Avainsana-arkisto: urheilu

Syyskuussa ostin painonnostokengät

Julkaistu , kirjoittanut
9

Vaateraportti syyskuulta kertoo, että nyt olisi tullut nollakuukausi, ellen olisi ostanut näitä:

Aloitin viime talvena painonnoston. Siis sellaisen perinteisen painonnoston, jossa on tanko, painoja ja vain kaksi liikettä: tempaus ja työntö, ja jossa ainoana tavoitteena on nostaa ilmaan mahdollisimman paljon rautaa. Kuulostaa simppeliltä, mutta käytännössä laji on todella vaativa. Ehdin harjoitella keväällä pari kuukautta, kunnes korona pakotti kotiin. Elokuun alusta aloitin uudelleen, ja nyt en aio lopettaa, ellei laki kirjaimellisesti estä.

Tämä on sillä lailla yksinkertainen harrastus, että minun ei tarvitse muuta kuin mennä salille, ja kaikki tarvittava on siellä. Tavalliset jumppavaatteet riittävät, eikä niidenkään tarvitse olla mitään ihmeellistä. Ainoa tarpeellinen henkilökohtainen väline, joka lajissa tarvitaan, on nämä kengät. Treenasin monta kuukautta ihan tavallisilla lenkkareilla, mutta viimeisen kuukauden ajan valmentajat huomauttelivat toistuvasti, että kunnon kengät parantaisivat suoritusta.

Painonnostokengässä on hyvin jäykkä ja aivan tasainen pohja. Tavallisessa lenkkarissa on yleensä kaikenlaisia vaimennuksia, tukia ja muotoiluja, jotka voivat olla hyviä esimerkiksi juoksuharrastuksessa, mutta painonnostossa ne tekevät kengän pohjasta huteran. Epäsovelias kenkä haittaa tekniikkaa, mistä taas saattaa seurata jopa vammoja, jos esimerkiksi menettää tasapainon väärällä hetkellä. Nyt syyskuussa ostin vihdoin nämä painonnostoon suunnitellut kengät, ja täytyy sanoa että valmentajat kyllä tiesivät, mistä puhuivat. Nostaminen tuntuu nämä jalassa paljon paremmalta.

Voidaan siis keskustella, että onko tässä kyseessä varsinaisesti vaate vai urheiluväline, sillä näitä kenkiä pidetään jalassa vain treenisalilla. Näillä ei kävellä ulkona, ne vaihdetaan jalkaan vasta pukuhuoneessa. Toisaalta koska olen päättänyt kirjata ylös aivan kaikki vaatteeksi luokiteltavat asiat, kirjaan nämäkin. En kuitenkaan laske näitä sillä lailla vaatteeksi kuin muita ostoksia, sillä näitä ei toden totta suunnitella osaksi mitään asua.

Hinta oli kallis, 109€. Mutta näiden kuuluu kestää ainakin sen viisi vuotta aktiivista käyttöä, joten täytyy vain hyväksyä osaksi harrastuksen hintaa. Toisaalta tämä harrastus on tuonut elämääni odottamattoman määrän iloa, ja tuntuu että vihdoin kaikkien vuosien jälkeen olen onnistunut löytämään liikuntamuodon, josta voin aidosti sanoa tykkääväni. Liikunta ei nimittäin ole oikein ollut ns. ”minun juttuni”, sen harrastaminen on ollut pikemminkin velvollisuus kuin sellainen asia, jota ihan aidosti olisin halunnut tehdä. Paitsi tämä painonnosto. Tämä on mahtavaa! Suosittelen jokaiselle, jolle tilaisuus tarjoutuu.

No niin: onko tämä nyt sitten vaate? Ja toisekseen, miten teidän kuukausi meni?

