Usein puhutaan siitä, että vaatteita ei saisi pestä liian usein. Esim. farkkujen pesua ei kai suositella kuin äärimmäisen harvoin, jos uusimpia ohjeita lukee. Turha pesu kuluttaa vaatetta ja energiaa. Olen yrittänyt ottaa tätä ohjetta huomioon, ja todennut että tässäpä toinen erinomainen vinkki, joka ei kohdallani toimi yhtään.
Nimittäin tällainen tapahtumaketju on käynyt monta kertaa: Olen pitänyt jotakin mekkoa ulkona yhden illan. Se on ollut päällä esim. ravintolassa, ja kotiin tultua mekko näyttää edelleen aivan siistiltä. Laitan sen tyytyväisenä takaisin kaappiin roikkumaan. Myöhemmin, vaihtelevan ajan kuluttua, otan saman mekon uudelleen esiin. Totean että hyvin menee päälle, on vain hieman silitystä vailla. Alan silittää vaatetta, ja huomaan samalla, että siinä on tahroja, eikä vaate sitä enää voikaan laittaa aiottuun tilaisuuteen päälle. Yleensä tämä tapahtuu siinä vaiheessa, kun lähtöön ei ole enää pitkä aika. Mekko lentää pyykkikoriin ja minä yritän löytää jotain korvaavaa vaatetta illan tilaisuuteen.
Kun tänään jälleen havaitsin helmassa jotain tuntematonta ektoplasmaa, jota siinä ei mielestäni vielä kotiintullessa ollut, päätin että säästely saa riittää. Onnistun näköjään aina sotkemaan jotain, ja vähän rypistyneessä vaatteessa sitä ei huomaa. Vasta tarkempi tarkastelu paljastaa tahrat, ja siinä vaiheessa pesu on jo myöhäistä. Niinpä laitan kaikki vaatteet suoraan pyykkiin, kulkematta kaapin kautta. Tämä säästää toivottavasti paljon harmia jatkossa.
Nyt joku tietysti nostaa esiin tahranpoiston. Siinä onkin järkeä, etenkin jos vaate on hyvin hankalasti pestävä. Mutta tahraa ei voi poistaa, jos ei sitä näe. Olen nämä kaappiin laittamani vaatteet aina mielestäni silmäillyt läpi, ja todennut uudelleen käytettäviksi. Mutta kuten sanottu, totuus paljastuu vasta siinä vaiheessa, kun pitäisi pukea se uudelleen päälle.
Tietysti niitä farkkuja yritän pestä edelleen harvakseltaan. Yleensä heitän ne pyykkiin siinä vaiheessa, kun lahkeet ovat kuraiset tai niissä on muuten näkyviä tahroja. Neuleita en myöskään pese, ellen näe niissä likaa. Eilen olin kaupungilla, ja huomasin siellä mennessäni, että neuletakin helmassa oli jotain – en ole ihan varma mitä. Oletettavasti jotain ruokaperäistä, jonka sai kuitenkin nypittyä vauhdissa irti. Mutta jos haluan välttää nolot tilanteet, minun on parempi lähteä siitä, että vaate on käytön jälkeen likainen.
Onko kenelläkään muulla samaa ongelmaa? Oletteko onnistuneet pidentämään pyykinpesuvälejä?
En ymmärrä, miksei farkkuja saa muka pestä usein. Mikä sitten määritelläänkin useaksi pesukerraksi, mutta onhan se nyt kerrassaan älytöntä esimerkiksi pakastaa farkkuja pesemisen sijaan, uhhuh.
Olen ymmärtänyt että kangas kuluu, väri haalistuu, kenties elastaanikin heikkenee? Minä olen raikastanut hankalasti pestäviä vaatteita pakastimessa. Se toimii, mutta ei tietenkään poista likaa, nuhjuista hajua vain.
Minulla oli virolainen villapaita, 100% pässinpökkimää villaa, jota en totta puhuakseni vesipessyt kertaakaan. Tuuletin kyllä usein. Alla oli aina ohut paita, villa ei ollut ihoa vasten. Se oli ihana pusero, semmoinen perinnekuviollinen, mutta silloinen koirani lopulta söi sen.
Paksuimpia villapaitoja en minäkään pese koskaan, tai ainakin äärimmäisen harvoin. Villa ei liiemmin tykkää vesipesusta.
