Varoituksen sana: jos et kuulu sukkahousujen aktiivikäyttäjiin, tämä postaus ei välttämättä ole kovin kiintoisa.
Saara kysyi kommenteissa, mitä minä oikein teen, kun saan sukkikset hajalle yhdellä käyttökerralla. Aloin pohtia vastausta ja totesin, että tässä on ainesta kokonaiseen postaukseen. Pitää lähteä liikkeelle siitä, että periaatteessa inhoan sukkahousuja sydämeni pohjasta. Eniten inhoan sellaisia perinteisiä ohuita, ihonvärisiä, mattaisia perussukkiksia. Jo niiden koskeminen aiheuttaa inhonväristyksiä, se materiaali on niin karmean tuntuista. Mutta en erityisemmin pidä sukkahousuista muutenkaan, niiden vyötärökuminauha on usein puristava tai haarakiila luruttaa liian alhaalla tai lahkeet menevät mystisesti kierteille eikä niitä saa oikaistua, ja sitten niitä pitää vielä varoa koko ajan.
Toisaalta kyseessä on melko välttämätön vaatekappale, jos puketuu hameisiin ja mekkoihin. En pidä legginssien ulkonäöstä, joten siksi en halua korvata sukkahousuja niillä. Ilman sukkahousuja taas palelee tai näyttää huolittelemattomalta. Joten pakko niitä on kaapista löytyä.
Olen jo kauan sitten päättänyt, että jos kerran inhoan tätä välttämättömyyttä, voin ainakin yrittää ostaa mahdollisimman miellyttäviä, jotta kokemus olisi edes siedettävä. Minulle onkin vakiintunut pari luottomerkkiä: ohuista sukkahousuista suosin Falkea, joka on mielestäni erittäin laadukas eikä materiaalin koskettamisesta mene iho kananlihalle, mutta toisaalta hinta on halvempi kuin Wolfordilla. Wolfordin tuotteista ei ole tullut huonoja vastaan, mutta hintaluokka on sellainen, että mieluummin maksan vähemmän. Suosin myös kotimaista Vogueta. Heidän paksut bambusukkiksensa ovat luottotuotteeni talvisin, sukat eivät liiemmin nyppyynny, vyötärö ei purista ja sukkikset kestävät konepesun mainiosti. Olen iloinen, että kotimainen merkki tarjoaa tuotteita, joista pidän ihan aidosti.
Minä minä sitten teen, että sukat eivät kestä? Lyhyesti sanottuna olen vain oma itseni. Pidemmin vastattuna asiaan liittyy monta erillistä seikkaa. Olen käänteissäni vauhdikas enkä usein kiinnitä tarpeeksi huomiota ympäristöön, kun keskityn johonkin ihan muuhun. Tämän seurauksena törmäilen huonekaluihin ja seiniin, tartun hihoistani kiinni ovenkahvoihin ja kompastelen milloin mihinkin. Ohuet sukkahousut eivät valitettavasti kestä tällaista törmäilyä. Ei tarvitse kuin hipaista säärellä pyykkikorin reunaa, ja virheetön sukkahousu ei enää ole virheetön. Tämä kömpelö tapa liikkua ei ole arkena ongelma, en edes huomaa noita kolareita. (Ihmettelen useasti, mistä mikäkin mustelma on ilmestynyt… muistikuvia kolauksesta ei ole.) Mutta olen onnistunut hajottamaan MONET juhlasukkikset ennen kuin olen päässyt edes ovesta ulos. Tämän vuoksi puenkin nykyisin sukkahousut ihan viimeisenä, ja laitan saman tien kengät jalkaan. Yritän siten minimoida tuhot ennen lähtöä.