Helmikuun vaateostot

Julkaistu , kirjoittanut
4

Välillä vaateostoksille on pitänyt hakea perusteluja varsin kaukaa, mutta helmikuussa ei niin tarvinnut tehdä. Samaan tapaan kuin totesin, ettei kosmetiikan ostolakossa ole järkeä, jos ei enää pysty laittamaan tukkaansa, totesin että samanlainen kitkuttelu vaatteiden suhteen on yhtä hölmöä. Ostin helmikuussa nämä vaatteet:

  • 3 urheiluliivit
  • 2 sormikkaat (paketissa oli kahdet)
  • bambusukkikset
  • talvikengät (Sorel Caribou)
  • urheilutrikoot
  • housut (kirppikseltä)

Vietin pitkään melko liikkumatonta elämää. En ehtinyt enkä jaksanut käydä lenkillä tai harrastaa muuta liikuntaa. Niinpä urheiluvaatevalikoima oli tosi huono, kunnes vuonna 2018 ostin vihdoin pari urheilupaitaa ja parit juoksuhousut, ja niillä olenkin sitten urheillut siitä lähtien. Viime vuonna hankin vielä urheilusukkia, mutta nyt oli pakko täydentää varastoa kunnollisilla urheiluliiveillä. Omistin aiemmin yhdet oikean kokoiset, nyt ostin kahdet juoksuun soveltuvat ja yhdet kevyemmät, jotka sopivat painonnostoon. Ostin myös sormikkaita, jotka voin pitää juostessa. Olen sinnitellyt pari vuotta esikoiselta näpistämilläni sormikkailla, mutta ne ovat minulle liian pienet. Pitkät trikoot olivat hyvässä alennuksessa, ja omistin ennalta yhdet. Kahdet juoksutrikoot on mielestäni edelleen kohtuullisuutta.

Järkevien hankintojen lista jatkuu. Kävin ostamassa paksut sadan denierin bambusukkahousut, kun ennen hiihtolomaa tajusin, ettei kaapissa ollut enää yhtään ehjää paria. Voguen bambusukkikset ovat mukavimmat mitkä tiedän, ja lämpimät. Urheilukauppa myi hätäpäissään talvitavaroita alennuksella, ja käytin tilaisuutta hyväkseni ostamalla itselleni Sorelin lämpimät mutta vedenpitävät talvisaappaat. Olen haaveillut näistä vuosia. Helsingissä ei tänä vuonna käyttöä ole ollut, mutta koska kyläilemme pohjoisessa monta kertaa vuodessa, nämäkin pääsivät heti hiihtolomalla kovaan käyttöön. Olen ostanut Sorelin legendaarisia talvikenkiä lapsille, ja puoliso on aina kehunut omiaan, mutta en ole raaskinut ostaa itselleni. Paitsi nyt, kun ne olivat alennuksessa (80€), päätin että antaa mennä. Siinä on kunnon talvisaappaat lopuksi elämää, eikä enää mene lumi nilkasta sisälle.

Lempiväriset housut!

Kaikki em. hankinnat olivat mielestän tarpeellisia, ja ne paikkasivat selkeitä puutteita vaatevarastossa. Joukossa on kuitenkin yksi heräteostos: punaiset farkkumalliset keväthousut, jotka ostin kirppikseltä. Olin hakemassa omia myymättä jääneitä vaatteita pois, kun silmäni sattuivat punaisiin Tommy HIlfigerin housuihin. Punainen on lempivärini, ja HIlfigerin housut ovat usein malliltaan minulle sopivia. Kun koko vaikutti sellaiselta, että se saattaisi sopia, päätin sovittaa housut äkkiä kaiken varalta. Yllätyksekseni ne istuivat hienosti, joten ostin ne saman tein, hinta 12 euroa.

Ehkä muistatte, että alkuvuodesta päätin, että ostolakko ei koske samassa mittakaavassa käytettyjä vaatteita. Siksi nuo housut ovat ihan ok. Kirjoitin tammikuussa näin:

”Haluan kuitenkin opetella hyödyntämään käytettyjen vaatteiden markkinoita huomattavasti paremmin kuin ennen. En ole tässä ollenkaan taitava, ja jotta ostolakko ei haittaisi uuden opettelua, olen päättänyt, että jos vaate on käytetty, sen ostaminen on ok. Toki tässäkin pätee tuo viimeinen kohta, eli että tyhmiä ostoksia pitää välttää.”

