.
Aika paljon kyllä nykyisin käytän aina samoja vaatteita, mutta miten vois tuoda vähän eloa ja vaihtelua pukeutumiseen kapselipuvuston avulla niin se onkin kysymys.
Täytyypä tuktkiskella asiaa jos mitenkään vaan aikaa siihen on ja ehkä tuon verkkokurssin voisi katsoa läpi…
Totaalinen raivaus pitäisi munkin vaatekaapissa tehdä ja erityisesti laittaa huonot ja pienet vaatteet pois. Käytännössä en tätä mitenkään ehdi tekemään ennen joulua, mutta jos edes jotain saisi aikaiseksi. Toivoa aina voi…;)
Tämä mihin tuossa linkkaan kestää ymmärtääkseni viikon, ja materiaalit tulevat meiliin, joten työskentely on itsenäistä, voi tehdä jos ehtii tai haluaa. Mulla on sellainen fiilis, että itselläni on vähän niin kuin kapseli käytössä, mutta se vaan on tosi iso kapseli…
Kapselipuvusto on kiinnostava idea, mutta itselläni tulee vastaan se, että myös töissä tarvitaan eritasoisia vaatteita. Olen julkisen sektorin juristi ja suuri osa työtäni tapahtuu ilman asiakkaita, tuttujen työkaverien kanssa, hiljaisena paperi/päätetyönä omassa työhuoneessa. Tällaisissa tilanteissa voi pitää vanhoja vaatteita loppuun ja laittaa parempaa päälle julkisiin esiintymisiin, kokouksiin talon ulkopuolella jne. En raaskisi arjessa käyttää viimeisen päälle viritettyä kapselipuvustoa, jossa kaiken täytyy sopia yhteen.
Minähän en ole asiantuntija, mutta Iina on, joten tuossa ilmaisessa workshopissa varmaan saa lisää valaistusta tähänkin asiaan 🙂 Itselläni kapselia vastustaa perinteinen vaihtelunhalu, pelkään että kapseli olisi turhan rajoittava.
Minä en ole heittänyt vuoden aikana yhtään vaatetta roskiin, vaan olen raahannut ne vaatekauppojen keräyksiin, joista ei todellisuudessa voi tietää, että mihin menevät. Toivon. että johonkin hyötykäyttöön. Hyväntekeväisyyteen olen vienyt vain siistimpiä,jotka eivät ole menneet kaupaksi tai joita en ole edes jaksanut viedä kirppikselle. Lasten vaatteet menevät välillä niin riisaksi,esim haalarit yms ja kyllähän ne painavatkin. Ajattelin punnita lumpuksi ja hyväntekeväisyyteen menevät, sillä en usko että kaikki hyväntekeväisyyteen menevät päätyvät käyttöön. Pari pussia jo odottaa punnitusta, jännää!
Hyväntekeväisyysjärjestöjen lahjoituksista aika iso osa menee roskiin. Joten siinä mielessä varmasti ihan hyvä linjaus punnitsemisen suhteen. Minulla on tuo sama ongelma, että lahjoituksesta ei voi tietää, mihin se menee. Siksi olen entistä enemmän alkanut siirtyä sille linjalle, että pyrin käyttämään kaiken itse niin loppuun, että roskis on suoraan oikea osoite. tämä ei ole aina ihan helppoa, mutta yritystä ainakin on.
Minulla on parhaillaan menossa pyjamien loppuunkäyttöprojekti. Yhtään uutta yövaatetta en hanki, ennen kuin edelliset on täysin loppuun kaluttu! Nyt on jo eripari ylä- ja alaosia, kun joistain on hajonnut housut ja toisesta paita, mutta ei haittaa.
Mua nyt alkoi kovasti vaivaamaan tämä roskiin heittäminen. Olen itse siinä uskossa, että roskiin ei saa vaatteita laittaa ollenkaan. Viimeksi tänään tästä asiasta oli koulussa puhetta (opiskelen luonto- ja ympäristöalaa, parhaillaan jäteasioita). Eikö vaateroskatkin pitäisi viedä jonnekin muualle, kuin sinne loppu/sekajätteeseen? Vai onko tämä jotenkin paikkakuntakohtaista? Mielestäni tästä on ihan yleinen laki olemassa.
Eli siis… ihan todellako roskiin??
Se riippuu siitä, mihin ne roskat päätyvät. Kaatopaikalle ei tekstiiliä saa enää kuskata. Mutta esim. Helsingissä sekajäte toimitetaan jätteenpolttolaitokseen, josta siitä tehdään energiaa, joten täällä tuo roskiin laittaminen on tältä osin aivan ok.
Lisäksi madaltaa roskiinheittokynnystä, kun tietää, että ne poltetaan energiaksi. Joskus on vaan fiksumpaa heittää vaate roskiin ja poltettavaksi, kuin laittaa se pyörimään muiden riesoiksi kierrätykseen, josta sitä ei kenties kukaan osta kuitenkaan. Varsinkin huonokuntoiset, vähänkään risat ja nuhjaantuneet, ellei itse halua enää käyttää niitä todella loppuun. Mielestäni olisi parempi polttaa kaikki ne sinne afrikkaankin roudattavat vaatepaalit energiaksi. Niistä on muutenkin jo ylitarjontaa.