Toinen syy on henkilökohtaisempi, toivottavasti tässä ei tule ns. liikaa informaatiota. Olen saanut sukuperintönä erittäin kuivan ihon ja helposti kovettuvat jalkapohjat. Tämä yhdistettynä siihen, että käytän mieluusti vain rajallisen määrän aikaa kauneudenhoitoon, johtaa siihen että kantapääni ovat sukkahousunaiselle epäoptimaaliset. Ahkera jalkahoito auttaisi asiaa, mutta jos olen rehellinen, käytän aikani mieluummin muuhun kuin jalkapohjien rapsutteluun. Ehkei pitäisi? Välillä havahdun siihen, että jalkapohjat eivät läpäisisi mitään prinsessatestiä ja tunnen olevani jotenkin epänaisellinen otus. Mutta onneksi muistan aina nopeasti, että en ole prinsessa, eikä sillä testillä ole siksi mitään väliä. Hienoimpia juhlia varten asialle on kyllä aina tehtävä jotain, jos haluan olla varma siitä, etteivät sukkikset hajoa jo siinä vaiheessa, kun vedän niitä päälle.
Viimeinen syy koskee paksuja sukkahousuja, jotka myös kuluvat puhki turhan nopeasti. Syy on kuitenkin materiaalissa. Bambuviskoosi ei vain kestä kulutusta samoin kuin muut materiaalit. Mutta tämä on fakta, jonka olen vain hyväksynyt. Pidän materiaalin tunnusta niin paljon, etten ole valmis tekemään kompromisseja. Sellaiset yli 50 denierin sukkikset kestävät onneksi törmäilyäkin kohtuullisesti, joten niiden käyttöikä on kenties pisin.
Täytyy sanoa, että viimeinen syy lienee se, että olen sukkisteni suhteen varsin vaativa. Heitän pois myös sellaiset, jotka ovat reijättömät, mutta lahkeissa on viiruja. Tiedättehän niitä langanvetoja, joista tulee sellainen vaakaviiva sukkahousuun? En tykkää niistä, minusta niistä tulee homssuinen vaikutelma. En myöskään periaatteesta pidä rikkinäisiä vaatteita, ellei ole pakko. Jos on paha paikka, kynsilakkapaikkaus toimii, mutta kotona reikäiset lentävät roskiin. Kun lähdetään siitä, että inhoan sukkiksia jo valmiiksi, reikäisiä inhoan vieläkin enemmän.
Tässä tämä, koko tarina. Onko siellä lukijoiden joukossa muita sukkahousuongelmaisia? Kauanko teillä kestää yksi 15 denierin pari käytössä? Mikä on paras merkki?
15 denierin sukkikset hajoaa ihan vaan kun vilkaisenkin niitä. Jalkaan laittaessa pitää olla käsineet kädessä ja sitten jos saan ne ehjinä kiskottua päälle, niin rikon sitten kanssa ensimmäiseen terävään kulmaan.
Ostin muutava vuosi sitten Stokkalta talveksi parit paksut villasukkikset, jotka on osoittautuneet tosi hyviksi. Ei purista vyötäröltä eikä kinnaa haaroista. Mulla vaan ei ole aavistustakaan minkä merkkisiä ovat, kun lapuista on kulunut tekstit pois. Harmittaa tosi paljon.
Juuri tästä syystä laitan sukkahousut vasta, kun mekko on jo päällä. Muuten siinä riskeeraa esim. sen, että vetoketju tarttuu sukkaan tai jotain muuta.
15 denierin sukkiksiin mulla ei ole vinkkiä, mutta paksumpiin kyllä: Falken merinowool sukkikset! Ei valu, on ihanan tuntuiset päällä (sisäpuolella puuvillavuori), ei vahingoitu herkästi ja villasukkahousuiksi ei nyppyynny pahasti (ja jos vähän tulee nyppyjä, voi ne poistaa nypynpoistokoneella). Mun luottosukkikset vielä näin +15c lämmöilläkin (tosin mä olen palelevaa sorttia). Maksavat kyllä 40€, mutta mun mielestä hintansa arvoiset!
Hyvä vinkki, kiitos!