Oli muuten ylipäätään hyvä idea lukea vuoden alussa kirjoittamani teksti, jossa määrittelin suuntaviivat tämän vuoden vaateostoille. Olen toistaiseksi onnistunut noudattamaan omia ohjeitani, ja aion pysytellä ”kaidalla tiellä” jatkossakin. En ole käynyt ystävämyynneissä enkä alennusmyynneissä, en ole ostanut tyhmiä heräteostoksia. Isojen kauppojen alepäivät lähestyvät, mutta sääntöjen mukaan ne kuuluu kiertää kaukaa.  Pirteistä, punaisista, second hand -housuista tuli hyvä mieli, ja koen onnistuneeni, kun löysin käytettynä uudenveroiset housut, jotka todella tulevat arkivaatteeksi, kunhan kevät tästä aavistuksen vielä lämpenee.

Miten teidän helmikuu on mennyt?

Viikon vinkit: harhaanjohtavaa mainontaa, nanopartikkeleita ja muistovalokuvia

Julkaistu , kirjoittanut
2

Kun on sellainen alennusmyynneistä ostelija niin kuin minä, tällaiset uutiset kiukuttavat. On hyvä, että harhaanjohtavasta mainonnasta sakotetaan. Toisaalta tässä  käy ilmi, että alennuksiin tuijottaminen ei välttämättä aina ole viisasta. Kuten nyt olen oppinut, on fiksumpaa asettaa itselleen budjetti, suunnitella ostokset ja sitten ostaa mitä tarvitsee, olipa tuote alessa tai ei. Olennaista on että hinta on itselle sopiva, ei se, onko tuote välttämättä alennuksessa. Mutta tämähän on helpommin sanottu kuin tehty, ja sen tiedän hyvin itsekin.  (Talouselämä)

Jatketaan urheiluasujen parissa. Tässä uutisessa puhutaan nanohopeapartikkeleista, joita käytetään mm. torjumaan hienhajua. Nanopartikkeleiden ongelma on artikkelin mukaan siinä, että niiden vaikutuksia on vaikea tutkia. Riskinä on, että hiukkaset alkavat kasaantua ravintoketjuun, jolloin vaikutukset ovat arvaamattomia. Itse en ole hopeavaatteisiin vielä törmännyt, mutta en usko, että niihin panostaminen olisi urheilussa tarpeellista tai kannattavaa. Olen huomannut, että useimmat lycra- ja muut urheilutekstiilit raikastuvat kyllä, kun ne pesee säännöllisesti 60 asteessa ja kuivattaa ilmavasti. (YLE)

Nyt on tutkimuksella todistettu, että esineestä on helpompi luopua, jos siitä ottaa valokuvan. Tämähän on ammatijärjestäjien vanha tuttu kikka, jota usein ehdotetaan ratkaisuksi luopumisen tuskaan. Ilmiö tuli vastaan pari päivää sitten, kun katsoin valokuvia lasten vauva-ajoista. Siellä näkyi kummallakin käytössä ollut lelukaari, ja jokin ihmeellinen haikeus iski hetkeksi, mikä sai harmittelemaan, että olin senkin tavaran myynyt jo aikaa sitten eteenpäin. Sitten tajusin, että minullahan on siitä valokuva, ja samaan syssyyn mieleen palasi myös, että 0-8kk ikäiselle tarkoitettu tilaavievän lelun säästämisessä ei oikeasti ole mitään järkeä, ja siksihän sen myinkin. En minä sitä tavaraa lopulta haikaillut, vaan niitä söpöjä vauvanpalleroita. Joten katselin hyvillä mielin kuvaa, ja iloitsin siitä että se oli tullut otettua, ja muistot siten hyvässä tallessa.