Mä toimin kyllä kans noin, pesen aina juhlavaatteetkin yhden käytön jälkeen. Harvoin varsinkaan kesänjuhlien jälkeen sitä nihkeää tunnetta vaatteesta saa pois ilman pesua ja mulle puhtaan ja raikkaan juhlavaatteen pukeminen on osa juhlien tunnelmaa. Miehen pukua en tosin aina pese, tuuletan vain välillä.
Arkivaatteita pesen usein, ihan siksi, että meillä on välillä ollut kylässä lasten kavereita, joiden näöltään siisteistä vaatteista, varsinkin ulkovaatteista, todella haistaa sen, ettei niitä ole pesty, vain pyyhitty/poistettu tahrat ja ehkä tuuletettu, yöks.
Ihminen ei haista omaa/kotinsa hajua, kun on siihen tottunut ja silloin arvio siitä mikä on raikas ja mikä ei, ei aina ihan osu kohdilleen. Siksi helpompaa, kun kaapissa on vain pestyt vaatteet ja käytön jälkeen vaatteet pestään.
Tuo on muuten totta, että toisen kodin hajuille on paljon herkempi. Minä pesen myös lasten ulkovaatteet melko usein. Yleensä silloin, kun kuraa alkaa olla liikaa. Fleecen kanssa taiteilen, mikä on sopiva väli. Toisaalta inhoan just sitä nuhjuisuutta mutta toisaalta pesu ei paranna sitä pinnan tuntua.
En kyllä muista että mulla olis ollut vastaavaa ongelmaa. Tosin silloin kun lapset oli pieniä puin työvaatteet päälle aina vasta just ennen lähtöä. Muutoin lopputuloksena oli vaatteiden vaihtaminen ennen lähtöä.
Tuollaisia harvakseltaan käytettäviä vaatteita pesen myös harvoin ja yleensä katson (jos mahdollista ja jos muistan…) pari päivää ennen että vaate on kunnossa.
Mulla on aina vakaa käsitys että vaate on kunnossa, kunnes… erikoinen juttu kyllä.
minulla myös kaikki menee suoraan päältä pyykkikoriin kulkematta vaatekaapin kautta. Ellottaa ajatus siitä, että päällä muhistunutta vaatetta laittaisin enää muualle.
Villavaatteet ovat ainoita, joita pesen harvemmin, mutta nekin käyvät huljuttumassa vähintään kerran pari kauden aikana.
Villasukat tiuhemmin, sillä talvisin ne menee suoraan paljaisiin jalkoihin jalkaan. 🙂
Hikoan itse herkästi, joten en siksi voi käyttää vaatteita kuin päivän kerrallaan, mutta olen kuullut urbaania legendaa heistä, jotka eivät hikoa juuri ikinä. Sellaisten voisin ajatella kehtaavankin laittaa mekkoja ja neuletakkeja takaisin kaappiin puhtaiden joukkoon. 😀
Pidän kyllä neuletakkeja ym vaatteita pidempään kuin kerran, mutta sellaiset mitkä tulevat ihoa vasten laitan aina suoraan pyykkiin. Paitsi en villasukkia! Hassua, mutta minusta ne eivät kotona hipsutellessa kovin nopeasti likaannu 😊
Jos et huomaa itsekään tahraa, miksi kukaan muukaan huomaisi?
Ai minä taas ajattelen että kun kerran itse olen tahran huomannut, niin varmasti kaikki muutkin näkevät sen!
Minulle käy näin usein kun ryhdyn pakkaamaan matkaa varten. Puhtaiksi oletetut vaatteet eivät sitten olekaan aivan puhtaita ja matkalle ei tietenkään mieli ottaa mitään sinne päin puhdasta. Yleensä löytyy juuri jokin tahra. Mutta minä olen juuri noita ihmisiä jotka eivät hikoille, se varmaan vähentää pesujen määrää vaikken ole asiaa ennen ajatellut.
Joo, matkat ovat toinen! Lopputulos on sama, se mitä meinasi ei sitten käykään ja pitää improvisoida uutta.
Minulla ongelmaksi muodostuu oikeastaan se, että näille puolipitoisille vaatteille ei ole oikein järkevää sijoituspaikkaa, jolloin en kuitenkaan tule huomioineeksi niitä vaatteitani valitessa ja ne puolipitoiset jäävät sitten kuitenkin käyttämättä.