Kaikkein ekologisinta olisi tietenkin lopettaa huonolaatuisten vaatteiden järjetön suoltaminen markkinoille ja valmistaa vain laadukkaita vaatteita.
Mulla tästä aiheesta uusi podcast, joka tulee verkkoon torstaina!
Aivan totta, näinhän se taisikin olla, että niitä vaatteita ei saa viedä kaatopaikalle. Poltto on tosiaan eri asia. En ollut näköjään ihan vielä sisäistänyt tätä oppia, mutta nyt ymmärsin.
Ja todellakin olen samaa mieltä noiden Afrikkaan kuskattavien rytkyjen kohdalla, vaikka se tavallaan onkin aivan hirveää materiaalien haaskausta. Tuo surkeiden vaatteiden valmistuksen lopettaminen olis ilman muuta parasta, mutta tuskin sitä tulemme näkemään, valitettavasti.
Kun kuluttajat lakkaavat ostamasta niitä halpoja ja huonolaatuisia, lakkaa myös niiden tuotanto. Asiaa voisi auttaa myös verotuksella ja muilla yhteiskunnan antamilla sanktioilla, jos siihen olisi päättäjien taholta halua.
Seuraan ihan rutiinisti myös poistamieni tekstiilien määrää ja kohtaloa. Nyt muutaman vuoden (!) tätä tehtyäni olen päätynyt siihen että ratkaisevaa tosiaan on se, kuinka paljon ja kuinka laadukkaita tekstiileitä omistaa ja toisaalta se missä menee kipuraja sen kohdalla että tekstiili on kulunut pois heitettävään kuntoon. Jälkimmäisessä yksilökohtaiset erot ovat isoja. Toisille vaate on poistettavassa kunnossa siinä vaiheessa kun siinä näkyy selkeitä käytön jälkiä, toisille riittää pois heittämisen syyksi se että vaatteeseen on kyllästynyt. Jotkut taas pitävät vaatteitaan kunnes ne hajoavat käsiin ja koittavat sitten keksiä kankaanjämillekin jotain uusiokäyttöä.
Nyt näyttäisi esimerkiksi vallitsevan aika iso yksimielisyys siitä että ainakin ihmisten ilmoilla aikuisten pidettäväksi sopivien vaatteiden pitää näyttää melko uusilta eikä siistinä yleensä pidetä vaatteita jotka ovat näkyvästi korjattuja tai käytössä kuluneita (haalistuneita, hiutuneita jne.)
Tekstiilijätteensä voi minimoida koittamalla ostaa mahdollisimman kestävää ja laadukasta ja käyttämällä ostokset sitten loppuun kotona niin että koittaa maksimoida käyttöiän.
Koska tekstiilikierrätykseen liittyy nykyään monenlaista ongelmaa ja enemmän kuin vähän viherpesun makua, pitäisin hyvänä myös sitä että koittaa kierrättää käytöstä poistetun tekstiilin vielä kotona (rättinä, pölysuojana, käsityömateriaalina jne). Ainakin omalla kohdalla poisheittämisintoa hillitsee hiukan ajatus siitä että poistettavalla vaatteelle pitäisi vielä itse löytää uusiokäyttökohde kotoa.
Joo, tuo lisäkierräyts rättinä tms on minulla varsin systemaattisesti käytössä. Se on yksi syy miksi tähän tekstiilijätteeseen laksetaan kaikki mukaan, koska moni vaate päätyy rätiksi. Mutta niitä rättejä en enää lähde erikseen kuskaamaan Recciin tms. koska mielestäni siinä vaiheessa tekstiilin elinkaari on ollut niin pitkä, että ajatus energiaksi polttamisesta ei enää aiheuta minussa suurta tuskaa. Tosin tässä suhteessa keinokuidut tuottavat ongelmia, koska niitä ei voi käyttää rätteinä…
Huikeaa keskustelua tärkeästä aiheesta! Itse olen kapselipukeutumisessa vielä amatööri, mutta aihe kiinnostaa kovasti. 🙂
Sama täällä, ja kuten sanoin en edes vielä tiedä, miten tiukasti haluan tätä systeemiä noudattaa. Mutta ainakin se sopii tähän vaateteemaan loistavasti!
Perspektiiviksi tähän mietin äitiäni, joka oli 60- ja 70-lukujen virkanainen. 60-luvun jakkupuvut ja kotelomekot olivat hyvälaatuisia ja tyylikkäitä, mutta kyllä aika vain ajoi niidenkin ohi ennen varsinaista ”loppuunpitämistä”. 70-luvulla kuvaan tulivat liehuvat lahkeet, tunikat ja paksupohjaiset kengät. Eli on ehkä myös illuusio tämä entisaikojen vaatteiden pitkäikäisyys, toki kerrallaan ihmisillä oli käytössään vähemmän vaatekappaletta.
Tämä on hyvä pointti! On totta, että kun muoti muuttuu, niin sitten tietyt vaatteet vain alkavat näyttää auttamattoman vanhanaikaisilta. Mutta ehkä tuohon aikaan se vaatemäärä oli sen verran maltillisempi, ettei samanlaista kierrätysongelmaa tullut, kuin nykyisin.