Olen tänä vuonna ajatellut suhtautua jouluvalmisteluihin maltillisemmin kuin ennen. Joulu on lempijuhlani vuoden varrella, ja välillä siihen liittyvät valmistelut ovat menneet vähän överiksi. Olen kehittänyt itselleni aivan tarpeettoman kovia odotuksia, ja jynssännyt keittiön sokkeleita ja suunnitellut ruokalistoja hiki päässä. Tänä vuonna ajattelin päästää itseni helpommalla.

Aloitin jouluvalmistelut virallisesti eilen. Ruuvasin irti olohuoneen plafondin, ja poistin kupuun kuolleet banaanikärpäset. Niitä oli noin 1000. En tiedä, miksi ne ovat kaikki halunneet ängetä sinne lamppuun, mutta minua ällötti katsella raatoja. Samalla vauhdilla vaihdettiin keittiön kattolampun palanut polttimo, ja pestiin sen lasikupu rasvasta. Nämä olisi tietysti voinut tehdä milloin tahansa, mutta jotenkin on eri fiilis kuurata rasvaa lampusta, kun samalla ajattelee tekevänsä jouluvalmisteluja.

Käsittelen kaikkia mahdollisia stressinaiheita niin, että teen listoja. Listat tuovat järjestyksen elämään, pitävät kaikki asiat muistissa ja luovat uskoa siihen, että kaikki langat pysyvät käsissä. Olen viime aikoina soveltanut kahden listan systeemiä, jossa ensimmäiselle kirjoitetaan kaikki sellaiset asiat, jotka on aivan pakko hoitaa, ja toiselle sellaiset, jotka olisi kiva hoitaa, jos ehtii ja jaksaa. Tätä sovellan nyt näissä jouluvalmisteluissakin. Siinä missä olen aiemmin kirjoittanut kaiken mahdollisen sille yhdelle listalle, ja sitten vähän panikoinut siitä, miten saan kaiken tehtyä, otankin nyt nämä kaksi listaa käyttöön. Käytännössä ne näyttävät esimerkiksi tältä:

Tärkeimpien asioiden lista

• ruokaostokset
• kinkun tilaus
• lahjat

Ei niin tärkeiden asioiden lista:

• lakanoiden vaihto
• joulukranssin hankinta
• pyykkikorin tyhjennys

Ensimmäiselle listalle tulee siis asioita, joita ilman ”joulu ei tule” – siis niitä, minkä puuttumisen kaikki huomaisivat. Jälkimmäisen listan asiat ovat sellaisia, että niiden puuttumista ei todellisuudessa taida huomata juuri muut kuin minä. Minusta on ihanaa, kun jouluksi vaihdetaan puhtaat lakanat, mutta joulu ei mene pilalle vaikken ehtisikään. Kukaan perheessämme ei esitä reklamaatioita lakanoidenvaihtotahdista muutenkaan.

Taustalla ykköslistan asia ja etualalla kakkoslistan asia: itse kasvatettu hyasintti.

Luulen, että tämä kahden listan systeemi tulee tuomaan runsaasti rauhaa jouluvalmisteluihin. Aina kun keksin jonkun tehtävän asian, mietin kumpaan listaan se kuuluu. Siitä seuraa se, että parin joulua edeltävän viikon aikana, kun kiireitä riittää muutenkin, voin keskittyä siihen että ykköslistan asiat tulevat hoidetuiksi. Sitten jos aikaa ja energiaa riittää, voin valita kakkoslistalta tehtäviä, jotka sillä hetkellä tuntuvat hauskoilta toteuttaa. Esimerkiksi nuo lamppujen putsaamiset ovat ilmiselvästi kakkoslistan asioita, ja niille sattui eilen olemaan sopiva hetki.

Olen aiemmin mennyt pieleen siinä, että olen pitänyt kaikkia tehtäviä samanarvoisina. Silloin kaikesta tulee stressiä ja painetta. Nyt rajaan stressin vain ykköslistan asioihin, ja koska niitä tämän systeemin ansiosta on paljon vähemmän, luulen ettei stressiäkään niin kovasti tule. Kakkoslistan jutut ovat sitten sellaista ekstraa, jonka tekemisen on tarkoitus vain tuoda hyvää mieltä itselle. En halua juosta hampaat irvessä kranssin perässä, mutta jos kaunis kranssi sattuu tulemaan kauppareissulla vastaan, voin sen hyvin ostaa. Jos taas ovi jää ilman kranssia, en sitä murehdi, tontut löytävät perille ilmankin.

Miten te organisoitte jouluvalmistelut?