Herranjestas 40€, siinä on kyllä sukkahousuilla hintaa :O
Jos ne kestää 40 käyttökertaa, se on euro per kerta. Tarkastin viime vuoden excelistä, että kalleimmat ostamani sukkahousut maksoivat viime vuonna 24 euroa, ja ne olivat alennuksessa. Kyseessä oli Voguen villasukkahousut. En ole ehtinyt pitää niitä vielä kovin montaa kertaa, eli hinta käyttökertaa kohden on vielä toistaiseksi korkea. Tämä on muuten sellainen laskuharjoitus, joka pistää ainakin minut käyttämään kaikkia vaatteita aktiivisesti 🙂
En usko, että mitkään sukkahousut kestävät edes 10 käyttökertaa ilman, että niihin tulee joku vika. Vaikka vain kuinka pienikin vika, mutta jonka jälkeen ne eivät ole enää täydellisessä töihinlaitto kunnossa esim. hameen kanssa, joten siksi en ole valmis maksamaan minkäänlaisista sukkahousuista 40€, en paksuista enkä ohuista, en juhla-, enkä arkiversioista.
Taisin muuten ostaa ennen tätä ostolakkoani vuosi sitten Wolfordin villasukkahousut stockan alelaarista. Hinnaksi oli merkitty 18€. Ne olivat päätyneet siihen siksi, että väri oli tummansininen ja kaikkihan ostavat aina vain mustia sukkiksia. Minä pidän tummansinisestä ja nämä olivat todella tummat tummansiniset, lähes mustat ja kerrankin oli kokoja jäljellä vielä meille pitkäkinttuisillekin. Yleensähän alelaarisukkahousut ovat aina vain sitä pienintä kokoa.
Kassalla oli mukava yllätys, koska tietyistä tuotteista tuli vielä lisäale -40%, joten hinnaksi jäi kympin verran. Sanoisin, että tässä oli jo hinta-laatusuhde kohdallaan.
Mahtavaa, kiitos! Uteliaisuuteni on tyydytetty, ja millä tarkkuudella 🙂
Mäkin suosin Falken sukkiksia (ja sukkiakin muuten, ne on mulla kaikki Falken), ja viime talvena ostin 150 denierin mustia sukkiksia ihan läheisestä Citymarketista. Merkkiä en muista, mutta oli hyvä ja kestävä.
Kirjoitan blogia nykyisin vähintään yhtä paljon lukijoille kuin itselleni 🙂 Falken sukkia en ole kokeillut, mutta voisin joskus ottaa kokeiluun kun tulee sopivasti vastaan.
”Olen saanut sukuperintönä erittäin kuivan ihon ja helposti kovettuvat jalkapohjat.
…
… käytän aikani mieluummin muuhun kuin jalkapohjien rapsutteluun.”
Ei, ei ja vielä kerran ei. Ei noin. Ei.
Tuollaisia jalkoja pitää _rasvata_ joka päivä, ei koskaan rapsutella.
Logiikka tuossa rapsuttelussa on sama kuin jos hoitaisi päänahan hilsettä raapimalla sitä pois.
Rasvainen perusvoide yöksi on se perusjuttu (varpaiden välejä ei rasvata, ne joka pesun jälkeen vain kuivataan).
Itse käytän lisäksi Lenita-approved valkoisia tennissukkia, jotka ovat tarpeeksi isoja ja joista olen leikannut varret pois: suojaa lakanoita eikä kiristä…
Mainosvaroitusta: laitan tähän informaatiomielessä Stadin jalkaterapeutin suosittelemat Orionin perusvoiteet eli Hydran ja Lipolan. Itse tosin käytän ylläpitoon rasvaisia ns. halpoja markettivoiteita, mutta en epäile etteikö vaikeissa tapauksissa kannattaisi aloittaa noilla hyvin rasvaisilla perusvoiteilla.
