Avainsana-arkisto: lehdet

Tämä toimii: lehtien kierrätys

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Eilen mainostin, että lehdet pysyvät meillä hyvin hanskassa. Systeemi toimii seuraavalla tavalla:

  • Hesari laitetaan paperikeräykseen samana päivänä kuin se on tullut, tai viimeistään seuraavana aamuna.
  • Hesarin mukana tulee valtava määrä mainoksia. Ne lentävät roskiin yleensä samalla kuin lehtikin, usein jo ennen kuin lehti edes avataan.
  • Perjantaisin ilmestyvä Nyt-liite ei nykyisin tarjoa minulle mitään kiinnostavaa, joten se menee kierrätykseen viimeistään maanantaina. Kuukausiliitettä säilytetään niin kauan kuin siinä on lukemattomia juttuja, yleensä max. kuukauden ajan.
  • Aikakauslehdille on oma lehtikori olohuoneessa. Sinne säästetään sekä tilatut että irtomyynnistä ostetut lehdet, samoin kuin mainoskatalogit jotka kiinnostavat. Kaikki lehdet palautetaan sinne jos niitä tavataan kuljeskelemasta muualta.
  • Suunnilleen joka toinen kuukausi käyn lehtikorin läpi, ja poistan sieltä kaikki luetut tai muuten vanhentuneet lehdet.
  • Ruokalehdet säästetään, koska niistä haetaan reseptejä myöhemminkin. Niillä on oma paikka kirjahyllyssä.

Lukumäärällisesti meille tulee aika paljon lehtiä. Postiluukusta tipahtaa säännöllisesti kuusi erilaista julkaisua, ja lisäksi ostan säännöllisesti tiettyjä ulkomaisia lehtiä. Viimeksi mainituista pari kappaletta on siirtynyt sähköiseksi tilaukseksi iPadiin, mutta siitä huolimatta lehtiä kertyy. Silti lehdet eivät muodosta mitään ongelmaa. Syynä on tehokas kierrätys.

Lehtien kierrättäminen on Suomessa tehty helpoksi. Kaikki paperi joka postiluukusta tulee, voidaan laittaa paperinkeräykseen. Luetut lehdet paperikassiin, ja sitten heivataan koko kassi paperikeräykseen. Tosin aihetta googlatessani löysin itselleni uuden tiedon, jonka mukaan keräyspaperin joukkoon saisi laittaa vain valkoisesta paperista tehdyt kassit. Ruskeasta paperista tehdyt kuuluvat kartonkikeräykseen. (Hyvät paperinlajitteluohjeet esim. täältä.)

Aikakauslehdet vanhenevat hitaasti, joten niitä lahjoitan usein eteenpäin kavereille. Tuttu kampaaja tai kahvilanpitäjä saattaisi myös ilahtua melko tuoreista aikakauslehdistä. Olennaista on, että en säästele luettuja lehtiä. Eilistä lehteä tarvitsee äärimmäisen harvoin, ja silloinkin artikkeli löytyy yleensä netistä.

Tämä postaus jatkaa eilen aloittamaani paperiprojektia. Seuraavaksi täytynee tarttua siihen, mitä EN toistaiseksi hallitse: arkistointisysteemiin. Luvassa on iso urakka.

Paperipinojen analyysi

Julkaistu , kirjoittanut
5

Suurin osa kotini sotkuista muodostuu tällä hetkellä paperista. Paperia on paljon, sitä tulee koko ajan lisää ja suurimmalle osalle ei tunnu olevan oikeaa paikkaa. Seurauksena muodostuu pinoja, epämääräisiä kasoja ja lievää epätoivoa. Päästäkseni näistä kaikista eroon, lähestyn asiaa kolmesta näkökulmasta: 1) mitä niissä pinoissa on, 2) miten papereiden kertymistä voisi estää, ja 3) mihin ne loput pitäisi panna. Äkkiseltään voisin kuvitella, että perusteelliset vastaukset näihin kysymyksiin ratkaisevat ongelman jokseenkin kokonaan. Tänään keskityn ensimmäiseen ongelmaan:

I Mitä niissä pinoissa on ja mistä ne paperit oikein tulevat

Vilkaisin ympärilleni ja löysin ainakin näitä kaikkia: sanomalehtiä, aikakauslehtiä, mainoksia, katalogeja, laskuja, tiliotteita, veropapereita, palkkakuitteja, KELAn tiedotteita, kuitteja, postikortteja, tyhjiä kirjekuoria, käyttöohjeita, muistilappuja.

Parhaiten hallinnassa ovat lehdet. Johtuen varsin tiukasta systeemistä jonka olen itselleni kehittänyt, ylimääräisiä lehtiä ei juurikaan seilaa pitkin pöytiä. Meille tulee sekä sanomalehtiä että aikakauslehtiä, ja lisäksi ostan noin kerran kuussa yksittäisiä lehtiä, mutta vanhat lehdet heitetään epäseremoniallisesti pois uusien tieltä. Lisäksi säilytettäville lehdille on omat paikkansa.

Osoitteellista mainospostia tulee yllättävän paljon. Tilasin kerran yhden hyllykön Anttilasta. Sen jälkeen kyseinen yritys on muistanut minua säännöllisesti vaatekuvastoilla. Sama juttu monen muun nettikaupan kanssa. En tiedä, miten näitä voisi estää tulemasta, asiaan täytyy perehtyä. Jos joku teistä tietää, pliis kerro se kommenteissa! Osa mainoksista menee roskiin, mutta osa jää pyörimään lehtien sekaan. Tässä asiassa voisin ryhdistäytyä.

Ison kokonaisuuden muodostavat ns. viralliset paperit: laskut, tiliotteet, verot jne. Tällä hetkellä suurin ongelma on se, ettei niille ole kunnollista arkistointisysteemiä olemassa. Sen vuoksi tämäntyyppiset paperit jäävät pyörimään ympäriinsä. Tajuan siis juuri tällä hetkellä, että ongelma ratkeaa heti, kun päätän miten haluan nämä arkistoida.

Jäljelle jäävät siis kuitit, postikortit ja muut epämääräiset lappuset. Näen, että niiden suhteen kyse on myös päätöksenteosta, kuten edellisessä kohdassa. On hiukan mysteeri itsellenikin, miksi en heitä ruokakaupan kuitteja suoraan roskiin, vaan sirottelen niitä pitkin pöytiä. Postikortteja tipahtee aina silloin tällöin, ja niitä on mukava saada. Kysymys kuuluu, kuinka kauan yhtä postikorttia pitäisi säilyttää – viikon? Kuukauden? Vuoden? Ikuisesti? Tätä täytyy pohtia. Muistilaput ovat tietysti tärkeitä, mutta niillekin voisi keksiä jonkun loogisen paikan. Sitten on suoranaista roskaa, kuten tyhjiä kirjekuoria, jotka pitää vain laittaa paperikeräykseen.

Summa summarum: Paperiroina hajoaa moniin eri kategorioihin, joista toiset ovat paremmin hallussa kuin toiset. Se, mikä aiheuttaa sotkua on toimivan systeemin puute. Jos eri papereille on olemassa oma, looginen paikka jonne ne laitetaan, ne lakkaavat olemasta roskia. Samalla lakkaa myös stressi ja sotku. Ha! Enää pitää siis tehdä päätöksiä. Teoriassa helppoa, käytännössä hitusen haasteellisempaa. Palaan asiaan!