En halua laittaa vaatteita takaisin kaappiin puhtaiden joukkoon, sillä pidän siinä mielessä esimerkiksi metron penkeillä istuskelleita farkkuja likaisina. Seuraavaan työpäivään ne passaavat taas edelleen (ja edelleen..) oikein mainiosti. Puolipitoisten määrää kasvattaa kuitenkin päivittäin vaihtelevat pukeutumistarpeet (työ, työtapaamiset, kotoilu lapsen kanssa) sekä ihana Suomen sää, jolloin en voi välttämättä kiskoa samoja vaatteita päälleni kuin eilen. Ja tämä sitten johtaa epämääräisten pinojen kasvuun, jolloin en enää muutaman päivän päästä löydä/muista/tajua pukea sitä kauluspaitaa jonka olin säästänyt pesulta.
Lopputuloksena joudun siis pesemään vaatteet luultavasti kuitenkin ilman jatkokäyttöä, kun ne nuhjuuntuvat selkänojilla ja pinoissa odottamassa käyttöä. Minun mallissani ne vain ansioituvat tuottamalla ensin viikon, pari epäjärjestystä pitkin selkänojia ja lipaston päälisiä sen sijaan että suosiolla nakkaisin ne koneeseen.
Huushollini ja vaatteeni ovat muuten aika hyvin hallinnassani, mutta tässä minulla on joku sokea piste. Ehkä jos pääsisi siitä ällöstelystään yli ja laittaisi pidettävät vaatteet vain takaisin kaappiin, ongelma hoituisi. Mutkunmutkunääh…
Ymmärrän, mulla on sama. Villapaidat laitan tuuletettuina takaisin. Muuten nämä puolipitoiset ovat yhdellä tuolilla ja sen selkänojalla. Se on minulla tavallaan se mitta noille puolipitoisille, että jos ei tuoli enää riitä, pitää laittaa pyykkiin tai päälle. Toimisiko joku samanlainen ”rajoitin” myös sinulla?
Rasvatahrat on sellaisia että alkuun ei välttämättä näy paljon mitään mutta ajan kuluessa rasva alkaa härskiintymään ja muuttuu kellertäväksi ja näkyväksi. Sen takia esim. morsiuspuku ohjeistetaan pesetettäväksi heti käytön jälkeen vaikka se näyttäisi puhtaalta.
Tässä voisi olla yksi selitys miksi vaate on sinusta näyttänyt puhtaalta kaappiin laittaessa mutta myöhemmin ei enää näytäkkään.
Tämä voi selittää paljonkin. Yleensä varmaan myös se, että hieman ryppyisissä ei näy mutta silitettäessä katsoo läheltä ja samalla huomaa. Yhtä kaikki tuo pesu saman tien on se ratkaisu tähän.
Juhlamekon pesen heti käytön jälkeen, vaikkei se likaiselta näytäkään. Arjessa käytän samaa trikoopaitaa ja neuletakkia pari päivää. Töiden jälkeen laitan henkariin, suihkuttelen rypyt suihkepullolla ja jätän vähäksi aikaa tuulettumaan ja kuivumaan. Minulla on oma henkarikaappi puolipitoisille vaatteille, jossa säilytän myös farkkuja. Farkkuja pesen ehkä 3-4 kertaa vuodessa ja minulla on 2 farkut, joihin pukeudun melkein aina. Kotona vaihdan aina kotivaatteet ja ne menevät aina useamman päivän.
Tuosta edellisestä kommentista, että rasvatahrat eivät alkuun näy, mutta ajan kuluessa muuttuu kellertäväksi….valkoinen viskoosipaitani tuli kainalosta keltaiseksi turhan nopeasti. Valkoiset paidat onkin ehkä hyvä pestä yhden käytön jälkeen, vaikkei ne likaisilta tunnukaan tai haise. Pesu toki kuluttaa, mutta keltaiset kainalot valkoisessa paidassa ovat ikävämmät.
Teineille huomautan useasti puolipitoisista vaatteista, jotka jäävät lojumaan. Välillä puhtaat, puolipitoiset ja likaiset ovat heillä sekaisin. Olen miettinyt, että laitan teinit pesemään pyykkinsä itse, jotta huomaisivat miten paljon turhaa työtä aiheuttaa, kun ei enää tiedä mikä on puhdas tai puolipitoinen. Toisaalta silloin tulisi pestyä paljon vajaita koneellisia.
Ensinnäkin kiitos teksti-ideasta jonka sain noista teineistä! Minäkin pidän kotona samoja verkkareista useamman päivän, jopa viikon. Yksittäinen pieni tahra ei kotioloissa häiritse, mutta kun menen ihmisten ilmoille, se häiritsee paljon.