Käytin rapsuttelua tässä yleisesti kuvaamaan kaikkia niitä hoitotoimenpiteitä, mitä jalkojen hoitaminen vaatisi. Ehkä jos rasvaisi ihan joka päivä, niin joskus puolen vuoden päästä ei enää tarvitsisi rapsutellakaan, mikä nyt on kyllä välttämätöntä ennen juhlia. Mutta tässäpä taas yksi sellainen asia, jonka muistaminen on tosi vaikeaa, varmaan siksi ettei motivaatio ole niin korkea. Olen kyllä hankkinut oikeanlaiset hoitotuotteet. Niiden säännöllinen käyttäminen vain on se ongelma…
Ölköl on oikeassa. Minä sain parin kuukauden tunnollisella rasvauksella (aamuin illoin) kantapäät hyvään kuntoon. Ylläpitoon ei tarvitse rasvata niin paljon, mutta kun oppi uuden tavan, se käy edelleen vuosien jälkeen luonnostaan.
Eli juuri iltasella kun menee nukkumaan laittaa sitä rasvaa ja sitten vasta sammuttaa valon! Tosin vinkkinä, varaa vaikka sukat sängyn viereen, jos tarvitseekin nousta vielä ylös. Talvisaikaan aamulla rasvaus on myös kätevää, kun saa laittaa sukat jalkaan. Kesällä se ei oikein onnistu.
Tässäkin asiassa uuden tavan oppiminen vei aikaa, mutta katua ei ole tarvinnut.
Tiedän, teoriassa homma toimii juuri noin! Käytännössä mulla on vaan aina jotain muuta mielessä, ja kolmen päivän päästä olen unohtanut koko homman. KErtoo tietysti myös henkilökohtaisista prioriteeteista, selkeästi arvostan sitä kaikkea muuta puuhailua enemmän kuin rasvailua 🙂 Mutta katsotaan. Voisin tietysti kokeilla kauanko tämän oppimiseen menisi aikaa.
Mulla ei kulu sukkahousuja, koska en niitä juurikaan käytä. Käytän hametta vain kesällä kun sukkiksia ei tarvita. Jos talvella on niin kylmä että pelkät housut ei riitä niin puen housujen päälle toppahousut.
Hyvin harvoin on tilanteita että on pakko käyttää talvella hametta, silloin voin poikkeustilanteissa pukea sukkikset. Niin ja inhoan myös noita paksumpia sukkiksia…En voisi kuvitellakaan pukeavani sellaisia hameen kanssa, jos jotain käytän niin vain ohuita perinteisiä juhlasukkiksia.
Minä taas tykkään juuri niistä paksummista sukkahousuista nimenomaan hameen kanssa. Syksyisin aina jo oikein odotan sitä hetkeä, kun saan taas kesän jälkeen laittaa 40 denin tai jopa paksummat sukkikset hameen ja korkeiden nilkkureiden kanssa.
Harva asuste tekee sellaisen huolitellun vaikutelman ja pikakaunistuksen kuin sukkahousut tekevät säärille 🙂
Onneksi mun tarvitsee harvoin antaa ”huoliteltu” vaikutelma. Työpaikat on mulla yleensä sellaisia että siistit housut tai farkut riittää neuleen tai paitapuserot ja jakun kanssa. Hameet on mulla enemmänkin vapaa-ajan liehukkeita.😉
Toki joissain juhlatilanteissa käytän hametta ja silloin sukkikset on myös paikallaan.
Täytyy sanoa että ne superpaksut bambusukkikset eivät haittaa, sellaiset puen ihan mielelläni. LAitan talvella ensin ne, ja sitten toppikset siihen päälle. Tarpeen vaatiessa vielä villahousut siihen väliin. Pysyy lämpimänä!
Minulla, kumma kyllä, myös ne ohuet sukkahousut ovat alkaneet kestää.Ostan arkikäyttöön yhtä numeroa omaa kokoani isommat sukkahousut, ihan siksikin, että vyötärö tulisi oikealle kohdalle. Sukissa on elastisuutta tarpeeksi, niin etteivät ne pyöri ja pussita nilkoista sittenkään.
Inhoan täysin kiiltäväpintaisia sukkahousuja.
Sukkahousut on must, sillä pidän hametta kesät talvet joka päivä säästä riippumatta.
Mäkin ostan yleensä ne isommat. Satun usein kokotaulukossa kahden koon välimaastoon, ja valitsen aina suuremmat. Tässä kohdassa kannattaa antaa turhamaisuudelle periksi 🙂
Kokeile joku kerta ostaa vielä yhtä kokoa isommat, sillä sillin neulos ei joudu niin kovalle venytykselle , eikä ole niin herkkä vammoille.
On ymmärrettävää, että sukkahousuja kuluu, jos ne heittää pois jo ”viiruvaiheessa”. Olet myös aivan oikeassa siinä, että kulahtaneet sukkahousut antavat homssuisen vaikutelman, jota on syytä välttää. Itse kuitenkin olen niin pihi, että silti käytän sukkahousuni ns. loppuun, eli sääristä nyppyyntyneetkin menevät vielä pitkän hameen alla ja lopuksi ulkoiluhousujen alla. Eli minulla on eri kategorioita erilaisiin tarkoituksiin. Yritän myös vältellä 15-20 denierin sukkiksia aina kun mahdollista, eli käytän niitä lähinnä vain sellaisissa tilaisuuksissa, joihin ne ovat ainoa asiallinen valinta. Nykyään voi mielestäni monissa juhlissa käyttää esimerkiksi paksumpia pitsisiä sukkahousuja, jos ne vain sopivat omaan tyyliin (minun tyyliini sopivat). Koetan myös katsoa, että hankin niin isoja sukkahousuja kuin ikinä on mahdollista, mielellään kaksi kokoa isompia kuin oma merkitty koko. Näin ne kestävät paremmin eikä pesussa kutistuminenkaan haittaa. Näitä keinoja noudattaen olen kouliintunut aika hyväksi sukkisekspertiksi. 🙂
Tämä sukkahousukeskustelu käy erittäin mielenkiintoiseksi.
Minullakin on kategorioituna, missä kunnossa olevia sukkahousuja voi käyttää mitenkin, eli siis erikseen koti/vapaa-aika- ja duunisukkahousut ja sitten näistä paksummat jo aneemiseksi käyneet päätyvät vielä lopuksi mökille pihatyöhaalarin alla pidettäviksi.
Mökkisukkahousujen kriteerinä kuitenkin on, että teräosan on oltava ehkä, muutoin saa olla silmäpakoja, mutta ei reikiä varpaissa. Näitä mökkisukkiksia en enää sitten raahaa muun mökkipyykin mukana kotiin pestäväksi vaan heitän käytön jälkeen takkaan paikan päällä 😀
Ohuet heitän roskiin heti niiden hajottua, joskus jo duunissa työpäivän aikana. Minulla on työkaapissa aina avaamattomia sukkispaketteja varmuuden vuoksi, jos kesken päivän hajoavat tai joku muu sattuu tarvitsemaan.
Minullakin oli ennen noita kategorioita. Sitten hermostuin siihen, että en koskaan muistanut, oliko ehjiä olemassa vai ei, sekä siihen että ensin piti käydä neljä paria läpi ennen kuin löytyi sopivat. Päätin jossain vaiheessa siirtyä siihen, että ohuissa sukkahousuissa on vain yksi kategoria ja paksuissa bambuisissa kaksi: täysin ehjät sekä parsitut. Käytän parsittuja talvella silloin, kun olen vain menossa ulos eikä ole tarkoitus ottaa kenkiä pois.
Minä olen ostanut yhtä kokoa isommat, mutta pitänee harkita kahden koon hyppäämistä. Tosin epäilen että sitten ne jäävät lahkeista makkaralle?