Meillä kolme tytärtä 21, 17 ja 14 v. Ja arvatkaa paljonko olen tästä paasannut. Se on tosi kiva kun ensin ei meinaa saada pyykkikonetta täyteen millään ja sitten parin viikon päästä rysähtää useampi koneellinen pyykkiin yhtäaikaa..
Ja tosiaan puhtaiden, likaisten ja jotain siltä väliltä olevien vaatteiden erottaminen on mahdotonta.
Minä en kyllä suoraan sanottuna ymmärrä edes koko puolipitoisten vaatteiden käsitettä. Jos vaate on siinä kunnossa että sitä voi käyttää, sen voi ihan hyvin laittaa kaappiin, muussa tapauksessa pesuun. Ja uskon vakaasti että ihmiset ovat sen verran oman napansa ympärillä pyörivää lajia, etteivät varmasti huomaa tahraa jonkun toisen vaatteissa, jonka löytää vain tarkkaan vaatetta käsissään pyörittelemällä. Tai ainakaan itse en vaivaudu syynäämään muiden ihmisten vaatteita niin tarkkaan, pääasia ettei haise pahalle ja on ihan yleissiisti olemus ilman suurempia tahroja vaatteissa. Omasta mielestäni turha pyykinpesu kuluttaa vain energiaa, vaatteita ja hermoja. Mutta kukin tyylillään tietenkin. Itse olen sitä vähän hikoilevaa sorttia joten pääsen kyllä varmaan tässä kohtaa helpommalla.
Minulle tämä ero on selkeä. Ykkösesimerkkini tästä ovat housut, joilla istun työmatkat julkisissa sekä vaihtelevasti puistojen, kahviloiden ja toimistojen penkeillä tai hiekkiksen laidalla. En halua laittaa näitä vaatteita enää puhtaiden joukkoon, mutta ne ovat täysin käyttökelpoiset edelleen kun seuraavana aamuna taas lähden ulos ovesta samoihin hommiin. Nämä vaatteet ovat minulla puolipitoisia.
Lisäksi minulle on selkeämpää, että puhtaat vaatteet kaapissa ovat 100% puhtaita. Moni puolipitoinen vaate on vielä aivan passeli arkeen tai kaupungilla luuhaamiseen, mutta ei esimerkiksi tärkeimmän tason työjuttuihin, jolloin on oltava varma että vaate on todella iskussa. Enkä esimerkiksi alkaisi tällaista tapaamista varten silittämään uudelleen kauluspaitaa joka tuoksuu jo hajuvedeltä ja on selkeästi, eh, kontaminoitunut, vaikka tämä päällä voisin hyvin lähteä vielä kaverin kanssa kaljalle.
Jep, sama havainto ollut ja sen jälkeen olen just kanssa pessyt juhlavaatteet kerran käytön jälkeen. Seuraavaa kertaa kun ei vielä tiedä, voi mennä pitkäänkin just sen mekon tms. kanssa. Musta pellava ei oikein ole siitä tykännyt, se on pesuissa varmaan turhaan kulunut, mutta muuten ei ole harmittanut tämän tavan käyttöönotto. Miehen pukua tai minun kansallispukua ei pestä kyllä kuin tosi harvoin, paitsi paidat joka kerta ja miehen puvun housut melkein joka kerta. On vain pitänyt löytää sellainen materiaali, joka ei muuta housuja pesussa eri väriseksi kuin puvun takki.
Meillä on Ikean tankoja makkareiden ovissa (makuuhuoneen sisäpuolella, jotta ovat edes vähän piilossa, kun ovi on auki) kahdessa korkeudessa ja niissä S-koukkuja. Näissä roikotetaan puolipitoisia vaatteita. Ja sit jos alkaa kertyä liikaa, harvemmin käytössä olevia pesuun.
Mut vaatteita meidän taloudessa on vieläkin aivan liikaa erinäisten läpikäyntien jälkeenkin, loppujen lopuksi oikeasti käytetään aikalailla kierrossa samoja vaatteita pesusta eli kaapissa tuntuu olevan edelleen varmuuden vuoksi säästettyä kamaa. Jos sais hyllyjä vapautettua, vois puolipitoisia pitää kaapissakin, joskus muinoin tein niin eli siis erillinen hylly pesujen välissä oleville paidoille & housuille.