Minulla roskiinheittoraja kulkee siinä, että parsimaan en ryhdy. Yleensä siinä kohtaa ovat jo muutenkin niin nuhjaantuneet, että voi hyvin heittää pois.
Minäkään en missään nimessä parsi muita kuin niitä paksuja bambuisia. Niiden käyttöikä nimittäin tuplaatuu pienellä käsityöllä. Kangas on niin paksua, että parsiminen käy tavallisella ompelulangalla.
Saatuja vinkkejä sukkahousujen kestämiseen (juuri niiden ohuiden):
– Kastele sukkahousut kevyesti ennen pukemista (kastele vaikka kädet ja niissä sitten vasta sukkahousut) ja anna hetken kuitujen ”aueta”; kuidut ilmeisesti joustavat tms kun eivät ole rutikuivia. Tätä olen itse käyttänyt ja on tässä joku järki, auttaa pukemistilanteessa. Kovin märäksi ei tietenkään kannata kastella.
– Huuhteluaineessa kastelu/huljuttulu, tämä aika paljon ennen pukemista, koska sukkikset kastuvat varmaankin kokonaan. En ole kokeillut, vaikuttaa huu haa -touhulta, mutta mistäs sen tietää varmaksi. Kenties huuhteluaine liukastuttaa kuidun niin ettei se rikkoudu yhtä helposti kuin paketista suoraan?
– Kiireessä: Ihan vaan vähän availe ja venyttele kevyesti sukkahousuja, jos ne ovat paketista suoraan otetut uudet. Joku kuitujuttu taasen oletan, toimii.
– Pue sukkahousut käsineet kädessä (kankaiset muistaakseni, en ole varma onko väliä, edesmennyt äitini puki sukkahousut semmoiset kauniit vanhemmat naisten kangaskäsineet kädessä), suojaa sukkahousuja kynsiltä ja sormuksilta, käsineistä riippuen jopa kellolta ja rannekoruilta.
– Rasvaa kädet juuri ennen kuin alat pukea sukkahousuja.
Ja bonushätäkorjaus silmäpakoon jos kynsilakkaa (itse en edes omista koska en ikinä käytä ja monella voi olla vaikkapa vaan varpaiden kynsiin jotain värillisiä lakkoja) ei ole tarjolla: hiuslakka! Toimii ja jos itsellä ei ole niin juhlatilanteessa joltain yleensä löytyy.
Nämä vinkit tarjoaa ihminen, joka ei käytä sukkahousuja kuin jos on ihan pakko (häät, muu ”iso” juhla, hautajaiset), joten ehkä nämä jo vuosikausia tietämäni konstit ovat kaikkien tiedossa. Ehkä näistä on kuitenkin jollekulle uutta tietoa ja apua.
PS: Kantapäihin auttaa jalkahoitajalla käynti ja rasvaaminen. Jalkahoitaja tulee (aina) kertomaan, että itse ei saa raspata. Mene ja tiedä, kukin tavallaan. Aika kauan pysyy jalat siistinä kun vaan rasvaa tuon hoidon jälkeen. Itsehän toimin näin innokkasti 2-3 viikkoa ja sitteen taas mennään karheutta kohti. 🙂
Sukkahousuja ei koskaan pitäisi ottaa käyttöön suoraan pakkauksesta vaan ne pitäisi kastella ja antaa kuivua ennen käyttöönottoa. Varastoitaessa sukkahousumateriaalin kuidut kuivuvat ja katkeavat helpommin. Kostutus auttaa kuituja joustamaan. Jos sukkahousuja ei ehdi pestä, niitä voi suihkutella kevyesti tai pukea kädet kosteina.
Jos sukkahousut puristaa tai haarakiila löytyy reiden puolivälistä, syynä yleensä on liian pieni koko. Kannattaa hankkia vähintää kokoa suuremmat sukkahousut.
Itselläni on parit laatusukkahousut, jotka ovat kestäneet reilusti puolen sataa käyttökertaa. Jalkojani en jaksa paljon hoitaa, mutta rasvaan niitä kevyesti säännöllisesti vähintään joka toinen ilta. Lisäksi rasvaan jalat ennen sukkahousujen laittamista, jolloin pienetkin rohtumat pehmenevät eivätkä revi sukkahousuja.
Mutta pitääkö niiden sukkahousujen siis olla kosteat silloin kun ne pukee päälle? Ajatus tuntuu melko epämiellyttävältä. Vai pitääkö ne siis kastella ja kuivata ja sitten pukea? Tästä tulee yksi työvaihe lisää, mutta jos kestävyys paranee runsaasti, voisihan sen tehdä.
kiitos hyvistä vinkeistä! Olen kuullut kastelusta ennenkin, mutta luulin että ne pitää siis huljutella läpimäriksi ja sitten antaa kuivua. Märillä käsillä pukeminen on uusi vinkki minulle! Falken sukkahousut tulevat paketista sileinä ja valmiiksi oikoisina, joten en ole pitänyt venyttelyä tarpeellisena. Sen sijaan tuossa kastelussa saattaisi olla perää. Huuhteluaineen ymmärrän siitä näkökulmasta, että sehän poistaa sähköisyyttä. Sähköisiin sukkahousuihin liimaantuu hameet ja housut kiinni. Hiuslakasta olen kuullut mutta en ole koskaan kokeillut. Täytyy muistaa sekin.
Jalkahoitajalla käyminen taas tuntuu utopistiselta… varmasti ihanaa kyllä! Onnistun hankkiutumaan kosmetologille noin kerran vuodessa, ja kyseessä on sentään naama, joka näkyy kaikkialle 🙂 Kun itse laitan jalat kuntoon, jaksan sitä rasvaamista yleensä 2-3 PÄIVÄÄ. sitten lopahtaa. Tässä on tekemistä kyllä…
Minäkin kuulun sukkahousuja kammoksuvaan porukkaan. Hameita en käytä juuri koskaan, kun töissä en voi ja aika usein juhliin menen housuilla ( siis tyyliin lasten synttäreille)
No tuleviin ylppäreihin laitan kuitenkin mekon ja totesin, ettei mulla ole yhtään sukkiksia. Moni vinkkasi, että kandee ostaa reilusti isommat sukkikset ja niin tänään tein. Eivät niin ahdista ja jospa kestäisivät. Olen ainakin optimistinen, sillä miksi ihmeessä ostin vain yhdet. Saatan olla lauantaina pulassa 😋
Mulla on usein varasukkikset mukana hienoissa juhlissa, syynä tämä hyvin tunnettu taipumukseni törmäillä ja kolhia jalkojani kaikenmaailman kukkaruukkuihin ja muihin tielle astettuihin esteisiin.
”En usko, että mitkään sukkahousut kestävät edes 10 käyttökertaa ilman, että niihin tulee joku vika.”
Olen aiemminkin kirjoittanut tästä: vuonna 2002 toukokuussa pyysin vaimoltani muutamat sukkahousut ”annas pari semmoista kulahtanutta” ja laitoin niihin lecasoraa ja parvekkeen kukkalaatikoihin pohjalle, ilmastamaan multaa.
Vaikka erityisesti suosimani köynnöskasvit kasvattavat voimakkaasti juuria, niin yksikään näistä joka vuonna käytössä olleista ruskeista makkaroista ei ole vielä hajonnut.
16. käyttökerta tässä parvekelaatikkokäytössä odottaa, kunhan toi kattoremontti loppuu tällä viikolla…
Nerokas sukkahousuniksi! Tarvii kokeilla. ☺
Kun sukkahousun sisään laittaa jalan, tilanne muuttuu aivan erilaiseksi verrattuna lecasoraan!
Nauran täällä ääneen tälle kommentillesi 😁
Olipa mielenkiintoista keskustelua, Sain ihan uutta tietoa ja katselen uusin silmin uusia merkkejä. Kiitos.
Amar on mun sukkahoususuosikki, nimen omaan ohuissa sukkiksissa…
Tähän on pakko kommentoida, että taannoin viestinnän laitoksen pääsykoekirjassa oli analysoitu Amar-merkin sukkahousumainosta. Liitän pääsykoekirjan ikuisesti noihin sukkahousuihin!
Oli pakko palata tähän erittäin mielenkiintoiseen sukkahousukeskusteluun, koska löysin äskettäin (ainakin itselleni) täydelliset ohuet ihonväriset sukkahousut: Kunert Chinchillan 20 sävyssä Teint. Erittäin miellyttävä puuvillainen tuntu, hyvä kokovalikoima (pituuden ja painon mukaan) ja silmäpakoja ehkäisevä teknologia – joka toimii! Olen käyttänyt omaa pariani nyt kymmenisen kertaa ja sukkahousuihin on tullut huomaamattomaan paikkaan yksi pieni reikä, joka ei tuon teknologian ansiosta ole kuitenkaan purkautunut. Myöskään viiruja ei ole ilmestynyt. Ostin omani Sokokselta n. 16 euron hintaan, joka kirpaisi ensin, mutta ei todellakaan enää. Nämä sukkahousut nimittäin ovat sen arvoiset! 🙂
Hei, kuuli juuri viime viikolla kehuja Kunertin sukkahousuista! Luulenpa, että käyn niitä nyt ostamassa muutamat, koska ovat Stokkan kanstistarjouksessa parhaillaan. Testaan ovatko ne yhtä hyviä kuin FAlket ja Wolfordit.
Enpä tiedä miten 15 denin sukkahousut saisi kestämään. Käytän paksumpia, alkaen 30 denieriä. Kestävät sentään useamman käyttökerran. Kunertin sukkahousut on tosiaan miellyttäviä jalassa, ja kestäviä. En ole Chinchillan sukkahousuja vielä testannut. Muita Kunerteja kyllä. Viiruvaiheessa olevia sukkahousuja löytyy minullakin yllin kyllin. Yksi viiru ei vielä haittaa, ja riippuu vähän missä kohtaa sukkahousua viiru on. Heitän roskiin vasta, kun sukkahousuissa on näkyvä reikä.
Voguen sukkahousuja olen varmaan käyttänyt eniten, ja niistä juuri 40 denierisiä. Väreissäkin löytyy. Colore, Pleasure ja Opaque Brillante sukkahousuja on minulla varmaan banaanilaatikollinen. Bambu malli on tosin vielä kokeilematta. Poimin koriin jos tulee vastaan. Kunertin ohella myös Falken sukkahousut jalassa olen viihtynyt hyvin. Suosin korkeavyötäröisiä sukkahousuja, joissa on pitkä sääriosa. Estää valumista. Viimeisin löytö on kuitenkin Prisman House-sukkahousut. Löytyy jo muutakin kuin perusmallin 20 denierisiä. Paksuimmat 150den, joihin luotan pakkaskelillä. Toivottavasti tulee House sukkahousuihin myös värejä lisää.
Vanha postaus mutta löysin tämän vahingossa ja vastaan kun on tähän jotain sanottavaa. En ymmärrä miten saatte ohuetkin sukkikset rikki niin nopeasti, itselläni kestää perussukkiksetkin tosi monta käyttökertaa. Pitää vain pukea ne oikein ja huolehtia että jalat on kunnossa. Ja esim Kunertilla on sellaisia mitkä istuu tosi hyvin, ei purista ja on kärkivahvikkeet niin ei mene helposti rikki. Hintakin siedettävä eli ei ole liian kalliit edes. Mä käytän noita paljon ja olen tyytyväinen.